Varjoissa loistavat tähdet

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Rosadum » 01. Huhti 2014 17:48

(Mukaan Zarroc ja joku kauniista neidoista! >) )

Sado

Joo, nyt ei kyllä todellakaan oltu enää Briteissä, päätellen siitä, mitä olin parin viime päivän aikana kokenut ja nähnyt. Tuokin puu tuossa... Ei muuten taatusti ole mitään sukua likusterille tai pihlajalle! pohdiskelin ohittaessani omituisia, suikertavia ja vihreärunkoisia kasveja polullani. Tietysti myös muiden hevosten kertomat asiat tukivat teoriaa, koska he olivat kertoneet minun tulleen jollekin hevosten Cara Mia-saarelle. Ehkä se nimi ei mennyt ihan noinkaan, mutta tavallaan pidin muistisäännöstäni. Pidin myös siitä, ettei missään ollut aitoja tai ihmisiä hidastamassa menoani. Kyllä ne kauniit neitoset eilen sanoivat, että jotain laumoja ja rajoja täällä olisi, mutta että keskellä saarta niistä ei olisi niin väliä. Täällä sitä nyt oltiin, koska minulla ei ollut mitään aikomusta sitoutua mihinkään, ennen kuin olisin saanut nauttia vapaudestani täysin siemauksin!
Tunsin olevani täynnä nuoruuden tarmoa, jolla jatkoin matkaani kevein askelin, vaikka maasto yritti olla jotenkin vaikeakulkuista. Pyh, mikään trooppinen suikero ei voittaisi brittiläistä varmajalkaisuutta!

Olin kuullut huhuja, että jossakin tämän viidakon keskellä olisi baari. Siis hevosille! Baari, jossa olisi juomia tarjolla, ja jossa muut hevoset kokoontuivat pitääkseen hauskaa! Tämä saari tuntui tarjoavan loistavat mahdollisuudet kaikkeen, mitä kaltaiseni vapautunut nuorimies voi kuvitella haluavansa. Lukuun ottamatta jotain tulivuoria sun muita, joista se yksi mainitsi, mutta joo, muuten. Siihen baariin minäkin nyt olin vähän niin kuin matkalla, kun en parempaakaan suuntaa ollut keksinyt.

Matkaani oli kuitenkin tullut mutkia, sillä eräs nälkäiseltä vaikuttanut kissaeläin oli hätyytellyt minua eilen illalla. Nythän se kaikki oli muisto vain, mutta kissaa pakoon juokseminen ja lepopaikan etsiminen olivat kuljettaneet minut pois siltä reitiltä, jolle minut oli opastettu. Nyt minulla oli kuitenkin vahva tunne siitä, että tämä oli varmasti sellainen polku, joka veisi minut virvoituksen äärelle, joten pois vain kaikki murheet ja kaviota toisen eteen!
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02. Huhti 2014 18:31

REPLICA

Askeleeni veivät minua päämäärättömästi pitkin yhteismaata. Olin näiden viikkojen kuluessa jo suunnilleen oppinut suunnistamaan täällä, edes pääpiirteittäin. Tiesin missä päin oli sademetsä ja missä havumetsä, olin jopa tietoinen sen oudon baarin, Magic Drinkin sijainnista.
Nyt olin suunnistamassa sademetsää pitkin jonnekin, en ollut ihan tietoinen minne, mutta jaloittelu ja paikanvaihdos tuntui hyvältä. Vaikka olinkin valon lisääntyessä viihtynyt paljon paremmin jonkinsortin lehtimetsissä, sademetsässä oli silti parhaat ruoat.

Katseeni kulki lehvästössä jatkuvaan, en halunnut jäädä jonkun saalistavan kuristajakäärmeen - tai minkään muunkaan elukan - alkupalaksi heti kättelyssä. Askeleeni olivat varovaisempia, mutta kuitenkin suhteellisen varmoja. Tuoksu metsässä oli huumaava.
Kaikkialla tuoksui makealle, suolaiselle ja suorastaan häkellyttävälle samanaikaisesti ja minä jouduin jatkuvasti muistuttamaan itselleni, ettei täällä voinut ihan mitä tahansa syödä tai voisi käydä huonosti.

Vielä jonkin aikaa käyskenneltyäni kuulin edestäpäin aika selviä askeleita, jotka saivat minut höristämään korviani uteliaasti. Oliko siellä toinen hevonen? Tuskin ainakaan mikään kissaeläin noin varomattomasti kävelisi. Jatkoin eteenpäin poluntapaisellani, odottaen pian näkeväni toisen, kuka hän nyt ikinä mahtoikaan olla.
Siitä olikin hetki, kun olin viimeksi pysähtynyt juttusille kenenkään kanssa.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Rosadum » 03. Huhti 2014 15:03

Hoksasin toisten kavioiden kopseen vain muutamaa askelta ennen vieraan hahmon näkemistä. Mieleni teki vajota maan alle, sillä luulin jo oppineeni uuden kotipaikkani tavoille. Kyllä hevosen pitäisi parissa päivässä jo muistaa, ettei joka puolella ole ihmisiä varmistamassa, ettei mikään pääse hyökkäämään kimppuun. Puhhuh.
En kuitenkaan ehtinyt soimata itseäni typeryydestä ja omiin ajatuksiini jäämisestä kovinkaan kauaa, sillä suikeropuiden ja vihreiden runkojen takaa paljastuva näky katkaisi kaikki ikävät ajatuspyörteet saman tien. Vastaantulijahan oli tamma, ja latvuston läpi siivilöityvässä valossakin tuo olento sai minut seisahtumaan siihen paikkaan. No mutta HEI..! käväisi ajatuksissani, mutten onneksi ollut sentään ihan niin tyhmä, että olisin mennyt möläyttämään tämän tervehdyksen ääneen.

Typerän, lipevän aloituksen sijaan parantelin vähän ryhtiäni, joka oli pysähdyksen jäljiltä jäänyt hieman epätasapainoiseksi, hymyilin ystävällisintä hymyäni ja tervehdin:
"Hei ja hauska tutustua. En odottanut kohtaavani muita hevosia tällä polulla... Minun nimeni on Sado, enkä ole aivan varma, saanko kysyä nimeäsi, koska olen aika uusi tällä saarella." Hymyilin, jos mahdollista, vieläkin leveämmin viimeisimmän lausahduksen jälkeen.
"En kai ole tielläsi?" Polkuhan oli kuitenkin... no, polku, eikä mikään valtatie.
Kylläpä auringonvalo heijasteli hienosti tamman punertavasta turkista.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Zarroc » 03. Huhti 2014 18:25

Samassa näinkin toisen hevosen. Minua vain vähän pienempi ori, jonka karva hohti oudon tummana. Seisahduin aloilleni nähdessäni toisen ilmeen kirkastuvan ja pian kuulinkin hänen tervehdyksensä. Hymy levittäytyi lempeänä kasvoilleni toisen puhetulvaa kuunnellessani.
"Hei vain, totta kai saat, olen Replica", kerroin sitten samaan syssyyn ja kuulin vielä toisen kysymyksen.
"Et tietenkään", naurahdin hänelle ja pudistin päätäni vielä varmuuden vuoksi.

Minulla oli vähän kummallinen olo orin seurassa, mutta työnsin ajatuksen nopeasti pois päästäni. En minä nyt voinut vainoharhailla jokaisen vastaantulijan kanssa, varmasti tämä Sado oli oikein mukava tapaus, eikä minulla ollut mitään syytä epäluuloon.
En kuitenkaan voinut sille mitään, että pysyttelin paikallani, enkä liikkunut enää lähemmäs oria.
"Oletko sitten ollut kauankin täällä?" Kysyin viimein ystävällisellä sävyllä, naamioiden oikean ilmeeni jonnekin hymyn taakse. Ei tässä nyt ollut mitään syytä hätäillä, minulla oli vain vähän huono päivä.

Siitä tämän epämukavan tunteen oli pakko johtua.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Rosadum » 07. Huhti 2014 14:08

Vastaan tullut kaunokainen näytti kaikin puolin ystävälliseltä. Kävipä hyvä tuuri - en olisi uskonut, että keskeltä metsää löytyisi kaunis ja hyvin todennäköisesti mukavakin juttukaveri. Ajoituskaan ei ollut lainkaan huono, sillä hiljaa oleminen olikin jo käynyt pitkästyttäväksi. Omien ajatustensa kanssa ehti muutenkin olla vähän liiankin kanssa.
Kaikesta ystävällisyydestään ja iloisuudestaan huolimatta toinen näytti hieman jännittyneeltä. Merkit olivat hyvin huomaamattomia, mutta päätin ottaa varman päälle. Jos tamma olikin jo aivan rento ja vain näytti aina siltä, että oli valmiina juoksemaan pakoon vaaraa, tuskin hän silti pahastuisi, vaikka aloittaisin pikku rupattelutuokiomme ihan rauhallisesti.

"On todella ilo tutustua, Replica", totesin hyvin pehmeällä, ystävällisellä äänellä, ja nyökkäsin pienen kumarruksen sanojeni vahvistukseksi. "Kunhan vain vähän varmistelin. Kerran, kun menin kysymään erään valjastetun hevosen nimeä, hän yritti potkaista minua, joten sen jälkeen olen yrittänyt olla kohteliaampi... Mutta nyt eksyn asiasta. Pahoitteluni, olen kuljeskellut tässä metsikössä jo päivän verran, enkä ole päässyt juttelemaan kenenkään kanssa. Ja joskus, jos en pääse juttelemaan kokonaiseen päivään... no, kuulet varmaankin itse, mitä sitten tapahtuu!" Naurahdin hieman pahoittelevaan, mutta kuitenkin iloiseen sävyyn. Olin itsekin hämmästynyt puhetulvastani, mutten halunnut sen häiritä iloisia ajatuksiani, joten annoin olla.
"Olen ollut saarella vasta vajaan viikon", tunnustan lopulta hieman vakavammalla naamalla.
"Onneksi olen törmännyt kuljeskellessani joihinkin paikallisiin, ja kuulemma tiedän nyt tärkeimmät asiat saaresta, kuten sen että täällä on kuusi laumaa ja että tulivuori on juuri purkautunut."

Paikallaan seisoskelu alkoi tuntua tylsältä, varsinkin kun tämä Replica-kaunokainen oli parkkeerannut itsensä hirveän pitkän välimatkan päähän. Hyvä kun näin hänen hymynsä näin kaukaa! Niinpä päätin jättää oman määränpääni hetkeksi, ja keskittyä tutustumaan tähän ystävälliseen, jännittyneeseen tammaan.
"Vaikken olisikaan sinun tielläsi, olit varmaankin menossa johonkin. Minun ei ole mikään kiire vielä minnekään, joten haluaisitko sinä hetkeksi seuraa?" kysyin, pitäen ääneni mahdollisimman ystävällisenä ja vailla minkäänlaisia vihjailuja yhtään mihinkään suuntaan.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Zarroc » 07. Huhti 2014 20:10

Orin pehmeä, ystävällinen äänensävy rentoutti minua hiukan ja sai esille hieman todentuntuisemman hymyn. En kuitenkaan saanut sitä mitenkään yltämään silmiini asti, mutta ei kai sillä niin väliä ollut. Ei normaali ilmeeni kovin surullinen ollut, joten sai luvan kelvata.
Toisen kertomukselle naurahdin pienesti ja kohteliaasti, nyökäten myös kevyesti perään. Tosiaan, tuollaisen jälkeen kannattaisi vähän varoa kenen hännälle astui ja miten lujasti.

"Onko sen lisäksi vielä jotain, mitä haluaisit tietää?" Kysyin hetken kuluttua, mietittyäni sopivaa kysymysmuotoa. Hän tuntui tietävän jonkinlaiset perusasiat, muttei mitään nippelitietoja. Pureskelin huultani hetken aikaa, kunnes kuulin orin kysyvän jälleen jotain. Hänpä oli puhelias, minä en näköjään tänään ollut siihen lainkaan taipuvainen.
"Toki", havahduin vastaamaan, vaikken edelleenkään halunnut kovin lähelle toista. Mutta ehkä pieni jaloittelu tuulettaisi kaiken maailman vainoharhaiset ajatukset päästäni.
"Enkä ollut menossa mihinkään erityiseen paikkaan", kielsin kiireesti ja hymyilin vähän päälle. "Voisimme jatkaa vaikkapa tuonne suuntaan."

Nyökkäsin kohti yhtä polun haaraa ja otinkin jo muutaman kokeilevan askeleen sinne suuntaan. Se polku veisi aika nopeasti sen baarin laitamille, mikä Magic Drink se olikaan. En välttämättä ainakaan Sadon kanssa sinne haluaisi, mutta ainakin voisin tutustua häneen kävelymatkalla hieman paremmin ja katsoa, oliko orista yhtään mihinkään.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Rosadum » 11. Huhti 2014 12:09

"Tuotako polkua tarkoitat?" kysäisin nyökäten samalla päätäni samaan suuntaan, johon kaunokainen oli jo ottanut pari kokeilevaa, mutta yhtä kaikki suloisen siroa askelta. Tai niin minä ne ainakin näin, ja olisin varmaan ajatellut samoin, vaikka Replica olisi kompuroinut matkallaan ja kaatunutkin pari kertaa. Minkäs minä itselleni voin.
Toinen ei selvästikään halunnut päästää tällaista ventovierasta liian lähelle itseään, mikä oli vain järkevää. Herrasmiehenä en myöskään aikonut jäädä odottamaan, että punertava tamma lähtisi kulkemaan edelläni, sillä tottakai ymmärsin, kuinka kiusallista se olisi voinut olla Replicalle.
"Näyttää paljon paremmalta suunnalta kuin se, mihin olin äsken menossa", totesin, hymyilin vielä kerran ystävällisesti tuolle kauniille ilmestykselle, ja lähdin kulkemaan kohti polkua. Ehkä voisimme mahtua tähän jopa rinnakkain, jos hän vaikka rohkaistuisi jossain vaiheessa, ajattelin toiveikkaana samalla, kun kavioni alkoivat kuluttaa jälleen uutta polkua tässä omituisessa metsikössä.

Olin saanut mukavasti aikaa punnita Replican aiempaa kysymystä, ja nyt matkan jatkuessa pystyin jo kysymään jotakin kohtuullisen järkevääkin.
"Haluaisin tietää mahdollisimman paljon kaikesta tällä saarella", aloitan leppoisan juttelun. Katselen polunreunan kasveja muina miehinä, ja vilkaisen vain nopeasti silmäkulmastani, etten jatka matkaani yksin.
"Haluaisin tietää, mihin laumaan minä sopisin. Ehkä samalla saisin kuulla myös, missä minun oikea kotini, oma paikkani täällä, on. Haluaisin tietää, missä eri laumojen jäsenet näkevät toisiaan, ja miten he yleensäkin elävät, koska vapaus on minulle aivan uutta... En tiedä, mistä löytää helpoiten ruokaa, tai millaisia vaaroja saarella lymyää. Mutta. Ensin haluaisin kuulla, kuulutko sinä johonkin laumaan, ja miksi juuri siihen?"
Vilkaisen jälleen keskustelukumppaniani, mutta sitten jatkan vielä, kääntäen katseeni nopeasti takaisin puiden runkoihin:
"- Ei minun silti ole pakko mitään tietää."
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Zarroc » 12. Huhti 2014 15:59

Ori kysyi lähes itsestäänselvän kysymyksen ja minä vain hymähdin. Sado meni kärkeen ja hetken minä kummastelin asiaa, mutta annoin olla. Itsepä meni, ei minua niin paljon kiinnostanut suunnannäyttäminen. Hän jatkoi jutusteluaan hymyillen ja minä vain hymyilin ystävällisesti vastaukseksi. En oikeastaan tiennyt mikä ihme minua vaivasi, mutta en vain osannut olla kovinkaan rento. Ehkä tämä vain oli huono päivä.

Kun olimme kulkeneet jonkinaikaa, Sado vastasi viimein kysymykseeni. Ymmärsihän sen, tietysti sitä sopi miettiä pidempäänkin.
Hänellä oli paljon vaadittavaa ja minä pysyttelin melko hiljaa hänen takanaan, vaikka huomasin kyllä, että ori olisi ehkä halunnut minut rinnalleen. Sitä en kylläkään aikonut tehdä, tässä oli ihan hyvä. Näin hänet koko ajan ja saatoin vahtia... mitä? Itseänikö?
Vaikka sitten niin.

"En kuulu tällä hetkellä mihinkään laumaan." Sanoin tyynesti, kertomatta sen kumemmin minkäänlaisia
syitä asialle. Eivät ne orille kuuluneet millään tavalla, vaikka hän kuinka yritti olla kohtelias.

"Sinulle sopivin lauma saattaisi olla Metsäponit tai Aavikkohevoset, tosin en ole varma otetaanko Aavikkohevosiin noin tummia." Aloitin keskustelusävyyn, vaikka mikäpä minä olin mitään kenellekään sanomaan. "Eri laumojen jäsenet näkevät toisiaan Yhteismaalla, joka on jokaisen lauman rajalla, paitsi tietystikin laumattomien."

Pidin jälleen hengähdystaukoa, katselin ympärilleni ja yritin rentoutua. En vain osannut, joten päätin, että lähtisin Sadon seurasta heti kun se vain olisi mahdollista. Jos tilanne siis ei tästä miksikään muuttuisi.
"Helpoiten ruokaa löytää tasangolta, lehtimetsästä ja sademetsästä, myös joenvarsilta. Vaaroja täällä on kaikenlaisia, riippuen lähinnä siitä, millä alueella olet."
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Rosadum » 14. Huhti 2014 18:33

Replica vastaili kysymyksiini kiitettävästi, mutta huomasin, ettei hän ehkä ollut juuri nyt niin paljon juttutuulella kuin itse taisin olla. Lyhyet vastaukset saivatkin minut vilkaisemaan kiilteleväkarvaista tammaa sivusilmällä, enkä voinut olla huomaamatta pientä ahdistuksen tuomaa ryppyä toisen silmäkulmassa. Minun pitäisi tehdä jotakin, ennen kuin juttukaverini päättäisi siirtyä paremmille laidunmaille.

Pahus soikoon. Ei tässä kai muukaan auttanut kuin unohtaa, että toinen oli kaunis ja yksinäinen tamma, ja lähteä ihan kaverilinjalle. Ehkä se auttaisi.
Yksin jääminen tähän kummalliseen metsikköön tuntui minusta niin ahdistavalta, etten halunnut menettää seuralaistani ihan vielä.

"Emmekö me nyt olekin yhteismaalla?" kysäisin, yrittäen samalla ravistella itseäni kokonaan irti orin roolistani ja kohti neutraalimpaa asennetta Replicaa kohtaan. Vilkaisin taas takanani kulkevaa hevosta, mikä ei varsinaisesti auttanut tavoitteessani, mutta pakkohan minun oli yrittää.
"Ja hei, tuota... eikö me nyt olla sademetsässä? Osaisitko auttaa vielä sen verran, että näyttäisit, mitä täällä oikein voi syödä? Maistoin... Odotas..."
Pysähdyin polun reunaan ja tutkin hetken katseellani maastoa. Huokaisin pettyneenä, kun en löytänyt etsimääni. "Tässä ei nyt kasva sitä, mutta kuitenkin, maistoin sellaista kellertävää, isolehtistä kasvia, ja se maistui kyllä niin pahalta..." Jatkoin jälleen etenemistä polulla, jottei Replica joutuisi seisoskelemaan takiani.
"Sitä makua ei meinannut saada pois kieleltä ollenkaan, enkä ole sen jälkeen uskaltanut maistaa täällä mitään."
Polku näytti kaartavan edessämme tiukasti oikeaan, ja tiheä metsä peitti tehokkaasti kaiken, mikä meitä ehkä odottaisi käännöksen jälkeen. Jatkoin kuitenkin rennoin askelin eteenpäin, sillä ei kai kenelläkään nyt niin huono tuuri voisi olla, että törmäisi kahtena päivänä peräkkäin nälkäisiin kissapetoihin...
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Zarroc » 06. Touko 2014 17:35

[jaa näköjään lähes kuukausi meni.]

Ori vilkaisi minua sivusilmällä, vastasin katseeseen rauhallisesti ja siirsin sitten omani jonnekin eteenpäin. Samassa hän kysyikin minulta kysymyksen johon nyt en oikein voisi jättää vastaamatta. En tosin kerennyt edes nyökätä vastaukseksi kun hän jo alkoi kysellä lisää.
"Kyllä, olemme yhteismaan sademetsässä", totesin kuitenkin väliin ja seisahduin johonkin hänen vierelleen odottamaan tilannekatsausta toisen ruokalistasta.
Emme kuitenkaan löytäneet tätä kyseenomaista kasvia, josta ori alkoi sopottaa ja pian hän jatkoikin etenemistään.
"Niin, täällä on monia pahanmakuisia kasveja, mutta harvoin ne hirveän pahanmakuisi ovat."
Kerroin hänelle astellessamme eteenpäin, mutta ajatukseni pyörivät jälleen jossakin muualla. Yritin kyllä pitäytyä kohteliaana, mutta jokin ahdisti minua.

"Täällä voi syödä lähes kaikkea, mikä ei vain vaikuta liian hyvälle. Normaalia heinää, vesikasveja ja joitakin pensaita."
Luennoin tyynellä sävyllä ja katselin samalla ympärilleni. Osoitin pian turvallani yhtä pensasta kohden.
"Tuota tosin ei kannata mennä syömään, se on todella myrkyllinen. Sinisistä marjoista tunnistaa."

Olin itse meinannut kerran mennä puraisemaan sitä, mutta onneksi senhetkinen seuralaiseni, joku mukava vuoristolaistamma oli estänyt minua syömästä. Olin sen jälkeen ollut entistäkin tarkempi syömisissäni, en nyt välttämättä halunnut kuolla myrkytykseen.
Tuskin se mukavin tapa päättää tätä maallista taivallusta.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Rosadum » 15. Touko 2014 11:32

[Heh heh... samoin... täytyy ryhdistäytyä.]

Hetken kanssani juteltuaan tamma alkoi taas vaikuttaa täysin tyyneltä ja rauhalliselta. Aloin itsekin jo miettiä, mitä oikein olin äsken ajatellut - Replicahan oli kaikkea muuta kuin ahdistuneen oloinen! Hmph, ylireagoit jälleen, kuomaseni, totesin itselleni, - mutta selvästi tämä kaverina pysyttely on parempi vaihtoehto tällä kertaa. Rauhassa nyt vaan.

Hidastin hieman kulkuani, kun tamma alkoi kertoa kasveista. Hymähdin huvittuneesti tämän toteamukselle siitä, ettei mitään liian hyvän näköistä saanut mennä maistelemaan. Mielenkiintoinen neuvo, mutta varmasti totta. Katselin tarkkaavaisesti kasveja, joita toinen minulle osoitti, ja painoin erityisesti sen myrkyllisimmän marjapensaan ulkomuodon ja tuntomerkit syvälle muistiini. En totisesti halunnut kuolla ainakaan ruokamyrkytykseen, jos saisin valita. Vanhana ja tyytyväisenä, kesken unien, se kuulosti houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Vielä hieman ajatuksissani kysäisin kysymyksen, joka vain sattui muodostumaan mieleeni:
"Olet tainnut asua tällä saarella jo jonkin aikaa..?" Kun huomasin ajatelleeni ääneen, lisäsin nopeasti rauhoittelevaan sävyyn: "- Ajattelin vain, että hallitset ainakin kasvien tunnistuksen. Ihmisten luona ei tarvinnut paljoa miettiä, kun söi vaan kaiken, mitä eteen kannettiin."
Hymyilin Replicalle, edelleen olkani yli, parhaani mukaan tarkoitukseni-ei-ollut-udella-liikoja -hymyä, ja jatkoin sitten tasaisemmassa tahdissa kulkuani kohti polun mutkaa. Edestä kuului veden solinaa, joka sai korvani nousemaan uteliaina pystyyn, ja nopeasti siirtymään myös epäluuloiseen luimuun.

Metsän keskellä virtasi pieni mutta kirkas puro, jonka vesi solisi yli sammaloituneiden kivien ja halki polun, jota olimme kulkemassa. Polku oli puron kohdalta leveämpi kuin muualta, kymmenien kavioiden etsittyä helpointa reittiä pikkuisen vesiesteen yli. Askeleeni hidastuivat lähestyessäni tuota solisevaa, varmasti joidenkin mielestä kaunista metsän yksityiskohtaa, ja siirryttyäni polun toiseen reunaan jäin muka muina miehinä ihailemaan puroa.
Tosiasiassa en halunnut astua yhtään lähemmäs koko märkää länttiä, ja toisaalta... kaiken juoksemisen ja muun sellaisen jäljiltä minun oli kyllä kova jano. Puro olisi ehkä parempi vaihtoehto kuin tasainen lammen pinta, josta minua tuijottaisi takaisin...
En pystynyt edes ajattelemaan sitä.
Vaihdoin painoa hieman levottomasti jalalta toiselle, mutten toisaalta olisi halunnut näyttää seuralaiselleni tätä onnetonta heikkouttani. Niinpä yritän keräillä ääneeni sen normaalia, rauhallista sointia, ja totean Replicalle:
"En osannut edes ajatella, että löytäisimme puron! Onpa täällä tosiaan kaunista..."

Katseeni käännyttyä purosta Replicaan voin sanoa jälkimmäisen lauseen jopa ihan tosissani. Puroon päin katseleminen ei kiinnostanut minua jostakin syystä yhtään, joten jäin hyvin luontevasti tutkiskelemaan Replicaa. Eihän siitä mihinkään päässyt - hän oli kaunis.
Hälytyskellot alkoivat pian soittaa jossakin korvieni välissä, tehden oloni hieman epämukavaksi. Replica ei selvästikään juuri nyt halunnut mitään muuta kuin ohimenevää tuttavuussuhdetta, ja mitä pidempään häntä katselin, sitä enemmän minusta alkoi tuntua siltä, ettei se riittäisi minulle alkuunkaan.
Olisi pakko keksiä jokin keino, jolla pääsisin eroamaan tästä kaunokaisesta. Ennen kuin olisi liian myöhäistä.

[Lähti ihan lapasesta, nyt tuli vahingossa näin pitkä vastaus! :O Tätä ne tauot teettää...]
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Zarroc » 17. Kesä 2014 14:02

[... hm. 8) anteeksi kestosta.]

Ori tuntui kuuntelevan tarkkaavaisesti mitä hänelle selitin ja lopulta hän kysyikin kuinka kauan olin asunut saarella. En kerennyt edes ajatella asiaa, kun Sado sitten äkisti jatkoikin vähän rauhoittelevaan sävyyn, että tunnuin tietäävn paljonkin. Käänsin katseeni oriiseen hetkeksi, ilmeeni oli melko tutkimaton. En oikein tiennyt, mitä valkoharja minusta halusi, mutta en antanut ahdistuksen päästä enää pintaan. Ehkä vain kuvittelin kaiken, tuskinpa hän mitään sen kummempaa yritti. Oli selvästi vain kohtelias ja minä olin ilmeisesti ollut liiankin kauan ilman käytöstapoja.

"Äh, en suinkaan, olen asunut täällä suurinpiirtein puolitoista vuotta", tarjosin Sadolle kevyen hymyntapaisen, huomaten kuitenkin kohta, kuinka orin korvat höristyivät ensin ja painuivat sitten takaisin luimuun. En kuitenkaan näyttänyt kasvoiltani minkäänlaista hämmästystä, ehkä ori oli kuullut jotain epäilyttävää.
Käänsin katseeni eteenpäin ja näin puron. Sado sanoikin siitä pian jotain ja minä hymähdin myöntävään sävyyn, kaikkihan tässä paikassa oli aika kaunista. En ollut löytänyt yhtäkään kertakaikkisen rumaa tai mitäänsanomatonta paikkaa, luonto oli niin kaunis ja koskematon.

Huomasin Sadon tutkiskelevan minua katseellaan ja yritin estää itseäni reagoimasta siihen jotenkin, kuten juoksemalla karkuun. Tiesin kyllä olevani hyväsukuinen ja rotuleimaisesti kaunis, mutta ei se silti kertonut mitään. Se oli ihmisten käsitys minusta, oma käsitykseni oli vain sellainen normaalin näköinen nelijalkainen kaikkien muiden lähellä.
Orikin oli maskuliinisella tavallaan kauniimpi kuin minä, saatoin sanoa ihan rehellisesti.

Lopulta käänsin katseeni oriiseen, vangiten tuon katseen hetkeksi omaani. Lempeät, ruskeat silmäni välkähtivät hieman.
"Näkyykö jotain erikoista?" Sävyni oli pehmeä, jopa hieman kutsuva, mutta samalla se oli viileä ja varoittava. Minä en juuri nyt kaivannut ketään jalkoihin sotkeutumaan, varsinkaan Sadoa, josta tuntui haisevan jo kilometrin päähän mikä hän oli miehiään.
Jouduin estämään tosissani itseäni, etten lämpeäisi hänelle. En halunnut tulla satutetuksi taas kerran.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Rosadum » 23. Kesä 2014 15:03

[Mitäpä pienistä :D]

Yritin saada ajatuksiani kokoontumaan jonkinlaiseksi järkeväksi yksiköksi, mutta taustalla kuuluva veden solina ei ainakaan helpottanut sitä. Sen sijaan keskityin parhaani mukaan janon tunteeseen, joka olisi ainoa syy, minkä varjolla uskaltaisin mennä yhtään lähemmäs puroa.
Ja sitten, naps vain, kaikki ajatukseni katkesivat hetkeksi.
Sekunnin päästä siitä, kun Replica oli pysäyttänyt katseensa silmiini, havahduin takaisin tähän hetkeen. Sitä ennen maa saattoi ehkä vajota altani, tai aika pysähtyä, tai jotakin - en osannut selittää paremmin sitä tunnetta, joka nyt kiersi mahanpohjassani perhosten tavoin.
Sitten kului vielä toinenkin sekunti, ennen kuin ymmärsin, että Replica kysyi minulta jotakin. Avasin suui heti valmiina vastaamaan Kyllä todellakin, jotakin aivan erityislaatuista tai Jotakin kaunista ainakin, tai jotakin sen suuntaista, mutta nielaisin vastaukset ennen kuin ne ehtivät kielelleni. Replican äänensävy sai korvani käymään luimun puolella, kun yritin selvitä hämmennyksen tilastani ja keksiä jotakin järjellistä sanottavaa. Niin, siis, sellaista järjellistä sanottavaa, joka myös kiertäisi epämiellyttävän totuuden minun ja veden välisestä suhteesta.
"Tuota..." änkytän, kunnes saan taas ajatusteni päästä kiinni. "Tässä vain ajattelin, kuinka hienoa on, että täällä voi juoda luonnonpurosta pelkäämättä myrkkyjä. Ei meillä Espanjassa vaan sellaista voinut tehdä, ihmiset olivat heittäneet joka ojaan jotakin inhottavaa."

Irrotin katseeni muka muina miehinä Replican silmistä, ja käännyin katselemaan jo ohittamaani kukkivaa liaania muka hurjan kiinnostuneena. Kun olin melko varma siitä, ettei Replica näe, vedin hiukan syvempään henkeä ja annoin hämmennyksen tulvahtaa myös kasvoilleni. Ei hyvänen aika, mitä minulle oli tapahtumassa? Miksi ihan kaverina oleminen oli niin vaikeaa, vaikka toinen selvästi halusi juuri sitä?
Kokoilin jälleen arvokkuuteni rippeet, vedin hymyn jälleen huulilleni ja käännyin katsomaan puroa ja sitten Replicaa. "Kiitos, että tulit oppaakseni. Tämä saari ei olisi ihan se helpoin mahdollinen paikka minulle, ihmisten kasvatille, jos nyt ollaan ihan rehellisiä. Vaikka hevosten saari kuulostaakin mahtavalta, niin on täällä myös paljon asioita, joita en ole koskaan ennen nähnyt, ja jotka tuntuvat olevan melkein aina hengenvaarallisia."
Astuin mahdollisimman vakaan askeleen lähemmäs puroa, ja jatkoin ajatustani:
"Itse asiassa lähdin tänne metsän keskelle juuri siksi, että halusin nähdä yhden niistä vähemmän tappavista uusista asioista. Onko totta, että täällä on hevosten baari?" Yritin olla näyttämättä liian innokkaalta, sillä Replica ei ehkä juuri nyt vaikuttanut siltä, että olisi tulossa kanssani lasilliselle. Jos siellä jossakin oli edes mitään laseja. Joka tapauksessa, siihen baariin voisin hyvinkin mennä nyt pohtimaan, mitä ihmeen leikkiä tunteeni oikein leikkivät.
Puro lähestyi edelleen, ja mieleni perukoilla toivoin, että Replica ylittäisi sen ensin. Sitten saisin hyvän syyn hypätä koko lätäkön yli, tai ainakin ylittää sen vähän kovempaa vauhtia. Muuten sellainen juoksentelu voisi herättää turhaa huomiota. Hengitä, hengitä...
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Zarroc » 01. Heinä 2014 12:48

Sado tosiaan alkoi änkyttää. Kohotin hänelle kulmiani hieman, nauttien aivan pienen hetken siitä, että toinen meni ihan hämmennyksiin. Kuuntelin kuitenkin tarkkaavaisesti hänen sanansa, vaikka levottomuus velloi sisälläni. Vai vielä Espanjassa ei voinut tehdä noin... sepä vasta mielenkiintoista, kyllä Ranskassa ainakin kykeni juomaan normaaleista vesistöistä.
En kuitenkaan vastannut mitään, nyökkäsin vain ja jäin tarkkailemaan toisen käytöstä näin sivummalta. En oikein tiennyt mikä häntä vaivasi, mutta ei se ainakaan minun kannaltani tainnut mitään mukavaa olla. Tuntui koko ajan enemmän siltä, että olisi lähdettävä ja vähän äkkiä. Mutta pysyttelin silti aloillani, kuuntelin Sadon kiitokset ja hymyilin hieman vastaukseksi.
"Täällä päin se kuuluu tapoihin", sanoin rauhalliseen sävyyn.

"Onko totta, että täällä on hevosten baari?"
Säpsähdin hieman orin kysymystä ja loin jälleen katseen häneen. Sellaisen katseen, mikä ei ollut minulle lainkaan ominainen. Ystävällinen naamio oli pyyhkiytynyt kokonaan pois ja silmissäni velloivat levottomat tunteet.
"Kyllä."
Vastaukseni oli toivoakseni tarpeaksi lyhyt, että ori tajuaisi olla ainakaan pyytämättä minua sinne. Minä en todellakaan kaivannut yhtään ketään juuri nyt enkä todennäköisesti tulevaisuudessakaan. Silti minä vain halusin olla onnellinen ja huomasin kaipaavani sitä, että joku vain hyväksyisi minut sellaisena kuin olin.

Katselin Sadon hidasta askellusta kohti puroa ja kohotin kulmaani jälleen hivenen. Pelkäsikö toinen vettä? Miksi?
Miten hän sitten oli tänne tullut, jos pelkäsi yhtä pahaista puroa?
"Anteeksi kun kysyn", sanoin hetken mielijohteesta, välittämättä siitä, että minun ei välttämättä tarvitsisi olla enää kovinkaan kohtelias hänelle. "Mutta pelkäättekö te vettä?"
Astuin lähemmäs puroa, mutta tarpeaksi kaukana Sadosta. En halunnut mitään yllätyksiä, vaikka tämä vainoharhaisuus alkoi pikkuhiljaa väsyttää minua. Niinpä kastelin etukavioni veteen ja jäin siihen, kääntäen jalomuotoisen pääni oria kohden. Silmäni olivat jälleen tummuneet siihen normaaliin asteeseensa, niistä ei näkynyt enää läpi mitään muuta, kuin normaali kuorensa.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Rosadum » 09. Heinä 2014 16:03

Replican levoton katse läpäisi jopa pelon muurin, joka oli sulkenut ajatukseni sisäänsä, ja sai minut luimistamaan korviani ja laskemaan päätäni pahoitellen. Tuijotin tammaa entistä hämmentyneempänä pitkän aikaa, ja sain samalla seurata sivusta, kuinka Replican kasvoille jälleen nousi viileä naamio.

Sitten vilkaisin epähuomiossa vettä, ja pelko valtasi ajatukseni uudelleen hetkeksi. Yritin tuijotella kasveja ja taivasta, vältellen puroon päin katsomista, kunnes tamma jälleen puhui.
Huomasin tuntevani pettymystä, kun toinen teititteli minua. Olihan se tietysti tosi kohteliasta. En vain ollut ajatellut, että enää tarvitsisi...
Pettymyksen tunnetta ei kuitenkaan kestänyt pitkään, koska pian se vaihtui epämääräiseen peittelyn tarpeeseen.
"Minä, tuota... minä..." änkytin taas, ja kun itsekin tajusin sen, päätin sulkea suuni, kunnes keksisin jotakin sanottavaa. Enhän minä mitään sitten keksinyt, koska Replica oli saanut täysosuman arvauksellaan.
Niinpä huokaisin lopulta lannistuneena. "Joo", myönsin hiljaisella äänellä, ennen kuin yritin vielä korjata vastaustani: "- Tai no, joo ja ei, mutta... mutta kyllä, kai se niin on." Kysehän oli peilikuvasta enemmän kuin vedestä, mutten ajatellut alkaa avaamaan asiaa kenellekään, en edes Replicalle, ikinä.
Oma heikkouteni ärsytti itseäni niin, että nostin kovaksi muuttuneen katseeni eteeni, katsoen puroon seisahtuneen Replican ohi, lähdin äkkiä askeltamaan päättäväisesti eteenpäin. Pidätin henkeäni koko matkan, mutta yritin pitää sen tiedon vain itselläni, kun ylitin sen onnettoman puron. Pysähdyin vasta, kun vesi oli jäänyt jo parin hevosenmitan päähän taakseni. Sitten päästin ilman jälleen kulkemaan keuhkoihini, ja ravistelin itseni kokonaan, vaikka vesi oli hädin tuskin kastellut vuohiseni.
Vilkaisin Replicaa olkani yli hiukan hapan ilme kasvoillani. "No niin, se siitä. Et sitten kerro kenellekään, okei?"

Äkkipikaisuuteni alkaa kuitenkin hyvin nopeasti kaduttaa, ja seuraava silmäys olan yli kohti Replicaa onkin anteeksipyytävä ja ystävällinen.
"Taisin olla aika läpinäkyvä..?" Ilmeeni muuttui, jos mahdollista, entistäkin pahoittelevammaksi, ja ääneni hiljeni hieman. "Ei minulla ole mikään hoppu sinne baariin, ja ajattelin, että kävisin sittenkin ihan vain itsekseni ihmettelemässä sitä. Haluan vain nähdä tätä saarta. Olen pahoillani, jos loukkasin sinua, kun kysyin koko paikasta."
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Seuraava

Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron