Coins in a fountain

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

Coins in a fountain

ViestiKirjoittaja feiarth » 09. Kesä 2014 21:36

//Zarroc ja Winchester mukaan <:

Alegra

Joku setä oli puhunut toisen sedän kanssa, että yhteismaalla olisi lampi. En ollut koskaan nähnyt lampea, enkä kuullut lammesta, joten menin heti setien luokse ja paukautin ilmoille kysymyksen. Ja sitten sain vastauksen ja vähän hassuja katseita. Lähdin etsimään tuota lampea, koska se kuulosti kivalta ja koska oli kuuma, ja ehkä myös veljestä se kuulostaisi kivalta.

Ravailin rauhallista tahtia pitkin polkua, kun edessä alkoi näkyä jotain kimmellystä. Lampi! Sen täytyi olla lampi! Loikkasin eteenpäin ja nostin laukan, eikä mennyt kauaa, kun olin sen mystisen ja kimmeltävän lammen rannalla. Kurtistin kulmiani, sitten nyökkäsin ja kahlasin sen kummempia ajattelematta veteen. Oli kuuma, etenkin sademetsässä, vaikka täällä taisi olla aina kuuma, joten lampi oli kiva. Oli täällä kuulemma jokiakin, mutta tylsää! Niitä on joka paikassa. Lampi oli iso, tooooosi iso, mutten nähnyt missään ketään. Se oli minusta kummallista, koska oli kuuma, mutta etenkin, koska lampi oli hieno.

Vesi oli kivaa ja uin pienen lenkin ihan rannan tuntumassa, ennen kuin nousin vedestä. Sitten sain loistavan idean ja heittäydyin nauraen pehmeälle, kuumalle hiekalle piehtaroimaan. Olin ihan hurjan hiekkainen, kun viimein nousin ylös, mutten halunnut ravistella, koska kun hiekka kuivuisi ja ravistelisin vasta sitten, nostattaisin maailman komeimman pölypilven!
feiarth
 

Re: Coins in a fountain

ViestiKirjoittaja Zarroc » 10. Kesä 2014 13:01

WINCHESTER

Olin jonkinaikaa sitten lähtenyt lumihevosten mailta käymään muuallakin. En oikeastaan ollut päättänyt mitään, olin vain kävellyt yli rajoista ja mennyt sinne, minne jalat veivät. Päädyin siis aika lähelle ilmeisesti jonkinlaista vesialuetta, keskellä metsää ollessani sieraimiini tulvahti äkisti veden haju.
Kohotin päätäni rauhallisesti ylöspäin, mutta eipä se sinänsä auttanut mitään. Joten olisi vain jatkettava matkaa ja katsottava, millainen paikka tulisi vastaan.

En kuullut solinaa, joten sen oli oltava todennäköisesti lampi. Olin ollut täällä niin vähän aikaa, etten todellakaan ollut kerennyt käydä kaikkialla, missä halusin. Tämäkin paikka oli niin lähellä kotiani, että ihan itketti, mutta en silti vain ollut kerennyt tännekään. Aikani oli mennyt lähinnä lumihevosten mailla samoillessa ihan muuten vain, olin minä välillä poikennut yhteismaallakin, mutta aika vähän.

Saapuessani puiden harventumisen jälkeen aukealle, seisahduin hetkeksi vain paikalleni katselemaan. Se oli kuin olikin lampi, aika suuri vielä kaiken hyvän päälle. Sitä reunusti vesikasveja, puita, ruohoa, pensaita.
Nähdessäni liikettä vedenrajassa korvani liikahtivat hieman epäluuloisesti taakse, mutta vapautin ne jälleen hörölle.

Tuo ei tosiaan tekisi minulle ainakaan mitään pahaa, musta varsa pyöri rantahietikossa minkä kerkesi. Kai se päivä menisi tietysti noinkin.

Nykäisin itseni liikkeelle ja lähdin hitaasti lähestymään toista, vain seisahtuakseni suunnilleen viiden hevosenmitan päähän. Miksi toinen oli yksin täällä?
"Hei", sanoin rauhalliseen sävyyn, tulenväriset silmät varsaa tarkkaillen.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Coins in a fountain

ViestiKirjoittaja feiarth » 12. Kesä 2014 17:04

Siinä minä sitten hihittelen itsekseni, kun yhtäkkiä kuulen äänen takaani. Pyörähdän hätäisesti äänen suuntaan, niin hätäisesti, että olen kompastua omiin jalkoihini. Teen jonkun epämääräisen loikan estääkseni itseäni kaatumasta ja saavutan viimein tasapainon.
"Moi", vastaan lyhyesti. Katson toista korvista kavioihin. Se on erikoisen värinen setä, sellainen kaksivärinen. Aika hieno, minusta! Itse olen vain tylsä yksivärinen ja musta ja sellainen... sellainen ihan tavallinen. Sen sijaan tuollaista en ole koskaan nähnyt, en ainakaan muista nähneeni.

"Oot hassun värinen. Hienon hassun!" sanon sitten, kun en saa enää hillittyä itseäni. Toivottavasti se ei suutu, ei sen pitäisi, minähän kehuin sitä, enkä haukkunut. Mitäköhän se täällä tekee? Tai siis, hassu kysymys, sille on varmaan tullut kuuma ja se on halunnut viileää.
"Tuo lampi on kiva. Niin ja viileä. kannattaa koittaa! Täällä on niin kamalan kuuma!" alan höpöttää. Äiti sanoisi, että pitää rauhoittua ja olla kohtelias ja kaikkea. Mutta olenhan minä kohtelias. Ehkä. Mutta aika kova puhumaan.

Päätän, että en puhu mitään, ennen kuin setä on avannut suunsa ensin. Ja ehkä se on ihan hyvä päätös, kun en keksi edes enää mitään sanottavaa. Katselen vain ympärilleni ja olen ihan hiljaa. Mietin, että kauankohan mahtaa mennä, että hiekka kuivuu turkkiini ja voin ravistella! Siitä tulee hauskaa, onkohan setä katsomassa sitä? Voisikohan hänkin kieriä hiekassa, sitten voisimme yhdessä tehdä jättipölypilvet!
feiarth
 

Re: Coins in a fountain

ViestiKirjoittaja Zarroc » 13. Kesä 2014 13:21

Pikkuinen pyörähti äkkiä ympäri kuullessaan ääneni ja vastasi tervehdykseeni lyhyesti, niin varsamaisesti. Olin kaivannut tällaista seuraa, lapset olivat niin huolettomia. Niitä ei kiinnostanut synkistellä maailman ongelmien parissa, ne vain olivat sellaisia, kuin tahtoivat olla. Ne eivät välittäneet.

Samassa pikkutamma kehui väritystäni. Minä naurahdin kevyesti ja silmissäni käväisi ystävällinen välähdys, joka pehmitti niiden tulista sävyä. "Sinäkin olet oikein kaunis", vastasin hänen kohteliaisuuteensa kevyellä sävyllä, pysytellen edelleen aloillani. En halunnut säikäyttää häntä pois tulemalla äkisti lähemmäs, vaikka en oikeastaan tiennyt, pelkäsikö tuon ikäinen edes mitään.
Pian musta jatkoi jälleen selitystään ja minulla meni hetken käsittää, mistä hän edes puhui. Aivan niin, lammesta. Tosiaan.

Olihan täällä vähän lämmin, kun oikein ajatteli. Pian nuorempi hiljeni kokonaan ja jäi vain tapittamaan ympäristöä. Minun ilmeeni suli pikkuhiljaa hymyyn.
"Haluaisitko, että tulisin kanssasi sinne lampeen?"
Kysyin hetken mietittyäni. Tuskinpa hän sitä ottaisi tungettelevana, todennäköisesti keksisi siitä vain jonkinlaisen leikin. Ainakin juomista saattaisin tarvita, jotenkin suuta kuivasi tämä kaikki. Astahdin lopultakin pari askelta lähemmäs lampea, mutta jättäydyin kuitenkin tarkoituksella hieman kauemmas. Menisin kyllä ihan mustan ehdoilla.

"Ai niin, olen Winchester. Sano vain Westiksi", muistin jopa esitellä itseni. Siirsin katseeni jälleen tammaan, päätäni kevyesti kallistaen. "Kukas sinä mahdat olla?"
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio


Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron