To hell and back it will lead me once more.

Suon laitamilla on varsin turvallista seutua, havupuiden asuttamaa korpea, mutta mitä syvemmälle menee sitä petollisemmaksi käy maasto. Tukevalta näyttänyt sammalmätäs saattaa upottaa varomattoman kulkijan suonsilmäkkeeseen. Pimeällä suolla näkyy usein virvatulia.

To hell and back it will lead me once more.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 05. Maalis 2011 14:29

[Yksinpeli.]

ZOE

Harhailuksi kai tätä voisi sanoa, koska suolle saapuminen ei ollut ihan kuulunut suunnitelmiini. Niin mihin suunnitelmiin? No eh.. joo eipä minulla minkäännäköisiä suunnitelmia ollut ollutkaan, kunhan vain menin pitkin ja poikin saarta etsien. Vielä kun tietäisin mitä etsin. Hmmh. Kaipa minä tytärtäni etsin. Siis.. niin. Jos halusin edes löytää hänet. Mitäpä karkasi. Ei, en voisi oikein ajatella noin vaikka olinkin lähes tunnekylmä. Ehei, hän oli sentään tyttäreni ja ..niin. Mitähän Rayokin sanoisi jos tietäisi kadottaneeni hänet. En halunnut edes tietää. Teki mieli vain hukuttautua vaikka tähän suohon. Lumi hämäsi vähän ja en ihan tiennyt mistä kohti kannatti kävellä ilman että uppoaisin sulaneeseen suohon.
Minua puistatti hieman.
Kuolla nyt sillä tavoin, tukehtumalla. Huh. Käänsin korviani taaksepäin hieman epäileväisenä. Olinko kuullut askeleita? Kallistin päätäni aivan hiukan, kuunnellen tarkemmin.
"Löysit siis minut."
Sanoin katse yhä eteenpäin suunnattuna, tarkastellen synkän oloisena suonsilmäkettä suoraan jalkojeni edessä. Kastoin kavioni siihen kokeilevasti ja se päästi pienen maiskahtavan äänen. En väärhtänytkään vaan katselin edelleen silmäkettä, johon voisin upota helposti, yhdellä horjahduksella.
"Niin löysin, koska tarvitsit minua." Vaistosin hymyn ennenkuin näin sen Kotkan kasvoilla. Katsahdin oriiseen silmänurukastani, kääntymättä kuitenkaan kokonaan katsomaan. Käänsin taas mustan, vakavan katseeni suohon. En oikeastaan edes tiennyt mitä sanoa. Oliko minulla jotain sanottavaa?

Sitten Kotka päättikin avata suunsa ensin. "Siitä varsasta.." Hän sanoi empien ja korvani hypähtivät ensin pystyyn ja sitten lähes luimuun. Jouduin muistuttamaan itselleni ettei Kotka ollut tehnyt mitään, joten hieman epäileväisenä päästin korvani lipumaan luimusta sivulle. Hmmh. Tietysti ori oli huomannut että jotain kenties puuttui mahastani.
"Zewa", sanoin raskaasti huokaisten. Ennenkuin kerkesin jatkaa, huomasin silmänurkastani Kotkan hymyn ja pään kallistuksen. "Mitä?" Kysyin terävästi ja ori hätkähti hieman. Kaduin heti ehkä hivenen äkäistä äänensävyäni.
"Zewa on kaunis nimi", ori sanoi rauhallisesti. "Ja olisi mukavaa jos et olisi valmiina käymään kiinni kurkkuuni pienimmästäkin liikkeestäni." Hän jatkoi myöskin hivenen terävämmin.
Laskin katseeni nyt hieman häveten maahan ja vain nyökkäsin. Oli uskomatonta että joku ori sai minut tuntemaan häpeää. No Kotka osasi kaikenlaista.
"Anteeksi... mutta kun elämäni on mitä on, on pakko aina vastata kaikkeen."
Sanoin hiljaa, edelleenkään katsomatta oldenburgiin. Aistin kuitenkin hänen heltyneen olemuksensa, joten päätin jatkaa lausettani jonka olin jättänyt kesken.
"Zewa siis karkasi luotani ja enhän minä häntä voinut pysäyttää. Nyt en tiedä missä hän on."
Kotka kosketti kylkeäni varovasti turvallaan ja minä säpsähdin yllätyksestä. Käännähdin katsomaan häntä hämmentyneenä. Ori nyökkäsi hiljaa ja tiesin että hän ymmärsi. Kotka ymmärsi aina.

"..mitenkäs sen tamman kanssa?" Kysyin virnistäen ja tällä kertaa oli Kotkan vuoro säpsähtää. Naurahdin hiljaa. "Ei mitenkään." Ori vastasi vähän turhan nopeasti ja arvelin että hän valehteli, ainakin hieman.
Pyöräytin silmiäni ja Kotka ravisteli turhautuneen näköisenä kaunista päätään. Heh. Vai turhautui kotkanruskea jo nyt minuun. Noh, kun on ystäväni, joutui myös kestämään minua silloin kun olin ärsyttävä.
Seisoskelin tyynenä hänen edessään, yrittäen estää hymyni, joka kuitenkin pysyi itsepäisesti huulillani. Kotka tuijotti minua hetken aikaa aivan totisena, kunnes purskahti nauruun.
"No kai minä hänestä vähän pidän", hän nauroi ja minä ravistelin päätäni. "Jos et pitäisi, et olisi tullut minun ja hänen väliinsä." Tokaisin hymähtäen ja katselin taas maahan päin. Kotkan nauru loppui kuin seinään. Hän varmaankin muisti tapahtumat.
"Mitä silloin tapahtui?"
Hän kysyä töksäytti ja minä vilkaisin sivuilleni vaiteliaana.
"notuota.. minä olin huolissani ja vähän.. suivaannuin kun hän kysyi Zewasta."
Kotka pärskähti epäuskoisen näköisenä selitykselleni ja minä kohotin toista kulmaani.
"Suutuit kun joku onnitteli sinua lapsen saannista?"
Hänen katseensa ja äänensävynsä oli perin epäileväinen. Ehh.. En oikein osannut sanoa tuohonkaan toteamukseen mitään, mutta vastaus näkyi varmasti naamataulustani.

"Uskomatonta", Kotka korskahti ja pyörähti ympäri. Hän lähti marssimaan pois suolta ja minä katselin neuvottomana hänen peräänsä. Lähdin ontumaan vaivalloisesti ja ori kiihdytti raville.
"Kotka!" Kiljaisin mutta ruunikko ei näyttänyt kuulevansa huutoani.
"KOTKA", karjaisin niin kovaa kuin kurkusta lähti. "VOIT OLLA VARMA ETTÄ KERRON SALAISUUTESI KAIKILLE JOS ET NYT KUUNTELE MINUA!" Karjuin hänen peräänsä ja ori pysähtyi kuin seinään. Hän kääntyi hitaasti katsomaan minua kultaiset silmät palaen, mutta pelottomana onnuin suoraan hänen eteensä.
"Luulin että sinuun voisi luottaa", Kotka sanoi hitaasti hampaidensa välistä.
"Niin minuun voikin." Tiuskaisin ärtyneesti, korvat luimussa. "Mutta sinä olet niin naiivi että juokset karkuun siksi että satuin suuttumaan tyttöystävällesi!" Ärisin. En ollut vielä koskaan suuttunut Kotkalle samalla tavoin, itseasiassa en ollut koskaan edes suuttunut hänelle. Ori säpsähti ja kohotti päätään ylöspäin. Hän paljasti hieman hampaitaan, mutta minä vain tuijotin häntä raivoisasti silmiin. Kylmä, musta liekki paloi silmissäni.
"Minä olen huolissani tyttärestäni ja ensimmäisenä minua onnitellaan siitä että olen saanut hänet! Juu, olen ihan helvetin onnellinen että sain hänet, varsinkin kun hän juoksee karkuun sen takia että saa tietää äitinsä olevan rampa!" Puhuin syvällä kurkkuäänellä, en voinut lopettaa puhetulvaani. Halusin tehdä kaiken selväksi yhdellä kertaa, sitä ei tarvitsisi sitten kyseenalaistaa myöhemmin.

Kotka ei sanonut edelleenkään mitään, kuunteli vain korvat luimulla.
"Onko reilua tämäkään? En voi juosta ja minua juostaan karkuun, tämä on jo toinen kerta. ENSIN nelikuinen tyttäreni ja sitten kahdeksan vuotias aikuinen ori! Luulisi sinunkin olevan KYPSEMPI! Mutta ei, ei maailma koskaan ole ollut oikeudenmukainen. Ei koskaan!"
Kohta ääneni kuulisivat enää vain delfiinit. Heilautin päätäni käskevästi ja Kotka siirtyi sivuun, päästäen minut lähtemään. En halunnut enkä jaksanut välittää tykyttävästä jalasta, vaan ryntäsin ruunikon ohi vihaisena, korvat syvällä luimussa, kehonkielelläni sanoin keskusteluhetken olevan ohi ja Kotka voisi painua helvettiin.
Menoni oli lähes laukkaa, en enää jaksanut hidasta menoani, vaan riistäydyin suoraan juoksemaan, vaikka tiesin että saisin katua sitä myöhemmin. Mutta juuri nyt sillä ei ollut väliä. En katsonutkaan taakseni, vaan menin niin kovaa kuin pystyin. En halunnut ajatella, en halunnut tehdä yhtään mitään muuta kuin juosta. Juosta itseni kuoliaaksi.

Mitään ei enää kuulunut, Kotkaa ei näkynyt ja minä olin syvällä metsässä. Siellä lysähdin kesken laukan suoraan polvilleni itkemään. Ei helvetin helvetti kun jalka oli kipeä. Ei, se ei ollut enää kipua, se oli suoraa tuskaa. Jäin makaamaan kyljelleni maahan, sulkien silmäni. Pimeys tuli ja vei minut mukanaan.

ZOE JA KOTKA POISTUVAT.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Paluu Suo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron