They brought you the moon [Yksinpeli]

Suon laitamilla on varsin turvallista seutua, havupuiden asuttamaa korpea, mutta mitä syvemmälle menee sitä petollisemmaksi käy maasto. Tukevalta näyttänyt sammalmätäs saattaa upottaa varomattoman kulkijan suonsilmäkkeeseen. Pimeällä suolla näkyy usein virvatulia.

They brought you the moon [Yksinpeli]

ViestiKirjoittaja Meeba » 14. Heinä 2011 16:29

Diana ja Agil Branco


Suo. Ruunikon tamman korvat kohosivat eteen ja sitten sivuille, kun se askelsi eteenpäin tahmaisella suolla virvatulien ympäröimänä. Tamman tummat kaviot upposivat suohon ja se kiskaisi itsensä ylös päästäksensä liikkumaan paremmin eteenpäin.
Diana nosti laukan ja juoksi suoraan suon läpi turvallisimmista kohdista.
Jotkut kohdat pettivät ja aina joku tietty kavio upposi suohon, mutta muuten laukkaaminen onnistui ihan hyvin. Diana laukkasi niin tasaisesti, että se ei uponnut loppujen lopuksi juuri ollenkaan suohon. Tamma loikkasi parin hankalan kuopan yli ja jatkoi sitten matkaansa, kunnes seisahtui kuin säikähtänyt jänis paikoilleen. Sen korvat kääntyivät taakse ja se vilkuili säikähtäneenä, kun kuuli ääniä lähistöiltä. Se kuuli lähimmän oksan räsähtävän kauempana olevassa metsässä ja jähmettyi paikoilleen. Harmaanvalkea hevonen askelsi muina miehinä männyköstä, eikä ollut huomaavinakaan Dianaa.
Mitä? Tamma tivasi ajatuksissaan, jähmettyen paikoilleen.
Pakene! Puhu! Tee jotain! Tamma huusi itselleen, ponnistaen taas laukkaan, tällä kertaa vähän hätäisempään.

"Hei!" Se kuuli äänen takanaan. Jos se olisi oikeassa, harmaanvalkea oli varmasti se puhuja.
"Sinä siellä! Pysähdy!" Siro hevonen ponnisti metsän ojien yli ja lähti laukkaamaan virvatulien ympäröimänä Dianan perään.
En varmasti, tamma ajatteli mielessään ja kiihdytti laukan vauhtia.
Valkea hevonen yllätti Dianan niin, että hyppäsikin yhtäkkiä tamman eteen.
"Kuka sinä olet?" Tamma tivasi valkealta, joka kuitenkin hajun perusteella osottautuikin oriksi.
Tamma helpottui vähän ja rentoutti itsensä, vaikka oli kuitenkin varuillaan.
"Rauhassa. Olen Branco", ori selitti ja katsoi tammaa silmiin nopeasti. Dianalla oli vieläkin jännittynyt olo, vaikka ori näyttikin tosi lempeältä ja luotettavalta.
"Diana", se sopersi hiljaa ja kurkki paksun otsatukansa alta oria.
"Kerropa, Diana, miksi pakenit minua?" Ori kysyi kulmiaan kurtistaen, mutta katseesta näkyi, että se oli huvittunut.

Diana painoi korvansa alistuvaisena sivuille ja tarkkaili herasilmäistä oria.
"Koska.. koska luulin sinua erääksi toiseksi", se piipersi sitten.
"Ihan oikeastiko?" Ori tivasi ja katsoi tammaa silmiin.
"Mmm", tamma nyökkäsi viattoman näköisenä.
Diana lähti kulkemaan eteenpäin hitaasti. Branco heilautti otsatukkansa pois silmiltä ja lähti rauhallisesti kävelemään tamman perään hymyillen.
"Minne olet matkalla, vai tulitko varta vasten vain kävelemään tänne suolle?" Branco kysäisi ja hengähti syvään, katsellen tamman ruskeaa karvapeitettä, joka näytti melkein mustalta yössä.
"Niin, ja mitä sinä ylipäätään teet täällä yössä?" Branco vilkaisi Dianaa nopeasti.
"En minä tiedä minne olen matkalla. Onko meillä jokin matka?" Diana katsoi hölmistyneenä oriin, joka naurahti hetken.
"Minä tykkään öistä", se vastasi sitten hiljaa. Totta kai se tykkäisi öistä. Yöt ovat kivoja. Mustia, synkkiä ja silloin ei usein törmää sellaisiin k-päihin neiti-olen-niin-täydellinen-tammoihin.
"Että näin", ori puhahti hiljaa, kiristäen tahtiaan ja pysähtyen sitten tamman edelle.
Tunnelma oli jotenkin synkkä. Usva tanssi suon virvatulien kanssa kilpaa mutasekoitelman yläpuolella. Branco hörähti hiljaa ja katsoi tammaa silmiin.
"Miksi sinä pysähdyit?" Diana kaarsi kaulaansa hieman ja silmäili orin kauniita silmiä haaveissaan.
Branco ei sanonut mitään vaan huokasi ja katsoi ylös taivaalle.
"Sano nyt.., Branco", tamma kuiskasi ja kosketti orin kaulaa hellästi.
Branco värähti ja katsoi tammaan sitten lempeällä katseellaan.
"Minä halusin katsoa sinua", se hengähti ja puhalsi tamman mustaa otsatukkaa sivulle.
"Mihin laumaan sinä kuulut?" Se oli juuri hipaisemassa tamman sileää turpaa, mutta vetäisi sitten päänsä ylös ja hengitti syvään.
Diana huokaisi korvansa kääntäen taakse ja katsoi hetkeksi maahan.
"Ylänköhevosiin", ruunikko vastasi. Lämmin ja lempeä katse siirtyi maahan. Tamma henkäisi taas syvään, heilauttaen häntäänsä painoa toiselle jalalleen vaihtaen.
"Ai." Branco töksäytti ja silmäili jälleen tamman hoikkaa, kaunista vartaloa.
Ori kosketti Dianan kaulaa hellästi, rapsutellen hetken. Diana värähti, muttei estänyt oria.
Se käänsi korvansa tarkasti kuunnellen eteen.
"Olet mukava, Branco...", tamma kuiskasi hellästi ja painoi päänsä hetkeksi orin kaulalle, kääntäen katseensa sitten pilviin, jotka rakoilivat kuun luona.
Tamma vetäytyi pois oriin lämpimästä syleilystä ja otti askeleen eteenpäin lihaksensa jännittäen.
Se lähti askeltamaan eteenpäin, mutta Branco jäi seisomaan paikoilleen hetkeksi aikaa.
Se sulki silmänsä ja hengitti syvään ja hartaasti. Korvat kääntyivät päättäväisesti eteen ja jalat lähtivät hiljalleen takomaan maankamaraa. Ori saavutti Dianan ja hymähti pienesti.
Olet mukava... niinkö tamma sanoi? Harmaanvalkean orin ajatukset seikkailivat jossain kaukana todellisuudesta. Sillä oli outo olo.
"Entä sinä?" Tamma katsoi eteensä, mutta osoitti kysymyksensä silti orille. Branco ymmärsi mitä tamma lauseellaan tarkoitti ja huoahti.
"Lumihevosiin", se vastasi hiljaisella äänellä.
Ori erkaantui tammasta vielä enemmän ja lähti kävelemään kohti ojaa. Se nosti ravin ja ravin kautta hienon, pyöreän laukan. Branco hyppäsi ojan yli ja lähti sitten viilettämään kauemmas, kunnes pysähtyi puunjuurelle, vilkaisten taaksepäin.
Diana oli seisahtunut paikoilleen, ja se katsoi vain ja ainoastaan puuta ja oria, jota se oli juuri äsken koskettanut ja hellinyt.
Hyvästi sitten, Branco lumihevosista. Tamma huokaisi hiljaa ajatuksissaan ja lähti sitten ravaamaan eteenpäin.


Diana ja Agil Branco poistuvat
Meeba
 

Paluu Suo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron