Let's make a new start.

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Let's make a new start.

ViestiKirjoittaja Siuri » 23. Tammi 2013 22:00

Faramir

Kolmetoista auringonlaskua. Neljästoista siintää lännessä metsän takana ja värjää taivaan oranssiksi. Kaikkina näinä päivinä olen kulkenut ympäri yhteismaata ja toivonut, toivonut niin kovasti, että näkisin Salemin. Olen väliinpitämättömästi päättänyt hetkeksi unohtaa sen, että yhteismaa on tällä hetkellä epävarmaa seutua. Eikä pelkästään yhteismaa, sademetsään tulvii aavikon kuiva tuoksu, joka saa hetkeksi hengitykseni pysähtymään.
Mieleeni palaa hevonen, joka kertoi minulle siitä taudista ja siitä, kuinka se on lähtöisin aavikoilta. Niin, riskejä, niitä minä otin lähtiessäni tälle matkalle. En kuitenkaan pystyisi enää ikinä elämään itseni kanssa, enkä saisi yhden yhtäkään yötä nukuttua, ennen kun tietäisin, että Salem on turvassa. En voi antaa hänelle sattua mitään, en pysty.
Minä rakastan häntä.

Pysähdyn hetkeksi paikoilleni seisomaan ja lasken pääni maahan. Kaipaan häntä niin kovasti. Siitä on kauan, aivan liian kauan, kun viimeksi näimme.
Ensin se tuntui aivan mahdolliselta, ajatus siitä, että eri laumojen välinen suhde onnistuu. Kuitenkin totuus iskee kasvoihin, kun ymmärtää, että toinen ei olekaan lähettyvillä silloin, kun häntä eniten tarvitsisi. Voin vain toivoa ja yrittää uskoa, että kaikki on kunnossa.
Tuntuu vain käsittämättömältä, että olen ollut näinkin monta päivää poissa laumani alueelta, vaikka tilanne on hyvin epävakaa. Olen viestinviejä, minua voidaan tarvita minä hetkenä hyvänsä! Kaikesta huolimatta minä kuitenkin laitan perheeni edelle ja hylkään velvollisuuteni. Onhan heillä muitakin, varmasti on! Ja saahan minullakin oma elämä olla, saahan?
Kun hetken päästä nostan katseeni kohti taivasta, huomaan sen lämpimän värin lähteneen leviävän. Koko taivas hohtaa oranssina.
"Missä sinä olet?"

Huokaisen syvään. Koko sademetsäkin vaikuttaa vaipuneen talvihorrokseen. Normaalisti koko metsä raikuu erilaisista sointujen kirjosta, mutta lämpötilan laskeuduttua kaikki hiljenee. Ei kuulu lintujen laulua, ei tuulta, joka matkaa puiden latvoissa. Aivan kuin koko metsäkin olisi hylännyt minut, jättänyt minut yksin epätoivon partaalla vaeltamaan ja etsimään jotain, jonka sijainnista minulla ei ole aavistustakaan.
Silti jaksan toivoa.
Otan muutaman reippaamman askeleen eteenpäin ja jatkan kävelyäni valppaana. Minä en luovuta, etsin Salemin, vaikka se olisi viimeisin tekoni.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Let's make a new start.

ViestiKirjoittaja Juna » 22. Elo 2013 22:20

[ Möhm. Anteeksi tämmöinen tilapäinen epäaktiivisuuteni, jee nyt sain jonkinlaisen inspin joten raapustanpa jonkinnäköisen tekstinpoikasen ]

PASHA

Metsää ja metsää. Minulla on hiukan kylmä. Voisin vaikka työntää kieleni ulos ja se jäätyisi siihen. En kuule kuin omat ajatukseni, koko metsä on kuin horroksessa. Joka askeleella meinaan kompastua puun juureen ja joka askeleella meinaan takertua oksistoon joka aukenee vihreänä yläpuolellani. Mowgli olisi osannut suunnistaa tässä sekasotkussa. Niin, Mowgli... ikävöin häntä niin. No, kenties hän palaa vielä joskus. Ei, ketä minä huijaan, Mowglilla on uusi parempi paikka jossain. Gregoryn suhteen mitään ei ollut tehtävissä. Hän oli jo poistunut maata tallaamasta. Kompuroin vaivalloisesti kosteassa metsässä. Sää on ihan suopea ja pilvinen, mutta on juuri sellainen sää että kun on aukiolla, sataa mutta hetki kun menee puun alle sateensuojaan niin sade lakkaa ja auringon säteet valaisevat koko metsän.

Sademetsä on vaativa ympäristö, mutta olen vahvasti sitä mieltä että aavikko on tämän rinnalla kuin olisi Etelään lentänyt. Sademetsä oli kastellut minut - suurin osa siitä oli vettä ja kosteutta, mutta hikeä sekoittui mukaan - ja olin ihan rättiväsynyt. Henkisesti ainakin. Ruskeat tuikkivat silmäni hymyilivät jokaiselle vastaantulevalle puulle, ilman niitä olisin näyttänyt nuutuneelta tistirätiltä. Tai vesirokkoiselta ryhävalaalta. Tämä valas kuuli nyt jotain.

Ei, se ei ollut peto. Se oli hevonen. Yhteismaalla voisin tavata vaikka kenet... julman kulkurin joka raatelisi kohmeisen ruumiini tai ystävällisen kaikkien kaverin. Nyt näin hänet. Koetin tavoittaa toisen silmät, ja yritin hymyillä vaikka veri kiersikin hitaasti.
"Hei", sanoin, "oletteko tekin eksynyt tai osaatteko kenties tien pois täältä?"
Toinen näytti etsivän jotakin mutta en uskonut että hevosella oli hirveän välinpitämätön aihe etsinnässä, sen verran osasin toista lukea.
Juna
 

Re: Let's make a new start.

ViestiKirjoittaja Siuri » 22. Joulu 2013 02:05

[Anteeksi omakin kesto, ajattelin että vastaan kun varmistuu, että varmasti jatkat :)]

Yksin, niin äärettömän yksin jaksan kulkea läpi maiden ja metsien. Olisin lähes valmis ylittämään vaikka laumarajat, jos tarve sitä vaatisi. Ei minusta kuitenkaan siihen ole, en voi pettää laumanjohtajan luottamusta. En edes sillä uhalla, että olen viestinviejä ja voisin ylittää rajoja, jos olisi pakko.
Valitettava fakta iskee päin naamaa: minulla ei ole mitään tarpeeksi hyvää syytä ylittää rajoja. Ei, vaikka rakkaani olisi toisella puolen henki hievereissään.
Pudistan päästäni mielikuvan Salemista sairaana aivan yksin.
En pystyisi enää elämään itseni kanssa, jos tietäisin, että olen antanut niin tapahtua rakkaimmalleni.

Pysähdyn äkisti paikoilleni, kun kuulen takanani ääniä. Käännyn toiveikkaana ympäri, olisiko se-....
Ei. Se ei ollut Salem. Se oli ruskea hevonen, joka katsoo minua kohti ja hymyilee. Pettymys on suuri, mutta hymy nousee silti kasvoilleni.
"Hei", vastaan hänen tervehdykseensä. Tammalla on valkoinen tähti päässä, eikä harjaa nimeksikään. Valitettavasti häneltä puuttuu se punainen riimu, jota olen etsinyt jo pitkään, aivan liian pitkään.
Tamma esittää minulle kysymyksen.
"Riippuu aivan täysin siitä, minne olette matkalla", vastaan ystävälliseen sävyyn hymyn kera. Nyt on vain unohdettava Salem hetkeksi. Enköhän minä pysty hetken olemaan tässä ja jatkaa pian etsintöjäni. Sitä paitsi on hyvin mahdollista että kierrämme Salemin kanssa kehää toisiamme etsien. Jos hän siis vain on kunnossa..
"Minä olen Falcon, ylänköhevosista. En ole eksyksissä, olen oikeastaan etsimässä erästä hevosta. Hänen nimensä on Salem, oletko sattunut näkemään? Ruskea, valkoinen pää ja punainen riimu?" kysyn. Aika törkeää kyllä minulta esittää oma asiani ja jättää toinen aivan takaa-alalle. Äh.. Eihän toinen ehtinyt edes esittäytyä vielä..

[jäädytän tämän pelin nyt omalta osaltani. Jos vielä joskus haluat jatkaa, niin tule vaikka yksärillä sanomaan, niin jatketaan sitten :)]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron