Olento toisesta maasta

Suon laitamilla on varsin turvallista seutua, havupuiden asuttamaa korpea, mutta mitä syvemmälle menee sitä petollisemmaksi käy maasto. Tukevalta näyttänyt sammalmätäs saattaa upottaa varomattoman kulkijan suonsilmäkkeeseen. Pimeällä suolla näkyy usein virvatulia.

Olento toisesta maasta

ViestiKirjoittaja Squan » 04. Helmi 2012 23:37

Monarch Biritta

Maisema muuttui tiheästä ja hyvin vehreästä maisemasta hyiseen ja lumiseen aukeaan. Höristin vasenta korvaani. Lunta oli satanut hirveästi ja täällä liikkuminen oli raskasta. Kireä pakkanen kuitenkin piti hereillä ja virkeänä. Oikeastaan tässä säässä oli vähän pakko liikkua jos halusi pysyä lämpöisenä. Kylmä tuuli nipisteli inhottavasti kylkiäni, vaikka omistinkin paksun talvikarvan. Voin kuvitella millainen olo on esimerkiksi Romanovilla nyt.. Uskoin hänen olevan jo ihan jäässä.. Harmi, kun en vain pysty auttamaan.. Juuri sillä hetkellä päin kasvojani tuuli pölläytti lunta.. Se sai minut toivomaan, että olisin kotonani, lämpöisessä tallissa. Tälläisellä säällä olisimmekin ystävieni kanssa vain yhden tunnin töissä ja sitten pääsisimme takaisin talliin lepäämään, heiniä mussutellen. Rutistin silmäni kiinni ja hengähdin raskaasti. Voi kuinka minulla oli kotia ikävä... Olisin niin mielelläni nyt tallissa enkä täällä pakkasessa. Avasin hitaasti eripari silmäni ja tarkastelin ympäristöä. Kohotin päätäni taivaalle joka oli pilvien peitossa. Ilma oli siltikin suht kirkas, mutta uskoin kohta alkavan satamaan räntää.

Lumisade ei tuntunut kovin houkuttavalta ilmalta joten lisäsin vauhtia. Rämmin voimakkaammin polven korkusessa hangessa pärskähdellen. Kylmä ilma kävi henkeen ja hidastin vauhtiani, koska tuntui etten saisi happea kunnolla. Heilautin mustaa häntääni ja pysähdyin paikoilleni. En vain jaksanut liikkua täällä. Seisoskelin keskellä lumista aluetta. En ollut tajunnutkaan, että olen suolla. Se ei tullut mieleenkään ennen kuin vesi alkoi tulemaan lumen läpi. Vilkaisin jalkoihenin kummastellen. Ihmettelin mistä vesi tulee, eikä mielessäni käynyt kyllä vieläkään suo. Ajatukseni itseasiassa pätkäsi siihen, kun kuulin jostakin rämädyksen. En miettinyt sen enempää silloin, kun jalkani pakotti juoksemaan, joten silloin juoksin. Oikein pyrähdin vauhdikkaasti liikkeelle. Römysin hangessa melkein kaaduten turvalleni. Pakenin jotakin.. En tiennyt mitä.. Mutta silloin, kun minä säikähdän ei kenenkään kannata olla tiellä.

[Hui kuinka kökköö.. Mutta mukaan Mintzu ja Salem :)]
Squan
 

Re: Olento toisesta maasta

ViestiKirjoittaja Mintzu » 02. Maalis 2012 01:15

SALEM

Nyt oli talvi, ja minun oli pysyttävä alati liikkeessä, ettei pakkanen saisi minua kiinni kuristavaan otteeseensa. Jalkojeni alla narskahteli kirpeä pakkaslumi, tämä jäätävänkylmä Caralian taikahiekka, jota kotimaassani ei ollut. Olin nähnyt sitä ensi kertaa tälle kummalle saarelle tullessani. Siitäkin oli jo lähemmäs neljä vuotta aikaa, enkä voinut uskoa, että olin selviytynyt tässä paikassa niin pitkään.

Pärjäämiseni ei tosin ollut kovinkaan varmaa. Talvikarvaa oli kyllä alkanut kasvaa sen siliän tien kun ensilumi loiskahti maahan, mutta ruoan hankinta olikin sitten toinen juttu. Olin syönyt havuja. Havuja. Vain koska minulla oli aivan hervoton nälkä jatkuvasti. Olin maistellut myös jotain haljunvihreää jäkälää nähdessäni niiden sarvipäisten - porojen ja hirvien - mutustelevan sitä autuaan näköisenä yli pakkasilla. En ollut kyllä pitänyt siitä.
Sain siis tyytyä pisteleviin havuihin ja kellastuneeseen, ällöttävän kuivaan heinään.

Minulla oli hyvä ruokahalu, ja se näkyi myös vatsassani - tuossa vatsassa, joka nyt laahasi lumihangen pintaa jättäen siihen kevyen uran. Pahus, olisi pitänyt jättää ehkä ne suurimmat heinätupot koskemattomiksi ja laihduttaa vähän. Näin lihava en ollut ollut kyllä aikoihin. Tällä ihravarastolla selviäisin talven yli vaikka en saisi ruokaa tästä hetkestä lähtien enää ollenkaan. Korkeassa hangessa tarpominen näin oli vaivalloista, enkä minä edes tiennyt, missä minä oikein -
...
...hetkinen, missä minä oikein olen?
Omat ajatukseni pysäyttivät minut. Olin taapertanut täällä hangessa tuntikausia katsomatta, minne olin menossa. Olin ollut uppoutunut omiin ajatuksiini niin kankeasti, etten ollenkaan tullut huomanneeksi etsiä minkäänlaisia maamerkkejä tietääkseni menosuuntaa. Mihin olin edes ollut matkalla? Ai niin, rannalle. Ranta ei kyllä ollut täällä päin.

Käännähdin ympäri hengitys ilmaan huurustuen. Voi eikä, takanani näkyvät vain omat kavionjälkeni.
Pieni ahdistuksen vivahde luikerteli mieleeni. Apua, apua apua apua. Nyt tarvitsen apua. Tarvitsen pätevän oppaan.
"Heeeeeeeeeeeeeeeeeeeei!" huudahdin korkeuksiin. "Onko täällä ketään! Olen ihan eksyksissä!"
Mintzu
 

Re: Olento toisesta maasta

ViestiKirjoittaja Squan » 07. Maalis 2012 12:03

Ryminällä eteenpäin! Se oli vissiinkin pointtini tällä hetkellä vaikken mitää kummosempia kerkenyt ajatellakkaan. Ponnahtelin syvästä hangesta voimalla eteepäin, kuin mikäkin höyryjuna. Korskahtelin vaistomaisesti ja aina pienikin sivuääni sai minut lisäämään vauhtia. En uskaltanut katsoa taakse.. En tiennyt mitä pakenen, mutta ei se ole pääpointti minulle, en halua että minut syödää. Häntäni huiskahteli ilmassa hermostuneesti ja sitten tein laukannoston, kun ravini ei ollut tarpeeksi nopea. Heilautin päätäni ja keräsin voimaa takajalkoihin jotka oli aivan maitohapoilla, edessä oli pieni este. Siristin silmiäni ja mittailin nopeasti pääni sisällä minkä kokoinen tuo kitukasvuinen kaatunut puu oli. Olin varsin kömpelö hyppäämään suuren kokoni vuoksi ja painon, mutta jos minä hyppään tuon yli pyhällä hengellä? Aina sai toivoa..

Yks, kaks, kolme ja hyppy. Takajalkani ponnisti niin kovaa, että ne tuntui ratkeavan. Venytin kaulaani, kun mikäkin vanha estekonkari, vaikka oikeastaan minulla ei ole koskaan edes ratsastettu, saatikaan hypätty. Etujalkani painoin vasten pientä mahaani, etten missään nimessä osu etusilla tuohon puuhun ja lennä naamalleni. Pian sain kokea onnistuneen alastulon ja huomasin olevani ehjä. Selvisin! Hanki oli yhtä syvää täälläkin ja alastuloni oli pehmoinen sekä turvallinen. Hidastin vauhtiani ja höristin korviani. Uskoin jo päässeeni sitä ihmeolentoa karkuun joka jahtasi minua, vaikkei oikeasti kukaan edes minua seurannut. Pysähdyin paikoilleni ja korskahdin kuuluvasti. Näytin varmasti tällä hetkellä pelästyneeltä variksenpelättimeltä, mutta ei minulle ulkonäkö kovin tärkeä ole, vaan se, että olen taas turvassa.

"Onko täällä ketään! Olen ihan eksyksissä!" Korviini kantautui hieman kauempaanta moinen huudahdus. Hämmästyin suuresti nimittäin uskoin olevani täällä yksin, mutta en ollut! Vieraskin varmasti luulee olevansa yksin ja vielä huudahduksen perusteella hän on eksyksissä. Onneksi itse olin suurinpiirtein tietoinen missä olen.. Niin olen yhteismaalla, siihen ne tietoni loppuikin. Säikähtäneille kasvoilleni muodostui pieni vaivalloinen hymy. Lempeät silmäni tutkiskeli ympäristöä ja huomasinkin sitten tuon eksyksissä olevan hevosen. Kallistin päätäni ja katselin vieraan etenemistä syvässä hangessa. Keräsin rohkeutta hetken ajan ja sitten lähdin liikkeelle, kohti uutta tuttuani.
"Hei sinä siellä!" huudahdin tuttavallisesti. Varmasti tuo huomasi minut täällä lumimaassa, olenhan nimittäin melkein 2 metrinen! Olen mikäkin vuori tälläisellä sileällä maaperällä. Lähestyin voikkoa koko ajan enemmän ja pian olin hyvällä jutustelu välillä.
"Oot yhteismaalla, niinku minäkin", hullunkurisesti ilmoitin ja jäin katumaan sanojani aivan sen jälkeen, kun olin saanut ne sanottua.
"Olen Mona", hetkeä myöhemmin esittelin itseni pienen hymynkera ja jäin katsomaan vieraan punaisia riimuja.
"Anteeksi, että utelen, mutta oletko pitänyt noita riimuja kauankin?"
"
Squan
 


Paluu Suo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron