Darkness all around me.

Tulivuorialue. Vuoren ympärillä ei ole hirveästi kasvillisuutta eikä mitään muitakaan eläimiä joitain yksittäisiä kulkureita lukuun ottamatta ja alueella vierailevia hevosia, joiden olisi syytä varoa tippumasta vuoren sisään. Hoeron kyljissä on monia luolia, pienempiä ja suurempia, joiden sisältö on ainakin toistaiseksi tutkimaton.

Darkness all around me.

ViestiKirjoittaja Siuri » 11. Joulu 2014 22:33

[Tseh tseh Zar tänne :3]

Meg

Näky oli järkyttävä. Suoraan satukirjan kohdasta, jossa pahan maat esitellään ensi kerran.
Tuhkaa oli kaikkialla. Saaren pohjoisosista se oli jo kadonnut aikapäiviä sitten, mutta täällä se oli kasvanut tiiviisti maahan kiinni. Ja kahden metrin päässä edessäni lojui linnun ruumis. Hyi että.
Puut - tai kasvit, jotka ennen näyttivät puilta - olivat enää harmaita runkoja ilman vihreää. Vihreää ei oikeastaan näkynyt yhtikäs missään. Taivastakin peitti harmaa pilvi, kohta sataisi.
Ja tuo vuori. Se oli rauhallisena paikoillaan, eikä näyttänyt minkäänlaisia elon merkkejä. Täällä oli vaarallista olla, tiesin sen varsin hyvin, mutta minun oli pakko tulla. Pieni toivo sisälläni uskotteli minulle, että löytäisin äitini täältä.
Mutta kun katsoin tätä kaikkea, tätä kuollutta maata, kuollutta lintua jalkojeni lähellä, en voinut enää toivoa. Kaikki iski minuun yhdellä kertaa: kukaan ei olisi voinut selvitä täältä hengissä.

Tämä näky aiheutti paljon ahdistuksen tunnetta. Kurkkuani kuivasi, nieleminen tuntui kivuliaalta ja hengittäminen oli katkonaista. Katsoin kaikkialle mutta siltikään en minnekään. Loputon tyhjyys, synkkyys, kaikki se tuntui pahalta. En kestänyt enää katsoa, suljin silmäni.

Syvä huokaus. Se oli ainoa ääni, joka kantautui korviini. Tuulikaan ei päästänyt minkäänlaista ääntä.
Olin tiennyt jo kauan, että äitini oli kuollut. Olin tottakai tiennyt sen, mutta en vain tahtonut uskoa. Halusin uskoa, että hän olisi lähtenyt perääni ja etsisi minua jostain päin saarta. Mutta kun katsoin nyt tätä paikkaa, tuota vuorta sadan metrin päästä minusta, ymmärsin kaiken.
Hän ei selvinnyt.

Missä olivat ne onnelliset loput? Ne, jotka toivat elämään uskoa. Auttoivat ymmärtämään, että kaikki kääntyy vielä parhain päin.
Minä olin vielä niin pieni, en täysin voinut ymmärtää. Halusin uskoa parempaan huomiseen, ja uskoinkin! Ehkä tällä vuorella oli jokin typerä syy jättää minut orvoksi.
Olin vihainen. Olin niin vihainen maailmalle, koska se oli asettanut minut tällaiseen tilanteeseen.
Siinä se.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Darkness all around me.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 13. Joulu 2014 21:36

RA'ZAC AVRAE

En oikeastaan tiennyt missä olin, mutta en antanut sen häiritä minua. Hyräilin soinnukkaasti ravatessani eteenpäin tätä kummallista maata pitkin. Nähtyäni sen oikein mukavan poniorin, Fritzin, olin lähtenyt tutkimaan paikkaa tarkemmin. Olin palannut metsään, jonka kautta olin vain jatkanut matkaani eteenpäin. En voinut tietää, millä alueilla oikeastaan tällä hetkellä olin, mutta kukaan ei ollut tullut minua myöskään häätämään.

Oikeastaan missään ei ollut näkynyt ristin sielua, se oli kieltämättä hieman omituista. Siirsin vauhtini hiljalleen käyntiin ja ravistelin pitkästä juoksemisesta hieman kostunutta karvaani. Huomasin maiseman vaihtuvan sykäyksittäin paljon karumpaan ja hetken ajan jopa mietin, pitäisikö minun kääntyä takaisin. Uteliaisuus kuitenkin vei voiton pienestä säikkyydestä, joten jatkoin matkaani kevyin askelin, vaikka hyräilyni olikin vaimentunut.

Se loppui lyhyeen viimeistään siinä vaiheessa, kun näin kauempana maassa linnun ruumiin. Näky sai minut itse asiassa hieman kavahtamaan, koska elikko näytti sulkasatoiselta ja sairaalta, kuin siihen olisi iskenyt kapi vähän ennen kuolemaa. Tuijotin näkyä hetken ajan, kunnes tajusin, että täällä oli joku muukin. Puu oli aika pahasti tielläni, sekin jotenkin kummallisen kuolleen näköisenä ja täällä oli todella pahan näköistä, kuin tuhkaista.
Oliko täällä ollut metsäpalo?

Kierrettyäni puun näin toisen hevosen, oikeastaan pienen tamman.
"Hei", huikkasin hänelle ystävällisellä sävyllä, kulkien muutaman askeleen lähemmäs. Sitten huomasin, että toinenhan oli vielä hyvin nuori. Mitä noin pieni teki tällä alueella?
"Oletko eksynyt?" kysyin hymyillen lempeästi, mutten kuitenkaan tungetellen. Saattoihan se olla, että toinen tiesi paljon paremmin, missä olimme. Todennäköisesti tiesikin.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio


Paluu Hoero

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron