I’m not afraid to take a stand

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

I’m not afraid to take a stand

ViestiKirjoittaja Mwjan » 01. Marras 2012 12:29

[Yksinpeli, Valentinon rantautuminen. ]

Valentino

You know i’m gon get ya
Whatever it takes, get there


Kuohkeat aallot nielivät harmaakuvioista, arpien peittämää mustaharjaista oria. Se tiesi määränpäänsä ja paikan minne hänen tulisi päätyä. Vain aallot tekivät uimisesta vaikeampaa. Juuri kun se oli saanut itsensä johdatettua oikeaan suuntaan, aalto vei häntä eri suuntaan. Joka kerta aallot puskivat toisesta suunnasta ja sai tämän pyörimään vain ympyrää. Mutta se ei estänyt arpikasvoa jatkamasta uimistaan.

Tuuli kasvatti aaltoja suuremmiksi ja virtaus kävi jossain kohdin voimakkaammaksi. Se siristi silmiään ja saattoi hahmottaa edessään suuren kallion seinän, jota pitkin pystyisi kapuamaan, mahdollisesti.
Se polki minkä pystyi. Aallot vaihtelivat suuntaansa ja suuruutta. Se puri hampaitaan yhteen, mutta palavasti se tahtoi saavuttaa tuon kallion seinämän.
Hiljalleen aallot antoivat hänelle armoa ja työnsivät helpotukseksi häntä kohden seinämää. Kun viimein ori oli lähellä kallion seinämää, puski suuri aalto hänet vasten seinämää. Orin suusta kuului älähdys ja silmät painuivat kiinni kivusta. Seinämä terävine osineen osuivat jatkuen sitä mukaan mitä aaltoja tuli ja painoi oria vasten seinää.

Se polki tietään eteenpäin, huomaten seinämässä mahdollisuuden noista korokkeelle. Puoliksi uupuneena se sai kuin saikin itsensä kielekkeen päälle. Voimakas, arpikasvoinen ori nousi hyisestä merestä kielekkeelle ja puuskahti syvästi. Sen katse nousi ylös kohti seinää ja hetken aikaa hänen täytyi miettiä ja pohtia, kuinka tästä tulisi edetä. Kulmiaan kurtistaen se laittoi etujalkansa seuraavalle osalle ja ponnisti takajaloillaan.
Kuin vuohi, se nousi kapeaa kielekettä ylöspäin. Ensin suoraan, sitten vasemmalle, jälleen oikealle, pujotellen tiensä ylös. Hänen onnekseen, seinä ei ollut korkea ja hetken ponnisteluiden jälkeen sen etujalka osui maanpintaan ja pienen älähdyksen voimalla se ponnisti itsensä ylös.
Syvä huokaisu levähti hänen suustaan. Aallot hänen takanaan ryöppysivät seinämän ylitse ja heittivät vettä sen niskaan. Orin katse oli lasittunut maahan ja sen hengitys oli tiheän raskasta. Se puri hammastaan.

Jälleen täällä. Missäs muuallakaan. Se pohti ja kasvoille kohosi vieno, pettymyksen hymy.

Valentino poistuu.
Mwjan
 

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron