Juuri kun ehdin luulla, ettei mua mikään heiluta [VP/SM]

Onlinealue kattaa kaikki Caralian pelialueet. Alue, jolle peli sijoittuu, tulee merkitä pelin otsikkoon (esim. "tasankohevoset - lehtimetsä" -> TH LM tai TH ja täsmennys peliviestin alkuun). Lyhenteet nähtävillä täältä Onlinessa pelataan nopeatempoista peliä pelaajien ollessa samaan aikaan paikalla. Pelin jäädessä kesken se jäädytetään.

Juuri kun ehdin luulla, ettei mua mikään heiluta [VP/SM]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 28. Joulu 2015 00:40

[Orion mukaan 8)]

RAGENAN

Liikuskelin sademetsässä tavanomaista varovaisuutta tuntien. En oikein pitänyt tästä paikasta, en viihtynyt mitenkään päin, mutta valitettavasti sitä oli suuret määrät Caraliassa. En oikein tiennyt miten se oli edes mahdollista, koska saaren olisi pitänyt minun mielestäni suosia enemmän havumetsää ihan vain siksi, että ilmasto oli niin muuttuvaista. Miten kostea ja lämmin metsä saattoi kyetä elämään jäätikön ja aavikon välissä? Eihän siinä ollut kerrassaan mitään järkeä.

Kavahdin hieman kuullessani jonkun linnun rääkäisevän puskassa lähes korvani vieressä. Oli se nyt kumma kun ei saanut rauhassa olla edes kävelyllä ilman, että jokin säikäytti puolikuoliaaksi.
Siirsin katseeni jälleen eteenpäin mukailemaan mutkittelevaa polkua, jossa ei onneksi liiemmin ollut juuria ja kuoppia. Sehän tästä olisi vielä puuttunut, että olisin silkkaa huolimattomuuttani kompuroinut ja kaatunut keskellä metsää yksin. Mielikuvan ironisuus sai minut hymyilemään hieman, olisihan se kieltämättä ihan hauska sattumus ja tiesin ainakin yhden henkilön, joka varmasti löytäisi sen kovin huvittavana.

Ravistin päätäni hieman vaivaantuneena ajatuksieni ottamasta urasta, mutta annoin asian tällä kertaa olla. Kukapa sitä tiesi, mitä pohdiskelin köpötellessäni yksin metsässä. Olin lähestymässä metsäponien rajaa ihan vain sillä ajatuksella, että minusta olisi mukava nähdä Rionnaakin välillä ja yritin elätellä toivoa, että sattuisin näkemään häntä tässä matkani aikana.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Juuri kun ehdin luulla, ettei mua mikään heiluta [VP/SM]

ViestiKirjoittaja Sasu » 28. Joulu 2015 01:17

Orion

Arkkienkeli. Harmaa tamma, hiirakko. Hyvin suuri. Laukkahevonen, ei kylmäverinen. Ei syytä tekoon. Matkalla kohti vuoristoponeja. Älä taistele, älä liiku yksin. Arkkienkeli. Harmaa tamma, hiirakko. Hyvin suuri...
Olen toistellut litaniaa päässäni siitä asti, kun lähdin äidin luota. Kavioni takovat maata, ja niistä lähtevä jytinä kilpailee korvissani sydämensykkeeni kanssa. Äiti vaikutti todella huolestuneelta. Ja no, syystäkin, jos rajavartijamme on pahoinpidelty lähes liikuntakyvyttömäksi. Hänen käytöksensä yleisesti ottaen ei oikeastaan huolestuttanut minua yhtä paljon kuin se, että hän arveli viestin toimittamisen olevan vaarallista, mutta lähetti minut silti asialle. Hän on peloissaan laumansa puolesta. Olen saanut koko ajan enemmän ja enemmän vapauksia, mutta äiti ei ole laittanut minua hoitamaan vielä mitään tärkeää. Silti hän laittoi minut yhtäkkiä viemään tätä viestiä. Minusta se kertoo jo paljon.

Tiedän, etten ole ehkä viimeaikoina käyttäytynyt ihan mallikelpoisesti, ja olen saattanut seikkailla itsekin väärillä alueilla. Tämä on kuitenkin ihan eri juttu. Tässä asiassa en missään nimessä halua tuottaa äidille pettymystä. Enkä metsäponeille. Tämä on tärkeä asia.

Mutta sademetsä on myös niin suuri. En minä tiedä, mihin minun pitäisi mennä. Päätin kulkea melko lähellä rajaa, ihan vain siltä varalta että sattuisin törmäämään rajavartijaan. Vuoristoponeillahan on myös rajavartijoita, vai mitä? Olen juossut jo monta tuntia. Olen yllättynyt siitä, miten hyvin kuntoni on kestänyt. Jossain kohti minun olisi kuitenkin pysähdyttävä. Toivon, ettei se kohta tulisi ihan vielä.

Kajautan jälleen ilmoille kutsuvan hirnahduksen. Se kantaa paremmin, kuin pelkkä huuto. Enkä ole ihan varma, mitä minä huutaisinkaan. Toivon, että edes tunnistaisin vuoristoponien johtajan, jos hän sattuu tulemaan vastaan. Rajavartijoiden ulkonäöstä minulla ei ole harmainta aavistustakaan.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Juuri kun ehdin luulla, ettei mua mikään heiluta [VP/SM]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 28. Joulu 2015 13:38

Leppoisa kävelyni keskeytyi varsin äkkinäisesti kuullessani jostain metsän keskeltä kutsuvan oloisen hirnahduksen. Seisahduin hetkeksi ja käänsin päätäni kunnolla äänen suuntaan tietämättä, miten reagoida siihen. Ravistin päätäni ja käskin itseäni ryhdistäytymään. Selkeästi joku kaipasi tuolla jotain ja minähän menisin ottamaan selvää siitä.

Niinpä siirsin kulkusuuntani sinne päin, vaihdoin askellajin raviin ja hirnahdin mahdollisimman kuuluvasti vastaan. Toivottavasti toinen kuulisi minut, koska sademetsä päästi jälleen pienen, säikähtäneen kakofonian ääneni takia. Oli tämäkin ympäristö, mitä varten olinkaan edes tullut tänne? Siitä nyt sen kummemmin välittämättä jatkoin raviani eteenpäin korvat tiukasti höröllään, yrittäen paikantaa äskeisen äänen lähdettä. Toivottavasti en ainakaan juoksisi vahingossa ohitse, sehän se vasta mukavaa olisikin.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Juuri kun ehdin luulla, ettei mua mikään heiluta [VP/SM]

ViestiKirjoittaja Sasu » 28. Joulu 2015 13:52

Joku vastaa, vihdoin ja viimein. Säikkyvien eläinten aiheuttama meteli ohjaa minua kohti kutsuuni vastannutta hevosta. Mieleni tekisi laukata, mutta kuitenkin vain kompastuisin yrittäessäni samalla pälyillä ympärilleni. Vastaaja ei kuulostanut hätääntyneeltä, joten hän ei ole tainnut vielä joutua Arkkienkelin polulle. Voi kunpa vieras olisi joku vuoristolaisten virkahevonen. Hän varmaan ainakin tietäisi, mistä suunnasta kannattaisi etsiä muita. Hirnahdan uudestaan, ihan vain ettei toinen eksyisi suunnasta, jos on tulossa minua kohti.

Ensin en meinaa edes huomata pientä mustaa ponia sademetsän hämärässä. Minä varmaan loistan vaaleanharmaan karvani kanssa kuin mikäkin kummitus. Hyvä niin, sillä kerrankin tarkoituksenani on herättää huomiota.
"Tuon viestiä metsäponien johtajattarelta vuoristoponeille", ilmoitan jo hyvän matkan päästä. Olin katsonut parhaaksi kehitellä jonkinlaisen tervehtimislauseen, jonka ansioista minua ei alettaisi heti hätistellä takaisin rajan toiselle puolelle. "Tiedätkö... ei vaan oletko-- tai siis oletteko vuoristoponien johtaja?"
Pieni musta poni. Minulta menee hetki hoksata orin puoliksi puuttuva korva tämän jouhien joukosta, mutta siinä samassa vaihdan kysymystäni lennosta. Johtajien teitittely ei tule minulta mitenkään luonnostaan, enkä totta puhuen osaa oikein sanoa, pitäisikö niin edes tehdä. En minä ole ikinä tavannut muita johtajia kuin äidin.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Juuri kun ehdin luulla, ettei mua mikään heiluta [VP/SM]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 28. Joulu 2015 13:56

Pian näinkin, kuinka nuori, harmaa ori juoksi minua vastaan sademetsän varjoista.
"Tuon viestiä metsäponien johtajattarelta vuoristoponeille", minua kylmäsi hieman, koska tuo ei voinut olla mitään hyvää. En ollut saanut koko virkakauteni aikana näin kiireellisen oloista viestiä keneltäkään johtajalta, saatika rajanaapureiltani. Pidin kuitenkin ilmeeni neutraalina ja hidastin vauhtini käyntiin, pysähtyen sitten.

Gameten valinta viestinviejäksi oli hyvin nuori, sen huomasin heti. En tosin tiennyt vielä kaikkia puolia asiassa, joten nyökkäsin vain lyhyesti.
"Olen vuoristoponien johtaja Ragenan", esittelin itseni tyynesti, katsellen itseäni kuitenkin isompaa oria päästä jalkoihin. Selvästi hän oli vähintään metsäponi.
"Mikä asia tuo teidät tänne saakka?" kysyin liikutellen korviani hieman levottomasti. Tämä ei nyt tuntunut ihan oikealta, oliko jotain tapahtunut?
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Juuri kun ehdin luulla, ettei mua mikään heiluta [VP/SM]

ViestiKirjoittaja Sasu » 28. Joulu 2015 14:11

Helpotus pyyhkäisee ylitseni, kun ori vahvistaa olevansa Ragenan.
"Hienoa, että löysin teidät näin pian", puuskahdan. Minua hengästyttää, ja paikallaan pysyminen tuntuu väärältä. Ragenan kysyy tuomaani viestiä, ja minulta menee ihan ohi, että hänkin teitittelee. Vihdoin saisin purkaa mielessäni toistelemani litanian - Arkkienkeli, harmaa tamma, hyvin suuri, laukkahevonen - ääneen jollekin.
"Metsäponien rajavartijan kimppuun hyökättiin ja hänet pahoinpideltiin pahasti. Siihen ei vaikuttanut olevan mitään syytä. Tekijä lähti saman tien kohti vuoristoponien aluetta", kerron Ragenanille. Ihme ja kumma ääneni pysyy tasaisena ja sanani selkeinä.

"Tekijä on harmaa tamma, Arkkienkeli. Hän on kooltaan hyvin suuri. Yhtä suuri kuin lumihevosten parantaja, jos olette sattuneet hänet tapaamaan. Arkkienkeli näyttää... tuota, ei kylmäveriseltä, kuten se parantaja, vaan laukkahevoselta."
Minä en vieläkään tiedä, miltä laukkahevonen näyttää, tai oikeastaan edes mikä se on. Ehkä minun ei tarvitsekaan.
"Kukaan ei tunnu tietävän, mitä hän haluaa, mutta meidän rajavartijamme oli kuulemma hyvin huonossa kunnossa. Teidän laumalaisenne ovat vielä pienempiä. Äiti--" Ravistelen päätäni yrittäen saada sanani järjestykseen. "Siis, metsäponien johtajatar antoi ohjeeksi, että Arkkienkelin nähdessään pitäisi ennemminkin piiloutua ja paeta, kuin taistella. Ja ettei pidä liikkua yksin."
Toivon, että olen muistanut sanoa kaiken. Minusta tuntuu, ettei asioiden kertomisjärjestys ehkä ollut loogisin mahdollinen, mutta pääasia on, että viesti menisi perille.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Juuri kun ehdin luulla, ettei mua mikään heiluta [VP/SM]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 28. Joulu 2015 14:30

Ori alkoi onneksi heti selittää asiaansa, mutta vähän aikaa kuunneltuani aloin melkein toivoa, etten olisi edes kuullut koko asiasta. Jouduin kuitenkin soimaamaan itseäni, koska minulla oli nykyään lauma hoidettavana. Voisin itse juosta karkuun kaikkea minkä kerkesin, mutta en voinut jättää laumalaisiani pulaan sillä tavalla.

Kuuntelin vaiti mitä nuori ori kertoi minulle, nyökkäillen vain välissä. Hän oli siis Gameten poika. Metsäponien johtajattaren oli pakko olla ollut järkyttynyt ja peloissaan pistääkseen nuoren poikansa asialle. Mikä onni, että olin lähtenyt etsimään Rionnaa, enkä jököttänyt jossain vuorenrinteellä niin kuin tapasin tehdä suurimman osan ajasta.
Eniten minua huolestutti nyt lähinnä se, että niin isokokoinen tamma ja nopea, laukkahevosnimityksestä päätellen, oli minun maillani. Tunsin vanhentuneeni vuosia. Pienet laumalaiseni eivät pystyisi sellaiselle hirviölle pistämään vastaan edes useamman ponin ryhmänä.

Huokaisin raskaasti katse synkentyneenä.
"Todella ikävää kuulla tuollaisia uutisia. Vie äidillesi syvimmät pahoitteluni rajavartijan tilasta. Tule kanssani, saatan sinut rajalle. Kuten sanoit, kenenkään ei ole nyt hyvä liikkua yksin."
Lähdin astelemaan eteenpäin syvissä mietteissäni.
"Eli tämän Arkkienkelin teolle ei siis ollut mitään syytä? Hän ei kertonut esimerkiksi tälle rajavartijalle mitään oikeutusta mielipuoliselle teolleen?"
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Juuri kun ehdin luulla, ettei mua mikään heiluta [VP/SM]

ViestiKirjoittaja Sasu » 28. Joulu 2015 14:40

Vuoristolaisten johtaja näyttää synkältä, enkä yhtään ihmettele. Hän kehottaa minua kävelemään kanssaan, ja minä nyökkään. Ragenanin jatkaessa puhumistaan vuorostaan pudistan päätäni.
"Hän kuulemma vain pahoinpiteli rajavartijamme ja... lähetti terveisiä. Johtajattarelle, ilmeisesti. Ja sitten hän lähti kohti rajaa", kerron. "Äi-- siis, johtajatar sanoi, että hän lähettää viestin muillekin laumoille."
Ragenanin askeleet ovat kovin lyhyitä omiini verrattuna. Minulla on edelleen sellainen olo, että minulla on kamala kiire.
"Ai niin. Siitä on... ehkä joku vuorokausi aikaa, kun Arkkienkeli hyökkäsi Khimairan kimppuun", kerron vielä. En tiedä, onko tiedosta mitään hyötyä. Minun tekisi mieleni kysyä Ragenanilta, mitä hän aikoo tehdä, mutta jostain syystä en uskalla. Miten lauma pieniä poneja voi muka puolustautua valtavaa mielipuolta vastaan?
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Juuri kun ehdin luulla, ettei mua mikään heiluta [VP/SM]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 28. Joulu 2015 14:50

"Lähetti terveisiä..." mutisin levottomana ja siirsin sitten katseeni nuoreen oriin vierelläni.
"En tiedä mainitsitko jo nimesi, olen unohtanut sen onnellisesti", hymähdin. Kai minä olin joskus tiennyt, mikä Gameten pojan nimi oli, mutta asiat sekoittuivat aika hyvin vuosien saatossa.
"Sanoitko, että vuorokausi? Jos hän on yhtä nopea kuin arvelen, hän on saattanut keretä jo hyvin pitkälle."
Huoli laumalaisteni ja varsinkin rajavartijani puolesta nousi jatkuvasti, joten kiihdytin askeleitani lähes huomaamattani. Ainakin tamma oli hyvin tiennyt mitä tehdä, jos kerran lähetti jo viestinviejiä muille laumoille.

"Vien sinut rajalle, ettei Gamette lynkkaa minua sen takia, että jätin sinut suojatta", naurahdin synkästi lauseen ironialle. "Ja järjestän sitten ponieni kesken jonkinlaisen kokouksen, tai laitan vain viestinviejiä. Kerro Gametelle, että asia on hoidossa ja pyydä häntä olemaan minuun yhteydessä heti, jos asiasta selviää vielä jotain rajavartijan kunnon parannuttua."
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Juuri kun ehdin luulla, ettei mua mikään heiluta [VP/SM]

ViestiKirjoittaja Sasu » 28. Joulu 2015 15:08

"Ai, en. Olen Orion", tajuan vihdoin kertoa nimeni. Kaiken muun lomassa se vain tuntui epäolennaiselta. Olihan se nyt kuitenkin kohteliasta kertoa, jos ei mitään muuta.
"Kyllä, vuorokausi. Sademetsässä liikkuminen voi olla hankalaa niin isolle, mutta toisaalta hän on kyllä varmaan muuten nopea", arvelen. Totta kai Arkkienkeli on iso. Jos hän olisi Ragenanin kokoinen, meillä ei olisi ollenkaan samanlaista ongelmaa.

Naurahdan Ragenanin sanoille. Minusta kyllä tuntuu, että jos Arkkienkeli nyt sattuisi tulemaan vastaan, ei meistä kummastakaan jäisi kuin märkä läntti riippumatta siitä, liikummeko me yksin vain yhdessä. Ajatus ei kyllä tee oloani yhtään sen paremmaksi, enkä minä kuvailisi naurahdustanikaan erityisen iloiseksi. Nyökyttelen kuitenkin Ragenanin jatkaessa. Hänelläkin tuntuu olevan selvä toimintasuunnitelma. Se sentään lohduttaa minua hieman.
"Minä välitän terveiset", vakuutan.

Minua yllättää, miten pian olemme rajalla. No, minä olinkin kulkenut jonkin matkaa sen suuntaisesti, en niinkään siitä poispäin.
"Toivottavasti viesti tavoittaa laumalaisesi ennen Arkkienkeliä", totean vielä, koska en tiedä, mitä muutakaan tässä voi sanoa. "Joku tulee sitten kertomaan, jos saamme tietoomme jotain uutta."
Olinhan muistanut sanoa kaiken? Toivottavasti.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Juuri kun ehdin luulla, ettei mua mikään heiluta [VP/SM]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 28. Joulu 2015 15:20

"Ah, Orion tosiaan. Olisi mukava tavata, jos se ei olisi näissä merkeissä", hymähdin lempeästi orille. Ilmeisesti hän ajatteli samaa kuin minäkin, emme mahtaisi mitään Arkkienkelille kahdestaankaan, jos hän tulisi. Mutta aina paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä, jos toinen pääsisi edes juosten karkuun.

"Minäkin toivon samaa", sanoin Orionille huokaisten, kun hän toivoi viestini tavoittavan ponit ennen Arkkienkeliä. Olisimme pian rajalla, saisin Orionin turvallisesti saatettua omalle puolelleen tätä saarta. Nyökkäsin vielä, kun hän sanoi, että joku tulisi kertomaan uusista asioista.
"No niin, juokse nopeasti, älä katso taaksesi ja pidä itsestäsi huolta."
Sanoin hyvästeiksi ja katsottuani, että ori ylitti varmasti rajan kompuroimatta käännyin ympäri ja nostin ravin. Hirnahdin käskevästi muutaman sadan metrin päässä.

Jos en saisi viestinviejää tähän hätään, hoitaisin homman itse.

RAGENAN POISTUU.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Juuri kun ehdin luulla, ettei mua mikään heiluta [VP/SM]

ViestiKirjoittaja Sasu » 28. Joulu 2015 15:30

"Niinpä", hymähdän orille. Ei tässä tosiaan pahemmin ehdi tutustumaan.

Nyökkään Ragenanin hyvästelylle.
"Yrittäkää tekin kaikki pysyä turvassa", vastaan hänelle ja lähden kohti rajaa. En katsahda enää taakseni, kuten Ragenan ohjeistikin. Nostan laukan ja lähden jälleen kohti jokea. Jossain kohti minun pitäisi oikeasti levätä, mutta kyllä minä vielä vähän jaksan. Luulen, että minun on parasta suunnata minun ja äidin tapaamispaikalle. Sovittuun tapaamisaikaan on vielä reilu päivä aikaa, mutta ei ole sanottua, että löytäisin äidin vaikka harhailisinkin päivän verran pitkin alueitamme. Ties minne hän on jo ehtinyt Dèlleä etsiessään.

Kavioini takovat maata tasaiseen tahtiin. Kyllähän minä olen kaivannut vähän jotain jännitystä elämääni, mutta en kyllä tämänkaltaista. No, kai tämä tästä. Ainakin vuoristoponien johtaja sai tiedon, ennen kuin se oli jo auttamattomasti liian myöhäistä.

Orion poistuu.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48


Paluu Onlinepeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron