Boulevard of Broken Dreams

Vuoristot ovat suhteellisen korkeita ja niitä pitkin menevät polut ovat melko leveitä, toisinaan taas kapeita, mutta suurimmassa osassa niistä on paljon irtokiviä, jotka saattavat satuttaa hevosten jalkoja tai liukastuttaa nämä. Vuorien rinteiltä saattaa löytää muutamia puita aina puoliväliin asti, muttei enää sen jälkeen, vaikka vuoriston vuoret eivät niin erityisen korkeita ole.

Boulevard of Broken Dreams

ViestiKirjoittaja Rosadum » 29. Syys 2015 16:27

[Dora tulee tutkimaan tulivuorenpurkauksen vahinkoja... Mukaan Ame & Anakin! Saa vaihtaa kirjoitustyyliä jos haluaa :)]

AUBE DORÉE

Viimeinen viikko on ollut elämäni raskaimpia.

Minä luulin, että olisi ollut rankkaa jättää synnyinkoti. Tai joutua evakkoon yhteismaalle. Tai tulla laumanjohtajaksi. Mutta ei. Nyt minä tiedän mikä on rankkaa, se on kuolleiden löytämistä kotiinpaluun jälkeen. Heitä ei ole ollut paljoa, mutta sydämeni itkee verta jo yhdenkin tulivuoren uhrin takia.
Ensimmäiset ruumiit, aikuisen ja varsan, löysin heti lähtöäni seuraavana päivänä, eikä juoksuni ollut enää sen jälkeen entisellään. Silti, koko aavikon kaakkoiskulma on pakko tutkia, ja niin minä olen kulkenut sitkeästi eteenpäin. Viikon kuluessa ja uusiin ruumiisiin - tai paremminkin kellastuneisiin luihin - törmätessäni olen huomannut, ettei kuoleman kohtaaminen tunnu enää sellaiselta shokilta kuin aluksi. Mahaa se vääntää ja saa surulliseksi, mutta muuten olen pystynyt jatkamaan eteenpäin. En pysty enää auttamaan näitä hevosia.

Matkani on tuonut minut laumattomien alueelle asti. Olen varonut herättämästä huomiota, ja kai se sitten on tepsinyt - tai ehkä tulivuori on pyyhkäissyt kaikki laumattomat Caralian kartalta. En ole nähnyt ketään. Siksi uskalsinkin ylittää joen eilen, ja nyt olen lähestymässä viimeistä etappia, ennen kuin voin palata kotiin: haluan nähdä tulivuoren rinteet lähempää. Kovinkaan korkealle en ajatellut kiipeillä, mutta etsin vielä sopivaa näköalapaikkaa. Yritän edelleen liikkua mahdollisimman siroin ja hiljaisin liikkein, sillä laumattomien kohtaaminen tuntuisi pelottavalta.
Mielikuvissani kaikki laumattomat ovat paisetautisia, murhaajia tai vähintäänkin seinähulluja, joten pelkoni on minulle hyvin todellinen.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Boulevard of Broken Dreams

ViestiKirjoittaja kujakettu » 02. Loka 2015 15:53

ANAKIN

Avaan silmäni laiskasti ja haukottelen. Kappas vaan, taas sitä oli ainakin selvitty unista ilman että kukaan oli tullut kaikessa hiljaisuudessaan päättämään minua päiviltä. Pakko kai se oli myöntää että sen jälkeen mitä Chepille tapahtui niin nukkuminen oli ollut jonkin aikaa hyvinkin tuskallista. Sitten välinpitämättömyys oli pyyhkäissyt ylitseni niin, että olin vain hyväksynyt sen ainaisen mahdollisuuden että nukkuessani kävisi jotain koska en kuullut. Useimmiten jos nukuin syvää unta makuulla niin etsin aina paikan jossa nojasin jotain vasten. Pensasta, puunrunkoa, kallionseinämää. Ainakin oli tunne että kukaan ei voinut tulla selän taakse.

Maiskuttelen huuliani vähän unisesti mutta totean sitten että en jaksa vaivautua etsimään vettä nyt mistään. Ei minulla niin suuresti jano ollut, kyllä se menisi ohi kunhan tässä vähän heräilisin. Vuorokaudenajasta minulla ei ollut oikeastaan juurikaan tietoa mutta toisaalta ei sillä minun elolleni ollut suurta merkitystä mahtoiko olla aamu, päivä vai ilta. Yö nyt ei ilmeisesti sentään ollut.

Kääntelen uupuneen raukeasti päätäni, venyttelen hieman kaulaani. Olin palannut laumattomien alueelle seikkailemasta aavikkolaisten puolella jokin aika sitten sillä tulivuoren ympäristö kiehtoi edelleen minua. Laumarajat minulle nyt olivat yhdentekeviä, samoin kuin se että missä minun kuului tai ei kuulunut olla. Lähinnä jos halusi oikeasti pysytellä omissa oloissaan niin täällä se tuntui olevan helpointa. En minä ollut törmännyt täällä juurikaan kehenkään paitsi kellastuneisiin luihin ja muutamaan rottaan järsimässä joskus jämiä siitä mitä milloin kenestäkin onnettomasta mahtoi olla jäljellä.

Jonkun mielestä tämä ei ehkä olisi ollut turvallisin nukkumapaikka mutta tarkemmalla tarkastelulla minusta se oli karuudessaan varsin miellyttävä. Olin suurella tasanteella varsin lähellä tämän vuorenpahasen huippukohtaa, ja tasanteessa oli pieni syvennys, onkalo, jota vasten olin asettunut. Vähäinen valo, oli vuorokaudenaika mikä hyvänsä, pyyhki juuri ohitseni jättäen minut varjoon.
Olin kulkenut muutamia päiviä vuoristossa ja tarkoitukseni oli mennä tutkimaan uudelleen Hoeron lähistöä, niitä paikkoja joita olin jo Murhaajan kanssa käynyt katsomassa. Siellä olisi varmasti epämiellyttäviä yllätyksiä sillä missä täälläkin mutta samalla minusta tuntui että tarvitsin sitä. Ehkä yritin jotain sairaalloista shokkiterapiaa omien aaveideni unohtamiseksi tai ehkä vakuuttaakseni niiden asioiden lopullisuuden.
En jaksa vaivautua vielä nousemaan makuupaikaltani vaan lähinnä jään tuijottelemaan väsyneesti ympärilleni.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53

Re: Boulevard of Broken Dreams

ViestiKirjoittaja Rosadum » 07. Loka 2015 17:02

Siirryn vuoren varjosta aamupäivän auringon loisteeseen, ja siristelen hetken silmiäni tottuakseni siihen. Sitten matka saa jälleen jatkua. Mitä nopeammin olen nähnyt Hoeron ja nämä maat, sitä nopeammin pääsen lähtemään kotimatkalle. Siispä kaviota toisen eteen, päättäväisesti mutta hiljaa ylitän kivikon toisensa perään ja väistelen sitkeiden pikkupuiden ja -pensaiden juuria. Olen jo aika korkealla, joten tämä jännitysnäytelmä on kohta ohi. Toivottavasti. Ilmassa leijuva laavakiven outo tuoksu tuntuu onneksi väistyvän edes hiukan, mitä korkeammalle kiipeän.

Kuljen valoisaa, välillä jonkun lohkareen varjostamaa polkua vielä parisen minuuttia, kun huomaan edessä häämöttävän pikku aukean. Oikeastaan kyse taitaa olla enemmänkin polun leveästä kohdasta, koska tuntuu hassulta puhua aukeasta tällaisessa melkein puuttomassa ympäristössä... Sen jälkeen polku häviää näkyvistä, minkä ajattelen olevan merkki korkeimman kohdan löytämisestä. Ajattelemattomasti otan pari raviaskelta, innostuneena siitä, että päämäärä löytyi. Jarrutan kuitenkin nopeasti entistäkin hitaampaan käyntiin, pälyillen ympärilleni. Ei kai kukaan nähnyt?
Kun olen tarpeeksi vakuuttunut siitä, ettei mikään peto tai murhaajahevonen kuullut tai ainakaan nähnyt raviaskeliani, rauhoitun taas hieman. Viimeiset askeleet korkealle näköalapaikalle otan jo rennommin.

Edessäni aukeaa vieras ja karu maisema. Kaukana, mutta silti uhkaavan lähellä, horisonttiini piirtyy Hoeron siluetti. Vaikka kaikki näkemäni saa minut värähtämään pelosta, on mielessäni silti myös sellainen osa, jonka huomaan ihailevan tätä näköalaa. Kovinkaan kauaa en kuitenkaan ehdi ihmetellä maisemaa, kun kevyt tuuli tuo nenääni huolestuttavan tuoksun.
Täällä tuoksuu toinen hevonen, ja tuoksu tulee aivan liian läheltä.
Käännyn nopeasti kannoillani, eikä vauhkolla katseellani kestä kauaakaan, kun se osuu varjossa makaavaan, tuntemattomaan hevoseen. Vedän henkeä nopeasti ja kovaan ääneen varoitukseksi muulle laumalle, ja tajuan heti tämän tehtyäni, ettei muuta laumaa ole. Järkyttyneenä ymmärrän, että saatoin juuri kiinnittää vieraan hevosen huomion itseeni, jos en jostain syystä olisi sitä vielä tehnyt.
Päässäni surisee niin paljon ajatuksia, etten osaa reagoida mitenkään muuten kuin seisten paikallani. Tuijotan silmät pelosta suurina varjoon peittyvää hevosta, jalat valmiina ponkaisemaan laukkaan. Tietysti jyrkkä ja kapea polku olisi vaarallinen alaspäin laukatessa, mutta...
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Boulevard of Broken Dreams

ViestiKirjoittaja kujakettu » 26. Loka 2015 16:35

Tuijottelen tyynesti tyhjyyteen taivaanrantaan ja sen yli, jonnekin minne en fyysisesti voinut nähdä. Ajatukseni vaeltavat rauhallisesti välillä kauas menneisyyteen, sitten lähimenneisyyteen, vähitellen tähän hetkeen.
Lopulta ravistan kevyesti päätäni ja lasittuneisuus häviää katseestani. Vilkaisen ohitse lentävää lintua. Millaista olisi kuulla sen ääni, en enää tiedä. Olinhan minä joskus nuorena kuullut lintuja mutta ajan saatossa se muisto oli hämärtynyt.

Tulen lopulta siihen tulokseen että taitaa olla aamu, kääntymässä hitaalleen päivän puolelle. Taivas on kirkas mutta auringonsäteet ohittavat onneksi minut ja varjoisan syvennykseni. Vasta heränneille silmille kirkkaus tuntui nimittäin hieman ylenpalttiselta.
Haukottelen ja harkitsen josko pitäisi nousta vai ei. Katseeni kääntyy suuntaan jossa näen tulivuoren horisontissa. Sinne matkani tie veisi. Edelleen siellä saattoi haistaa, miltei maistaa tuhkan ympärillään. Tänne se ei sentään ihan yltänyt.

Äkkiä paikalle ilmestyy toinen hevonen ihan varoittamatta. Joku muu olisi varmaan kuullut hänen tulonsa mutta minulla ei ollut sitä onnea.
Tarkkailen toista hiljaa paikaltani ja tajuan ettei hän edes heti huomaa minua. Hänen tuoksunsa on vieras mutta eipä hän ulkomuodollisestikaan tutulta näytä. Punertavanvärinen, siro tamma.
Katseeni kulkee hitaasti pitkin toista, kunnes tämä ilmeisesti lopulta tajuaa että olen siinä. Hän vaikuttaa varsin säikyltä, ja sitä tarkkailessani pieni huvittunut hymähdys karkaa syvältä kurkustani. Sitten hän rauhoittuu ja pysähtyy paikalleen, katsoen minua kuitenkin katseella joka on kaikkea muuta kuin varman oloinen. Suorastaan sellainen kuin hän pelkäisi että ponkaisisin ylös ja tyrkkäisin hänet kylmän rauhallisesti vuorenrinnettä alas.
Huvittavaa sinänsä.
Virnistän hieman ja katson tammaa rauhallisen itsevarmasti.
"Karhuksiko minua luulet kun olet noin hermona?" hymähdän huvittuneena, edelleen kaikessa rauhassa varjoisella paikallani maaten.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53


Paluu Vuoristo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron