Everything is okay

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Everything is okay

ViestiKirjoittaja hennu11 » 20. Marras 2011 14:10

[Mukaampi tulleepi Squan sekä Mona ;) Magic Drinkin lähistöllä oleva sademetsä]

Arttur

Suuri, rautias läsipäinen ori ravasi pitkin rennoin askelin sademetsässä. Se tiesi että piakkoin oli alkamassa sademetsässä sadekausi ja pian joet tulvisivat. Sadetta tulisi kuin saavista kaataisi ja koko sademetsä olisi hyvin märkä ja kostea paikka. Arttur kyllä piti hyvin paljon sademetsästä, sillä siellä on kauniita kukkasia sekä meheviä hedelmiä.

Sinisilmä tarkkaili tiiviisti korkeaita nahkealehtisiä puita sekä lintuja ja pieniä kädellisiä jotka liikkuivat puissa notkeasti ja helposti. Liinaharjas pysähtyi hetkeksi kulkemalla polullaan kun haistoi hedelmien tuoksun. Oriilla ei kuitenkaan ollut nälkä, vaan suorastaan jano, sillä herasilmä oli juossut jo huvikseen kauan sademetsässä. Se ei haistanut vettä lähistöltään joten se lähti käyntiin verkkaisesti ja pitkin askelin. Se säpsähto kuullessaan linnun korkean kirkaisun. Se nousi vaistomaisesti laski korvansa niskaan ja tarkkaili metsää. Ori pysyi paikallaan, sillä se osasi ennustaa että jokin peto olisi liikkeellä, sillä linnun kirkaisu oli varoitushuuto. Arttur ei nähnyt tiheässä metsässä mitään poikkeavaa. Se nosti korvansa luimusta ja jatkoi kyllä varovaisesti sekä varautuneesti pitkin hevosten tallaamaa pientä polkua.

Hetken käveltyään, se haistoi hyvin kutsuvan ja mieleisen tamman hajun. Ori laski turpansa lähelle polkua ja haisteli sitä. Se nosti ylähuulensa ylös haistellekseen sitä tarkemmin. Valkopää haistoi tamman hajun. Haju oli Artturista taivaallinen sekä kutsuva. Se sai valkopään haistelemaan entistä tarkemmin hajua. Pian ori havahtui ja nosti päänsä pois maasta. Se päätti seurata taivaallista hajua, ja toivoi löytävänsä tamman joka tuoksui liinaharjasta taivaallisesta. Niimpä se lähti kulkemaan hajua seuraten kohti tiheää sademetsää kohti. Se poikkesi polultaan. Maisema vahtui entistä tiheämmäksi. Se tunsi kuinka jokin piikkunen kasvi takertui orin tummaan jalkaan. Se repäsi otteensö kasvista ja jatkoi matkaansa.

Herasilmä oli jo etsinyt tammaa, joka tuoksuin ihanalle orin mielestä. Rautias oli jo turhautunut etsintöihin joten se päätti kääntyä takaisin kohti kaukana häämöttävää polkua.
" Vittu ku ei koskaan löydä sitä oikeaa... " , valkopää valitti hiljaa itselleen. Liinaharja huokaisi syvään ja jatkoi nyt reippaasti kävelyä kohti kulkemaansa polkua.

[Tönks .____."]
hennu11
 

Re: Everything is okay

ViestiKirjoittaja Squan » 20. Marras 2011 14:43

[Täältä tulemme :DD]

Monarch Biritta

Suuret askeleet veivät minua reippaasti eteenpäin tässä vehreässä viidakossa. Silmäilin sademetsän kasvillisuutta ja huomasin puiden olevan valtavia, ne olivat ainekin pilvenpiirtäjän kokoisia. En ollut ennen nähnyt tuon kokoisia puita ja minusta tuntui nyt, että olisin hyvin pieni olento. Pian eteeni pyrähti läheisestä puusta lintu joka katseli minua tarkkaillen. Seisahduin paikoilleni ja tuijotin tuota värikästä lintua. Se ei pelännyt minua. Naurahdin pienesti ja kääntelin päätäni puolelta toiselle. Ihastelin tuota räikeää lintua. Sen höyhenpuku oli todella mahtava joka sisälsi punaista, vihreää ja oranssia sekä siinä oli hitusen keltaista. En olisi uskonut koskaan näkeväni tuon näköistä lintua. Niin, kotimaassani oli vain mustia lintuja pääosin. Keväisin muistan aina katsoneeni joutsenia. Ne lensivät hienossa kuviossa tallimme päältä laulaen. Joutsenet olivat kauniita otuksia, mutta niiden ääni ei ollut mikään hääppönen. Mutta tuossa edessäni oleva lintu ei olisi millään halunnut väistää minua. Otin varovaisen askeleen tuota kohtia. Oletin tuon väripläsäyksen olevan papukaija, mutten ollut siintä niin varma. Siintä olin kyllä varma, että tämä lintu on hyvin jääräpää taikka vain kiinostunut. Heilautin päätäni ja kaarsin kaulaani kohti papukaijaa. Tuolloin se otti pompun taakse päin.
"Meneppä nyt", sanahdin lempeästi linnulle. Aivan, kuin se olisi ymmärtänyt mitä tarkoitin ja pyrähti äkkipikaisesti lähellä olevan puun oksalle. Käänsin katseeni taas papukaijaa ja nyökkäytin päätäni kiitokseksi. En ole varma, että näinkö harhoja, kun huomasin värikkään linnun nyökkäävän minulle takaisin. Kuitenkin ajatus tuntui oudolle, että se sai minut taas liikkeelle.

Ilma oli tänään aivan mahtava. Ei liian kuuma taikka kylmä, vaan juuri sopiva. Ainekin minulle. Kävelin reippain askelin hevosten tallaamaa polkua korvat sivulla roikkuen. Olin niin rentoutunut tänään, mutta kaipasin seuraa... Kun kuulin läheltäni askelia ja lehtien kahisevan yhteen sai se minut höristämään korviani. Askeleeni keventyi samantien ja niin sanotusti nostin itseäni. Olin renttoutuneesta hetkessä täysin valpas ja varautunut. En voinut mitää itselleni, mutta olin vain niin säikky varsinkin yksin, mutta myös muiden seurassa. Katseeni kiersi ympäristöä vauhdilla. Sitten joku lintu rääkäisi hyvin kova äänesesti lähettyvilläni. Pyrähdin vauhdikkaasti eteenpäin. Nyt päässäni ei liikkunut ajatus ollenkaa paitsi, että hoin itselleni, Pakoon pitää päästä! Laukkasin vauhdilla väistellen puita ja oksia. Kun olin juossut jonkun verran hidastin vauhtiani, koska olin hengästynyt. Vilkaisin taakseni varmistaakseni, ettei kukaa jahdannut minua. Ketään ei näkynyt takanani niimpä pysähdyin hengittämään. Kun en enää puuskuttanut lähdin varovasti liikkeelle. Tunsin lähestyvilläni jonkun muun olennon olevan läsnä. Nuuhkaisin sademetsän ilmaa ja totesin itselleni, että jossain lähistölläni on toinen hevonen. Korvani pysyi hörössä, kun käveli valppaasti. Pian näinkin tuon toisen olennon. Se oli myös aika suurikokoinen... Ilmeisesti ori. Päästin suustani kutsuvan höhötyksen. Halusin seuraa ja toivoin, että tuo vieraskin tahtoo niin. En nimittäin pitänyt yksin olosta..
Squan
 

Re: Everything is okay

ViestiKirjoittaja hennu11 » 20. Marras 2011 15:16

Ori käveli nyt lähes pää painoksissa ja korvat niskassa turhautuneena. Se huokaisi jälleen kuuluvasti. Sinisilmä asteli laahaavin askelin tiheässä kasvillisuudessa eikä välittänyt kivusta, kun tunsi jälleen piikkuvartisen kasvin tarrautuvan tuon takaseen. Ori hörähti kuuluvasti ja kääntyi suoraan kohti salamannopeasti suoraan kasvia.
" Senkin elukka päästä irti !" , Arttur huudahti äkäisenä ja repäsi jälleen jalkansa irti kasvinsta. Se tallaisi kaviollaan kasvia tehden siitä pelkän märän läntin. Liinaharja hymähti ja nosti päätänsä. Pian ori jatkoi matkaansa.

Tultuaan tallotulle polulle, se kokosi itsensä ja antoi pienen hymynpoikasen syntyä vaaleanpunaisille huulillensa. Rautias ryhdistäytyi ja huiskaisi pitkällä hännällää itseänsä sekä ilmaa. Sinisilmä vilkaisi takastansa ja huomasi pieniä punaisia haavoja jalassansa joka myös jomotti kivuliaasti. Ori taivutti kaulaansa jotta pääsisi nuolaisemaan jalkaansa mutta ei ollut niin notkea siihen. Arttur tiesi ettei kasvi ollut myrkyllinen mutta halusi silti kivun hellittävän. Pian sen korviin kantautui askelia ja haistoi pian tamman viehettävän hajun. Tosin haju ei ollut samanlainen mitä orii oli seurannut. Niimpä se keräsi ryhtinsä ja käveli kuitenkin rennosti kohti tammaa. Pian se näki lähes mustan, itseään suuremman tamman.
" Moi " , se sanoi rennosti ja vakaalla äänensävyllä. Sen korvat olivat suoraan kohti tammaa hörössä ja tuon huulilla säteili pieni hymy. Rautuas astui tammaa lähemmäs ja heilautti valkean otsaharjansa sivuun, paljastaen tuon suuren valkopään sekä siniset silmät. Herasilmä mittaili hämmästyneenä itseään suurempaa tammaa uteliaasti ja otti huomioon tuon kauniit eriväriset silmät.
" Olen Blue-eyed Arthur, mutta kutsukaa Artturiksi " , se esitteli ja kumartui. Pian se nousi hallitusti ylös ja tarkkaili lempeästi mutta tiiviisti suurempaa tammaa.

Orin siniset silmät seikkailivat tamman vartalossa pitkään. Se astui jälleen rohkeasti lähemmäs.
" Entä sinä ?" , pian Arttur kysyi hymyillen. Se vilkaisi nopeasti taakseen ja varmisti ette kukaan tulisi tuon takaa. Jos tulisi, hän toki väistäisi ja palaisi sitten tammaan.
Viimeksi muokannut hennu11 päivämäärä 21. Marras 2011 18:17, muokattu yhteensä 1 kerran
hennu11
 

Re: Everything is okay

ViestiKirjoittaja Squan » 20. Marras 2011 15:45

Tiheän vihreän kasvuston takana liikkui oranssihko suurikokoinen ori. Seurasin tätä maltillisesti ja otin pari askelta eteenpäin pysähtyen tasajaloin uudelleen. Kohotin päätäni ja nostin ylähuultani nimittäin vieraan haju miellytti ja yritin vielä varmistaa oliko toinen ori... Ei se minua oikeastaan haittaisi, vaikka vieras olisikin tamma. Tärkeintä vain on se, että saan seuraa.. Ja ehkäpä uuden ystävän! Pian toinen huomasi minut ja alkoi lähestymään. Lähdin itsekkin liikkeelle, että saisin etäisyyden umpeen vieraasta. Liinaharjan haju voimistui ja osottautui sitten mies puoliseksi. Arvaukseni osottautui oikeaksi. Kuullessani tuon tervehtivän minua höristin suuria korviani ja annoin hymyn kaartua huulilleni koristamaan kasvojani. Kuitenkin vain hetkeksi ja pian kasvoillani oli peruslukemat.
"il-iltapäivää", sanoin virallisesti, mutta ujouteni kuitenkin kuului äänestäni. Vieras tuntui mukavalle eikä ollut kovin uhkaava, mutta silti pidin varani. Seisoin jännittyneesti paikallani vilkaisten toista, mutta kääntäen katseeni pois. Halusin väistää toisen katsetta.. Minulle tuli hyvin vaivaantunut olo tuijottaa häntä silmiin. Siksipä käänsin katseeni ympäristöön. Puhalsin raskaasti ulos ja heilautin otsaharjani toisen silmäni päälle. En halunnut, että toinen huomaisi eripari silmäni, koska omalla tavalla häpesin niitä... Kellään muulla, kun ei ollut sellaisia paitsi minulla. Se sai oloni tuntemaan itseni ulkopuoliseksi. Pääni kääntyi sitten takaisin rautiaan puoleen ja katsahdin tuon kirkkaan sinisiin silmiin. Kunpa minullakin olisi, vaikka vain siniset silmät eikä kumpaakin. Tuuhea musta harjani peitti nyt sinistä silmää ja vain tummanruskea nappisilmäni tarkkaili toista.

Artturi, sanahdin mielessäni muistaakseni sen, kun toinen oli esittäytynyt. Artturin kumartaessa sai hän ilmeeni kummastuneeksi. Mitä ihmettä? Kysyin itseltäni ja jäin katsomaan yllättyneenä rautiasta. En saanut suustani mitään ulos, vaan seisoin siinä, kun tuppisuu. Vieras ori otti askeleen lähemmäksi minua. En peruuttanut taikka torunut toista. Ilmeeni oli hiukan epäilevä, mutta Artturi, kun kysyi nimeäni hymähdin pienesti.
"Olen Monarch Biritta, ihan vain Mona", sanahdin sointuvalla äänelläni. Nyt pakotin itseni katsomaan toista silmiin.
"Miksi muuten kumarruit?" kysyin huvittuneena, mutta varovasti.
Squan
 

Re: Everything is okay

ViestiKirjoittaja hennu11 » 21. Marras 2011 18:36

"Monarch Biritta... Kaunis nimi Mona " , valkopäinen maisteli tamman nimeä suussaan ja päätyi kehumaan sitä. Se kaarsi pitkän ja vahvan kaulansa hieman kaarelle ja hörähti lempeästi, samalla tarkkaillen Monaa. Ori höristi suuria ruskeita korviaan kuullessaan tamman kysyvän.
" Se on katsos suuri kohteliaisuus. " , liinaharja vastasi pehmein sanoin ja vilautti pienoisen hymyn Monalle. Rautias kuopaisi pehmeää, tummaa maata hieman, kun se tunsi jomotusta takasessaan. Se puri leukojaan yhteen jomotuksesta. Siinä samassa se heilautti kerran suurta, lähes valkeaa päätänsä ja loi katseesta tamman taakse, nähdäkseen mistä sabino oli tullut.

Orilla ei ollut vielä oikeastaan varma minne menisi seuraavaksi ja ottaisiko mustan mukaansa. Sillä oli taka-ajatuksissa että menisi joko Magic Drinkkiin, sillä oli käynyt siellä vain kerran. Tai rautias lähtisi maillensa tutkimaan alueita. Enimmäkseen hän suosi ajatusta lähtevänsä baariin. Yksin tai Monan kanssa. Jos vain tamma lähtisi mukaan. Liinaharjaa ei kuitenkaan harmittaisi ettei tamma tulisi hänen mukaansa mutta hänestä olisi mukavempaa ottaa joku mukaansa, sillä herasilmä ei pitänyt yksin olemisesta.
" Oletko muuten missään laumassa ? Itse olen Lumihevosissa. " , valkopää kysyi sabinolta ja ilmoitti lopuksi oman laumansa. Se arveli ettei toinen kuuluisi mihinkään laumaan, sillä hän olisi liian tumma ainakin Lumihevosiin. Muiden laumojen kriteereistä hän ei oikeastaan tiennyt, mutta tiesi ettei tamma kuuluisi ainakaan Vuoristoponeihin eikä Metsäponeihin, sillä sinne toinen olisi liian suuri.

Herasilmä kuitenkin heräsi todellisuuteen ja loi katseensa sabinoon tammaan hymähtäen.
" Anteeksi, olin ihan toisissa ajatuksissa " , se pahoitteli. Valkopää nuolaisi vaaleanpunaisia huuliaan kerran ja loi sitten katseensa vieressään tönöttävään suureen tiheään puuhun, jonka oksalla istui pieni ja kellertävä lintu. Linnulla oli pieniä mustia höyheniä rinnassa ja sen nokka ja silmät oli mustat. Arttur epäili ettei lintunen kuuluisi sademetsään, sillä linnut sademetsässä olivat koreampia sekä suurempia. Toki lintu voisi olla naaras, sillä usein naaras linnut ovat hillitympiä sekä joskus pieniä. Pian valkopää siirsi sinisen katseensa tammaan.
hennu11
 


Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron