Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Sasu » 04. Elo 2012 15:19

[Hmm, oikeastaan se voisi ajoittua ajalle ennen kokousta tai edes tietoa taudista, koska Gem ei välttämättä päästäisi Aragoa ja Orionia kuljeskelemaan ympäriinsä kuultuaan mitä viestinviejällä oli sanottavanaan. x') Orion oli kuitenkin taas lähettyvillä kun viesti saapui, joten jospa retki ajoittuisi melko pian tämän pelin jälkeen? 8) ]

Huokaisen tuntiessani Aragon rapsutuksen ja pyyhkäisen turvallani hänen kaulaansa vastaamatta kuitenkaan mitään. Päätyisimme kuitenkin vain kiertämään samaa kehää. Suljen silmäni, mutta avaan ne orin astuessa kauemmas ja vastaan tämän hymyyn lempeästi.
"Orion pitäisi siitä." Pitäisihän? Varmasti. Hän on jo iso poika, ei hänellä enää ole mitään ongelmia kulkea ilman minua. Ja olisihan Arago hänen kanssaan, en suinkaan ollut lähettämässä poikaamme pohjoiseen harhailemaan yksinään. Orion on ehkä ajoittain hieman hiljainen lapsi, mutta varmasti hänkin lämpenisi Aragolle ennen pitkää. Ilman minua esiliinana Orionin olisi väkisinkin tutustuttava isäänsä paremmin. Ei tämä varmastikaan korvaa Aragon pitkää poissaoloa, mutta olisi se ainakin alku.

Valkean sanoille tuhahdan pehmeästi.
"Autathan sinä. Kun Orion kulkee kanssasi, voin liikkua paljon vapaammin pelkäämättä kadottavani hänet. Uskon hänen pysyvän turvassa sinun seurassasi ja voin rentoutua hetkeksi, ymmärrätkö?" selitän hymyillen. Totta kai olisi heistä kummastakin hitusen huolissani missä tahansa tilanteessa, mutta... "Orion ei ole ollut hankala lapsi, ei toki, mutta kaikkien varsojen tapaan hän osaa olla vikkelä. Olisi rauhoittavaa tietää, että hänen kanssaan kulkee joku, jonka uskon kykenevän huolehtimaan hänestä, vaikken itse pystyisikään koko ajan pitämään häntä silmällä."
Katsahdan Aragoa silmiin toivoen että hän ymmärtää mitä tarkoitan, vaikken tiedäkään kuinka selvästi saan sen ilmaistua. Nostan kuitenkin huulilleni pehmeän hymyn.
"Sano vain, koska tunnet olevasi riittävän voimissasi lähteäksesi matkaan, niin etsin Orionin luoksemme. Ei hän varmaan kovin kaukana ole."

[Ahaha töks en nyt oikein kykene.]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Maikku » 08. Elo 2012 12:33

// Aijoo totta.. Enpas tullut ajatelleeksi. Vois olla parempi, että se on sitten aika pian tämän pelin jälkeen. (: //

Gemin vastaus sai mintu hymyilemään. Kaunis, kultainen tamma. Kun me olimme tutustuneet, hän oli ollut huoleton, tavallinen metsän tallaaja. Ajan mentyä eteenpäin hän oli yhtäkkiä johtajatar ja yksinhuoltaja. Hetkellinen yksinhuoltaja. Kunnes minä palasin takaisin kuvioihin. Kyllä minä ymmärsin hänen kantansa, emmekä me saisi tätä keskustelua yhtään sen pidemmälle. Gem pysyi kannassaan, aivan kuten minäkin. Oikeastaan oli hyvinkin hienoa, että hän oli sisukas ja kannassaan pysyvä. Tuollaisessa tehtävässä, jossa vastuulla oli kokonainen lauma, lepsuilu ei ollut toivottua.

Hän myös muistutti minua hyödyllisyydestäni. Gem oli kyllä oikeassa, olihan minusta apua kun pitäisin huolta pojastamme. Eihän Orion lähtisi yksin jäätikölle harhailemaan, vaan minä lähtisin hänen kanssaan. Saisimme hyvää isä ja poika aikaa.
"Totta. Saamme viettää laatuaikaa kahdestaan, haha", minä sanoin hieman huvittuneeseenkin sävyyn, mutta vakavoiduin sitten. Gem luotti minuun ja tietysti se oli ihan ymmärrettävää, olimmehan kuitenkin pari. Minua kuitenkin epäilytti, että olisinko kunnoltani valmis kulkemaan vireän varsan kanssa.

"Ehkä täytyy odottaa vielä hetki, en tiedä olenko valmis juoksemaan vireän pojan perässä muutamaa päivää", sanoin ja väkisin hymy pyrki yhä kasvoilleni ja äänen sävyni pyrki olemaan ystävällinen. Millainen onni minulla olikaan, kun sain Gameten kaltaisen sisukkaan ja järkevän hevosen rinnalleni. Kaikenlisäksi tamma oli myös kaunis.. Miten tuollaisessa pakkauksessa voisi väittää olevan mitään vikaa? Ehkä hänen vikansa oli sitten liiassa huolehtimisessa ja stressaamisessa.

"Ehkä pari yötä ja sitten voisimme varmaan lähteä liikkeelle Orionin kanssa. Vai mitä luulet?" kysyn arvuuttelevasti ja katson lausahdukseni jälkeen tarkkaavaisesti ympäristöä. Ei siellä ympäristössä kuitenkaan mitään erikoista ollut.

//täytyi lisätä pituutta.. x.x //
Maikku
 

Re: Tarvitset tukea tai et, pysyn vierelläsi ain

ViestiKirjoittaja Sasu » 15. Loka 2012 13:37

[Nnnno niin. ._.]

"Hah, etkös itse ole koko ajan vakuutellut olevasi jo ihan kunnossa?" kiusoittelen Aragoa lempeästi ja nykäisen tämän harjaa leikkisästi. "Ei, ei meillä mikään kiire ole, tottahan sinun pitää levätä niin kauan kuin tunnet haluavasi", pehmennän kuitenkin sanojani ja kallistan hienoisesti päätäni kuunnellessani Aragoa loppuun.
"Pari yötä kuulostaa hyvältä, eihän siitäkään tiedä kuinka kauas Orion on ehtinyt ja kuinka nopeasti hän vastaa kutsuumme", tuumaan ja samalla mietin jo, missähän Orion mahtaisi olla. Yleensä hän ei eksy ihan hirmuisen kauas minusta, mutta toisaalta häntä ei taida myöskään kiinnostaa äidin helmoissa kuljeskelu ihan samalla tavalla kuin ennen. Toivottavasti poika ei olisi juuri nyt päättänyt lähteä kokeilemaan rajojaan ja hortoilemaan yksinään jonnekin kauas... Pari yötä. Toisaalta tähtipää saattaa kyllä etsiytyä luoksemme ihan itsekin, mutta jos häntä ei huomisaamuun mennessä näy, minun pitää varmaan lähteä etsiskelemään häntä.

"Ehkä paras kokeilla, josko hän kuulisi minut jo nyt, muuten saan luultavasti viettää koko huomisen päivän etsimällä häntä'", totean naurahtaen ja lyhyen hengenvedon jälkeen hirnahdan kutsuvasti ja kuuluvasti. Muutama lintu lehahtaa lentoon, mutten kuule Orionin vastausta. Hirnahdan vielä toisenkin kerran, mutta sitten annan olla - jos Orion kuuli kutsuni, hän tulisi kyllä ennen pitkää. Jos ei, niin sille ei sitten voi mitään ja minulla on vallan mainio syy hieman jaloitella huomenna. Katsahdan koko ajan tummuvaa taivasta - alkuilta on muuttumassa pikkuhiljaa pimeydeksi.
"Parasta varmaan hakea joku yösija, Orionkin löytää meidät helpommin jos pysymme paikoillamme. Näin tullessani mukavalta vaikuttavan paikan, tule!" kehotan hymyillen ja lähden kävelemään tulosuuntaani antaen Aragon kuitenkin määrätä tahdin. Pitkää paksua heinää kasvava pieni aukea vaikutti oikein mukavalta paikalta nukkua.

~Aikahyppy aamuun~

Aamuaurinko ja turpaani kutittelevat heinänkorret herättävät minut rauhallisesta unestani ja nostan päätäni katsellen raukeasti ympärilleni. Orionia ei näy eikä kuulu, mutta se ei oikeastaan yllätä minua. En minä hänen uskonutkaan olevan kuulomatkan päässä. Ponnistan jaloilleni ja ravistan aamukasteen turkiltani. Astelen Aragon luokse ja puhallan lämmintä ilmaa tämän harjaan.
"Sinä voit vielä levätä, minä käyn etsimässä Orionia. En mene vielä pitkälle, katsotaan sitten päivällä uudestaan. Ei minulla kauhean kauaa pitäisi kestää", arvelen hiljaa ja hymyilen ennen kuin lähden kävelemään leppoisasti kohti aukean laitaa, ja vähän vetreydyttyäni nostan ravin. Mistähän suunnasta poikaa pitäisi etsiä...

*

Orion ravisteli sateesta litimärkää harjaansa veden valuessa inhottavan kylmänä kaulaa pitkin. Toisinaan hän sai tarpeekseen sademetsästä ja sen yllättävistä kaatosateista ja kuumankosteasta ilmasta. Nuorukainen nosti vikkelän laukan ja loikkasi komeasti vesilätäkön yli, liirasi polun mutkaan ja kiihdytti vain entisestään vauhtiaan ennen kuin pysähtyikin töksähtäen ja poikkesi sivupolulle. Ei hänellä mikään kiire ollut äidin luokse, vaikka hän kyllä olikin kuullut kutsut tänä aamuna. Kyllä hän menossa oli, mutta kun äh. Mitähän asiaa sillä nyt taas oli? Ehkä olisi parasta vain mennä sinne mahdollisimman nopeasti, niin saisi asiat pois alta.

Orion tarkasteli vielä hetken aikaa mietteliäästi oksalta toiselle pyrähtelevää pikkulintua ennen kuin huokaisi, palasi omia jälkiään takaisin suuremmalle polulle ja lähti jälleen ravaamaan. Äidin haju tuntui ilmassa melko vahvana, mutta olikohan se kuitenkaan täällä päin... olivatkohan he kulkeneet ristiin? Pahus. No, Orion päätti siitä huolimatta jatkaa eteenpäin. Hän ei alkaisi huutamaan äitiä kun ei tässä kerran mikään hätäkään ollut. Polun vieressä rehottavien kukkien raskaana ilmassa leijuva tuoksu ei varsinaisesti auttanut yhtään kenenkään hakemisessa, niin että Orion vain jatkoi raviaan kunnes tupsahtikin yllättäen aukealle, jonka heinikossa oli kyllä kaksi hevosen muotoista painaumaa mutta vain yksi hevonen, ja se sattui olemaan Orionin isä.
"Ai." Nuorukainen jähmettyi aukean laidalle. "Missä äiti on?" tähtipää töksäytti. Ei hän oikein muutakaan osannut sanoa, vai mitä muka kuuluu sanoa iät ja ajat kadoksissa olleelle isälle kun hakee äitiään jolla oli varmaan jotain asiaa.
"Tai tiedätkö sä miksi se hakee mua?"
Jos ne vaikka puhuisi keskenään. Mistäs sitä tietää.

[Jos vaikka saisi asioita hiukan eteenpäin. :'D]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Edellinen

Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron