Kaunis on hiljaisuus

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

Kaunis on hiljaisuus

ViestiKirjoittaja Time » 10. Joulu 2011 20:28

[Sachiyo Thalassansa ja Vonderinsa kera mukaan! 8>]

JAMAS

Oliko siitä jo reilu kuukausi, kun veden vaahtoavat tyrskyt olivat armotta heitelleet ruskean hevosenruhoni Caralian rannalle? Mietteisiini myöntyvä, hiljaisen korahdus pyrähti lentoon harmaalta, pehmoiselta turvaltani ilmaan. Koko tämä antoisa, tapahtumarikas kuukausi on tuntunut vain muutamalta hassulta päivältä. Sademetsän lämpöä mukanaan kantava tuuli nyki vaaleanruskeita, luonnonkiharoilla siunattuja harjaksiani saaden ne keikahtelemaan leppoisasti vierellä paksun, orimaisen kaulani. Linyethin tapaamisen jälkeen olin sukeltanut lävitse viidakon vallattoman kasvuston tänne ja löytänyt tämän kirkasvetisen, suuren lammen, jonka rantavedessä kauniin oranssit, pienet kalat uiskentelivat laumassa, välillä lammen leväkasvuston sekaan kadoten. Podin pientä omatuntoa siitä, etten ollut vieläkään liittynyt mihinkään Caralian kuudesta laumasta. Olin kyllä kallistunut jo melko vahvasti ylänkölauman puoleen, mutta olin vasta puolitiessä sieltä, enkä ollut siltikään yhtään varma, pitikö kulkea itään vai koilliseen. Neuvoakin voisi toki kysyä, kunhan tapaisi jonkun, jonka suuntavaisto oli omaani reilusti parempi.
Työnnettyäni ajatukseni syrjemmälle, astelin rennoin, raskain askelin lammen rantaan, turpani viileähkön veden uomaan upottaen. Kurkkuani kuivannut jano sammui nopeasti ja sen yhteydessä nostin suuren, piirteikkään pääni takaisin korkeuksiin. Tummanruskea, tunteistaan vaiennut katseeni kiersi tyynesti läpi kauniin, luonnollisen maiseman, jota ihmisten ankara käsi ei ollut ylettynyt pilaamaan, ainakaan vielä toistaiseksi ja toivoin todella, ettei tulevaisuudessakaan kävisi niin. Liian paljon kaikkea kaunista ja luonnonmukaista oli tuhottu ihmisten toimesta. Raskas pärskähdys lävisti kehoni muistellessani jälleen menneitä, jotka olivat jättäneet oman, ikuisen jälkensä rintani alla sykkivään sydämeeni. No, nyt keskittyisin vain tulevaisuuteen, elämääni täällä. Hassua oloajassani täällä on ollut se, että olen tavannut vain tammoja. Ajatus sai väkisinkin huvittuneen virneen kohoamaan suupielilleni. Toki täällä varmasti, tai toivottavasti orejakin oli, mutta yksikään niistä ei ollut vain sattunut tielleni.
Viimeksi muokannut Time päivämäärä 18. Joulu 2011 09:45, muokattu yhteensä 1 kerran
Time
 

Re: Kaunis on hiljaisuus

ViestiKirjoittaja Siuri » 17. Joulu 2011 23:04

Thalassa ja Vonder

Miksi se ei usko?
"Ihan tosi, oon pyörinyt sun mukana täällä jo vaikka kuinka pitkään, tiiät hyvin, että tunnen joka ikisen kiven ja kannon yhteismaalta. Mikä on ongelma..?"
Vonder tiuskii. Taas.
Kyllä, myönnän, että voi olla mahdollisuus, että pidän häntä aivan liian lähellä ja olen liian ylihuolehtivainen häntä kohtaan. Katsoo nyt tuota itsevarmuutta, mikä hänestä huokuu. Vonderin ennen niin kihara varsakarvakin on jo kadonnut ja siitä on kehittymässä pikku hiljaa vanhempi vastuuntuntoinen hevonen. Se kasvaa niin kovaa vauhtia, ei kestä varmastikaan kuin pari kuukautta, että se on jo minun kokoiseni.
"Ongelmana on se, että..", saan aloitettua. Vonder kuitenkin keskeyttää lauseeni huokaisemalla syvään ja pyörittämällä silmiään.
"Niiiiin..?" se kysyy ja seisoo paikoillaan. Se tuijottaa minua suoraan silmiin, enkä voi väittää, ettei joskus ottaisi hermoihin tuo itsepäisyys. En todellakaan ymmärrä, mistä se on tuon perinyt. Tai oikeastaan tiedän, aivan yhtä hyvin kuin hän itsekin.
"En halua menettää sinua, en taas", saan sanottua. Vonder katsoo minua kuin tyhmää, mutta tietää varsin hyvin, mistä puhun.

Siitä ei ole kuin ehkä kuukausi, kun Vonderille selvisi uusi puoli äidistään. Hänelle selvisi tieto Magic Drinkistä, tieto siitä illasta, kuin en ollut aivan tolkuissani, tieto siitä, että on paljon oreja, jotka käyttävät heikkoja tammoja hyväkseen. Yksinkertaisesti tieto, että minä en tiedä hänen isäänsä.
Kaiken tämän tiedon jälkeen hän vain lähti. Olin huolissani, etsin häntä pitkään, kunnes muutaman päivän kuluttua löysin hänet niin kovin yksin yhteismaalta - sieltä paikasta, johon jäimme viettämään lämmintä kesää. Onneksi hän palasi takaisin. Kaikki ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista, ei enää.

"Ole kiltti", saan sanottua.
"Tiedät, että ajattelen parastasi. Minäkin tiedän, että olet aivan pian valmis lähtemään omillesi - toivon kuitenkin, että mietit kahdesti, ennen kuin teet sitä virhettä. Se tuo paljon vastuuta", sanon. Olen puhunut aiheesta lähiaikoina jo monesti Vonderin kanssa.
Kirjava laskee päänsä ja huokaisee. Se selvästi miettii hetken, mitä sanoa. Hänen äitinään kuitenkin tiedän, että hän on päätöksensä tehnyt.
"No mennään sitten", se sanoo ja lähtee kävelemään lammelle päin.
Tiesinhän minä, ei hän minua jättäisi, ei ihan vielä.
"Kiitos..", sanon, mutta Vonder vaan puuskahtaa.

Kävelemme kohti lampea Vonder muutaman metrin edellä. Kaikki on viime aikoina muuttunut niin rajusti. Tuntuu, kuin olisin menettämässä otteen hänestä kokonaan. Hän ei enää kuuntele, ei tottele eikä muutenkaan ole niin läsnä. Vaikka hän on minun silmissäni pieni, tietää hän varmasti kasvavansa kovaa vauhtia kohti itsenäisyyttä.

Sademetsä alkaa harventua. Vonder pysähtyy paikoilleen ja kääntyy katsomaan minua.
"Siellä on jo joku..", se sanoo. Kävelen tämän viereen pysytellen kuitenkin metsän suojissa. Totta, lammen äärellä seisoo ruskea suurikokoinen hevonen.
"Mennäänkö pois?" Vonder kysyy ja on varmasti halukas palaamaan sademetsään.
"Ei, mennään nyt vaan tervehtimään", sanon hymyillen. Vonder ei kuitenkaan hymyille.
"Ihan tosi, mieti kuinka vieraitakin ahdistaa, kun niille mennään vaan puhumaan..?" Vonder sanoo.
"Tule nyt..", sanon ja lähden kävelemään kohti ruskeaa.

"Hei", sanon, kun pääsen lähemmäksi suurikokoista oria. Kävelen lammelle ja työnnän turpani lampeen juoden hieman sen viileää vettä. Nostan pian kuitenkin pääni ylös ja pyrin taas katsekontaktiin vieraan kanssa.
"Kyllä huomaa, että talvi on tulossa.. Vesikin viilentynyt huomattavasti kesästä", hymyillen.
"Olen Thalassa, ja tämä..", aloitan vilkaisten taakseni. Vonder kömpii juuri silloin esiin metsän reunasta.
"..on Vonder", esittelen meidät.
"Moi...", Vonder tokaisee. Voisi edes yrittää kohteliaasti näyttää iloiselta..! Huoh..

[Anteeks tämä kamala yksinpelaaminen :'Dd.. Mutta täältä tultiin~]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Kaunis on hiljaisuus

ViestiKirjoittaja Time » 21. Joulu 2011 17:04

Tumma, ruskeaa vivahtava katseeni lipuu hiljaa lammen rauhallisilla laineilla, joita tuulin puhaltaa kohti pohjoista. Kohta oli joulu. Katseeni kohosi taivaalle. Tiesiköhän suurin osa hevosista edes mitä joulu tarkoitti? Itse tiesin varsin hyvin, olinhan vuosia viettänyt ihmisten parissa ja heidän joulunsa oli niin värikäs, että tuskin kellekkään jäisi epäselväksi mitä se tarkoitti. Raskas puhahdus kävi lävitse sieraimieni jälleen. Olin jo kääntymässä takaisin kohti sademetsää, mutta sitten kuulin puheensorinaa jostain kauempaa. Ruskea, läsillä merkattu pääni kohosi uteliaasti korkeuksiin ja karvaiset korvani kääntyivät valppaasti hörölle. Kauempaa metsän laidasta katseeseeni osui kaksi hevosta. Nopeasti pääteltynä Haflinger-tamma ja ilmeisesti tuon varsa. Orivarsan erikoinen väritys pisti oitis silmääni. Ja hapan ilme. Huvittunut virne häivähti suupielilläni. Ehkä se oli uhmaiässä. Oma poikani oli aina ollut kovin itsepäinen, ties mitä hänestä olisi voinut tulla, kunhan olisi vain saanut mahdollisuuden kasvaa aikuiseksi. Maailma oli julma. Toisille suotuisampi. Uteliaasti seuraan katseellani kaksikkoa, joka lähestyy lampea. Vaaleankellertävä, ponimainen tamma tervehtii minua sitten turpansa veteen upottaen. En sano vielä mitään, vaan siirrän uteliaan katseeni liinaharjaisen seurassa olevaan varsaan.
"Päivää." Tervehdin tammaa, varsallekkin pienesti suurta, jykevää päätäni nyökäyttäen. Tummat, lempeät silmäni hakevat katseensa sitten itseäni pienempään rouvaan, tai neitiin kumpaa nyt sitten onkaan. Toisen sanat saavat vinon virneen kohoamaan suupielilleni.
"Totisesti." Olin huomannut ihan saman kylmän meren paiskoessaan minut tänne. Sosiaaliselta vaikuttava äiti esittelee itsensä ja sitten varsansa, joka kävelee varsamaisen pitkillä jaloillaan äitinsä luokse.
"Olen Jamas." Esittelen vuorostani itseni kaksikolle. Thalassa. Siinä on nätti nimi. Erikoinen.
"Minnes matka?" Kysäisen hyväntuulisesti, uteliaasti kysymykseni voimakkaammin voikolle suunnaten. Nämä kaksi olivat luultavasti ponilaumoista, sen verran pienempiä olivat verrattuna ylänköhevosiin ja tasankohevosiin.
Time
 

Re: Kaunis on hiljaisuus

ViestiKirjoittaja Siuri » 22. Joulu 2011 21:14

Ori tervehtii takaisin hyvin mielyttävällä äänellä. Jo ensivaikutelma teki hänestä todella mukavanoloisen. Myös puhuminen onnistuu toisen kanssa ihanan kepeästi, vaikka kyse onkin vain säästä.
Ori esittäytyy Jamakseksi. Nyökkään tälle sanattomasti 'hauska tutustua' merkiksi. Vonder tulee lähelle ja pysähtyy melkein puolentoista metrin päähän. Niinpä, eihän se enää kehtaa edes esittäytyä minun seurassani. Ehkä täytyy hiljalleen vain myöntää, että se ihan oikeasti on jo kasvamassa nuoreksi mieheksi.
Jamas esittää minulle kysmyksen. Kuten arvata saattaa, Vonder ei aio avata suutaan vastaukseksi, vaan minun täytyy hoitaa puhuminen. Vielä muutama kuukausi sitten hän olisi ollut se, joka kertoo innoissaan reittimme, vaan ei enää. Ajat muuttuvat aivan liian nopeasti.
"Kunhan kierrellään yhteismaata", vastaan sitten hymyillen. Sitähän me olemme tehneet jo kesän alusta asti. Täytyisi kyllä palata aivan pian takaisin aavikkoponien alueille, kotiin.
"Varmaan palamme aika pian takaisin aavikkoponien alueelle", jatkan puhuen oikeastaan enemmänkin Vonderille. Se jää tuijottamaan minua silmät suurina.
"Sinne..?!" se kysyy ihan epäuskoisena.
"Kuumalle aavikolle, ihan tosi..?" se jatkaa. Huokaisen syvään ja katson Vonderia sillä ilmeellä, mikä kertoo, että yrittäisi käyttäytyä juuri nyt vieraan seurassa. Vonder onneksi ymmärtää sen ja hiljenee saman tien huokaisten.
"Niin... Entäpäs itse?" jatkaan vieraalle juttelemista hymyillen. Hän ei ainakaan tainnut aavikkoponeihin sentään kuulua. Johonkin hevoslaumaan, kenties lumihevosiin? Se aluekin sijaitsee toisella puolen lampea.
"Äiti, voidaanko jutella..?" Vonder kysyy kuitenkin keskeyttäen juttelemisen Jamaksen kanssa.
"Odotahan, jutellaan kohta", vakuuttelen hänelle. Hän kuitenkin vain huokaisee syvään ja jää sitten malttamattomana odottelemaan.

"Mihin laumaan muuten kuulut?" jatkan orille juttelemista kysyen nyt laumaa ääneen.
"Heitän villin veikkauksen - lumihevosiin?" kysyn ja katson oria kysyvästi hymyillen hieman.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Kaunis on hiljaisuus

ViestiKirjoittaja Time » 25. Joulu 2011 20:29

Ruskea katseeni kääntyy hitaasti tutkailemaan hapanilmeistä varsaa, jonka olemus jopa huvittaa minua. Nuoren orinkollit ovat tuollaisia, ensin tulee se vaihe, kun äiti hävetyttää niin että tekisi mieli kaivautua maanalle, sitten tulee se, kun haluaa lähteä itse maailmalle, ilman sitä omaa, niin-ah-rakasta äitiä ja sitten tulee se vaihe, kun tytöt alkavat kiinnostumaan. Mutta nauttisi nyt vain, sillä nyt vanhempana sen huomaa miten rakas ja välttämätön se äiti onkaan ollut tälle elämän aluelle. Hymähdän hiljaisesti havahtuessani ajatuksistani Thalassaksi esittäytyneen neidin, - tai rouvan puheeseen. Nyökäytän vaitonaisesti jalomuotoista, piirteikästä päätäni toisen vastaukselle. Niin, sitä minäkin olin tekemässä, lähinnä vain katselemassa paikkoja, kun vielä suhteellisen uusi olin saarella. Tamma jatkaa kertoen, että kaksikko aikoo palata kotiin piakkoin. Olin juuri kommentoimassa jotakin liittyen laumoihin ja aavikkoon, mutta ennenkuin ehdin avata suutani onkin nuorukainen jo äänessä, hyvinkin kiihkeään sävyyn äitiään puhutellen. Varsan uhmakas käytös jopa hymyilyttää hieman, vaikka äidin tilanteessa voisin hyvinkin uskoa tuon olevan hyvin hermoja raastavaa välillä.
"Itsekin olen vain katselemassa paikkoja." Naurahdan hyväntuulisesti ja höristän karvaisia korviani kohden voikkoa. Hiljenen varsan ja emänsä keskustelun ajaksi tarkkaavaisesti vain katseeni risteillen kaksikon välillä. Thalassa esittää pian uuden kysymyksen, johon olen vastikään itsekin saanut vastauksen. Aikoisin liittyä ylänköhevosiin. En kuitenkaan kuulunut vielä niihin, joten turhaa sitä valehtelemaan.
"Hyvä arvaus, mutta olen laumaton." Naurahdan rennosti vinon hymy huulilleni sulaen.
"Mutta olen aikeissa liittyä ylänköhevosiin, sinne siis olisi seuraavaksi suunnattava, mikäli hyvällä lykyllä löydän sinne." Kerron äänessäni rento, ystävällinen sävy.
"Saavuin tänne vasta, reilu kuukausi sitten." Selvennän miksi olen laumaton, vielä.
"Te taidattekin olla jo vanhempia asukkeja, rouva?" Kysyn osittain molemmilta, osittain vain Thalassalta. Veikkaukseni päättelin siitä, että hänellä oli varsa, ei mikään ihan vastasyntynyt. Ellei tuo oli sitten kantanut varsaa jo saapuessaan tänne, mutta uimalla molemmat tänne tuskin olisivat selvinneet, ainakaan varsa.
"Älkääkä toki antako minun pidätellä, jos teillä on kiire!" Tokaisen naurahtaen pikaisesti älytessäni sellaisenkin asian, että kaksikolla saattaa olla hienoinen kiire mennä jonnekkin ja nyt sitten minä tässä vain niitä näitä jäin rupattelemaan.
Time
 

Re: Kaunis on hiljaisuus

ViestiKirjoittaja Siuri » 26. Joulu 2011 23:02

Laumaton.. Eipä olisi arvannut. Minulla on laumattomista hieman.. ..erilaisempi käsitys. Kuten Jokeri, hänestä olen kuullut vain pahaa. Ori kuitenkin jatkaa puhumistaan heti, jolloin aivan pieni helpotuksen tapainen käväisee sisälläni. Ei sillä, että olisin missään välissä pitänyt oria kamalana murhaajana muiden tavoin, ei tietenkään! Päinvastoin hän olisi muuttanut käsitystäni laumattomista hetkessä.
"Ai..!" sanon positiivisesti yllättyneenä. Ylänköhevosiin. Hän on aivan väärällä puolella saarta siinä tapauksessa. Ori esittää kysymyksen. Näkyykö se päälle päin?
"Neiti vain, ja kyllä. Olen ollut täällä puolitoistavuotta. Saavuin keskikesästä", kerron hymyillen. Vonder taas on ollut täällä vasta reilut puoli vuotta, mutta sen hän varmaan näkee itsekin, joten jätän sen sanomatta ääneen.

Jamas sanoo kohteliaasti, ettei tahdo pidätellä meitä.
"Eei, ei meillä ole mihinkään kiire!" vastaan. Vonder sen sijaan pyöräyttää silmiään. Äh, mihin minä oikein joudun sen kanssa.. Ja vaikka huomaan orin eleen, hymyilen silti Jamakselle.
"Mutta jos haluat, voin neuvoa reitin ylänköhevosten alueelle? Vietimme talven siellä lähistöllä", jatkan sitten auttavaisesti. Se olisi ihan kivaa. Ja pääsemme oikeastaan samalla hyvin liikkeelle aavikoita kohti.
"Jos vain haluat, lähde mukaan", sanon hymyillen. Vonder ei onneksi esitä vastalausetta - ääneen ainakaan. Kyllähän minä tiedän, että se mielummin haluaisi lähteä yksin kiertelemään, eikä oikein välitä vieraista, mutta nyt näin. Ja ihan Vonderia ajatellen sanon seuraavankin ääneen:
"Emme tosin ehdi kulkea kovin pitkään yhdessä. Me käännymme aivan pian kaakkoon, ja ylänköhevosten alue on koillisessa. Mutta ainakin voisin auttaa sinut ihan tosi oikealle reitille - riippuen tosin siitä, oletko jo halukas liittymään laumaan saman tien", naurahdan.
"Itse kuljin alkuaikoina ympäri saarta etsien aavikkoponien seutuja, ja se todella oli pitkästyttävää aikaa! Pyöriä ympyrää ympäri saarta eikä löytää etsimäänsä..", puuskahdan yhä turhautuneena. Mutta ilman eksymisiä minulla ei olisi Vonderia. Jotain hyvää.

[Tiiätkö kun Thalalla on niiiin tylsä pelata x'D........]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Kaunis on hiljaisuus

ViestiKirjoittaja Time » 30. Joulu 2011 15:40

Hetken aikaa Thalassa näyttää hiipuvan ajatuksiinsa kertoessani olevani laumaton, mutta voikon ilme kirkastuu ihan yhtä pian, kun tuo on kuullut loppuosan lauseestani. Nyökäytän aavistuksen päätäni toisen lauseelle. Niin, keskikesästä oli varmaan paljon kivempi kellua meren lämpimillä laineilla, kun keskitalvella. Ajatuskin puistatti, hyr.
"No, lämpötilat olivat varmaan vähän suotuisammat sinulle, itse saavuin tässä ihan muutama kuukausi sitten." Naurahdan leppoisasti vilkaisten ohimennen tummanruskealla katseellani nuorta orivarsaa, jolla näyttää olevan jo kiire jatkaa matkaa. Äitinsä kuitenkin vakuuttaa, ettei heillä ole kiire mihinkään. No, kahdella hevosella on aina kaksi eri mielipidettä. Höristän ruskeita, karvaisia korviani melko tuoreen äidin puheille. Oi, sehän olisi hienoa jos saisin edes jonkinlaiset eväät matkaani, sillä suunnasta minulla ei ollut sitten ensimmäistäkään käsitystä.
"Mm.. kiitos tarjouksesta, mutta kierrän varmaan vielä yhteismaan toisen puolen, että sekin tulee tutuksi." Hymyilen rennosti ja vedän sieraimiini sademetsän tuoksujentäytteistä ilmaa.
"Tosin, neuvot kelpaavat paremmin kuin hyvin!" Sanon vielä ruskeilla, suurilla silmilläni tätä mukavantuntuista tammaa katsellen. Hän ei varmaan satuttaisi kärpästäkään.
"Niin, minun tuurillani minäkin eksyn reitiltä monet kerrat." Naurahdin toisen kertomukselle. Ei olisi yhtään poikkeavaa, vaikka vaeltaisinkin ihan väärään paikkaan, minne piti. Jo entuudestaan tutussa paikassa suuntavaistoni tosin oli pettämätön.
"Mutta onhan se mukavaa nähdä saarta vähän laajemminkin." Lisäsin vielä positiivisen puolen eksymiseen liittyen.
"Mutta nyt, en pidättele teitä kauempaa. Vonderkin varmaan haluaisi jo lähteä." Virnistän pienesti vilkaisten Thalassan poikaa, joka jo tympääntyneenä odottelee tämän pienen rupatteluhetken päättyvän. Ainahan se on mukavaa jutella vieraille, varsinkin näinkin ystävällisille hevosille, kuin Thalassa. Ehkä me näemme vielä joskus uudestaan, ja voimme jäädä päivittelemään asioita pidemmäksikin aikaa, mutta kohta olisi ilta ja pimeä laskeutuisi ja seurassamme oli energinen varsa, joka ei kauaa jaksaisi seisoskella paikoillaan.
Time
 

Re: Kaunis on hiljaisuus

ViestiKirjoittaja Siuri » 02. Tammi 2012 04:47

Muutama kuukausi sitten? Merihän on aivan jäätävä jo siihen aikaan vuodesta. Voih. Ori kuitenkin naurahtaa, joten itsekin jään vain hymyilemään.

Ori ei ollut lähdössä saman tien matkaan.
"Se kannattaa", sanon Jamakselle, kun hän kertoo kiertävänsä ensin yhteismaat. Se todella on vain hyväksi, itse ainakin olen kiertänyt yhteismaata niin paljon, että tunnistan metsät vaikka unissani. Tokihan aina löytyy paikkoja, joissa en ole koskaan käynyt, mutta pääpiirteittäin.
Ja kun ori kertoo neuvojen kelpaavan, hymyilen. Mekin tulimme sieltä päin saarta, niin helpostihan toisen sinne opastaa.
"Nooh, kunhan tosiaan kiertelet saarta, niin opit tunnistamaan alueet nopeasti", sanon naurahtaen orin mukana.
"Ja kieltämättä kannattaa nauttia laumattomuudesta, kun voit", sanon iskien kevyesti silmää. Enhän minä toista nyt rajarikkuriksi yritä saada, saarta vaan on mukavampi kiertää, kun tuntee paikat. Sitäpaitsi laumaan liittymisessä on vähintäänkin saman verran hyviä puolia kuin laumattomuudessa!
Ja kun Jamas viittaa Vonderin haluun lähteä, en voi olla huomaamatta Vonderin hieman omahyväistä hymyä kasvoillaan. Hän katsoo minua hymyillen.
"Nooh, ehkäpä me lähdemme jatkamaan matkaa. Pimeäkin laskeutuu kohta", sanon katsoen taivaalle. Vonder on jo kääntymässä takaisin metsään, kun avaan vielä suuni:
"Kaikkein helpoin reitti ylänköhevosten alueille on, jos seuraisit tuota jokea", sanon ja osoitan etäämmällä virtaavaa jokea.
"Mutta olen aivan varma, että pääset perille, vaikka pyörisitkin ympäri yhteismaata. Saari on täynnä hevosia, jota auttavat eksyneitä", naurahdan.
"Mutta onnea etsintöihin! Nähdään!" sanon ja käännyn Vonderin perään kohti metsää. En tiedä, näemmekö enää, mutta ainahan sitä voi yhteismaalla törmätä vaikka keneen.

"Aavikolle?" kysyn Vonderilta, kun olemme jo hyvän matkan päässä lammesta ja orista. Vonder pysähtyy paikoilleen ja huokaisee.
"Minä en ainakaan lähde, mene sinä vaan", se sanoo. En voi itsekään olla huokaisematta.
"Selvä", sanon ja katson Vonderia.
"Mihin haluat?" jatkan. Vonder hymyilee, tällä kertaa ystävällisesti eikä yhtään ylimielisesti.
"Ihan sama. Sademetsä käy nyt", se sanoo ja katselee ympärilleen. No mikäs tässä. Eiköhän täälläkin saa aikaa kulumaan.

Thalassa ja Vonder poistuvat.
[Kiiiitos pelistä ^^]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Kaunis on hiljaisuus

ViestiKirjoittaja Time » 02. Tammi 2012 20:23

Thalassa tuntui kannattavan ajatustani siitä, että kierrän vielä perinpohjin yhteismaaksi kutsutun alueen, jotta osaan sitten tarvittaessa liikkua minne on tarve. Toisaalta minua kiinnosti kiertää koko muukin saari, mutta ilmeisesti ihan demokraattisin voimin päätetty sääntö ei puoltanut ajatustani, joten olisi paras vain hakeutua yhteismaalta ylänköhevosien maille ja pyrkiytyä johtajan puheille mahdollisimman pian, ennenkuin joku telkeisi minut laumattomien alueelle. Olinhan kuitenkin jo viikkoja vaeltanut ihmisiltä piilotetun saaren mailla.
"Hah, no laumattomuus on kyllä maistunut, mutta laumaeläimiähän me olemme, joten pian varmaan alkaa tämä yksinäisyys riittämään." Naurahdin leppoisasti haflingerille.

Raskasrakenteinen, omalla tavallaan hyvin omalaatuinen ja sievä tamma katsahtaa taivaalle ja antaa hyvästejä enteilevien sanojensa tavoittaa ruskeat, karvaiset korvani, jotka liikahtavat aavistuksen eteenpäin kohden vaaleaa kaksikkoa.
"Olet oikeassa, minunkin olisi hyvä etsiä yöpymispaikka vielä valoisalla." Sanon rennon hymyn koristaessa laukin värittämiä kasvojani. Thalassa lisää vielä ohjeet ylängöille, joihin nyökäytän kuuliaisesti piirteikästä päävärkkiäni.
"Kiitos neuvoista, arvostan ystävällisyyttäni." Kiitän piirtopäistä matalalla oriäänelläni. Hyväntuulisuutta ja positiivisuutta huokuvan tamman varsa kävelee jo päättäväisenä kohti metsän laitaa. Hymähdän huvittuneena. Hän pitää minua varmaan ikävystyttävänä, tylsänä tyyppinä. Ehkä olenkin sitä? Ainakaan en huku siihen harmaaseen playereiden ja omahyväisien orien massaan. Toki niitä mukaviakin löytyi paljon, mutta meissä oli eroavaisuuksia. Muiden silmissä ehkä oli vain yksi musta laikku maailman värikkyydessä, mutta oli myös paljon lajitovereita, joiden seurassa oli helppo hengittää, helppo olla oma itsensä ja minun oli pakko myöntää, että tämän lyhyen hetken perusteella voisin sanoa Thalassan olevan yksi niistä hevosista.
"Kiitoksia! Ja näkemiin, oli mukava tavata." Sanoin vaatimattomalla, rennolla äänensävylläni päätäni vielä nyökäyttäen, ennenkuin voikko käännähtää ja antaa keveiden askeliensa suunnata vilkkaalta tuntuvan varsansa perään. Tummanruskea katselee vielä hetken kaksikkoa, joka katoaa metsän pimenevään syleilyyn. Käännän sitten katseeni toisaalle keveästi pöhähtäen. Minunkin pitäisi varmaan jatkaa matkaani. Hörppäyksen otan vielä lammen raikkaasta, vilpoisesta vedestä, ennenkuin suuntaan matkani kohti sademetsää.

JAMAS POISTUU
Kiitokset :)
Time
 


Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron