It's been the worst day since yesterday

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

It's been the worst day since yesterday

ViestiKirjoittaja kujakettu » 03. Tammi 2012 17:21

[Time tänne Jamasin kera!]

DARK IRIS

Verkkaisia askelia lampea kohden. Nilkutan edelleen, kuten olin jo tehnyt ainakin vuoden päivät. Liekö jalkani paranisi koskaan? Välillä uskoin niin vahvasti siihen että saisin kärsivällisyydellä sen jälleen terveeksi, välillä tuntui että se oli hyödytön ja olisin voinut yhä hyvin hakata sen irti jotain kiveä vasten. Välillä siihen ei koskenut käynnissä lähes lainkaan ja pystyin melkein ravaamaankin kunnolla, välillä taas tuntui siltä että jalka ei kestänyt pienintäkään askelta.
Jotensakin raivostuttavaa.
Huokaisen turhautuneesti.
Nanakin oli taas leikkimässä jossain jonkun ystävänsä kanssa. Hyvä että edes sillä natiaisella riitti ystäviä, minulle kun ei moisia turhan paljon siunaantunut.

Astelen aina veden partaalle asti ja sitten vilkaisen ympärilleni. Ei ristin sielua missään... Ehkä ihan hyvä vain, kukapa minun seuraani kaipaisikaan. Paitsi näköjään pari yksinäistä lintusta siellä täällä sekä tuo yksi gekko tai mikä lie joka paistatteli päivää yhdellä suurella peikonlehdellä, mutta niitä ei lasketa. Eivät ne minulle vastaisi vaikka niille jotain sanoisinkin.
Heilautan päätäni niin että otsaharjani jää oikean silmäni päälle, sitten lasken päätäni jotta saisin juoda vähän lammen raikasta vettä.

Miksi oloni on jälleen jotenkin näin apaattinen? Yritin niin usein koota itseni, mutta sitten aina tämä sama masentuneisuuden tai minkä lie vittuuntumisen aalto pyyhkäisi ylitseni ja tässä sitä taas oltiin.
Luojan kiitos että olin onnistunut välttelemään Magic Drinkissä käyntiä näinkin pitkään, mutta kohta kyllä en enää jaksaisi yrittää. Mikä oli muuttunut?
Siinäpä se. Ei yhtään mikään. Edes oma lapseni ei tuntunut viihtyvän seurassani nyt vaikka yritin. Niinkuin ei silloin edellinenkään, mutta silloin minäkään en välittänyt.
Ehkä minä vain olin niin kertakaikkisen kamala että lapsenikin vihasivat minua syvällä sisimmässään, yritin tai en.
kujakettu
 

Re: It's been the worst day since yesterday

ViestiKirjoittaja Time » 03. Tammi 2012 22:40

[Käskystä! 8>]

JAMAS

Harmaat, suuret kavioni kopisevat sademetsän kosteaan maaperään hiljaisesti. Rennot, keinuvat käyntiaskeleet johtavat minua määrätietoisesti kohti Pohjoiseksi lammeksi kutsuttua mestaa, jossa olen käynyt jo kerran aikaisemminkin. Ehkä löydän täältä taas sen mukavan Thalassan ja hänen varsansa. Olisi mukava jutella nyt hieman pidemmän aikaa, viimeksi kun tiemme erkanivat eri suuntiin melko nopeasti. Ääh, tuskin kävisi niin hyvä tuuri, eihän kukaan maleksi paikallaan monta päivää. Enää pari mutkaa polkuni varrella ja puut katoaisivat ympäriltäni aukean tarjoten eteeni kimaltelevan lammen. Ilmaa nuuhkaistessani rekisteröin muistiini vieraan tamman ominaistuoksun. Liekö tuore, sitä en tiedä. Toivon kyllä, eihän yksin ole koskaan kiva kyhjöttää.

Vavahdan ääneti ajatuksieni sekavasta pyörteestä, kun tummanruskea katseeni tavoittaa lammen rantavesiltä tuon tiikerinkirjavan, itseäni hieman pienempikokoisen lajitoverin. Seisahdan rauhallisesti aloilleni neljän voimakkaan jalan varaan. Ruskeat, karvaiset korvani liikahtavat valppaasti eteen. Hetken aikaa katseeni vain seuraa appaloosaksi arvioidun tamman liikkeitä, eleitä, ennenkuin olemassa olostani rennolla pärskähdyksellä ilmoittaen astelen esiin puiden varjoista lammen rantaa lähentyen.
"Päivää." Ilmoitan kohteliaasti matalasävyisellä äänelläni jo tarpeeksi kaukaa, ettei vieras vain säikähdä. Rennot, pitkät askeleet kuljettavat rautiaan kehoni ihan rantaan asti, kuitenkin sopivan etäisyyden itseäni vanhempaan tammaan pitäen. Suuri, samettinen turpani uppoaa lammen viileähköön veteen janoni sammuttaen. Juotuani ruskea, valkealla läsillä koristettu suuri pääni kohoaa takaisin yläilmoihin tummanruskea, lempeäsävyisen katseeni kohotessa kirjavaan kärsivällisesti, tyynesti vastausta odottaen.
Time
 

Re: It's been the worst day since yesterday

ViestiKirjoittaja kujakettu » 07. Tammi 2012 21:21

Ajatukseni tuntuvat kiertävän vain loputonta kehää tänään. Tämä oli vain taas näitä päiviä.. Näitä päiviä jolloin sitä tuli väkisinkin haukuttua itseään huonoksi ja pahaksi.
En pitänyt niistä päivistä.
Hörpin ahnaasti kylmää vettä saadakseni edes yhden murheen itselleni vähemmän - tai kenties turruttaakseni ajatukseni viileän veden kylmyyteen. Lopulta jään vain seisoskelemaan epämääräisesti veden äärelle, lepuuttaen kipeää takajalkaani ja tuijotellen lammen syvyyksiä mietteliäänä.

Juuri kun tuntuu että olen uppoamassa jo suorastaan horrosmaiseen tilaan ajatuksineni, olen kuulevinani jotain. Saman tien kohotan päätäni aavistuksen ja kuulostelen tarkemmin. Nytkö joku sitten oli tulossa rikkomaan hyvän masennuksen alhoni.. Voi että. Juuri kun pääsin niin hyvään alkuun itseni voivottelussa.
Vaikka olin Stonellekin niin vannottanut yrittäväni. Mutta kun ei minusta kai vain tainnut olla siihen...
Kun alan jo miettiä josko sittenkin vain tuuli suhisi korvissani, joku pärskähtää takanani ja hieman nyrpeästi käännän kasvoni tulijaa kohden.
Silmäilen toista tarkasti tummilla silmilläni.
Joku rautias ori, minua suurempi, mutta kukapa tosin ei olisi. Joskus tuntui kovasti siltä että olin pienin hevospahanen mitä täältä saarelta vain sattui löytymään. Vaikka tiesinhän minä että kaikki vuoristoponitkin olivat minua pienempiä, mutten ollut juurikaan edes törmännyt vuoristolaisiin ikinä. Syystä tai toisesta. Se, ettei itse tavannut juurikaan itseään pienempiä, aiheutti varsin vahvan tunteen omasta pienuudesta. Yllätys yllätys.
Toinen oli sanonut minulle päivää jo hyvän aikaa sitten, minä vain tarkkailen kuinka hän asettuu juomaan lammesta, kuten minäkin äsken.
"No hei", töksäytän sitten vähän kalseasti toiselle, jääden jotenkin hieman tyhjä ilme kasvoillani katsomaan toista. Pitäisikö tähän nyt jäädä väkisin leikkimään sosiaalista vai lähteä vähin äänin tiehensä pilaamasta muiden päivää?
Tosin toisten ärsyttämisen suhteen luovuttaminen ei yleensä kuulunut tapoihin.
kujakettu
 

Re: It's been the worst day since yesterday

ViestiKirjoittaja Time » 08. Tammi 2012 14:53

Ruskeat, lempeät silmäni ovat tarkkailleet mustavalkoista jo jonkin aikaa, ja viimein pilkullinen kääntää katseensa minuun. Ilmeensä on tympeä, hiukan syyllistävänkin näköinen. En kuitenkaan peräänny vähin äänin ja katoa metsikön suojaan, niinkuin hiukan arempi tai herkempiluontoinen voisi tehdä. Tyynesti silmäilen pienempikokoista joka saa viimein sanotuksi hieman jähmeästi tervehdyksensä. Hymähdän hiljaisesti ja arvioin katseellani vierasta. Mielialaa toinen ei peittele, eikä yritä mielistellä tai esittää jotakin mitä ei juuri nyt ole. Rehellistä, mutta tahmeaa. No, kaikkien kanssa ei heti alusta lähtien synkkaakkaan. Seison lammen viileässä rantavedessä tasajaloin. Mietin pitäisikö vain olla hiljaa vaiko sanoa jotain. No, ei minulla ollut tämän tuntemattoman suhteen mitään menetettävää, joten tuskin sanat satuttaisivat.
"Huonosti alkanut aamu?" Kysyn leppoisalla, rauhallisella äänelläni toista kulmaani aavistuksen kohottaen. Ei vaikuttanut järin elämäniloiselta hevoselta, tai ehkä hän vain suhtautua kalseasti vieraisiin. Tiedä häntä.
"Olen Jamas." Esittäydyin, vaikken edes tiennyt kiinnostiko toista paskan vertaa nimeni, tuskin, mutta anti olla, jotakin keskustelua minä halusin saada aikaiseksi, vaikka sitten mitä turhanpäiväisemmillä puheenaiheilla.

Mietin miten voisin kysyä tamman nimeä. Onko sinulla nimeä? Ei, huvittuneesti vastasin omille ajatuksilleni mielessäni. Se kuulosti tyhmältä, tottakai toisella oli nimi.
"Ja sinä olet?" Kysäisin sitten sen suuremmin miettimättä kaksiväriseltä. Jotenkin osasin odottaa jonkinkaltaista: ei kuulu sinulle; vastausta, mutta mistä sitä tietää vaikka toinen rupeaisikin puheliaammaksi, kuin mitä ensivaikutelma antoi ymmärtää.
"Jos saan kysyä." Lisäsin hyvin pian perään, enhän halunnut väkisin tunkeilla, jos nyt oli huono hetki. Yritin muistella laumojen kriteerejä ja näin päätellä mihin laumaan tamma kuului. Tuskin vuoristoponeihin, eikä välttämättä omaan laumaani. Äh, en muista niitä.
Time
 

Re: It's been the worst day since yesterday

ViestiKirjoittaja kujakettu » 12. Tammi 2012 19:59

Ah, ihanan puheliasta täällä taas tänään. Tosin, tiesinhän minä että se johtui yksinomaan omasta nyrpeydestäni, kenties jos itse olisin heti hymy korvissa tervehtimässä vastaantulevia niin sanoja ei aina tarvitsisi odotella ja odotella. Tosin mikäpä hätä minulla tässä, tuskinpa minua kukaan mihinkään kaipasi kuitenkaan, joten oli minulla aikaa odottaa vaikka maailman sivu olisiko toisella jotain sanottavaakin vai ei.
Kunhan se lause ei alkaisi "oletko Dark Iris" tai "etkös sinä ollut lumihevosten sijaisjohtajatar"? Muuten minulta saattaisi kenties kärähtää pinna ihan lopullisesti.
Silmäilen vain suurehkoa rautiasta oria hieman kyllästyneen oloisena. Vähän kuin katsoisin elokuvaa jonka käsikirjoituksen tiedän ennalta.

"Huonosti alkanut aamu?" Hymähdän vähän happamasti, mutta sitten kenties vähän kieroutunut virne käväisee kasvoillani.
"Elämä pikemminkin. Mikäs tässä. Näin aina. Eipä mitään uutta", tokaisen synkän totuudenmukaisesti. Sitten tämä esittäytyy. Jamas.. Hmm, ihan nätti nimi itse asiassa. Jostain syystä se tuo mieleeni Milesin, itse asiassa toisen ulkonäössä itsessäänkin on jotain joka muistuttaa Milesistä. En ollutkaan ajatellut häntä aikoihin. Mm.

Kun tämä sitten kysäisee nimeäni, huiskaisen ensimmäisenä häntääni. Sitten kallistan aavistuksen päätäni niin että otsaharja menee hieman sivuun silmäni päältä ja näen hänet tarkasti molemmilla silmilläni. En voi kieltää ettenkö olisi jopa yllättynyt. Olinko vihdoin pikkuhiljaa pääsemässä takaisin nimettömien kirjoihin? Mieleni olisi tehnyt tehdä vaikka pari ilontanssahdusta siitä hyvästä. Tai siis.. Noh, en minä oikeasti niin kuitenkaan tekisi, mutta kuvainnollisesti mielessäni. Pääsinkö vihdoin hitaasti irti kierteestä jossa joka toinen vastaantulija tiesi nimeni ja mitä olin tehnyt ja oli kuullut varmaan siitä miten oli minun syytäni että Pandakin pääsi lauman johtoon ja tuota.. Joo, en ollut itse asiassa ihan varma mahdoinko olla kamalan pidetty hevonen lumihevosten keskuudessa. Eh.
"Jos saan kysyä." Hymähdän hieman ja vilkaisen toista silmiin.
"Dark Iris", vastaan hänelle lopulta, "ja eipä ketään ole ennenkään estänyt saako jotain kysyä vai ei."
kujakettu
 

Re: It's been the worst day since yesterday

ViestiKirjoittaja Time » 22. Tammi 2012 16:52

Toisen vastausta tyynen rauhallisesti paikoillani seisten kuuntelin. Ehkä, jos sen noin ajatteli. Lie mitä tuo pilkullinen joutunut kokemaan tai näkemään, mutta voisin sanoa, etten itsekään ollut mikään kultalusikka suussa syntynyt penikka.
"Ihailtava asenne." Totesin vain rauhallisesti toisen lauseen perään, ehkä hiukan sarkastisesti, en kuitenkaan pahaa tarkoittaen, ainoastaan vain mielipiteeni toisen sanoihin ilmaisten. Sanojen jälkeen mietin pitikö noin nyt sitten mennä töksäyttämään, toinen varmaan loukkaantuisi.. Rusehtava katseeni oli suuntautunut noihin suuriin, mustiin silmiin joiden kielestä ei voinut ottaa selvää, niistä ei voinut lukea elämäntarinaa, tai edes osaa siitä. Mielenkiintoista. Omalta osaltaan jopa karmivaa. Dark Iris. Tamma kertoo viimein nimensä, vaikka olin jo varautunut siihen, ettei hän kertoisi nimeään. Kohautin olkiani toisen lausahdukselle. Niin, tamma kyllä oli oikeassa, eihän kukaan koskaan kysynyt lupaa esittää kysymystä. Ehkä olin poikkeus. Tai sitten vain yritin olla tässä sopusointuisesti tuon selvästi määrätietoisen tamman seurassa. Tuskin hänen silmilleen kannattaisi hyppiä, tai sellaisen vaikutelman minä ainakin sain.
"Mikä sitten tekee elämästäsi niin huonoa?" Kysyin mielenkiinnolla, vaikken halunnut udella heti liikaa vieraan tamman asioista. Mutta toisen käytös vain oli niin erikoisen töksähtelevää, että väkisinkin halusin tietää mikä veti naaman noin mutrulle. Kohotin tummaa, eloisaa katsettani kirjavaan, joka ei vaikuttanut mitenkään erityisen ilahtuneelta tunkeilustani. En tietenkään jäisi tähän väkisin tai lähtisi seuraamaan, mikäli seurani olisi niin epämieluisaa, että Dark Irikseksi esittäytynyt tamma haluaisi minusta välittömästi eroon.
Time
 

Re: It's been the worst day since yesterday

ViestiKirjoittaja kujakettu » 23. Tammi 2012 20:50

Taisin olla mestari luomaan epämukavia tilanteita, kiusallisia hiljaisuuksia, ja yksinkertaisesti sitä tunnetilaa missä jompikumpi osapuoli halusi vain hiipiä vähin äänin tiehensä. No, kai jokaisen pitää jossain olla hyvä, kaipa minä voin olla edes hyvä saamaan toiset vaivaantuneiksi ja toisinaan myös ärtyneiksi. Aikamoiset lahjat, huhhuh, moni varmasti oli nyt ihan kateellinen minulle..
Ja paskanmarjat.
Rautias ori kehaiseekin sarkastiseen sävyyn "ihailtavaa asennettani", ja hymähdän hieman koppavasti hänelle, vilkaisten tätä sitten silmiin.
"Eikö vain olekin?"

Hetkeksi kaikki vaipuu taas hiljaisuuteen, ja kohautan vähän tympääntyneesti lapojani ja lasken päätäni lammen pintaa kohden juodakseni vähän lisää. Samalla kuitenkin rautias kysyykin, mikä tekee elämästäni niin huonoa. Juon hetken rauhassa, sitten hymähdän kohottaen pääni. Vilkaisen orin silmiin.
"No, Jamas, onko oma elämäsi ollut aina ruusuinen?" kysäisen häneltä, katsoen hänen ruskeita silmiään hyvin tarkkaan. Yritän kuitenkin silti pitää oman ilmeeni mahdollisimman tulkitsemattomana, se oli minun suojamuurini, ollut jo vuosia. Saatoin löytää paljon toisista, mutta suljin itseni maailmalta jos oli tarvis. Ainakin kaikki syvimmät ajatukseni ja tunteeni, niitä ei kukaan ollut nähnyt vuosiin. Ehkä hieman surullistakin..
"Ei kaikki minunkaan elämässäni ole huonoa, mutta ei sen puoleen ole turhan paljon hyvääkään", totean ja nilkutan askelen lähemmäs oria.
"Vaikka oma vikanihan se on, sitä en kiellä, mutta kaipa sitä itsesäälissä saakin kieriä jos haluaa."
Kallistan päätäni aavistuksen.
"Haluatko muka tosiaan tietää mikä minun elämässäni mättää? Kyllä minä valittamisen nimittäin osaan, siitä ei tarvitse huolehtia", sanon sitten hieman itseironiseen sävyyn.

[Kauhean kökköä tekstiä tänään, koeta kestää 8<]
kujakettu
 

Re: It's been the worst day since yesterday

ViestiKirjoittaja Time » 28. Tammi 2012 09:58

Tamma ei näytä loukkaantuvan, ainakaan mitenkään erityisen pahasti tokaisustani. Eikö vain? En vastaa, luon vain lyhyen silmäyksen tamman suuriin, pikimustiin silmiin, ruskeita korviani aavistuksen liikauttaen. Ruskea, kiharoihin verhottu häntäni viuskahtaa keveästi, äänekkäästi ilmassa tarkkaillessani pilkullista, joka upottaa turpansa veteen juodakseen uudestaan. Niin onko elämäni ollut ruusuinen? Vastauksen kyllä tiesin. Se oli ei. Mutta miten sen voisi ilmentää toiselle? En haluaisi alkaa sepittää tarinaani puolisostani ja varsastani.
"No en nyt sanoisi niinkään." Lausahdan viimein rauhallisesti katseeni taas toisen kasvoihin kohottaen. Ei, elämäni ei todellakaan ollut mitään ruusuilla tanssimista, aina sitä oltiin kaaduttu, mutta ylpeänä voisi sanoa, että aina sitä oltiin myös noustu ylös. Enkä tarkoita kirjaimellista kaatumista, vaan kuvainnollisesti vertaisin sitä vastoinkäymisiini.
Nyökäytän päätäni pienesti toisen toteamukselle. Tai ehkä toinen ei vain osannut löytää asioista niin paljon hyvää, kuin joku toinen osaisi. Ehkä se oli vähän kiinni siitäkin, miten oli tottunut tulkitsemaan asioita ja oliko pienestä pitäen löytänyt asioista positiiviset vai negatiiviset puolet. Höristän vasenta korvaani tamman sanoessa olevansa itse syypää omaan tilanteeseensa. Niinkai sitä jokainen vaikutti omiin asioihinsa paljon, mutta aloin olla entistä uteliaampi kuulemaan, mitä sitten oli tapahtunut, mikä oli tehnyt tammasta tuollaisen, kun hän oli.
"Eikai minulla kiire ole, joten anna palaa vain." Tokaisin tyynesti kulmaani aavistuksen kohottaen, samalla kuin odottaen, aikoiko tamma oikeasti alkaa kertomaan minulle jotain, mistä toisen asenne ja käytös enteili. Tai ehkä hän vain sanoisi kylmästi, ettei asia minulle kuulu. Enhän minä enää siinä vaiheessa alkaisi jauhamaan vastaan, eihän ketään voinut mihinkään pakottaa.
Time
 

Re: It's been the worst day since yesterday

ViestiKirjoittaja kujakettu » 01. Maalis 2012 16:44

[Okei, eli sori ihan multijumituksesta DDDDD88 Ei ollut tarkoitus. Oli kaikkea turhaa ja aika lipui käsistä ja nyt saat sekavan vastauksen 8'DD Älä syö mua.]

Keskustelumme ei todellakaan ole mitään kaikista nopeinta ja puheliainta. Pikemminkin varsin verkkaista, pitkittelevää, viivyttelevää... Joku voisi kai kuvailla epämukavaksi, mutta ei tämä suinkaan ollut ensimmäinen, eikä varmastikaan viimeinen kerta kun kävisin jonkun kanssa tällaisen keskustelun. Kysymykseni jälkeen rautias Jamaskin on hetken hiljaa, miettien ehkä mitä vastaisi, tai sitten vain miettien mitä elämä on hänelle antanut ja mitä häneltä ottanut. Tai mistäs minä tiesin mitä hänen päässään liikkui..
Sillä välin juon rauhallisesti vettä. Odota toki aikaisi ennen kuin vastaat, ei minulla kiire ole. Nappaan vielä muutaman ruohonkorren maasta, vilkaisten sitten oriin kun kuulen tämän sanat.
No en nyt sanoisi niinkään. Pieni virneentapainen käväisee nykien huulillani.
"Sitähän minäkin. Tuskin kenekään elämä on?" sanon esittäen kysymyksen, johon en edes odota vastausta.
Kohotan pääni vihdoin ruohonjuuritasolta ja katselen Jamasia arvioiden, ottaen sitten muutaman askelen lähemmäs tätä.
"Kyllä sitä hyvääkin on... jossain. Muuten kai en tuhlaisi aikaa elämiseen."
Hymähdän ja vilkaisen lammen kiiltävää pintaa, kääntäen katseeni pois orista.
"Voisin kai vain sanoa tehneeni hieman turhan monta virhettä."

Minua ehkä hieman hämmästyttää se, että Jamas ei kuitenkaan käänny pois asenteeni tähden. Ettei hän lähde vain, sanoen että olen vain katkeroitunut hullu akka jonka pitäisi hukuttaa itsensä. Ei sillä, olin minä ankeimpina aikoina niin ajatellut itsekin.
Hän kehottaa minua kertomaan, ja hieman yllättyneenäkin kohotan katseeni hänen silmiinsä.
"Oletko tosissasi, outolintu?" kysäisen kallistaen päätäni.
"Ei kukaan muu kuin outolintu voisi tosissaan haluta kuunnella minun kitinääni vaikkei kiire olisikaan", sanon hymähtäen mutta enemmänkin hyväntahtoisen oloinen hämmästys säilyy kasvoillani.
"No", sanon jäätyäni muutamaksi toviksi hiljaa ja antaessani katseeni maalata maisemaa sen sijaan että katsoisin enää suoraan Jamasia, "se mikä minua ehkä eniten juuri nyt hiertää on se, että en muutu miksikään. Olen satoja kertoja väittänyt itselleni nousevani tästä alhosta, mutta aina annan kaiken painaa itseni lyttyyn. Varsanikin varmaan vihaa minua. Minusta tuntuu kuin hän karttaisi minua, vaikka tällä kertaa oikeasti yritin. Ehkä minä vain olen niin vähän arvoinen että oma verenikin vihaa minua vaikka yrittäisinkin."
Katseeni meinaa lasittua ja yskäisen hieman, kääntäen katseeni mahdollisimman hyvin Jamasin näkymättömiin. Räpyttelen silmiäni tiuhaan ja hengitän kerran syvään. Minähän en murtuisi.
Kun olen varma ettei näytä siltä että meinaa ruveta itkemään, käännän katseeni jälleen rautiaaseen.
"Jalkani ei parane varmaankaan ikinä. Se on ollut murtunut yli vuoden, olen nilkuttanut sen ajan ja voin korkeintaan ravata hyvin varovasti."
Hymähdän itselleni hieman ylimieliseen sävyyn.
"Olin lumihevosten sijaisjohtajattarena mutta tyrin senkin. En halunnut koko hommaa, ja koska en edes osaa sen vertaa hillitä itseäni etten menisi juomaan Magic Drinkiin murheisiini, annoin vallan pois limaisimmalle ja itserakkaimmalle orille mitä maan päältä löytyy. No, nyt ori on syösty vallasta mutta varmaan melkein kaikki saarelaiset tietävät kenen syytä se oli että hän ensimmäisessä paikassa lumihevosten johtoon pääsi."
Seuraan katseellani kun yksi lintu lentää puiden lomassa.
"Näitä kyllä riittää, mutta tarvinneeko minun enää jatkaa."
kujakettu
 

Re: It's been the worst day since yesterday

ViestiKirjoittaja Time » 04. Maalis 2012 16:39

Nähh, jos ei olisi jumittanut sun vuorossa, niin sitten olisi jumittanut mulla, niin mitäs tuosta :p

Lempeä tuulahdus saa ruskeat, muiden jouhieni tavoin kiharat otsaharjakseni siirtymään suurilta, ruskeilta silmiltäni, joilla uteliaasti, kaikessa rauhassa tarkkailen pilkullista, jo unohtaen miten edes päädyin hänen seuraansa.
"Tuskimpa." Myönnyn vain hiljaisesti tamman toteamukseen ja kierrän katseeni tyynesti hiljaisessa ympäristössä, ennenkuin se palaa Irikseen. Appaloosa myöntää, ettei hänen elämänsä ole pelkkää helvetin läpikäymistä. Hymähdän hiljaisesti ja höristän karvaisia korviani kuuliaisesti tiikerinkirjavan suuntaan. Kaikki tekevät virheitä, ajattelen mutten sano vielä mitään ääneen. Aivan pieni virne kohoaa tummille suupielilleni hetkeksi, kun tamma epäilee minua outolinnuksi ja kertoo perustelut luuloilleen. En sano mitään, katson vain kysyvästi toisen suuriin, mustiin silmiin kuin kehottaen aloittamaan kertomisen jo. Korvani liikahtavat aavistuksen kun kirjava aloittaa kertomuksensa. Voin sanoa että olen jopa yllättynyt, olin ollut niin varma siitä, että saisin vain räkäisen tiuskahduksen naamalleni: Mitä se sinulle kuuluu?! Lasken oikean takaseni lepuutusasentoon ääneti varautuen pitkäänkin tarinaan.

Itseäni pienempikokoinen aloittaa tarinan sillä, että kertoo olevansa petturi. Ei sillä tavalla, kuin sana ehkä ymmärretään yleinsä, vaan sillä, että appaloosa pettää itselleen vannotut lupaukset. Nousta pohjalta. Katseeni laskeutuu mietteliäästi maanpinnalle hetkeksi, ennenkuin lause toisen varsasta saa minut taas valpastumaan ja kohottamaan katseeni vanhempaan. Jalkakin reistailee. Lieköhän kirjava näyttänyt sitä laumansa parantajalle. Jos hänen laumallaan sellaista on. Tiedä sitä. Auts, viimeisimmän aiheen takia voin ymmärtää, miksi tamman suhtautuminen vieraisiin on niin näreä. Hän varmaan olettaa saavansa heti kaiken paskan niskaansa tuon asian tähden. En vastaa tammalle enään viimeisimpään kysymykseen, vaan hiljaa mietiskellen annan katseeni liukua pitkin maankamaraa ennenkuin palautan sen täplikkääseen.

"Hei ainakaan pohjalta ei voi päästä muualle, kuin ylöspäin." Tokaisen ensimmäiseen aiheeseen, vaikka uskon että tamma tietää sen itsekin, tai on ainakin kuullut sanat monien suista, mikäli hänellä ystäviä oli, jotka yrittivät auttaa häntä.
"Ja ainakin sinulla on mahdollisuus vielä pelastaa välit varsasi kanssa. Olisin iloinen sijassasi.." Pidän taukoa, valmistautuen kertomaan oman tarinani, mutta päätän lopulta olla kuitenkin hiljaa, eihän tamma minun ongelmistani tai menneisyydestäni ollut kysynyt, ei häntä välttämättä edes kiinnostaisi, kun hänellä itselläänkin meni jo ihan tarpeeksi huonosto.
"Oletko näyttänyt jalkaasi laumasi parantajalle?" Kysyn varovasti toista ruskeilla silmilläni kysyvästi katsellen.
"Sitäpaitsi.. kaikki tekevät virheitä. Kukaan ei voi tuomita sinua sen johtajuusasian tähden, jos et edes halunnut koko pestiä itsellesi, ja kaikkihan on nyt hyvin? Lumihevosia johtaa nyt joku, kuka virassa haluaa toimia, joten kaikkihan päätyi lopulta juuri niin, kuin piti. Don't worry." Äänensävyni pysyy koko ajan hyvin neutraalina. Tiedän ettei appaloosa pyytänyt kommentteja elämäntilanteeseensa, mutta ainahan minun on pakko yrittää, edes yrittää esittää asioista positiivisia puolia jollekkin niin itsensä toivottomaksi tuntevalle, kuin hän. Ehkä pitäisi kuitenkin pyytää anteeksi, ei minun ollut tarkoitus tunkeilla ja antaa neuvoja, ehkä Iris ei edes haluaisi sitä.
"Anteeksi, en tarkoittanut puuttua asioihisi. Minä vain.." Niin mitä minä vain? En jatka enää, kohotan vain katseeni toisen mustiin silmiin hiljaa, ehkä odottaen jotakin. Lähtisikö hän suuttuneena? Ehkä hän ei välittäisi.
Time
 

Re: It's been the worst day since yesterday

ViestiKirjoittaja kujakettu » 11. Maalis 2012 17:20

Ori kuuntelee ihan hiljaa, ehkä parempi niin. Jos toinen heittäisi jotain typeriä välikommentteja, olisi aika todennäköistä että hän saattaisi saada nätit hampaanjäljet päähänsä. Ai minäkö aggressiivinen, ei, en ikinä... Kyse oli ennemminkin siitä että halusin puhua loppuun keskeytyksettä, kun kerta minut oli haastettu aloittamaankin.
Kun olen lopettanut ja kuulen Jamasin sanat, hymähdän hieman sarkastiseen sävyyn, mutta kasvoillani käy kevyt hymy.
"Niinhän sitä kai tupataan aina sanomaan", vastaan hänen sanoihinsa, vaikka en kyllä tiedä milloin ne käyvät todeksi omalla kohdallani. Kaipa minä vielä joskus, joskus kapuaisin täältä pohjamudista.
Sitten hän jatkaa varsastani, mutta hänen loppulauseensa yllättää hieman minut ja kohotan kulmiani kysyvästi.
"Sullakin on ollut varsa?" kysäisen pieni säväys uteliaisuutta äänessäni. Hänen lauseestaan päätellen sen asian kanssa ei kyllä ollut käynyt hyvin, mutta ei minullakaan ensimmäiseni kanssa. Joka tapauksessa olen kiinnostunut kuulemaan lisää, mikäli toinen nyt edes halusi kertoa.

Hän jatkaa jalasta, ja ilmeeni katoaa taas enemmän joksikin tulkitsemattomaksi.
"Olen tavannut sen kyllä. Oikein positiivinen tapaus, totesi ettei se parane ikinä mutta yrteillä voi lievittää kipua", sanon hieman happamaan sävyyn. Eihän se toki hänen vikansa ollut, mutta ne eivät todellakaan olleet silloin eivätkä nyt ne sanat, mitä tahdoin kuulla.
Ainakin orilla on paljon positiivisempi asenne elämään kuin minulla varmaan edes ikinä tulisi olemaan. Nostan fiktiivista hattua hänelle, minä en pystyisi moiseen.
"Kaipa puheissasi on perää, vaikka niihin ei tällä hetkellä kauheasti tekisi mieli uskoakaan kesken kunnon masennuksen", sanon oltuani hetken hiljaa, huvittunut virne suupielelläni nykien.
Viimeisille sanoille vain naurahdan, vastaamatta sen kummemmin mitään. Ei se nyt mikään synti ollut, jos toinen oli utelias. Kaikkihan me jossain mielemme sopukassa olimme, sitä ei käynyt kiistäminen.
Heilautan laiskasti häntääni ja vilkaisen mietteliäänä taivaalle. Ehkä kohta voisin jo jatkaa matkaa, kun täytyisi vielä se Nanakin yhyttää ennen auringonlaskua.
kujakettu
 

Re: It's been the worst day since yesterday

ViestiKirjoittaja Time » 11. Maalis 2012 21:47

Hei ainakaan pohjalta ei voi päästä muualle, kuin ylöspäin. Niin, olihan se aika kliseinen lause, näin jälkeenpäin kun ajatteli.. Se oli kuitenkin vain luontevasti sujahtanut suustani ensimmäisenä seuraten vain ajatuksieni kulkua. Ruskea, kirkas katseeni kohoaa mutkan kautta Irisin mustiin silmiin tuon kysymyksen jälkeen. Nyökäytän pienesti päätäni.
"Luchador." Sanon ja vain poikani ajatteleminenkin saa hymyn kohoamaan suupielilleni, mutta myös häivyttämään sen yhtä pian, kuin se oli ilmestynytkin. Nimeen liittyi paljon hyviä muistoja, mutta myös kaikista kipein, arin muisto.
"Ja puoliso, Cisne." Lisään ja räpäytän silmiäni kun katseeni lasittui ohikiitävän hetken ajaksi.
"Sudet veivät heidät. Arvaa vaan olenko vieläkään antanut itselleni anteeksi. Mutta elämän on jatkuttava, sen olen ymmärtänyt." Hiljaa, kuitenkin selkeästi ja hitaasti sanat lausuen täplikkään kuultavaksi. Katseeni oli valunut puolivälissä kertomustani mietteliäästi maahan, mutta päätettyäni lyhyen tiivistelmän menneisyydestäni katseeni palaa taas Irikseen.
"Suosittelen tekemään samoin. Siis jatkamaan elämää, ihan puhtaalta pöydältä." Sanon, ja vino hymy käväisee huulillani pikaisesti.
"Aika julmaa." Lausahdan jalka-asiaan liittyen. "Siis sanoa päin naamaa että jalka ei parannu." Lisään vielä Iriksen ilmeitä, liikkeittä huomaamattomasti tarkkaillen.
"Mutta eikö murtunut luukin, pitäisi luutua uudelleen? Ellet sitten ole pistänyt ihan pirstaleiksi kinttuasi." Hymähdän, ehkä itselleni, osittain myös Irikselle. Ainakin itse olin käsittänyt näin, olihan luukin elävää kudosta.
"Pitää ottaa vaan rauhassa, parantumiseen menee aikaa, todella paljon." Lisään, yrittäen antaa edes pienen toiven rippeen Appaloosalle, vaikken edes ole 100% varma tiedostani. Hymähdän hiljaisesti vilkaisten metsikön takana aukeavalle taivaalle. Aurinko oli alkanut laskemaan kohti länttä hiljalleen. Siirrän katseeni vanhempaan. Minulla ei ollut mihinkään kiire, muttenhan minä halunnut pitää täplikästä väkisin kuuntelemassa höpinöitäni, ehkä hän halusi jo jatkaa matkaa?
"No, en tohdi vaivata sinua enempää, koita nyt pärjätä." Sanon pienen, rennon hymyn kera. Ruskea häntäni huiskauttaa leppoisasti viileää ilmaa.
"Näkemiin. Toivottavasti ensi kerralla näen sinut vähän iloisemmissa merkeissä." Minun on pakko vielä nälväistä, vaikka toki ystävälliseen sävyyn pienen virneen kera, ennenkuin käännän selkäni tulevalle reaktiolle, oli se sitten tuhahdus tai murhaava katse ja poistun vähin äänin metsikön suojiin.

JAMAS POISTUU
Kiitos pelistä! :)
Time
 

Re: It's been the worst day since yesterday

ViestiKirjoittaja kujakettu » 12. Maalis 2012 22:15

Kun Jamas nyökkää kysymykseeni varsasta, katseessani käy hetken aavistus surumielisyyttä - vaikken tiedä tarinaa asian takaa. Ori jatkaa kertomalla sekä lapsensa että puolisonsa nimet, ja kuuntelen aivan hiljaa. En viitsi keskeyttää, kun hänkin kuunteli niin seesteästi minun kertomukseni.
Hän jatkaa susien vieneen hänen perheensä, ja surumielinen hymy käy turvallani, kun hän sanoo että elämän on jatkuttava. Viisaita sanoja, ja nyt ymmärrän ettei hän niitä ainakaan täysin turhaan sanele. Hänellä oli perhe, minulla oli nyt vasta ensimmäistä kertaa sitten lapsuuteni jotain perheen tapaista. Kannattaisi pitää kiinni siitä, niinhän minä itselleni lupasin vielä silloin kun Nana syntyi. Joskus vain asiat unohtuivat.
Kun Jamas vielä jatkaa että minun kannattaisi tehdä samoin, katson häntä silmiin.
"Taidat olla oikeassa", sanon hiljaa hänelle.
Jalkaan en kommentoi sen kummemmin, hymähdän vain vähän sarkastisesti. Niinhän se olikin. Ei sillä, että itse olisin parantajan asemassa sanonut sitä kenellekään yhtään sen kauniimmin.
"Niin kai", sanon kun Jamas puhuu jalan luutumisesta, "mutta eipä turhan hyvältä näytä. En tiedä miten pahassa kunnossa se on, on tätä jo yli vuoden kestänyt." Sitten hän vielä antaa sanoja jotka on kai tarkoitettu toivoa antaviksi, mutta ovat enemmänkin minusta jotain yritystä lohduttaa. Kaunis ele, mutta aloin jo itsekin kohta hukata toivoni sen suhteen.

Jamas alkaa tehdä lähtöä enkä suotta estele häntä. Kumpikin olimme kuulleet palan toistemme elämästä, ja voisin kyllä tavata hänet toistenkin.
"Nähdään", vastaan lyhyesti hänelle, kun hän kääntyy ja lähtee pois. Enkä jää itsekään aloilleni, vaan lähden jonnekin päinvastaiseen suuntaan hiljalleen kävellen.
Kaipasin Nanaa aivan toisella tavalla kuin silloin kun saavuin tänne lammelle.
Toivottavasti löytäisin hänet pian.

IRIS poistuu.

[Kiitoksia pelistä! 8)]
kujakettu
 


Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron