Well, we don't mind at all K15

Kaikkihan ovat varmasti huomanneet, kuinka hienoja rooleja ihmisiltä caraliassa tulee, niin tänne voivat halukkaat tulla laittamaan muita kirjoitelmiaan. Tai jos lukee vaikkapa koskettavan runon, niin voipa senkin tänne laittaa, kunhan mainitsee vähintään alkuperäisen kirjoittajan.

Well, we don't mind at all K15

ViestiKirjoittaja Jaksu » 13. Syys 2010 19:52

JOHDANTO
Tämä on minun sekä Mintzun yksityisviestien kautta pelaama Hydra - Jokeri ihmispeli. Tämä on vain huvin vuoksi pelattu, ja olisi mukavaa kuulla teiltä kommenttiakin:3 Ja herkemmille tiedoksi, että luvassa on väkivaltaa ja verta, joten kannattaa jättää peli lukematta jos et kumpaakaan kestä.

Hydran roolit © Mintzu
Jokerin roolit © Jagashina

***************************************************************************************************************************

HYDRA

Reitti oli selvä.
Kadut olivat tyhjät, oikeastaan eivät kokonaan tyhjät, vaan tyhjähköt. Pujahdin ravintolan vaatteidenvaihtohuoneesta ulos. Minulla olisi vielä vaikka kuinka hyvin aikaa ehtiä kasinolle ajoissa.

Kaivon käsilaukkuni taskusta esiin kutsun, jonka olin saanut pomoltani tänään töissä. Se oli oikeastaan ilmaissisäänpääsyyn oikeuttava lippu Casino Feveriin - pomoni oli varmaan luullut sitä hyväksikin iskutavaksi. En ollut lämmennyt pomoni ehdotuksille, mutta olin silti päättänyt ottaa lipun vastaan. Kenenkään ei tarvitsisi ikinä tietää, että oikeasti kävisin katsomassa, millaista siellä olisi.

Se oli aivan uusi kasino, kuulemma. Kiiltävät neonvalot, kilisevät pelikoneet, pyörivät rulettikoneet ja paljon, paljon ihmisiä kauniissa asuissa - minäkin olin pukeutunut tätä iltaa varten melko hyvin, minulla oli tummanpunainen, yksinkertainen mekko. Se oli paras, mitä minun tarjoilijanpalkallani oli voinut ostaa. Olin säästänyt sitä varten pitkään, ja nyt kun olin ostanut sen, sain vihdoin oivan tilaisuuden käyttää sitä. Kävelymatkaa varten olin pukenut päälleni takinkin, koska oli melkoisen viileää (minulla ei valitettavasti ollut rahaa matkustaa taksilla).

Korkokenkieni piikkikorut napsahtelivat yksinäisen kadun asvalttista pintaa vasten. Jostakin kauempaa kuului juhlivien ihmisten ääniä. Vilkaisin kännykkäni kelloa - se näytti perjantai-iltaa ja aikana koreili puoli kymmenen.

__________________________________________________________

JOKERI

Niinhän se on, ettei öisin ole viisasta kulkea yksin pimeillä kaduilla. Järkevät ihmiset pysyttelevätkin visusti kodeissaan lukkojen takana kellon lyödessä yli kymmenen, kun pimeä laskeutuu kaupunkiin ja kuu kohoaa taivaalle hohtamaan kalpeaa valoaan. Ikinä ei voi tietää, mitä pimeiltä kujilta voi loikata eteen. Sieltä voi tulla vaikkapa kylmäverinen sarjamurhaaja tai joku myy hämärä tyyppi, joka katkaisee kaulasi käden käänteessä.

Tämä kaunis, parhaimpiinsa pynttäytynyt neitokaan ei taida sitä tietää. Tai ainakaan hän ei taida välittää omasta turvallisuudestaan, sillä kovin huolettomasti hän kopistelee katua pitkin eteenpäin.
Vaan hänpä ei tiedäkään, että minä varjostan häntä.
Hupun varjostamille kasvoilleni kohoaa vino virnistys. Menehän toki, tyttönen, äläkä ole huomaavinasi minua. Tulen tässä ihan perässä...

__________________________________________________________

HYDRA

Kävelymatkaa ei ole liikaa, Luojalle siitä kiitos. En kestäisi millään kävellä näissä kengissä, joissa on melkeinpä kymmensenttiset korot ja askellukseni on kummallista, naismaista sipsutusta.

Pääkadun päässä hohtaa neonvioletti teksti, joka vilkkuvin vaoin kirkuu uhkapelaajien uusimman mekan nimeä: CASINO FEVER. Rakennuksen kirkuvanväriset opasteet keräävät ihmisiä ympärilleen kuin valo yökkösiä, ja minäkään en voi olla ihastelematta tuota arkkitehtuurista ihmettä. Vau. Olin odottanut sen oleman vaatimattomamman näköinen.

Täältä saakka kuulen ihmisten naurua ja musiikkia.

__________________________________________________________

JOKERI

Uteliaisuus kohottaa leukaani, ja silmäni välähtävät varjon keskellä kun luon katsauksen neidon määränpäähän.
Kas vain. Tämäkö on määränpääsi, Casino Fever? Saatan kuulla puheen sorinan ja riemuisat kiljahdukset ja naurun tänne saakka. Tuonneko sinä olet matkalla, tyttö kulta?
Mikäpä siinä, mene toki sinne, minä tulen kyllä perässä. Kasino onkin varsin mielenkiintoinen paikka...

Hymy huulilta laantumatta työnnän kädet taskuun ja kierrän sormeni tutun veitsen kahvan ympärille. Ehkäpä minäkin voin pitää hauskaa kasinolla.

__________________________________________________________

HYDRA

Vedän syvään henkeä ja korjaan kampaustani.
Tästä se lähtee.

Astelen rivakasti sisäänkäynnille punaista mattoa pitkin, joka on katoksen alla. Jotkut ihmiset jonottavat, mutta minulla on lippuni jolla pääsen nopeasti sisään. Ovenvartija pysäyttää minut ja ojennan minulle henkilöllisyystodistukseni ja lipun. Hän nappaa kummatkin käsiinsä, hän tarkistaa lipun aitouden ja sitten hän katsoo vuoroin minua, vuoroin henkilöllisyystodistustani. Hän ojentaa todistuksen takaisin ja siirtyy oven tieltä.
"Neiti on hyvä", univormumies toteaa.

Astun sisälle pelien ihmemaahan. Joka puolelta kuuluu puheensorinaa ja iloisten ihmisten ääniä ja pelikoneiden kilinää. Vasemmalla puolella on yksinpelattavia hedelmä- ja pokeripelikojeita ja edessäpäin on lounge. Oikealla on ruletti- ja pokeripöytiä, joiden ympärille on kokoontunut ihmisiä pelaamaan rahasta.

"Haluatteko vaihtaa rahaa, neiti", rahanvaihtaja kysyy minulta havahduttaen minut ajatuksistani. "Ei kiitos, ehkä myöhemmin", sanon. Minä suunnistan kohti narikkaa, jota pitää kaksi nuorta miestä. Vien takkini sinne säilytettäväksi.

__________________________________________________________

JOKERI

Ah ja voih.
Tietenkin kasinon portilla on vastassa univormuinen ovenvartija, jonka luokse kaunokainenkin parhaillaan suuntaa. Minä en tuon kaapin kokoisen köntyksen ohitse pääse huomiota herättämättä, joten luikahdan vikkelästi kasinon ja sen viereisen rakennuksen väliselle kapealle kujalle.
Pääsen kyllä sisään toistakin kautta, ei se siitä ole kiinni.

Astelen jonkin matkaa roskaista ja niljakasta kujaa pitkin, kunnes saavun valkean oven kohdalle. Ovessa on kyltti, jossa lukee kissan kokoisin kirjaimin "VAIN HENKILÖKUNNALLE".
Noh, ehkäpä he eivät välitä, jos minä nyt tämän yhden ainoan kerran murtaudun kielletystä ovesta sisään.
Sujautan jälleen käteni taskuun ja nappaan sieltä käteeni pienen ja kauniin veitseni, joka on kuin luotu ovien auki tiirikoimiseen.
Veitsen pikkuruinen terä välähtää kuun valossa, kun asetan veitsen lukkoja vasten ja teen muutaman näppärän käden liikkeen avatakseni oven. Ja... TA-DAA. Tie kasinoon on auki.
Pistän veitsen takaisin taskuun, pujahdan vaivihkaa ovesta sisään ja suljen sen ääntä päästämättä perässäni.

Edessäni avautuu pitkä kaakeloitu käytävä, jonka varrella on monia ovia eri huoneisiin. Astelen käytävää pitkin ja pian silmiini osuukin henkilökunnan WC.
Juuri sitä mitä kaipasinkin; Kasvoni vaativat hiukan somistusta - eihän suuren väkijoukon keskelle sovi pamahtaa klovnimaski kasvoilla. Se herättäisi tässä vaiheessa turhaa huomiota.
Avaan oven ja käyn pesemässä kasvoni yhdessä hujauksessa. Mustan ja leveän virneen alta paljastuneet arpeni koreilevat nyt selkeinä suupielissäni, ja ne näyttävät kuin suurelta, kierolta hymyltä kasvoillani.
Virnistän peilikuvalleni ilkikurisesti ja palaan käytävälle, ja kuljen sitä pitkin ovelle josta astutaan sisälle kasinoon.
Esitys alkakoon.

Tumman kaapuni huppu valahtaa pois kasvoiltani kun astun kasinoon suuren väkijoukon sekaan. Joka puolelta kantautuu kolikoiden kilinää, puhetta, pelikoneiden kilahduksia sekä musiikkia. Paikka on pullollaan kaupungin hienostoa sekä muita varakkaita kasvoja, mutta katseeni etsii heidän joukostaan yhtä tiettyä henkilöä.
Kävelen ympäri kasinoa, keräten samalla kummastuneita ja närkästyneitä katseita puoleeni, kunnes lopulta löydän etsimäni.
Heipä hei, kaunokainen.
Varjostamani nainen on juuri jättänyt takkinsa narikkaan. Luikertelen vikkelästi ihmisten keskeltä samalle narikalle, ja hylkään kaapuni naulaan. Kaavun alta paljastuu kauan sitten mittatilauksena hankkimani hieno puku, joka on väriltään tummansininen, ja jonka lisäksi olen solminut kaulaani tumman oranssin solmion.
Hipaisen pukuuni kuuluvan takin rintamusta ja taskuja huomaamattomasti, ja tunnen rakkaat veitseni sekä muut pienet kivat leluni niiden suojissa.
Leveästi hymyillen harpon arvon neidon perään.

Täältä minä tulen, kultaseni.

__________________________________________________________

HYDRA

Nuoren miehen otettua takkini vastaan katselen taas kummastuneen oloisena ympärilleni. Mitä minä nyt tekisin? Pelaamaan en varmaankaan menisi, minulla ei ollut pelipoletteja saatika liiemmin rahaa menetettäväksi ruletissa tai pokerissa, joten tein nopean päätöksen siirtyä loungen puolelle, etten seisoskellessani aulassa aivan yksin näyttäisi säälittävältä.

Täysin tietämättömänä henkilöstä, joka seuraa minua.

Katsomatta taakseni astuin sisälle loungeen. Mustiin rusetteihin pukeutuneet tarjoilijamiehet tarjoilevat seurueille pöytiin juomia. Puheensorina voimistuu sitä mukaa, kun kuljen lähemmäs baaritiskin tapaista. Minulla ei ole seuralaista, joten päätän käydä istumaan baarijakkaroille sen samaisen tiskin eteen - saisinpahan varmaan nopeammin juomani. Kaikki ovat sitä paitsi kerääntyneet pöytiin kumppaniensa luo ja jakkarat ovat kaikki tyhjiä, joten tänä iltana taida saada nauttia vain ja ainoastaan omasta laatuseurastani. Saanpahan istua rauhassa.

Katsahdan sivusilmällä juomakatalogiin, joka on ripustettu seinälle. Tarjolla on kaikkea tequilasta vodkamartiniin ja Piña Coladaan. Hinnaston kohdalta näkee, että tämä on rikkaiden ihmisten pesäke - kaikki Casino Feverin juomat vaikuttavat olevan ryöstöhintaisia.

En tilaa toistaiseksi mitään. Hyvällä tuurilla joku onneaan koettava ehkä tarjoaisi minulle juoman ilmaiseksi. Kaivan sirosta käsilaukustani peilin ja korjaan hiuksiani, sitten huulipunaustani.

__________________________________________________________

JOKERI

Astelen neidon kannoilla ja pidän häneen hienovaraisen välimatkan, jotten herättäisi turhia epäilyksiä. Eihän minun sovi usuttaa vartijamiehiä kimppuuni ahdistelemalla nuorta naista, eihän?
Hymyilen ohikiitäville kasvoille liioitellun ystävälliseen sävyyn. Hei vain, kaunis ilta tänään, eikö? Miksi olette noin kovin kauhistuneita, enhän suinkaan pelota teitä?
Arpinen suu sekä mustat, vähään aikaan pesemättömät hiukset eivät taida miellyttää heidän silmiään... Ja sehän sopii minulle vallan mainiosti.

Huomaan päätyneeni kaunokaisen perässä loungeen. Ympärillä häärii miehiä tarjoilemassa juomia ökyrikkaille ihmisille. Ja kylläpä mustat rusetit vain näyttävätkin somilta heidän kaulallaan, kyllä vain, kerrassaan ihastuttavilta!
Virnistän puoleeni kääntyneelle tarjoilijalle vinosti, ja jotenkin kalpean oloisena hän jää toljottamaan jälkeeni, kun suunnistan nurkassa sijaitsevan pöydän ääreen.
"Hoi, tarjoilija!", huudahdan kun olen istahtanut takamukselleni ja napsautan sormiani yhteen. Silmän räpäyksessä luokseni hujahtaa tummaihoinen mies kädessään kynä, muistivihko sekä liina, joka lepää hänen käsivarrellaan. Hänellä näyttäisi olevan vaikeuksia hallita ilmettään, kun hänen silmänsä osuvat suupieliini.
"Niin, herra? Saisiko teille olla jotain...?"
"Ei minulle - tarjotkaa hänelle tequila... Ja olisitko kiltti ja jättäisit mainitsematta, että juoma on minulta, hm?", kysyn samalla kun ojennan sormieni välissä olevaa seteliä miehelle.
"Se sopii, sir", mies sanoo minulle ja taivuttaa kohteliaasti päätään, ennen kuin harppoo pikaisesti tiehensä. Kiltti hauva.

__________________________________________________________

HYDRA

Havahdun kesken meikkaushetkeni, kun eteeni tuodaan kauniissa lasissa tequilaa. Tummaihoinen mieshenkilö hymyilee minulle.
"Minä en tilannut mitään", sanon, mutta rusettimies ehtii kuitata tilanteen. "Se tilattiin teille."
Jaa-a, näinkö on? Minun tapanani ei ole ollut kieltäytyä ilmaisesta juomasta. Mielenkiintoista. Tartun vasemmalla kädelläni lasiin ja käännähdän tuolillani varoen ympäri, koettaen katsoa, keneltä herrasmieheltä olen juomani saanut. Katseeni tavoittaa monia ihmisiä seurueidensa kanssa - yksittäisiä ihmisiä väkijoukon seasta on lähes mahdotonta erottaa - ja näinollen koen mahdottomaksi saada salaista juomanlähettäjääni selville.

Upotan huuleni lasin reunalta juomaan. Se maistuu mukavan täyteläiseltä. Tarjoajalla on kyllä hyvä maku juomien suhteen, sitä ei voi kieltää.

Yhtäkkiä muutan mieltäni. Kaipaan hiukan toimintaa. Ehkä sittenkin olisi mukavaa kokeilla pokeria? Ei minun tarvitse käyttää paljon rahaa. Ihan vähän vain. Minähän voisin voittaakin ja tienata vähän ekstraa. Lisäraha ei olisi koskaan pahitteeksi.
Nousen niiltä sijoiltani, tequila kädessäni ja korkeat korot lattiaan napsuen palaan sinne mistä tulinkin, aulaan, rahanvaihdon luo. Jonoa ei ole ja pääsen nopeasti tiskille. Liiemmälti puhumatta ojennan hänelle noin viisikymppiä seteleinä - se on Casino Feverin mittakaavalla vähän, mutta turha valittaa - ja saan takaisin valkopunaisia kymmenen euron poletteja. Näillä pystyisin ainakin pariin pelierään.

Käännähdän taas ja tällä kertaa kävelen pokeripöytäin luo. Etsin vapaata paikkaa, jossa ollaan aloittelemassa peliä. Keskimmäisessä pöydässä näyttää olevan tyhjä paikka. Keski-ikäisiä, lihavia miehiä - ilmeisesti polettikasoista päätellen upporikkaita - miehiä istuu vierekkäin pöydän ääressä ja solakkana mahdun mukaan. Yksi heistä katsoo minua pitkään, kun juon tequilaani.

Jakaja aloittaa.

__________________________________________________________

JOKERI

Tarjoamani juoma näyttäisi kelpaavan tytölle mainiosti. Eikä ihme, onhan minulla hyvä maku näissä asioissa. Tiedän kyllä, mikä kauniille naisille maistuu.
Ilmeisesti hän ihmettelee keneltä oikein sai juomansa, sillä hänen katseensa kiertää väkijoukossa. Minua hän ei kuitenkaan täältä varjoisasta nurkasta hoksaa. Ja ennen kuin neito on ehtinyt kulauttaa lasillista kurkustaan alas hän nousee jo ja suunnistaa pois loungesta pokeri pöydän ääreen, juuri odotukseni mukaisesti.

Minäkin nousen, mutta tällä kertaa en seuraakaan häntä, vaan hakeudun vessojen luokse. Pikku juoneni kulkee sujuvasti urillaan, ja tässä kohtaa esitystä minä sulkeudun vessaan, maalaan kasvoilleni tutun klovnimaskin ja jään odottamaan oikeaa hetkeä astua esiin.

__________________________________________________________

HYDRA

Haistan kuivan viskin ympärilläni. En ole selvästi ainoa, joka tässä pöydässä on ottanut tänään jotain vettä väkevämpää. Asetamme panoksemme. Lihavat miehet työntävät jakajan luo isoja määriä rahaa, minä vaatimattomat viisikymppiäni.

Jakaja kaivaa korttipakkansa esiin ja alkaa sekoittaa. Hän on tehnyt tätä paljon, monta kertaa aikaisemminkin, sillä hänen käsiensä liikkeet ovat nopeita ja hän taitaa korttien sekoituksen tyylikkäästi. Siemaisen nopeasti vielä tequilaani, kunnes jakaja alkaa latoa kortteja pöytään. Katsomme kaikki silmä kovina kortteja - olivathan kallisarvoiset rahamme kyseessä.

Ristiseiska, patakutonen, ruutokakkonen...
Yhtäkkiä me kaikki järkytymme.
Pöydälle ilmestyy jokerikortti.
Mutta että millainen jokeri.
Kortti on veren tahrima ja siihen on kirjoitettu irvokkain kirjaimin HAHAHAHA.

__________________________________________________________

JOKERI

Kuin jokin ihmeellinen kuudes aisti ohjaisi minua astun ulos vessan ovesta kaiken kansan nähtäväksi.
Aika ihmisten keskuudessa tuntuu sillä hetkellä pysähtyvän edessäni, ja heistä huokuva pelko ja järkytys ovat käsinkosketeltavia.
Hymyilen ihmisille leveästi ja astelen heidän joukkoonsa heitellen rakasta veistäni ilmaan kuin se olisi tappavan aseen sijasta pieni, harmiton pallo.

Ja niin katseeni osuu pokeripöytään. Pöytään, jonka ympärillä näkyy järkyttyneitä kasvoja... Sekä hän.

Luikertelen jakajan taakse sulavin liikkein kuin käärme, ja kierrän käsivarteni hänen rintansa ympäri lukiten hänet rautaiseen otteeseen.
"Pöö", kuiskaan miehen korvaan ja tunnen, kuinka hänen kehonsa värähtää ja sydämensä jyskää rinnassaan voimakkaasti kättäni vasten. Nauran hänen korvaansa ilkikurisesti.
HAHAHAHAHA.
"Miksssi noin järkyttynyt, hm? Mitä sssinä oikein pelkäät poikaseni, hm?", puhelen matalalla äänellä jakajan korvaan. Mies yrittää rimpuilla otteestani. Painan käteni vain tiukemmin hänen rintaansa vasten ja hyssyttelen rauhoittelevasti hänen korvaansa.
"Annahan kun autan sssinua..."
Kohotan suurieleisesti käteni, jossa tappavan terävä veitseni koreilee, ja asetan sen pehmeästi hänen kurkulleen.
"Kasss näin"
Yhdellä kauniilla vedolla sivallan hänen kurkkunsa auki, niin että verta roiskahtaa pokeri pöydälle. Annan miehen valahtaa elottomana lattialle.
Pääsitkin tästä vähän helpommalla, veikkoseni.

Nuolaisen veitsestäni miehen veren, ennen kuin loikkaan pöydälle seisomaan.
"Hyvää iltaa, arvon herrasväki", kajautan kuuluvalla äänellä. ja käännyn ympäri kädet levällään niin että kaikki varmasti huomaavat minut.
"Älkää turhaan panikoiko, sillä tämä on vain viihdettä, suunniteltu esitys...", jatkan miellyttävällä äänellä, virne suupielessä.
Kauhuisat katseet kerääntyvät puoleeni, ja osa ihmisistä hipsii vaiti takavasemmalle.
"Joten olkaa hyvät ja nauttikaa siitä..."

Sitten käännyn sen naisen puoleen, jota olen koko illan seurannut kuin hai laivaa.
"Maistuikos tequila, kultaseni?", sanon ja vinkkaan tytölle silmää.
Niin, niin. Minultahan sinä sen sait. Eikö vain ollutkin hyvää?

__________________________________________________________

HYDRA

Katselen kysyvänä kaikkiin muihin pelaajiin. Kaikki ovat hämmentyneitä. Miten pakkaan on päässyt tällainen kortti? Tai kuka ikinä nyt edes kirjoittaisi mitään tällaista? Sairasta!

Kuulen jakajan suusta pääsevän hätäisen henkäyksen, kun joku tarrautuu häneen takaapäin. Vinksahtaneen näköisen mieshenkilön kasvot paistavat hänen olkansa takaa. Veitsi kohoaa jakajan kurkulle - kaikki tapahtuu niin nopeasti, etten järkytykseltäni edes ehdi oikeastaan huomata, mitä tapahtuu. Seuraavassa hetkessä jakaja makaa elottomana lattialla.

Epäilyttävän näköinen mieshenkilö - ei, ei epäilyttävä, karmiva! - nousee pöydän päälle. Hän sanoo tämän olevan esitystä, mutta pöydälle roiskuneen veren takia kukaan ei usko hänen sanaansa. Kaikki pöydässämme ovat hipihiljaa, pidättäe hengitystään jännittyneinä ja peloissaan ja tuijottavat tuota miestä.

Arpinen naama, sininen puku ja oranssi kravatti. Hän erottuu joukosta kuin korppi kyyhkysparvesta. Kaikki katsovat häntä kuin transsissa, mutta tunnelma on silti kaoottinen. Kuka, mitä, miksi? Viereisen pöydän vanhempi rouvashenkilö pyörtyy järkytyksestä ulahtaen.

Sitten tuo murhaaja julkeaa puhutella minua.
Hän kysyy, maistuiko tequilani. Katsahdan lasiin, sitten taas sinipukuiseen mieheen. Hänkö sen oli minulle lähettänyt, tuo arpinaama, joka tappoi jakajan? Olen järkyttynyt ja en pysty vastaamaan. Ajatuskin siitä, että olin juonut jotain murhaajan antamaa, kuvottaa minua.

Kaikki pitivät katseensa kiinni murhaajassamme. "SOITTAKAA POLIISIT", joku taempaa huutaa. En voi lakata katsomasta irvokkaan miehen suupieliä... ne ovat arpeutuneet. Miltä tuntuu saada arpi suupieleen?

__________________________________________________________

JOKERI

Arvatenkin kaunokaisen naama vähän venähtää järkytyksestä, kun paljastan juoman olevan minulta. Ainakin se tequila maistui, vaikka se minulta olikin, vai mitä?

Miespuolinen henkilö vetää huomioni puoleensa käskemällä soittaa poliisit.
"Ah - hyvä idea, ystäväiseni" kehun miestä ja taputan käsiäni yhteen. "Kutsukaa vain kytät paikalle - tästä tuleekin hauskempaa kuin odotin..."
Ja jälleen kierähdän pöydällä ympäri, niin että näen taas isot lihavat ja rumat miehet sekä kaunokaisen heidän välissään.
"Eikös sinulla ole vähän tukala olo istua siinä?", kysyn naiselta ja silmäilen ivallisesti lihavia miehiä hänen vierellään. "Anna kun tarjoan auttavan käteni, kultaseni"
Sen enempiä lupaa odottamatta koetan tarrata kiinni naisen käsivarteen ja kiskaista hänet minun sekä veitseni seuraksi pokeripöydälle.

__________________________________________________________

HYDRA

Pelottavan näköinen mies tarttuu minua kädestä ja riuhtaisee minut nopeasti pokeripöydän päälle. Tequilalasini irtoaa otteestani ja tippuu räsähtäen maahan, hajoten pienenpieniksi palasiksi. Lihavat miehet tuijottavat meitä kahta järkyttyneinä. Pelkurit - heillä ei ole rohkeutta pelastaa minua pulasta, tuijottavat vain, kuinka psykopaatti pitää minua otteessaan!
Olen kuolemanpelkoinen ja nyt tunnen ensimmäistä kertaa olevani hyvin, hyvin lähellä vaarallisia tapahtumia. Miehen veitsi on ihan minun vieressäni. Koetan rimpuilla irti toisen otteesta, mutta käsivarteeni sattuu niin, etten mahda mitään.
"Lopeta! Mitä sinä teet!"

__________________________________________________________

JOKERI

Nainen tietysti yrittää luikerrella irti otteestani, mutta ehei - turha luulo, kultaseni. Sinä et mene minnekään.
Koetan pitää naisen tiukasti otteessani painamalla vasenta kättäni voimalla hänen rintaansa vasten, niin että lukitsen hänet rautaiseen otteeseeni. Hän voisi pyristellä ja sätkiä niin paljon kuin haluaisi, mutta minun otteeni pitäisi.

Kun tyttö tiuskaisee minulle ja kysyy, mitä teen, pyyhkäisen naisen hiukset hänen korvaltaan, ja kuiskaan pehmeästi virnistäen hänen korvaansa "Pelaan vain pikku peliäni..."
Sen jälkeen kohotan käteni, jossa rakas veitseni koreilee, ja painan sen hennosti naisen kurkkua vasten.
"No niin, hyvä herrasväki...", aloitan ja lipaisen mustia huuliani, ja silmäilen väkijoukkoa hetken ennen kuin jatkan. "Näitte jo, mihin tämä pikku kultaseni pystyy... Joten jos haluatte välttyä siltä nyt, tuokaahan kaikki rahanne ja arvoesineenne tähän säkkiin välittömästi"
Yhdellä nopealla käden liikellä sujautan käteni takkini sisään, tartun kangassäkkiin sen liepeissä ja pudotan sen pokeripöydälle. Sitten painan veitsen takaisin neidon kurkulle.
"No niin, toimintaa", komennan, ja samalla sekunnilla ihmiset kavahtavat liikkelle kuin olisivat heränneet horroksesta. Säkki täyttyy hiljalleen seteleistä, kolikoista, koruista ja muista arvoesineistä.

Hyvä, oikein hyvä...

__________________________________________________________

HYDRA

Kylmät väreet hiipivät pitkin selkäpiitäni, kun tuo murhaaja kuiskii korvaani. Peliä, sitäkö tämä sinulle vain on?
Miehet heittävät rahaa lompakoistaan ja naiset kaulakorujaan säkkiin. Katson shokissa, kuinka ihmiset koettavat totella psykopaattia niin hyvin kuin vain ikinä pystyvät. Tämä on ihan kauheaa.
"Sinä et ikinä pääse täältä ulos", sanon ääni täristen ryöstäjälle. "Poliisit tulevat ja ne pysäyttävät sinut..."
Niin ainakin toivon. Terävä veitsi kaulalleni kohotettuna mustahuulinen mies oli kaikkea muuta kuin ihana seuralainen. Voi miksi minun oli koskaan pitänyt tulla kasinolle päinkään!

Ihmisten virta alkaa olla tyrehtymässä. Kaikki toimivat ripeämmin kuin olisin osannut kuvitellakaan, suurin osa kaikesta arvotavarasta taitaa olla säkissä.

__________________________________________________________

JOKERI

Kaunokainenhan laukoo ilmoille kunnon vitsin! Vai en minä pääse kyttien ohitse ulos, ihanko todella hän luulee niin?
"Sopii toivoa" naurahdan naisen korvaan. Kytillä ei ole hajuakaan siitä, mikä heitä täällä oikein odottaa...

Pian säkki on täyttynyt. Se suorastaan pullistelee rikkauksien määrästä, ja tyytyväisenä minä nyökkään päätäni väkijoukolle, joka odottaa kasvot kalman kalpeina mitä seuraavaksi tapahtuisi.
"Suuret kiitokset, hyvät naiset ja herrat", kiitän heitä kun nostan säkin käteen, jolla pitelen naista otteessani. "Esitys päättyykin minun osaltani tähän, joten kiitos kovasti kaikesta - ja näkemiin..."
Sen sanottuani koetan pitää naisen kainalossani, kun loikkaan pöydältä alas ja luikertelen vikkelästi ovia kohti. Saatan jo kuulla sireenien ulvovan ulkopuolella. Kytät ovat tulossa.
Virnistän hyvilläni.

"No niin, eiköhän lähdetä, kultaseni"
Syöksyn ulos kasinon ovista, niin että ne paiskautuvat voimalla seiniä vasten, ja juuri sillä hetkellä eteeni tielle kiitää musta pakettiauto juuri ajallaan.
Apurini loikkaavat auton perästä ja tulevat luokseni ottaakseen kaunokaisen huomaansa.
"Kohdelkaa häntä kiltisti, vai mitä, hm?", sanon heille ja päästän naisen irti, niin että apulaiseni voisivat ottaa hänet vastaan ja kiikuttaa hänet pakun perään. Toinen apuri ottaa kädestäni rikkauksia täynnä olevan säkin.

Sitten käännyn ympäri ja luon viimeisen katsauksen sisälle kasinoon, jossa ihmiset tuijottavat järkyttyneinä meihin.
Nostan leveästi hymyillen heille käteni ja heilutan sitä heille hyvästiksi.
"... Ja tässä tulee piste tälle tarinalle"
Kaivan povitaskusta pienen laitteen, laukaisijan, joka räjäyttäisi kasinon taivaan tuuliin.
Näppäilen muutamaa näppäintä ja kiirehdin heti sen jälkeen sisälle paketti-autoon, joka kurvaa välittömästi pois kasinon edestä, ennen kuin kuuluu korvia vihlova pamaus.

KABOOM!

Sivupeilistä näen, kuinka punaiset ja oranssit lieskat liplattavat kasinon ovista ja ikkunoista, ja kuinka rakennuksen säpäleet lentelevät pitkin mustaa, niljakasta katua.
Hymyilen tyytyväisesti. Näin homma hoituu.


***************************************************************************************************************************
TO BE CONTINUED...
***************************************************************************************************************************
Jaksu
 

Re: Well, we don't mind at all K15

ViestiKirjoittaja kujakettu » 13. Syys 2010 21:03

Odotan innolla jatkoa, tää on oikein mielenkiintoista luettavaa >8)
kujakettu
 

Re: Well, we don't mind at all K15

ViestiKirjoittaja Meeba » 15. Syys 2010 19:42

Wow, anteeks jos kommentoin, vaikka en ole 15 v, vaan 11. Kuitenkin, tosi jännä juttu, en malta odottaa jatkoa! Tykkään tällasista jännäreistä. Pureskelin kynänpäätä jännittyneenä ku luin tän. Hieno tarina, odotan mielelläni jatkoa!
Meeba
 

Re: Well, we don't mind at all K15

ViestiKirjoittaja Zarroc » 17. Syys 2010 19:40

Vaikka olenkin lähempänä kolmeatoista kuin viittätoista, jään silti innolla odottamaan jatkoa 8D
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Well, we don't mind at all K15

ViestiKirjoittaja Sussu » 17. Syys 2010 19:57

Loppui liian äkkiä. 8< Todella mielenkiintoista luettavaa, jään odottamaan innolla jatkoa. :3
Enpä ole 15 minäkään, mutta ehkä se nyt voidaan antaa anteeksi tämän kerran. ;--D
Sussu
 


Paluu Kirjallisuuspuoli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron