I think I know what you thinking

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

I think I know what you thinking

ViestiKirjoittaja Sussu » 20. Kesä 2010 16:41

[ Yksinpeli. Samantha & Jay Jay ~ ]

Samantha asteli piinaavan hiljaisuuden vallassa metsikössä, katse tummiin pilviin kohoten. Vesi ropisi tamman harmaata karvaa vasten viileänä, saaden ponin värähtämään kevyestä kosketuksesta. Karin oli jäänyt läheiseen, kuivaan paikkaan nukkumaan, odottamaan että Samantha palaisi tarkistettuaan, ettei lähettyvillä ollut mitään vaarallista. Täysin valkea varsa oli kuitenkin ollut niin uupunut, ettei raukka olisi jaksanut tulla äitinsä mukana. Samantha hymähti vaimeasti ajatukselle, heilauttaen nopeasti otsaharjaansa sivuun. Tamma pidensi hiukan askeltaan, ravaten lihaksikas kaula aavistuksen kaarella eteenpäin, vilkuillen samalla ympärilleen. Kimon olo ei ollut erityisen rauhaisa, kuin joku olisi ollut lähettyvillä.

Samaan aikaan toinen kimo, jokseenkin Samanthaa korkeampi pisti kaviota toisen eteen päämäärättömänä. Jay Jayn paksu harja oli liimaantunut painavana sen kaulaa vasten, ja hännän heilauttaminenkin tuntui työläältä. Ruskeiden silmien katse haravoi ympäristöä, kuin ori olisi odottanut jotakuta. Todellisuudessa kimo tahtoi vain pysytellä kaukana toisista. Toistuvat ryyppyillat Magic Drinkissä ja taistelut sekä orien, että tammojen kanssa olivat saaneet sen haluamaan hetkellisesti omaa rauhaa. Jostain kantautui orin korviin kuitenkin vesipisaroiden ropinan läpi joku aivan muu haju, kuin peto. Lajitoverin tuoksu, joka sai andalusialaisen valpastumaan ja kohottamaan päänsä yläilmoihin. Hajussa oli jotain tuttua, vaikkei nimi tai näkö vielä ollut palaantunutkaan tuon mieleen. Jay seisahtui aloilleen, miettien mitä tehdä.

Myös Samantha oli huomannut toisen, vaikka vesipisarat sumensivat näkökenttää huomattavasti. Tamma heilautti päätään yläilmoihin, levittäen sieraimensa ja yrittäen, oliko toinen tavannut hänet jossain. Vaikka vesipisarat saivat Samanthan yskäisemään ja kaartamaan nopeasti kaulaansa, hän ei voinut olla erotatmatta tuota hajua. Pakeneminen oli kuitenkin myöhäistä, sillä ori oli jo lähtenyt tuota kohden suorastaan harppoen, huomaamatta ollenkaan luimuun painautuvia korvia. Jay hörähti kysyvään sävyyn, nostaen pehmeän ravin ja nostellen jalkojaan hiukan tavallista korkeammalle. Kieltämättä kimo oli komea ja hurmasi varmasti tammoja ulkonäöllään, muttei Samantha kyennyt ihastelemaan. Ori oli joskus muinoin - ei siitä nyt niin paljoa aikaa ollut - raiskannut tamman, jonka vuoksi kimo kuopaisi maata varoittavasti, hirnahtaen uhmakkaasti. Ori ei ollut asiasta moksiskaan.

"Hei, neiti. Olemmeko kenties tavanneet ennenkin, kun sinulla näyttää olevan jotain minua vastaan?" Jay kysäisi korvat pehmeästi mutta kuuliaisesti tötteröllä, naurahtaen viileästi sanojensa pääteeksi. Hän ei muistanut mitään näiden kahden tapaamisesta, sillä Magic Drinkin ilmaiset juomat olivat saaneet sinä hetkenä hänen päänsä jälleen pyörälle. Ori ryhtyi ottamaan askeleita lähemmäs peruuttavaa tammaa, herrasmiesmäisesti ja kohteliaasti hymyillen. Kimo odotti yhä toisen vastausta, seisahtuen lopulta paikalleen. "Ei minua tarvitse pelätä. Enhän minä sinulle mitään tee. Näytänkö siltä?" ori päätyi jälleen kysymään, naurahtaen uudestaan. Samanthakin seisahtui aloilleen, alkaen tähyillä ympärilleen pakoreittiä. Yllättäen ori oli kuitenkin astunut kahdella sulavalla askeleella toisen vierelle, päätyen rapsuttamaan keveästi tamman valkeaa säkää.

Siitä jos mistä tamma hermostui. Tuo kohotti takakavionsa, luimisti korvansa, ja tähtäsi potkun toisen ryntäille. Tämä ei suurempaa yllättänyt, joten Jay nousi ripeästi kahdelle jalalle, tuntien toisen takakavioiden hipaisevan itseään. Ori virnisti säälien, huiskauttaen häntäänsä yhä innostuneemmin leikistä. "Oho, vai sillä tavalla. Sinulla taitaa olla negatiivisiakin ajatuksia minusta? Ehkäpä hoidin homman viime kerralla hiukan huonosti, tai jotain? Usko tai älä, voisin tehdä sen tällä kertaa hiukan.. paremmin", ori lupaili, saaden Samanthan jälleen yrittämään iskua. Kimo antoi etukavioiden vapaasti tömähtää kylkeensä, horjahtaen hiukan sivuun. "Usko tai älä, sinä et halua yrittää hakkaamistani", Jay lisäsi, rento mutta jokseenkin ivallinen hymy huulillaan. Toinen oli häntä pienempi, tamma, ja oli itsestäänkin selvää jo pelkällä katsomisella, kummalla oli enemmän lihasta.

Kun tamma ei vastannut vieläkään ja yritti jo kolmatta iskuaan takajaloilla, pinkaisi Jay nopeasti sivuun ja loikkasi etukaviot ojossa tamman kylkeen. Tömähdyksen seurauksena Samantha oli vähällä kaatua, mutta löysi ajoissa tasapainonsa. Kylkeä jomotti ikävästi, muttei kimo uskaltanut enää lähteä. Orihan voisi tulla halutessaan perään, ja yrittää tehdä vaikka mitä. Epäilemättä Jay oli siinäkin suhteessa parempi, Samanthaa takuulla nopeampi. Orin suu avautui hilpeään nauruun, kun tamma kääntyi varoen katsomaan kylkeensä. Jay odotti vain toisen seuraavaa iskua, koska ainakin toistaiseksi halusi olla rehellinen, ja antaa toiselle mahdollisuuden. Nopeasti tamma hyökkäsikin etukaviot jälleen ojossa, korvat luimussa suoraan oria kohden. Jay ei taaskaan edes yrittänyt kunnollista väistämistä, vaikka liikahtikin hiukan sivuun, saaden tamman etukaviot tömähtämään sillä kertaa hänen kaulansa seudulle, viiltämään lihaksikkaalle kaulalle verta vuotavan haavan.

Viimein ori painoi orvat korvansa luimuun, korskahtaen uhkaavaan sävyyn. "Varoitan sinua, nainen. Alat käydä hetki hetkeltä enemmän hermoilleni, joten jokaisen iskun kostan samalla tavalla, joskin kaksi kertaa pahemmin." Ne sanat sanottuaan ori hyökkäsi nopeasti uudestaan toisen kimppuun, tarraten tällä kertaa hampaillaan toisen kaulaan. Tamma nousi pystyyn orista tukea ottaen, yrittäen samalla painaa tätä maata vasten ja saada irrottamaan otettaan. Ikävä kyllä Jay ei ihan pienestä kaatunut, ja piti kokoajan voimakkaammin kiinni, tarraten tammaan kivuliaasti. Samanthan oli vähän väliä purtava hampaansa yhteen ettei kiljuisi, jonka vuoksi tuo ei saanut missään vaiheessa kunnollista tilaisuutta purra toista. Tamma potkaisi toista ryntäille, väristen aavistuksen pelosta. Lämmin, punainen veri oli värjännyt hetkessä molempia. Haava vuosi osittain Jayn suuhun ja osittain valui vapaasti pitkin tamman kehoa aina maahan asti. Viimein kimon oli irrotettava ja sylkäistävä loputkin suussaan vielä olevat veret maahan, loikaten ripeästi hiukan kauemmas tammasta.

Samanthan kyljet kohoilivat hiukan tavallista nopeampaan tahtiin hengästyneisyydestä. Hengittäminen oli jokseenkin vaivalloista, ja rahisi aavistuksen jopa parin metrin päässä olevan Jayn korviin. Andalusialainen nauroi jälleen, pudistellen päätään tamman yritykselle takertua hänen harjaansa. Kimo oli kerennyt hypätä sivuun. "Itse tätä kerjäsit", ori lausui hiljaa, loikaten sitten jälleen toista kohden, tällä kertaa aikeissa tarrata harmaisiin jouhiin. Samantha kerkesi loikata ajoissa pystyyn, väistäen näin toisen hampaat. Jay oli vieläkin nopeampi, ja yritti uutta iskua heti perään, saaden näin otteen Samanthan harjasta. Tamma ei voinut olla kiljaisematta, kun toinen nykäisi voimakkaasti ja repäisi tupon harjaa. Kaulan värjäsi uusi, punainen veri, joka pulppusi hetkellisesti melko vuolaan oloisena harmaalle karvalle.

Ori pärkähti, sylkäisten jouhet suustaan. Tuo katseli Samanthaan tyynenä, ja oli kuulevinaan nyyhkytystä sateen lävitse. Oikeastaan sade oli jo hiukan hellittänyt, ja tummat pilvet jatkoivat hiljalleen matkaa toisaalle. Jayn katse tipahti kuitenkin nopeasti takaisin kimoon, jonka jälkeen ori hyökkäsi, iskien hampaansa toisen säkään. Tamma ei ollut tajunnut toisen iskua, joten väistäminen oli mahdotonta. Nyt tamma kykeni vain parkaisemaan kivusta, yrittäen hypätä eteenpäin, onnistuenkin siinä. Toisen kipeät hampaanjäljet kuitenkin tuntuivat yhä sä'ässä, kun veri valui hiljalleen pitkin harmaita kylkiä, värjäten niitä punaisiksi. Samanthasta alkoi jo tuntua, että järkevintä olisi luovuttaa, taipua toisen tahtoon. Ei, se ei tulisi kuuloonkaan. Heikko tamma yritti vielä kerran potkaista toista, muttei orin tarvinnut kuin hiukan tönäistä, jonka jälkeen tamma makasi jo kyljellään maassa.

Samantha ei edes yrittänyt nousta ylös. Se tunsi kipua kaulassaan kahdessa kohtaa sekä sä'ässään. Tamma nielaisi vaikeasti, yrittäen käpertyä mahdollisimman pieneen kasaan. Jay oli pakittanut muutaman metrin, yrittäen nyt etsiä jotain terävää, millä saada vielä hiukan haavoitettua tammaa. Tuo laski päänsä polviensa tasolle, kokeillen maata ja pyrkien näkemäänkin jotain. Aurinko ei paistanut, mikä oli hiukan huonompi homma, kun jotain tiettyä asiaa etsi. Yllättäen ori havaitsi kuitenkin muutaman kepin, jotka eivät olleet erityisen pitkiä, mutta silti melko paksuja. Ori kokeili niiden terävyyttä, virnistäen innostuneesti. Kyllä niillä haavoja aikaan saisi. Jay palasi toisen luokse, iskemättä aikailematta kepin toisen kylkeen, hivuttaen sitä hiljalleen kohti tamman takapäätä. Haava ei ollut erityisen syvä, mutta ennen kaikkea pitkä.

Ori ei kokenut olevansa vielä täysin tyytyväinen, jotain viimeisteli teoksensa raapaisemalla terävillä kepeillä vielä kerran kaulalle ja poskeen. Sen jälkeen kimo heitti aseen tapaiset menemään, livahtaen sulavasti maassa makaavan vierelle. Ori ei voinut olla hymyilemättä, kun puhalsi lämmintä ilmaa toisen kasvoille. Jay ei ollut varma, oliko toinen edes tajuissaan, mutta painoi silti valkean turpansa vasten toisen samettista ja pehmeää turpaa. "Hei sitten, kaunokainen. Jatkossa opettelisin sinuna käytöstapoja ja harkitsisin hetken, kenen kimppuun käyn." Ne sanat toiselle korvaan kuiskattuaan valkea kohotti päätään, lähtien kompuroimaan muualle.

Samantha ajautui hetkessä tiedottomuuteen. Veren vuoto lakkasi pikkuhiljaa, mutta kieltämättä se oli ollut vielä jokin aika sitten hyvin runsasta, jota seurasi tamman väsyneisyys ja halu vain nukahtaa. Jonkin aikaa myöhemmin kimo kuitenkin heräsi kipuun, jolloin se kömpi vaivoin pystyin ja lähti suuntaamaan paikalle, jonne muisteli Karinin jättäneen. Samanthan onneksi valkea ei ollut lähtenyt mihinkään, kun väsynyt ja hakattu tamma viimein löysi lapsensa luo.

[ Takana alle viiden tunnin yöunet ja kirjoitin tyyliin heti heräämisen jälkeen, teksti sen mukaista. ]
Sussu
 

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron