Every step along the way.

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

Re: Every step along the way.

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 09. Touko 2011 21:10

Demeter havaitsi hallakon hymyilevän hänen vastauksensa jälkeen ja hetken verran tämä jumiutui ajatukseen siitä mitä toinen ehkä tarkoitti hymyllään. Kun ilme kuitenkin katosi palatakseen pian hänen kysymyksensä jälkeen, päätti tamma jättää asian taka-alalle ja keskittyä sen sijaan miellyttämään tätä uutta tuttavuutta parhaansa mukaan keskustellen. Toinen vaikutti niin paljon avoimemmalta kuin hän, pitihän hänen ainakin osallistua tämän aloittamiin keskusteluihin eikä enää harhailla aiempaan tapaan omissa ajatuksissaan vain säikähtääkseen taas todellisuuteen, kysymykset ohi menneinä!
Lawlessin kysymys poiki pienen epävarman nyökkäyksen, mutta sitten quarter alkoi miettiä hieman tarkemmin ja muutti mielensä pudistellen kiireesti päätään. Erityisesti orin oma vastaus kysymykseensä sai tämän vakuuttumaan. Ei siitä oikeastaan ollut kauaa aikaa, ei itseasiassa ollenkaan. Ihan vastahan hän oli tavannut inhottavan oloisen, pelottavan ponin rannalla ja aivan vasta kohdannut Gametten...
"En minä kauaa. Pari viikkoa... ehkä. Ensin ajattelin...", tamma vastasi koettaen näin avata äsken ristiriitaisia eleitään, mutta jätti lauseen kuitenkin kesken ja puri huultaan, kun ei tiennytkään kuinka jatkaa lausetta loogisesti eteenpäin. Sitten hän yritti rauhoittua taas ja jatkoi lauseen loppuun.
"Niin. En kovin kauaa."

Hetken taas hiljaisuudessa oltuaan Demeter alkoi yhtälailla ahdistua kuin toinenkin ja huokaus pahensi asiaa siinä määrin, että quarter ensin hidasti vauhtiaan ja sitten pysähtyi, jälleen huultaan purren. Silmät katseluvat kavioiden juureen, kun Lawless esitti uuden kysymyksensä mutta äskeinen huokaus ei ollut jäänyt häneltä kuulematta. Pitäisikö hänen ehkä kuitenkin lähteä ennen kuin toinen loukkaantuisi hänen hiljaisuudestaan, luulisi ettei hän halunnut keskustella kanssaan. Vaikka halusihan hän, halusi kovasti! Mutta se ei vain ollut luontevaa, ei hänelle eikä ollut koskaan ollutkaan!
Tamma nyökkäsi havaiten toisen jatkaneen ilmeisesti ainakin jonkin matkan päähän, vaikkei uskaltanutkaan taas nostaa katsettaan maasta tarkistaakseen missä hallakko oli menossa. Olihan hän yhteiskokouksessa ollut. Siellä oli ollut paljon hevosia, liikaa hevosia eikä yhtään tuttuja kasvoja edessä seisoneen johtaja Gametten lisäksi. Vaikka eipä Demeter ollut sitä odottanutkaan. Hän oli kuunnellut kokouksen pääsisällön ja lähtenyt kiireesti tiehensä mielessään kuvaillun murhaajan kasvot. Ne kasvot olivat yhä hänen mielensä päällä, olivat viime yönäkin. Ah ja tietysti, yhteismaa oli myös tärkeä asia. Sitä hän ei ollut kuitenkaan miettinyt niin kovasti...

"Niin. On se", perlino vastasi vaisusti eikä ollut kuitenkaan edes varma kuuliko toinen.
Pitäisikö hänen kuitenkin lähteä? Metsässä hän olisi ehkä kuitenkin paremmassa turvassa ja Lawless taatusti kyllästyisi hänen seuraansa ihan pian, eikä olisi oikein tylsistyä.
"Ei sinun minun takiani tarvitse. En ole kovin... en ole hyvä tässä."
Demeter oli jatkanut huomaamattaan, entistä pienemmällä äänellä samalla kun katseli otsaharjansa alta ympärilleen taas hieman pälyilevästi, epävarmana nyt itsestään ja ympäristön turvallisuudesta. Pitäisi kenties palata metsäponien maille?
Enkelikello
 

Re: Every step along the way.

ViestiKirjoittaja Siuri » 12. Touko 2011 17:39

Ensin ajatteli mitä? Tamma hiljeni aivan yhtäkkiä. Hymyilin kuitenkin vain, omalla tavallaan se oli suloista. Sitten se vielä toisti vastauksensa.
Nyökkäsin tammalle ja jatkoin matkaani eteenpäin.
Aurinko paistoi kivasti aukiolle, ja sai kelin tuntumaan kesäiseltä. Saisi kyllä tulla hieman nopeammin, tai kura ainakin voisi kuivua metsiköistä.

Metsä hiljeni huomattavasti. Tamma jäi jälkeen, hm? En kuitenkaan kääntynyt katsomaan tätä, hidastin vain hieman vauhtiani melkein pysähtymiseen asti. Ehkä hän kaipasi omaa tilaa tai jotain? No mistäpä minä tietäisin, ei tämän pitäisi olla näin vaikeaa. Kuitenkin jokin esti nyt normaalin puhumisen..
Pysähdyin pian kuitenkin itsekin, kun tajusin tamman ihan todella jäävän jälkeen. Käännyin katsomaan taakse kohti kimoa.
Demeter vastasi jotain, en ollut aivan varma mitä. Nyökkäsin kuitenkin vain ja jäin odottamaan. Tamma kuitenkin näytti vain seisovan paikoillaan ihan hiljaa. Pian se kuitenkin sanoi taas jotain.
”Äh..”, sanoin hymyillen.
”Tulehan nyt sieltä”, sanoin ja heilautin päätäni eteenpäin.
”En ole minäkään hyvä tässä, usko tai älä, mutta harjoittelemalla oppii”, sanoin rohkaisevasti ja katsoin tamman sinisiin silmiin yhä hymy kasvoillani.
”Tule vain”, sanoin ja nyökkäsin tammalle.

Tunnelma kieltämättä oli jopa kiusallisen hiljainen, mutta mitä sitten, tämä ei varmastikaan ollut ainoa hiljainen tamma saarella. Tai ehkä sitä ei sitten suoraansanottuna kiinnostanut seurani. Se on näissä ujoimmissa tapauksissa vaikeinta, ne eivät sano suoraan, jos seura ei miellytä. Noh, katsotaan nyt, mitä tästäkin tulee.
”Vai onko sinulla muuta menoa tai jotain?” kysyin sitten vielä kimolta. Sehän nyt selittäisi kaiken, mutta niin. Aivan miten hän vain haluaa, mutta ihan mielelläni minä yrittäisin tietää, kuinka tuollaisten hevosten kanssa käyttäydytään. Ei näköjään hypätä heti aluksi esiin puskasta ja yritetä iskeä..

[yh >(]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Every step along the way.

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 16. Touko 2011 19:40

Kun vihreät silmät kääntyivät kohtamaan Demeterin, tämä puolestaan koetti välttää suoraa katsekontaktia nyt sanojensa jälkeen peläten Lawlessin reaktiota. Tämä oli ollut niin mukava häntä kohtaan ja hän oli vain aikeissa lähteä tiehensä, koska oli alkanut pelätä tätä aukeaa ja toisen mielen pahoittamista. Tosin eikö nyt ollut käsillä perusteellinen noidankehä? Hän ei voisi lähteä näin pian loukkaamatta toista, muttei toisaalta jäädäkään epäilessään että Lawless kyllästyisi hänen hiljaiseen seuraansa.

Kun molemmat olivat hetken jo seisoneet paikoillaan, hallakko päästi äännähdyksen ja sai quarterin hetkeksi sulkemaan silmänsä tiukasti. Arvatenkin tuon äännähdys oli saanut hänen päähänsä vain lukemattomia huonoja ajatuksia, itsestään ja hänen aiheuttamastaan tilanteesta. Kun toinen sitten kuitenkin jatkoi, yhä samalla tavalla kuin hetkeä aiemminkin, nosti vaalea hitaasti katseensa toiseen pää muun kehonsa tasalla, silmäripsiensä lomasta liki hämillään kurkistellen.
Katseet kohtasivat Lawlessin aloitteesta ja pieni helpotuksen tunne läikähti tamman sisällä muistuttaen sävyltään epäilyttävästi pientä onnellisuuden hetkeä. Hallakko oli jo saapuessaan tehnyt melko varmasti selväksi, että ei ollut vaaraksi. Nyt hän myös vaikutti todellakin avoimesti haluavan jatkaa hänen seurassaan oleilua, tuntui hyväksyvän hänen äkilliset oikkunsa noin vain, edes tuntematta häntä.

Niinpä tamma hymyili pienesti, mutta taas asteen aiempaa valoisammin ja otti askeleen toisen mukaan kehotuksen myötä. Kun hallakko ei kuitenkaan heti lähtenytkään eteenpäin, Demeter pysähtyi ja jäi katsomaan Lawlessiin. Kysymys irrotti tästä ehkä asiaan kuulumattoman reaktion: tamma vilkaisi taakseen hämärään metsään, sitten valoisalle aukiolle ja Lawlessiin, ja ajatteli vielä hetken paluuta oman lauman alueille.
Sitten hän pudisti päätään.
"Ei minulla. Minä vain..."
Varovainen nielaisu ja tulkitsematon äännähdys. Silmät eivät kuitenkaan irrottaneet etäisesti anelevaa katsettaan vielä vieraasta orista.
"...pelkään ettet viihdy seurassani. En ole taitava keskustelija. Anteeksi."
Enkelikello
 

Re: Every step along the way.

ViestiKirjoittaja Siuri » 22. Touko 2011 14:31

Tamma lähti kävelemään eteenpäin, oho! Hymyilin vain ja katsoin, kuinka tämä kulki ohitseni. Sitten ses kuitenkin pysähtyi.
Hymyilin pienesti, kun toinen epäili, etten viihtyisi hänen seurassaa.
”Älä pelkää”, sanoin ja katsoin tamman silmiin yhä hymyillen.
”Jospa minä vaikka hoidan puhumisen?” katsoin tammaa kysyvällä ilmeellä. Jaa-a.. Mistähän sitä sitten pitäisi keskustella?
”Mennään”, sanoin ja heilautin päätäni eteenpäin. Lähdin kävelemään hitaasti eteenpäin, vinosti kohti metsänlaitaa. Jospa tamma tykkäisi kävellä siellä mielummin?

Hiljaisuus laskeutui taas hetkeksi yllemme. Lupasin puhua. Mitä yhteistä meillä oli? Pandasta toinen tuskin tiesi, ehkei sitä myöskään kiinnostanut Troja tai kukaan muukaan läheiseni?
No yhteiskokous, siellä toinen oli ainakin ollut. Mutta yhteismaasta oltiin keskusteltu jo äsken. Äh..
”Olet siis metsäponi?” sain aikaan jostain putkahtavan kysymyksen. No siitäpä riittäisi puheenaihettä pitkäksi aikaa..
”Johtajataresihan on se vaalea tamma. Se.. mikäs hänen nimensä nyt olikaan.. Gam-.. Gamette?” kysyin ja katsoin sitten vaaleaa.
”Se vaikutti ihan mukavalta johtajalta, mitä nyt vähän kuulin siellä yhteiskokouksessa. Meillä taas johtajan tilanne on mikä on. Kadonnut, en yhtään ihmettelisi, vaikka se sekopää Jokeri olisi vienyt hänet”, sanoin ja naurahdin. Eipä asiassa tietenkään mitään huvittavaa ollut, päinvastoin.
”Mitähän hänkin on tehnyt. Eikös hieman epäilty, että hän liittyy jollain tapaa Mafiaan tai jotain? Itse en ole kuullut heistä juurikaan, mutta niin. Kun tulin saarelle, eräs hevonen kertoi, kuinka iloista täällä on. Sitte yht äkkiä esiin putkahtaa joku jokeri, joka murhaa hevosia. En vain jaksa ymmärtää..”, sanoin ja hiljenin taas hetkeksi. On niin kovin helppoa puhua muista tähän sävyyn. Aivan kuin itse olisin joku täydellinen olento, joka ei ole ikinä tehnyt pahaa kenellekään? Minä sentään kadun sitä, kadun varmasti koko loppu elämäni. Jokeri tuskin katuu.
”Ehkä Jokerikaan ei oikeasti tee sitä siksi, että haluaa. Ehkä.. Ehkä hänellä on siihen syy? Ehkä hän kokee muut hevoset uhkaksi, tai ehkä hänellä on oikeasti syy tehdä niin. Tai sitten yksinkertaisesti vain vikaa päässä. Olisihan se kieltämättä melkoisen järkyttävää, jos joku suuri valkopäinen hevonen pomppaisi pian tuolta metsästä eteemme”, sanoin ja naurahdin. Okeiokei.
”Ehkä hän joskus vielä katuu sitä, mitä tekee. Ainakin haluan uskoa niin. Jos hän ei oikeasti haluaisi tehdä tätä, minä ainakin olisin valmis antamaan hänelle uuden alun. Niin varmasti me kaikki. Tai ainakin toivon niin. Mielestäni jokainen meistä on ansainnut uuden alun ja tilaisuuden muuttua. Toivottavasti jokainen meistä osaa myös käyttää sen tilaisuuden hyväkseen”, sanoin ja huokaisin.
En ollut varma enää edes siitä, puhuinko Jokerista vai itsestäni. Meissä oli yllättävän paljon samaa. Minä en tosin tehnyt tekemääni vapaaehtoisesti, enkä sen takia, että se olisi hauskaa. Tein sen vain siksi, että se täytyi. En voinut antaa asian vain olla.
Olisiko minun täytynyt antaa äidillenikin sitten uusi mahdollisuus? Hänhän se tässä on se, joka sen ansaitsi.

”Toisaalta”, jatkan taas.
”On paljon hevosia, jotka eivät vain ansaitse toista mahdollisuutta. Mutta minä itse haluan uskoa niin, että he ovat sen jo saaneet. Ne eivät ole joko huomanneet sitä, tai jättäneet tilaisuuden välistä. En tiedä, mutta jos hevonen ei ota opikseen, tuskin hän tulee sitä koskaan tekemäänkään. Samoin kuin Jokeri, ehkä hänellä on ollut jo aikaisemmin tilaisuus muuttua. Ehkä hän ei sitten vain ole halunnut muuttua, ja on siksi verenhimoinen murhaaja. En tiedä”.
Entäpä jos minä itse olisinkin vain jäänyt vanhalle saarelle ja ollut niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olisiko minusta tullut saman kaltainen, kuin Jokerista? Olisinko alkanut uskoa, että murhaaminen on oikein? Pian olisin alkanut tehdä sitä huvikseni. Tietäisin, että se on väärin, mutten enää välittäisi. Silloin olisi myöhäistä enää perääntyä.
”Tiedätkö mitä”, kysyin ja vilkaisin sivusilmällä tammaa.
”Minusta tuntuu, että Jokeri on joskus ollut hyvä, aivan samanlainen kuin sinä tai minä. Tai kuka tahansa. Ehkä hän on tehnyt elämässään virheen, jota ei anna itselleen anteeksi.”
Se on helppo uskoa niin.

”En usko, että puhuminen auttaa enää. Jos tekee jotain väärin häntä kohtaan, ei varmasti ole enää pitkään elävien kirjoilla. Niin se vain menee. Paras olisi siis vain joko lähteä pois paikalta huomaamatta, tai sitten antautua. Taistelu koituisi varmasti tuhoksi”, jatkoin ja yritin saada pienen hymyntapaisen kasvoilleni. Mistähän ihmeestä tämä aihe tuli päähäni. Ei kovin iloinen, tammaa ajatellen varsinkaan. Naurahdin kevyesti. Ehkäpä vaan vaihdettaisiin aihetta johonkin iloisempaan.

Tuuli vaihtoi suuntaansa. Metsän kasvit nojautuivat tuulta vasten ja yrittivät pitää itsensä pystyssä. Vaikka kevät olikin vasta alussa, olivat paikat silti jo kovin vehreitä.
Metsä ei ollut vain täynnä kasveja. Sieltä alkoi kuulua askelia, suuria ja painavia. En nähnyt ketään, mutta tuuli toi orin hajun sieraimiini. Aivan automaattisesti pysähdyin ja painoin korvani luimuun. Tähyilin metsää siristynein silmin.
”Kuuletko?”

[Annan sulle NPC'n pelattavaksi :'D?]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Every step along the way.

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 26. Touko 2011 20:33

DEMETER

Hallakko tuntui vastaavan tamman katseeseen avoimesti ja hymyili sanoessaan lyhyen lausahduksen tietämättä kuinka suuren vaikutuksen se häneen teki. Lawless kehotti olemaan pelkäämättä eikä horjunut sanoissaan. Sen jälkeen hän ei jättänyt sitä ilmaan roikkumaan minkäänlaisena lupauksena, mutta sitä Demeter tuskin huomasi jäädessään katsomaan lähes pelästyneen kaltainen ilme kasvoillaan, vaikka olikin ainoastaan hyvin yllättynyt. Hyvin iloisesti, ei vaan onnellisesti yllättynyt.
Älä pelkää.
Hymy levisi taas perlinon turvalle ja vaikka hän purikin vaistonvaraisesti hieman huuleensa välttääkseen kovin suuria tunteenilmauksia, se oli selvästi hillitsemätön ja oikea hymy jota ei tarvinnut pakottaa mistään. Sitten hän myös nyökkäsi pienen hiljaisuuden jälkeen, edelleen pieni hymy kasvoillaan ja kohtasi toisen silmät jälleen.
"Kiitos. Ja.. kyllä minä yritän. Puhua."

Uuden kiitoksen paikalta tuntui se, kun Lawless lähtikin metsän suuntaan varmaankin aivan kokeilun pohjalta tulkitessaan hänen käytöstään parhaansa mukaan. Ei Demeter uudestaan mitään sanonut, mutta hymyili pienesti jälleen. Milloin hän oli voinut hymyillä näin paljon? Hiljaisuus pelotti perlinoa yhä, mutta taikalause oli jo sanottu. Älä pelkää, jospa minä.
Ja ehdotuksensa mukaisesti Lawless jatkoi pian puhumistaan nyt huomattavasti äskeistä rennommalle tammalle. Hän ei voinut olla varma huomaisiko ori mitään ja toisaalta toivoikin ettei, hän kun ei halunnut selittää hymynsä syytä.
Mutta toinen tuntui viimeistään nyt todella turvalliselta seuralta, luotettavalta. Vakaalta. Ehkä hallakko ei itse tuntenut sitä niin, mutta Demeter todellakin tunsi ja uskalsi siksi vastatakin vasta pienen harkinnan jälkeen, asetellen sanojaan eikä vain sylkenyt niitä kiireesti ulos jotta ajatus ei karkaisi.
"Kyllä, olen metsäponi. Tapasin Gameten vasta melko äskettäin ja liityin laumaan, hieman ennen yhteiskokousta."

Mutta kaikesta huolimatta perlino ei ollut täysin valmis siihen, mistä toinen alkoi seuraavaksi puhua. Hän oli ehtinyt vasta hetken tarkkailla metsää ympärillään korvat höröllä, mutta rentoutuneesti kun Lawless tipautti uhkaavan nimen. Jokeri. Tuo uhkaava nimi sai kasvoille jääneen hymyn hieman laimenemaan ainakin silmistä asti ja jätti ne hivenen jähmettyneiksi. Kuinka olikaan niin, että jo nimi kauhistutti häntä? Demeter oli pelästynyt uutisia jo yhteiskokouksessa ja valvonut viime yönä niiden takia.
Äkkiä hän muisti myös kropassa tuntuvan väsymyksensä ja hidasti tajuamattaan hieman vauhtiaan. Lawless sen sijaan kuului jatkavan juttua pitkästikin eikä tamma ollutkaan enää niin iloinen siitä, että ori oli luvannut keskustella.
"Ni-niin", vaalea sai kakistettua kurkustaan ja puri taas huultaan vilkaisten kasvia jalkojensa juuressa vain päästäkseen katsomaan vakaaseen maanpintaan. Hallakko jatkoi ja alkoi miettiä enemmän Jokerin motiiveja, muttei oikeastaan onnistunut kiskaisemaan perlinoa mukaan ajatuksiinsa.
'...jos joku suuri valkopäinen hevonen pomppaisi pian tuolta metsästä eteemme.'
Metsä kahisi. Oliko tuo lintu ja ihan varmasti? Nyt Demeter alkoi tosissaan toivoa, että Lawless ei jatkaisi aiheen parissa enää lausettakaan. Näin nopeasti hänen typerä typerä tasapainonsa tai pikemminkin sen puute oli palannut säälittävyydessään takaisin.

Kuitenkin ori vain jatkoi ja Demeter yritti kuunnella, hymähtelikin väliin hyväksyvästi tietämättä mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä. Aihe vain hermostutti häntä ja sai edellisen yön puolinukuksissakin nähdyt väsyneen painajaiset palaamaan mieleen epämääräisinä. Ja sen mitä muistot eivät toisi mukanaan todellisista unista, pahat aavistukset ja pelot kyllä herättäisivät. Ja samalla hermostuksen kasvaessa uudelleen ja korvien kääntyillessä yhä useammin metsän suuntaan, soimasi perlino taas hieman itseään mokomasta vainoharhaisuudesta. Jos Lawless nyt huomaisi tämän, hän leimautuisi vielä toisenkin silmissä hulluksi eikä enää saisi syytä hymyillä hallakon seurassa.
Toinen kuitenkin lopetti aikaisemmin puhumisensa, kuin hän lopetti itsesyytöksensä ja tarkan kuulostelunsa. Kevyt naurahdus sai Demeterin kääntämään vikkelästi korvaansa takaisin toisen suuntaan ja vilkaisemaan vihreäsilmäiseen oriin harjansa lomasta epävarmana.

Samassa raskaat askeleet kuitenkin pysäyttävät koko tilanteen ja hetkeksi perlinon hengityksenkin. Suuri hevonen. Voiko sellaista alkeellista telepatiaa todellakin olla olemassa? Että keskustelun tai pikemmin monologin kohde saapuisi juuri metsästä tuulen vaihtaessa suuntaa liki eeppisesti.
Lawless sihahti jotain ja Demeterin hätääntynyt vilkaisu arvatenkin kertoi tälle vastauksen. He olivat molemmat kuulleet sen, molemmat tulkinneet toisen puheiden jälkeen uhkaavaksi. Perlino astui hätäisesti taaksepäin.
"Mennään pois", tamma vilkaisi korvat niskaansa painuneina, askelten suuntaan tuijottaen.

BELSHET STONEHEAD

En oikeastaan ollut kiireinen jymistäessäni metsässä niin kovaäänisesti, mutta jotenkin taakseni jäänyt laumatoverini Afgeleopen Zoe oli jättänyt minuun jonkinlaisen halun päästä nopeasti etenemään. Hän oli onnistunut hieman hämmentämään minua ja oli saanut minut jopa kiihtymään puheillaan, mutta ei se toisaalta olisi ollut mikään syy ravata muutoin niin rauhallisessa metsässä sellaista vauhtia.
En olisi halunnut muistella hänen kohtaamistaan pahalla ja niinpä keskitynkin ajattelemaan hänen sanojensa sisältöä enemmän, kuin mitään tuossa suorastaan häiritsevän suorasanaisessa ja jokseenkin jopa... epämiellyttävässä tammassa. Hän oli saanut minun syyllisyyteni kukoistukseensa ja vereni liikehtimään levottomasti. Olin poistunut epämiellyttävästä tilanteesta lähes ainoastaan itse epämukavuuden vuoksi, mutta nyt liikkeessä tiesin mitä minun oli seuraavaksi tehtävä.

Olisi käännettävä jokaikinen kivi ja kanto, jotta löytäisin Merelin. Minähän olin luvannut pitää hänen lapsistaan huolta, jos hänestä tuntui joskus siltä että tarvitsisi apua! Ja sanomatta sitä koskaan ääneen olin kyllä luvannut huolehtia myös hänen turvallisuudestaan, jos tilaisuuden ja luvan siihen saisin vaikken edes ole mikään.. henkivartija.

Olin lähtenyt äskeiseltä tapaamispaikaltani hivenen länteen päin, vaikka oikeastaanhan minun olisi kaiken järjen mukaan ollut jo aika palata takaisin ylänköhevosten maille jos mielin aloittaa etsinnät omakohtaisesti mahdollisimman pian ja tehokkaasti. Mutta eikö tässä suunnassa joen perusteella voinut päätellä olevan jonkinlainen vesistö? Ehkä minä voisin yhtä hyvin aloittaa etsintäni niinkin välttämättömän elinehdon, kuin veden ääreltä.
Ja sitä paitsi kohtaaminen Zoen kanssa oli saanut aikaan halun sammuttaa janoni jossain.

Pian kuitenkin joudun hidastamaan hieman, kun olen havaitsevinani puiden lomasta kaksi vaaleahkoa hevosta. He vaikuttivat seisovan aloillaan ja olevan melko hiljaa, ja mielessäni käy hetken verran kuva pahasti pelästyneestä Melinda-varsasta. Olinko säikäyttänyt nämä tuntemattomat hevoset ryntäilemällä tällä tavoin heidän suuntaansa? En tietenkään ollut tiennyt, että he tulisivat metsikössä ylipäätään vastaan, mutta joka tapauksessa hidastin nyt vauhtiani ripeään käyntiin, toivoakseni kohteliaasti.

DEMETER

Kun hahmo lopulta alkoi erottua metsiköstä, quarterin lihakset jännittyivät ja silmät aukenivat selkosen selälleen. Mikään muu ei kuitenkaan liikkunut pitkään aikaan, ei edes silloin kun joka suuntaan valtavalta näyttävä ori ilmaantuu paikalle vauhtiaan hiljentäen. Silti tämä nimittäin onnistui näyttämään Demeterin silmissä lähinnä puuskuttavalta höyryjyrältä.
Ja sitten hän nopeasti analysoi loput näkemänsä.
Ruunikko, valkoiset kasvot, suuren suuri säkäkorkeus.
'Jokeri.'

Tamman itsekontrolli petti ja tämä lähti kompuroimaan korvat luimussa, lähes pystyyn kavahdellen taaksepäin pää tiukasti muun ruumiin tasalla kuin tavoitellen huomaamattomuutta. Katse käväisi järkyttyneenä Lawlessissa, hengitys puuskahti pari kertaa lähes vingahtelevana omissakin korvissa. Ja sitten perlino kääntyi quarterhevosen ketteryydellä ympäri ja voimakas takaosa lähetti tämän ohjuksen lailla matkaan huolimatta metsän mahdollisesta vaikeakulkuisuudesta. Hän olisi halunnut purskahtaa itkuun ja ulvoa hallakkoa juoksemaan pakoon, turvaan. Mutta ei hän pystynyt.
'Pakko päästä pois. Pois pois pois!'

DEMETER POISTUU.
Enkelikello
 

Re: Every step along the way.

ViestiKirjoittaja Siuri » 30. Touko 2011 19:42

[Npc-Stonehead :’D]

Tamma kuunteli puhumistani lähes hiljaa, silloin tällöin kommentoi jotain. Minusta jo se puhemäärä oli hyvä, tai en olisi uskonut saavani edes tuon vertaa tammasta pois.
Mennään pois. Vilkaisin tammaa. Miksi?
”Odota”, sanoin ja jäin katsomaan metsään. Miksi meidän täytyisi pois lähteä?
Kuuntelin. Siristin silmiäni. Pian reippaat laukka-askeleet hiljenivät ja siirtyivät käyntiin. Puiden varjoista astui esiin suuri hevonen. Ruskea ori, jolla oli valkoiset kasvot.
Nostin korvani varovasti taas ylös ja katsoin tulijaa. Vierestä kuuluva hätäinen ääni sai katseeni kuitenkin siirtymään valkoiseen, joka oli lähtenyt kovalla kiireellä pois paikalta.
”Mi-..Mitä?” sain sanotuksi, kun katsoin tammaa, joka oli jo kaukana. Katosi metsään. Naurahdin hieman vaivaantuneesti. Sitten käänsin pääni kuitenkin tätä ruskeaa kohti.

”Terve”, sain sanotuksi.
Kieltämättä melko jännä tilanne. Harvoin joku lähtee tuli hännän alla äkkiä pois paikalta tavatessaan hevosen? Tosin eipä Demeter kovin iloinen ollut siitä, kun minä menin hänen luokseen.
”Okei, minulla ei ole mitään käsitystä, miksi tuo noin teki, mutta sille kait tuli joku juttu?” yritin selitellä.
”Tai siis.. No se on vähän tuollanen säikky”, sanoin ja naurahdin. Joo-o..
”Mutta niin.. Jos en oo kovin epäkohtelias, niin lähtisin saman tien tästä?” kysyin orilta suoraan. Eipä juuri ole sellainen olo, että seuraa haluaisi. Edellinenkin lähti tuosta vain pois. Toisaalta ymmärrän, mutta mikä sen noin säikytti? Eipä tuo kovin ilk-…
Tuhahdin hymyillen. No niinpä tietenkin. Eikös Jokerilla ollut valkoinen pää tai jotain?
”Se muuten varmaan sekoitti sut siihen Jokeriin, tiiätkö, kun puhuttiin siitä äsken”, sanoin ja yritin viitata puheellani tammaan.
En kyllä jaksa uskoa, että tuo on se pelätty Jokeri, aika leppoisa kaveri murhaajaksi.
”Mutta sori, mä palaan lumihevosten alueille”, sanoin ja heilautin päätäni eteenpäin. No kylläpä jaksoin olla epäkohtelias..
”Moro”, sanoin ja lähdin sitten ravaamaan poispäin lammelta.

En jaksanut katsoa, mitä ori teki. Kuvittelisi olevan melko selvää, että aina ei seura kiinnosta. Eipä sillä taida olla mitään syytä olla katkerakaan.. Tai jos on, niin siinäpä on. Tuskinpa sitäkään tällainen vieras tyyppi kiinnostaa..

Lawless poistuu.
[Kiitoooooooos pelistä <3]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Every step along the way.

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 01. Kesä 2011 16:37

Tilanne muuttui saman tien täysin hämmentäväksi enkä oikeastaan ole vielä valmis tämän kaltaisia hämmennyksiä käsittelemään Zoen kohdattuani. Hänkin oli osannut valita välillä sanansa niin terävällä tavalla pyöreiksi, että olin lopulta aivan sekaisin hänen tarkoitusperiensä kanssa. Ja nyt sitten tämä, kuten olin vähän pelännytkin.
Hevosista vaaleampi ja pienikokoisempi pyörähti ympäri ennen kuin ehdin suutani aukaista tervehtiäkseni heitä ja lähti täydessä laukassa pujottelemaan ketterästi puiden välistä, mikä jo sinällään oli minusta täysin ällistyttävää puiden vuoksi. Mutta ennen kaikkea miten hän nyt tuolla tavalla?

Aukaisin suuni ja päästin kurkkuun takertuvan pienen huudahduksen ilmaan, pienen tamman perään katsoen. Oliko hän pelästynyt minua? Hänkin? Melindakin oli pelännyt minua ensin, kun olin niin varomattomasti ilmaantunut puiden välistä hänet ja miellyttävän nuoren herran, Varian kohdatessani. Olisihan minun nyt pitänyt hieman varoa pelästyttämästä, minä kun olen niin suurikin!
Toinen oli kuitenkin vielä paikalla ja sai aikaan tervehdyksen johon en sitten osannut aivan heti vastata, vaan vain katselin hallakosta metsään ja takaisin. Ei minun ollut ollut tarkoitus säikäyttää hänen... sisartaan? Mielitiettyään? Joka tapauksessa en ollut tullut tänne pelästyttämään viattomia vastaantulijoita, olin vain kulkemassa ohi ja ehkä kysymässä heiltä, ovatko he tavanneet mustaa friisiläistammaa tai hänen varsojaan!

En ehdi kuitenkaan edes pyytää anteeksi hallakolta, kun tämä alkoi selitellä itsekin melko hämmentyneen oloisena. Vai olinko vain keskeyttänyt jotain tärkeää? Vai pelästyikö hänkin?
Ai, mutta... mitä? Jokeri? Jokeriin? Sekoitti? Mutta sehän oli... Kamalaa! Suoraan sanoen se oli kamalaa, kuinka peloissaan tuo paennut tamma nyt sitten oli? Minua oli kyllä varoitettukin tästä, Merel oli varoittanut. Mutta en siltikään ollut täysin tajunnut asiaa...
"Mitä?", saan ähkäistyksi kerrassaan hämilläni ja katson taas nyt täältä katsoen tyhjään metsikköön. Olin kyllä ajatellut jatkaa suoraan lammelle tästä, mutta nyt alkoi näyttää siltä, että minun olisi lähdettävä tämän orin kanssa häntä etsimään.

Ehdin jo liikahtaakiin, kun hallakko taas puhuu ja tuo samalla ilmi laumansa. Hän oli siis lumihevonen ja halusi kaiketikin palata laumansa alueille, mutta mitä hän tarkoitti että nytkö? Entä tuo karannut perlino? Oliko hänkin sitten lumihevonen ja sopi olettaa, että myös tämä oli lähtenyt juoksemaan kohti kotiaan kierrettyään minut ensin turvallisen matkan päästä?
"Mutta entä..."
Huikkaus katkaisee kysymykseni ja toinen kiihdyttää raviin editseni, eri suuntaan kuin tamma tai minä. Eikö hän todellakaan aikonut etsiä ystäväänsä? Mistä tässä nyt on kyse ja mitä minun sitten kuuluisi asialle tehdä?

Seisoin hyvän tovin aloillani punniten vaihtoehtojani, miettien asiaa ja asian vierestäkin kunnes lopulta liikahdan ja muutan hieman suuntaani.
Minä en tiennyt yhtään mihin suuntaan pelästyttämäni vaalea tamma oli lopulta lähtenyt syvemmäs metsään päästyään enkä edes tuntenut yhteismaata vielä niin hyvin, että uskaltaisin ottaa sen kanssa riskin. Voisin hyvinkin eksyä, eikä siitä olisi hyötyä kenellekään. Ja sitä paitsi hallakon poistuttua olisin voinut säikäyttää neidin vielä pahemmin lähestymällä häntä yksin.

Loppujen lopuksi jatkan matkaani kohti suuren lammen pohjoisosaa mielessäni yksi huoli enemmän.

BELSHET STONEHEAD POISTUU.

[ Kiitos pelistä 83 ]
Enkelikello
 

Edellinen

Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron