Give him an inch and he'll take a yard [YM, SM]

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Give him an inch and he'll take a yard [YM, SM]

ViestiKirjoittaja Squan » 04. Elo 2012 12:45

[Vihdoin sain edes jotakin aikaseksi.. Ai vitsi miten ylpeä oon itsestäni :') Elikkäs tänne Pepi ja Tharo]

Gügür Mei

Missäs mä nyt niiku oon? Pääni kääntyy puolelta toiselle, kun yritän vaivalloisesti varmistaa selustani kummaltakin puolelta. Ei tää yks silmäsen hevosen elämä ole helppoa, ei. Itselläni ei ollut hajuakaan missä olin nyt. Ympäristössä oli pelkkää sademetsää, joka kertoi aivan hirveesti missä mä olen ja kenen alueella. No ei sinäänsä sillä olekkaan mitään merkitystä missä olen, tai ei se mun elämää vaikuta juuri ollenkaan.. Se saattaavaan jotakin rajavartioita haitata jos hihuloin siellä sun täällä muiden laumojen alueilla. Mmmmmmh.. Näh, ei se ny niit haittaa, vaikka vähän käyn kylässä muiden laumojen luonna. Tuosta tulikin mieleen... Pitäisikö tässä itekki johonki laumaa pyrkii?

'Ei, yksin on hyvä olla', kuuluu kuiskaus. Korvani heilahtavat eteen ja katsahdan ympärilleni.
"Kukas se oli?" kysyin kurtistaen kulmiani. Luulin oikeasti olevani yksin, mutta näytettävästi en olekkaan, vai? Pysähdyn paikalleni. Rupean samalla myös pidättämään hengitystä, että kuulisin paremmin tuon kuiskailijan. Ihme hiippareita täälläkin sitte on olemassa. Mutta hetken tirkistelyn jälkeen totean pääni sisällä ettei täällä ole ketään muuta, kun minä.
"No olipas taas outoa", pärskähdän ja heilautan samalla häntääni siirtyen käyntiin.
'Täällä ei ole kuin yksi outous ja se olet.. sinä', ääni sanoo, mutta tällä kertaa paljon kovemmin ja varmemmin. Jalkani pysähtyy, kun seinää ja kasvoilleni ilmestyy mietteliäs ilme.
"Mmmmmh.." mumahdan ääneen ja sitten se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.
"Heeeeeeiii?! Onko kukaan kysyny taas sun mielipidettä näihin asioihin, mh? Sinuna pysyisin ihan hiljaa siellä mun pään sisällä, koska kyl mä tiedän mikä on kannattavaa ja mikä ei.. Joten sus.", sanon sitten vakuuttavasti pienelle äänelle joka tuntui hiljenevän täysin.
"Iyi", tokaisin hetken kuluttua, kun ääni ei väittänyt vastaan, vaan pysyi, kuten pyysin hiljaa.
Nyt pystyin jatkaa matkaani ilman häirikön tekijöitä.
Squan
 

Re: Give him an inch and he'll take a yard [YM, SM]

ViestiKirjoittaja Pepi » 19. Elo 2012 17:43

[Valmiina tai ei täältä tullaan! Sori vastauksen kesto, kone oli huollos.]

Eilispäivän iltana...

Huoaah! Enkö ikinä pääse täältä pois. Pelkkää sademetsää silmän kantamattomiin. Vaihtaisin mieluusti tämän kostean ja hämärän paikan johonkin avoimempaan jossa voisi edes hengittää. No onhan tässä hyviäkin puolia. Koskaan ei tiedä mitä täällä tulee tapahtumaan ja jännitystä paikassa piisaa. Ei voi koskaan tietää etukäteen joutuvansa ehkä pakenemaan henkensä edestä jotain villipetoa tai ehkä törmäävänsä johkuun ystävälliseen tai vähemmän ystävälliseen lajitoveriin taikka ehkä jopa elämänsä ihastukseen. Kohotan katseeni hiljalleen ylös koittaen nähdä puiden lomasta edes pikkasen taivasta.
"Hmm... Vai on se jo ilta." Sanon hiljaa itselleni ja kohdistan sitten katseeni edempänä siintävään suurehkoon pensaaseen.
"Tuo saanee kelvata yönvietto paikaksi." Totean ja astelen kohti puskaa, uni todella tekee terää nyt.
Parempaa kuin osasin kuvitellakkaan. Pensaikosta muodostui mukavan turvallisen näköinen kehä jonka keskellä kasvoi pehmeä nurmi. Hieman vaivalloisesti raivaan tieni pensaikon keskelle ja asetun välittömästi makuuasentoon.
"Hohoijaa. Olen ihan poikki." Sanon vielä vaimeasti ja suljen sitten silmäni.

"Häh? Mi-missä olen?" Avaan silmäni ja katson varoen maisemaa. On ilta ja vettä sataa kaatamalla. Taivas on musta ja eteen tuskin pystyi näkemään. Edessäni kuitenkin ammottaa synkän näköinen metsä. Käännyn nopeasti katsomaan taakseni.
"Mitä? Miten minä tänne kallion reunalle jouduin?" Kysyn itsekseni ja havahdun tajutessani jotain.
"Ä-ä-ääneni? Mitä äänelleni on käynyt?!" Se oli korkea ja kimeä kuin, kuin... pienellä varsalla? Katson alas ja maa näytti todellä läheiseltä. Hetkonen! Astelen lähimmän lätäkön luo ja katson siihen.
"Mit-mit-mit-mitääh!? Olen varsa, taas!?" Hätkähdän ja loikkaan lätäköstä taaemmas hengittäen raskaasti. Mahdotonta. Täysin mahdotonta! Uskomatonta.
Helistän korviani kun kuulen niihin kantautuvan äänen. Ne oli askeleita. Joku oli tuolla metsässä. Silmääkään räpäyttämättä näen metsän laidassa seisovan tumman ja suuren hevosen.
"Mit...? Isä?"

[Hmmmm... Short-Off tämänhän olla piti xD]
Pepi
 

Re: Give him an inch and he'll take a yard [YM, SM]

ViestiKirjoittaja Squan » 19. Elo 2012 20:26

[kaksi kajahtanutta hevosta liikenteessä x')]

Matka jatkuu tuntemattomassa sademetsässä tai no vähemmän tutussa. Olen nimittäin saattanu ollakki täällä, mutta.. Niin, siintä en ole varma. Vauhtini hidastuu, kun polulle ilmestyy puunjuuria. Huokaisen ja katseeni suuntautuu maahan. Nostelen jalkojani yli liiotellusti, koska arvion hyvin usein väärin kaiken korkeuden ja tuloksena on sitten se, että olen rähmälläni maassa. Kun pääsin juurien yli matkani jatkuu täysin normaalisti. Minulla alkoi olemaan hieman tylsää ja omalla tavalla kaipasin sitä pientä ääntä pääni sisällä. Mistäköhän se ääni edes on saanut alkunsa? Minulla ei ollut nimittäin hajuakaa minkä takia se edes juttelee minulle. Onkohan jokaisella hevosella sellainen? Mielenkiintoista.. Pitää seuraavan kerran kysyä sitä kunhan vain löydän juttu seuraa. Siinä voi mennä hetki, mutta ei pidä antaa periksi.
'Oikea asenne kannatan, mutta miksi et kysy sitä minulta?' Kuulessani tämän hyvin tutun äänen korvani käväisee luimussa. "Eikö siun pitäny jo pitää se leipäluukku kiinni?" kysyn näreissäni ja pyöräytän silmiäni. En ollut selvästikkään tehnyt itselleni kaikkea selväksi.
"Oletko muuten huomannut, että kumpi meistä määrää? Siun mielipiteitä ei kovinkaan usein kuunnella joten se on periaatteessa ihan sama, että lauotko noita siun yli fiksuja kommentteja ajatus maailmaani... Onhan se periaattees ihan kiva jutella sun kanssa, mutta sovitaanko, että pyydän sinuu ainakun haluun kuulla mielipiteesi tähän asiaan?" Ääni tuntui pohtivan asiaa ja tunsin, kun viiltävä päänsärky pyyhkäisi ohini. Irvistin kivusta "mistä hyvästä toi ny oli?"
'Siintä hyvästä, että sinun olisi hyvä kuunnella minua.. Minua ei nimittäin ihan turhaa tänne luotu ja olet sineerannut minut niin kauan, kun muistan. Oletko muuten kuullut sellaisesta sanata, kun yhteistyö? Sinun pitäisi olla sujut mielesi kanssa, eli minun, mutta eiii neiti haluu tehdä juuri niinkuin päättää ja haluisin, että siihen tulisi muutos..' Ääni tuntui tiukalta ja pisti minut vain kuuntelemaan.. Kun tuo oli lopettanut en oikein tiennyt mitä vastata.
"No tota nöööinnn.. nyt pistit kieltämättä pahan", tokaisin mietteliäästi, jatkaen "okei.. sopii, mut saanhan mä viel vaikuttaa asioihin jollakin tapaa enkä tanssi, vaa sun pillin mukana?" Ääni pysyi hiljaa joten tulkitsin sen myöntäväksi vastaukseksi, hienoa!
Squan
 

Re: Give him an inch and he'll take a yard [YM, SM]

ViestiKirjoittaja Pepi » 24. Elo 2012 13:35

[No mutta sittenhän tämä vaikuttaa oikein lupaavalta :D]

Tumma suuri hevonen, jonka epäilemättä tunnistin isäkseni tuijottaa vain minua kylmästi katseellaan. Selkäpiitäni alkoi karmia toisen eleettömyys. Miksi hän täällä on, ja mitä on tekeillä? Säikähdän hieman mustan orin astuessa askeleen eteen sitten toisen ja vielä kolmannenkin kunnes hän seisoi vain muutaman kavionmitan päässä minusta. Hitaasti ja varoen kohdistin katseeni kohti friisiläisen kasvoja. Pian tuijotimmekin toisiamme silmästä silmään ja toisen tyhjä katse muuttui äkillisesti kuin salaman iskusta. Ori veti korvansa niskaan ja nousi korkealle takajaloilleen. Vaistoni kertoi ettei olisi pitänyt luoda katsekontaktia, mutten vaan syystä tai toisesta voinut sille mitään. Miksen koskaan ota opikseni.
Pien muotoinen paniikki sai vallan friisiläisen muuttuessa entistä vihaisemmaksi, sille ei näkynyt loppua. Se sai minut perääntymään niin pitkälle kunnes kieleke päättyi, tästä on nyt pakoreitti kaukana.
Vilkaisen isääni joka vain ärtyi ärtymistään. Kurkkuun tuntui muodostuvan ilkeä pala ja hetkeäkään myöhemmin hajosin itkuun.
"Isä kiltti! Lopeta!" Sanon hädissäni toiselle mutta hän oli kuin eri lajia joka ei ymmärtänyt.
"Lopeta!" Toistan hädissäni ja pyrin peruuttamaan taaemmas. Se oli virhe ja tunsin maan loppuvan jalkojeni alta. Vierin kuin kivi konsanaan vauhdilla alas jyrkkää rinnettä. Matkalla alas soraisessa rinteessä tunsin kuinka paikotellen kasvavat ohdakeversot repivät ja raatelivat nahkaani. Viimeisin asia minkä koin oli sietämätön kipu pääni toisella puoliskolla. Lopulta kaikki vain hämärtyi.

Sade oli viimein lakannut ja nyt maata verhosti paksu sumu. Usvan keskeltä erottui pieni tumma hahmo makaamassa soralla kyljellään. Hahmon pää lepäsi kiven päällä joka oli verin tahrittu. Liekö otus kuollut? Tarkemmin katsottuna hahmon erotti pieneksi varsaksi. Odottamattomasti tapahtuu jotain. Varsa liikahtaa ja ennenpitkään kapuaa jalkeilleen näyttäen siltä kun ei tuntisi kipua lainkaan. Hiljaa pieni musta tarkkailee ympärilleen jolloin varsan tajuaa silmäpuoleksi. Näky ei ole kaunis. Menetetty silmä lepää nyt riekaleisena ja verisenä toisen poskella osittain yhä kiinni tarkoitetulla paikallaan. Hitaasti musta katselee ympärilleen ja katoaa sitten äänettömästi sumuverhoon.

Kuin salaman iskusta herään ja loikkaan jalkeilleni syvään huohottaen hikipisadoiden valuessa ohimoillani. Nyt se on selvää. Olen hullu, ihan totaalisen sekaisin. Olen nähnyt samantapaisen unen jo kaksi kertaa. Mihin se oikein liittyy? Miksi näen itseni unessa varsana joka kömpelyydellään menettää toisen silmänsä? Koitan rauhoitella itseäni ja unohtaa asian. Aurinko näyttää olevan jo korkealla ja paras jatkaa matkaa, en kyllä tiedä minne, mutta saa nähdä.
Pepi
 

Re: Give him an inch and he'll take a yard [YM, SM]

ViestiKirjoittaja Squan » 23. Syys 2012 21:29

Sademetsä alkaa tuntumaan pikku hiljaa tylsältä paikalta. Olin jo kävellyt suhteellisen pitkään enkä ollut tavannut ketään... Häiritsevää suoraan sanotusti. Nostan ravin ja yritin hävittää tylsistymistäni, aika huonolla tuloksella. Katseeni oli suuntautunut suoraan eteen ja seurailin kiemurtelevaa polkua. Kiidän polkua pitkin kaviot takoen savista maata nostaen laukan. Laukka nimittäin kulutti paljon vähemmän, kun ravi enkä jaksaisi hirveästi kuluttaa energiaani. Eikä minulla ole tarvetta laihtua, enemmänkin lihoa! Moni voísi luulla minua aaveeksi, kun kylki luut paistaa mukavasti, mutta minkäs sille voi jos ei liho.

Hidastan vauhtiani huomatessani kauempaana mustan möykyn. Ja ensimmäinen kysymys mikä heräsi mieleeni: Mikä tuo on? Olento tai mikä liekään oli vielä suhteellisen kaukana etten erottanu yhdellä silmälläni tuon ääriviivoja. Olisimpa kotka.. Silloin näkisin tuon täältä ihan selvästi, mutta eiii.. Olen hevonen jolla oli vielä varsin huono tuurikin, kun toinen silmä lyötiin paskaksi. Noh mitä kannella kaunaa menneistä, kun tulevaisuuskin on edessä.
Squan
 

Re: Give him an inch and he'll take a yard [YM, SM]

ViestiKirjoittaja Pepi » 03. Loka 2012 19:50

Rauhassa koitan koota itseni kasaan. Nämä unet ja näyt... tämä alkaa vaikuttaa jo vakavalta. Kokeeko muut hevoset samanlaista? Palaako heidän menneisyyden haamut takaisin mieleen nukkuessaan? Vedin pitkään syvälle keuhkoihini raitista ilmaa ja päästin sitten kaiken ulos. Hetkessä maailman kuvani selventyi ja havahduin pieneen räsähdykseen. Jokainen lihas kehossani jännittyi ja olin niin hermoheikossa tilassa että olisin voinut juossa samantien pakoon, mutta jokin sai minut kuitenkin vain jähmettymään paikoilleni.
"Askelia." sanon hiljaisesti. Täällä on joku lisäkseni. Hieman rauhattomana vilkuilen ympärilleni koittaen nähdä jotain muuta kuin puita ja pensaita. Hieman etäämmältä erotan vaalean hahmon joka muistuttaa hevosta, todella laihaa sellaista. Kylmät väreet kiirivät selkääni pitkin. Karmivaa.
Pepi
 

Re: Give him an inch and he'll take a yard [YM, SM]

ViestiKirjoittaja Squan » 05. Loka 2012 22:23

Olisko sen?.. Onkohan?.. Voisiko...
Tihrustelen ja koitan vaivalla erottaa mustan möykyn ääriviivoja. Ja mieleeni tuli hullun kurinen heijastus tästä tilanteesta. Ajatelkaapas, että olen hevonen joka saattaa ihmetellä pelkkää kiveä ja yritän vaivalla saada siintä jotain muuta mitä se on. Voin uskoa kuinka tyhmältä näytän jos tuo on pelkkä kivi. Toivon mukaan kukaa ei tarkkaile minuu tällä hetkellä.. Sepä olisi varsin noloa.
Lisään käyntiini vauhtia, koska haluan palavasti tietää mikä liekään tuo tumma on. Juuri samaa aikaa aurinko menee pilven taakse ja tumma möykky näkyy entistä huonommin..
Ei, ei se ole..
Niin tuo on kivi. Sen on pakko olla.. Onhan sillä ihan epämääräiset muodotkin. Pysähdyn paikalleni ja korvani kääntyvät luimuun. "Höh, aikas tyhmää", huuliltani karkaa murahdus. Jatkan kuitenkin matkaani ja käyn silti stekkaamassa minkälainen kivi minua on saanu hämättyy. Kun pääsin tarpeeksi lähelle minua odotti yllätys..
"MITÄ HELVETTIÄ SÄ OIKEESTI OOTKI HEVONEN!!!" karjaisen yllättyneesti ja hypähdän vähäsen ilmaan. Sitten otan pari innokasta ja näyttävää askelta eteepäin kohti vierasta, joka onkin hyvässä lihassa oleva herrasmies.
"Pikkasenko jännää", sanoin innoissani ja tutkiskelin mustaa mielenkiintoisena, jatkaen "mä oikeesti niiiiin luulin sua kiveksi, mutta kuinka ollakkaan ootki hevonen!" Ehkä toinen saattoi säikähtää reakointiani, mutta se ei ole minun asiani.
"Ai nii muuten benim adım Mei", esiinnyin huomaamattani puoliksi turkiksi, mutta kait ori ymmärtää.
Squan
 

Re: Give him an inch and he'll take a yard [YM, SM]

ViestiKirjoittaja Pepi » 20. Loka 2012 13:10

Päästämättä elettäkään tuijotan vaaleaa laihaa hevosen kuvatusta. Kylmyys saa vallan kehossani ja joka lihakseni jännittyy tilanteen karmivuudesta. Kumpa se ei nähnyt minua, kumpa se ei tule tänne. Jos olen aivan liikkumatta se tunskin huomaa. En ennen uskonut kummitusjuttuihin, mutta tämä muttaa mielipidettäni. Tuo hahmo tuolla, se on vaalea ja luinen, kalpea ja kylmä. Ei se voi olla mikään muukaa kuin haamu. Mihkä ihme paikkaan olen oikein päätynyt!? Toivon tämänkin olevan unta. Tiukasti painan luomeni kiinni toivoen samalla että heräisin. Menen pois, mene pois, mene... Korviini kantautuu ääni kuinka askelten ääni selkeytyy selkeytimistään. Pian ääni loppui ja raotan hiljaa ja varoen toista luomeani. Kauhukseni valkea hahmo seisoo suoraan edessäni.
"MITÄ HELVETTIÄ SÄ OIKEESTI OOTKI HEVONEN!!!" Se huutaa kovaan ääneen ja olen saada sydänkohtauksen. Pakokauhun valtaamana loikkaan voimakkaasti takajaloilleni todeten samalla valkean silmäpuoleksi. Tunnen paniikin saavan vallan. Ei, ei, ei, eiiiii, tämä ei ole todellista. Näin juuri painajaista silmäpuoliskosta ja nyt kehiin ilmestyy sellainen! Hevonen esittäytyy ja en voi muuta kuin sännätä pää viidentenä jalkana pakoon.
Laukkaan minkä jaloistani pääsen tiheässä metsässä. Juurien ja kantojen väistely vaatii ketteryyttä ja se on valitettavasti heikkouteni. Hetkeäkään myöhemmin tunnen jalkani takertuneen johonkin ja rysähdän voimalla maahan yrittäen samalla saada jalkani irti. Pian saankin itseni takaisin jalkeilleni ja jatkan matkaa. Loppujen lopuksi päädyinkin pienelle aukealle paikalla keskellä metsää. Keskellä aukeaa oli suuri kivi jonka taa piilouduin. Henkihieverissä lyyhistyin maahan ja huomaan samalla jalastani tippuvat veripisarat.
Pepi
 

Re: Give him an inch and he'll take a yard [YM, SM]

ViestiKirjoittaja Squan » 30. Loka 2012 16:00

Kaverin reaktio ei ollu odotettavissa, mutta taas tavallaan jos miettii niin eihän se ollu ihme. Kylhän miekin olisin säikähtäny tämmöstä näkyä. En todellakaan ole mikään kaunokainen, mutta silti olisi voinu toinen vähän käyttäytyä, koska tuohan loukkaa aika lailla minua, kun tollee lähtee ryllii. Kylhän tuo nyt vähän loukkasi, mutta jaa a.. Eipä se pahemmin mun elämää vaikuta. Vieraan juostessa karkuu minkä ehti jäin katsomaan tuota suu ammoillaan ihmetellen paikallani. Kaverin alkaessa häviämään maisemaan kasvoilleni ilmestyi ilkikurinen ilme... Mitäpä jos vähän leikittäisiin?
Lähdin sitten liikkeelle kevyesti pompahdellen "täst tulee niin hauskaa", tokaisin virne kasvoillani siirtyen laukkaan. Pidin vauhtini tasaisena ja enkä menny liian lähellä tummaa oria, mutta pysyttelin silti tuon kannoilla enkä päästäny häntä silmistäni.. tai no.. silmästäni. Saapuessamme aukealle huomaan ison kiven. Ori säntää kiven taakse samantien tuon huomatessaan ja minä taas hidastin vauhtini käyntiin. En haluaisi, että tumma hokaa minut samantien, haluaisin enemmänkin yllättää hänet. Hiivin hiljaa kivelle päin ja vilkaisin varovasti kiven toiselle puolelle huomaten mustan orin makaavan siellä. Khe khe.. Nyt tulee lempi juttuni.. Äkkinäisesti pompahdan samalle puolelle missä ori sijaitsee "Mä löysin sut!" karjahan jatkaen "ja säku lähit niin nopeasti."
"Vois niiku luulla, et lähit mua karkuu, mut ethän sä semmosta tekis.. Ethän?"
Squan
 

Re: Give him an inch and he'll take a yard [YM, SM]

ViestiKirjoittaja Pepi » 31. Loka 2012 19:31

Oi ei... Tämäkin vielä. Kuvotus sai vallan veren vuodon voimistuessa. Päässä pyöri ja huimasi, en voinut millään sietää verta, jo pelkkä pisaran näkeminen sai voimaan pahoin. Suljin pikaisesti silmäluomeni rauhoittuakseni hetkeksi. Pyörrytyksen loppuessa avasin hiljaa silmäni yrittäen välttää katsomista jalkaani. Äkkiä mieleeni muistui miten olin tänne kiven taakse piiloon päätynyt, se haamuhevonen. Minne se jäi? Toivottavasti se ei lähtenyt perään ja jos lähti toivottavasti ei löydä minua täältä.
Tämä on aivan jotain käsittämätöntä! Ensin se uni ja sitten paikalle ilmaantuu silmäpuolihaamuhevonen. Järjetöntä! Olenkohan aivan sekoamaisillani?
Henkeni salpaantui hetkessä kuullessani vaimeita askelia kiven toiselta puolelta. Voi ei, voi ei, voi ei,voi ei, voi ei... En pystynyt hengittämääm, en päästämään pihaustakaan. Jähmetyin vain paikalleni kuunnellen ja peläten pahinta. Toivoin hiljaa mielessäni askelten äänen kaikkoavan... mutta turhaan. Samassa valkea silmäpuoli hevonen loikkaa kiven takaa eteeni ja paniikki sisälläni saa vallan. Nousen jalkeilleni hätäillen ja käännyn paetakseni törmäten kuitenkin kiveen jonka taa olin piiloutunut. Törmäyksen voimasta olen lyyhistyä takaisin maahan, mutta pidän pintani tajuten kuitenkin että pakoreitti jäi nyt haaveeksi.
"Huaaah! Mene pois!" Huudan valkealle paniikki kasvoillani.
Pepi
 

Re: Give him an inch and he'll take a yard [YM, SM]

ViestiKirjoittaja Squan » 31. Loka 2012 22:19

Vieras ori näytti just siltä, että olisi nähnyt haamun. Värikin hävisi hänen kasvoilta ja tuijotti mua, kun mitäkin. Se todellakin taisi pelätä mua...
Ori nousi pystyyn, mutta täräytti sitte kiveä päin. Katsoin tuota tyhmänä kallistellen päätä. En oikeastaan ymmärtäny mikä tolle tuli, muttaku hirveästi se näytti minuu pelkäävän niin miksen pistäisi tästä pientä showta pystyy? Näh.. En jaksa alkaa pelleilee.
"Ookko sä ihan kunnossa vai näitkö aaveen?" kysyin sitten pienesti naurahtaen. Tämä herra ei sitten ole tainu nähdä yksi silmäistä hevosta joka on kaiken lisäksi vielä älyttömän laihakin. Monet ovat kauhistelleet ulkomuotoani, mutta tämä kyllä ansaitsisi 10 pistettä ja papukaijamerkin. Tällästä reaktioo en ole vielä nähnykkää. Otin askleen lähemmäksi vierasta, vaikka tuo huusikin, että minun pitäisi mennä pois. En ole oikein kuuliainen noille käskyille joten tein juuri vastoin hänen pyyntöään.
"Tiesitsä etten mä aijo syödä sua?" kysyin ja kurtistin kulmiani. Näytti nimittäin siltä, että hän luulisi et kohta syön hänet tai ainekin raatelisin kuoliaaksi.
"Mun ei ollu tarkotus säikäyttää tai mitää", tokaisin ja naurahdin rennosti.
Squan
 

Re: Give him an inch and he'll take a yard [YM, SM]

ViestiKirjoittaja Pepi » 08. Joulu 2012 14:03

[Pahoittelen (taas) epäaktiivisuuttani, mutta sainpas vastatuksi!]

Päässä jomotti, muttei voivottelulle ollut nyt aikaa. Tuo haamu oli saartanut minut eikä pakoreittiä ollut. Hiki pukkaa ohimoilleni jälleen tuskaisen kylmänä. Päässäni pyöri ja huimaus oli sietämätöntä, tuntui siltä kun voisin minä hetkenä hyvänsä vain kuolla tähän paikkaan. Kiellostani huolimatta valkea astui lähemmäs. Painauduin kylmää kiveä vasten kaikella voimalla toivoen että se antaisi pian periksi, murtuisi jotta pääsisin pakoon pois tästä kamalasta painajaismaisesta tilanteesta, mutta turhaan. Valkea hevosen kuvatus katsoi minua hieman kummistuneen näköisenä ja sanoi ettei aikomuksiinsa kuulunut syödä minua. Se sai minut hengähtämään hetkeksi, olin aivan puhki, henkisesti ja fyysisesti.
Rauhoittelin hieman itseäni odottaen että toinen jatkaisi. Pian valkea kertoikin ettei tarkoitus ollut säikyttää ja naurahti hieman.
Lepyin itsekkin siinä samalla ja hymyilin hieman toiselle mielessäni kuitenkin eri aatokset. Tuskin häneen on luottamista. Ilmestyy heti painajaiseni jälkeen jossa myös oli silmäpuoli hevonen, se ei voi olla sattumaa. Rohkaisin itseäni hieman ottaakseni selvää tuosta hevosesta.
"Ööh.. A-anteeksi säntäilyni sillä l-lailla," sanoin valkealle ja pyrin näyttämään häpeäväiseltä.
"S-syy oli aivan turha," jatkoin jottei tarvitsisi alkaa selitellä toiselle käytöstäni.
Pepi
 

Re: Give him an inch and he'll take a yard [YM, SM]

ViestiKirjoittaja Squan » 27. Joulu 2012 23:51

Oho tämä osasikin puhua eikä sännännyn karkuun. Pisteet hälle. Seison paikallani ja häntäni sivalsi ilmaan. Minua tosiaankin kiinostaa tietää syy miksi tuo juoksi minua karkuun. Olisin uskonut ettei minusta pelottavaa saa millään tavalla, vaan enemmänkin porukalle iskee sääli päälle, kun minut näkee. Outo tapaus tämä ori, saannen sanoa.
"Jaha", tokasen ytimekkäästi, kun isompi oli saanut änkytettyä sanansa loppuun.
"Aika outoa tommonen", sanon sitten ja jatkan "ei nyt uskois et näin harmitonta olentoa, kun minua juostaan karkuun henkensä edestä." No tavallaan onhan meitä erilaisia, joten miksi syyttelemään?
"Ja voin unohtaa ton meijen pienen väli kohtauksen jos kerrot nimesi", halusin tietää tämän tyypin nimen, koska tämä oli varsin erilainen tapaaminen ja reaktio mitä normaalisti saa.
"Ai nii!" huudahdan sitten ja kerron asiani loppuun, joka muistui mieleeni "et tainnu kuulla mun esittäytymistä, ku niin kovasti olit jo pinkomas karkuun. Mä oon Mei. Aika tylsä nimi sinäänsä, mut toki sä voit kutsuu Kurkuksi, Gugumbeksi taiiiii Miaksi, ihan miten tykkäät. Mulle se tavallaan on ihan sama... Jotkut kuttuu myös Pimeäksi, mistä liekään tullu moinen kutsuma nimi." Puhun nopeasti ja innoissani enkä anna edes vieraalle puheenvuoroa, mutta sittenkun hiljennyin höristin korvani ja jäin napittamaan oria odottaen innoissani mitä tuo vastaa. Ehkä olen hieman yli energinen tai no.. pirteä, mutta pikku vikoja. Mitä vikaa jos hevonen vähän innostuu? Ei mun mielestä ainekaan mitää! Semmoset hiljaiset ja asialliset tyypit on ihan mälsiä muutenkin.
Squan
 

Re: Give him an inch and he'll take a yard [YM, SM]

ViestiKirjoittaja Pepi » 27. Tammi 2013 17:59

Tamma vaikutti epäilyttävältä. En vain pystynyt sulattamaan sitä mitä juuri oli tapahtunut, se oli luonnotonta. Pitää vain pysyä roolissa jos ei halua ikävyyksiä.
Salamana valkea avaa suunsa:
"Jaha. Aika outoa tommonen, ei nyt uskois et näin harmitonta olentoa, kun minua juostaan karkuun henkensä edestä." Toinen sanoo napakalla äänensävyllä.
Nyökkään vaisusti ymmärtämisen merkiksi sanomatta sitten sen jälkeen toiselle mitään. Pian tamma utelikin jo nimeäni. Tunsin sykkeeni kohoavan jälleen. Mitä minä nyt teen? Lisäaikaa sain onneksi sillä kun vieras kertoi oman nimensä ja luetteli miljoonat lempinimensä. En ollut mitenkään tunnettu saarella, mutta parempi omaksi hyväkseni jos toinen ei tunne minua. Varoen kuikuilin ympärilleni etsien inspiraatiota. Se olikin lähempänä kuin uskoinkaan:
"S-Stone. Nimi on Stone." Sanoin vakavalla äänellä kuulostaakseni uskottavalta. Valehteleminen ei ole tapaistani, mutta tässä tilanteessa on ihan hyvä ajatella myös omaa hyvinvointia.
Pepi
 

Re: Give him an inch and he'll take a yard [YM, SM]

ViestiKirjoittaja Squan » 03. Helmi 2013 13:08

Toinen vaikuttaa jännittyneeltä, mutta ei se minua juurikaan haittaa. Olen tottunut erillaisii hevosiin, että ihmisiin. Mutta ihmisiä täällä ei olekaan. Miten ihmeessä tämä Caralia on pysyny näin koskemattomana? Tuntuu, että ihmiset työntää nenänsä joka paikkaan. Käänsin katseeni takaisin vieraaseen oriin, joka esittäytyy.. Stone. No siinä on jännä nimi, kivi. Ei herranjumala tuon omistajat olisivat voineet vähän miettii mitä antaa hevosen nimeksi.
"Kivi", tokaisen huvittuneesti ja huiskautan häntääni.
"No Kivi... Mistäspäin olet?" Kysähdin sitten tehden edes jonkun sortin tuttavuutta.
Squan
 

Seuraava

Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron