I must believe in something, so I'll make myself believe it

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

I must believe in something, so I'll make myself believe it

ViestiKirjoittaja Zarroc » 10. Elo 2014 18:56

[mukaan tinu & hamlin.]

RAGENAN

Olin pitkästä aikaa eksynyt yhteismaan puolelle. Oikeastaan johtajaksi tulemisen jälkeen olin vain pysytellyt vuoristoponien alueiden suojissa, katsellut maailmaa kuin jonkinlaisen verhon takaa. Vasta vähän aikaa sitten olin herännyt siihen, etten oikeasti tiennyt melkein mitään muun saaren menosta. Olin kuin erakoitunut omille vuorilleni miettimään syntejä syviä, tai vähän vähemmän syviä, enkä oikeastaan edes nähnyt ketään pitkiin aikoihin.
Kun olin tuonut Rugerin vihdoin alas vuorelta, päätin seurata jonkin ajan kuluttua hänen jäljessään yhteismaalle. Koska minulla ei ollut viestinviejää eikä mitään muutakaan, kukaan ei tuonut minulle mitään uutisia muun saaren tilasta. Eli minun oli otettava siitä selvää itse.

Olin ylittänyt vuoristoponien rajan vielä eilisen päivän puolella ja astelin nyt pitkään jatkunutta polkua sademetsässä kohti... jotain. En oikeastaan tiennyt minne olin menossa, mutta kokemuksesta olin varma, että sitä oli turha etukäteen murehtia. Mitäpä minulle täällä voisi tapahtua?
Paljonkin, tietysti. En ollut unohtanut minkä takia sokeuduin toisesta silmästäni enkä ollut unohtanut mitään muutakaan, mitä elämässäni oli ennen sitä jo käynyt. Mutta tunsin oloni aina turvalliseksi täällä, Caralia oli minulle koti. Se antoi minun vaeltaa maillaan ja mannuillaan, kuunnella kuinka linnut sirkuttivat hädissään nähdessään pienen petoeläimen tai suuremman linnun. Nähdä, kuinka liskot vilistivät edestäni ja kuinka sademetsien huumaava tuoksu valtasi kaikkien muidenkin mielet.

Askeleeni olivat hitaita ja hyvin rentoja, en jaksanut olla arvokas tänään. Annoin vain katseeni kierrellä ympäristössä hitaasti, samalla kun etenin tätä samaa polkua pitkin eteenpäin. Muistaakseni jonkin ajan päästä tämä haarautuisi kohti Magic Drinkiä, joten miksipä en poikkeaisi sielläkin? Tuskin vähän toisinaan juopotteleva johtaja oli uusi juttu tällä saarella, ainakin luulisin niin.
Eikä minua varmaan kaivattaisi hetkeen vuoristoponien alueella, kun ei siellä muutenkaan kauheasti muita näkynyt.
Niin minä ainakin uskottelin itselleni.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I must believe in something, so I'll make myself believe

ViestiKirjoittaja Tinu » 14. Elo 2014 19:58

[loppu on vähän enempi kökköö, ugh D:]

Edrench

Sademetsässä kulkeminen oli oikein virkistävää vaihtelua jatkuvaan aavikolla tarpomiseen. En tosin ollut vielä tottunut tähän mötäkkään, mitä sademetsän linnut ja muut eläimet pitivät, ja huomasinkin säpsähteleväni aika ajoin aivan typeristä syistä. En kuitenkaan tuntenut oloani tällä yhtä turvalliseksi kuin aavikolla, jossa näkee pitkälle eteenpäin ja piiloutuminen on melko hankalaa. Täällä ei voi tietää, mitä seuraavan pusikon takana oikein vaanii. Tuo tiedottomuus teki minut hieman levottomaksi.

Levottomasta olotilastani huolimatta kävelin melko rauhallisesti eteenpäin, sillä eihän minulla ollut mitään tiettyä määränpäätä. Kulkemani polku kierteli ja kaarteli metsässä. Jälleen uutta mutkaa lähestyessäni edestäpäin rupesi kuulumaan askeleita. Seisahduin paikoilleni kuulostelemaan askelia tarkemmin - ne kuulostivat kovasti kavioiden kopinalta, mutta tietenkään en tästä voinut mennä takuuseen. En kuitenkaan ollut aikeissa kääntyä takaisin tulosuuntaani, joten jatkoin matkaan eteenpäin. Olin kuitenkin valmiina pinkaisemaan pakoon, jos se olisi tarpeellista.

Mutkan lähestyessä entisestään ja askelten äänten kovetessa, erotin oksien lävitse jonkin pienen ja mustan otuksen, joka mitä todennäköisimmin oli askelten aiheuttaja. Hevoseksi se oli aivan liian pieni, mutta ei se oikein saalistajaltakaan vaikuttanut. Pysähdyin jälleen paikoilleni ja jäin odottamaan, mitä mutkan takaa minua vastaan oikein tulisi.
AikajanaSeuranhakudA
- o. Edrench "Hamlin", aavikkohevonen
Avatar
Tinu
Tutustunut
 
Viestit: 24
Liittynyt: 13. Kesä 2014 20:46

Re: I must believe in something, so I'll make myself believe

ViestiKirjoittaja Zarroc » 17. Elo 2014 19:20

Olin jättäytynyt jonnekin takaraivolla jatkuvasti kytevien ajatuksieni maailmaan, antaen jalkojeni vain kuljettaa minua eteenpäin. En ollut tietoinen siitä, minne olin menossa, mutta ei se minua kyllä kiinnostanutkaan.
Lopulta korvani tavoittivat toisen äänenlähteen tässä maailmankaikkeudessa ja höristyivät uteliaasti. Pitkästä aikaa nostin katseeni juurakosta ja siirsin sen kiinnostuneena sankemman lehvästön sekaan eteenpäin, kuulostellen tarkemmin. Selvästi sieltä toinen hevonen tuli, tiedä sitten, kuka se mahtoi olla. Olimme kuitenkin yhteisillä mailla, vastaantulija saattoi olla mikä tahansa.

Kun eteeni sitten tupsahtikin minuun verrattuna suuri, kullanvärinen ja sulavalinjainen hevonen, seisahduin aloilleni.
"Oh, hello", suustani karkasi.
Olin kääntänyt pääni jo valmiiksi niin, että näin toisen kokonaan vasemmalla silmälläni. Toinen oli selvästi ori, hyvin kevyt ja pitkäjalkainen. En todennäköisesti ollut ikinä nähnyt hänen rotunsa edustajaa, toisen oli pakko kuulua ehkä aavikkohevosiin.
Keräsin kaikki arvokkuuteni rippeet kasaan tästä yllättävästä tuttavuudesta huolimatta ja jatkoin toisen valpasta tarkastelua.

En kyllä ollut tervehtinyt häntä kovinkaan selvästi, oma äidinkieleni ei tuntunut olevan kovinkaan monella hallinnassa tällä saarella, joten päätin korjata erehdystäni hieman.
"Tarkoitan, hyvää päivää", nyökkäsin hetken mietittyäni soveliasta tervehdystä ja hymyilin kohteliaasti päälle. Sen jälkeen hiljenin odottamaan, olisiko toisella jotain sanottavaa. Ei näistä ikinä tiennyt.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I must believe in something, so I'll make myself believe

ViestiKirjoittaja Tinu » 14. Syys 2014 18:55

Hämmästyin, kun mutkan takaa eteeni asteli pieni musta otus. Se näytti erehdyttävästi hevoselta, joskin kovin pieneltä sellaiselta: toinen oli ehkä jalkojeni korkuinen. En edes tiennyt, että tällaisia kääpiöitä oli olemassakaan! Edessäni kuitenkin seisoi yksi, ja se tuntui tutkiskelevan minua melko valppaan oloisena. Hämmennyin entistä enemmän, kun toinen sanoi jotakin vieraalla kielellä. Kielillä puhuvia kääpiöitä? Jo on aikoihin eletty! Seuraavaksi vastaan tulee varmaan pegasoksia ja yksisarvisia, joista olen joskus kuullut puhuttavan.

Kun kääpiö hetkisen kuluttua tervehti minua ihan selkokielellä, tajusin tuijottaneeni tätä varmasti jo hyvän tovin. Tästä hieman nolostuneen heilautin päätäni, yrittäen saada ajatukseni takaisin jonkinlaiseen järjestykseen. Kääpiö tuntui odottavan vastausta, ja venyttämäni hiljaisuus rupesi kieltämättä tuntumaan melko kiusalliselta.

"En siitä hyvästä tiedä, mutta päivää vaan," sain vihdoin sanottua toiselle, minkä jälkeen hätkähdin ylitseni lennähtänyttä värikästä, oudosti kirkuvaa lintua. Ryhdistäydyin hieman (olihan se aika noloa pelästyä harmitonta lintua), ja käänsin katseeni takaisin kääpiöön. "Mahdatko tietää, missä olen?"
AikajanaSeuranhakudA
- o. Edrench "Hamlin", aavikkohevonen
Avatar
Tinu
Tutustunut
 
Viestit: 24
Liittynyt: 13. Kesä 2014 20:46

Re: I must believe in something, so I'll make myself believe

ViestiKirjoittaja Zarroc » 01. Marras 2014 13:34

[pahoittelut kestosta.]

Ori vain tuijotti minua. Hetken aikaa mietin, oliko matkalla kylkeeni tarrautunut kenties kirkkaanvärinen lisko, vai mikä minussa mätti. En tosin ainakaan tuntenut mitään erityisen limaista missään kohti ruumiinosiani, joten ehkä toisella sitten vain jätätti päässä tai jotain muuta vastaavaa. Lopulta se sitten vastasi tuplatervehdykseeni.
Johan oli masentava kaveri. Ei kyllä sillä, että itsekään mikään varsinainen ilopilleri tässä elämässä olisin, mutta kai nyt hyviin tapoihin kuului edes yrittää esittää suunnilleen kohteliasta? No ei tämän vaalean tyypin osalta sitten vissiinkään.

No, meitä oli moneen junaan ja odotin rauhassa, että toinen sai koottua itsensä ohi lentävän linnun hätkähdyttämänä. Sainkin kuulla lopulta ihan järkevän kysymyksen, mihin ilokseni osasin vastata.
"Olet tällä hetkellä yhteismaan sademetsässä", vastasin rauhallisesti, vaikka en oikein tiennyt mitä ori tuolla kysymyksellä haki takaa. Tiesikö se varsinaisesti mikä Caralia oli paikkana, vai oliko vain hukassa sen hetkiseltä alueeltaan?

Ehkä se kyselisi enemmän sitten kun näyttäisi sille, että olisi liian tietämätön ottaakseen vastaukseni tuomat hyödyt vastaan. Tai vain jatkaisi tuijottamista, miten vain.
"Oletteko uusi täällä?" kysyin hetken kuluttua edelleen ystävällisellä sävyllä. Pakko kai sitä jonkinlaista keskustelua oli yllä pitää.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I must believe in something, so I'll make myself believe

ViestiKirjoittaja Tinu » 03. Kesä 2015 23:55

[Sori, että mulla on kestänyt ihan törkeen kauan vastata tähän! Tästä tuli nyt vähän lyhyt, mutta toivottavasti saat jatkettua (:]

Ori vastasi rauhallisesti kysymykseeni kertomalla, että olen sademetsässä. Sen olin kyllä huomannut itsekin. Ehkä nämä kääpiöt eivät ole yhtä välkkyjä kuin me normaalikokoiset hevoset. Mutta mikä ihme oli yhteismaa? Ravistin päätäni ja palautin katseeni edessäni seisovaan mustaan.

Kääpiö jatkoi pian jutustelua. Kysyi olenko uusi täällä. "Rantauduin varmaankin reilu puoli kuuta sitten," vastasin. Todellisuudessa minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka kauan olin täällä ollut. Aavikolla kulkiessani olin kuitenkin ollut ajoittain sen verran huonossa jamassa, etten ollut pysynyt kartalla siellä kuluttamastani ajasta.

Uskaltauduin hieman laskemaan päätäni matalemmalle, mutten kuitenkaan aivan orin tasalle. Olin kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tästä pikkuotuksesta ei olisi minulle suurempaa vaaraa. "Mikä.. Mikä se yhteismaa oikein on?" kysyin kääpiöltä, kun uteliaisuuteni vei lopulta voiton asiasta. Oliko se ihmisten ja hevosten yhteistä maata? Mutta Aube Doréehan oli sanonut ettei täällä ole ihmisiä? Otin askeleen poispäin kääpiöstä ja nostin pääni taas korkeammalle ja vilkuilin polkua vierustavaa metsää, monien mitä jos? kysymysten virratessa mielessäni. Jos tämä kaikki olikin vain sairasta pilaa, ja kaikki tapaamani hevoset olivatkin jotain ihmisten kätyreitä? Otin vielä muutaman nopean askeleen taaksepäin tämän kääpiön luota. Ehkä siihen ei sittenkään kannattaisi luottaa..
AikajanaSeuranhakudA
- o. Edrench "Hamlin", aavikkohevonen
Avatar
Tinu
Tutustunut
 
Viestit: 24
Liittynyt: 13. Kesä 2014 20:46

Re: I must believe in something, so I'll make myself believe

ViestiKirjoittaja Zarroc » 24. Kesä 2015 19:01

Minua suurempi vaikutti melko epäluuloiselta minua kohtaan edelleen, mutta en antanut sen liiemmin haitata. Kun hän kertoi olleensa saarella vasta pari viikkoa, minä nyökkäsin lyhyesti. Se selitti toisaalta tuon käytöksen, mutta sitten taas ei.. aivan kuin toinen ei olisi koskaan nähnyt minunlaistani. En tiennyt oliko se edes mahdollista, mutta meitä oli tietysti moneen junaan.

Hetken kuluttua ori kysyi minulta, mikä yhteismaa oikein on. Huomasin, että hän oli myös hieman rentoutunut seurassani, vaikkei selvästikään aivan luottanutkaan minuun. Ennen kuin kerkesin edes vastata mitään yhteismaahan liittyvääkään, ori säpsähti jälleen ja lähti peruuttamaan. Kohotin näylle hämmentyneenä kulmaani ja mietin, mikä helvetti toista oikein riivasi.

"Tosiaan", yskäisin hieman tajuttuani, että olin ollut taas pidemmän aikaa hiljaa. "Yhteismaa on yksi tämän saaren osista, mutta se, jossa kaikkien laumojen jäsenet saavat liikkua vapaasti."
En toisaalta tiennyt edes sitä, tiesikö toinen mikä on lauma. Vaikutti pahasti sille, ettei tiennyt olevansa edes hevonen, mutta minun ongelmanihan se ei käytännöllisesti katsoen ollut.

"Caraliassa on siis kuusi erilaista laumaa, sekä joukko laumattomia saaren eteläosissa. Eikä täällä myöskään ole lainkaan ihmisiä."
Ehkä se rauhoittaisi toista hieman, tai sitten saisi tämän aivan villiksi. Mistä näistä aina tiesi.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I must believe in something, so I'll make myself believe

ViestiKirjoittaja Tinu » 07. Heinä 2015 21:49

Ehdin panikoida jonkin aikaa, sillä kääpiö piti melko pitkän tauon ennen kuin vastasi kysymykseeni. Kun pikkumusta kuitenkin vihdoin avasi jälleen sanaisen arkkunsa, mieleni rauhoittui hieman. Laumoihin tuskin lukeutui ihmislaumoja. Toisaalta tämä ei kuitenkaan sulkenus pois sitä vaihtoehtoa, että täällä olisi ihmisiä. Tämäkin pelko kuitenkin pyyhkiytyi pois, kun kääpiö pian jatkoi puhumista ja sanoi, ettei näin ollut. Saarella ei kuulemma ollut yhtäkään ihmistä. Huokaisin syvään ja uskaltauduin jälleen hieman rentoutua.

Olimme keskustelleet (jos tätä nyt keskusteluksi voi kutsua, kun en juurikaan siihen osallistunut) Kääpiön kanssa kaiketi jo hyvän tovin, sillä sademetsässä alkoi pikkuhiljaa hämärtää ja lintujen ja muiden eläinten äänet alkoivat hiljalleen vaimeta ja vaihtua yöeläjien ääniin. Päivä oli selkeästi kääntymässä ehtoon puolelle. "Minun... Minun lienee parasta jatkaa matkaa," totesin Kääpiölle. Haluaisin päästä hieman turvallisemman näköiselle paikalle ennen kuin pimeys ehtisi kunnolla laskeutua. En ollut vielä kokenut yhtäkään yötä sademetsässä, ja aloin kaivata entistä enemmän takaisin aavikolle.

Heilautin päätäni vielä jonkinlaisten hyvästien merkiksi ja lähdin jatkamaan matkaa eteenpäin reippaaseen tahtiin. Vilkaisin pari kertaa loittonevaa kääpiötä ja ehkä huomaamattani hieman kiihdytin käynnin tahtiakin. Kun kääpiö oli jo kauan sitten kadonnut näkyvistä, hiljensin hieman vauhtiani ja yritin etsiä sopivaa yöpymispaikkaa. Tajusin myös, etten koskaan edes kysynyt mustan kääpiön nimeä tai sitä, että mikä otus se oikeastaan oli.

[Hamlin poistuu. Kiitoksia pelistä ja törmäillään taas! (: ]
AikajanaSeuranhakudA
- o. Edrench "Hamlin", aavikkohevonen
Avatar
Tinu
Tutustunut
 
Viestit: 24
Liittynyt: 13. Kesä 2014 20:46

Re: I must believe in something, so I'll make myself believe

ViestiKirjoittaja Zarroc » 26. Heinä 2015 20:00

Ori oli pitkään hiljaa, kenties pidempään kuin minä ennen omaa puheenvuoroani. Käytin hiljaisuutta hyväkseni vain katsellakseni toista hitaasti, pistäen jokaisen merkin mieleen. Jokin toisessa kertoi minulle, että kaikki ei ollut ihan okei, mutta mikäpä minä olin sellaiseen puuttumaan. Joka tapauksessa sain pian kuulla, että hän aikoi jatkaa matkaa ja kohotinkin katseeni hänen polvistaan jälleen ylös.

Nyökkäsin rauhallisesti, vastaamatta mitään sen kummempaa, kun toinen jo lähti jatkamaan matkaansa. Hetken seisottuani hieman hämmentyneen oloisena aloillani, kohautin lapojani ja lähdin rauhallisin askelin omaan suuntaani.

Meitä oli moneen junaan todellakin, eikä tuo kyseinen voikko ollut edes omituisimpia tapauksia, joita olin elämäni aikana tavannut. Vilkaistessani taakseni, ei häntä enää näkynyt, enkä oikeastaan voinut sanoa, ettenkö olisi ollut siitä hyvilläni. Näihin päiviin kaipasin vähemmän psykoja ja enemmän rauhallisia päiväkävelyitä kaikenmaailman liskojen ja sammakoiden kanssa. Ne eivät paljoa jutelleet tai häiriköineet minua, saatika pelänneet.

Itsetietoiset paskiaiset, en minä mahtanut mitään sille, kuinka lyhyet jalat oli siunaantuneet.

RAGENAN POISTUU.
Kiitoksia!
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio


Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron