Honeymoon

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää.

Honeymoon

ViestiKirjoittaja Kuolemankello » 04. Tammi 2016 00:14

[Yksinpeli, pientä esimakua hahmosta. Vincentin seurana ori npc-hahmo jota Vincent puhuttelee siis tammana]

Vincent an der Mur

"Sinulla on uskomaton vartalo, kultaseni", kuiskasin kevyesti huumatun, vaaleamman ja nuoremman korvaan. Kuun hempeä kajo loisti hänen vaaleen ja hikisen turkkiin, saaden hänet kimmeltämään sekä saaden muodot esille. Hän oli niin kaunis. Hän oli minun.
Hivuttelin huuliani hänen poskillaan, kaulallaan ja lavoillaan.
"Voi, mitä sinä olet tehnyt itsellesi!", harmittelin kaunottarelle, joka seisoi edessäni täristen, nojaten minun punaiseen vartaloon. Kaulallani ja rinnassani oli suurehkoja läikkiä kuivunutta verta, joka tuoksui vahvasti sieraimiini. Myös hänen turkkinsa oli hieman repaleilla ja iho mustelmilla - hän ei meinannut sitten yhtään käyttäytyä. Sellaisia ne naiset välillä ovat, vaikka kuinka koitin olla hellä hänelle. Mutta ei, hän vain juoksi minua karkuun eikä meinannut käyttäytyä.

Hivuttelin huuliani nuorikon vaalealla selällä, tämä samalla ähkien pelosta. "Tiedän, tiedän. Tämä on meille molemmille uutta ja pelottavaa, mutta jos tahdomme lapsia, näin pitää tehdä..", vihjailin tälle lohduttavasti ja aloin hyräilemään tälle matalalla äänelläni. Morsiameni varmasti pitäisi siitä. Olin saanut huumattua kevyesti, ettei tämä nyt vain livahtaisi pakoon, mutta pystyisi silti seisomaan. Viimeisen parin päivän aikana vaalea ei enää vain jaksanut vastustaa minua, vaan antoi minun ottaa hänet kiinni. Tosin, asiaan tuli mutkia, mutta pienen kahakan jälkeen hän ei jaksanut pistää vastaan. Hän suostui rakkaudelleni. Hän oli suostunut hääseremoniaan. Hiljaisuus oli minulle myöntymisen merkki. Oli aika kuherruskuulle.
Aloin siirtyä hiljaa morsiameni taakse. Hyräilin lempeästi, lähes ääneti hänelle. Kuljetin tummia huuliani pitkin hänen selkärankaa ja lopulta hyväilin lempeästi hänen lautasia. "Sinusta tulee varmasti hyvä äiti", sanoin hänelle, kunnes näykkäsin lempeästi hänen lautastaan. Vaalea inahti ja loi minuun katseen. Katse oli täynnä pelkoa ja epätoivoa. Voi, kuinka kaunis hän olikaan. Hymyilin hänelle, hivutellen huuliani yhä hänen lautasillaan ja pitäien häneen katsekontaktin. Nuorikko käänsä katseensa pois, koka vartalo värähdellen.

Kuun ja tähtien loiste tekivät tästä hetkestä kuin tarkoitetun. Haistelin hänen vienoa ominaistuoksua hetken sieraminiini. Voi, kuinka hyvältä hän tuoksuikaan. Lopulta siirryin kultaseni taakse ja aloin leikitellä hänen valkealla hännällää. Pian sen jälkeen koin, että nyt on sen aika.
"Älä pelkää kultaseni.", rohkaisin, kunnes nousin hänen selkäänsä. Vaaleampi äännähti peloissaan ja tunsin kuinka hänen hoikat vaaleat jalkansa tärisivät. "Olen pahoillani, mutta olen sinua hieman suurempi. Mutta älä huoli, olen hellä", hymähdin lopuksi. Ojensin paksua kaulaani saadakseni tukevan otteen nuoremman harjasta.

*******

Hikikarpalot valuivat pitkit arpista otsaani, tippuen nuorikon harjan sekaan. Karvani kiilsi hiestä kuunvalosta, näyttäen siltä kuin olisin kauttaaltaan veren peitossa. Tunsin suurta mieltymyksen tunnetta ja iloa, joka eteni kaikkialla vartalossani. Viimeinkin saisin toivomani perheen. Aloitin jälleen hyräilemään lempeästi laskeutuessani vaalean selästä. Hänen jalkansa tärisivät, vartolo värähteli ja hän oli myöskin hyvin hikinen. Hikipisarat valuivat valtoimenaan hänen otsallaan ja kyljillää. Siirryin hänen viereensä. Koskettelin huulillani jälleen hänen siroja kasvojaan. Hänen silmänsä olivat kostuneet ja pian, hänen poskeen pitkin valui pieni kyynel. "Älä itke rakkaani. Tiedän, synnytys ei ole ikinä helppo, mutta tulen olemaan vierelläsi" sanahdin hänelle lempeästi, kuivaten hänen kyyneleensä. Vaalean harjas oli liimautunut hikiseen otsaan, jonka haroin huulillani sivuun. Vaalea lysähti maahan väsyneenä ja täristen. Jäin hänen vierelleen vartioimaan, jospa hän nukahtaisi. Hän oli niin kaunis. Minun pieni, hento kukkaseni.
Ja meidän tuleva yhteinen lapsemme. Meidän rakas lapsemme.

Vincent "poistuu"

[Kyseinen npc-hahmo on yksi muutamista "morsiamista", eikä siis vakituinen kumppani. Kyseinen npc-hahmo pääsi varmaankin karkaamaan yms. En viitsinyt ruveta kirjoittamaan npc-hahmon karkamista, joten ilmoitan sen tässä :D]
Since 2011 →
Treffipalvelu ✖️ Deviantart

Komennuksessa herrat Vagito, Zolotoy Voron, Hallas ja Vincent
Avatar
Kuolemankello
Cara-lapsi
 
Viestit: 124
Liittynyt: 23. Huhti 2014 20:17

Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron