Syvällä, syvemmällä suossa

Suon laitamilla on varsin turvallista seutua, havupuiden asuttamaa korpea, mutta mitä syvemmälle menee sitä petollisemmaksi käy maasto. Tukevalta näyttänyt sammalmätäs saattaa upottaa varomattoman kulkijan suonsilmäkkeeseen. Pimeällä suolla näkyy usein virvatulia.

Syvällä, syvemmällä suossa

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 18. Tammi 2014 02:53

Noah

Olin tavannut sisareni aikaisemmin tänään, täällä yhteismaalla mutten sentään suolla. Hän oli ollut terve ja hyvinvoiva, mikä oli minusta erittäin hienoa. Hänen miehensä oli kateissa, mutta poika voi hyvin. Noëlle voi paremmin kuin hyvin ja me olimme jutelleet pitkään. " Oletko käynyt suolla?" hän oli kysynyt. Olin kieltänyt. "Siellä on hyviä marjoja, kannattaa käydä maistamassa", hän oli jatkanut. Tässä sitä oltiin, marjareissulla! Olin niin vihainen itselleni tästä tyhmästä ideasta, johon siskoni minut ylipuhui. Hän oli tietenkin jättänyt mainitsematta, että tänne ei kannattanut mennä yksin.. keskellä yötä.. Olin peloissani (idiootti, miksi tungit tänne tähän aikaan vuorokaudesta).

Ja tässä sitä upottiin nyt sitten tasaista vauhtia. Maiskuntaa vaan kuului. En ollut huomannut pettävää kohtaa marjojen vieressä ja olin uponnut etujaloillani reippaasti yli polven ja pyristellessäni olin onnistunut upottamaan takajalkanikin tähän liejumössöön. Olin huutanut apua, mutta nyt lähinnä värisin kylmässä liejussa ja pidättelin itkua. Näinkö tämä tulisi sitten päättymään? Yritin pyristellä uudestaan, mutta onnistuin vain mätkähtämään kyljelleni suohon. Huusin kauhuissani ja yritin nousta seisomaan, mutta maa allani muovautui ja päästi vain alaspäin. Poljin turhaan pitkän aikaa, kunnes onnistuin pyrkimään hiukan ylös. Ollen taas syvemmällä, mutta nujakassa oli vapautunut toinen takajalka vähän ylemmäs.
"APUA! ONKO SIELLÄ KETÄÄN!" minä vielä kerran huusin. Nyt joku tänne..

//Apuun Wohweli & Ghrian //
Vertaveli M
 

Re: Syvällä, syvemmällä suossa

ViestiKirjoittaja Wohweli » 20. Tammi 2014 04:37

Ghrian

Suo ja sen petollinen maaperä olivat vieraita vuoristoon tottuneelle Ghrianille, mutta suurehkona ja väkivahvana ei märkälieju niin helposti saanut oria satimeen. Yö oli pitkällä eikä suo herättänyt juuri ajatuksia. Mielessään Ghrianin oli kuitenkin aivan pakko manata sitä, että oli luvannut Gealachille tutkia tämän alueen. Märkivä maa litisi orin suurten kavioiden alla, antaen samalla askeleille pehmeästi myöden mikä sai tinkerin jättämään jälkeensä suuret pyöreät jäljet.
Ghrian seisahtui hetkeksi pälyilemään ympärillensä. Suo vaikutti autiolta, se ei yllättänyt lainkaan. Kuka muka täällä edes viihtyisi? Märkää ja totaalisen vaarallista. Sai olla joko tyhmä tai itsetuhoinen jos tuli tänne kokonaan vapaasta tahdosta. Oria ei kuitenkaan haitannut ajatus helposta kulkemisesta vailla ympäriystävällisiä hevosia jotka tahtoisivat vain vaihdella kuulumisia ja jutella mukavia. Mielummin kirjava ottaisi täysin rinnon ilon irti yön tarjoilemasta hiljaisuudesta. Tuskin aamullakaan suo muuttuisi ruuhkaiseksi.
Maa yritti paeta Ghrianin alta, mutta ori ei liiaksi jäänyt huomioimaan asiaa vaan otti jälleen rohkeita ja reippaita askeleita eteenpäin. Tänne hän ei jäisi asumaan, vaikka siitä maksettaisiin. Hän vain kulkisi alueen läpi ja raportoisi veljelleen koko suo pahasesta.

Hiljaisuus alkoikin olemaan jo liian täydellistä, kunnes hätäinen avunhuuto raikasi suota ympäri. Oliko joku kahjo pudonnut suohon? Ghrian luimisti korvansa ja tuhahti hiljaa. Pitäisikö hänen muka leikkiä sankaria? Millä voimilla? Tinker oli toki hyvässä lihaksessa, mutta hän oli ehdottoman sitä mieltä, että likaiset ja fyysiset työt kuuluivat Gealachille.
Uteliaisuus vei orista voiton ja tämä lisäsi askeliinsa vauhtia ravaten pian suon tarjoaman märän polun halki tähyillen apua huutavaa.
Kun ääriviivat lopulta puskivat pimeydestä esille saattoi Ghrian tunnistaa puoliksi jo suohon uponneen hevosen tammaksi. Nauru oli karkaamaisillaan kirjavan huulilta, tiesihän sen jokainen, ettei naisista ollut juuri mihinkään. Ori teki nopean pysähdyksen tamman kohdalle ja katsoi tuohon pienen pilkallisen virneen kera.
"Joku hätänä?" Ghrian kysyi ivallisella äänellä. Kyllä hän näki ettei valkokasvoinen pieni tamma tuolta omin avuin ylös pääsisi, mutta ei pientä leikkiä voinut koskaan vastustaa. Puolherasilmiensä katseella kirjava mittaili tilannetta katseellaan ja kävi arpapeliä sen suhteen voisiko vain hypätä vellin sekaan ja toivoa saavansa puukattua tamman jaloilleen. Olisiko se liian riskeeraavaa? Pahimmillaanhan he molemmat voisivat joutua tulemaan suon nielemiksi. Ajatus ei houkutellut oria pientä vähääkään, mutta eipä kai toista voisi tuonne jättää.
Wohweli
 

Re: Syvällä, syvemmällä suossa

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 21. Tammi 2014 16:24

Lopulta kuulen ääniä. Joku lähestyi minua, se joku oli kuullut avunpyyntöni. Käännän katseeni tulijan suuntaan huomatakseni tuijottavani kolmea valkoista karvatupsujalkaa ja yhtä mustaa tupsujalkaa. Nostan katsettani ylöspäin aika paljon, kunnes näen mustavalkeat kasvot. Hän seisoo turvallisella maaperällä tekemättä elettäkään auttamisekseni. Ja sitten tyhjästä tuo keksi heittää ivalliseen sävyyn, että oliko minulla jokin hätänä. Minä inhoan naljailua ja kiusaamista, eikä tässä tilanteessa tuollainen ivallisuus suinkaan tuntunut kivalta.

"No ei oikeastaan, vaikuttaako siltä?" minä puhahdan takaisin ja kadun välittömästi ilkeitä sanojani. Hän oli sentään tullut luokseni, joten varmasti hän oli halukas auttamaan eikä tullut täysin vain ilkeilläkseen minulle. Eihän?
"Okei, taidan tarvita apua. Jos mitenkään viitsisit?" minä sanon jo paljon erilaisemmalla äänellä. Katson häntä niin vetoavasti kuin suon kurassa oleva tamma suinkin saattoi. Olin likainen ja viehätykseni tuossa vieraassa orissa oli varmasti miinuksen puolella. Sitten kun vielä tiuskaisinkin, niin tuskin hän minua enää auttaisi.

Ainakin voisin lohduttautua sillä, että hidasta uppoamistani oli katsonut suhteellisen komea ori. Voisin sanoa hänelle viimeiset sanani ja pyytää ilmoittamaan Noëllelle. Mutta jos hän ei auttaisi minua ylös, niin miksi hän vaivautuisi ilmoittamaan sisarellenikaan mitään? Huoh..
Vertaveli M
 

Re: Syvällä, syvemmällä suossa

ViestiKirjoittaja Wohweli » 22. Tammi 2014 08:37

Sisua tytöltä vaikutti ainakin löytyvän, niin Ghrian pystyi päättelemään tämän sanojen sarkastisuudesta.
"Tsot tsot tsot, usko, et halua suututtaa minua," tinker pudisteli päätään vinottaisen hymyn kera. Tavallansa orin teki mieli vain osoittaa mielenlujuuttaan ja pahuuttaan kääntymällä pois tapahtumista, mutta jokin inhimillisyyden hippunen piti puoll herasilmäisen aloillaan yhä tilannetta punnitsemassa. Pian tamma lausuukin jo odotetun pyynnön ja yrittää selvästi vedota Ghrianiin anelevalla katseella. Ghrian käänsi korviaan hieman taakse ja väänsi kasvojaan hieman pohtivampaan ilmeeseen.
"Mitä minä oikeastaan siitä edes hyötyisin?" kirjava kysähtää ääneen yhäkin vain kiusaaminen mielessään. Aikaa oli vielä ainakin toistaiseksi hukattavaksi eikä ori jostain syystä tahtonut jakaa tammalle turhan kilttiä kuvaa itsestään. Ei tässä jokaisen takia oltaisi valmiita suohon syöksymään.

"En sitä paitsi ymmärrä miten onnistuit päätymään tuohon jamaan," orin ääni taipui jälleen pieneen pilkallisuuteen. Ehkä tamma haluaisi hieman selittää?
"Ja mikä ikinä onkaan syysi liikkua näin pimeän aikaan suolla on pakko todeta sinut idiootiksi," ääni orilla oli yhä vain huvittunut ja leikkisän pilkallinen, miksikään moraalisaarnaajaksi hänestä, kun ei juuri ollut.
Wohweli
 

Re: Syvällä, syvemmällä suossa

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 28. Tammi 2014 16:13

Ihan kuin en olisi muutenkin mahan alusta myöten suossa, päättää tämä iso kaveri ojentaa minua. Minä katson häntä, mutta en osaa päättää mitä ajattelisin. Häneltä puuttui käytöstavat, mutta hän vaikutti tilanteen huomioon ottaen rauhalliselta. Joku herkempi olisi ehkä saattanut mennä paniikkiin. Hän toruu minua ja sanoo, etten halua suututtaa häntä. Lauseesta päätellen en halunnutkaan, joten annoin asian olla. Olkoon.

Olin juuri saanut etujalan irti ja menettänyt aikaisemmin vapaana olleen jalan jälleen suon mutaiseen pohjaan. Oli hankalaa yrittää saada itseään irti, kun löysää velliä oli reippaasti yli polvien ja kintereiden. Minä sain yksin parhaimmillaankin vain yhden jalan kerrallaan irti ja tuntui, että takajalkani saattoi olla entistä syvemmällä. Tilannetta analysoidessani kuulin tämän herran kysyvän, että mitä hän hyötyi siitä. Minä katsoin häntä kuin ällikällä lyöty.
"No, pelasstaisit yhden hevosen elämän, olisin tietysti kiitollinen ja niin edelleen", minä sanoa näpäytin. Perään hän ihmetteleekin, että miten olin onnistunut päätymään tähän jamaan. Katson häntä ja nyökäytän päätäni turpani edessä olevia marjoja kohti.

"Syytän noita marjoja, olin aikeissa syödä niitä", sanoin ja kuuntelin seuraavaksi saarnan siitä kuinka olin idiootti liikkuessani pimeällä suolla. Paraskin puhuja, sitäpaitsi olin kuullut tarpeekseni haukkuja, häipyköön!
"Okei, jos olet haukkunut riittävästi niin ole hyvä ja häivy, ellet sitten aio auttaa. Minua ei huvita kuunnella jonkun vieraan hevosen arvosteltavana ja naureskeltavana. Sitäpaitsi olet itsekin täällä pimeässä", minä huomautin vaikkakin olin huomannut leikkisän pilkan hänen äänessään. Se saisi loppua nyt, auttakoon tai häipyköön.
Vertaveli M
 

Re: Syvällä, syvemmällä suossa

ViestiKirjoittaja Wohweli » 01. Helmi 2014 23:58

Sankarillisuutta ja kiitollisuutta, ne eivät todellakaan ollut sitä mitä Ghrian haki saaresta joten tämä tyytyi vain vähäeleisesti pyöräyttämään silmiään. Olisiko pelkkä kiitollisuus muka sopiva palkka työstä jossa pelastaisi toisen hengen? Kirjava oli yhä empivä, se sisimmässään tiesi ettei voisi vain kääntyä ja lähteä, mutta tekeminen kuulosti uuvuttavalta. Ei hän ollut ori joka riensi paikasta toiseen tyttöjä pelastamassa, se sopi paremmin Gealachiin.
Syypääksi ojaan uppoamiselle tamma kertoi marjat joiden puoleen ori taivutti hitaasti katseensa. Pieni nauru on jälleen karata tämän valkeilta suupieliltä, mutta tällä kertaa hän saa sen hallittua. Tinker käänsi päänsä takaisin tamman puoleen ja kuunteli pienen vinon hymyn kanssa tämän saneluja.
"No, minä en tosiaan ole täällä marjastamassa," Ghrian sanahtaa vähän naurun värittämäll äänellä, mutta pudistelee sitten päätään yrittäen vakavoitua.
"Hyvä on, hyvä on. Autan sinut ylös sieltä. Mutta ei yhtään temppuja sitten," kirjava myöntyi, mutta ei unohtanut pientä varoitusta lopusta. Jos tammalla olisi metkut mielessä tämä saisi tuntea sen nahoissaan.

Tinker katseli vielä maaperää arvioiden kunnes uskalsi siirtyä vielä muutaman metrin tammaa kohden, maa painui, mutta piti. Ghrian oli melko varma siitä mitä teki, hyppäisi vain tamman toisen kyljen puolelle ja pukkaisi silkalla voimalla irti suosta. Ajatus kuulosti helpolta, mutta siitä tekoihin siirtyminen hieman mietitytti.
Ori ei kuitenkaan viitsinyt tuhlata aikaa enempää, tiedä, vaikka maa yllättäin vain imaisisikin tamman sisäänsä tai kovettuisi. Ghrian laskeutui tahmeaan velliin, eikä juuri säälinyt valkeaa karvapeitettään lähemmäs tammaa kahlatessaan. Painavampana maa upotti orin alla enemmän, mutta voiman harkitulla käytöllä sai kirjava liikuttua itsensä tamman uponneemman kyljen puolelle.
"Pukkaan sinut ylös tästä, kun saat jalkasi vapaaksi liiku mieluusti nopeasti," ori neuvoi lyhyesti eikä sen enempää jättänyt tammalle harkkinnan varaa vaan painautui hieman alemmas ja yritti sitten työntää tamman irti suosta.
Wohweli
 

Re: Syvällä, syvemmällä suossa

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 24. Huhti 2014 20:01

Ilmeisesti tarjoamani kiitollisuus ei riittänyt, sillä näin toisen pyöräyttävän pimeässä silmiään. Ja kun olin saanut kerrottua syyni täällä suon syvyyksissä olemiseen, toinen toteaa virne naamallaan, ettei ollut tullut marjastamaan suolle. Mieleni teki kysyä ihan uteliaisuudesta, että miksi sitten. Tilanne ja käytökseni tähän mennessä oli kuitenkin aika epämiellyttävää häntä kohtaan, joten en viitsinyt tunkeilla. Sitäpaitsi, jos olin oikein kuullut niin toinen oli juuri lupautunut auttamaan minut ylös täältä.
"Ei ei, haluan täältä pois mahdollisimman nopeasti", vastasin paljon lauhkeammin kuin aikaisemmin. Toisen käytös aikaisemmin kyllä kiukutti vieläkin.

Ja tuo hullu pelastava sankarini tuli lähemmäksi katsellen ympäristöä minun silmääni arvioivasti. Hänen jalkansa painuivat alemmas, mutta löysivät ilmeisesti tukevaa pohjaa alapuoleltaan. Itseasiassa kun hän tuli lähemmäs, olin pahoittaa mieleni hänen puhtaan ja valkoisen turkkinsa likaantumisen takia. Sen jälkeen sainkin jo kuulla ohjeet. Hän pukkaisisi minua ja jos saisin jalkani irti, minun pitäisi lähteä tai toimia tai jotain. Mielellään nopeasti.

Ennen kuin ehdin edes vastata, tuo kumartui alemmas ja yritti pukata minua ylös. Samalla yritin kiskoa jalkaani irti ja kuulin vaimeana valittavan äänen, kun suon velli päästi plopsahtaen irti jalastani. Yritin nopeasti löytää sille parempaa maata toiselta puolelta, jossa ei ollut hevosta. Paitsi, että toinen jalkani oli edessä ja olin vähällä lentää turvalleni. Molemmat takajalat vapaana siirsin niitä ja kehoani turvallisemmalle maaperälle ja yritin kiskoa etujalkojani irti. Sentään en enää ollut kyljelläni kuten aikaisemmin. Nojasin painollani takajaloilleni ja käytin painoani avuksi. Ori oli auttanut saamaan aikaisemmin jo vähän ylemmäs noussutta jalkaani enemmän irti, joten sain sen irti maiskahtavan äänen saattelemana.

Ja kyllä se viimeinenkin jalka tuli ihan kiltisti perässä. Peruutin monta askelta voipuneena väsyymyksestä ja katsoin turkkiani, joka oli epämiellyttävän vihertävä ja kostea.
"Ei toivottu turvekylpy. Saavat marjat minun puolestani jäädä", mutisin hiljaa ääneen, kunnes käänsin katseeni pelastajaani.
"Kiitos, uppoaisin hitaasti mutta varmasti tuonne vieläkin, ellet olisi auttanut. Olen hurjan kiitollinen ja pahoillani siitä, että puhdas valkoinen karvasi likaantui", sanoin aidosti pahoittelevaan sävyyn.
Vertaveli M
 

Re: Syvällä, syvemmällä suossa

ViestiKirjoittaja Wohweli » 08. Touko 2014 02:36

Ori oli yhä itsekin ymmällää avuliaisuudestaan. Hän ei malttaisi päästä kertomaan tästä Gealachille, tuskin se jukuripää edes uskoisi, kun tämä oli hänen osaltaan niin harvinaista toimintaa. Siinä Ghrian nöyränä poikana auttoi neitoa hädässä, vaikka riskinä oli itsekin upota suon mönjiin.
Tamma oli onneksi itsekin mukana touhussa eikä suotta tuhlaillut kallisarvoista aikaa vaan todella ponnisteli päästäkseen ylös. Ghrian laskeskeli hieman hermostuneena sekunteja ja pelkäsi jumittuvansa vielä itsekin, maa ainakin otti orin painavat jalat ahmien vastaan. Viimein maiskahtava ääni kuitenkin kertoi valkokasvoisen tamman olevan viimein irti. Se pisti irlannincobiinkin vauhtia ja pienellä ponnistelulla tämä sai tukkimaiset jalkansa irti suosta ja pääsi takaisin tukevan maankamaran äärelle.

Ghrian hengitteli syvään sillä tämä oli täysin odottamaton urheilusuoritus. Vastaavaa hän ei toivottavasti joutuisi enää kokemaan. Ori tuijotti mietteliäänä pehmeään suovelliin kunnes kuuli tamman puhelevan itsekseen. Ori käänsi päänsä tamman puoleen ja liutti katseensa hieman mitäänsanomattomana itseään pienempään.
"Ei tosiaan kannattaisi pyöriskellä täällä pimeällä," valkokarvaisen oli pakko vielä saada sanoa. Kyllähän ori itsekin tiesi, että vastaava olisi voinut käydä lähes kenelle tahansa, mutta silti hän halusi tamman oppivan tästä jotakin.
Ghrian kuunteli toisen kiitokset ja lopulta pahoittelut valkoisen karvansa puolesta. Se sai tinkerin naurahtamaan lyhyesti. Häntä ei juuri karvan sotkeentuminen liikuttanut, kai se oli vain tyypillistä oria etteivät likatahrat maailmaa romuttaneet.
"Mitäpä tuosta ja sinuna surisin enemmän omaa karvaasi. Olet nimittäin yltä päältä liassa," Ghrianin oli pakko saada huomauttaa. Ei hän sitäkään pahalla sanonut, hän ei vain osannut oikein puhua tammoille tai ymmärtänyt ettei näiden ulkonäköön saanut juuri puuttua.

"Aiotko jatkaa täältä minne?" kiharajouhisen oli saatava vielä kysyä silkkaa uteliaisuuttaan.
Wohweli
 

Re: Syvällä, syvemmällä suossa

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 12. Kesä 2014 15:37

// 3. persoona//

Valkokarvainen muistutteli, ettei kannattaisi liikkua moisella alueella pimeässä. Eipä kai niin, mutta samaa oli tehnyt tuo raamikas ori itsekin. Noah ei sanonut mietteitään ääneen, mutta oli mieleltään hiukan hapan samalla kun oli toiselle hyvin kiitollinen.
"Sanasi ja tekosi ovat ristiriidassa", Noah huomautti toiselle hymyillen. Hän oli iloinen kun lopulta pääsi pois upottavan suon kohdalta, ottaisi jatkossa varovaisempia askelia eteenpäin. Valkoturkkinen otti kuitenkin pahoittelut ja kiitokset vastaan. Vastaavasti Noah sai kuulla oman turkkinsa olevan ihan liassa.
"Ihmekös tuo", tamma tokaisi ystävällisesti, muttei lainkaan yllättyneesti. Hän käänsi katseensa suuntaan, josta oli tullut.

"Minä taidan jatkaa matkaani seuraavaksi pois täältä suolta. Samaa reittiä kuin tulinkin", tamma vastasi toisen kysymykseen. Hän nyökkäsi, kiitti vielä kerran toisen avusta ja lähti kävellen takaisinpäin.
"Lupaan olla varovaisempi, ettei sinun tarvitse pelastaa minua toista kertaa", Noah lupasi vielä hyväntuulisesti käännettyään jo selkänsä. Tamma jatkoi matkaansa hyväntuulisena.

Noah poistuu.

//kiitos pelistä, vaikka kesken jäikin!//
Vertaveli M
 


Paluu Suo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron