Jos en sano pahasti, sanon hyvästi.

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

Jos en sano pahasti, sanon hyvästi.

ViestiKirjoittaja Sanni » 12. Kesä 2012 13:01

Gretel

Oli pakko siristää silmiä, koska aurinko paistoi ensimmäistä kertaa moneen päivään. En edes muistanut kuinka kirkas se saattoikaan olla, sillä olin viettänyt enemmän aikaa kallionseinään hakkautuneessa luolassa, kuin ulkona paistattellen päivää. Jostain syystä kostea pimeys oli saanut minut tuntemaan oloni turvalliseksi, ehkä jopa jollain oudolla tavalla kotoisaksi. Ympärillä olleet suljetut seinämät varmistivat, ettei yksikään peto päässyt yllättämään, sillä olin jopa omasta mielestäni erittäin huonossa kunnossa, enkä olisi voinut puolustautua millään muulla tavalla kuin yrittämällä puhua otuksille järkeä. Se tuskin olisi tuottanut tulosta. En tuntenut itseäni enää edes hevoseksi, vain sellaisen irvikuvaksi. Huokaisin syvään, samalla kun kasvoni vääristyivät hetkellisesti kivusta.

Jalkoihin sattui. Jokaiseen niveleen, joka joutui kävelemisen takia liikuttamaan rasvaamattomia saranoitaan. Olisi tehnyt mieli huutaa ja itkeä, mutta purin vain tiukasti huultani, päästäen kaiken pahanolon purkautumaan kirosanoina pääni sisällä. Ajatus takaisin muiden ilmoille palaamisesta alkoi tuntua maailman huonoimmalta idealta - miksi haluaisin edes nähdä toisia, saatika kuulla niiden sättiviä sanoja siitä, kuinka typerä olin ollut? Kuka vähänkin järkeä omaava erakoituu luolaan, elää vuosia omissa ajatuksissaan ja palaa sitten kuin mitään ei olisi tapahtunut? Tällä hetkellä itse ainakin tunsin koko jutun täysin järjettömäksi, sillä vaikka kuinka kauan olinkin miettinyt ja pohtinut, rypenyt itsesäälissä ja kerännyt rohkeutta, en ollut kasvanut senttiäkään. En henkisesti, enkä sen paremmin fyysisestikään. Päinvastoin, taisin olla jopa kutistunut, sillä ryhtini oli tyystin olematon. Pääni viisti maata hipoen aamuskasteessa kylpeviä heiniä, mutta olin niin väsynyt, etten viitsinyt edes avata suutani haukatakseni jotain kurnivaan mahaani. Kuinka oli mahdollista olla väsynyt, kun oli vain nukkunut ja ollut paikoillaan viimeiset vuodet elämästään?

Nostin katsettani, sillä sieraimiini lipui jokin tuoksu, joka sai suupieleni kariutumaan kuivaan hymyyn. Raikas ilma oli peräisin lammelta, joka kimalteli tyynenä auringossa. Tämä oli hyvä paikka lepäämiseen. Ymmärsin nyt enemmän kuin paremmin vanhoja, niitä joiden luita kolotti joka säällä ja joka liikkeessä. Käytönpuutettahan tämä oli, mutta en voinut silti olla irvistämättä, kun lonkkani naksahti äänekkäästi. Kuinka paljon odotinkaan sitä, kun pääsisin taas juoksemaan! Matelu oli asia, mitä inhosin varmasti eniten maailmassa, mutta en ollut nyt kykeneväinen mihinkään muuhun. Jokainen askel tuntui kilometriltä, mutta onnistuin saamaan riutuneen kehoni lammen rannalle. Ponnisteluni oli ohi ja valahdin maahan. Luomeni painuivat raskaasti kiinni, vedin syvään henkeä ja upotin turpani lammen viileään veteen. Mikään ei ollut pitkään aikaan maistunut niin hyvältä.

(Sachiyo, tervetuloa.)

(Ps, uskotko kun sanon, että jouduin tarkistamaan muutamaan otteeseen, kirjoitinko nimimerkkisi oikein :D nää on näitä vapaapäivien "aamuja"..)
Sanni
 

Re: Jos en sano pahasti, sanon hyvästi.

ViestiKirjoittaja Siuri » 12. Kesä 2012 20:52

[Yh, toisilla sentään on vapaapäiviä, kun muut joutuu töihin :'3...! Mutta en tosiaan ihmettele tuon nickin tsekkaamista :D
+ uskotko sitä, että mietin pitkään, kenet tänne toisin.....]

Faramir

Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Olen nähnyt tällaisia päiviä jo monia, mutta joka kerta ne piristävät samalla tavalla. Keskellä sademetsää kelikin tuntuu niin paljon lämpimämmältä, kuin se voisi missään muussa saaren kolkassa tuntua. Mutta mitä minä täällä tein? Olen kävellyt yhteismaan halki aivan yksikseni eksyen keskelle sademestää, jonka jokainen puu ja kivi näyttää vieraalta. Kenties toivon vain salaa löytäväni Salemin jostain? Jos toivon törmääväni häneen ja painautuvani taas vasten hänen lämmintä kehoaan.
Minulla alkaa jo olla ikävä.
Toisaalta voisin myös olla täällä vain kuluttaakseni aikaani. Viettäen vain elämääni ja nauttien auringosta ja kesästä.
Keskellä metsää?

Pysähdyn hetkeksi paikoilleni ja katson kohti taivasta. Puidenlatvat peittävät suuren osan taivaasta, ja aurinko pääsee pilkehtimään vain pienistä aukoista, joita lehtipuut sisältävät. Olisi vain pitänyt kuunnella järjen ääntä ja jatkaa sitä polkua pitkin. Ei ollut hyvä idea lähteä katselemaan maisemia hieman sivummalle, ehei.
Siirrän katseeni taas eteenpäin. Puita on melko harvakseltaan, mutta tarpeeksi tihessä eksymisen kannalta. Mutta ei tässä mitään hätää ole, tämä on saari. Löydän aina jonkun, joka osaa kertoa, missä päin olen.
Kunhan vain en ole onnistunut hivuttautumaan jonkin toisen lauman alueelle. Siitä Stonehead ei pitäisi.
Lähden jatkamaan matkaani eteenpäin taas hieman epävarmempana suunnasta.

Kun olen kävellyt jo hyvän matkaa, alkaa luonto muuttua. Puusto ja muu kasvisto näyttää harvenevan suhteellisen nopeasti antaen minulle tilaa kiriä tahtiani. Niin minä myös teen; nostan pehmeän ja hitaatempoisen ravin ja jatkan matkaani väistellen kiviä ja kantoja.
Venyytän askeliani todella pitkiksi. Jalat tuntuvat olevan aivan jumissa kävelyn jäljiltä. Pitäisi pian pysähtyä lepäämään.
Ennen kun ehdin paremmin edes miettiä lepäämistä, alan hahmottaa puiden takaa jotain kimmeltävää. Hidastan vauhtini takaisin käyntiin ja suupieleni nousevat hymyyn.
No nyt ainakin tiedän, missä olen.
Kävelen rennosti suurten pensaiden ohi aukiolle, joka todella on tuttu. Mitä minä näin kaukana ylänköhevosten maista tein?
Kun pääsen viimeistenkin pensaiden läpi aukiolle, jonka keskellä on suuri lampi, pysähdyn. Vedän raikasta ilmaa sieraimiini ja suljen hetkeksi silmäni.

Kun pian avaan silmäni, hymy huuliltani haihtuu hieman. Etäämmällä lammen vieressä makaa hevonen, rusehtava sellainen. Enempää miettimättä lähden kävelemään kohti hevosta, joka pikkuhiljaa osoittautuu tammaksi. Sillä on musta harja, ja se näyttäisi olevan minua hitusen pienempi kooltaan.
"Hei!" huudan jo hyvän matkan päästä. Otan taas muutaman raviaskeleen ja lähden kohti tammaa. Sitten hidastan takaisin käyntiin ja pysähdyn hevosenmitan päähän tammasta.

Avaan suuni sanoakseni jotain, mutta suljen sen saman tien. En oikeastaan edes keksi, mitä sanoa. Höh.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Jos en sano pahasti, sanon hyvästi.

ViestiKirjoittaja Sanni » 12. Kesä 2012 21:25

(Vapaapäivät on superjees! Ja mä jostain syystä uskon :D)

Oli helppo uneksia paremmasta elämästä, varsinkin silloin kun tajusi, että kaikki olikin vain unta. Silloin saattoi päättää kaikesta aivan itse - hipit eivät koskaan lähteneet, en koskaan tavannut Kavaria ja olin vieläkin ahtaassa ladossa, odotin aamukauraani ja tanssahtelin ilosta kun näin ihmisen tulevan. Päiväni kohokohta oli reissu kylällä, jossa saatoin nähdä muita kärryhevosia, jutella hetken ja palata sitten kotiin, nukahtaa, ja seuraavana aamuna kokea kaiken saman uudelleen. Huono puoli uneksimisessa on se, että kun tajuat olevasi unessa, myös havahdut siitä nopeammin. Ulkopuoliset äänet saavat sinut kavahtamaan tosiasiaa, joka on se, ettei se haavemaailma jossa sillä hetkellä elät, olekaan todellinen. Se on haihtuva pilvilinna, joka tarvitsee vain yhden ärsykkeen, joka puhaltaa kaiken pois. Tälläkertaa se ärsyke oli uneni lävitse tunkeutuva, tosin ystävällinen, hei.

Helmiäiset silmäni avautuivat salamana ja huomasin tuijottavani lammen hengityksestäni väreilevää pintaa. Olinkohan nukkunut kauankin? Pudistelin unista päätäni, yrittäen selventää ajatuksiani. Olinko tosiaankin kuullut jonkun tervehtivän? Jonkin... hevosen. Käänsin päätäni, niskojen huutaessa hallelujaa. Ne naksahtivat äänekkäästi ja kipua aaltoili kaikkialle. Kuinka jumissa pystyi olemaan kuolematta? Katseeni nousi nopeasti ylös ja kohtasin ensimmäistä kertaa vuosiin hevosen. Hevosen! Haukoin happea ja jalkani alkoivat sutia allani. Ne halusivat vimmatusti nostaa riutuneen kehoni ylös, mutta eivät onnistuneet siinä. Liikarasitus liian nopeasti oli tehnyt tehtävänsä, ja kun viimein sain maata kavioiden alle, polvet eivät kestäneet vaan pettivät paukahtaen alta.

Pidätin henkeäni, sillä molskahdin kylki edellä lammen rantaveteen. Sydämeni löi tuhatta, valtava pakokauhu jylläsi sisälläni. Oli päästävä nopeasti pois! Mahdollisimman kauas täältä. Valitettavasti se ei ollut kovinkaan ajankohtaista, sillä minun oli ehdottomasti ennen sitä hoidettava itseni lammesta. Pääni painui hetkellisesti veden alle, sillä ranta olikin petollisen syvä. Paniikki antoi myöden, sillä kylmä vesi varmastikin viilensi tunteitani. Kerkesin jopa miettiä hetken järkevästi - ehkei tämä ollut paras mahdollinen tapa antaa hyvää ensivaikutelmaa? Olihan kuitenkin tarkoituksenani palata takaisin, mutta se ei välttämättä onnistuisi jos karkoittaisin kaikki heti luotani pois käyttäytymällä kuin vähäjärkinen. Tämä meni kuitenkin täydellisesti pelästymisen ja ruostuneiden sosiaalistentaitojen piikkiin, joten uskalsin nostaa pääni pinnalle ja alkaa pärskiä sieraimistani vettä. Pohja tuli jalkojani vastaan ja nousin täristen niiden varaan. Varoen, hitaasti.

- Öhmn, hei? Sain tervehdykseni sanottua yskien, hämmentynyt ilme kasvoillani.
Sanni
 

Re: Jos en sano pahasti, sanon hyvästi.

ViestiKirjoittaja Siuri » 14. Kesä 2012 22:01

Kun saavun tarpeeksi lähelle, huomaan tamman olevan vaipuneena jonkinlaiseen lepotilaan. Tamma nostaa hitaasti katseensa lammesta ympäristöön ja minut nähdessään näytti joutuvan aivan paniikkiin. Sen jalat näyttivät liikkuvan nopeammin kuin olin minkään nähnyt aikoihin liikkuvan. Tamma pääsi hädin tuskin ylös asti, kun rymähti taas maahan.
Seuraavassa silmänräpäyksessä tamma oli jo lammessa.

Vasta kun ehdin ymmärtää koko tapahtumaketjun, säikähdin hieman itsekin. Toisen reaktio oli ollut niin kummallinen. Enhän minä toista aivan suunniltaan voinut säikäyttää? Enhän..?
Pian ymmärrän, että minun olisi syytä auttaa tammaa, joka jatkaa paniikinomaista räpiköintiä myös järvessä. Siitä huolimatta seison vain paikoillani ja katson hevosta tajuamatta oikein mistään mitään. Ja juuri kuin olen avaamassa suutani rauhoittaakseni toista, se tajuaa itsekin hieman rauhoittuvan. Annan hänelle hetken tilaa rauhoittua ja hengitellä ja tajuta, etten minä ole toista syömässä, en sentään.
Hetken päästä tamma jo tervehtiikin. Huokaisen hiljaa helpotuksesta.
Hyvä merkki.

"Olethan ihan kunnossa?" kysyn asiallisesti ja suht vakavasti, mutta silti ystävällisesti, jopa hieman hymyillen.
"Anteeksi, ei todellakaan ollut tarkoituksenani säikäyttää", sanon sitten tuhahtaen itselleni. Niin, tarkoituksenanihan oli vain tulla lähemmin katsomaan lammen vierellä olevaa hevosta ja tekemään tuttavuutta - aivan rauhassa. Toisin kävi.. No ehkäpä tilanne on vielä korjattavissa.
"Emme ole tainneet aiemmin tavata?" kysyn, vaikka tiedän meidän molempien tietävän, että emme.
"Olen Falcon, ylänköhevosista", esittäydyn nyökäten pienesti. Tässä vaiheessa tajuan astua hieman taaksepäin, että toinen saa enemmän tilaa itselleen. Etten sentään aivan ahdistele häntä.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron