Mä yhdeksännen henkeni menetän [TH/MR]

Onlinealue kattaa kaikki Caralian pelialueet. Alue, jolle peli sijoittuu, tulee merkitä pelin otsikkoon (esim. "tasankohevoset - lehtimetsä" -> TH LM tai TH ja täsmennys peliviestin alkuun). Lyhenteet nähtävillä täältä Onlinessa pelataan nopeatempoista peliä pelaajien ollessa samaan aikaan paikalla. Pelin jäädessä kesken se jäädytetään.

Mä yhdeksännen henkeni menetän [TH/MR]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 16. Elo 2015 19:14

[Mukaan Sussu & satuponi, ei kun arvoisa johtaja. Paikkana olkoon tasareiden merenranta.]

ROUTAKYYHKY

Kun sain naamani ylös aallokosta, ensimmäinen ajatukseni ei ollut suinkaan kauhean iloinen maaperästä jalkojen alla. Pelkäsin lähinnä uineeni ympyrää ja päätyneeni takaisin jonnekin Hollannin seutuville. Raahauduin kuumalle hietikolle väsyneesti huohottaen ja romahdin siihen vähäksi aikaa ihan vain kyljelleni. Annoin katseeni vaeltaa laiskasti ympäristössäni, mutta se ei kertonut minulle juuri mitään. Hiekkaa jatkui silmänkantamattomiin, sitten alkoi metsää ja ehkä jonkinlaista ruohoaluetta. Eikä mitään merkkiäkään siitä missä minä olin.

Vedin ilmaa sisääni lähes epätoivoisesti sieraimet laajentunteina ja vilkaisin vielä itseänikin. Ei sen kummemmin näkyviä merkkejä merellä viettämästäni ajasta, mitä nyt laihtumaan olin päässyt. Se nyt ei toisaalta mikään huonokaan juttu varsinaisesti ollut. Vesi olisi poikaa, mutta tuohon jorpakkoon en enää koskisi ennen kuin pakon edessä. Eikä suolavesi kyllä kauhean juotavaakaan ollut, olin testannut ihan luvan kanssa.

Kumahdin kyljelleni jaksamatta siirtää häntääni vedestä ja annoin pääni laskeutua hiekkaan. Mitä väliä vaikka kohta olisi sieraimet täynnä tätä? Olin sentään hengissä vielä ja pienen mietintätauon jälkeen kenties kykeneväinen liikkumaankin johonkin suuntaan. Ainakin toivottavasti, tuskin oli kauhean tervettä makoilla pitkin poikin jonkun muun rantoja vailla tietoa missä oli, miksi oli ja mistä saisi jotain ruokaa.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Mä yhdeksännen henkeni menetän [TH/MR]

ViestiKirjoittaja Sussu » 16. Elo 2015 20:35

Jay Jay

Sää on lämmin, eikä ilmassa näy vielä merkkejä syksyn tulosta. Viileähkö merituuli puhaltaa ja leikittelee pitkällä, valkealla harjallani, ja melko pitkälti nautin kävelylenkistäni meren äärellä.
Mutta toisaalta minua kyllästyttää tämä hiljaisuus. Missään ei näy ristinsieluakaan, vaikka minä niin kovasti tahtoisin päästä pitkästä aikaa kerskailemaan johtajuudellani.
Sana uudesta, uskomattoman upeasta kimosta johtajasta olikin varmaan levinnyt jo sellaista tahtia, että kuka tahansa tunnistaisi minut kuulemansa perusteella ja olemuksestani.

Mutta se minusta. Kappas vain, mitä vähän matkan päässä näkyykään. Ilmiselvä hevonen, mutten ole yhtään varma siitä, onko se elävä vai kuollut.
En oikeastaan hätkähdä. Näky on jo tuttu, ja luultavasti kyseessä on vain vasta rantautunut hevonen. Mikä ei tietenkään tarkoita, ettei kyseessä voisi olla ruumis... No, niin tai näin, minun lienee parasta selvittää asia. Tiedä vaikka kelpuuttaisin sen laumaani.

Lähestyn maassa makaavaa möykkyä nyt pitkin raviaskelin, vaikka rantahiekka tekeekin nopeasta liikkumisesta haastavaa. Enkä oikeastaan hidasta tahtia missään vaiheessa, vaan pysähdyn suoraan ravista hevosenmitan päähän tästä tuntemattomasta.
"Hei sinä, taidat olla uusi täällä?" kysäisen tultuani siihen tulokseen, että tamma on elossa.
"Tervetuloa Caraliaan", virnistän hieman vinosti, silmät uteliaina toista tuijottaen. Uusi tulokas on kovin raskasrakenteinen, muttei luultavasti minua korkeampi, ja veikkaisin tämän olevan suunnilleen samanikäinenkin kanssani.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Mä yhdeksännen henkeni menetän [TH/MR]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 16. Elo 2015 20:47

Olin kerennyt lekotella hietikossa ihan jonkin aikaa, ennen kuin kuulin lähestyvät askeleet. Ne tulivat suhteellisen kovaa kohti, meinasiko se piruparka yli juosta? Sokea piti kyllä olla jos ei minua tästä nähnyt, vaikka kieltämättä olinkin aika hiekansävyinen jos ihan totta puhuttiin.
Ennen kuin kerkesin kampittaa toisen tai miettiä mitään muita terveellisiä aktiviteetteja tulijan päänmenoksi, se päätti kuitenkin pysähtyä.

Avasin silmäni vähän vastahakoisesti ja kohotin päätänikin hiekasta sitä hieman ravistellen. Edessäni seisoi varsinainen satuponi, oli valkoiset kyljet ja valkoinen harja. Voi että, oliko tuommoisiakin otuksia olemassa? No selkeästi, se nimittäin puhui minulle.
Uusi täällä? Missä niin? Ja mikä helvetti oli Caralia? Tämän paikan nimikö?

"Jaa, tässä hietikolla olen maannut ehkä puolisen tuntia", totesin orille aika käheällä äänellä, en ollut puhunut sitten... no, tiedä milloin viimeksi. Hyvä että sain itsestäni edes esille mitään fiksua. Kumma kun se kuitenkin puhui ihan ymmärrettävästi eikä höpöttänyt mitään intokiinaa.
Sain itseni suunnilleen seisaalleni pienen kompuroinnin ja ravistelun jälkeen, todeten sitten orin olevan suurinpiirtein kokoiseni. Olihan se sirompi, varsinainen nättipoika, mutta ei sentään mikään kääpiö.

"Satutko tietämään tästä paikasta jotain muutakin kuin nimen?" kysyin siltä hetken kuluttua, yrittäen saada ääneeni vähän sovittelevamman sävyn.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Mä yhdeksännen henkeni menetän [TH/MR]

ViestiKirjoittaja Sussu » 16. Elo 2015 21:07

Huuliltani pääsee naurunhörähdys kuullessani tamman käheän äänen. Se kertoo, että tamma on maannut paikallaan puolisen tuntia... Monet makaavat merimatkan jälkeen paikallaan tuntikausia, mutta tämä tapaus sen sijaan alkaa jo yrittää jaloilleen.
Mittailen tammaa edelleen katseellani, mutten kerkeä sanoa mitään, kun kuulen tämän vuorostaan esittävän minulle kysymyksen.

"Ai satunko tietämään? Viiden pisteen vihje: saarella on kuusi laumaa ja johdan yhtä niistä. Eli kyllä, osaan kertoa sinulle yhtä ja toista", sanon ylpeästi, säilyttäen silti ystävällisen sävyn. Kyse on kuitenkin tammasta, joka ainakin ensivaikutelman perusteella kävisi hyvin laumaani.
"Mutta ensiksi haluaisin tietää, kuka sinä olet. Ja jos jaksat kävellä, voin varmasti johdattaa sinut lähimmälle juomapaikalle." En tosin tiedä, missä sellainen on, mutta voisin etsiä ja esittää samaan aikaan tuntevani laumani alueet erinomaisesti.

"Minua voit kutsua Jayksi."
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Mä yhdeksännen henkeni menetän [TH/MR]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 16. Elo 2015 21:13

Orin sävyssä oli jotain sellaista, mikä sai minut kohottamaan kulmaani hyvin hitaasti. Vai vielä sellaista, ihan johtajaportaan henkilöön olin törmännyt?
Tai siis, takapakkia. Mikä helvetin johtaja. Oliko muka oikeasti käynyt niin, että olin päätynyt jonnekin jumalanhylkäämään rotanloukkuun yhden mielipuolisen satuponin kanssa, joka luuli johtavansa laumaa?
"Aivan", vastasin hyvinkin ymmärtäväisellä sävyllä, olematta vieläkään ihan varma oliko toinen täysin järjissään. Miten suuri mantere tämä edes oli, jos täällä kerran pitäisi olla kuusi kappaletta laumoja. Eikös laumassa yleensä ollut ihan jonkin verran hevosia?

Satuponi kysyi vähän ajan päästä nimeäni ja sen jälkeen vielä esittelikin itsensä. Vai vielä Jay. No, olipahan ainakin helppo nimi jos ei muuta ja juomapaikkakin kuulosti ihan hyvälle idealle. Sikäli kun mistään uskaltaisi juoda tuollaisen höyrypään seurassa.
"Olen Routakyyhky, mutta kannatan ihan vain Kyyhkyä", totesin hetken katseellani toista mittailtuani ja annoin sen jälkeen katseeni lipua ympäristöön.
"Vesi voisi tosiaan tehdä terää", vastasin hieman pehmeämpään sävyyn. "Jos voisit samalla kertoa vähän lisää niistä laumoista?"
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Mä yhdeksännen henkeni menetän [TH/MR]

ViestiKirjoittaja Sussu » 16. Elo 2015 21:26

"Routakyyhky", toistan mietteliääseen sävyyn, nyökäten sitten ymmärtämisen merkiksi. Kyyhky siis. Jännittävä nimi ainakin, jos ei muuta.
Hymy sulaa turvalleni kuullessani toisen jo ehkä pehmeämpäänkin sävyyn myöntyvän ehdotukseeni juomapaikalle kävelemisestä.

"Hienoa, tätä tietä", sanon ja käännyn itsevarman oloisesti, valitsen suunnan sattumanvaraisesti ja lähden etenemään käyntiaskelin.
"Kuten sanoin, Caraliassa on kuusi laumaa. Jokaisella laumalla on omat alueensa ja rajoilla on vartijoita katsomassa, ettei niitä ylitetä. Saaren keskusta on kaikille yhteistä maata, missä voi tavata muitakin, kuin laumatovereitaan. Minä johdan tasankohevosia, mutta meidän lisäksemme on olemassa vuoristoponeja, metsäponeja, aavikkohevosia, lumihevosia ja ylänköhevosia... Sekä joitain laumattomia, mutta en suosittele sitä vaihtoehtona. Etkä voi itse vapaasti valita laumaasi, vaan se määräytyy aika pitkälti kokosi ja värisi mukaan."
Katsahdan Kyyhkyyn tarkistaakseni, että tamma sekä pysyy tahdissani, kuuntelee minua että sisäistää kertomani.

"Kysymyksiä?"
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Mä yhdeksännen henkeni menetän [TH/MR]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 16. Elo 2015 21:34

Satuponi ei millään tavalla kommentoinut nimeäni, mikä oli ehkä hyväkin asia sen kävelykyvyn kannalta. Olin ollut aina vähän omissa oloissani enkä tosiaankaan tiennyt mitkä olivat normeja nimille tai millekään muullekaan. Ori lähti kulkemaan edelläni ja hetken pohdiskelun jälkeen minäkin sain jalkani kantamaan. Kuuntelin Jayn puhetta vaiti ja keskityin pysyttelemään suurinpiirtein sen rinnalla tai ehkä puolikkaan askeleen verran jäljessä.

Kun se oli saanut selitettyä suurpiirteiset asiat koko hommasta, minä keskityin vähän järjestelemään niitä päässäni. Eli selkeästikään täällä ei ollut ihmisiä lainkaan, ainakin siltä Jayn puhe kuulosti.
"Millaisia rajoituksia ne väri ja koko sitten käytännössä ovat?" kysyin vähän aikaa mietittyäni. Aika omituista minun mielestäni rajoittaa tuollaisilla asioilla, eikö yleensä ollut tärkeintä vain kerätä se lauma kokoon kaikista koostuvista aineksista?

No, ehkä tänne sitten oli jostain kumman syystä niin paljon tunkua, että oli mahdollista rajoittaakin liittymistä tuollaisilla hupsuilla tavoilla.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Mä yhdeksännen henkeni menetän [TH/MR]

ViestiKirjoittaja Sussu » 16. Elo 2015 21:52

Kyyhky näkyy pysyvän mukana ja kenties ymmärtävän, mitä hänelle selitän, joten jatkan puhumista heti tamman esitettyä kysymyksen minulle.
Samaan aikaan katseeni mittailee ympäristöä arvioidessani, mistä suunnasta mahtaisimme löytää juomakelpoista vettä.

"Esimerkiksi vuoristoponien laumaan menevät kaikista pienimmät yksilöt siitä syystä, että heidän alueellaan on enemmän vuoristoa kuin muiden laumojen alueilla, ja pienikokoisille siellä liikkuminen on helpompaa. Toisaalta lumihevosiin ei hyväksytä tummia hevosia, koska tumma ei toimi suojavärinä jäätiköllä... Rajoitukset siis perustuvat aika pitkälti siihen, missä ympäristössä kukakin pärjää. Yleensä johtajat eivät hyväksy laumoihin poikkeustapauksia."
Tosin, itse ainakin olisin valmis ottamaan laumaani kaiken kokoiset ja väriset. Eihän se minun ongelmani ole, jos joku heittää henkensä valitessaan itselleen sopimattoman elinalueen.

Katsahdan taas Kyyhkyyn.
"Sinä saatat olla aavistuksen liian korkea aavikkohevoseksi tai sitten matala ylänköhevoseksi. Lumihevoset voisi olla vaihtoehto, sen lisäksi että sopisit täydellisesti minun laumaani", tokaisen hyväntuulisesti. Ehkä olisi pitänyt valehdella, ettei hän edes sopisi muihin laumoihin. Hän kyllä olisi voinut saada sen myöhemmin selville. Rehellisyys maan perii tai jotain.
Ja tietenkin hän haluaa liittyä laumaani, miksei haluaisi?
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Mä yhdeksännen henkeni menetän [TH/MR]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 16. Elo 2015 22:00

"Aivan", totesin mietittyäni vähän aikaa orin selitystä. Kyllähän siinä selkeästi oli jonkinlainen logiikka, suojaväri ja jotain sellaista. Eli täällä oli sitten varmaan pakko olla jonkinlaisia petoeläimiäkin, kun tuollaisia jouduttiin ajattelemaan? Ehkä samoja juttuja kuin meillä suomessa, karhuja, ilveksiä, susia? Toivottavasti ei ainakaan mitään sen uudempia tuttavuuksia, mitkä saattaisivat aiheuttaa lievää hämmennystä.

Satuponi selitti minulle aika perusteellisesti miksi en sovi tai sovin johonkin laumoista. Katsahdin sitä vähän kulmieni ali, koska olihan tuo nyt aika sellaista jee, sovit parhaiten minun laumaani ja sopivasti olenkin juuri tässä! Mutta ei kai minulla ollut valittamista, ainakin tähän mennessä satuponista oli ollut hyötyäkin. Sainpahan tietää sentään missä olin.

Katselin vähän ympärilleni tietämättä, mistä ori oikein meinasi kaivaa juomakelpoista vettä.
"Olen tainnut saada vähäksi aikaa tarpeekseni pelkästä lumesta ja kahdeksan kuukauden talvesta", hymähdin lopulta hiljaa. En tiennyt milloin minun se laumaanliittymispäätös pitäisi oikein tehdä, mutta varmaan parempi heti kuin vasta myöhemmin.
Kaipasin kyllä lunta, ei siinä mitään, mutta olihan suomen ilmasto jopa vähän rasittava.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Mä yhdeksännen henkeni menetän [TH/MR]

ViestiKirjoittaja Sussu » 16. Elo 2015 22:15

"Siinä tapauksessa en suosittelekaan lumihevosiin liittymistä", naurahdan tamman sanoille. No niin. Hän on jo käytännössä laumalaiseni, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Tai ehkä on, mutta parempi saada tilanne näyttämään siltä, ettei ole.
"Mikäli tasankohevosiin liittyminen kiinnostaa, niin olet tervetullut laumaan. Toki voit ensin rauhassa katsella ympärillesi, ja tehdä päätöksen vasta myöhemmin."

Rantahiekka alkaa jäädä taaksepäin, ja jatkamme tasangon suuntaan. Eiköhän kohta vastaan tulisi jokin lammikko, josta Kyyhky voisi juoda, ja sen lisäksi täällä on reilusti heinää syötäväksi.
"Täällä ei sada lunta talvellakaan... Tai jos sataakin, niin ainakaan se ei jää maahan ja peitä kaikkea alleen. Tasangon lisäksi laumani alueella on lehtimetsää, havumetsää, suoalue ja aavikkosiivukin, jos vaihtelua kaipaa. Niin, ja tasangon reunalla virtaa joki, mutta sinne on vielä tästä matkaa."
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Mä yhdeksännen henkeni menetän [TH/MR]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 16. Elo 2015 22:19

Nyökkäsin orille vaivihkaa, mutta kuuntelin kuitenkin lauseet loppuun saakka. Ei sada lunta ollenkaan? Voi nyt helvetti.
"Sataako täällä missään lunta", kysyin sitten vähän kauhuissanikin. Olin jo melkein valmis kääntymään takaisin ja uimaan suomeen, koska en tosiaankaan osaisi olla sellaisessa paikassa, missä ei sataisi lunta ollenkaan. Se oli koko minun elämäni perusta, enkä voisi edes kuvitella niitä vieroitusoireita mitä kylmyyden kaikkoaminen jättäisi jälkeensä.

Vilkaisin Jayta sivusilmällä, enkä ihan totta puhuakseni ollut varma tiesikö se lainkaan, minne oli menossa. Minusta me vain tarvoimme eteenpäin, mutta tosiaalta hermoni olivat valmiiksi jo varsin kireällä merimatkan jälkeen. Ruoan saaminen varmaan vähän helpottaisi tätä tuskaa, mutta ehkä satuponi ei pettäisi odotuksiani kokonaan.

Jos minulla nyt sellaisia edes oli.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio


Paluu Onlinepeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron