Varjoissa loistavat tähdet

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Zarroc » 16. Heinä 2014 17:57

Sado hämmentyi suoranaisesti arvauksestani ja änkytti jälleen, mutta minä annoin hänelle aikaa vastata. Joo ja ei. Mitä sekin nyt sitten tarkoitti? Mutta eipä orin minulle tarvinnut kertoa, jos siihen jotain muutakin liittyi. Ei se minulle kuulunut.
Samassa hän nosti katseensa ylös ja lähti ylittämään puroa. Huomaamattani minäkin pidättelin hengitystäni, kunnes hän oli ylittänyt pikkuruisen puron ja kääntynyt minua kohti hapan ilme kasvoillaan. Laskin pidättelemäni ilman ulos keuhkoistani, kuunnellen samalla orin sanat tarkkaavaisesti. Kohotin hänelle toista kulmaani, oliko ori kenties jotenkin vainoharhainen?
"Ketä se kiinnostaisi?" minä kysyin sitten rauhalliseen sävyyn, mutta pysyttelin edelleen toisella puolella puroa. Jos se nyt sattui olemaan ainoa este meidän välillämme, niin minä ajattelin pysyä sen kanssa. Kukapa olisi uskonut, että tuollainen diiva pelkäisi vettä.

Sitten Sado vaihtoikin jälleen suuntaa mielialansa kanssa ja pyysi seuraavaksi anteeksi sitä, että oli loukannut minua. Pärskähdin huvittuneesti ja pudistelin päätäni vastaukseksi. Ei tässä oltu ketään loukattu, minä olin vain hyvin selvästi esittänyt orille, etten aikonut lähteä hänen kanssaan yhtään mihinkään. Yksinhän sinne toki aina mentiinkin, niinpä niin..
Neutralisoin kuitenkin jälleen ilmeeni, vaikka se tuntui haastavalta. En edes halunnut palauttaa sitä normaalin ystävällistä ilmettä kasvoilleni, mutta oli pakko. Niinpä nostin maskin kasvoilleni ja hymyilin orille ymmärtäväisesti.
"Eipä mitään, ette te loukanneet minua millään tavalla."
Vastasin sävyttömästi ja katsahdin ympärilleni. Oliko minun oltava vielä kauankin hänen kanssaan? Eikö hän ymmärtänyt selvästi elekielestäni, että halusin hänen häipyvän? Vai oliko oma näytelmäni pettänyt minut, olinko muuttunut jo liian taitavaksi... entä jos kukaan ei enää koskaan näkisikään lävitseni?

Ajatus sai minut värähtämään ja siirtämään jälleen katseeni Sadoon. Odotin hänen siirtoaan vaiti, halusiko ori minut vielä mukaansa johonkin vai aikoiko kenties jatkaa matkaansa yksin sinne baariin?
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Rosadum » 03. Elo 2014 19:51

Replica jäi seisomaan ikäväkseni puron toiselle puolelle. Taas yksi syy lisää sen solinan inhoamiseen...
Levoton tunne kulki hitaasti kehoni lävitse, kavioista aina korvankärkiin asti. Puiden latvusten huojahtaessa tuulen mukana jossakin yläpuolellamme aloin ymmärtää, mielestäni aivan liian hyvin, miksei Replica ollut jo ylittänyt puroa.
Tamma halusi jo hyvästellä.

Sitten toisen kasvoille kohosi jälleen valtavan ystävällinen ilme, kun hän vastasi jotakin minun anteeksipyyntööni, jälleen teititellen minua kuin mitäkin kuninkaallista. Tai ainakin vierasta oria.
Olin hieman häkeltynyt tästä äkillisestä muutoksesta, kunnes lopultakin huomasin sen: toinenhan vain esitti kohteliasta ja ystävällistä. Kulmani kurtistuivat ja tutkiva katseeni pysähtyi johonkin Replican pään alueelle. Myös pääni kallistui hieman, kun yritin saada aivojani toimimaan nopeammin ja jotenkin selittämään, mihin tamma tarvitsi tuollaista naamaria minun seurassani.
Mitä hän yrittää salata? Eihän minulle tarvitsisi yrittää näyttää noin ystävälliseltä. Tai ehkä... ehkä minä olen suututtanut hänet niin pahasti, että naamio on viimeinen keino selvitä tilanteesta rauhanomaisesti... Sääli. Voi, mikä sääli...

Laskin katseeni, kun huomasin tuijottaneeni Replicaa pidempään kuin oli kohteliasta. Heti katseeni laskettuani minun tosin teki mieleni katsoa tamman suuntaan uudestaan, mutten tehnyt sitä.
"Replica, kiitos paljon siitä, että opastit minut tänne asti. Ehkä edes minä en pysty enää eksymään pois tältä polulta. En halua vaivata enää tämän enempää, joten..."
Käännähdin jatkaakseni polun kulkemista. "Kiitos" oli ainoa, mitä pystyin sanomaan, kun vilkaisin tammaa sivusilmällä. Pieni hymy nykäisi suupieltäni, mutta ankarasti työskentelevät ajatukseni saivat senkin pian katoamaan. Joudunko sanomaan hyvästi? Saanko sanoa näkemiin? Kai minun jotain nyt pitää sanoa joka tapauksessa, mutta mitä?!
Astahdin kaksi askelta polulla, kun aivan kesken ajatusten myllytyksen suustani sitten pääsi, aivan varoittamatta:
"Oli hauska tutustua. Näkemiin taas, Replica."
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Varjoissa loistavat tähdet

ViestiKirjoittaja Zarroc » 26. Elo 2014 14:13

Ori katseli minua pää kallellaan, mutta pidin itse omat kasvoni suurinpiirtein naamionsa vallassa. En oikein tiennyt, mitä hän luuli minusta lukevansa, mutta tuskinpa hän saisi minusta sen kummempaa otetta. Enkä jaksanut edes hämmästyä kuullessani orin kiittävän minua siitä, että olin opastanut hänet tänne. Sitten Sado ottikin muutaman askeleen pois päin, jättämättä minulle juurikaan aikaa vastata. Juuri kun meinasin vain lähteä sanomatta mitään, ori kuitenkin vielä pysähtyi sanoakseen näkemiin. Katsoin Sadoa hetken ajan silmiin, pienen hymyn valaistessa lempeänä kasvojani.
"Samoin, voi hyvin Sado."

Sen jälkeen käännyin ympäri ja lähdin astelemaan tasaisin askelin tulosuuntaamme. Halusin mitä pikemmin karkuun orin läheltä, vaikken ollut itsekään aivan varma miksi. Kai minä vain suojelin sydäntäni jokaiselta lähelle tulevalta orilta, että saisin olla rauhassa. Ettei mitään kävisi, ainakaan sellaista, jota en voisi millään tavalla kontrolloida.

Kun olin varmasti orin näkö- ja kuulomatkan ulkopuolella, nostin pärskähtäen ravin ja lähdin ylittämään metsätaipaletta lennokkain askelin. Ei minulla ollut kiire minnekään, mutta halusin pikaisesti vain vaihtaa aluetta. Se tuntui todella hyvältä ajatukselta juuri nyt, enkä aikoisi pistää vietilleni vastaan millään tavalla.
Minun puolestani Sado saisi taapertaa baariin ja jäädä sinne, minulla ei juuri nyt ollut hänelle mitään järkevää annettavaa.

REPLICA POISTUU.
kiitokset! 8)
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Edellinen

Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron