Tuulet nuo viestin jo toivat [Aavikkohevosten laumakokous]

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

Tuulet nuo viestin jo toivat [Aavikkohevosten laumakokous]

ViestiKirjoittaja Rosadum » 12. Helmi 2014 01:06

Nyt on korkea aika pyöräyttää käyntiin myös aavikkohevosten virallinen laumakokous!
Käsiteltävänä ovat mm. tulivuorenpurkaus, rajat ja pääntauti.
Kaikkien kokoukseen tulevien on ehkä hyvä tietää, että Yhteismaalla kokoontumisen syyt käydään läpi >>täällä<<. Spontaanista laumakokouksesta on nyt siis aikaa neljä päivää.

Kokous käydään vapaassa järjestyksessä normaalisti offina/soffina pelaten, virallinen osuus alkaa viikon päästä tiistaina 18.2. Tarkoitus on pitää peli kuitenkin mahdollisimman lyhyenä, etteivät hahmot jää jumittamaan kokoukseen. Tuothan hahmosi siis ennen virallista aloitusta mukaan!

Kokouksen jälkeen voidaan hoitaa myös laumaan liittymis- ja virkatehtäviin siirtymisasioita.



AUBE DORÉE

Päivä oli olosuhteet huomioon ottaen kaunis. Aurinko pilkahteli kevyiden tuhkapilven jäänteiden takaa jo kannustavasti, eikä ilmakaan tuntunut hirvittävän kylmältä. Metsä ja puut ympärillä veivät suuren osan siitä ilosta, jota tunsin auringon näkemisestä, mutta Yhteismaalla kuljeskeleminen oli nyt olosuhteiden takia välttämätöntä. Hiekka-aavikko oli juuri nyt tavallistakin hengenvaarallisempi paikka.
Kuten Quilla oli aavikolla kertonut, Yhteismaan lammen löytäminen ei ollut suurikaan haaste. En ollut paikalla aivan yksin, mutta sen verran ajoissa kuitenkin, ettei lampea ympäröivien pensaiden suojissa näkynyt kuin muutama toisen hevosen hahmo. Hengittäminenkään ei ollut enää yhtään niin vaikeaa kuin vielä eilen, eikä edes ruuan löytäminen vieraasta paikasta tuottanut ongelmia.
Ne suuret haasteet olivatkin pääni sisällä.

Varsinkin viimeinen vuorokausi oli mennyt minulta kuin sumussa, tunteiden ja risteilevien ajatusten kuljettaessa minua muissa maailmoissa. Jalkani olivat juoksemisen jäljiltä rasittuneet, mutta täytyi myöntää, että mieleni taisi olla käynyt läpi vielä pahemman rääkin. Tällaisessa vastuussa olikin paljon sulateltavaa. Syvissä vesissä uituani olin myös löytänyt itseni ajattelemasta, miten minun pitäisi lauman johtajana käyttäytyä. Pitäisikö johtajan olla aina vakava? Saisiko johtaja säikähdellä pieniä ääniä, vai pitäisikö minun opiskella nyt jättämään asioita huomiotta?
En tiennyt. En todellakaan osannut antaa itselleni vastausta näihin kysymyksiin. Silti tässä sitä nyt oltiin, astumassa hurjan suuriin kavionjälkiin.
Lohduttauduin sillä, että tämä kaikki olisi vain väliaikaista - ja toisaalta tiesin sisimmässäni, etten voisi ikinä antaa laumani johtajan paikkaa hevoselle, johon en luottaisi, ja jonka puolesta en voisi laittaa itseäni likoon. Sellaisen suhteen luominen tuntui hieman epätodennäköiseltä uudessa asemassani.

Niinpä niin, maailma pyörähteli joskus vielä omituisempiin suuntiin kuin berberihevosten tanssiaskeleet. Aioin kuitenkin huolehtia uudesta kodistani ja laumastani sekä antaa niille kaikkeni, maksoi mitä maksoi. Tänään se maksaisi paikkani tavallisena rivilaumalaisena, mutta koska kyseessä oli lauman tulevaisuus, otin osan vastaan enemmän kuin mielelläni.
Vatsassani lehahteli silti harva se hetki lentoon parvellinen perhosia. Näin suuren ryhmän johtaminen oli minulle uutta, ja samalla vähän jännittävää.

Katselin ympärilleni lammen rannalla, kerraten muilta laumalaisilta ja hevosilta kuulemiani uutisia, joista nyt pitäisi puhua. Katseeni osuessa hieman tasaisesta maasta kohoavaan, laakeaan kivenjärkäleeseen vedin syvään henkeä. Kohtalon hetket taisivat olla nyt käsillä.
Kaviot kopisivat kiveä vasten noustessani tälle luonnon tekemälle pikku korokkeelle, jonka päällä pysyminen vaati hieman tasapainoilua. Onnistuin kuitenkin löytämään hyvän, tukevan asennon, ja käännyin sitten hymyilemään rauhoittelevasti muutamalle pensaikon suojista minua oudoksuen katselevalle hevoselle. Toiset näyttivät ymmärtävän vinkin, ja joku taisi astua pari askelta lähemmäskin.
Katseeni vaelsi lammen tyyneen, siniharmaaseen pintaan, josta yritin imeä voimia myös itseeni. Nyt ei auttaisi muu kuin odottaa.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Tuulet nuo viestin jo toivat [Aavikkohevosten laumakokou

ViestiKirjoittaja Jaksu » 12. Helmi 2014 04:10

Kamír

Korviini oli kiirinyt viesti tänä päivänä pidettävästä aavikkohevosten laumakokouksesta. Kiitin onneani siitä, että olin jo valmiiksi Yhteismaalla, sillä muussa tapauksessa en välttämättä olisi ennättänyt paikan päälle ajoissa. Tiesin, että kokouksessa tulisi olemaan suuri joukko muitakin aavikkohevosia, mikä hermostutti minua kovasti, mutta minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa osaa kokoukseen. Jos jättäisin menemättä sinne voisin jäädä paitsi tärkeistä uutisista, jotka minunkin oli hyvä kuulla.
Näin ollen suuntasinkin jokseenkin vastahakoisen kulkuni kohti kokouspaikkaa. Toistaiseksi en ollut törmännyt matkani varrella kehenkään, joten saatoin rauhoittaa mieleni ainakin hetkeksi. Oli mukavaa käyskennellä hiljaisessa metsässä yksikseen, kun ei tarvinnut pelätä tai jännittää yhtään mitään. Kuinkahan paljon kokoukseen tulisi muita aavikkohevosia? Toivottavasti ei sentään niin pyörryttävää määrää, että saisin siitä paniikkokohtauksen. Toinen suupieleni kääntyi osoittamaan maata kohti. Jos ei muuta, niin voisin yrittää piiloutua johonkin varjoisaan puskaan kuuntelemaan kokousta sivusta, jolloin minun tarvitsisi näyttäytyä muille ollenkaan... Hetkinen - sehän on kerrassaan loistava ajatus! Niin minä teenkin - sitten ei tarvitse kauhulla odottaa mitä muut minusta ajattelevat tai sanovat!

- - - - -

Vaimean puheensorinan kantautuessa jostain lähistöltä arvelin kokouspaikan olevan ihan kivenheiton päässä. Mitä lähemmäksi kokouspaikkaa pääsin, sitä jäykemmiksi jalkani kävivät ja vauhtini hidastui - en halunnut ollenkaan näyttää luotaantyöntävää naamaani kokouksessa. Pysähdyinkin toviksi tähyilemään piilotteluun soveltuvaa isoa pensasta, kuten olin mielessäni kaavaillut, ja löysinkin sellaisen aivan kokouspaikan laitamilta. Hiivin puskan luokse äänettömästi kuin paraskin ninja, ja yritin olla kahisuttamatta sitä liikaa sen uumeniin sukeltaessani. Oksat raapivat ihoani ja niiden lehdet takertuivat kiinni raidalliseen harjaani, mutta pääsin kuin pääsinkin piiloon pensaaseen. Myhäilin tyytyväisenä ovelaan suunnitelmaani - nyt minä näkisin ja kuulisin kaikki muut, mutta hepä eivät äkkäisi minua piilopaikastani! Heh.

Asetuttuani mahdollisimman mukavasti vakoiluasemiin saatoin vihdoin vilkaista, mitä kokousaukealla tapahtui. Lakeuden keskellä kimmeltävän lammen äärelle oli näemmä kerääntynyt jo muutamia hevosia, jotka supattivat salamyhkäisen näköisesti toisilleen. Välillä he kuikuilivat joukosta erillään seisoskelevaan punarautiaaseen tammaan, ja uteliaana kiinnitin tähän huomioni itsekin. Tosiaan, kukahan hän mahtoi oikein olla? Läsipää vaikutti jotenkin merkittävältä henkilöltä olemuksensa perusteella, mutta en osannut sanoa oliko hän neuvonantaja, viestinviejä, rajavartija tai joku muu sellainen. Aikani sitä arvuutellessani oivallus hiipi lopulta mieleeni.

... Oliko laumallamme kenties jälleen uusi johtaja?

[Joku voi sitten löytää Kamírin sen pensaasta ja kiskoa sen sieltä muiden joukkoon xD]
Jaksu
 

Re: Tuulet nuo viestin jo toivat [Aavikkohevosten laumakokou

ViestiKirjoittaja Zarroc » 12. Helmi 2014 13:37

[Repe ottaa Kamírin mukaansa :3]

REPLICA

Jälleen laumakokous? Olin lähtenyt nöyrästi kohti lampea heti kokouksesta kuultuani, vaikka ajatukseni pyörivätkin edelleen Lawlessissa. Ori oli ollut niin mukava ja ystävällinen minua kohtaan, en oikein voinut uskoa, että hän oli tosissaan. Miksi hän haluaisi olla muuten vain sellainen?
Olin kyllä tavannut täällä ollessani jo monta mukavaa hevosta, orinkin. Nimittäin Calciferin. Mutta hänen seurassaan en ollut kerennyt huolehtia omasta siveydestäni ja turvallisuudestani, musta oli vaikuttanut sellaiselle, ettei hän yrittänyt mitään.

Mutta tämä hallakko... Hänestä oikein huokui se, että hän tuli, otti ja jätti. Se kiehtoi minua, mutten todellakaan uskaltanut lähteä hänen vietäväkseen. Vaikka jossain sisälläni kyti, että miksenpä olisi sitten erilainen? Joka kääntäisi sen kelkan?
En kai miksikään.

Samassa kuulin ääniä edestäpäin ja höristin korviani uteliaasti. Olin siis oikeassa paikassa, toivoin vain, etten olisi ainakaan myöhässä.
En kerennyt ottaa enää kuin kaksi hieman haparoivaa askelta, kun tajusin, että vierelläni oleva pusikko kahisi. Mitä ---, kerkesin jo melkein säikähtää ja pysähdyin kuin seinään, vain huomatakseni, että tuijotin ehkä erikoisimman väristä hevosta, jonka olin ikinä tavannut.

"Tuota.... Hei?" Kokeilin hieman kakistellen, hämmästyneisyys varmasti naamaltani kuultaen. Nopeasti kuitenkin vetäydyin takaisin kuoreeni ja taioin jostain ystävällisen hymyn huulilleni.
"Mitä te siellä teette?"
Sitten vilkaisin aukealle. Siellä näkyi olevan ainakin se nuori tamma, jonka olin nähnyt aiemmin Quillan seurassa, mutta entistä johtajaa ei näkynyt. Mitähän nyt oli tarkoitus tapahtua?
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Tuulet nuo viestin jo toivat [Aavikkohevosten laumakokou

ViestiKirjoittaja Sigitius » 12. Helmi 2014 15:15

[Mistähän sä olet saanut päähäsi tuon neljä päivää, Rosa? :D Mä mielestäni sanoin Quillalla kymmenen päivää. Muistin kyllä silloin kirjoittaessani että olit ehdottanut jotain lyhyempää aikaa suunnitelmanratkaisu-alueella, mutta mä silloin järkeilin saaren mittoja ja päätin, ettei vain parissa päivässä yksikään hyväkuntoinen hevonen ehtisi käymään muita alueita läpi hakiessaan tietoja erityisesti jos pitäisi käydä saaren eteläosissa, joissa juokseminen on mahdotonta, niin lisäsin aikaa helposti muistettavaan kymmeneen.

Kamír voi tulla Quillankin luokse, jos tuntee olonsa niin turvalliseksi :)
Tobias ei osallistu kokoukseen.]

Quilla

Askeleeni kantoivat minua kevyesti eteenpäin puiden lomassa, eivätkä ajatuksenikaan tuntuneet enää yhtä raskailta kuin aikaisemmin. Yllättävä tapaaminen Cleopatran kanssa tasangolla oli mennyt odotettua paremmin ja voisin nyt luottaa Adoréen kantavan vastuuta tämän päiväisestä kokouksesta, mikäli oli helpotus aiemman kriisikokouksen jälkeen, jossa jouduin ottamaan ohjat käsiini. Tulisin varmasti saamaan yhä katseita osakseni, mutta laumalaisten olisi vain opittava olemaan kääntymättä puoleeni asioissa, jotka kuuluvat johtajalle.

Höristin korviani lähestyessäni ehdottamaani tapauspaikkaa ja kuulin vaimeaa puhensorinaa puiden sekä pensaiden lomasta. Olin hyvilläni, että ainakin osa hevosista oli löytänyt vieraalta maalta ehdottamani lammen rannan, parempaa ja helpommin löydettävää paikkaa ei ollut tullut sillä hetkellä mieleeni ja jälkeenpäin ajateltuna tämä tuntui hyvältä ratkaisulta.
Päästessäni tarpeeksi lähelle lampea erotin muutamia hevosia katseellani. Osa seisoi vähän sivumpana, osa oli kerääntynyt tiiviimmin toistensa lähelle keskustellakseen toisilleen. Muutama kriisikokouksessakin paikalla ollut hevonen loi kysyvän katseensa minuun, joihin vastasin hymyllä takaisin ja pudistin päätäni. Ei, ei enää tänään. Vastuu kuului nyt jollekin muulle.

Jotkut hevoset olivat kiinnittäneet uteliaana katseensa näkyvällä paikalla seisovaan punarautiaaseen arabialaiseen, jonka kaunis olemus erottui edukseen hevosen seisoessa ryhdikkäänä paikoillaan. Hymyilin lämpimästi katsoessani kohti Adoréeta. Tiesinhän, että toiseen tammaan oli luottaminen.
Astelin lähemmäs laakeaa kiveä, jonka päällä punarautias ystäväni seisoi ja jäin seisomaan aivan sen läheisyyteen. Nyökkäsin tervehdykseni Adoréelle rohkaisevasti, olihan ensimmäinen kerta aina ensimmäinen.
Tobias - aavikkohevonen
Quilla - aavikkohevonen
Sandi - laumaton

Too positive to be doubtful, too optimistic to be fearful and too determined to be defeated.
Avatar
Sigitius
Backup-admin
 
Viestit: 353
Liittynyt: 04. Heinä 2010 01:22
Paikkakunta: Lahti

Re: Tuulet nuo viestin jo toivat [Aavikkohevosten laumakokou

ViestiKirjoittaja Wohweli » 19. Helmi 2014 00:08

Snake

Valkovoikko ei olisi vähääkään välittänyt kokoontua uudelleen, mutta, koska viimeksi ei ollut tarjoutunut tilaisuutta liittyä laumaan päätti ori kokeilla onneaan uudemman kerran. Jos se perkele ei onnistuisi tälläkään kertaa jättäisi Snake suosiolla leikin sikseen. Hän oli kurkkuaan myöten täynnä ainaista johtajan metsästystä ja todellakin valmis heittämään pyyhkeen kehään.
Pohjoisella lammella näytti olevan jo saapujia, mutta viime kokouksen aikaa heitä oli ollut selvästi enemmän. Kaipa Snake oli kerrankin paikalla ajoissa.

Kysymysmerkkiotsa mateli melko haluttomasti taustalla ja jättäytyi sopivan etäälle toisista. Hän ei jaksanut nyt teeskennellä liian mukavaa, ainoastaan hoitaa tämän jutun alta ja mennä sitten taas omia teitään.
Snake huomasi rautiaan tamman ja muisti tuon hyvinkin aiemmasta kokouksesta, hän oli aiemmin ottanut puikot käsiinsä, mutta ei selvästikään ollut johtajan roolissa tällä kertaa. Uteliaasti ori yritti löytää katseensa kouriin näyttävää johtajaoria, mutta sen haaveen Snake sai unohtaa katseen osuessa korokkeelle kivunneseen punertavan sävyiseen tammaan. Ei ori ollut pettynyt. Ei lainkaan. Tämä selvästi uusi johtajatar näytti oikein kauniilta ja linjakkaalta näin etäältäkin. Olisi takuulla mainio johtaja. Kyllä tuon näköisen jutuille kehtaisi ryömiä kokouksen jälkeen.

Gabriel

Harmaasilmä oli saanut kuulla ystäviltään kokouksesta ja oli katsonut parantajan velvollisuudekseen löytää paikalle. Tiedä, vaikka johtajalla olisi jotakin tehtäviä annettavana. Huhut kuitenkin puhuivat Amon-Ran olevan kadonnut ja johtajuuden siirtymäisillään jollekin toiselle. Ruunivoikko ei halunnut uskoa sitä todeksi ja oli senkin varjolla päättänyt tulla katsomaan tilannetta omin silmin.
Nuori ori löysi lammelle ja näki paikalle saapuneen hevosen jos toisenkin. Etäämmällä oli tuttu kaveripiiri jonka suojiin Gabriel päätti luikerrella. Kaverit kävivät keskustelua ja kertoivat sitten Gabrielille, että johtopaikan oli tainnut viedä nyt tämä tamma joka seisoi maltillisen näköisenä kivikorokkeella.
Ruunivoikko silmäili mahdollista johtajatarta uteliaasti ja nyökkäili sitten kuin hyväksyen. Ei takuulla hullumpi johtaja.
Wohweli
 

Re: Tuulet nuo viestin jo toivat [Aavikkohevosten laumakokou

ViestiKirjoittaja Rosadum » 20. Helmi 2014 22:04

[Olet Sigi ihan oikeassa, kävi aivo-oikosulku selvästi siinä numeron kohdalla. Kymmenen päiväähän tässä on kulunut, ihan niin kuin sanoit :)
Mattimyöhäiset ovat tervetulleet edelleen mukaan, jos on jäänyt kokous huomaamata tähän mennessä. Puhe alkaisi kuitenkin N -Y -T- nyt!

Pelijärjestys vapaa edelleen.]

AUBE DORÉE

Lammen seesteinen pinta helpotti hengittämistä, ja pikku hiljaa veden peilistä alkoi heijastua entistä itsevarmemman näköinen, punertava hahmo. Aioin tehdä parhaani.
Oloni parani entisestään, kun näin Quillan saapuneen paikalle kannustavan näköisenä. Tutuille minun olikin aina ollut helppo puhua, ja Quilla oli nyt hyvä alku. Ehkä vielä jonakin päivänä tuntisin kaikki laumalaiseni ja voisin pitää heitä omina perheenjäseninäni. Ikävä kyllä Noah ei näyttänyt saapuneen, vaikka odottelin hetken jos toisenkin siinä oman pikku kallioni harjanteella. Jotkin kasvot vaikuttivat silti tutuilta, ja olinkin luultavasti nähnyt useimmat paikalle saapuneista viimeksi aavikolla pitämässämme hätäkokouksessa. Olipa paikalle saapunut jopa se vaalea ori, jonka otsakuviointia olin silloin kovasti ihmetellyt.

Jotkut paikalle tulleista olivat joutuneet odottamaan jo melkoisen tovin, ja muutenkin tuntui siltä, että nyt oli hyvä aika aloittaa tämä kokous. Vedin vielä kerran syvään henkeä, antaen katseeni kulkea kokoontuneen lauman kasvoissa, painaen parhaani mukaan mieleeni oman perheeni jäsenten ulkonäön.
Onneksi pahin tuhkakausi oli takanapäin, sillä näin suurelle joukolle puhuminen vaati hyviä keuhkoja, eikä puhdas ilma ollut silloin pahitteeksi. Köhäisin kuuluvasti, katsahtaen lähellä seisoviin hevosiin, jotka hiljenivät kuuntelemaan utelias ilme kasvoillaan. Ja siitä se sitten oli aloitettava.

"Hyvät aavikkohevoset", aloitin, etsiskellen kaikkien saapuneiden huomiota, "- sisaret, veljet, ystävät. Sovimme tapaavamme täällä, kun viimeksi kokoonnuimme savuavan Hoeron vierellä. Vaikka on surullista, ettemme voi pitää kokousta omalla hiekallamme, olen silti iloinen, että näin moni on saapunut tähän kokoukseen. Meidän on puhuttava tärkeistä asioista, jotka kaikkien pitäisi saada tietää."

Jos ääneni olikin alkuun hieman tärisevä ja jännittynyt, alkoi jännitys karista sitä mukaan, mitä enemmän näin katseiden kääntyvän minuun ja korvien kuuntelevan sanojani.
"Pahin on ohi, mutta meidän täytyy silti puhua edelleen tulivuoren aiheuttamista tuhoista ja siitä, miten selviämme niistä. Olen myös saanut kuulla uutta tietoa pääntaudista, joka riehui saarella useita kuukausia. Annan myös mielelläni puheenvuoron jollekulle, joka haluaa kertoa lauman tietoon muita tärkeitä tietoja. Kuitenkin, ennen kaikkea tätä, minun olisi varmasti hyvä esitellä itseni."
Kierrätin jälleen vihreää katsettani muiden laumalaisten silmissä, yrittäen samalla selvittää, millaisia tunteita kokous herätti heissä.
"Olen Aube Dorée, mutta toivon teidän kaikkien tuntevan minut Adoréena. Olen ottanut lauman johtajan paikan vastaan, kunnes tilanne rauhoittuu ja joku minua nopeampi, komeampi ja voimakkaampi tulee ilmoittautumaan. Todennäköisesti saatte siis kärsiä minua kokoustenne johdossa aikamoisen tovin!"
Virnistin omille sanoilleni, ja kevennettyäni omaa ja toivon mukaan jonkun muunkin mielialaa, palasin takaisin ankeisiin uutisiin.

"Kuten tästä ehkä voitte päätellä, mitään varmoja uutisia Amon-Ran olinpaikasta tai hengissä pysymisestä ei ole. Nyt, ennen kuin siirryn käsittelemään Hoeron aiheuttamia toimenpiteitä, haluaisin pyytää kaikkia, jotka ovat onnistuneet löytämään tietoa Amon-Rasta, pyytämään puheenvuoroa ja kertomaan asiansa kaikille. Muuten jatkamme asioissa eteenpäin, jätetään laumaanliittymisasiat ja muut sellaiset siihen hetkeen, kun kokous on saatu päätökseen."
Jäin sanojeni jälkeen odottavan näköisenä katselemaan joukkiota ympärilläni. Olisiko joku ehkä sittenkin kuullut entisestä johtajasta jotakin?
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Tuulet nuo viestin jo toivat [Aavikkohevosten laumakokou

ViestiKirjoittaja Rosadum » 09. Maalis 2014 22:10

[Pahoittelen puskua. Ehkä näin laumakokouksen tapauksessa asiaa voidaan katsoa vähän enemmän sormien läpi ^^']

AUBE DORÉE

Odottelin pitkän tovin, mutta muutuin sekunti sekunnilta surullisemmaksi. Amon-Ra oli mitä ilmeisimmin saanut surmansa, koska kukaan ei ollut kuullut edes huhuja hänestä. Kuinka murheellista... Hengitin syvään ja paransin sitten ryhtiäni, joka oli päässyt hiljaisuuden aikana rapistumaan. Tunteikkaista silmistäni loisti kuitenkin edelleen suru, kun lopulta jatkoin puhettani pieneltä korokkeeltani:
"Ilmeisesti kenelläkään ei ole mitään lisättävää. Olen... olen todella pahoillani. Voimia ja rohkeutta niille, joiden lähimpiin edellinen johtajamme kuului."

Nostan katseeni väkijoukosta puiden latvuksiin, horisontin suuntaan, jossa tiedän Hoeron vieläkin kuplivan. Samalla ääneni ja ilmeeni jälleen vakavoituvat.
"Jatketaan, ja aloitetaan tuosta luonnonkatastrofista, joka on ajanut meidät tänne yhteismaalle. Toivon, että kaikki kuuntelevat nyt tarkkaan, sillä Hoero tuottaa erityisesti meille aavikkohevosille erityisiä vastuita ja ongelmia."
Pidän lyhyen tauon, jotta kaikkien huomio on varmasti seuraavissa sanoissani. Olen pohtinut näitä niin suurella hartaudella, että toivon todella kaikkien noudattavan uusia sääntöjä.

---------------------------------------- kaikille tärkeä osuus alkaa --------------------------------------

"Ensiksikin: Yhteismaa on jälleen avattu. Sen olettekin kaikki varmasti huomanneet samalla, kun olette pyrkineet tähän kokoukseen.
Toiseksi: kehotan kaikkia välttelemään pitkiä retkiä aavikolla niin kauan, kuin yhteismaan vesistöissä näkyy merkkejä tuhkasta, ja mielellään vielä muutamia päiviä sen jälkeenkin. Aavikon lähteiden vedet voivat olla liian huonossa kunnossa juotaviksi, enkä toivo kenellekään teistä nääntymiskuolemaa.
Kolmanneksi: laumattomien mailla on lähes mahdotonta asua, minkä vuoksi sinne karkotetut yrittävät nyt pyrkiä meidän alueillemme. He voivat olla vaarallisia, emmekä halua heidän laajentavan omaa aluettaan niin, että joutuisimme antamaan aavikkoamme pois. Toisaalta, haluaisin myös ajatella, että hekin ansaitsevat mahdollisuuden selviytymiseen.

"Menettelemme siis laumattomien kanssa seuraavalla tavalla: niin kauan kuin maa on tuhkan peitossa, annamme heidän pysyä maillamme, mutta pidämme heitä silmällä. Kunhan pahin tuhka on huuhtoutunut kevään sateissa pois ja aavikolla on turvallista liikkua, vanha raja on jälleen suljettu. Jos laumaton ei aio liittyä aavikkohevosiin, hänet karkotetaan sinne, minne hän kuuluu. Toivon tässä asiassa teiltä rohkeutta ja sitkeyttä, mutta myös herkkyyttä oman sydämen kuunteluun.

"Vielä vähän iloisempi neljäs tiedotusluontoinen asia: pääntautiin on löydetty lopultakin lääke. Tautia sairastaville tai sairaan tunteville tiedoksi, että Magic Drinkistä, joka on baari tässä lähellä, saa tautiin auttavaa rohdosta. Parannuskeinosta huolimatta olisi kuitenkin hyvä, etteivät sairaat menisi Magic Drinkiin silloin, kun se on pullollaan juhlivaa hevoskansaa, ja muistaisivat myös parantua sitten rauhassa.
Tiedotukset olivat sitten siinä."

-------------------------------------------- kaikille tärkeä päättyy ---------------------------------------------

Huomasin lopettaessani, että asentoni oli säilynyt odottamattoman ryhdikkäänä, ääneni ei enää värissyt, ja katseeni kierteli väkijoukkoa kiinnostuneena jokaisesta. Olin positiivisesti yllättynyt, sillä olin ehtinyt kehitellä melkoisia kauhukuvia tämän puheen sujumisesta.

"Varsinainen kokous on ohi, joten jos teillä ei ole mitään kysyttävää, päästän teidät nyt kertomaan uutiset muillekin aavikkohevosille. Jos teillä on jotain kysyttävää, haluatte liittyä laumaan tai ottaa vastaan luottamustehtäviä - joihin olemme saaneet jo paljon vapaaehtoisia, kiitos siitä - tulkaa saman tien juttelemaan, minulla ei ole kiire mihinkään."
Painoin pääni kevyeen kumarrukseen, jonka osoitin johtamalleni laumalle. "Näyttäkäämme muille laumoille ja laumattomille, ettei aavikon kansa anna periksi! Vakaita askelia ja turvallisia teitä kaikille. Ja kiitos siitä, että tulitte."

Hymyilin aurinkoisesti, ennen kuin laskeuduin hieman alemmas kivisen korokkeeni reunalle. Siinä olisi varmaan hyvä paikka keskustella, jos keskustelijoita nyt tulisi.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Tuulet nuo viestin jo toivat [Aavikkohevosten laumakokou

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 19. Maalis 2014 19:18

Noah

Myöhässä, niin toivottoman myöhässä! Toivoin, että olisin lähtenyt aikaisemmin liikkeelle. Ei se kuitenkaan ollut toiminut niin ja niinpä laukkasin reipasta vauhtia kohti yhteismaalla olevaa pohjoista lampea. Kun aloin jo lähestyä lampea, hidasti vauhtini raviin ja annoin pintaan nousseen hien tasaantua. Olisi noloa saapua paikalle ihan hikisenä ja märkänä kuin jonkin pedon takaa-ajamana!

Lähemmäksi päästyäni huomasin, että ystäväni, Aube Dorée - tai niinkuin minä sanoin, Dora - oli äänessä. Jäin vähän syrjemmälle kuuntelemaan hänen puhettaan. Huomasin syrjäkarein, että aikaisemmassa hätäkokouksessa jututtamamme Quilla oli paikalla myös. En nähnyt Amon-Ran tyylistä hevosta mistään, mutta en silti ymmärtänyt, miksi Quillan sijaan ystäväni oli äänessä. Katsoin häntä kysyvästi, kun hän kertoi parhaillaan laumattomista. Saisimme sietää heitä rajoillamme, mutta pitäisimme silmällä. Mieleeni nousi pakostikin, miksi ihmeessä Dora piti tätä puhetta.

Sain myös kuulla hyvän uutisen. Pääntautiin oli löydetty parannuskeino! Se oli hienoa kuulla, vaikka en tiettävästi tuntenut yhtäkään sairaudesta kärsinyttä. Onneksi. Paljon suurempana ongelmana näin Hoeron purkautumisen. Kokous päättyi virallisesti ja minä lähdin kävelemään ystäväni luokse iloisesti korvat höröllä.
"Hei Dora", sanoin hänelle ystävällisesti ennen kuin siirryin ihmettelemään tarkemmin.
"Tulin vähän myöhässä, mistä kaikesta jäin paitsi? Ja miksi ihmeessä sinä pidit puheen, eikä Quilla? Puheestasi sai sellaisen käsityksen, että olisit jo astunut Amon Ran saappaisiin", minä naurahtelin omalle vitsilleni, mutta katsoin häntä kuitenkin kysyvästi.
Vertaveli M
 

Re: Tuulet nuo viestin jo toivat [Aavikkohevosten laumakokou

ViestiKirjoittaja Rosadum » 24. Maalis 2014 13:25

Aube Dorée

En seisoskellut kauaakaan odottelemassa, kun näkökenttääni ilmestyi jostakin takavasemmalta oikein iloinen yllätys.
"Noah!" tervehdin ilahtuneesti, ja myös hieman hämmästyneenä siitä, että ystäväni oli tullut puhuttelemaan minua. Olin jo ehtinyt ajatella, etten näkisi häntä lainkaan täällä, mutta oli todella mukavaa olla joskus väärässä. Noan sanat myöhästymisestä selittivät myös, miksen ollut huomannut häntä muun väen joukossa.
Harmahtavan tamman viimeinen, vitsiksi tarkoitettu toteamus sai minut kuitenkin laskemaan korvani pois höröstä, sillä minusta tuntui hiukan siltä, että olin anteeksipyynnön velkaa Noalle. Olihan hän sentään ystäväni, ja olisi ehkä ollut kohteliasta kertoa hänelle etukäteen.
"Eh... hehe, niin tuota..." naureskelin ja mutisin, yrittäen keksiä jotakin anteeksipyytävää tapaa kertoa asioista, kunnes ajattelin vielä uudelleen koko tilannetta. Kun ymmärsin, että Noah todennäköisesti voisi antaa kertomattomuuteni anteeksi, varsinkin, kun emme olleet ehtineet nähdä tässä välissä toisiamme, ilmeeni kirkastui jälleen. Hymyilin toiselle tammalle vähän rohkeammin, ja totesin:
"Taisit osua itse asiassa aika lähelle totuutta, ystävä hyvä... Näet edessäsi tämän lauman uuden johtajan." Etsiskelin vihreillä silmilläni Noan viileän sinistä katsetta, ja lisäsin vielä, hieman hiljaisemmalla äänellä: "-Mutta olen minä edelleen sama Dora myös. Toivottavasti tämä ei... häiritse sinua." Äänestäni kaikui pienoinen huoli siitä, mitä ystävyyssuhteellemme kävisi tässä uudessa tilanteessa.

"Missä vaiheessa sinä tulit paikalle? Kuulitko Hoerosta, tuhkasta aavikolla, laumattomista... pääntaudista... Amon-Rasta et ehkä kuullut, koska muuten olisit tiennyt... tuota, minustakin," kyselin rupattelevaan sävyyn, rentoutuen jälleen sitä mukaan, kun sanat putoilevat suustani.
"Amon-Rasta ei tosin ollut paljon kuultavaakaan, koska hänestä ei tuntunut olevan mitään tietoja. Hän on kadonnut, ja tuota... no, tällä saarella on tietysti paljon tilaa ja paikkoja, missä voi olla muiden tietämättä, mutta..." Annoin lauseen lopun jäädä sanomattomaksi. Noah osaisi varmasti itse päätellä, mikä oli nyt yleinen käsitys entisen johtajan kohtalosta.
"Joka tapauksessa," jatkoin pienen hiljaisen hetken jälkeen, jälleen iloisempaan sävyyn, "-meillä aavikon hevosilla on nyt paljon muutakin ajateltavaa. Juuri nyt olemme suurin piirtein evakkolaisia, koska omat maamme ovat liian vaarallisia asumiseen, eivätkä ongelmat todellakaan ole loppumassa siihen, kun joskus pääsemme palaamaan takaisin kotiin."
Iloisuus äänessäni ja kasvoillani korvautui nopeasti huolella. Minä olin joutunut vaikean tehtävän äärelle, mutta nyt ei ollut oikea hetki vuodattaa tuntojani Noalle. Ehkä joskus toiste voisin sanoa aiheesta enemmänkin.
"Minusta tuntuu, että laumattomia tulee riittämään riesaksi asti."
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Tuulet nuo viestin jo toivat [Aavikkohevosten laumakokou

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 27. Maalis 2014 23:25

Eipä mennyt kauaakaan, kun Dora tiputti suoranaisen pommin. Hän kertoi pääseensä johtajan asemaan. Katsoin häntä hämmentyneenä ja hymyilin sitten iloisesti. Hienoa! En olisi vointu kuvitella positiivisempaa persoonaa hänen tilalleen johtamaan meitä.
"Ei häiritse, olen iloinen puolestasi. Paljon onnea, Dora", sanon ystävälliseen sävyyn osoittamatta kuitenkaan mitään kovinkaan suuria hellyyttäviä ystävyyden merkkejä, sillä en halunnut nolata häntä kuitenkaan muiden paikalla olevien laumalaisten nähden.

Dora päätti kuitenkin auttaa minut kärryille kysymällä, mistä asti olin kuullut. Minä nyökkäilin kovasti ennen kuin vastasin.
"Kuulin laumattomista eteenpäin, lienevät meidän puolellamme jonkin aikaa. Kytätä saa", minä vahvistin lyhyesti kuulemani. "Pääntautiin on löydetty parannuskeino, sekin on hieno juttu", jatkoin sitten melkeinpä samaan hengen vetoon. Dora kuitenkin antoi minun ymmärtää olevansa huolissaan omista maistamme ja siitä, kuinka laumattomista tulisi olemaan riesaksi asti. Puistelin päätäni tyytymättömänä.
"Minä autan sinua tietysti Dora, tarvitset kaiken mahdollisen avun", sanoin rohkeasti. Minua hämmensi tämä kaikki uusi tieto, sillä mielessäni olin tottunut olemaan aina kovin hyvää pataa Doran kanssa. Kuitenkin tunsin velvollisuudekseni kohdella häntä hyvin paljon kunnioittavemmin. Olin kuitenkin ymmärtänyt, ettei Dora halunnut sellaista. Ääh! Olisi parempi, jos voisin jutella hänen kanssaan paremmin. Tosin ystäväni taisi olla liian kiireinen sellaiseen.
Vertaveli M
 

Re: Tuulet nuo viestin jo toivat [Aavikkohevosten laumakokou

ViestiKirjoittaja Rosadum » 03. Huhti 2014 14:42

Pienet mutta sitkeät auringonsäteet saivat puhkaistua hieman suuremman aukon pölypilviin, ja hetken aikaa lammen tyyni pinta hohteli valossa kuin keskikesällä. Näky oli tietysti petollinen, koska vesi oli varmasti talven jäljiltä vielä hyvin kylmää, ja kohmettaisi nopeasti sen, joka erehtyisi kokeilemaan uimista. Kaunista tämä kaikki silti oli.
"Kiitos", sanoin vastaukseksi Noan ystävälliseen avuntarjoukseen. "Olet tosi ystävä, ja varmasti myös oikeassa."

Jäin hetkeksi mietteliäs ilme silmissäni tutkimaan Noaa. Mieleeni oli äkkiä livahtanut ajatus, joka tuntui ihan järkevältä, mutta silti jokin pidätteli minua. Todennäköisin syy tähän pohtimisen vaikeuteen oli se, etten ollut tottunut kyselemään tämän tason sitoumuksista. Huh. Kai tästä tulee joskus rutiinia... Toivottavasti, koska nyt kaikki tuntuu kauhean lopulliselta ja tärkeältä ja... yleensäkin isolta.
Noah oli kuitenkin valmis, ja vieläpä täydellisen sopiva. Ei siis auttanut muu kuin kysyä.

"Noah, sain juuri ajatuksen. Kun sinähän näytit minullekin silloin, että missä meidän rajamme kulkevat, ja olet muutenkin... tuota noin..." Keräilin hetken aikaa ajatuksiani, ja ehkä myös rohkeutta, ennen kuin sain lopultakin kysymyksen kakaistua ulos. "-Haluaisitko sinä ehkä ryhtyä lauman rajavartijaksi? Minä luulen, että olisit juuri sellainen hevonen, jota siinä hommassa tarvittaisiin."
Leveä hymyni johtuu osittain myös ajatuksesta, jota en sano ääneen: -Ja me näkisimme toisiamme varmasti myös tulevaisuudessa.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Tuulet nuo viestin jo toivat [Aavikkohevosten laumakokou

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 11. Huhti 2014 14:29

Dora kiitteli minua ja sanoi minua tosi ystäväkseen. Minusta se oli kovin nätisti sanottu.
"Oikea ystävä auttaa ja tukee kaikessa", virkoin sitten tietäväiseen, mutta ystävälliseen sävyyn toiselle. Katseeni pysytteli ystävässäni, joka oli yhtäkkiä johtavassa asemassa. Tässä menisi kyllä aikaa tottua ajatukseen, mutta kyllä minä sen vielä sulattelisin.

Dora oli hetken hiljaa, mutta kun hän puhui minulle taas, kuuntelin häntä hipihiljaa. Pitkän saattopuheen jälkeen Dora ehdotti, että ryhtyisin rajavartijaksi. Minä katselin häntä hetken hämmentyneenä, mutta sitten aloin miettiä asiaa tarkemmin. Kyllä, Dora oli oikeassa siinä, että tunsin rajamme erittäin hyvin. Minusta olisi hienoa auttaa häntä kaikin mahdollisin tavoin. Ehtisin silti tavata sisartani ja saisin tekosyyn tavata ystäväänikin. Ennen kuin tajusinkaan nyökkäilin innoissani.
"Tottakai se sopii, Dora", sanoin innostuneeseen sävyyn. Hillitsin sitten hieman itseäni ja lisäsin: "Taisiis, olet oikeassa, tunnen rajat erittäin hyvin ja auttaisin mielelläni."

Katselin ystävääni hymyillen. Oli hienoa, kuinka hän oli tuntunut sopeutuvan jo uuteen toimenkuvaansa. Tavallisesta laumalaisesta oli noussut kaunis johtajatar laumallemme. Hän varmasti pitäisi huolta laumamme hyvinvoinnista parhain mahdollisin keinoin. Ja minulla oli niin suuri etuoikeus olla hänen tosi ystävänsä, niinkuin hän oli asian ilmaissut. Hänellä oli kuitenkin varmasti paljon muutakin puuhaa nyt kokouksen jälkeen, joten päättelin minun olevan aika lähteä kokouksesta eteenpäin.
"Sinulla ja minulla lienee siis paljon tehtävää nyt. Minä lähden tästä, mutta me tapaamme varmasti pian", sanoin hänelle hymyillen iloisesti. Käännyin ympäri ja lähdin rauhallista ravia pois Pohjoiselta lammelta.

Noah poistuu.
Vertaveli M
 

Re: Tuulet nuo viestin jo toivat [Aavikkohevosten laumakokou

ViestiKirjoittaja Rosadum » 28. Huhti 2014 15:31

Noahin sanat lämmittivät mieltä ja saivat maan jotenkin tuntumaan varmemmalta kavioiden alla. Kyllä tästä lauman johtamisesta vielä varmasti tulisi hyvä juttu, varsinkin kun sain työskennellä Noan kaltaisten kumppaneiden kanssa.
"Kiitos, Noah. Kiitos todella paljon", vastasin ystäväni sanoihin, yrittäen hillitä edes hiukan helpottunutta ja iloista hymyäni. Edes hyvästien aika ei saanut ilmettä huuhdottua.
"Antakoon aurinko ja hiekka sin-..." aloitin, mutta vedinkin sitten henkeä ja ravistelin harmistuneesti päätäni. "Eipä sittenkään. Nähdään pian, ja pidä huoli itsestäsi."

Jäin katselemaan ystäväni poistumista vielä hetkeksi, hymisten mielessäni tyytyväisyydestä, ja käänsin uteliaan katseeni sitten takaisin muuhun joukkoon, jota vielä jäljellä oli. Suurin osa laumakokoukseen osallistujista olikin jo näköjään poistunut metsän suojiin, mutta joitakin sentään oli vielä jäljellä. Olin jo ennen kokouksen alkua päättänyt, että lähtisin aukiolta viimeisenä, joten otin hyvän odotteluasennon ja jäin seisoskelemaan niille sijoilleni.


// Peli on nyt kestänyt pari - kolme kuukautta, ja olisi mielestäni aika päättää se. Jos halukkaita laumaan liittyjiä on vielä, pyydän nopeaa aktivoitumista tämän pelin suhteen, tai sitten yhteydenottoa ihan omaa liittymispeliä varten. Kiitos.

Jos ei vastauksia enää tule, sovitaan, että peli päättyy tähän.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01


Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron