Dusk to dawn

Suon laitamilla on varsin turvallista seutua, havupuiden asuttamaa korpea, mutta mitä syvemmälle menee sitä petollisemmaksi käy maasto. Tukevalta näyttänyt sammalmätäs saattaa upottaa varomattoman kulkijan suonsilmäkkeeseen. Pimeällä suolla näkyy usein virvatulia.

Dusk to dawn

ViestiKirjoittaja Nevergreen » 10. Helmi 2015 09:55

[ Elikkäs tänne Vertaveli haluamallaan hahmolla mukaan. :)]

Arzhena

Oli hämärää. Hädin tuskin näin minne jalkojani asettelin kulkiessani tuolla suon laidassa. Ilma oli tyyni ja leuto, se enteili kevään tuntua. Suon sammaleinen maa tuoksui tuhkan harmaisiin sieraimiini pisteliäänä hajuna. Suo ei varmasti monia houkutellut - ja surullisen moni niistä, joita se oli luokseen houkutellut, oli kokenut kurjan kohtalon upottuaan johonkin pettävään suonsilmäkkeeseen. Minä olin oppinut tuntemaan tuon suon hyvin ja vaikka hämärässä kuljinkin, osasin tunnustella etukavioillani sammaleista suonlaitaa sen verta, että osasin arvioida mihinkä minun kannatti painoani laskea.

Tiesin, että yö oli lopuillaan, aamun kirien kohden. Aurinko oli nousemassa puiden takaa, vaikkei sitä vielä taivaanrannalla näkynytkään. Minä vain tiesin sen, ettei aamuun enää olisi pitkä aika. Valtaosan yöstäni olin tuttuun tapaan viettänyt kuljeskellen hiljakseen siellä täällä. Torkahtanut toki hetkittäin - sen minkä olin uskaltanut ja malttanut - johonkin männyn oksien alle hämäriin. Päätin etsiä hyvän paikan jossa odotella aamun ensisäteitä iholleni. Paikan, jossa voisin ihastella aamuauringon nousua ja sitä hetken kauneutta, mikä lankeaisi hetkenä minä hyvänsä tuolle suon rämeelle..

Parin vaivaisen pienen koivun kupeeseen seisahduin, tuntien sammalmättään olevan tarpeeksi vahvaa tekoa kannatellakseen minun painoani. Vaikka puut olivat pieniä, niiden juurakot olivat laajalle alalle levittyneitä ja tekivät näin sammaleisesta maasta vahvemman. Hiljalleen korviini kantautui ensimmäiset linnunlaulut, jotka hakivat ensisointujaan aamun laululleen. Pehmeisiin sointuihin sekoittui korpin terävä rääyntä, mutta sekin kuulosti minusta kauniilta - omalla tavallaan.
Nevergreen
 

Re: Dusk to dawn

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 10. Helmi 2015 19:31

// Päätin ottaa Troyn :) //

Traugott

Hengitin rauhallisia, syviä hengenvetoja. Hengitykseni huurusi hieman illan viimeisimpinä hetkinä ilmassa. Haistoin ympärilläni kostean kasvillisuuden. Suo, miksi olin tullut sinne? Olin viettänyt jonkin aikaa Mästaren kanssa ja jatkanut matkaa omillani. Olin päätynyt tutkimaan niinsanotun yhteismaan tarjoamia paikkoja.

Kävelin hitaasti ja varovasti eteenpäin. Yritin parhaani mukaan pysyä turvallisella maaperällä ja välttää menemästä syvemmälle suolle. Välillä pysähdyin hetkeksi vain kuuntelemaan ympärilläni olevaa maata. Lintuja. Jossakin kauempana kuulin nelijalkaisen kulkijan. Käänsin katseeni ääntä kohti. Siellä kauempana, muutaman pensaikon toisella puolella kulki hevonen. Vaikka ruumiinrakenne olikin erikoinen, tunnistin vieraan ravuriksi kuten itseni. Karvapeite näytti hassulta, toinen oli vähänniinkuin jänis vaihtamaisillaan talvikarvaan.

Hörähdin hiljaa, yritin herättää toisen huomion pelästyttämättä. Katselin välissämme olevaa aluetta ja lähdin lähemmäksi varovaisesti.
Vertaveli M
 

Re: Dusk to dawn

ViestiKirjoittaja Nevergreen » 12. Helmi 2015 11:26

Olin sulkenut silmäni, vaipunut hyvin herkkään ja hauraaseen unen omaiseen horrokseen. Kuulin kyllä selvästi ympäristöni äänet ja vaikka lepäsinkin tuossa aloillani, suomättään päällä seisoen, oli kroppani valmiina reagoimaan jos niin tarvis vaati. Niimpä suuriin korviini kantautuva lempeä sointuinen hörähdys sai suuren hirvenkallomaisen pääni kohoamaan ylös, silmieni katseen terävöityen valppaana. Konemaisesti pääni kääntyi katsettani seuraten suuntaan josta ääni kantautui. Vielä aamun hämärässä, Ilman kosteudesta johtuvan usvan muodostuessa tuohon suolle taianomaisesti, näin pienen välimatkan päässä mustan hahmon. Mustien pikisilmieni katse tarkkaili toista, ulkonevat sieraimeni värähtelivät kun nuuhkin suon ominaishajulla höystettyä ilmaa, johon kietoutui nyt tuon vieraan yksilön haju. Toinen oli silmään pistävän komea, ravurirotuinen - kuten minäkin, vaikkei sitä omalla kohdallani olisi todeksi uskonut. Olin niin romuluinen ja muutoinkin rakenteeltani vääristynyt. Ihan teki itselle pahaa nähdä noin sulavarakenteinen ja linjakas hevonen kuin tuo minua kohden asteleva ori.. Huokaisin hiljaa, päätäni hieman alemmaksi laskien, itsesäälissäni tuttuun tapaan rypien.

Korppi rääkäisi läheisen puun oksalta, lehahtaen lentoon. Katsahdin tuota sinisen mustana kiiltävää lintua, joka kohosi taivaalle. Ensimmäisien auringonsäteiden osuessa linnun täydellisen virheettömään sulkapukuun, hehkui tuo mustan, vihreän ja sinisen kirjomana. Aurinko teki tuloaan, aamu ei odottaisi enää hetkeäkään.. Tiesin jo ennestään että pian tämän suon silmäkkeen ylle laskeutuisi hetken kauneus, kun auringonsäteet yhdistyisivät suon ylle langenneen usvan ja aamukasteen kanssa.
Nevergreen
 

Re: Dusk to dawn

ViestiKirjoittaja Nevergreen » 25. Helmi 2015 12:20

Vertaveli on tainnut poistua Caraliasta? Kun en löydä ko. pelaajaa käyttäjistä..
Nevergreen
 

Re: Dusk to dawn

ViestiKirjoittaja Siuri » 25. Helmi 2015 23:03

[On tosiaan poistunut. Jätti muutama viikko sitten tänne lähtöviestin :)]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Suo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron