Riistetty järki ja katkottu nyöri

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

Riistetty järki ja katkottu nyöri

ViestiKirjoittaja Wohweli » 30. Heinä 2012 12:43

PERCIVAL
» Zarroc Kotkan kanssa estämään puskien litistäminen. x')


Löhöän paikallani. Siis ihan oikeasti löhöän. Makaan paikallani litistämäni pusikon päällä, kuin olisin kissa säkkituolissa. Ja en suinkaan anna sen häiritä, että pusikon rakennetta ylläpitävät oksat painavat minua vatsasta ja kyljestä. En osaa lainkaan arvioida kuinka kauan olin antanut pusikon kannatella kehoani, mutta kiire tästä siirtymiselle tuskin edes olisi. Yritän hieman vaihtaa asentoani mukavampaan, mutta se vaatiikin sitten jo melkoista säätämistä ja kovapintaista taistelua putoamista vastaan. Lopulta onnistun kuitenkin löytämään miellyttävän asennon. Lasken pääni pehmeälle lehtipehmusteelle ja hengähdän syvästi tyytyväisyyteni johdosta.
Raotan pienesti verestyneen punertavia ruskeita silmiäni ja tarkertuu katseeseeni oitis kiiltävät viereisen pusikon marjat. Ne näyttiväy kypsiltä ja pystyin aivan kuvittelemaan niiden maun suussani. Aivan! Minun olisi saatava maistaa. Ehkä ylettäisin niihin kurrottamalla. Jos kurottaisin oikein kunnolla ei minun tarvitsisi nousta tästä.

Vilkaisen kertaalleen sivuilleni. Halusin yhä välttyä katsojilta. Mitähän nekin ajattelisivat, kun tälläinen raato olisi lässäyttänyt hienon puskan ihan lyttyyn ja löhöäisi siinä tyytyväisenä, kuin sika mudassa. Minä en tuntenut katumusta puskan litistyksestä. Kyllähän näit täällä riitti. Yksikään hevonen ei kuolisi sen tähden, että olin tähän hetkeksi asettunut. En ole laiska, mutta ihan tarpeeksi jaksamaton etsimään toista yhtä loistavaa paikkaa jostakin muualta. Minua tästä ei nyt kyllä siirettäisi edes puskutraktorin voimalla. Tämä oli nyt minun valtaistuimeni ja auta armias jos joku yrittäisi minun hallinnon tähän puskaan riistää.
Mutta nyt itse tehtävän pariin. Operaatio marja käynnistykööt. Tehtävän onnistumiseen ei minun laskelmieni mukaan paljon vaadita siksi tämä tuskin olisi riskeeraavaa peliä. Sitten tuumasta toimeen. Lähden kurottamaan päätäni ohuen kaulani varassa marjoja kohden ja yritän saada tarrattua niistä hampaideni kevyellä otteella, mutta en yltä. Vedän pääni takaisin ja yritän sitten taas toista lähestymis tapaa enkä tällä kertaa yritä tinkiä kurottamisesta.

Kohta. Ihan just. Kohta saan sen! Herättelen jo toivoa, kun tunnen hampaideni hieman hipaisevan marjan pintaa. Kurotan vielä, mutta se aiheuttaa sen, että valahdan alas puska patjaltani ja tömähdän lyhyen matkan jälkeen maahan. Ynähdän hiljaa törmäyksen johdosta ja nostan katseeni marjoihin. Kohta nekin varmaan nauravat minulle.
Nousen maasta ja katsahdan taas marjoihin. Aivan sama, ruokahaluni katosi, kuten myös pala ylpeyttäni. Askellan nyt lammen puoleen hieman kireähkö ilme kasvoillani. Upotan turpani lasipintaa vasten ja siemaisen muutaman kulauksen vettä.
Wohweli
 

Re: Riistetty järki ja katkottu nyöri

ViestiKirjoittaja Zarroc » 04. Elo 2012 20:10

KOTKA

Askeleissani ei ole sitä tavanomaista rentoa ja pitkäjänteistä sävyä. Ne ovat enemmänkin pitkiä, mutta kireitä ja ikään kuin kovinkin jännittyneitä. En oikeastaan tiedä mitä varoin tällä tavoin, mutta oloni oli perin levoton. Ehkä se johtui siitä etten ollut nähnyt tiettyjä henkilöitä pitkään aikaan ja mieleni alkoi estämisestä huolimatta keksiä kaikenlaisia kauhutarinoita siitä mitä olisi voinut tapahtua. Yritin muistuttaa itselleni jatkuvasti etten minä ollut kenenkään holhoaja, olin virallisesti yksin eikä minulla ollut mitään virkaa täällä.
Mutta silti sain huolehtia, sainhan? Tuskinpa kukaan sitä varsinaisesti estäisikään, luulisin. Huokaisu karkasi huuliltani leppoisammin kuin se oikeastaan olikaan, minä vain olin turhan hyvä peittämään tunteeni. Varsinkin silloin kun olin kovin ahdistunut, jopa hermostunut.

Joskus sekin taito oli ihan hyvä, toisinaan taas vain ärsytti. Ravistin päätäni turhautuneena omaan luonteeseeni, vaikka tiesin että hetken kuluttua minua lähinnä vain huvittaisi omat kiukunpuuskani, jotka lapsellisuudessaan olivat kerrassaan naurettavia.
Mutta toisaalta, enhän minä päästänyt niitä ulos itsestäni, pidin ne itselläni ja kiukuttelin pääni sisällä. Kenenkään ei tarvinnut kestää joutavaa ongelmointia ja sain häiriköidä rauhassa vain itseäni. Koska olinhan minä kypsä aikuinen.
Ainakin periaatteessa.

Seisahduin hetkeksi paikalleni, kuullessani askeleita jotka tulivat lammen suunnalta. Tiesin seisovani varsin salamyhkäisesti puun takana, mutta tyydyin aluksi vain katselemaan kuka siellä käyskenteli. Huomasin katselevani vaaleaa, todella arpista oria, joka näkyi juovan lammesta. Katseeni kiersi myös muualla, huomaten litistyneen puskan. Se sai minut kohottamaan toista kulmaani hivenen, oliko ori maannut kenties pensaan päällä vai mitä ihmettä sille oli tapahtunut?

No, sen ei ollut sen kummemmin väliä, minulla oli hankala olo ja päätin astella lammelle. Askeleeni olivat rentoja, ei ollut jälkeäkään edellisestä kireydestä. Seisahduin lammen rannalle, join siitä, kullanruskeat silmät edelleen toista oria melko välinpitämättömästi seuraillen. Kuka hän oli? En ollut ikinä nähnyt häntä, tuo ulkomuoto olisi varmasti jäänyt mieleen. Ainakaan tasankohevonen hän ei ollut, sen nyt huomasi varsin selvästi. Mutta nuo arvet... jos en olisi ollut niin paljoa tekemisissä Zoen kanssa, olisin varmaankin vähän järkyttynyt.

Mutta meillä kaikilla oli oma menneisyytemme, joillakin hieman rankempi kuin toisilla.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Riistetty järki ja katkottu nyöri

ViestiKirjoittaja Wohweli » 04. Elo 2012 21:12

Vielä muutaman siemauksen jälkeen tunsi arpinen itsensä todella janoisaksi. Hän oli jopa yllättynyt omaa janoisuuttaan eikä nähnyt muun auttavan, kuin sen, että tämä maisteli jonkun aikaa lammen makeaa ja virvoittavaa vettä. Ihmisten luona vesi oli maistunut lähinnä metalliselta, mutta tästä vedestä pystyi melkein maistamaan vapauden. Ei Percival kaivannut takaisin ihmisten pariin, vaikka olihan sillä toki monet hyvät muistot vaaleaihoisten kaksijalkojen kanssa. Ja jos kimo ei olisi edes syntynyt kasvattajalleen ei hän olisi koskaan päässyt tutustumaan Morenaan. Niin tammaa ei ollut näkynyt. Miten pahoin ori pelkäsikin Morenan jakavan seuraansa sen kirjavan orin kanssa jota arpinen ei katsellut mitenkään kiitollisena. Mutta miten Percival voisi ikinä viedä voiton vetreästä, nuorekkaasta ja täysissä voimissaan olevasta orista? Tälläiset ajatukset teettivät nopeasti pientä hermostuneisuutta ja sai orin pärskähtämään veden pintaa kohden kunnes tämä huomasi nostaa päänsä.
Kun joku kertoisi miten olisi Percival valmis toimimaan. Ei hän ollut ajatellut mahdollisuutta sille, että vanha suola alkaisi vuosien jälkeen janottamaan, mutta tilanne oli nyt kuitenkin tämä. Kimo tahtoi Morenan takaisin. Yksin omakseen.

Näistä mietteistä Percivalin havahduttaa lammen puoleen liikkuva ori johon hän kohdistaa katseensa valkeat korvat höröllä. Ruunikko kurottautui juomaan lammen puoleen sen sijaan hän itse astui muutamalla askeleella taaemmas aikeinaan ehkä jopa lähteä. Arpinen kimo mittaili vielä nopeasti saapujaa, se oli häntä korkeampi ja iältään todennäköisesti samoilla tasoilla hänen kanssaan, aikuinen mies siis.
Ori hymähti hiljaa ja kääntyi katsomaan taakseen, lähinnä puskan puolessa kiiltävien marjojen puoleen. Ehkä hän tohtisi niistä muutaman käydä nyt nappaamassa. Sen enempää miettimättä harppoi Ahaltek pusikon puoleen. Tämä iski hampaansa marja rykelmään ja riuhtaisi ne kevyellä voimalla irti oksasta ja mutusti niitä sitten tyytyväisenä. Tyytyväisyyttä ei kuitenkaan kestänyt kauaan, kun marjat vapauttivat kitkerän karvaan makunsa ja saivat orin sylkemään ne inhotuksesta ulos.
Kimo sylki vielä muutaman pureskellun marjan suustaan ja siirtyi nopealla ravi pyrähdyksellä takaisin lammen puoleen voidakseen huuhtoa marjojen maun suustaan. Ori painoi valkean turpansa veteen ja nieli vettä nopein elein saadakseen polttelevaksi muuttuneen maun äkkiä pois suustaan. Vasta, kun maku oli hellittänyt Percival nosti päätään ja vilkaisi pienesti ruunikon suuntaan.
”En suosittele,” ori toteaa viitaten marjoihin joita oli juuri erehtynyt maistamaan. Myrkyllisyydestä kimo itse ei osannut mennä vannomaan, mutta marjat olivat kyllä saattaneet viestiä siitä kuvottavalla maullaan.
”Nimeni on Percival,” arpinen tulee esittäytyneeksi ja kääntyikin vähä eleisesti enemmän vieraan läsnä olijan puoleen.
Wohweli
 

Re: Riistetty järki ja katkottu nyöri

ViestiKirjoittaja Zarroc » 06. Elo 2012 14:23

Toinen ori vaikutti lähtevän, mikä ei suinkaan haitannut minua. Tässä mielentilassa en varmastikaan kykenisi olemaan tavanomaisen tyyni ja punnitseva, jollen oikeasti yrittäisi ja keskittyisi siihen. Kimo astelee jonkin marjapensaan ääreen ja syö muutaman, minä tarkkailen häntä rauhallisesti edelleen lammen rannalla seisten. Kun yhtäkkiä vieras sitten sylkeekin marjat ulos ja ryntää juomaan, katseessani häivähtää lievä huvittuneisuus. Eivät tainneet marjat ollakaan niin hyviä kuin päältä päin näyttivät.

Pian hän nostaa päänsä vedestä ja katsahtaa minua, siirrän oman katseeni muualle. Hän ei kuulemma suosittele marjoja, eikä minun totta puhuen tehnyt mieli edes yrittää syödä niitä. Varsinkaan äskeisen reaktion jälkeen.
Odotin jo että kimo häipyisi, mutta hän kääntyykin minun puoleeni enemmälti ja esittelee itsensä. Percival. En ole ikinä kuullutkaan, päässäni häivähtää muisto tammasta, Persefonesta. Kätken kuitenkin ajatukseni ja tunteeni pois kasvoiltani, silmistäni. En ollut ajatellut häntä pitkään aikaan, saattoi johtua siitä että hän oli minulle pelkkä ystävä, hyväntekijä. En ollut ikinä tuntenut mitään sen suurempaa häntä kohtaan.

"Kotka." Totean hetken kuluttua, nyökäten lyhyesti päälläni. No niin, nyt kun tunnemme toisemme, miksi seisomme edelleen näin kaukana toisistamme? Ei sillä että minä kaipaisin minkäänlaista seuraa tällä hetkellä, mutta toisaalta, saattoihan arpinen ori olla ihan kiinnostavakin tuttavuus. Ainakin ulkonäöstä päätellen hän oli kokenut paljon.
Mutta toisaalta, eihän se mitenkään kuulunut minulle mitä hän oli tehnyt elämässään eikä Percival välttämättä viitsisi edes kertoa kysymättä. Ja minä oletin että näin ventovierailta senkaltaiset henkilökohtaisuuksiin menevät kysymykset eivät olleet kovin soveliaita.

Ensin halusin kyllä ottaa selvää orin luonteesta, hän vaikutti melko välinpitämättömältä. Mutta ei samalla tavalla hyljeksivältä kuin jotkut. Se oli omituista.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Riistetty järki ja katkottu nyöri

ViestiKirjoittaja Wohweli » 06. Elo 2012 15:33

Kimo ei suinkaan ollut asiantuntija toisten tulkinnassa siksi se ei osannut juurikaan arvailla mitä mahtoi ruunikko hänestä tuumailla. Yleensä orilla ei kyllä ollut edes tapana kiinnostua muiden mielipiteistä. Oli yhden tekemään mitä muut hänestä ajattelivat. Percival ei tosiaan ollut orina mitenkään tunnettu Caraliassa. Eihän hän ollut saarella vielä kovin kauaa temmeltänyt, eikä hänen tavoitteisiinsa edes lukeutunut maineen kerääminen, matalan profiilin pitäminen houkutteli enemmän ja se vaati vähemmän vaivaakin. Arpinenhan ei tosiaan ollut mikään kärsivällisyyden perikuva, se menetti malttinsa hyvin nopeasti ja olisi kai kaivannut pari kurssia itsehillintääkin.

Percivalin seuralainen tulee sitten esitelleeksi itsensä. Lyhyesti ja ytimekkäästi, Kotka. Myös kimo liikauttaa päätänsä nyökkäykseen ja hymähtää hiljaisesti suupieltään hiukan liikauttaen. Ruunikko vaikutti hyvin etäiseltä, kimo sai todella miettiä ja harkita millaisilla sanoilla se uskaltaisi toista lähestyä.
”Oletko koskaan käynyt Turkissa?” ori huomasi lopulta kysyvänsä. Itsehän se oli sinne syntynyt ja elänyt varsin maukasta elämää. Percival muisti paremmin, kuin hyvin ajat jolloin se oli ollut pidetty ja kunnioitettu, ainakin muiden kaviollisten keskuudessa. Isän haastaminen ja voitto olivat nostaneet sitä entsistä korkeammalle ja tuolloin nuori ori oli meinannut muuttua jopa ylimieliseksi.
Kimo puri varoen huultaan, se ei salaillut menneisyyttään, mutta ei osannut siltikään oikein valita asioita mitä kertoisi jos tarve olisi vaativa. Loppujen lopuksi koko nuoruus oli ollut yhtä typerää käytöstä mistä nykyiseltään arpinen ei osannut olla kovin ylpeä. Jos se vain olisi voinut palata menneisyyteen olisi useimmat asiat toteutettu toisin. Vaikka mennyttä ei voinutkaan mennä enää muuttamaan ja se kehotettiinkin usein vain hyväksymään ei rastikasvoinen uskonut koskaan voivansa täysin hyväksyä jokaista tekoaan.

Hitaasti kimo liikutti päätään ja nosti katseensa lammen pinnalta Kotkaan tältä vastausta odotellen.
Wohweli
 

Re: Riistetty järki ja katkottu nyöri

ViestiKirjoittaja Zarroc » 08. Elo 2012 17:18

Kimo vaikutti mietteliäältä.
Se sai minut hillitsemään itseni vielä paremmin, pysymään tyynen ilmeettömänä ja etäisen tavoittamattomissa. Korvat värähtivät taaksepäin, vähäinenkin ilme silmistä peitettiin. Tiesin että sieluni peileistä nähtiin usein liikaa, jos vain osattiin katsoa. Jotkut osasivat, useimmat eivät nähneet sitä mikä oli aivan silmien edessä.

Lopulta arpinen avaa suunsa ja kysyy kysymyksen mitä en olisi ensimmäisenä odottanut. Turkissako?
"Ei, en ole." Vastaukseni on lyhyt ja lausuttu sävyllä joka ei anna muita vastauksia. Miksi ori kysyi, näytinkö minä sille että olin jonkinsortin turkkilainen?
Mutta noh, ehkä hän yritti vain kehitellä jonkinlaista keskustelua. Mistä sitä ikinä tiesi, vaikka toinen ei oikein siltä vaikuttanutkaan että viitsisi jäädä turhia höpöttämään. Tai sitten minulla oli vain sellainen kuva että kaikki arpinaamat olivat kovin hiljaista sakkia. Zoe tuotti vääristyneitä käsityksiä minkä kerkesi, mokoma pirulainen.

"Oletkos itse käynyt Saksassa?" kysyn hetkisen kuluttua, enkä oikeastaan edes tiedä miksi. Eihän sillä nyt ole mitään väliä vaikka Percival olisi hillunut Siperiassa, se ei koskettanut minun elämääni millään tavalla.
Katseeni oli kiertänyt lammen peilipintaa pitkin jälleen rauhallisesti oriiseen, odotellen vastausta hiljaiseen kysymykseeni, sanoiltaan lievästi haastavaan. Ihmettelin edelleen sitä miksi en ollut jo lähtenyt menemään, ei minua kiinnostanut puhua kenenkään kanssa tänään. Mutta silti seisoin paikallani itsepäisesti, niska lievästi jähmeällä kaarella.

Ehkä odotin jotain ihmettä joka muuttaisi mielialani johonkin suuntaan, toivon mukaan vähemmän hankalaan.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Riistetty järki ja katkottu nyöri

ViestiKirjoittaja Wohweli » 09. Elo 2012 13:34

Kimo saa kyllä vastauksen kysymykseensä ja nyökkää pienesti hymyillen, mutta se laantuu, kun pieni hiljaisuus alkaa punomaan katalaa seittiään. Arpinen aikoo kuitenkin yrittää vielä keskustella, kiinnosti se ruunikkoa tai ei. Hiljaisuus tässä hetkessä oli kovin painostava ja osittain jopa äärimmäisen kiusallinen.
”Anteeksi vaan, ku utelen,” Percival sanoi, vaikka äänensävy ei ollutkaan päällimmiltään niin pahoitteleva. Lähinnä vain kohtelias ele pelkin sanoin, ilman sitä maustavaa äänensävyä.
”Itse nimittäin synnyin turkissa, hieno paikka, hieno paikka,” ori tuli paljastaneeksi itsestään, kuin osoittaakseen seurassaan lojuvalle Kotkalle, että tahtoi kyllä tutustua ja oli myös hieman valmis raottamaan oman menneisyytensä verhoa mikäli se sattuisi ollenkaan kiinnostamaan vastapuolta. Miten hölmöksi Percival tulisikaan itsensä tuntemaan jos ruunikko vain odotti, että kimo ottaisi jalat alleen ja häipyisi. Tähän arpinen ei silti oikein tahtonut vielä uskoa, eihän toinen ollut ilmoittanut tahtovansa olla yksin eikä eleilläänkään juuri antanut sellaista kuvaa. Arpinen jaksoi uskoa yksin siihen, että ruunikko kyllä ilmoittaisi jos seura ei tällä hetkellä maistuisi. Silloin kimo kyllä lähtisi suosiolla.

Mutta orin antaman vastauksen jälkeen Percival ei usko saavansa mitään muuta sanaista toiselta ja huokaakin hiljaa ja vähäeleisesti. Ehkä hänen olisi turha yrittää tyrkyttää seuraa valkojalkaiselle, vähäsanaisena tuon kanssa oli hyvin vaikea kommunikoida, saati luoda kestävää keskustelua. Lopulta ruunikko tulee kuitenkin kysyneeksi, oliko Percival milloinkaan käynyt saksassa. Ori pitää hetken hiljaisuuden, kuin miettiäkseen vastausta, vaikka se olikin selvä. Hän ei ollut milloinkaan käynyt saksassa, ei oikeastaan missään muussa maassa, kuin yksin omaa rakkaassa kotimaa Turkissa.
”En ole, mutta kuulemma todella mukavanoloinen paikka,” kimo vastaa sitten. Kyllä Saksaa oli Percivalille monet kerrat kehuttu joten ori ei voinut väittää, ettei tietäisi mitään koko maasta.
”Se olisi ehdottomasti yksi paikka jossa vierailisin jos en olisi päättänyt jäädä Caraliaa,” arpinen kertoo sitten. Nuorempana se oli useasti haaveillut kiertävänsä maailmaa ja varsana se oli jopa luvannut käydä kaikki maailman saaret ja maat läpi. Nykyiseltään ajatus kuulosti liian mahdottomalta ja hankalalta, maailmankuva oli kuitenkin kehittynyt kimon mielessä ja se oli oppinut ymmärtämään, ettei maailma ollut mikään pieni paikka.
”Oletko sinä sitten käynyt Saksassa?” Percival huomaa sitten kysyä, näin tämä ainakin uskalsi epäillä, kun ruunikko oli sitä puheenaiheeksi nostanut.
Wohweli
 

Re: Riistetty järki ja katkottu nyöri

ViestiKirjoittaja Zarroc » 04. Syys 2012 18:13

Hän pahoittelee ja murre särähtää korvaani. En kuitenkaan sano mitään, katselen häntä vain rauhalliseen tyyliini. Pian kimo ilmoittaa että on itse syntynyt Turkissa ja saa minulta kirpoamaan reaktioksi vain kevyen nyökkäyksen. Sen jälkeen puheenaihe jää hetkeksi unholaan ja Percivalkin hiljenee. Me jäämme aloillemme emmekä lähde mihinkään, minusta se on lähinnä tyhmää. Enemmän kuin mielelläni häipyisin tästä nyt ja vähän äkkiä, ellei se olisi niin kovin kaikkien kohteliaisuussääntöjen vastaista.
Kuitenkin hän pian vastaa kysymykseeni, jonka olin jo osittain toivonut unohtuneen. Hän kertoo ettei ole käynyt, kuulemma mukavaksi kehuttu. Niin kai se oli, omalla tavallaan. Jos minä vain en sulkisi kaikkia muistoja pois.

Lopulta Percival jatkaa aiheessa, kysyy olenko minä käynyt. Hymähdän pienesti, huvittuneestikin.
"Kyllä, synnyin siellä."
En sano mitään enempää, olin tänään niin vaiti. En sanonut enempää kuin oli pakko, jätin itsestäni paljastamatta asioita joita muut saattoivat tietääkin, jos aihe oli tullut esille. Tämä oli vain minulle huono aika tavata ketään, olin liian levoton keskittyäkseni kunnolla. Sopi vain toivoa ettei kireyteni näkynyt eleistäni, ja sitä kyllä vähän epäilinkin. Olin kuitenkin suhteellisen hyvä peittämään todelliset tunteeni, joten ehkäpä vaikutin ihan vain... tyhjältä.
Voi miten mukava keskustelukaveri varmasti, mutta minkäs teet.

Ajatukseni lähtivät taas harhailemaan, enkä edes yrittänyt ottaa niitä kiinni. Minulla ei ollut enää mitään sanottavaa, halusin palavasti vain juosta. Juosta pois tästä kaikesta ja jättää osan minusta jälkeeni. Mutta minä tiesin että Caraliaan minua kahlehti aivan liian moni asia. Halusin että ne vain hukkuisivat pois, eivät jäisi kiinni minuun. Välillä olo oli kuin vankilapallo jalassa, mitä minä voisin tehdä sen pois saamisekseni? En mitään, tiesin, koska en halunnut tappaa rakkauttani.

[aaah en tiedä mitä tapahtuu mutta offit ei kyllä nyt suju yhtään...]
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Riistetty järki ja katkottu nyöri

ViestiKirjoittaja Wohweli » 05. Syys 2012 12:16

Kotkan epäselvä ja jotenkin hylkivä käytös sai Percivalia muuntumaan hieman kiusaantuneeksi. Pitäisikö hänen nyt vain jättää toinen omaan rauhaansa ja olla piinaamatta typerillä kysymyksillä, joihin ruunikolla ei vaikuttanut olevan kovasti mielenkiintoa vastata. Jälleen Kotka vastaa pakonomaisesti syntyneensä Saksassa. Tämä ei kerro missäpäin Saksaa, ei mitään täsmentävää tietoa. Yksityisyys taisi olla orille todella tärkeää eikä tämä siksi varmaan jakanutkaan henkilötietojaan aivan jokaisen vastaantulijan kanssa. Percivalkin alkaa saada tartuntaa vähäisistä eleistä ja sanoista ja tyytyykin vain nyökkäämään toiselle. Vaikka kovastihan hänen olisi mieli tehnyt kysellä kaikenlaista, mutta ei tuntunut reilulta pakottaa toista vastaamaan, kun Kotka selvästi tahtoi yrittää parhaansa mukaan pysyä hyvä käytöksisenä.
Arpinen tuntee hiljaisuuden lähtevän taas alkuunsa, mutta ori ei uskalla enää sitä lähteä sen suuremmin katkomaan ja lienisi varmaan turhaa Percivalin kohdalla jäädä vain odottamaan, että Kotka aloittaisi jonkun mielekkään keskustelun. Sitä toinen ei varmaan tekisi. Näytti pitävän hiljaisuudesta tai sitten hän vain tahtoi olla hiljaa omassa rauhassansa. Näiden aatteiden perusteella alkaa Percival tuntea, että hänen olisi nyt jätettävä toinen rauhaan.

"No, minun täytyykin tästä varmaan joutaa," Percival ölähtää sitten hetken kestäneen hiljaisuuden hajottaen. "Törmäillään," ori lisää, vaikkei tiedä olisiko ruunikkoa lainkaan mielekästä tavata uudelleen. Tämän hiljainen ja etäinen olemus häiritsi kimoa kovasti. Jos tämä olisi vain poikkeustilanne Kotkan kohdalla ja tämä todellisuudessa olisi hieman puheliaampi niin ehkä Percival voisi tämän kanssa vielä joskus muutaman sanan vaihtaa.

Kimo kääntyy sen pidemmittä jäähyväispuheitta ympäri ja lähtee askeltamaan sademetsän suuntaan. Tämän suunnitelmissa on etsiä aavikkohevosten johtaja ja pyytää tältä paikkaa laumassaan. Ja mikä sen parempi paikka etsiä johtajaa, kuin tämän omalta alueelta. Orin lienee hyvä pitää mielenpeukkuja ahkerasti pystyssä ja ristissä, jotta pääsisi johtajan puheille mahdollisimman pian.

» PERSIKKA POISTUU. » Kökkö lopetus ja lyhyt peli, mutta kiitos silti seurasta! (:
Wohweli
 


Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron