Sivu 1/1

Usva tanssii suon yllä.

ViestiLähetetty: 24. Kesä 2011 23:09
Kirjoittaja Siuri
[Yksinpeli]

Hyrrä

Keskikesä. Sillä nimellä tätä aikaa kutsutaan, kun yö on pisimmillään ja aurinko paistaa paikoitellen läpi yön. Päivä on ollut kostea ja sateinen, siitä johtuen suuren kostean alueen yläpuolella on suuri usvaverho, joka ei tee elettäkään lähteäkseen, vaikka kuinka kävelen sitä kohti.
Utuinen verkko ja auringonsäteet saavat jopa tällaisen rämeikön näyttämään karulla tavalla kauniilta. Sumusta huolimatta on aivan valoisaa, vaikka eletään varmasti jo aikaa puolenyön jälkeen. Suon toisella puolella kasvava havumetsä kohoaa ylväänä, ja puiden latvat näyttävät kurkottavan kohti taivaita.

Kuljen varovasti heinikossa. Vesi ja kura ylettyvät polviini, ja maa kaiken sen alla on aivan pehmeää. Silloin tällöin joku kavioistani meinaa jäädä kiinni, mutta vaatii vain pientä ponnistelua päästä irti siitä loukosta.
Pysähdyn paikoilleni. Annan raikkaan ja vaisun tuulen leikitellä hetken kasvoillani. On niin kovin rauhallista, koko luonto on unessa, vaikka on valoisaa.
Vedän kosteaa ilmaa keuhkoni täyteen ja annan sen palata takaisin varovasti. Se lähtee höyryämään kosteassa ilmassa kohti pilviä. Hymyilen hieman ja tunnen tuulen kasvoillani yhä voimistuvan. Suljen silmäni ja kuuntelen, tuuli laulaa. Se kulkee puiden latvoissa, heinikossa, veden pinnalla. Se saa monenlaisia kauniita sävelmiä aikaan, ja yhdyn niihin ajatuksissani. Kuuntelen tarkasti sävelten monimuotoisuutta.
Hiljalleen äänet vajoavat pois tästä ulottuvuudesta, ja pian kaikkialla on taas rauhallista.

Avaan silmäni varovasti. Kaikki suolla näyttää pysähtyneet; niin äsken heiluneet puunlatvat kuin kaatuilevat heinänkorretkin. Katseeni kohtaa sivusilmällä kuitenkin jotain, mikä liikahtaa.
Astun askeleen eteenpäin. Se liikahtaa taas.
Liekinkaltainen nousee suosta siitä kohtaa, missä vettä on eniten. Se sammuu ja syttyy eri kohdassa sitten uudestaan oranssina. Se vaihtaa paikkaansa silmänräpäyksessä, enkä ehdi kunnolla edes hahmottaa, mikä se on.
Olen astumassa askeleen eteen kohti kaunista asiaa, mutta tuntiessani veden olevan syvää jalkani alla vetäydyn taaksepäin. Aivan kuin liekit yrittäisivät hämätä minua ja saada minut kulkemaan kohti suurta lammikkoa keskellä vaarallisen oloista suota.
Pysyn aivan paikoillani ja yritän katsoa, missä tuo lumoava liekki menee. Se tuntuu katoavan hetkessä aivan kuin tuhka tuuleen.

Haen katseellani sitä jotain, mikä katosi jäljettömiin. Luovutan kuitenkin pian ja jatkan matkaani kiertäen lammikon kaukaa.
Varovaisin askelin katoan kohti metsää, kauemmaksi suosta, jonka yllä usva tanssii.

Peli päättyy.
[Hyvää juhannusta!]