Missä tuulet kohtaa, sinne joet virtaa

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

Missä tuulet kohtaa, sinne joet virtaa

ViestiKirjoittaja Fáye » 30. Heinä 2014 18:54

[älkää ihmetelkö otsikkoa, voi kyllä, jäljitelty Polarin mainoksesta.. :D en mä parempaakaan tähän hätään keksiny..!]

Fritz

Kavioni kiidättivät minua yhä kiihtyvällä tahdilla eteenpäin. Falconin neuvot takaraivossani takoen uskoin ehdottoman varmasti olevani oikealla reitillä. Into ajoi minua eteenpäin -mitä nopeammin juoksisisin, sitä pikemmin olisin perillä! Laukka ei ollut koskaan tuntunut yhtä kevyeltä ja vaivattomalta. Annoin jalkojeni kuljettaa minua, kaipa ne tiesivät automaattisesti, mihin mennä.

Jarrutin vauhtini rauhallisempaan raviin. Kuuma päivä oli viilennyt jo hieman, mutta tunsin kaulani olevan silti hiestä märkä. Nyt olisi tauko paikallaan! Mitä Falcon olikaan sanonut? Jotain lammesta? Jos olin oikealla reitillä, kuten uskoin vakaasti olevani, minun pitäisi pian saapua tuolle kyseiselle lammelle. Pulahdus viileään veteen varmastikin piristäisi mieltä, ja antaisi voimia jatkaa matkaa.

Kieltämättä, myös nälkä oli alkanut kaivertaa mahanpohjassani. Milloinkohan olin viimeksi syönyt?! Äsken olin juossut adrenaalin virratessa suonissani, mutta nyt tuntui kuin kaikki voimani olisi viety kertaheitolla pois, imetty lihaksistani. Janokin oli. Hyvänen aika, näinköhän matkan tekoni päättyisi ennenkuin oli kunnolla alkanutkaan? Tai, olinhan jo laukannut kauankin. Liian kauan. Ajantajuni oli sumentunut täysin, vain auringosta saatoin päätellä mikä vuorokauden aika päivästä on.

Ravi muuttui käynniksi. Päivän koettelemukset olivat vaatineet veronsa. Olin kuin loppuunajettu kehäraakki, jollaisilla kaksijalat opettivat penikoitaan ratsastamaan. Viskasin päätäni paheksuen. Sellainen en alistuisi olemaan.

Äkkiä näkökenttääni ilmestyi jotakin niin ihanaa, että melkein kuvittelin näkeväni kangastuksen -lampi! Se oli kätkeytynyt varjoihin, puut ja puskat suojasivat sitä kätkien sen syliinsä. Tyyni pinta välkehti tummana ja kutsuvana. Ensin sammutin kuitenkin janoni ja nälkäni. Vehreä ruoho maistui paremmalta täällä, kuin missään muualla! Pureksin nauttien jokaisesta suupalasta.

Kun kehon ravitseminen oli hoidettu pois päiväjärjestyksestä, oli aika antaa mielen levätä. Kuopaisin varovasti vettä. Turvalliselta vaikutti! Lopulta liuin kokonaan veden varaan, antaen sen kastella ruskean, sametinsileän turkkini kauttaaltaan. Hyvä olo kupli naurunsekaisena pärskyntänä ulos suustani. Lopulta uskaltauduin kastelemaan päänikin, korvia myöten. Ravistelin harjaani niin, että sadat -ei, vaan tuhannet- kimmeltävät pienet vesipisarat lensivät ympäriinsä. Potkaisin takasillani vauhtia, ja liuin syvemmälle. Osasin uida, tietysti. Nautin jopa siitä, vaikka vasta äskettäin olin ollut kuolla meren armoille.

Telmin vedessä kuin pikkuvarsa, pyörin, sukelsin, uin. Harjani oli aivan takussa ja sekaisin. Tiesin näyttäväni varmaan mielisairaalta. En tosiaankaan ollut siinä kunnossa, että jos joku tamma olisi eksynyt paikalle... Mutta, eihän tänne kukaan eksyisi, eihän? Varsinkaan tamma, näin syrjäiselle seudulle? Saisin varmastikin nauttia virkistymisestäni aivan rauhassa.
Fáye
 

Re: Missä tuulet kohtaa, sinne joet virtaa

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 04. Elo 2014 19:57

Kairi

Kummallinen ori. Väriltään tavallinen, mutta täynnä valkoista väriä. Se oli korkeampi kuin minä, mutta aika pieni ollakseen aikuinen. Katsoin sitä paikoilleni jähmettyneenä. Ei ollut edes kauheasti aikaa siitä kun tulin tähän järvelle juomaan ja sitten yhtäkkiä toisella puolella oli tommonen. Pyöri vedessä pirteästi, ihan kuin olisi nauttinut siitä. Se oli vain vettä.

Mutta muistan, että muut varsat oli tehnyt samoin. Leikkinyt, ne oli sanonut. Kun olin mennyt mukaan ne oli heitellyt niskaani vettä ja painanut turpaa veden alle. Inhottavaa, ei lainkaan hauskaa. Tuolla oli yksin hauskaa. Painoin turvan veden tasalle ja join vähän vettä. Mutta se näytti kyllä vähän siltä, että se saattoi kuulua samaan laumaan. Ehkä juuri ja juuri. Lähdin kiertämään lampea sen luokse. Olin niin utelias.

Pääsin sen lähelle, jolloin uskalsin jo puhuakin.
"Onko toi kivaa?" kysyin siltä kimeällä ja pienellä äänelläni. Olin niin pieni vielä. Se näytti aikuiselta.
Vertaveli M
 

Re: Missä tuulet kohtaa, sinne joet virtaa

ViestiKirjoittaja Fáye » 05. Elo 2014 10:03

Pelkoni oli käynyt toteen, kauhealla tavalla. Pieni ja kimeä ääni tunkeutui kuin väkisin korviini, ja sai minut jähmettymään paikalleen. Ei, ei, älä anna tämän olla totta! Ajattelin, miksi juuri minä?

Käännähdin ympäri niin, että näin minua puhutelleen hevosen. Yllätyin, kun katseeni kohtasikin nuoren tamman, itseasiassa tammavarsan. Hämmennyin tilanteesta niin, että jäin vain tuijottamaan nuorikkoa. Varsa? Miten sellaisten seurassa kuului käyttäytyä? En muista koskaan kommunikoineeni tuollaisten kanssa, vaikka olinhan minä niitä nähnyt. Tämä tamma ei ollut mikään ihan pikkuinen enään, mikä oli pelkästään hyvä.

"Onhan tämä ihan kivaa.. Tykkäätkö ööö, sinä, uida?

Ponnistelin pois vedestä ja kävelin nuoren hevosenalun luokse.

"Minä olen Fritz. Olen uusi täällä. Kuka sinä olet?" kysyin mahdollisimman rennolla äänellä. Mitä tuonikäinen teki yksinään täällä? Toivottavasti hän osaisi neuvoa minua oikeaan suuntaan. Mutta sitä voisin kysyä sitten, kun olisin paremmin tutustunut tähän varsin suloiseen tammaan.
Fáye
 

Re: Missä tuulet kohtaa, sinne joet virtaa

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 05. Syys 2014 19:18

Tämä vieras setä vaikutti kauhean yllättyneeltä kääntyessään katsomaan minua. Sitten se tuntui hieman hankalasti toteavan, et olihan se ihan hauskaa. Kun tämä hassu tyyppi kysyi, tykkäsinkö uida katselin sitä ja meitein mitä se oli äsken tehnyt. Ei, en uskonut tykkääväni. Puristelin päätäni.
"En taida", vastasin sitten vähän arvelevaan sävyyn itsekin, hämmentyneenä vähän koko tilanteesta.

sitten tämä hassunvärinen setä kiipesi ylös vedestä luokseni. Joo-o, se oli kyllä hassunkokoinen. Sitten se esittäytyi Fritziksi. Minä nyökkäsin tarmokkaasti. Se ilmoitti myös olevansa uusi täällä ja kysyi vielä nimeänikin. Niin kauheasti asiaa! Oli hankalaa pitää mielessä kaikki kun kokosin kasaan vastausta.
"Olen Kairi", aloitin maltillisesti. Sitten keräsin hetken itseäni kokoon kun katsoin tuota hassua Fritziä.
"Olet Caraliassa, hevossaaressa. Täällä on muutama hevoslauma. Pienikokoisimmat voi liittyy tähän vuoristoponeihin, niinkuin minä", kerroin sitten ylpeällä äänensävyllä.
"Meillä on siistein johtaja", jatkoin vielä.
Vertaveli M
 

Re: Missä tuulet kohtaa, sinne joet virtaa

ViestiKirjoittaja Fáye » 06. Syys 2014 15:25

Pieni tamma esittäytyi Kairiksi. Nimi oli lyhyt ja ytimekäs, hiljainen ja ujo, mutta siinä oli kuitenkin voimaa. Nimi sopi varsalle, nyt kun tarkemmin mietti, olin ollut tyhmä, Kairi, sehän oli ilmiselvä nimi!

"Olet Caraliassa, hevossaaressa." Tuon olin kuullutkin, tai sitten se oli vain niin tavanomainen asia, että sen tietäisivät kaikki. Mutta kuitenkin, Kairi sanoi sen huvittuneella äänellä. Ikäänkuin ei olisi itsekkään ollut aivan varma, pilailinko minä hänen kustannuksellaan kysymällä tällaisia kysymyksiä. Tummat silmät katsoivat omiini. Hän ei ollut äänekäs, mutta sisimmässään hän nauroi äänekkäästi -minulle. Sen huomasi selkeästi, ehkä Kairi myös halusi minun huomaavan sen.

Tajusin että Kairin läsnäolo sai minut hieman.. hermostuneeksi? Ei, vaan jotenkin hämätyksi -kuin pieni, leikkisä metsänhenki olisi hetkeksi jäänyt siihen luokseni, ja seuraavassa hetkessä hän olisi jo tavoittamattomissa. Olin hämmästynyt, pyörällä päästäni, juurikin näin. En löytänyt oikeita sanoja.

Se ilmoitti kuuluvansa vuoristoponeihin. Se kuulosti ylpeältäkin, ilmoitti, että heillä on paras johtajakin! Hymähdin itsekseni. "Pienikokoisimmat voivat liittyä tähän vuoristoponeihin, niinkuin minä." Niin se sanoi. Ehkä se kiusoitteli minua, koska olin pienikokoinen. Tajusin itsekin näyttäväni hieman hölmöltä varsan silmissä -pikkuinen aikuinen, joka uiskenteli lammessa ja tuli sitten kyselemään tyhmiä kysymyksiä.

"Minä olen kuitenkin matkalla metsäponien johtajattaren, Gameten, luokse. Mistä tavoitan hänet? Tiedätkö yhtään?" kyselin. Ei liikaa kysymyksiä, toppuuttelin itseäni. En saisi sekoittaa Kairia liikaa.
Fáye
 

Re: Missä tuulet kohtaa, sinne joet virtaa

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 22. Syys 2014 19:19

Siinä kummallista pikkuaikuista katsoessani meitiskelin, mahtaisiko minsuta tulla samanlainen isona. Katselin sen hassuja kasvoja ja sitten vettä. Sen jälkeen katseeni palautui takaisin toisen karvoihin, joista tippui vettä. Hassunnäköistä. Sitten tämä setä kyselee vielä asioita, ihan kuin kukaan ei olisi sille vielä kaikkea kertonut. Ja kun lopulta vastaa minulle päästyäni kertomasta saaren parhaasta laumasta, se kertoo olevansa matkalla Gameten, metsäponien johtajan luokse. Päässäni raksuttaa. Mästare oli metsäponi, mutta en silti kyllä tiennyt missä lauman johtaja oli. Ainakin metsäponien alueella, veikkaisin?

"Aa metsäponit?" sanoin hämmentyneellä äänensävyllä. Katsoin toista ylöspäin ja sitten katsoin uudestaan missä me oltiinkaan. Me oltiin tässä lammella, mistä toinen puolihan itseasiassa kuului metsäponeille, muistaakseni.
"Tän laitumen toi toinen pää kuuluu mun mielestä niille", sanoin sitten vähän ystävällisempään sävyyn, vaikka olin yhä epävarma tästä tyypistä. Se oli vähän hassu, mutta saisin varmana Mästarelta kehuja kun olen ollut niin kiltti! Tunsin hassun pistoksen ja mietein, kuinka kauhea ikävä mulla olikaan Mästarea. Katsoin lammen toista päätä vähän haikeana. Siellä jossain se oli, kumpa se tulisi tuolta puitten katveesta esiin, hymyilisi ja sanoisi mun nimeni. Se olisi todella kivaa. Huoh.
Vertaveli M
 


Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron