Enter the Spica!

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Enter the Spica!

ViestiKirjoittaja NortherN » 30. Kesä 2012 17:09

// Eli tänne Amethyst :) //

Spica

Vaalea tamma asteli sademetsän reunaa kulmat kurtussa. Paikka näytti todella tiheältä, eikä tamma ollut varma haluaisiko mennä sinne: ties mitä petoja siellä häntä odottaisi. Toisaalta, seikkailunhenkinen tamma ei paikkaa pelännyt: lähinnä murehti pitkää häntäänsä ja harjaansa, jotka varmasti takertuisivat kiinni oksiin ja kasveihin, ja hetken päästä hän näyttäisi peikolta. Spica puuskahti tyytymättömänä omaan päätöksentekoonsa: nyt piti päättää, lähtisikö hän rämpimään sinne vai ei, jos ei, niin mitä turhaan tässä kykkiä koko päivää. Aurinko oli matalalla: oli varhainen aamu, ja kastepisarat koristivat maassa kasvavaa aluskasvillisuutta ja niitä tipahteli puiden lehdiltä. Janoon hän ei ainakaan kuolisi, vielä. Lammikoita oli siellä täällä, raikasta ja tuoretta sadevettä, sillä yöllä oli satanut kiitettävästi.

Spica ravisti ohutta turkkiaan, saaden turkistaan lentämään vain naurettavan pienen määrän vettä. Silti tästä tuntui, että hän oli aivan likomärkä. Varmasti tämä ilmankosteus aiheutti sen tunteen. Spica puuskahti taas, nosti päänsä korkealle ja tuijotti kulmat kurtussa sademetsään, häntä korkealla ja jalat harallaan. Hän puskisi tuon tiheikön läpi. Siinä olisi sopivasti haastetta tälle päivälle, tamma ajatteli virne kasvoillaan. Spica asteli hieman lähemmäs tiheikköä kevyttä käyntiä, jalat nousivat juuri sen verran kuin tarvitsi etteivät kaviot raahanneet maata. Spica ojensi päätään eteenpäin ja nuuhki ilmaa sieraimet väristen: tuolla oli varmasti vaikka minkälaisia vaaroja mutta myös mielenkiintoisia asioita, kuten hänelle tuntemattomia kasveja tai pieni lähde tai keidas.

//Edit: Lisätty hieman tekstiä jotta oikea pituus saavutetaan :) //
Viimeksi muokannut NortherN päivämäärä 08. Heinä 2012 17:37, muokattu yhteensä 2 kertaa
NortherN
 

Re: Enter the Spica!

ViestiKirjoittaja feiarth » 06. Heinä 2012 11:48

[Northern! Muistathan, että meillä Caraliassa offline-peliviestin minimipituus on tekstikentällinen eli 15 riviä tekstiä? Siihen ei lasketa mukaan tyhjiä rivejä tai offgame-höpinää. Lisääthän pari riviä tekstiä ensimmäiseen viestiisi (: ]
feiarth
 

Re: Enter the Spica!

ViestiKirjoittaja NortherN » 08. Heinä 2012 00:14

// Kummaa, kun en ole uutena pelaajana mistään tuollaista vielä lukenut? Pitäisiköhän teidän lisätä se ihan sivuille asti? :) Kirjoitan kyllä lisää tuohon!//
NortherN
 

Re: Enter the Spica!

ViestiKirjoittaja feiarth » 08. Heinä 2012 21:31

[Pääsivustollahan (kohta offline) tuosta lukee
* Viestimitta pitkä, tavoitteellisena rajana pidämme vähintään 15 - riviä tekstiä. Tähän ei lasketa tyhjiä rivejä, eikä riviä jolla on hevosen nimi. Rooliin ei lasketa myöskään ulkopuolista kommunikointia toisen pelaajan kanssa. Pituuden ylärajaa ei ole.
(: Mut hienoa, näyttäs oikean mittaiselta nyt ^^]
feiarth
 

Re: Enter the Spica!

ViestiKirjoittaja kujakettu » 09. Heinä 2012 13:45

[Pahoittelut tosiaan kestosta! Netti on ollut vähän heikossa hapessa viimeisellä viikolla ja olen vähän seikkaillut netin ulottumattomissa muutenkin.]

DEIRDRA

Tämä paikka tuntui todella olevan aivan loputtoman suuri. Sai kävellä ja kävellä ja kävellä vaikka miten pitkään, eikä loppua näkynyt. Tilanpuutteesta ei siis varmasti voinut ainakaan valittaa, joskin minusta tuntui että tilaa oli pikemminkin aivan liiaksi. No, mitä muuta voi olettaa jos on alle metrin korkuinen ja on elänyt melkein koko elämänsä yhdellä ainoalla tilalla mummon ja muutaman lampaan kanssa? Olihan sielläkin ollut tilaa, paljonkin, mutta silti edes puutarha, piha ja lampaiden laidun eivät vetäneet vertoja tämän paikan koolle. Tämä paikka taisi olla kymmeniä kertoja suurempi, ellei jopa satoja... Niin suuri, että pelkkä ajatteleminenkin meinasi heittää polvet ihan veteliksi.
Tutkittavaa riitti ainakin yltäkylläisyyteen saakka, todellakin.

Astelen kepein askelin eteenpäin tässä loputtoman suuressa metsässä - sademetsääkö tämä oli? Kaikki tuntui täällä vielä enemmän suhteettoman suurelta kuin muualla. Havumetsä vaikka, se nyt oli ihan normaalia. Mutta ensimmäistä kertaa elämässäni minä liikuin sademetsässä, ja tuntui että puut ylsivät taivaisiin asti, elleivät korkeammallekin.
Kumma kyllä se ei tuntunut edes uhkaavalta, vaan pikemminkin äärimmäisen kiehtovalta.
"Sinä olet kaunis, teitä taitaa olla paljonkin täällä main?" sanon yllättäen leppeään sävyyn yhdelle kauniille värikkäälle liljalle pienen puron kupeessa. Meinasin jatkaa matkaani saman tien, mutta sitten pysäytinkin tummien jalkojeni liikkeen niille sijoille ja peruutin askelen takaisin liljan luo, nauliten katseeni siihen.
"Tiedätkö mitä?" kysäisin sitten liljalta hieman salamyhkäiseen sävyyn.
"Minä haluaisin löytää juttuseuraa. Et tietäisi onko tästä vasta kulkenut jotakuta ohi?" jatkoin asialliseen keskustelusävyyn, tapittaen tarkasti kukkaa. Hullunahan varmasti monikin ulkopuolinen minua pitäisi jos näkisi minut juttelemassa kasville, mutta minusta se oli aivan tavanomaista.
Seisoskelin malttamattomana kasvia tuijottaen, mutta eipä tuo virkkonut mitään takaisin. Odottelin silti rauhassa - kasvit eivät puhuneet samalla tavalla kuin me muut.

Lopulta aikani odoteltua - ehkä pitkänkin tovin, en niin kovin tarkkaan laskenut tai ajatellut asiaa - tuulenviri pyyhkäisee liljan yli, heilauttaen sen terälehtiä siihen suuntaan, missä minä seison kukan edessä. Kohotan kulmiani, sitten vilkaisen taakseni.
"Tuonneko?" kysäisen mutta en odota vastausta.
"Kiitoksia!" hihkaisen sitten, lähtien nyt kulkemaan sen tuulenvirin perässä joka heilutteli puiden ja pensaiden lehtiä. Aina täytyi tietysti varautua kasvien ja luonnonvoimien oikukkuuteen, ilman muuta, mutta miksen kokeilisi? Eihän siinä mitään menettänytkään.
Luottavainen hymy huulillani ja rauhallisesti hyräillen alan marssia leppeä tuulenviri takaani käyden. Ehkä minä kohta löytäisin jonkun.
kujakettu
 


Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron