You and.... I

Kaikkihan ovat varmasti huomanneet, kuinka hienoja rooleja ihmisiltä caraliassa tulee, niin tänne voivat halukkaat tulla laittamaan muita kirjoitelmiaan. Tai jos lukee vaikkapa koskettavan runon, niin voipa senkin tänne laittaa, kunhan mainitsee vähintään alkuperäisen kirjoittajan.

You and.... I

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 09. Tammi 2014 13:29

//Lyhyt novelli, en tiedä tuleeko tälle jatkoa vai ei. Idea tullut näkemästäni unesta. //

You and I

Tänään sytytit kaksi kynttilää vuosipäivämme kunniaksi. En edes muista, kuinka kauan olemme olleet yhdessä. Olen liian kiireinen ajatellakseni sellaisia. Hymyilet minulle epävarmaa hymyä, jonka jälkeen viittaat kädelläsi ruokailusalia kohti kuin herrasmies. Hymyilen sinulle kävellessäni ohitsesi ja nähdessäni pöydällä niiden kahden kynttilän lisäksi kauniin, jouluhenkisen kattauksen. Vedän sinut varovaiseen halaukseen ja painan kevyen suudelman otsallesi. Hymyilet alakuloisesti, sillä olisit halunnut juhlistaa tätä paremmin. Mutta emme voi.
-Laitoin täytettyä kanaa ja riisiä. Tein kahta eri salaattia ja otin ruokajuomaksi suosikkiviiniäsi, kerrot ojentaessasi minulle punaviinilasin. En viitsi mainita, että omaan makuuni kanan kanssa sopi enemmän valkoviini. Kilistämme ja istumme vastakkaisille puolille pöytää. Maistelen viiniä, sinä tarjoilet minulle kanan ja riisin. Tunnen oloni kuninkaalliseksi, vaikka sainkin tällaista kohtelua harvasen päivä. En ehkä sinulta, mutta ympärilläni olevilta ihmisiltä.

-Tomo, ei sinun olisi tarvinnut nähdä tällaista vaivaa minun vuokseni, sanoin hymyillen. Katsot silmiini ujosti hymyillen, vahvasti erimieltä asiasta. Et kuitenkaan sano mitään, vaan maistelet kanaa. Vaikka olimme yhdessä, vaikka tunsin sinut paremmin kuin kukaan niin tunsin silti yhä välillämme kuilun. Ja muistan ennenkin toivoneeni, että saisin tuon kuilun väliltämme katoamaan. Mutta niin kauan kuin minulla on työni, epäilen sen mahdollisuutta. Nautin ruuasta, jonka jälkeen menet laittamaan levysoittimeen yhden suosikkilevyistäsi. Levyn, jossa laulan rakkaudesta. Se on jo vanha, mutta ensimmäinen lauluni, jossa ajattelin sinua. Pydät minua tanssimaan ja me tanssimme hitaasti kattokruunun valaistessa parkettilattiaa. Varjomme heittelehtivät seinillä tanssiessamme. Milloinkaan muutoin en päässyt sinua koskettamaan niin pitkäksi aikaa, kuin tanssiessa. Sävähdit kosketusta ja samasta syystä yhdessä viettämämme yöt olivat aina yhtä hankalia. Syy leveään parisänkyyni oli yksinkertaisesti tylsä. Jotta voisit nukkua kosketusetäisyyden ulkopuolella minusta. Ymmärsin sinua tietysti, mutta eikö vuosia kestänyt yhdessäolo muuttanut asioita?

Sinä yönä jäit viereeni yöksi. Tultuani suihkusta olit juuri avaamassa kääreitä. Minusta oli jotenkin surullista, että käärit rintasi piiloon sideharsolla päivästä toiseen. Vaikka salakuvaamisen mahdollisuus olikin, niin olisin toivonut sinun kerrankin olevan oma itsesi. Pelkäsit, kyllä minä yritin sen ymmärtää. Upposin sängyn pohjalle omalle puolelleni ja odotin, että tulisit viereeni nukkumaan. Kevyt kehosi painui sängyn patjaa vasten ja käännyit minua kohti nukkumaan. Suljit levollisena silmäsi, kun minä vielä makasin valveilla. En ollut tohtinut kysyä koko päivänä, oliko tämä toinen vai kolmas vuotemme yhdessä.
Vertaveli M
 

Paluu Kirjallisuuspuoli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron