Itkua eksyneen

Suon laitamilla on varsin turvallista seutua, havupuiden asuttamaa korpea, mutta mitä syvemmälle menee sitä petollisemmaksi käy maasto. Tukevalta näyttänyt sammalmätäs saattaa upottaa varomattoman kulkijan suonsilmäkkeeseen. Pimeällä suolla näkyy usein virvatulia.

Re: Itkua eksyneen

ViestiKirjoittaja Mwjan » 17. Kesä 2014 14:48

Joonatan polki menemään merivedessä ja siinä uidessaan, mikäs muukaan kuin katse oli kiinnittynyt tammaan todella vahvasti. Liekö tämä oli kokonaan unohtanut toisen kauneuden ja se paistoi vielä enemmän esille toisen nauttiessa merivedessä. Sitten sekin uskaltautui uimaan hieman Joonatanin mukana.
Partakasvolle riitti ja hän yritti tunnustella jaloillaan pohjaa. Pian etukaviot osuivat ja niin se polki itsensä seisomaan jokaiselle jalalle. Kaula oli kokonaan veden yläpuolella ja selkä vilkkui vähänväliä sitä mukaan mitä pienet aallot sitä peittelivät.

"En kovinkaan kauaa", Joonatan vastasi nopeasti toisen kysymykselle, samalla kääntän katseensa yhä uudelleen ja uudelleen tammaan. Hän ei halunnut päästää katsettaan irti toisesta vaan seurata sitä hyvin tarkasti, painaa mieleen hänen ulkonäkönsä, eleensä ja kaiken mitä siitä oli tässä pienen ajan aikana irronnut. Tammakin näytti jo paljon puhtaammalta, kiiltävänä vedestä.
Toinen oli ainakin pitänyt itsestään huolta ja orista tuntui että tamma itse oli ollut ainakin hieman kauemmin saarella, vaikka olikin eksynyt suon siimekseen. Ei ihme, sinne eksyisi kuka tahansa.
"Sinä ainakin vaikutat siltä, että olet ollut kauemminkin", hän hymähti sanojensa jälkeen ja vesipisarat tipahtelivat hänen parrastaan merenpintaan.
"Tai minä uskoisin niin", nyt oli jo aika kävellä pois merestä kohti rantaa.

(onko se perkelees edes esittäytynyt :ooo)
Mwjan
 

Edellinen

Paluu Suo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron