Under a violet moon.

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Under a violet moon.

ViestiKirjoittaja Siuri » 06. Tammi 2012 17:38

[sarppa tänne~]

Hyrrä

Voi että! Sademetsä on niiiin kiva paikka, kaikkialla on vaan paljon isoa ja vihreää! Tämä ei taida enää olla edes tasankohevosten aluetta, en ainakaan ole ikinä ollut tällaisessa paikassa. Eikun olenpas, kerran! Silloin kuin olin siellä ihmebaarissa joskus aaaikoja sitten, voi, se oli kiva reissu!

Viimeiset puoli vuotta olen vain kävellyt päämäärättömästi ympäri saarta ja tavannut silloin tällöin nopeasti jonkun kulkijan. Missä ihmeessä kaikki ovat? Ässä? Goya? Voi, minulla on jo ikävä heitä. Siitä on niin kauan, kun viimeksi tavannut heitäkin. Ja sitten se se se Zachrish! Onkohan meidän tekemä lumiukko vielä pystyssä? Pitäisi ehkä käydä katsomassa. Voin taas soluttautua lumihevosiin tai piiloutua lumihankien taakse. Ei kukaan minua sieltä erota, olen onnekseni valkoinen! Täällä sen sijaan hohdan toosi helposti, kun kaikkialla on ihan tummanvihreää. Ja punaista. Keltaista. Sademetsä on oikeastaan tosi värikäs, nyt kun katsoo. On suuria puskia ja kukkia ja kasveja ja iiisoja puita. Oi, tämähän on ihan kiva paikka! Onkohan olemassa sademetsäponeja? Sellaista laumaa, joka asuisi vain sademetsässä?
Yksi huono puoli näissäkin puissa on - oksat ovat liian korkealla, ettei puuhun kiipeäminen onnistu. Harmi.. No ei se tosin onnistunut viimeksikään. Täällä ei tosin ole oraviakaan. Lintuja sen sijaan lauleskelee ympäri metsässä.
"Titityy!" huudan niille kilpaa. Hetkeksi lähellä olevat olennot tuntuvat hiljenevän, mutta jatkavat taas pian laulamistaan. Itse kävelen aivan hitaasti ja kiireettömästi eteenpäin suurta leveää ruohoista tietä pitkin. Pitäisikö lähteä vähän metsään seikkailemaan? Siellä voisi olla kivaaa! Voisi löytyä vaikka minkälaisia aarteita.
Idea jää kutkuttamaan mieltäni niin, että pysähdyn hetkeksi paikoilleni ja katson ympärilleni. Toisaalta kaikki pensaat ja puskat näyttävät niiiin isoilta, että hukkuisin varmasti sinne. Ties vaikka se olisi täynnä petoja. Huui!
Lähden kävelemään reippaasti eteenpäin ja yritän jättää pelon taakseni. Unohdan sen kuitenkin nopeasti kun jään taas katselemaan värikästä ympäristöä.

Ruoho on ihan kosteaa. Se kastelee jalkani. Onneksi se on jostain syystä toosi lyhyttä tässä, niin ei kastu koko jalat. Vähän vaan kaviot.
Vilkuilen vähän ympärilleni ja nostan sitten ravin. En tiedä yhtään, mihin tämä tie vie, muttei se haittaa. Toivottavasti olen vaan yhteismaalla. Niin selvästi kun kerrottiin, ettei toisten alueelle saa mennä. Blöö..

[Haha, ihana päästä vihdoin _puoleen vuoteen_ pelaaman hyrrällä jotain omituista :''D]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Under a violet moon.

ViestiKirjoittaja sarppa » 06. Tammi 2012 19:19

¤Wihhii, minä tulen <33¤

Dangerous Ombra

Äh, joka lihasta särki, kaikkialle koski. Uintimatka oli ottanut koville. Pääni vaipui riipuksiin silkasta väsymyksestä. Meriveden kaiken lisäksi piti kirvellä ikävästi iholla. Entä jos ihminen tulisi nyt vastaan? En jaksaisi juosta pakoon. Minut suljettaisiin taas jonnekkin ahtaaseen koppiin, enkä pääsisi pois. Paikka näytti kuitenkin rauhalliselta. Tosin kaunis, pimeä hiekkaranta jäi jo unholaan. Märkä harjas tahrautuu kaulaani kiinni. Ravistan sen pois, kunnes sen pitää uudestaan liimautua.
No, miksi minun tässä pitää mököttää ja laahustaa? Voinhan löytää vaikka jotain kivaa noiden puskien takaa! Mutta saako sinne mennä? Tai oikeastaan, missä olen? En ole törmännyt vielä ihmisiin, eikä täällä haise ihmisten teollisuus. Tai jos tarkkoja ollaan, täällä haisee hevonen! Voisinkohan törmätä vaikka villihevos laumoihin? Tunkeilenko luvatta muitten maille? No, kukaan äksy hevonen ei ainakaan ole vastaan tullut, joten voin siis mennä! Jalkani hypähtävät laahustavasta käynnistä kiihkeään laukkaan. Pian ilma täyttyy vaimealla töminällä. Sademetsä tihenee. Ilma kostuu. Päästän kurkustani kumpuamaan iloisen hirnahduksen. Väsymys ja meri jäävät unholaan, enää taivas on rajana. Siinä se on. Kaatunut puu! Pääsen verryttelemään jalkojani. Vahvojen jalkojeni ansiosta saan kiidätettyä Arabi vartaloni tyylikkäästi puun yli.
Esteen jälkeen hidasta. Korkeassa ruohikossa jalkani kastuivat entisestään. Se ei kuitenkaan ole syy. Haistan hevosen. Siirryn raviin. Ruskeat korvani taittuvat eteenpäin. Kuulen selvästi nelijalkaisen kavioiden kapsetta. Ja... jonkun huudahtuksen. Nyt kaikki likoon. Joko säikäytän jonkun, tai olen ansasssa. Hetkesti nostan taas laukan. Puska lähestyy, sen takana on totuus. Lehdet sivelevät siroa vartaloani. Tein sen! Hyppäsin puskan läpi! Edessänihän on valkea hevonen. "Hei..!" huudahdan varovaisesti. Entä jos tuo on vihainen? Tai jos olen luvattomalla alueella? Mitä sitten teen?
sarppa
 

Re: Under a violet moon.

ViestiKirjoittaja Siuri » 08. Tammi 2012 19:30

Jostain lähistöltä kuuluu aivan yhtäkkiä hirnahdus. Pysähdyn paikoilleni ja jään kuuntelemaan. Ääni ei toistu, mutta sen sijaan askeleita kuuluu läheltä. Unohdan kuitenkin pian kuunnella niitä ja keskityn olennaiseen - metsän tunnelmaan.

Diudau.. Alan hyräillä taas kerran omia kauniita sävellyksiäni hiljaisessa metsässä. Jotenkin niin ikävän hiljaista, vaikka onhan täällä paaljon muitakin eläimiä.
"Oi, hei!" tervehdin suurikokoista lintua, joka laskeutuu eteeni polulle. Se lähtee kuitenkin saman tien lentoon ja katoaa puskaan. Höh.. Ai ei seura kelpaa..? Noo kyllä minäkin löydän jostain parempaa seuraa.
Näytän kieltäni vielä linnun perään mutta jatkan sitten matkaani taas hymyillen. Nätti päivä. Aurinkokin paistaa!

Askeleet palaavat kuitenkin nopeasti taas mieleeni, kun nelitahtinen ravi muuttuu laukaksi. Pysähdyn taas kerran paikoilleni ja vilkuilen ympärilleni. Ne tulevat jostain tuolta metsästä, mutta mistä? Ja ne lähestyvät. Voi, olisiko se Ässä? Tai joku muu kiva, vaikka se Rayo!
Hymyilen jo valmiiksi, kunnes säikähdän ruskeaa hevosta, joka hyppää taakseni puskan läpi. Käännyn aivan saman tien häntä kohti ja jään kauhusta jäykkänä seisomaan. Katson vain ruskea, joka huomaa minut. Ja tervehtii. Unohdan pelon aivan saman tien, kun tuo toinen tamma alkaa puhua. Astun jopa askeleen lähemmäksi häntä.
"Moi!" sanon ja alan hymyillä. Toinenhan näyttää ihan kivalta. Ei ollenkaan pelottavalta! Eikä se ole edes minua suurempi, vooi, en ole aiemmin tavannut häntä, kukahan hän on?
"Mitä sä siellä puskassa teit?" naurahdan.
"Kuulin sut jo kaukaa!" ilmoitan iloisesti tammalle. Ainakin luulisi, että ne askeleet tulivat hänestä. Ei kai täällä muitakaan kovin paljoa ollut. Tai en tiedä, mutten ole aikoihin törmänny keneenkään. Kiva vihdoin nähdä joku!
"Mikä sun nimi on? Mun nimi on Hyrrä!" esittäydyn ja astun taas vähän lähemmäksi minua matalampaa tammaa.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Under a violet moon.

ViestiKirjoittaja sarppa » 09. Tammi 2012 21:29

Aurinko venyttelee keltaisia säteitään. Ne pääsevät yllättämään ruskeat silmäni. Aurinko on tehnyt kovan työn, kun on tämän kaiken puskan läpi tiensä raivannut. Sille urakka on kuitenkin vaikuttanut helpolta, verrattuna minuun. Pitkähkön ruohikon seassa piilee vihuliaisia kasveja. Ne meinaavat takertua joka askeleella jalkoihini. Onneksi rivakka tahtini karista ne jaloistani.
Puskasta irronneet lehdet vaivaavat minua. Lehdet ovat kiinni kai joka jouhessa. Äkkiseltään katsottuna näyttäisi siltä, että omistan vihreän harjaksen, mustan sijaan. Muuten olisi jo aikoja sitten minusta lähtenyt aimo ravistus, jolloinka kuisankappaleiden viimeisetkin rippeet olisivat kariutuneet pois. Vastaan tulleen hevosen tähden en kuitenkaan ravistele niin voimakkaasti, voisi luulla minua vaikka uhkaavaksi. Tyydyn siis pieneen ravistukseen. Osa noista vihreistä takertujusta ei päästä irti, ne jäävät norkoilemaan mustiin jouhiini. Osa taas suosiolla tipahtaa alas. Äänet ovat huomaamattomia. Vain pienen pientä suhinaa kantautuu, niiden koskiessa toisiaan.

Seuralainen ei näytä laisinkaan uhkaavalta, saati vaaralliselta. Ainahan kuitenkin kannattaa olla jonkinmoinen varaus, jos vaikka toinen esittäisi. En anna katseeni herpaantua hetkeksikään seuralaisestani. Tarkkailen jokaista elettä. En halua kuitenkaan toisen kokevan minua uhkana, mutta silti omistan pienen, varautuneen olotilan. "Hyppäsin sen läpi..." selitän lyhyesti ja ytimekkäästi. Äänessäni kantautuu kuitenkin vaarattomuus ja rauhallisuus. Pääni on vähän pystyssä ja korvat ystävällisesti pystyssä päin.
"Päivää Hyrrä. Olen Dangerous Ombra. Oikeastaan Dange." esittäydyn. Hyrrä näyttää aika innostuneelta. Minäkin hymyilen. On aina mukava saada uusia, toivottavasti tuttuja.
sarppa
 

Re: Under a violet moon.

ViestiKirjoittaja Siuri » 10. Tammi 2012 16:16

Hyppäsi läpi! Tietenkin hyppäsi. Itseasiassa minunkin tekisi kovasti mieli hyppiä puskien läpi, en ole aikoihin tenhyt niin. Sademetsässä on vieläpä niin paljon puskaa, että se onnistuisi hyvin.
Tuo toinenkin olento esittäytyy. Dangerous Ombra on hänen nimensä. Tai Dange.
"Seeeelvä!" sanon hymyillen esittäytymisensä jälkeen. Dange.
"En ole nähnyt sinua aikaisemmin, mihin laumaan kuulut?" kysyn sitten hymyillen. Ei ainakaan tasankohevosiin, tiedän varmasti toooosi monta tasankohevosta, eikä Dange näytä yhdeltäkään heistä. Kuuluukohan se Zoen kanssa samaa laumaan? Tai Zachin kanssa niihin lumihevosiin?
"Oletko lumihevonen? Siellä on nimittäin paaljon lunta!" sanon ja hymyilen leveästi ja iloisesti. Vooi, sinne täytyy mennä joskus taas. Voisin kertoa vaikka Dangellekin mitä tehtiin siellä viimeksi.
"Me tehtiin viimeksi Zacin kanssa siellä lumiukko! Siitä tuli hienoin lumiukko, mitä olen koskaan nähnyt!" kerron innosta lähes hyppien. Dange vaikuttaa niin mukavalta, näyttää kuuntelevankin vielä. Hihi, saisikohan hänkin tehdä joskus lumiukon? Pitää ottaa hänetkin ensi kerralla mukaan.
"Sitten me myös Zachrisin kanssa säikytettiin yksi hevonen, hypättiin iiiihan samalla tavalla puskan takaa ja sanottiin pöö!" kerron ja naurahdan vähän.
"Mutta se säikähti paljon enemmän kuin minä, se kääntyi saman tien ympäri ja lähti toiseen suuntaan. Suuttuikohan se meille?" pohdin ääneen. Ah, se oli mukavaa aikaa! Siitäkin on tosin jo niin kauan.
"Ja hei muuten, oletko sinä tavannut koskaan Goyaa? Ja Säihkyä? Ja Humua? Goyaa harmittaa, kun Säihky ja Humu ei näyttäydy muille, mutta minä leikin niiden kanssa!" jatkan innokkaasti selittelyä. Voi, eihän toinen saa edes suunvuoroa, kun kerron kaikki kaikesta. Pitkästä aikaa on kuitenkin joku, jolle puhua. Voisin jutella tässä vaikka koko päivän!
"Kerro sinäkin hevosista, joita olet tavannut, jooko?" katson Dangea odottavasti.

[Pyydän anteeks Hyrrän puolesta, se on vähän tuollanen ^^'......]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Under a violet moon.

ViestiKirjoittaja sarppa » 15. Tammi 2012 17:03

En voinut mitenkään estää itseäni. Pakosta aidosti iloinen hymynkaarteeni seilasi naamalleni. Hyrrä oli huvittava, tai jollain tapaa hassu, tosin hyvällä tavalla. Suu oli liikkeessä koko ajan. Vaikka en yleensä kauheasti itsestäni kertonut, kokeilen nyt kertoa itsestäni jotain. Toinenhan voisi luulla minua mykäksi örrimöykyksi, jota en todellakaan ollut! No, olin joidenkin kanssa. Mutta miksi Hyrrän kanssa? Eihän hän näyttänyt mitenkään pelottavalta. Jokaisella on kuitenkin omat salaisuutensa. Enhän minäkään näyttänyt vaaralliselta, vaikka uhkaavien henkilöiden kanssa olin vain sellainen.

"Öh... En oikeastaan mihinkään... Tulin saarelle äskettäin, ja tiedän vain sen, että olemme jossain sademetsässä." vastasin Hyrrälle parhaani mukaan, kun suunvuoroa sain. Tästä tapaamisesta tuskin tulisi hiljainen. Edes ihoani kirpelevä merivesikään ei tuntunut millää tapaa pahalta. Sai se kuitenkin vähän minut hytisemään. Sademetsän siimeksessä oli kyllä trooppinen ilmasto, mutta epäilin silti saarella olevan talvi. Merivesi oli ollut jäätävää saapuessani. Melkein jäässä. Onneksi jatkuva aaltojen riehuminen sai sen pysymään silti vapaana. Ei se minua kuitenkaan ollut yhtään sen enempää helpotttanut.
Lumihevonen? Hassuko tuo on? Enhän minä lunta ole! Tai, Hyrrä taisi tarkoittaa ehkä jotain.... laumaa. Niin sen piti olla. Eihän hän muuten olisi sanonut siellä olevan lunta. "E-en minä niihin.... lumihevosiin kuulu. En ole vielä kauheasti nähnytkään lunta. Aasiassa kun sellaista ei oikeastaan ole." vastasin Hyrrälle. Tamma näytti puhuvan minunkin suunvuoroni. Saisin ainakin hyödyllisiä tietoja loppuajalle täällä.
Zac? Kuka hän oli? Vasta nyt huomasin itseni ajattelevan kaikkea liikaa päässäni. Voisinhan mietteet esittää myös puheitse. Mutta että lumiukko! En ole koskaan nähnyt sellaista. Saati, että sellaisen olisi hevonen tehnyt!

"Ai teitkö sinä lumiukon?! En ole koskaan nähnyt sellaista, enkä ikinä hevosen kuullut tekevän!" vastasin ihmetystä puhkuen. Kaviot olivat kaiken lisäksi myös niin vaikeita! Miten sellaisen pystyi edes muotoilemaan?
"Kuullostaa hauskalta! Pitäisi minunkin ehkä joskus tuota kokeilla!" vastaan Hyrrälle. Naurahdan itsekkin myös hieman. Hyrrä on tainnut aika paljon olla niiden.... lumihevosten mailla. Pitäisiköhän minun seuraavaksi suunnata sinne? Hrr... mutta siellähän on takuulla jäätävän kylmä! Kyllä minä joskus sinne menen!

"Goya? Säihky? Humu? En ole tavannut ketään heistä." jatkan puhumista. Miksiköhän Säihky ja Humu eivät näyttäydy muille? Onkohan ne jotenkin pelokkaita? Tai mielikuvituksen tuotosta? "En ole vielä ketään tavannut. Kotimaassani kyllä, mutta en muista paljoa mitään. Niin pitkä aika." sanahdan vielä. Kyllä minä oikeastaan vielä joitakin hevosia muistin. En vain enää halunnut takertua menneisiin.

¤ Ihan mukavahan tuo on! ¤
Viimeksi muokannut sarppa päivämäärä 15. Tammi 2012 17:05, muokattu yhteensä 1 kerran
sarppa
 

Re: Under a violet moon.

ViestiKirjoittaja Siuri » 22. Tammi 2012 15:32

[Aaaaaaanteeksi kesto ;_____;]

Ei kuulu mihinkään laumaan? Niin, ai että hänkin on uusi. Haluaisikohan hän tulla kanssani tasankohevosiin? Sopisikohan hän sinne? Kavar varmaan mielellään ottaisi hänet. Ja muutenkin se tykkäisi, kun tuon uusia laumalaisia aina mukanani! Kai..
"Joooo, yhteismaalla, sademetsässä..!" nyökyttelen sitten ihan innoissani. Hmm, jos tuo on kerta uusi, tietääköhän se edes yhteismaasta mitään? Että mikä paikka tämä edes on? Risteymä lauma-alueiden keskellä?
Joo, ei se kuulu lumihevosiin. Niin se tosiaan sanoo.
"Aasiassa?" kysyn. En tiedä paikkaa, mutta se kuulostaa kivalta.
"Minä tulen Euroopasta", sanon sitten hymyillen. Se oli kiva paikka. Siellä tosin oli lunta..
"Täällä lunta on paaaaaaljon, jos joskus käyt jäätiköllä", kerron sitten. Huhhuh, jos hän ei ole koskaan edes nähnyt lunta, on paikka varmasti hieno!

Tuo puskajussi ihmettelee sitä, kun teimme lumiukon.
"Joooo-o! Ei se kyllä ihan lumiukolta näyttänyt, mutta oli tosi kivaa tehdä se", kerron. Kaksi kulmikasta ympyrää päällekäin.
"Joo, voin tulla kanssasi tekemään!", sanon sitten, kun hänkin haluaa tehdä sellaisen.
"Muttei nyt. Sinne on niin pitkä matka, mennään joskus sitten", jatkan nyt jo vähän rauhoittuen. Muutenkin sen verran viileä, että voisi mennä sitten kesällä vähän virkistäytymään.
"Lupaan etsiä sinut joskus myöhemminkin, niin voidaan lähteä sitten yhdessä", jatkan sitten. Paitsi ainiin.. Enhän minä saakaan mennä sinne. No mutta jos Zachrish sattuisi olemaan taas lähistöllä, niin hänen luvallaan voisimme mennä! Tai sitten tekeydytään molemmat taas lumihevosiksi. Harmi, ettei Dange ole ihan niin valkoinen, että voitaisiin piiloutua lumeen. Sitten kukaan ei edes huomaisi meitä ja voisimme olla iiihan rauhassa lumihevosten mailla.

Hän ei tunne Goyaa. Eikä Säihkyä. Eikä Humua.
"Harmi..", sanon sitten, mutta kuuntelen, kun Dange kertoo, ettei ole tavannut ketään. Ketään?!
"No mutta olethan sinä nyt tavannut minut", kerron iloisena.
"Ja mitä, ai et muista kotimaastasi paljoakaan?" kysyn ihmeissäni.
"Minä muistan tosi hyvin, kuinka eräs valkoinen henki johdatti minut tänne. Se ohjasi minut meren halki tänne", kerron sitten. Tuijotan lasittuneella katseella syvälle metsään ja käyn mielessäni ajat, kun olin vielä edellisessä kotipaikassa.
"Tiedätkö muuten, mikä on mielenkiintoista", kysyn ja siirrän katseeni metsästä taas Dangeen.
"Kun kaikki aina väittävät, ettei tällä saarella ole ihmisiä. En tiedä, eikö ne huomaa niitä, mutta minä ainakin olen nähnyt useamminkin sellaisia", sanon hieman miettien.
"Ihan samanlaisia kun kotonakin. Ne siis, jotka hoitivat minua. Silloin tällöin ne vaan seuraavat, mutteivät ihme kyllä nappaa minua kiinni", sanon ja naurahdan.
"Ne varmaan yrittää olla niin, ettei niitä nähdä", nauran taas ja katson tammaa.
"Ihan niinkuin minäkin joskus. Minulla on tällainen kiva suojaväri, jonka avulla voin piiloutua lumihankeen", kerron nyt ääneen. Ainiin, nyt en voi enää piilotella, kun Dange löytää minut kuitenkin.
"Harmi, että sinä olet ruskea.."
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Under a violet moon.

ViestiKirjoittaja sarppa » 29. Tammi 2012 10:04

¤ Ei mittää, minullakin vähän kehnosti menee... ¤

Yhteismaalla? Huh, ainakin turvassa olisin. Täältä kukaan ei minua voisi häätää pois. Oloni helpottuu huomattavasti, tietäessäni, missä olen. Katselen hieman ympärilleni. Paikalla ei näytä olevan muita. Joku trooppinen lintu laulelee suuri lehtisten puiden lomassa. En erota lintua, mutta ääni kuuluu selvästi ruskeisiin korviini.
Lumihan kuullostaa kivalta! Keskityn taas Hyrrään ja jätän ulkomaailman pimentoon. Korvani herkeävät kuuntelemasta lintua. Nyökyttelen siroa päätäni vastaukseksi Hyrrän puheille. "Minäkin haluan päästä lumessa temmeltämään." lausahdan. En kyllä nyt haluaisi, minustahan tulisi jääkalikka, kun märkä karvani jäätyisi. Hrrr... kylmää ajatuskin paukku pakkasesta..
"Aasia oli aika kiva paikka. Joskus oli kyllä hivenen liian kuuma..." naurahdan vastaukseksi Hyrrälle. Irvistän sanalle Aasia, en nimittäin enää osaisi ajatella siellä eläväni. Mitä vähemmän ihmisiä, sen parempi. "Eurooppa kuullostaa kivalta. Siellä kai on lunta?" sanahdan viimeisessä lauseessa kysymystä muodostaen. Olin joskus kuullut Euroopasta, sekä Afrikasta, jos olisin saanut valita, olisin mennyt Eurooppaan. Viileässä oli mukavempaa, kuin läkähdyttävässä kuumuudessa, en vain tiedä, miten lyhyt karvepeitteeni siihen suhtautuu.

Hirnahdan iloisesti. Tietty minä lumikentille lähtisin, vieläpä Hyrrän kanssa! "Tietty! Se olisi hauskaa!" vastaan iloa puhkuen. Tälläisten hevosten kanssa oli mukava olla, ei tarvinnut pelätä, mitä seuraavaksi tapahtuisi. "Se saattaa olla vaikeaa, saatan liikkua ympäri saarta... No, kyllä sinä minut sitten jostain löydät!" hirnahdan miettelijäästi. En itse ainakaan löytäisi itseäni. Olen niin ennalta-arvaamatonta sorttia.
Säihky. Sumu ja mitkä lie olivatkaan kuullostaa aivan heprealta korvaani. En ollut ikinä kuullutkaan sen nimisistä tyypeistä. "No, joo, elikkä olen nyt jonkun täällä tavannut." vastaan vähän pähkäillen. En ole oikeastaan tavannut, vaan tapaan, niin kai olisi pitänyt sanoa. Mutta äh, ei sellaiset pikku seikat mitään haittaa! "En, niin paljon paha, en halua edes ajatella..." huokaisen vastaukseksi surullisempana. Mieleeni tulee ihmiset, tai ne ensimmiset eivät tehneet minulle mitään, mutta se mies... Pääni oli huomaamattani painunut alemmas, mitä se tavallisesti oli. Muistin sen laivan vieläkin, ja ne kaappaajat. Kauheita. "Kyllä minä oikeastaan jotain muistan... Siitä on vain niin pitkä aika..." jatkan hetken mietiskeltyäni synkkää menneisyyttäni. Nostan kuitenkin päätäni, kun Hyrrä alkaa taas puhumaan.
"Henki?... Aika kivaa! Minä muistan vain jotkut salametsästäjät, jotka kaappasivat minut ja veivät jollekkin ihme laivalle." vastaan jo vähän hymyillen. "No?... Ihmisiä! Oikeasti? En ole nähnyt niitä kyllä täällä, ja ja ovatko he vaarallisia, voiko vaikka puskasta hypätä joku ja napata meidät?!" soperran jo osittain kauhuissani. En halua joutua enää niiden olioiden kynsiin. Haluan olla vapaa!
"Hoitavat? Minä en kyllä muista sellaisia puolia ihmisistä..." vasstaan vähän ihmeissäni, mutta rauhallisena.
"Niin... No voinhan minä aina jossain piilotella! Ja muiden mentyä hypätä puskasta, taas!" naurahdan jo iloisesti. Silmäni loistavat innosta. Siellä kyllä tulisi kylmä, mutta äkkiäkös siihen tottuisin!
sarppa
 

Re: Under a violet moon.

ViestiKirjoittaja Siuri » 05. Helmi 2012 00:37

Kuuma? Minua ei haittaa, vaikka paikka, jossa asuisin, olisi kuuma. Eikä minua oikeastaan kylmäkään haittaa. Kaikkeen tottuisi, ihan varmasti! Olisi kiva päästä joskus johonkin oikein kuumaan paikkaan, vaikka aavikolle!
"Joo!" vastaan lyhyesti, kun se kysyy, oliko kotona lunta.
"Tosi vähän kylläkin, täällä on niin paljon enemmän, mutta oli kivaa, kun sitä satoi!" hihkun ilosta muistellessani valkoista taivaalta tippuvaa. Mm, oli kiva napata hiutaleita kielellä.

Dange on innoissaan mukana, kun lupaan viedä hänet jäätikölle joskus.
"Ihan varmasti löydän! Kyselen vaikka jokaiselta ohikulkijalta!" sanon, kun Dange kyseenalaistaa löytämistäni. Olenhan minä aikamoinen agentti, piiloudun lumeen ja vaikka mitä.
Ja on tavannut jonkun. Hmm, olenko minä se joku? Eikö hän ole tavannut ketään muuta muka? Tietääkö hän edes, missä on? Ehkä hän kysyisi, jos haluaisi tietää enemmän. Ehkä..
"Mitä, salametsästäjiä?" kysyn ja tuijotan tammaa silmät suurina? Huhhuh..
"Ja joo, henki. Se johdatti minut myös jäätiköltä pois, kun luulin olevani lumessa. Ja jos totta puhutaan, niin olin ihan varma, että olin kuollut.. Mutta sitten tapasin Zoen joka vei minut Kotkan luokse ja siellä näin Kavarin joka antoi minun liittyä laumaan!" selitän yhä ihan tohkeissani. Äh, ja olin vielä niin törkeästi vain känynyt Zoen päälle.. Olisinpa vain tiennyt, että se on kiva hevonen. Ihan kuin Dange!
"Höh, no ei tietenkään! Ei ihmiset nappaa hevosia, nehän tulee kiltisti rapsuttelemaan korvan takaa", sanon hymyillen.
"Tosin en tiedä, voi täällä vaikka olla ihmisiä", sanon ja katselen ympärilleni. Ties vaikka vaanisivat puskissa. Oikeita villipetoja, haha!
"Ihmettelen kyllä, jos luulet ihmisten olevan pahoja. Tai siiiiiis kun mitä pahaa ne tekee muka?" kysyn ja katson Dangea. Kivoja kun mitkäkin!
"Joo, ja tosiaan kannattaa hyppiä puskista! Tosi kivaa! Täytyy vain varoa, ettei satu samaan puskaan ihmisten kanssa", sanon kiusallani toiselle. Eihän se sentään ihmisiä pelkää?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Under a violet moon.

ViestiKirjoittaja sarppa » 06. Huhti 2012 20:45

//Anteeksi kauhiasti, kun näin pitkään kesti... Jotenkin on menny inspis ja netti teki tepposen, kun olin lähettämässä viestiä, jolloin sen piti tietty katketa, ja viestin hävitä :/ .//

Minusta lumi oli outoa. Kavioihin tuli tierat ja se oli niin... kylmää. Hrr... En kyllä haluaisi asua maassa, jossa on aina lunta, tai onhan täällä lunta, mutta... Eri asia, en olekkaan täällä koko elämääni hengaillut. "Kuullostaa kivalta... Lumi on vaan ihan karseen kylmää... Kotona oli lämpimämpää, mutta toivottavasti täällä ei ole lunta ympäri vuoden. Onhan toki lumessa hauskojakin puolija, mutta liika on liikaa." puhelin ääneen vastaukseksi. Huomasin vasta, että minulla oli nälkä.
"Sen kyllä uskon! Kyllä sellanen tekisi terää, vaikka tällänen vilukissa oonkin..." vastasin naurahtaen. Jaa-a, ai jäätikölle... Heh, siitä voisi tulla hauskaakin. Lumestahan kannattaa nauttia, edes joskus, kerran, kun sitä täällä on! Taitaa Hyrrä ihmetellä niitä salametsästäjiä. "Niin... Etkö muka tiedä mitä ne on? Ne eläimiä nappaavat ilkiöt?" kysyn hieman kuummissani.
"Henki... En olekkaan ikinä nähnyt tai kuullut sellaisesta... Kuullostaa hurjalta! Ja mielenkiintoiselta! Sinulla kyllä kävi hyvä tuuri siellä jäätiköllä." sanahdan vastaukseksi. Ihmiset kilttejä? Hyrrä on kyllä lennellyt muissa maailmoissa. "Kilttejäkö? En usko, tai en ainakaan ole nähnyt yhtään kilttiä ihmistä koko maan päällä." vastaan inhoavalla äänellä. Rauhoitun kuitenkin. "Vihaan ihmisiä..." sanahdan perään vielä. Vihaan niitä, vihaan. En tahdo nähdä niitä enää ikinä! On kyllä ihmeellisiä ihmisiä olleet, jos eivät ole tehneet mitään, ilkeää... Oikeastaan en ole edes varma, olivatko entisen kotini ihmiset kilttejä. Siellä oli vain liikää hälinää, hevosia, se kaikki, liikaa... Ehkä vihasin vain sitä hälinää.
"Ihmisiä, täällä... Oletko tosissasi? Ei täällä näytä siltä, että täällä olisi ihmisiä." vastasin hieman peloissani. "Mitä pahaa? Onko silloin ihminen kiltti, kun pakottaa tekemään töitä? Antavat piiskaa, kun ei tottele? Onko se silloin ihanaa, tai kivaa!?" huudahtan hieman vihaisesti. "Anteeksi... Olen saanut vain niin syviä traumoja, että tuohdun aina, kun ajattelenkin ihmisiä." sanon häveten aikaisempaa huudahtustani.
"No puskat on kyllä kivoja, ja niistä kyllä on kiva hyppiä... Ehkä..." sanon naurahtaen.
sarppa
 

Re: Under a violet moon.

ViestiKirjoittaja Siuri » 17. Huhti 2012 17:22

[Juuu, eipä tuo mitään :)]

Liika on liikaa? Eihän lunta voi koskaan olla liikaa! Vai voiko? Enpä ole oikeastaan edes miettinyt asiaa. Kyllästyisiköhän lumeen, jos sitä olisi aina? En usko, lumi on kivaaaa! Hyppelisin varmaan kaikki päivät vaan lumen seassa ja tekisin niitä lumiukkoja!
"Et ole koskaan nähnyt henkeä?" saan vain sanottua ja katson silmät pyöreänä toista.
"Ainiin. Ne kuulemma näkyvät vain harvoille. Niin, mutta se oikeasti ohjasi minut kotoa aina tänne asti!" selitän ihan tohkeissani. Hyvä tuuri tosiaan oli, entä jos se ei olisi näyttäytynytkään koskaan minulle? Olisin varmasti vielä kotona aitauksessa.

Toinen puhuu ihmisistä jotenkin.. ..toisella tavalla. Ei ole koskaan nähnyt kilttiä ihmistä? Millaisia ihmisiä hän sitten on nähnyt? Pahoja?
Ja että oikein vihaa ihmisiä. Tietääköhän hän ollenkaan, mikä on ihminen? Sehän on olento, joka antaa ruokaa ja rapsuttaa. No ehkä en ala tapella toisen kanssa, ehkä hän on vain nähnyt erilaisia ihmisiä. Tai en tiedä. Ehkä hänellä on asenneongelma!
"Kyllä kyllä. Tai ei. En tiedä. Minulle sanottiin, ettei täällä ole ihmisiä, mutta minä aistin niiden läsnäolon. Ja sinulle voin sanoa", kerron, ja nojaudun lähemmäksi tammaa hiljentäen ääntäni.
"Minun aistini eivät ole pettäneet koskaan", kerron ja vetäydyn hitaasti taaksepäin.

Sitten tuo tamma alkaa kertoa ihmisistä. Pakottavat töihin? Piiskaavat?
"Mitä?" saan vain kysyttyä sen jälkeen. Vähän harmittaa, kun toinen noin korotti yhtäkkiä ääntään.
"Missä sinä tuollaisia ihmisiä olet nähnyt?" kysyn sitten hämilläni. Eihän tuollaisia ole edes olemassa. Ei varmastikaan ole!
"Ja joo, puskat on!" hihkaisen sitten hymy huulillani unohtaen kaiken tuon äsköisen puheenaiheen.
"Lähdetäänkö hyppimään?" kysyn sitten hymyillen.
"Vai ethän pelkää niissä lymyäviä ihmisiä?" kysyn vielä irvistäen ilkikurisesti.
--
[Peli jää nyt kesken, mutta hyrrä varmaan loikkelehtii pois jossain välissä :)]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron