Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Maikku » 11. Touko 2012 23:14

// Sasua ootellaan paikalle, ei muita :3 //

ARAGO

Luut ja nahkaa, pikkuisen lihasta. Maha täynnä sademetsän aukealta löydettyä kauraa ja ruhoa. Paraneminen eteni, joskin hitaammin kuin Arago olisi osannut odottaa. Ori liikuskeli levottomasti pikkuhiljaa etelämpään. Kimo eteni päivä päivältä pidemmän matkan ja alkoi muistuttaa enemmän sitä millainen oli ennen. Laiha ori oli yhä, karva ei kiiltänyt ja korvasta puuttuva pala näytti arvelluttavalta. Haavat olivat arpeutuneet, hyvällä tuurilla niistä vain osa jäisi muistoksi.

Ori ei kuitenkaan kyennyt saamaan mielenrauhaa. Hän oli jättänyt perheensä tyhmän syyn takia. Ollut helposti vietävissä ja katui tuota kaikkea nykyään. Tapaamilleen hevosille oli Loskan, Býlorin ja Mozzarellan jälkeen esittäytynt Kadotettuna, ihan vaan kaiken varalta. Mielessään hän oli päättänyt löytää perheensä. Rakkaan Geminsä, joka varsansa kanssa yritti pitää kokonaista laumaa kasassa. Arago oli tehnyt mielessään päätöksiä. Ori oli varma, että kykenisi auttamaan rakastaan olemalla tuon vierellä.

Ei sillä niin väliä, ettei hän ollut vieläkään täysissä ruumiinvoimissaan, mutta olisi hänestä taatusti apua. Enemmän kuin kukaan voisi koskaan arvatakaan sen ulkonäön perusteella. Sisua löytyi ja tahdonvoimaa. Sillä samaisella sisulla oli ori jälleen syömässä ja pienellä aukiolla. Pieni sade sademetsässä ei ollut uutta, se sai vain orin vilkaisemaan ylöspäin ja jatkamaan aikeitaan.

Hän kulki pitkin vanhaa polkua, jossa oli jotakin tuttua ennestään. Jonkun kanssa oli Arago ennenkin kulkenut tuota polkua samassa metsässä, matkalla johonkin. Iltapäivän aurinko porotti korkealla ja kuuman kostea ilma tuntui tukahduttavalta. Varovasti Arago meni makuulleen kosteaan maahan ja kuunteli papukaijojen raakuntaa. Kevyt hyräily pääsi suupielestä karkuun.
Maikku
 

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Sasu » 12. Touko 2012 18:06

Gamette ja Orion

Pitkästä aikaa Orionkin kulkee seurassani pitkin sademetsän polkuja. Hän on varmasti kasvanut, vaikken olekaan sitä huomannut, ja hänen varsakarvansa alkaa lähteä pikkuhiljaa. Voisinpa melkein väittää, että hän tulee vielä vaalenemaan mustasta ainakin harmaaksi jos ei nyt ihan valkeaksi. Kuljemme molemmat vaiti, Orion omissa mietteissään ja minä omissani. En tiedä, mitä hän mahtaa pohtia seuraillessaan katseellaan polun laitoja, mutta minä pohdin saaren tilannetta. Sitä, miten kaikki on viimeaikoina tuntunut melko rauhalliselta. Ei uutisia Jokerista, eikä ainakaan minun korviini ole kantautunut tietoa yhdestäkään kuolonuhrista. Silti olen aika ajoin levoton. Kuinka kauan tämä voi kestää? Pitäisi nähdä Loskakin taas joskus, ja olen miettinyt, ettei olisi lainkaan pahitteeksi tutustua eteläisenkään rajanaapurimme, vuoristoponien, johtajaan. Ponilaumojahan me molemmat johdamme, ja olisi mukava kuulla silloin tällöin edes lähiseudun tapahtumista, vaikkeivät ne ylittäisikään laumojenvälistä uutiskynnystä. Idän suunnalta en ole kuullut aikoihin mitään, mutta varmasti Kavar ja Belshet Stonehead ovat selvinneet velvollisuuksistaan tänä aikana ihan hyvin. Ovathan? Kaiken, kaiken mahdollisen jälkeen en näköjään vieläkään saata koko ajan uskoa meidän seisovan vakaalla maaperällä.

"...kuulitko sinä?"
"Mitä?" kysyn Orionilta mietteistäni heräten.
"Mihin me mennään?"
"Ajattelin etsiä meille ruokapaikan", kerron pojalleni, joka nyökkää, muttei sano enempää. Takaamme puhaltava tuuli heilauttaa jouhia silmilleni ja nakkaan päätäni tarkastellen samalla sademetsää. Meidän pitäisi olla perillä ihan pian...
"Tänne", vinkkaan päälläni Orionille, joka on jäänyt tutkimaan jotain aluskasvillisuuden joukkoon. Tähtipää jättää löytönsä vähän vastahakoisen oloisesti, mutta hipsii kuitenkin perääni. En jää turhaan odottelemaan häntä, vaan astelen reippaasti eteenpäin.

Sieraimiini leijuva tuoksu saa minut äkkiä pysähtymään kuin seinään ja sitten kiihdyttämään tahtiani. Kuvat vilisevät päässäni, ohikiitävät hetket, tapahtumaketjut, sanat, kasvonpiirteet...
Syöksyn verhona edessäni roikkuvien kasvien lomasta vähät välittäen aiheuttamastani siemenhahtuvien ja lehtien pölläytyksestä. Ja siinä. Siinä.
"...Arago?"

En voi käsittää. Siitä on.. kuinka kauan siitä onkaan? Kun viimeksi näin hänet? Ääneni kuulostaa käheältä, ontolta, epäuskoiselta, melkein särkyneeltä... ja hän on niin laiha ja.. resuisen näköinen. Mitä tämä.. kuinka... En meinaa saada henkeä, kun kaikki tukahduttamani uhkakuvat vyöryvät ylitseni. Kuinka monena yönä olinkaan miettinyt, lojuiko Arago hengettömänä jossain, petojen tai jonkun hullun tai luonnonvoimien uhrina, ja kuinka monena päivänä olinkaan vastaavasti yrittänyt kieltää sen kaiken, kieltää ja unohtaa, vakuuttua siitä, että kaikki on hyvin..?
"Arago, mitä..?" henkäisen, ja tällä kertaa ääneni särkyy.
"Äiti?" kuulen Orionin kysyvän ja sivusilmällä näen hänen seisovan takaviistossa minusta korvat huolestuneesti takakenossa ja varautuneen näköisenä. En pysty keskittymään, mutta tähtipään äänen kuuleminen palauttaa toimintakykyni. Itkua nieleskellen syöksyn viimeiset metrit Aragon luo.
"Missä sinä olet ollut?!" parahdan kyyneleet valuen pitkin kasvojani. En pysty pitämään itseäni kasassa. En Orionin, itseni enkä Aragon takia. Tiedän katsomattakin, että Orion on kauhuissaan, hän ei ymmärrä. En minäkään, en minäkään.
"Missä sinä.. kuinka.. näytät kauhealta, enkä minä tiennyt.. minulla ei ollut aavistustakaan.. miten sinun oli..."
Pakko yrittää hengittää. Olen vain ollut niin kamalan, kamalan huolissani myöntämättä sitä edes itselleni. Kyllä minä tiedän, että tämä on valtava saari jolla pedot liikkuvat, ja minä tiedän myös, että jollain ne pedot pysyvät hengissä. Ja nyt, Arago on tässä, hengissä, olemassa, enkä minä pysty kontrolloimaan enää yhtään mitään. Olen samaan aikaan mielettömän iloinen, mutta myös niin huolissani, että pelkään kuulostavani vihaiselta. En minä ole, en minä ole... Nieleskelen kyyneliäni. Kaikki on nyt hyvin, tai jos ei hyvin, niin ainakin paremmin. Pakko olla. Kyynelteni lävitse huomaan hymyileväni katsoessani Aragoa.

Kaikki viime viikkojen ja kuukausien epävarmuus ja huoli saavat minut ehkä ylireagoimaan, mutta kyllä tämä tästä. Kunhan tajuan, että Arago on oikeasti paikalla.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Maikku » 12. Touko 2012 18:50

Rauhallinen loikoilu etäisesti tutulla aukealla palautti orin mieleen muistoja. Äkisti hän musiti olleensa siellä Gemin kanssa, joskus hyvin kauan aikaa takaperin. Etäinen muisto oli viemässä Aragoa hyvää vauhtia muistojen syövereihin, mutta kavion kopsahdukset maahan palautti hätäisesti takaisin nykyhetkeen.

"Gem!" Arago huudahti tamman nähtyään ja nousi nopeasti seisomaan. Pian hän käveli tuon luokse ja hapuili toisen harjaa iloisena. Paremmin ei olisi voinut käydä. Gem oli tullut hänen luokseen kuin tilauksesta ja hurjasti edellisestä kerrasta kasvanut Orion oli emänsä vierellä. Perhe oli koossa. Arago sulki silmänsä hetkeksi ja antoi Gemin purkaa ajatuksiaan, polttavia kysymyksiään.

"Minua huijattiin. Olin parin epämiellyttävän tyypin seurassa, mutta lopulta pelastusoperaatio pelasti henkeni. Ellen olisi ollut niin typerä, mitään vaaraa ei koskaan olisi ollut. Ihanaa että te olette kunnossa.." Arago selitti hyvin kierrellen menoistaan. Pääasiahan oli orin mielestä siinä, että hän oli nyt siinä perheensä kanssa. Onnellisena ja paremmin voivana.

"Gem, anna anteeksi. Minun olisi pitänyt olla tukenasi enemmän", ori sitten valitteli rakkaalleen ja otti askeleen kauemmaksi nähdäkseen paremmin molemmat sekä Orionin että Gameten.
"Kylläpäs sinä olet kasvanut, Orion. Sinustahan on tulossa iso poika!" Arago sitten kehui varsaa ystävällisesti ja kehuvasti puhuen. Häntä harmitti, ettei hän ollut läsnä varsan kasvatuksessa alusta asti. Se oli yksi niistä asioista, jotka Arago aikoi varmasti korjata. Hän ei halunnut kenenkään kärsivän.
Maikku
 

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Sasu » 13. Touko 2012 11:38

Painan pääni vasten Aragon kaulaa yrittäen tasata hengitystäni ja lopettaa kyyneleet. Takanani Orion ottaa muutamia askelia lähemmäs, mutta näyttää edelleen jokseenkin varautuneelta. Ihmekös tuo - tähtipää varmaan tuskin muistaa isäänsä. Vilkaisen Orioniin hymyillen vaisusti. Kyllä tämä tästä, ei hätää. Tummansiniset silmät katsovat takaisin vakavina. Aragon alkaessa puhumaan nostan pääni jälleen ylös nähdäkseni hänet kunnolla. Tunnen silmieni pyöristyvän hämmästyksestä. Huijattiin? Epämiellyttäviä tyyppejä? Pelastusoperaatio? Ja sitten hän siirtyy itsensä syyttelyyn ja ihanaa että olemme kunnossa ja onhan se toki ihanaa ja hienoa että hänkin on vielä kunnossa, tai ainakin niin kunnossa että pystyy seisomaan omilla jaloillaan ja haluaisin sanoakin sen hänelle, mutta mitä täällä tapahtuu?! Ja äkkiä Arago pyyteleekin anteeksi enkä minä tunne olevani edelleenkään yhtään tilanteen hallussa. Aragon ystävällisten sanojen myötä vilkaisen poikaamme, joka hymyilee isälleen hieman epävarmasti.
"Älä sinä hyvä tavaton meistä tai varsinkaan minusta huolehdi, me olemme kyllä pärjänneet ihan hyvin. Näyttää ennemminkin siltä, että minun olisi pitänyt olla enemmän sinun luonasi!" päivittelen alkaen kuulostaa jo hieman enemmän itseltäni. "Sinä olet ihan kamalan resuisen näköinen. Oletko syönyt? Väsyttääkö sinua? Oletko ylipäätään kunnossa?"

Katson Aragoa ensimmäistä kertaa kunnolla. Kiilloton karva, laiha olemus ja arvet, puhumattakaan runnellusta korvasta. Ei, hän tuskin oli kovin kunnossa.
"Olet ollut teillä tietymättömillä iät ja ajat, ja sitten törmään sinuun keskellä metsää tuon näköisenä. Kuulisin mielelläni vähän tarkemmin tapahtumista", totean sellaiseen sävyyn, että tähän ei nyt sanota vastaan. Huolestunuthan minä vain olen, mutta vasta kuultuani koko tarinan voin päättää, kuinka huolissani minun pitäisi olla.
"Mikset ole ollut lainkaan meidän kanssa?" kuulen Orioninkin kysyvän vierelläni. Vilkaisen varsaa, joka katselee isäänsä vakavan mutta uteliaan näköisenä.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Maikku » 13. Touko 2012 15:04

Arago olisi halunnut mennä takaisin makuulleen ja kerätä voimiaan. Hän oli kävellyt tuona päivänä sademetsä tiheässä aluskavillisuudessa liian pitkään, ainakin omasta mielestään. Gemin tapaaminen oli ihaninta mitä olisi voinut sattua, mutta tamman reaktio oli vähän pelottava.

"Tietysti minä kerron sinulle kaiken, rakas, älä siitä huolehdi", Arago vastasi lyhyesti ja lämpimästi. Hän katseli varovasti varsaa, jonka kanssa hänellä ei ollut oikeastaan millaistakaan suhdetta vielä. Ori pelkäsi, ettei hänen oma varsansa edes muistaisi edellistä kertaa. Se kaikki sai Aragon tutnemaan enemmän syylisyyttä kuin aikaisemmin.

"Yksi musta tamma huijasi minua ja syötti minulle kasvia, joka vei näkökykyni. Joku ori vei minut mukanaan jäätikölle tarkoituksenaan jättää minut sinne kuolemaan... Minä olin tyhmä, kun en missään vaiheessa yrittänyt tapella vastaan. Jos olisin ollut alusta asti järkevämpi, mitään ei olisi tapahtunut. Lopulta Loska tuli Býlorin ja Mozzarellan kanssa paikalle. MInua hävettää koko juttu", ori puhui hitaasti, pitäen välillä hengähdystaukoja ja pyrki estämään haluaan mennä takaisin makuulleen.

"Minä olen ihan kunnossa jo, vaikka en siltä ehkä näytäkään. Näyttää varmaan hurjalta ja kurjalta", ori sitten vielä vakuutteli. Hän ei halunnut puhua koko hävettävästä asiasta mitä hänelle tapahtui. Arago halusi vakuuttaa Gemilla ja Orionille, että oli jo ihan kunnossa.
Maikku
 

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Sasu » 14. Touko 2012 11:44

Väläytän Aragolle hermostuneen pahoittelevan hymyn hänen vakuuttaessaan, että saisin kyllä tietää tapahtumista. Siitä huolimatta tunnen huolen lisäksi yleistä kasvavaa levottomuutta, ja minun on tosissani pidäteltävä itseäni, etten ahdistelisi Arago-parkaa lukemattomilla kysymyksillä. Vaikka eipä sillä, että Aragon selitys minua rauhoittaisi - miltei päinvastoin. Sokeuttavia kasveja? Niitä täältä kyllä löytyy. Mutta onko jonkun tarkoituksena voinut olla jättää Arago kuolemaan? Ilmeeni on varmaan kauhistunut, ja yritän pakottautua rauhallisemmaksi. Orion on tullut ihan kiinni kylkeeni, mitä en muista hänen tehneen aikoihin. Ja sitten tämä mystinen pelastuspartio... Loska? Muut nimet menevät täysin ohi korvieni, mutta Loskan minä haluan löytää tämän jälkeen. Minkä tämän? En tiedä. Kunhan asiat tästä hieman rauhoittuvat, haluan etsiä hänet kavioihini ja kiittää.
"Mutta.. miksi? Sinulla ei ole aavistustakaan, keitä he ovat? Tai tuskin on, etenkin jos et... entä silmäsi? Näetkö ihan hyvin?"
Jos hevosten tarkoituksena on ollut saada Arago hengiltä, he tuskin välittäisivät, vaikka hän sokeutuisikin siinä samalla. Ja sademetsän kasveilla on arvaamattomia vaikutuksia, jos ne kasvit nyt sademetsästä olivat peräisin. Luultavasti.

Aragon sanat saavat minut kaikesta huolimatta naurahtamaan hieman.
"Hurjalta ja kurjalta, niin", totean hymyillen vähän vähemmän ahdistuneesti. Mutta mitä valkea sanookin, kunnossa hän ei vielä ole. Arago kuulostaakin korviini lopen uupuneelta, ja hänhän taisi loikoilla maassa tullessani.
"Väsyneeltä sinä ainakin vaikutat. Käy toki kaikessa rauhassa makuulle, älä minun takiani rasita itseäsi enää enempää", kehotan lämpimästi ja pyyhkäisen toisen poskea turvallani. Liikehdintä vierelläni saa katseeni kääntymään Orioniin.
"Kaikki järjestyy", sanon vakaasti.
"Tiedän", Orion vastaa. Hymyilen hänelle, ja sitten Aragolle. En kuitenkaan voi vieläkään olla täysin rauhallinen, vaikka asiat toki näyttävätkin melko valoisilta. Miksi joku haluaisi tehdä pahaa Aragolle? En voi kuvitella, että hän olisi tehnyt mitään, mikä olisi voinut hankkia hänelle vihamiehiä. En mitään, paitsi...

Voi ei. Mutta eihän.. Tai totta kai joku tietää. Joku tietää, varmaan monikin, että olemme perhe, vaikkei sitä olekaan virallisesti kuuluteltu ympäriinsä. Ehkä juuri tämän takia ei. On ehkä narsistista ajatella, että tämä johtuu minusta, mutten keksi mitään muutakaan selitystä. Arago on hiljattain ollut kuolemanvaarassa, koska minä johdan metsäponeja. Totta kai johtajiin ja heidän perheisiinsä kohdistuu enemmän uhkia kaiken levottomuuden aikana. Kaikki katoamiset, Merel perheineen... Voi ei, ei taas tätä samaa ajatusketjua. Olen kyllä koko ajan tiennyt, että tässä virassa piilee omat vaaransa, mutten osannut ajatellakaan, että ne iskisivät minun sijastani ensimmäisinä läheisiini.
"Mikä on, äiti?"
Vieressäni seisova Orion varmaan huomasi jännittymiseni, vaikka se ohikiitävä olikin. Kyllä hän on sen verran kulkenut mukanani ja oppinut lukemaan mielialojani. Pudistan päätäni ja yritän parhaani mukaan näyttää rennommalta kuin mitä olen. Ei ihme, jos varsaa ahdistaa levoton tunneskaalani.
"Ei mitään, ei mitään. On hyvä, että olemme nyt kaikki koossa ja turvassa", vakuutan tähtipäälle ja hymyilen. Varsa hymyilee minullekin hieman epävarmasti takaisin, mutta antaa asian olla. Ei ole syytä huolestuttaa heitä kumpaakaan tämän enempää, ei ainakaan nyt. Nyt on tärkeintä saada Arago oikeasti takaisin kuntoon.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Maikku » 15. Touko 2012 13:04

Arago ymmärsi tehneensä ymmärrettävän virheen kun ei ollut maininnut näkönsä palautumisesta mitään.
"Näköni palautui muutaman päivän jälkeen", ori vastasi kysymykseen välittömästi, pitäytyen rauhallisessa ja tasaisessa puheessaan. Kimo pelkäsi säikäyttävänsä Orionia ja Gamettea vain lisää kaiken tapahtuneen kanssa puhumalla kiivaasti. Sitäpaitsi sellainen ei sopinut orin väsyneeseen olotilaan tai luonteeseen muutoinkaan.

Gemin annettua luvan mennä makuulleen toteutti Arago aikeensa mielellään. Ori painui takaisin mahallaan makaamaan mitään sanomatta. Hän hymyili pikkuiselle Orionille ja huomasi varsassa puoliksi irtonaista varsakarvaa. Asia hymyilytti ja samaan aikaan suretti Aragoa. Hän tunsi olleensa liian kauan poissa, mutta oli samalla iloinen varsan kasvamisentakia.

"Kaikki on menossa parempaan suuntaan Gem. Eiköhän sinun ja Orioninkin pitäisi levätä vähän. Ollaan kerrankin koko eprhe yhdessä koolla", Arago sanoi ja väläytti väsyneen hymyn. Hän oli huomannut Gemissä jotakin sellaista, mitä ei ollut tottunut tammassa näkemään. Jokin ahdisti tai pelotti tammaa. Liittyikö se Aragoon? Arago pohti asiaa mielessään, muttei virkkonut aluksi mitään.

"Gem. Minä uskoisin, että kaikki se saattoi liittyä jotenkin meihin. Pelkään,e ttä sinä ja Orion olette vaarassa", ori sanoi vakavalla äänensävyllä ja jatkoi sitten: "Minä olen ajatellut näitä asioita paljon Gem". Arago sulki silmänsä hetkeksi ja avasi ne sitten. Hän oli makuulle mentyään alkanut tuntea olonsa entistä väsyneemmäksi. Siitä huolimatta ori pisti tunteelle vastaan. Olihan kimo sentään jo huomattavasti paremmassa kunnossa kuin mitä aikaisemmin ja päivä päivältä näytti meno paremmalta.
Maikku
 

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Sasu » 21. Touko 2012 14:47

Aragon mainitessa näkönsä palautumisesta päästän ilmat ulos sisältäni vaikken edes huomannut pidättäneeni hengitystäni. Muutama päivä, eivätköhän Aragon silmät nyt olisi jo ihan kunnossa. Asiaa voisi harkita uudelleen, jos ori alkaisi törmäilemään puihin tai käyttäytymään muuten kummallisesti. Valkean asettuessa maahan astun vähän lähemmäs ja Orion hissuttelee perässä. Nuori ori vastaa isänsä hymyyn jo vähän rohkeammin - tähtipääkin taitaa alkaa uskoa, ettei mitään suurta hätää ole.

Aragon ehdottaessa lepäämistä ravistelen itseäni henkisesti ja nyökkään hymyillen pehmeästi. Vilkaisen sademetsää ympärillämme, ja kun mitää poikkeavaa ei näy tai kuulu, asetun minäkin maahan vastapäätä Aragoa. Orion hipsii aukion laidalle puuhaamaan jotain omiaan ja loiskuttelemaan matalassa purossa. Hyvä niin, sillä Aragon sanat saavat levottomuuteni jälleen nousemaan ja tekorauhallisuuden rapisemaan pois. Puristan huuleni tiukasti yhteen pieneksi hetkiseksi, ja olen vähän aikaa hiljaa pohtien vastaustani.
"Täällä kaikki ovat vaarassa", aloitan mietteliäästi. "Toiset enemmän, toiset vähemmän. Valitettavasti asia taitaa olla niin, että kaikken pahimmassa vaarassa ovat johtajat ja hevoset heidän ympärillään. Joku voi olla minun ja Orionin perässä, mutta älä unohta itseäsi. Sinunkaan vaarasi ei ole vielä ohi."
Puhun miltei huomaamattani tavallista matalammalla äänellä.
"Ja minusta tuntuu... että he kävivät sinun kimppuusi päästäkseen samalla tavallaan minun kimppuuni. Tämä on toki vain oletus, mutten keksi muutakaan syytä, miksi he yllättäen haluaisivat.. vahingoittaa sinua."
Sanat tuntuvat paksuilta, tahmeilta, vaikeilta saada ulos kurkusta. Ei tästä puhuminen ole helppoa, vaikka minun kai pitäisi pystyä siihen.

En ehdi edes aloittaa seuraavaa lausetta, kun kuulen Orionin kiljaisevan. Olen pystyssä ennen kuin saan ajateltua sanaakaan, mutta näkemäni mukaan Orionilla ei ole mitään hätää.
"Mitä nyt, kulta? Sattuiko?" kyselen silti korvista kavionpohjiin saakka jännittyneenä.
"Valtava sammakko!" Orion julistaa puron laidalta. Minulta kestää pari sekuntia sulatella tietoa, ja hyvä etten sen jälkeen valahta ihan veltoksi.
"Tule tänne, höpsö", kehotan ja Orion tottelee kuuliasesti. Pörrötän poikani harjaa ja vilkaisen Aragoon.
"Ehkä meidän on kuitenkin parasta olla murehtimatta sen enempää etukäteen. Jos joku on meitä vastaan, pelaamme vain suoraan heidän pussiinsa valvomalla yötä päivää ahdistuksen kourissa", tuumaan.
"Keskitytään nyt vaikka siihen, että saadaan sinut kunnolla elävien kirjoihin", naurahdan Aragolle kiusoittelevasti. Kyllä tämä tästä.

[Tähän väliin voisi varmaan heittää se aikahypyn?]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Maikku » 26. Touko 2012 10:41

// Otetaan vaan :3 //

Arago makasi turhia liikkumatta pienellä aukealla sinä samaisessa sademetsässä. Orin siro pää tarkkaili ympäristön tapahtumia ja korvat osoittivat Gemin suuntaan. Hän kuunteli joka sanan tarkasti, vaikka ei koko aikaa Gemiin katsonutkaan. Tamman sanat saivat kuitenkin kimon kääntämään katseensa itseänsä kohti.
"Niin Gem, saarella on pahuuttakin. Minä en uskonut sitä ennen. Sen takia minä olin niin helposti huijattavissa", Arago vastasi ehkä vähän surusilmäisestikin ja haukkasi sitten vierestään tupollisen ruohoa. Sademetsä oli ihmeellinen paikka kasvustoineen ja Aragon mielestä ihanan lämpimine keleineen.

"Se saattaa olla", Arago vastasi Gemin epäilyksiin ja huomasi pian sen jälkeen kääntävänsä päänsä pelästyneenä Orionin puoleen. Ori oli juuri nousemassa seisomaan kun hän kuuli Orionin nähneen vain ison sammakon. Mitään todella vaarallista se ei ollut. Puheenaiheen takia Arago oli ollut heti pelkäämässä pahinta. Tuntien olonsa tyhmäksi ja helpottuneeksi Arago meni takaisin makuulle.

"Kuten sinä tahdot, Gem. Minullekin kelpaisi se", vastasi Arago hymyillen Gemille tuon palattua takaisin hänen luokseen Orionin kanssa. Gamette oli puhunut siitä kuinka ei pitänyt murehtia liika etukäteen ja olisi ekskityttävä ensin orin takaisin kuntoon saamiseen.

---Aikahyppy---

Arago loikoili paikoillaan kiireettömänä. Hän oli saanut nauttia rakkaansa seurasta pitempään kuin olisi saattanut ikinä toivoa. Kimo ori makoili uudella paikalla, joka oli jossakin päin yhteismaata. Mielessään ori hahmotti jonkinlaisen kartan sen hetkisestä olinpaikastaan. He olivat vaihtaneet välillä vähän paikkaa ihan vain petojenkin takia. Ilta oli vasta nuori, mutta kimo ei tuntenut kiireelliseksi nousta mihinkään.

// Jätin nyt sun päätettäväksi kuinka kauan aikaa on mennyt ja onko Gem ollut paikalla koko ajan vai ei.//
Maikku
 

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Sasu » 26. Kesä 2012 20:11

[Iik ääk kuukausi mitä missä välissä? >__> Voi hyvät hyssykät, en oikein pysy mukana kalenterissa. Jos aikaa tosiaan olisi mennyt sen verran, että Orionin pikkusisko olisi jo saanut alkunsa?]

Katsahdan mietteliäänä alkuillan taivasta kävellessäni pitkin polkua. Koska olimme kohtalaisen lähellä metsäponien rajaa, olin käynyt vähän jaloittelemassa sillä suunnalla ja kuulostellut, josko jotain olisi meneillään. Erään rajavartijan kanssa vaihdoimmekin pari sanaa, mutta mitään sen kummoisempaa ei tapahtunut. Orionia ei ole näkynyt päivään tai pariin, eikä rajavartijakaan muista nähneensä häntä, mutten ole järin huolissani. Niin sääli kuin se onkin, poikamme on aikuistumassa, enkä voi hänen olettaa koko ajan kulkevan perheensä mukana. Voi, kuinka nopeasti aika kuluukaan, vastahan hän syntyi... Voi ei, alan kuulostaa ihan vanhuudenhöperöltä tädiltä. Ja sitä paitsi, Orionin itsenäistymisen pitäisi olla vain hyvä asia - onhan jaloissamme luultavasti pian koikkelehtimassa uusi pienokainen... Vilkaisen vatsaani mietteliäästi. Olin jo ennen Orionia miettinyt, mitä tästä tulee. Iskeekö julma maailma suoraan kasvoihin silloin, kun sitä vähiten odottaa, ja kun se sattuu eniten? Orion kasvoi pitkän aikaa ilman toista vanhempaa, mutta nyt kaiken pitäisi taas olla hyvin. Mitä Orion ajattelisi pikkuveljestä tai -siskosta? Pudistelen päätäni omille ajatuksilleni. Malttia!

Hymyilen Aragolle tervehdykseksi astellessani aukiolle.
"Millainen olosi on?"
Olihan hän varmasti vahvistunut näiden muutaman viikon aikana - kuinka kauan olimekaan kulkeneet yhdessä? Tuskin kovinpaljon kuunkiertoa enempää, ja olen toisinaan edelleen huolestunut Aragosta. Näiden päivien aikana olen toki parhaani mukaan yrittänyt auttaa häntä pääsemään jälleen kuntoon, melkein kuin olisin välillä hoitanut kipeää varsaa. Naurahdan ajatuksissani. On siinäkin vertauskuva.
"Kävin joella, mutten kuullut mitään uutta. Näitkö sinä ketään?" tiedustelen astellessani ruohoiseen kohtaan haukkaamaan muutaman suullisen. Kaikki on ollut pääasiassa leppoisaa. Välillä olemme kulkeneet erillämmekin, minä metsäponien mailla tarkistamassa tilannetta ja Arago jossain muualla, ja onpa Orionkin viihtynyt pari päivää kerrallaan meidän seurassamme. Jostain syystä minusta on vähän hassua ajatella meitä oikeana perheenä - emmehän me sitä kauaa ole ehtineet olemaankaan!
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Maikku » 29. Kesä 2012 20:25

// Aijai. No saat anteeksi :D Sovitaan niin//

Kävelyä, ravispurtteja ja laukkahetkiä. Syömistä. Terävää ympäristön tarkkailua korvat pyörien ympäri päätä kuin propellit. Sellaista oli Aragon elämästä tullut. Rakkaan Gemin vierellä oloa, paljon enemmän kuin kimo olisi saattanut toivoakaan. Ja pojan, Orionin kanssa oloa. Arago uskoi vakaasti, että pystyisi vielä voittamaan poikansa luottamuksen. He kuitenkin tutuistuivat vasta toisiinsa. Menisi siihen aikaa vielä jonkin verran.

Aragon mielessä tapahtui jatkuvasti tärkeää ajatusten vaihtoa aivopuoliskoiden välillä. Niiden kaikkien "varo tuota oksaa" "kävele hitaammin" "älä rasitu liikaa" kommenttien välissä oli myös tärkeääkin pohdintaa. Hän ei halunnut jättää Gemiä eikä Orionia kahdestaan. Ei etenkään nyt, jos uusi pienokainen tulisi maailmaan. Hän ei ollut ottanut asiaa puheeksi vähään aikaan Gemin kanssa, mutta se olisi pian edessä. Tamma oli varmasti huomannut kuinka Arago oli jo voimistunut! Hän oli järkevämpikin, tai ainakin uskotteli itselleen niin. Uutta karvaa oli kasvanut jo kaikista pienimpien haavojen ja rupien päälle. Hyvä tästä tulisi vielä, järkevän näköinenkin.

Arago hörähti Gemille tervehdykseksi nähtyään tamman. Gem sitten oli yhä vain niin kaunis!
"Voin mainiosti", ori vastaa hymyillen ja hänen hyvän olonsa saattoi huomata silmissä asti näkyvässä innokkuudessa. Entäs elämänhalu sitten? No se oli vähintäänkin kaksinkertaistunut!

"Tapasin eksyneen nuorikon, ohjasin hänet takaisin lumihevosten suunnille. Ei mitän erikoista", Arago vastasi ja muisteli mustankimoa oria. Ori oli ollut muutenkin nuori ja ilmeisesti Caraliassa ensimmäistä kuukauttaan. Arago oli neuvonut oria mielellään. Kuului se hänen mielestään osittain mahdolliseen tehtävään johtajanakin. Jos Gem antaisi myöten.

"Kuule Gem, ikävä kiusata sinua tällä puheenaiheella, jos et pidä, mutta... Haluaisin tukea sinua johtotehtävissä. Et voi toimia samalla täysipäiväisenä johtajattarena kun sinulla on pienokaisia ympärilläsi. Johdettaisiin yhdessä", Arago sanoi. Hän oli huolissaan tulevaisuudesta. Huolissaan Gemin voinnista henkisesti ja fyysisesti. Olihan johtajattarena toimiminen yksinäänkin jo työlästä.
Maikku
 

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Sasu » 07. Heinä 2012 15:36

Katsahdan Aragoa lämpimästi hänen kertoessaan vointinsa olevan mainio. Se on hyvä, on loistavaa, kuinka hän voimistuu päivä päivältä. Sitä on helpottavaa katsella. Siitä huolimatta en ole varma, uskallanko päästää häntä kuljeskelemaan yksinään ihan vielä. En toki aio ikuisesti kulkea hänen vierellään varmistelemassa, että kaikki on varmasti hyvin, mutta... minä tosiaan säikähdin. Kuumuuden hiljentäminä iltapäivien tunteina olen miettinyt sitä, mutta ajatukseni tuntuvat kiertävän hyödytöntä kehää, ja ne melkein hyppäävät tavanomaisille urilleen nytkin. Yritän työntää ne pois, ja onnistunkin, nostan turpani maasta ja käännän katseeni Aragoon hänen mainitessaan täällä harhailleen lumihevosen. Niin, Arago oli varmasti paras hevonen siihen tehtävään. Hymyilen orille hienoisesti vastaukseksi.

Hymyni kuitenkin väistyy kasvoiltani ja katseeni valuu Aragon kasvoista tämän jalkoihin ja siitä maahan. Hieraisen silmäkulmaani polvensyrjään kuunnellessani kimon sanoja. Nostaessani pääni takaisin ylös huulillani kareilee kuitenkin jälleen hymy, vähän kiusoittelevakin sellainen.
"Älä höpsi, Arago. Meinaatko, että alan tulla vanhaksi? Selvisin Orionin kanssa vallan mainiosti, miksen siis myös hänen pikkusisaruksensa kanssa? Sitäpaitsi pienokaisen syntyessä Orion tuskin käy enää edes katsomassa vanhempiaan kuin korkeintaan kerran kuunkierrossa! Niin surullista kuin se äidin näkökulmasta onkin myöntää, hän on silloin jo itsestään huolehtimaan kykenevä nuorukainen", naurahdan vähän surumielisestikin. Toisaalta on ihanaa seurata varsansa kasvua, mutta toisaalta... no, pian olen varmaan tyytyväinen, ettei minulla ole huolehdittavana kuin yksi vastasyntynyt.
"Sitäpaitsi", sanon tiukempaan sävyyn. "Sinut yritettiin saada hengiltä. Meidän suurin etumme on nyt se, etteivät he - keitä ikinä ovatkaan - tiedä sinun olevan edelleen elossa. Mitä tapahtuisi, jos julistaisimme koko saarelle, että olet metsäponien toinen johtaja? Ne tyypit eivät vain pelleilleet huvin vuoksi. He yrittäisivät uudelleen. Pahimmassa tapauksessa he voivat arvella, että me kaksi olemme liian varovaisia, ja käydä Orionin kimppuun, tai uuden pienokaisen."

Puren hampaitani yhteen ja katson hetkeksi pois tasoittaakseni kuohuntaa sisälläni. Jatkaessani sävyni on hieman pehmentynyt.
"Minä en halua millään lailla lytätä, rajoittaa tai epäillä sinua, mutta meidän kaikkien turvallisuus on nyt etusijalla. Enkä minä tiedä, voisitko olla täydellisen onnellinen metsäponina. Jos sinusta tässä osassa sademetsää on kuuma, voit vain kuvitella, miten lämmintä saaren eteläosassa on. Mitä muuta alueellani on? Aavikkoa ja kesäisin miltei yhtä kuumaa tasankoa - ja minimaalinen läntti havumetsää. Täällä yhteismaalla sademetsässä on kulkenut kaiken kokoisia hevosia jo jonkin aikaa ja tänne on tallaantunut uusia polkuja ja vanhat ovat muuttuneet tilavammiksi, mutta metsäponien alueella liikkuu pelkkiä poneja. Siellä, missä minä laumalaisineni pystymme liikkumaan helposti, sinä joutuisit taistelemaan roikkuvien kasvien ja ties minkä kanssa. Ei jaguaareja karkuun juostessa parane takertua kaulastaan liaaneihin. Sinä kuulut pohjoisen havumetsiin lumen keskelle", totean lempeästi ja astelen hieraisemaan Aragon kaulaa turvallani.
"Sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, ettemmekö me voisi olla perhe. Oikea perhe, joka viettää aikaa yhdessä. Lapsemme voivat kulkea kummankin kanssa, ja sinä voisit auttaa minua monessa asiassa myös lumihevosten keskuudesta käsin", sanon lempeästi ja todella toivon, että Arago ymmärtää.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Maikku » 09. Heinä 2012 19:15

Niin paljon kuin Gamettea rakastin, en silti kyennyt olemaan samaa mieltä hänen kanssaan. Siinä missä Gem yhä pysyi kannallaan, minäkin pysyin. Pässitetään tässä nyt sitten kumpikin omalla kannalla! En halunnut tyrkyttää itseäni johtohommaan tammani rinnalle, mutta näissä keskusteluissa tunsin oloni poikkeuksetta sellaiseksi. Ajattelimme erilailla, mutta emme silti onneksi olleet kehittänytt puheenaiheesta riitaa. Minusta kuitenkin tuntui ikävästi siltä, että siihen suuntaan olimme menossa. Miten saisin Gameten ymmärtämään minun kantani?

Gem myös musitutti minua Orionin vanhenemisesta. En ollut ehtinyt olla Orionin elämässä mukana hänen nuoruudessaan, kuinka paljon se vaikuttaisi nuorukaiseen? Kuinka paljon toivoinkaan, että olisin ollut pojan lähellä kun hän oli pieni. Tunsin välimme jotenkin etäiseksi kaikesta huolimatta.

"Ymmärrän kantasi, rakas. Minä vain.. äh, en halua olla tyrkyttämässä itseäni rinnallesi johtamaan, mutta olen kuitenkin kanssasi erimieltä. Minusta olisimme vahvempia vihollisia vastaan, jos pitäisimme yhtä johtamisessa. Sitäpaitsi, mitä useampi tietää meistä, sitä paremmin viholliset pysyvät poissa. Onhan eri asia löytää joku tuntematon kimo ori kuolleena, kuin johtaja?" yritän saada rakkaani ymmärtämään. Meidän kaikkien parhaaksi.

"Minua kylmyys ei niinkään houkuttele enää. Ikävät muistot palaavat mieleeni siellä. Usko tai älä, olen alkanut pitämään tästä sademetsästä", vakuutan Gemille hymyillen aidosti. Ymmärsin hänen kantansa, mutta toivon Gemin myös ymmärtävän omaa kantaani. Tietysti olisi varsoillemme kannattavaa, että he voisivat tottua mahdollisimman monipuoliseen ympäristöön, mutta silti. Tunsin oloni paremmaksi mitä lähempänä perhettäni olisin.
Maikku
 

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Sasu » 15. Heinä 2012 17:22

[Hei ahihi hämäräsokea hahmo miksen tajunnut asiaa edellisen vastaukseni aikaan, arvaapas kuka tuli heti mieleen. x'D]

Arago sanoo, että ymmärtää, muttei sitten kuitenkaan. Mutta toisaalta, enhän minäkään voi sanoa täysin ymmärtäväni hänen näkökulmiaan, enkä pysty seisomaan niiden takana omien huolieni ja ties minkä hyökyessä tielle - siksihän me tästä vielä keskustelemmekin. Minä olen elävä maalitaulu tasapainoillessani yksin huipulla, kaikkien nähtävillä. Aragosta olisimme yhdessä vahvempia vihollisia vastaan, mutta kun minä pelkään niin, ettei se toimikaan sillä lailla. Jos seisomme molemmat veitsenterällä, kaikkien huomion kohteena vailla perääntymismahdollisuutta, olemme entistä suurempi maalitaulu kenelle vain.

Tiedän, että ori tarkoittaa vain hyvää, mutta silti hänen sanansa saavat minut yllättäen puremaan hampaani tiukasti yhteen. Mitä oikein... löytää joku tuntematon...
Johtaja tai ei, kuollut kumminkin.
En lausu ajatuksiani ääneen, vaan pidättelen melkeinpä katkeria sanoja sisälläni. Minulle se ei olisi lainkaan eri asia. Vedän henkeä katsoen pois. Tämän ei pitäisi olla tällaista. Minun ei pitäisi joutua harkitsemaan miltei jokaista sanaani näin tarkasti. En halua, että tämä leimahtaa ilmiriidaksi. En minä riitele, taivaan tähden, siitä on aikaa, kun olen joutunut edes lähelle riitaa! Ja nyt tämä. Vaikuttiko yksi vuosi meihin tosiaan näin? Kulunut vuosi on toki ollut molemmille raskas, mutta nyt, minä... en tiedä, sekavat ajatukset poukkoilevat päässäni jo valmiiksi, riita tästä vielä puuttuisi.
"Vaikka sinun sieppaajasi ilmeisesti tiesivätkin, että olet johtajan kumppani, ei se tuntunut heitä estävän", mumisen hiljaa. Ja entä, entä jos lopulta kävisikin huonosti? Ei sillä olisi väliä, kuka kuollut oikeastaan on. Paniikki voisi aiheuttaa mitä vain, se voisi kääntyä joko meidän tai vastustajiemme hyväksi. Johtajan saaminen hengiltä olisi tietysti heille ja heidän puolelleen voitto, meille ja etenkin minulle se olisi vain suunnaton suru. Mitä siitä seuraisi? Syyllisten saaminen kiinni, vai lisää kapinointia laumalaisten keskuudesta, lisää rohkaisua murhaajille ja enemmän veritekoja? En tiedä, ei tällaisia asioita pitäisi yrittääkään ennustaa, sillä loppupeleissä mitä vain voi tapahtua. Enkä minä halua käydä läpi enää yhtään skenaariota, jossa Aragolle käy huonosti.

Lopeta sitten, komennan itseäni. Pudistelen päätäni vaiti.
"Kyllä tämä tästä järjestyy, tavalla tai toisella", henkäisen yrittäen pitää toiveikkaan sävyn yllä lauseen loppuun asti. Asiat järjestyvät. Asiat järjestyvät ja ajatukset selkenevät jossain vaiheessa. Niiden on pakko. Niin maailma toimii. Eikö? Miksi sitten olen niin kovin hukassa, kun asioiden pitäisi viimein olla hyvin? En minä ollut näin huolissani kulkiessani Orionin kanssa, vai olinko? Olinko sittenkin? Nukuinko yöni rauhassa, vai valvoinko katsellen tummaa taivasta? Onko sillä mitään väliä nyt? Onhan sillä, sillä on jotain merkitystä jollekin, mutten saa taivutettua ajatuksiani sen ympärille. Nyt olisi kuitenkin tärkeämpää keskittyä hetkeen ja pysyä kerta kaikkiaan enemmän kasassa, eihän tästä tule muuten mitään.

Aragon hymyillessä minulle niin kovin aidon oloisesti, en voi muuta kuin hymyillä takaisin, ja mielenikin tuntuu yllättäen keventyvän. Yritön pitää siitä keveydestä kiinni.
"No, toivottavasti et ole tykästynyt tähän liikaa, sillä Orion haluaisi kovasti mennä katsomaan jäätikköä. Nythän hänellä olisi oiva opas retkelleen", kiusoittelen valkeaa. Hiukan vaisusti ehkä, mutta kuitenkin. "Hän vaikutti olevan kovin harmissaan, kun ehti talven aikana nähdä niin vähän lunta. Pieni kierros jäätikön laitamilla voisi olla hänen mieleensä."
Se olisi hyväksi heille molemmille - vähän isä-poika aikaa, jota en ole Orionille tähän asti pystynyt tarjoamaan. Orion ei enää varsinaisesti arastele isäänsä, mutta käyttäytyy tätä kohtaan hieman etäisen kohteliaasti. Matka täältä jäätikölle ja takaisin luultavasti väkisinkin murtaisi jäätä heidän väliltään. Niiden muutaman päivän aikana voisin itse tehdä kunnon kierroksen metsäponien alueella.
"Se voisi oikeastaan olla kaikin puolin hyvä idea. Orion ei kulje vielä ihan aikuisen hevosen tahtia, joten sinunkaan ei tarvitsisi rasittaa itseäsi liikaa."
Ja ehkä ilmassa väräjävät epämääräiset jännitteetkin katoaisivat. Kai me joudumme väkisinkin törmäyskurssille, kun ensin emme näe vuoteen, ja sitten vietämmekin kaiken aikamme yhdessä. Siitä tämä vain johtuu.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Maikku » 20. Heinä 2012 00:53

// Hehhee, eipä lienee tarvitse arvailla paljoakaan 8). Muuten, jos me toteutetaan tuo isä&poika retki, niin olisiko se samaan aikaan kuin Gemin johtajien kokous? Mitäs mietit? //

Ymmärrän Gemin kannan, mutta olin siitä huolimatta huolissani hänen voinnistaan ja varsojen voinnista. Olisin ehdottomasti halunnut auttaa, mutta hän ei antanut minun tehdä sitä. Purin ylähampaani vasten alahuulta ja nielaisin kerran. Olin hirvittävän huolissani rakkaastani, mutta tällä tavalla tunsin oloni vain hyödyttömäksi.

"Mutta jos muutkin tietäisivät, niin he menettäisivät etulyöntiasemansa", yritin vielä kerran. En purrut hampaita alaleukaan, yritin hymyillä hiukan ja hapuilin sitten Gemin harjaa. Rapsutin häntä sään kohdalta hampaillani samalla kun pohdiskelin takaisin jäätikölle paluuta. Ei minua todellakaan huvittanut, mutta houkutus Orionin kanssa saadusta yhteisestä ajasta oli kerrassaan hieno. En voisi torjua Gemin jaloa ajatusta, vaikken niinkään jäätikölle takaisin halunnutkaan.

"Ehkä minä sitten voisin viedä poikani retkelle", sanoin ottaen askeleen kauemmaksi Gametesta. Hymyilin hänelle. Halusin niin kovasti auttaa. Orionin kanssa viettämäni yhteinen aika auttaisi sekin rakastani. Ei vain ihan sellaisella tavalla kuin toivoisin.

"Ymmärräthän sinä, että haluan auttaa sinua. Et vain anna minun tehdä sitä", kerron Gemille katsoen voikkoa kaunotarta silmiin. En halunnut riidellä. Enkä uskonut Geminkään tahtovan. Silti minusta tuntui, että minun olisi oltava luovuttavassa osassa. En voisi hänen sisukkuudelleen mitään. En osannut kääntää purjeita laivasta tahdonvoimallani.
Maikku
 

Seuraava

Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron