Flashligh flashing, thunder crashing

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

Flashligh flashing, thunder crashing

ViestiKirjoittaja Venorra » 25. Heinä 2011 11:40

[Meeba ja Diana tännenäin C: otsikointi aina lähellä sydäntäni <3]

An Actyality

Ihanaa, koko päivän oli satanut ja olin sen takia läpimärkä. Tai no, en aivan läpimärkä - paksu harjani oli suojellut kaulaani vedeltä, joten se oli ainakin kuiva. Ja silti oli hiostavan kuuma, onneksi ei sentään salamoinut vaikka kauempana jyrisikin uhkaavasti. Minä en kuitenkaan pelännyt ukkosta, enkä sitä ääntä, vaan itse salamointia - vaikka se olikin hienoa katseltavaa kun salamat nuolivat maata, en silti tykännyt siitä. Salamoinnissa oli jotakin häiritsevää, jotain todella omituista. En vain osannut sanoa mitä.

Tajusin olevani varmaan oikein kauniskin näky, kun vettä valui kehostani suurinpiirtein jokapuolelta, mutta minkäs sille mahtaa, kun ei ollut älliä etsiä sateelta suojapaikkaa. Vaikka tuskin olisin edes pysynyt samassa paikassa kokopäivää, olinhan hieman vaeltajasieluinen, enkä tykännyt olla paikallani. Ja olin ollut utelias näkemään saaren muitakin paikkoja kuin vain lumihevosten alueet, joten mikäs sen parempi päivä lähteä tutkimusretkelle kuin sadepäivä, ei ainakaan liikaa uteliaita silmiä näkisi minua, varsinkaan kun en vielä tuntenut kaikkia käytäntöjä, tapoka. Kuten miten muihin laumalaisiin tuli suhtautua. Ja kuinkas muut laumat suhtautuivat lumihevosiin? Ei hajuakaan.
Mutta kaiketi minä selviäisin kohtuudella, sillä kukaan yliutelias hevonen ei ollut vielä kiinnittänyt minuun huomiota. Oikeastaan, kuka muu olisi niin typerä, että lähtisi sateella ja mahdollisella ukkossäällä katsomaan lampea? Nähtävästi niitä muita ei sitten ollutkaan paljoa - minun lisäkseni tasan yksi poni oli lammella, en ollut nähnyt sitä ponia ennen. En jaksanut kinnittää mustaan poniin paljon huomiota, eikä hänkään varmaan minuun kiinnittänyt paljoa huomiota - jatkoi vain sitä mitä aiemminkin.
Katselin vain ylhäältä tulevaa sadetta, miettien mitä seuraavaksi tekisin. Lampi oli nähty, olisiko seuraavaksi vuorossa katto sadetta pitämään?

[ vastailemiseen ei mitään kiirettä, lähden mökille niin en ole varma kuinka toimiva netti siellä on ;d ]
Venorra
 

Re: Flashligh flashing, thunder crashing

ViestiKirjoittaja Meeba » 26. Heinä 2011 12:56

Diana


Kylmää, märkää..., kylmää. Luimistin korviani astellessani epävarmana eteenpäin. Rantautumisen jälkeen pahimmat haavat olivat jo haihtuneet pois, mutta minua kirvelsi silti etujaloista vielä.
Höristin korviani ja huomasin metsäntapaisen maiseman loppuvan ja eteeni aukeavan lammen tulevan tilalle. Taivas oli tumma, kamalan ruma ja mustat pilvet sen alapuolella rakoili saaden jykevät salamat sinkoilemaan eri puolelle saarta. Minä en välittänyt sen enempää salamoinnista ja ukkosesta. Vielä hetki sitten oli ollut hiljaista, satoi vain. Nyt ne petolliset salamatkin ilmestyivät minne sattui.

Tunsin kun tusinat pisarat tanssivat selkääni pitkin ja sinkoilivat sen kautta sinne tänne maahan.
Koska se kutitti, väänsin kasvoilleni jonkin hymyntapaisen, jota minulla ei oltu vähään aikaan nähty, ei sen jälkeen, kun ajauduin ystävistäni kauas pois tänne vieraalle, petolliselle ja suurelle saarelle. Merenranta oli jäänyt kauas, kauas taakse enkä ollut enää edes varma, tiesinkö, missä suunnassa se olisi. Kavionpohjani hipaisivat lammenpintaa, pian myös takajalatkin. Kumarruin juomaan rauhallisesti korviani höristellen lammenpinnan luokse.
Kastoin turpani veteen pienesti ja siemaisin sitä pienesti, nostaen pääni sitten takaisin ylös. Häntäni huiskautti ilmaa ja vaihdoin asentoa parempaan, varuillaan olevampaan.
Vilkaisin lammen toiselle puolelle ja hahmotin jonkinlaisen hevosen hahmon varjossa.
Meeba
 

Re: Flashligh flashing, thunder crashing

ViestiKirjoittaja Venorra » 26. Heinä 2011 19:43

Paikalle näytti saapuvan toinenkin hevonen, kolmaskin siis. Se tuli lammen takaisesta metsiköstä, ja alkoi juomaan. En aluksi kiinnittänyt häneen huomiota paljoakaan, ja sitten se salamointi lopulta alkoikin, oikein kunnolla. Katsoin kuitenkin uudestaan paikalle saapuneeseen hevoseen, ja hetken mielijohteesta päätin mennä sanomaan hei - toinen näytti kiinnostavalta, vaikken yleensä välitäkkään muista. Ehkä sen sai aikaan vain tämä kummallinen, painostava sade ja alkanut ukkosmyräkkä, joka sai minut kaipaamaan seuraa, niinkuin ennen vanhaan. Ja siihen mustaan poniin minun ei todellakaan tehnyt mieli tutustua, vaikka sekin olisi voinut olla.. Mielenkiintoista.
Join hieman vettä lammesta ensin, ja sitten aloin kävelemään kohti lammen toista puolta, hitaasti mutten kuitenkaan liian hitaasti, niin että minut oli helppo huomata tulevan kohti.
" Hei ", sanoin ja katsoin toista, huomasin tämän olevan ruunikko, ihan sieväkin tamma. Ja sen huomasin, että tamma näytti erehdyttävästi samalta kuin englannintäysiveriset, eli enkuntäykkäri oli varmaan hänkin. Ja äkkiä ikävä iski taas Alyyn, hän olisi halunnut nyt olla taas edellisten laukkurikaveriensa kanssa turvallisessa tallissa, salamoinnin aikana puhuen hölynpölyä ja nauravan typerille jutuillle.. Ori pystyi miltein kuvittelemaan miten eräs hänen läheisistä kavereistaan sanoi jotakin hauskaa, ja kaikki kuulijat nauroivat, ja hän kuvitteli miten hänen päälleen olisi laitettu pehmoinen loimi kuivaamaan hänet. Ori ei tosin enää pystynyt muistamaan edes hänen kavereidensa piirteitä kunnolla, niin kauan siitä oli kun hän oli viimmeksi heidät nähnyt.
Huomattuaan olleensa taas kerran täysin eksynyt ajatuksiinsa, Aly havahtui ja muisti paikan missä oli - hän keskittyi taas täysin tammaan, joka hänen edessään oli.
Venorra
 

Re: Flashligh flashing, thunder crashing

ViestiKirjoittaja Meeba » 03. Elo 2011 10:04

Hei, se sanoi. Joku sanoi. Minua vaaleampi ori ilmestyi kaikkien varjojen keskeltä valoon, jossa minä tyhmänä taisin säpsähtää.
"Hello..Hei." Osaakohan se puhua englantia? Onko se täysiverinen niinkuin minäkin? Englannista? Voi... Taas ikävä kavereita. Astania, Lynneä... kaikkia heitä. Ja oli minun vikani, että olin päästänyt Astanin silmistäni... se voi olla vaikka hukkunut.

Vielä en jatkanut puheliaisuuteni takia puhetta vaan annoin asian hetkeksi olla. Ei tässä kiirettä ole, me voidaan jutella vaikka koko illan ja tutustua toisiimme paremmin...
Heilautin kiusaantuneena pikimustaa häntääni joka heilahteli kevyessä tuulessakin hetkisen.
Myräkkä ei loppunut vaan se jatkui, ukkonen jyrähteli siellä täällä ja mustat pilvet kerääntyivät entisestään tiiviimpään ryhmittymään. Sadepisarat ropisivat selkääni, kaulaa ja jalkoja vasten, missä oli ollut ikävät haavat. Purin huultani pienen verivanan valahtaessa jalkojani pitkin ruohikolle. Kun verenvuoto oli suurimmaksi osaksi lakannut, astuin veteen huoahtaen uudelleen. Kipu katosi kuin tuhka tuuleen. Suljin silmäni hetkeksi ja hengähtelin uudelleen.

Kyllä se paranee vielä kokonaan, ihan varmasti...
Ukkonen jyrähti lähistöillä ja se sai ilmeisesti jonkun puun kaatumaan, kun kuului niin kovaa räsähtelyä ja raksahduksia. Pensas heilahteli tuulessa ja samoin minun tumma harjani, joka oli hieman takkuinen.
Vilkaisin tiukasti tuntemattomaan ja avasin suutani puhuakseni, mutta taisin vain aloittaa änkyttämisen niinkuin kala kuivalla maalla.
Meeba
 

Re: Flashligh flashing, thunder crashing

ViestiKirjoittaja Venorra » 06. Elo 2011 11:59

Toinen taisi kuitenkin säpsähtää, vaikka yritinkin tulla lähelle mahdollisimman hienovaroen. No, ei sille sitten voi mitään, päättelin ja huomasin toisen sanovan aluksi englanniksi hei - ei sillä että ori olisi piitannut siitä, mutta olisihan voinut olla hauskaa puhua välillä englantiakin.
Ruunikko ei sanonut mitään hetkeen, ja sadekkin alkoi yltyä, se ei ole koskaan hyvä merkki. Ja sää vain paheni ja paheni, ei mitenkään mukava sää enää pienelle kävelylle - taisi olla vikatikki lähteä tähän säähän tutkimaan maastoja, Aly ajatteli hieman huvittuneena.

Ori kiinnitti huomion nyt tamman jalkaan, sehän vuoti verta!
"Mi.. Mitä ihmettä? Sinähän vuodat verta! Ei tälläinen sää voi olla hyväksi haavallesi! Sinut on saatava jonnekkin suojaisaan, mieluiten sellaiseen minne ei pääse tämä sade tai ukkonen. Ja vesi olisi myös hyväksi...", Aly kauhistui, sen suojelijanvaistot heräsivät kärsivän tamman takia. Jo nyt on, kun tälläiseenkin törmää keskellä metsää.
Ori ei udellut sanallakaan, mistä toinen oli saanut haavansa, sillä se arveli ettei toista huvittaisi kertoa, ja se taas saisi aikaan epämieluisan ilmapiirin, joka ei olisi hyväksi jos herra kerran tahtoi auttaa tuota tuntematonta, ruunikkoa tammaa.

Ukkonenkin yltyi, ja salamat taisivat jo olla siinä vaiheessa että pystyivät katkoa puita. Ei hyvä, oikeastaan tämä oli todella huono, kuka tietäisi minne salamat seuraavaksi iskisivät. Se tumma ponikin oli luikahtanut jonnekkin, siltäkään ei siis enää voisi pyytää apua - ja tuuli heilutteli toisen harjaa, puita ja pensaita. Minun harjani taisi tosin jo olla niin märkä, ettei se liikkunut paljoakaan tuulessa, oikeastaan se vain sai pieniä vesipisaroita lentämään maahan ja se sai pienet vesipisarat näyttämään pieniltä tikareilta, jotka viilsivät maata. Tämä tarkoitti, että ilmakin oli siis kylmennyt - kohtahan voisi jopa sataa lunta! Mutta en kuitenkaan usko, että ihan heti kuitenkaan. Nyt oli kuitenkin parasta saaa tuo loukkaantunut hevonen jonnekkin suojaisaan paikkaan.
"Tiedätkö mitään paikkaa tässä lähellä, missä olisi katto tai edes jokin suijaisa juttu?", Aly kyseli toiselta.
Venorra
 

Re: Flashligh flashing, thunder crashing

ViestiKirjoittaja Meeba » 07. Syys 2011 17:53

Jaahas, ori näköjään havaitsi haavani. Ja mitä ihmettä, välittikö hän siitä niin kovasti että alkoi oikein ehdotella mihin mennä? Huokaisin syvään ja laskin päätäni aavistuksen verran alemmas miettien hetken miten pitäisi vastata.

"Ei tämä niin syvä haava ole, ei sitten ollenkaan", päätin mumahtaa vastaukseksi tarkoituksella hiljaisesti.
"Täällä ystävä hyvä taitaa olla vain metsää ja pieni vaivainen lampi. En usko että mitään suojaisaa paikkaa on, ellei tuossa ihan lähellä pienessä sammalen ympäröimässä kivikossa."
Huokaisin ja lähdin ontuen kävelemään eteenpäin. Oli tuskallista kävellä, ei ehkä ihan niin tuskallista että olisi tehnyt mieli huutaa mutta kuitenkin. Höristin korviani ja oletin orin seuraavan perässä minun kompuroidessa edempänä pienen luolan tapaisen luonnon muokkaaman kivikon luokse.
Sammal ja mitkä lienee muut saniaiset roikkuivat ympäri kiveä ja ne korosti mukavasti kivikkoa.
Asetuin makaamaan sadesuojan alle ja vilkuilin toiveikkaana orin suuntaan, ken ties jos se oikeasti halusi auttaa.

"Oletko.. oletko kenties Englannista?" Ihan siltä varalta vain kysyin, kai minäkin saan olla toiveikas.
"Minä nimittäin olen." Voi että kun olisi niin ihanaa kuulla tuon orin suusta se yksi ainoa sana 'Olen'.
Minua niin harmitti kun edes lähdin tänne, voisin mielelläni lähteä takaisin sinne.
Tärkeimpien ystävien luokse. Mutta ei. Mikä matka sinne olisikaan? Järjettömän pitkä, varmasti hukkuisin kesken kaiken. Ja hukkua en missään nimessä tahtonut.
Annoin pääni laskeutua alemmalle tasolle ja nuokautin korvat sivulle.

[sori kamala kesto, koulussa kiireitä. 8'(]
Meeba
 


Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron