From the end to the start

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

From the end to the start

ViestiKirjoittaja Jasny » 30. Joulu 2015 03:00

[Sargana tilattu seuraksi!]

Tanner tömisi tasaisen askelluksen alla ja linnut lehahtivat puista lentoon sitä mukaa, kun ilakoiva saaren asukki niitä ohitteli. Kyseinen metsänelävä ei ollut ansainnut juuri saamaansa titteliä, sillä hän näytti kasvojaan näillä seuduilla ihan ensimmäistä kertaa. Hevonen oli ylittänyt vaivoitta joen ja jatkanut omaa askellajiaan havumetsän läpi hirveää kyytiä. Ruunikko ei ajatellut kulkiessaan mitään, hän vain eteni vakaata nopeaa tahtia ilman määränpäätä, koska energiaa oli valtavat määrät ja ne piti purkaa jotenkin. Kallon sisällä humisi vallaton pimputus, niin että onttoakin ontomman pääkopan olisi voinut kuvitella toimivan kaiuttimena hiljaiselle metsälle, mutta ehkä se olikin vain orin kita, joka piti moista pörinää ja pärinää. "Pimpim pimpididimpim", kävi pojan suu. Kaksijalkaisten luona asuessa talliradion parhaat hitit olivat jääneet elävästi mieleen.

Yhtäkkisesti Alex havahtui ja pysähtyi kuin seinään, leukojen lukittuessa hetkeksi kiinni ja silmien rävähtäessä yllätyksestä auki. Orin koko kroppa jännittyi, korvien liikkuessa erittäin valppaaseen asentoon.

-”Sademetsä!”, ruunikko huudahti, pelästyttäen viimeisimmätkin paikalle jääneet otukset tiehensä. Hän ei ollut lainkaan huomannut kuinka havumetsä oli vaihtanut muotoaan ja kevyt pakkassää lämmennyt runsaasti plussan puolelle. Ja kun oli ne perhanan myrkkykäärmeetkin! ”Sademetsässä on myrkkykäärmeitä, mutta kun et tallaa, ne eivät huomaa olemassaoloasi”, näin Zeraw oli oria ohjeistanut ja siellä se idiootti vain silti oli juossut kuin päätön kana yhtään ympärilleen katsomatta.

Alex loi vihdoin tarkan silmäyksen ympäristöönsä ja muutaman kerran varovaisesti jalkojensakin juureen, ettei kärmeksiä vain ollut näköpiirissä. Ori naurahti omalle aikaisemmalle ajatukselleen siitä, että satoikohan sademetsässä koko ajan, sillä nyt hän tiesi vastauksen. Ei sada. Se kyllä jäi sitten mysteeriksi, että miksi sademetsä oli nimetty sademetsäksi, mutta siihen asiaan Alex ehtisi perehtymään vasta jonakin parempana ajankohtana. Nyt piti tutkia uuden paikan jokainen neliömetri läpikotaisin.
Avatar
Jasny
Tutustunut
 
Viestit: 20
Liittynyt: 18. Joulu 2015 02:14

Re: From the end to the start

ViestiKirjoittaja Sargana » 31. Joulu 2015 05:51

[Here I am!]

Jos Aoelta oltaisiin kysytty mielipidettä hiekkarannoista vielä vuorokausi taaempana, hän olisi mitä todennäköisemmin hymyssäsuin todennut rakastavansa niitä. Mutta nyt, ollessaan vielä merivedestä märkä ja sen onnistuessa läpäisemään tamman karvoituksen aina ihoon asti, saattoi Aoe vaihtaa kantaansa. Ravistellen itseään mustanpäistärikkö asteli eteenpäin ja kohotti katseensa hiekkaisesta maanpohjasta edessä häämöttävään metsään, pohtien sijaintiaan. Tämä ei selvästikään ollut Portugali, joten aallot olivat tuoneet hänet jonnekin muualle.. mutta minne?

Ympäristönsä silmäileminen jäi kesken veden alkaessa jäätää tamman ihoa. Olisi aika etsiä lämpimämpiä oloja - ja nopeasti. Vielä oltiin hengissä, mutta se voisi muuttua ellei Aoe liikkuisi pian. Kehottaen jo melkein kangistuneita jalkojaan liikkumaan, tamma nosti ravin suuntanaan edessä häämöttävä metsä. .. Joka ei kuitenkaan näyttänyt tavalliselta metsältä?

-” Sademetsä? ”, Aoe kysyi hämmentyneenä tuulelta. Helpottunut hymy nousi tamman suupielille tämän muistaessa ihmisten maininneen sademetsien olevan lämpimiä ja kosteita. Kosteutta tamma ei lisää kaivannut, mutta lämpö oli hyvä - erittäin hyvä. Nostaessaan reippaamman ravin innostuksensa myötä tamma eteni sademetsän uumeniin vähät välittämättä mahdollista vaaroista, mitä sen sisuksista saattaisi löytyä. Aoen mieleen eivät edes mahtuneet mahdolliset vaaratilanteet, vaan ajatukset täyttivät lämpö ja - mahdollisuus päästä sivistyksen pariin!

Tarpoessaan eteenpäin lämpimässä ilmassa - viimein lämmintä, lämmintä! - tamma ei edes huomannut kuinka kauas oli liikkunut tai edes, kuinka kauan aikaa oli kulunut. Vasta tamman violettien silmien erottaessa ruunikon hevosen edessä muisti Aoe, ettei hänellä ollut vieläkään ideaa siitä missä hän oli. Mustanpäistärikkö seisahtui ja hörähti uteliaana lajitoverilleen, päättäen viimein vilkaista uudelleen ympärilleen. Ymmärtäen vasta nyt, miten erilaista kaikki oli, Aoe hengähti ja pyöräytti korvansa höröön toista hevosta kohden.

-” Hei ”, aloitti Adoziasse ja otti uteliaana askeleen vierasta kohden.
Sargana
Juuri rantautunut
 
Viestit: 5
Liittynyt: 27. Joulu 2015 04:09


Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron