One family under the sun

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

One family under the sun

ViestiKirjoittaja Siuri » 29. Syys 2015 15:54

[Johtajajien kokous, ei vuorojärjestystä [unohdin muuten, miten hankalaa otsikointi on!])

Loskainen Syysaamu (ja Tuisku)

Siitä tuntui olevan ikuisuus, kun olin viimeksi tavannut laumojen johtajat. Tarkemmin mietittynä en edes ollut nähnyt kaikkia nykyisiä johtajia. Gamette johti yhä metsäponeja, sen tiesin, ja Jay oli siirtynyt tasankohevosten johtoon. Nitasta teimme yhteispäätöksellä ylänköhevosten johtajataren, mutta mikä ihme oli vuoristo- tai aavikkoponien tilanne? Saaren pohjoisosaan ei ollut kantautunut mitään ihmeellistä, joten oletin kaiken olevan alueilla hyvin.
"Äiti mä menen nyt", hihkaisi Tuisku takanani. Voi hyvänen aika, milloin siitäkin oli ehtinyt kasvaa noin iso poika?
"Juu, ole kiltisti, ja pysyttele lähellä. En usko meillä menevän ihan iltaan asti, tavataan sitten aukiolla", sanoin vielä orille, jonka kanssa olimme sopineet tapaamisen heti kokouksen jälkeen. Tuisku lähti seuraavasta risteyksestä kohti jokea, ja minä jatkoin matkaani aukiolle, jossa oli vietetty muutamia vuosia sitten yhteiskokous ja viimeisin johtajakokous.

Saavuin pian suurelle aukiolle, joka näytti toistaiseksi melko autiolta. Päivä oli hieman yli puolessa, joten muiden piti olla täällä minä hetkenä hyvänsä. Viestinviejät olivat kertoneet saaneensa kaikki johtajat kiinni, joten oletin jokaisen löytävän perille ennemmin tai myöhemmin. Viestinviejät olivat kuitenkin lähteneet jo yli kuukausi sitten kertomaan, että kaikki johtajat haluttaisiin paikalle ihan muuten vain käymään läpi saaren tilannetta ja kyselemään kuulumisia, joten olin melko varma johtajien olevan kiinnostuneita ilmestymään kokoustamaan.

Huokaisin syvään rauhoittuakseni. Ei minua suoranaisesti jännittänyt tapaaminen, mutta tietyllä tapaa tilanne hermostutti. Toivoin vain jokaisen uuden johtajan olevan mukava ja jokaisella alueella tilanteen olevan hyvä.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: One family under the sun

ViestiKirjoittaja Zarroc » 29. Syys 2015 17:07

[Johtajajien 8'D]

RAGENAN

Tieto johtajien kokouksesta oli tullut minulle suoraan sanottuna yllätyksenä. Muista ei ollut kuulunut mitään no, käytännöllisesti ottaen vuosiin enkä tiennyt tiesikö kukaan edes minun johdostani. Kai huhut nyt johonkin kiirivät, mutta varsin verkkaisesti. Olin saanut tiedon onneksi tarpeaksi ajoissa, jotta kerkeäisin paikalle mahdollisimman kivuttomasti. Toisin kuin muut johtajat, olin tietääkseni kaikkia puolet pienempi, joten minulle tämä oli hieman haastavampaa.

Lähinnä ongelma oli tällä hetkellä päätyä sinne, minne pitikin. Yhteismaan havumetsä oli melko laaja käsite paikasta, mutta enköhän minä osaisi perille. Lähinnä vain ahdisti tieto siitä, että pian tapaisin kaikki kollegani ja saisin todistaa oman kelpaamattomuuteni koko hommaan ihan omin silmin. Mikäli en sitä muka jo tiennyt.

Vilkaisin taivaalle ja totesin, että saattaisin olla jopa hieman ajoissa. Ei se mikään huono juttu ollut, kerkeäisin vähän vetää henkeä ja todeta, että kaikki oli ihan okei. Lopulta pääsin jonkinlaisen aukion reunalle, josta olin jo aiemmin haistanut toisen hevosen. Astuin vähän varoen metsän varjosta päivän valottaneeseen maisemaan ja jähmetyin paikalleni. Aukiolla seisoi tamma, se jonka saatoin vajavaisilla tiedoillani nimetä Loskaiseksi Syysaamuuksi. Ainakin hän vaikutti sille, josta olin saanut jonkinlaisen kuvailun joskus.

Vedin henkeä ja lähdin astelemaan tammaa kohden, menemättä kuitenkaan liian lähelle. Jäin jotakuinkin kolmen hevosenmitan päähän toisesta, tietämättä enää edes miten tervehtiä. Olin vanhempi, mutta toisaalta olin ollut myös vähemmän aikaa johdossa.
"Hyvää päivää", tervehdin tammaa kohteliaaseen sävyyn. "Olen Ragenan, vuoristoponien johtaja."
En kuitenkaan esittänyt olettamustani hänen henkilöllisyydestään ääneen, koska olisi ikävä olla väärässä.

Lähes huomaamattani korjasin asentoani niin, että saatoin nähdä tamman kokonaan. Ikävä kyllä se jätti osittain pimeäksi koko toisen puolen aukeasta, mutta toivoakseni kuuloni toimisi vielä edes kohtalaisesti.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: One family under the sun

ViestiKirjoittaja Sussu » 30. Syys 2015 10:46

Jay Jay

Ravatessani kohti tapaamispaikaksi sovittua aukiota en tunne väsymystä, ainakaan henkisesti. Saatan olla myöhässä, joten kiihdytän jatkuvasti tahtia, mikä ottaa vähän kunnon päälle. Mutta minä olen täynnä energiaa ja iloinen siitä, että saan viimein esitellä itseni kaikille Caralian johtajille.
Minua itseäni ei turhan paljon kiinnosta, keitä he ovat. Jos jaksaisin miettiä, saattaisin tietää ainakin suurimman osan nimeltä. Tähän hätään en ole kuitenkaan varma muista kuin Loskasta.
Odotan hänen tapaamistaan innolla. Loska on niitä harvoja, joista pidän ja joita voisin sanoa arvostavani - onhan hän entinen johtajatareni, jonka kanssa olen vuosien saatossa jutellut useampaan otteeseen.

Käsittääkseni kokoukselle ei ole erityistä syytä. Johtajia on vaihtunut, eli ilmeisesti meidän on tarkoitus vain tutustua toisiimme, keskustella saaren tilanteesta ja sen sellaista. Kuulostaa vähän tylsältä, mutta toisaalta, ei minulla parempaakaan tekemistä ole. Voisihan siitä olla hyötyä myöhemmin, kun on jonkinlainen tieto siitä, millaisia muiden laumojen johtajat ovat.
Luulisin olevani jo lähellä aukiota, missä meidän on määrä kokoontua. Päätän hidastaa käyntiin, tasailla hengitystäni ja valmistautua kohtaamaan muut. Toistaiseksi en näe ketään, mutta silti parannan ryhtiäni, kaarran kaulaani aavistuksen ja valmistaudun näyttämään vakavasti otettavalta.
Minun lienee paras vetää asiallista roolia, vaikken yleensä mieti turhan paljon sanojani. Olen tottuneempi haastamaan riitaa ja flirttailemaan, mutta se ei uskoakseni kannattanut tässä tilanteessa.

Malttamattomana kiihdytän taas raviin, kun lopulta erotan näkökentässäni kaksi hahmoa. Loska, sekä pieni musta poni. Vuoristoponien johtaja, olettaisin.
Muutaman hevosenmitan päässä heistä hidastan jälleen, heilautan valkean otsaharjani sivuun ja vedän suupieleni hillittyyn, kohteliaaseen hymyyn.
Pysähdyn heidän lähettyvilleen ja tarkistan, etten keskeytä mitään tärkeää, ennen kuin avaan suuni.
"Hyvää päivää", nyökkään aluksi Loskalle, kääntäen sitten katseeni orin suuntaan. Häntä mittailen vain hetken katseellani viileästi, mutta edelleen hymyillen.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: One family under the sun

ViestiKirjoittaja Sasu » 30. Syys 2015 15:49

Gamette

Ravaan reipasta tahtia joen vartta pitkin kohti jo tutuksi käynyttä aukiota. Pakko myöntää, etten ole hetkeen taittanut näin pitkää matkaa kerralla, ja vaikka lähdinkin metsäponien alueelta hyvissä ajoin, en silti taida olla ainakaan aikaisessa. No, ajatus muiden johtajien tapaamisesta on sentään hyvä kannustin. Edellisestä kokouksesta on ehtinyt kulua jo hyvin pitkä aika, ja mikäli kuulemani huhut ja saamani viestit pitäisivät paikkansa, Loska olisi joukon ainoa tuttu kasvo.

Poikkean sivupolulle varmoin askelin. Havumetsän polut ovat tainneet hieman muuttua sitten edellisen vierailuni täällä, mutta luotan silti suuntavaistooni - enkä turhaan. Tunnistan pian lisää tuttuja maamerkkejä, ja aukiokin alkaa häämöttää puiden siimeksestä. Hidastan ravista ripeään käyntiin ja yritän tiirailla uteliaasti puunrunkojen lomasta nähdäkseni, ketkä ovat ehtineet paikalle. Näköjään jo puolet, mutta en minä sentään viimeinen ole. Heilautan päätäni tervehdykseksi jo marssiessani reippaasti kohti aukean keskustaa.
"Hei, Loska", tervehdin lumihevosten johtajatarta tuttavallisesti. "Siitä on aikaa."
Pysähdyn sopivan keskusteluetäisyyden päähän Loskasta ja kahdesta muusta johtajasta. Toinen heistä on pieni ja musta, ja toinen suuri ja valkea, ja heidän päinvastaisuutensa hieman naurattaa minua. Pidän huomion kuitenkin omana tietonani ja hymyilen ja nyökkään kummallekin erikseen tervehdykseksi.
"Teistä kumpaakaan en ole tainnutkaan ennen tavata. Olen metsäponien johtajatar, Gamette."
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: One family under the sun

ViestiKirjoittaja kujakettu » 01. Loka 2015 17:57

NITA

Minusta tuntuu että askelistani kuultaa läpi se miten hermostunut olen. En oikeastaan tiedä edes miten se on mahdollista ja todennäköisesti tunne on vain päässäni mutta en saa karistettua sitä pois. Mitä enemmän suon ajatuksiani sille mikä edessä odottaa, sitä enemmän minusta tuntuu että rintaa puristaa, sydän jyskyttää ja hermostuneet hikipisarat valuvat kaulallani.
On huvittavaa sinänsä että voinkin olla näin epävarma itsestäni. Enhän minä nyt ollut tehnyt mitään sellaista mistä muut johtajat minua moittisivat tai mitään, ei, mutta olin vain varma että olin kaikin puolin epäsopiva ja muut huomaisivat sen. Kamalinta oli se tietoisuus että nuoresta iästäni huolimatta olin kaikkea muuta kuin pienikokoinen. Toisin sanoen en todellakaan pystyisi mitenkään pysymään piilossa fyysisen olemukseni kanssa, pikemminkin olisin vain kuin kömpelö norsu posliinikaupassa.

Nostan ravin laukaksi ja lisään tempoa. Alan olla huolissani siitä mahdoinko olla jo pahastikin myöhässä sekä siitä, olenko sittenkin eksynyt. Kokouspaikka oli ilmeisesti jollain tavalla vanha ja tuttu mutta se ei hyödyttänyt minua tippaakaan koska minä olin uusi ja hukassa.
En laukkaa pitkään silkkaa epävarmuuttani. Olen varma että juoksisin kohta vahingossa kokouspaikan ohi. Joskin muut varmaan kuulisivat kyllä silti askeleeni. Mahtava kuminahan näistä suurista kavioista lähti miltei poikkeuksetta maahan iskeytyessään.
Tarkkailen hermostuneesti ympärilleni ja lopulta näen että männikkö antaa hieman periksi, muuttuu harvemmaksi. Paljastaisiko se nyt sen aukean jota olin vailla?

Hidastan tempoani hieman, heilautan päätäni että saisin jouhet pois roikkumasta silmiltäni mutta se ei auta oikeastaan lainkaan.
Onneksi jouhin verhoillut silmäni sentään näkevät juuri sen verran että olen tainnut löytää oikean paikan. Ainakin näen useamman hevosen seisomassa jonkinsortin aukealla. Hiljennän vauhtini käyntiin ja ravistan nyt päätäni ponnekkaammin jotta jouhet oikeasti menisivät hiivattiin silmiltäni - nyt hieman onnistuneemmin.
Olenkohan minä viimeinen?

Astelen lähemmäs toisia ja lasken. Yksi, kaksi, kolme, neljä.. ei, taisi täältä puuttua joku muukin minun lisäkseni. Loskainen Syysaamu oli paikalla, tällä kertaa ilman poikaansa. Pieni ja tumma Ragenan myös, hänet olin tavannut vastikään. Kaksi muuta hevosta olivat täysin vieraita, voikko ystävällisen näköinen tamma ja tätä sekä Loskaista Syysaamua hieman suurempi kimo ori. Ensimmäinen ajatukseni kimosta on se että hänen täytyy olla lumihevonen mutta torjun ajatuksen muistaessani että Loskainen Syysaamu on lumihevosten johdossa. Kukakohan tämä kimo herra sitten oikein oli? Kurtistan hieman kulmiani. No, enhän minä kaikkien laumojen määrityksiä ulkoa muistanut. Eiköhän minulle selviäisi kuka kukin oli.

Saavuttuani lähemmäs toisia, hymyilen ja nyökkään ensimmäisenä Loskaiselle Syysaamulle.
"Hei taas", sanon rauhalliseen sävyyn, mutta miltei välittömästi kadun sanojani ja toivon että olisin sanonut jotain paljon muodollisempaa ja kohteliaampaa.
Siirrän katseeni nopeasti pois lumihevostammasta ja katsahdan sen sijaan vuoristolaisjohtajaan.
"Mukava tavata taas, Ragenan", sanon hänelle sitten hieman tuttavallisemmin, olihan tapaamisestamme sen verran lyhyt aika.
Oloni on jännittynyt ja tunnen itseni typeräksi mutta kohotan silti ryhtiäni ja kohtaan vieraidenkin hevosten katseet. Nyökkään kimolle orille ja sitten voikolle tammalle.
"Olen Nita. Ylänköläisten johtajatar."
Oi, jos maa vain nielisi suinkin minut, mutta ei. Tässä minä seison, suurine karvaisine jalkoineni, järjettömine kiharoineni, epäröivine ilmeineni ja ollen kaikkia muita suurempi vaikka tunnen oloni kaikista pienimmäksi.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53

Re: One family under the sun

ViestiKirjoittaja Siuri » 06. Loka 2015 16:54

[:DDD hups, nooo olkoon johtajajia sitten!]

En ehtinyt kovin kauaa seistä paikoillani, kun huomasin metsästä lähestyvän pienen mustan ponin. En ollut tavannut kyseistä oria aiemmin, mutta yhdistin tämän heti vuoristoihin. Musta ori käveli lähelleni ja tervehti hyvin asiallisen oloisesti. Hän esittäytyi vuoristoponien johtajaksi - aivan kuten olin arvellutkin.
"Päivää", vastasin hänelle yhtä kohteliaaseen sävyyn.
"Emme ole tosiaan tainneet aiemmin tavata. Minä olen lumihevosten johtajatar Loskainen Syysaamu, mutta Loskaksi myös kutsutaan. Hausta tutustua", esittäydyin. Ennen kuin hiljaisuus ehti laskeutua kunnolla ylämme, aloin kuulla rentoja askelia ja haistaa tuttuja tuoksuja. Jay käveli puiden takaa luoksemme ja tervehti.
"Hei", vastasin hänelle rennon nyökkäyksen kera. Hienoa, nyt meitä oli jo kolme.

Minua jopa hieman harmitti, etten ollut tavannut Ragenania aiemmin. Minusta tuntui vaikealta yrittää aloittaa keskustelua, sillä en tiennyt, mitä yhteistä meillä oli. Molemmat olivat johtavassa asemassa, tokihan siitä olisi aihetta saanut, mutta ajattelin silti kääntyä turvallisesti Jay Jayn puoleen.
"Miten on lähtenyt johtajan virassa oleminen ja uusissa maisemissa eläminen käyntiin?" kysyin häneltä tuttavallisesti. Minä itse olen kerran tehnyt maisemanvaihdoksen, enkä voisi kuvitellakaan eläväni enää sademetsissä. Toivottavasti Jaylla on käynyt yhtä hyvä tuuri alueiden suhteen, ja tasangot tuntuvat omilta alueilta.

Havahduin jälleen askeleisiin, jotka kuuluivat metsästä. Voikko tamma käveli puiden keskeltä luoksemme ja tervehti.
"Gamette, hauska nähdä!" Totesin tälle ystävällisesti hymyillen. Tamma siirsi kuitenkin pian huomionsa Jayhin ja Ragenaniin, joista kumpaakaan hän ei ollut nähnyt. Hassua kyllä, jakoivathan vuoristoponit sekä metsäponit pitkän matkan yhteistä rajaa.

Pian ruunikko suurikokoinen tamma ilmestyi aukiolle ja käveli suoraan luoksemme. Nita, hänkin oli päässyt paikalle.
Nita nyökkäsi minulle, ja minä nyökkäsin hänelle tervehdykseksi takaisin sanomatta kuitenkaan mitään. Tamma ilmeisesti tunsi Ragenanin, mutta Jay ja Gamette taisivat olla hieman vieraampia. Nuori tamma esittäytyi kuitenkin reippaan oloisesti muille johtajille, ja annoin tälle hyvin luottavaisen hymyn. En uskonut että minun täytyisi katua hetkeäkään tasankohevosten johtajan paikan luovuttamista Nitalle.

"Olemmekin jo melkein koossa. Aavikkohevosten johtajatar puuttuu yhä, mutta jos odoteltaisiin hetki ja käytäisiin sitten hieman läpi saaren ja laumojen tilannetta", ehdotin ääneen. Suurin jännitys katosi sillä hetkellä, kun tajusin tuntevani ennestään jo kolme hevosta, eikä Ragenankaan vaikuttanut millään tapaa hassummalta. Ehkä hän oli hieman virallisempi ja asiallisempi kuin esimerkiksi Jay, mutta kaikin puolin hän vaikutti ihan mukavalta.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: One family under the sun

ViestiKirjoittaja Rosadum » 07. Loka 2015 17:39

AUBE DORÉE

Maatavoittava, matala ravi kuljetti minua eteenpäin paljon kuljetulla metsäpolulla, suuntaan, jossa haistoin useamman eri hevosen tuoksun. Oletukseni oli, että nämä hevoset olisivat muiden laumojen johtajia. Roikotin päätäni pitkällä edessä, mikä oli lähestulkoon tavatonta, kun otti huomioon normaalisti niin valppaan ja ryhdikkään olemukseni, ja vielä sen, että olin joutunut metsään, kaiken maailman petojen asuinsijoille. Yleensä pedot saivat minut entistä valppaammaksi.
Mutta siinäpä se syy matalaan ryhtiini oikeastaan tulikin - en olisi vielä halunnut joutua pois aavikolta, jonne olin vasta äsken päässyt takaisin. Vielä vähemmän halusin syksyiseen metsään, jossa puut näyttivät alakuloisilta ja korpit raakkuivat. Toisaalta kaikkien johtajien näkeminen jännitti minua, ja halusin antaa kunnollisen ensivaikutelman.
Siksi olinkin päättänyt, että mököttäisin niin kauan kunnes näkisin muut johtajat, ja se saisi luvan riittää.

Minulle oli tullut kiire matkallani. Oli oikeastaan ihme, että sana kokouksesta oli kiirinyt minun korviini asti, mutta onneksi laumassani oli muutamia hyvin tunnollisia hevosia. He olivat etsineet minua useamman päivän aavikolta, ennen kuin olin saapunut takaisin Hoero-retkeltäni. Satuimme onneksi törmäämään toisiimme, ja minä lähdin tietysti siltä seisomalta kohti Yhteismaata. Jouduin koukkaamaan Magic Drinkin kautta, mutta baarimikkoina toimivat hevoset siellä olivat onneksi osanneet neuvoa minulle, mihin suuntaan minun kannatti jatkaa. Olin aika varmasti myöhässä sovitusta ajasta, mutta päivä taisi sentään olla oikea. Harmillista kohdata ensi kertaa muita johtajia tällä tavalla, mutta minkäs teit... En voisi olla pahoillani siitä, että olin kartoittanut oman laumani tilannetta.

Kun aloin kuulla hiljaisia keskustelun ääniä edestäpäin, ravistelin mökötystunteet tiehensä ja siirryin ilmavaan, rauhalliseen laukkaan. Pian metsä kuitenkin tiheni niin, että jouduin kävelemään viimeisen parisataa metriä.
Huomasin, kuinka perhoset lehahtivat vatsassa, kun lopulta näin puiden väleistä hevosten hahmoja.
Kun tulin lähemmäs, laskin paikalla olevat hevoset, ja hämmennyin. Kaikki muut olivat paikalla, mutta missä oli Cleopatra? Jonkun aukiolla seisovista hevosista täytyi olla uusi tasankojen johtaja, mikä tarkoitti sitä, etten tuntenut etukäteen yhtään ketään. Jännitystäni helpotti kummasti se, etten minä ollut pienin, vaan joukko koostui tasaisesti isommista ja pienemmistä hevosista ja poneista. Kaikkea löytyi, pienestä mustasta aina suureen valkoiseen hevoseen.

Astelin aukiolle hyvässä ryhdissä ja olemuksellani turhia anteeksi pyytelemättä, mutta pysähdyin silti kohteliaan välimatkan päähän muusta porukasta. Minua hieman raskasrakenteisempi liinaharja oli hetki sitten puhunut, ja annoin katseeni kiertää muissa johtajissa, sillä en halunnut keskeyttää keskusteluja saapumisellani. Kun mitään suurta keskustelua ei näyttänyt olevan käynnissä, päätin esitellä itseni kaikille yhteisesti.
"Tervehdys, ja anteeksi, että olen myöhässä," tervehdin kaikkia heleällä, kuuluvalla äänellä, "Olen Adorée, aavikkohevonen." Laskin pääni pieneen kumarrukseen, jonka osoitin kaikille yhteisesti. Kumarruksen jälkeen jatkoin vielä sanomalla: "Hauska tutustua teihin kaikkiin. Olenko jäänyt paitsi jostakin tärkeästä?"
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: One family under the sun

ViestiKirjoittaja Sasu » 08. Loka 2015 23:17

Emme ehdi kauaa seisoskella neljästään aukealla, ennen kuin raskaiden kavioiden kumina ilmoittaa jälleen yhden hevosen saapumisesta. Nuori, hermostuneen oloinen tamma esittäytyy Nitaksi, ylänköhevosten johtajaksi. Niin minä arvelinkin.
"Hei, Nita. Hauska tavata viimein", totean ystävällisesti hymyillen. "Olen Gamette, metsäponien johtajatar."

"Kuulostaa hyvältä... ja tuolta puuttuva johtajattaremme taitaakin saapua", totean jälleen yhden hevosen astellessa aukiolle. Nyt me olemme siis kaikki koossa. Tamman taivuttaessa kaulaansa tervehdykseksi minäkin nyökkään.
"Saavuit aika sopivaan aikaan. Puhuimme juuri, että voisimme pikkuhiljaa aloitella", vastaan hänelle. "Minä olen tosiaan Gamette, ja olen metsäponien johdossa."

Luon silmäyksen joukkioomme. Minusta tuntuu vähän hassulta, ehkä jopa hieman haikealta, seistä aukealla lähes täysin eri hevosten kanssa kuin viimeksi. Loska on ainoa tuttu hevonen edellisestä kokouksesta. Sitä ennen oli yhteiskokous... jossa olin seissyt muun muassa Merelin rinnalla. Voi, tuntuu, että siitä olisi ikuisuus, tai kaksikin. Niin ne ajat vain muuttuvat, ja minä sen kuin porskutan mukana. Ajatus siitä piristää minua hiukan, ja hyvä niin, sillä tämä ei ole oikea aika eikä paikka vanhojen muistelulle.
"Voisimmekin sitten varmaan aloittaa. Oliko sinulla jotain erityistä mielessäsi, Loska, vai onko tarkoituksena vain yleinen tilannepäivitys?"
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: One family under the sun

ViestiKirjoittaja Zarroc » 10. Loka 2015 14:39

"Samoin", vastasin Loskalle nyökäten vielä syvään.
Vaalea ori tuli luoksemme ja minun oli vähän aikaa ihan vain pakko katsoa häntä. Tuohan oli suoraan kuin lasten satukirjasta, hulmuavine harjoineen. Ja mitä ihmettä hän teki täällä, kun kerran lumihevosten johtajatar oli jo paikalla? Minua olisi kenties hieman loukannut se, ettei tämä ori edes tervehtinyt minua, ellen olisi jo tottunut siihen ylikävelyyn. Niinpä vaihdoin vain asentoani hieman, että näkisin hänetkin edes jollain asteella ja annoin katseeni vaeltaa aukiolla juuri parahiksi nähdäkseni metsäponien johtajattaren tulevan luoksemme.

"Hyvää päivää Gamette", soin tammalle hymyn. "Kuten saattaa nähdä, olen vuoristoponien johtaja Ragenan."
En kerennyt juuri paljoakaan vetää henkeä, kun Nita saapuikin paikalle. Hän tuntui ihmettelevän valkoista oria yhtä paljon kuin minäkin, mutta eipä tuo nyt ollutkaan mikään suuri ihme. Kun hän sitten lausahti, että oli mukava tavata taas, minä hymyilin lempeästi.
"Tosiaan, mukava nähdä."

Loska ilmoittikin meille, että aavikkohevosten johtajatar puuttui. Eli tämän valkean ilmestyksen oli sitten pakko olla tasankohevosten johtaja. Olipa siinäkin omituinen valinta, mutta en kai minä ollut mikään sanomaan. Niinpä pysyttelin hiljaa siihen asti, kun aavikkolainen ilmestyi paikalle.
Hän tulikin jonkin ajan kuluttua ja oli juuri sellainen kuin olettaa saattoi. Nuori ja sorja, hyvin heleä-ääninen tamma. Nyökkäsin hänellekin tervehdykseksi ja siirsin katseeni Gametteen, joka kysyi, aloittaisimmeko kokouksen seuraavaksi. Siirsin katseeni Loskaan odottamaan, mitä hänellä oli mielessä tämän osalta.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: One family under the sun

ViestiKirjoittaja kujakettu » 12. Loka 2015 19:06

Jään seisomaan paikalleni hieman vaivautuneena omasta olemassaolemisestani ja ennen kaikkea koostani. Seisonkin paikallani jalat tiiviisti yhdessä ja lavat hieman jännittyneenä, toivoen että jokin voisi vain puristaa minut sekä leveys- että korkeussuunnassa pienempään, vähemmän huomiota herättävään kokoon.
Katseeni siirtyy Loskaiseen Syysaamuun kun hän puhuu aavikkolaisten johtajattaren puuttumisesta ja siitä että kun hän saapuisi niin kävisimme läpi hieman yleisesti tilannetta laumoissa ja saarella. Katseeni kulkee varovasti muiden paikallaolijoiden läpi. Ragenan oli vuoristoponi, Loskainen Syysaamu lumihevonen, jos aavikkolaistamma puuttui niin jäljellä olevat vieraat hevoset olivat metsäponien ja tasankolaisten johtajat. Silmäilen voikkoa tammaa ja vaaleaa oria. Mutta kumpi on kumpi? Ori taisi kyllä olla liian suuri ollakseen metsäponi. Oliko hän sitten tasankolainen?
Asia kuitenkin ratkeaa kun tamma esittäytyy minulle Gameteksi, metsäponien johtajattareksi. Vaalea satuhevonen oli siis ilmeisesti tasankolaisten johdossa.

Vain hetki Loskaisen Syysaamun sanojen jälkeen paikalle saapuu tamma joka tosiaan suorastaan näyttää aavikon tuulelta. Punaruskea turkki ja siro rakenne, voi, millaistakohan olisi olla tuollainen? Eikä tällainen suuri, kivestä veistetty järkäle. Hänen askeleensa eivät varmasti kumisseet maata täristäen kuin hän juoksi, ei, hän oli varmasti kevyt kuin linnun siipi ja juoksi kuin liitäen. Niin pieni ja sievä, kuin keijukainen. Oliko tuollainen edes todellista.
Silmäilen hieman vaivautuneesti omia paksun, pitkän karvan peittämiä etujalkojani ja toivon vielä enemmän etten olisi näin massiivinen.
Tamma tervehtii meitä kohteliaasti joten nostan nopeasti katseeni ja vastaan tämän tervehdykseen hymyllä - joskin hieman epävarmalla sellaisella - sekä nyökkäyksellä.

Metsäponien johtajatar vaikuttaa ystävälliseltä ja kuuntelen kun hän puhuttelee aavikkolaisjohtajatarta, kertoen tälle tämän saapuneen juuri sopivasti. Sitten hän kääntää huomion Loskaiseen Syysaamuun ja kysyy oliko hänellä jotain erityistä mielessä. Yritän painaa taka-alalle alemmuuden tunteeni paikalle saapuneesta kaunottaresta sekä epävarmuuteni omasta pätevyydestäni ja olla vain sen sijaan tarkkana keskustelun suhteen. Käännänkin katseeni Loskaisen Syysaamun puoleen ja toivon että jos hän tiesi meidät kaikki entuudestaan, niin kävisimme vielä nimet läpi. Tuntui väärältä kun minulla ei ollut hajuakaan vaaleasta orista.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53

Re: One family under the sun

ViestiKirjoittaja Siuri » 31. Loka 2015 22:35

Loska

Ehdin lopettaa lauseeni ja henkäistä kertaalleen, kun aukiolle jo asteli rautias tamma. Hän käveli muiden luo hyvin ryhdikkäänä ja jäi hetkeksi seisomaan paikoilleen. Tamma katsoi paikallaolijoita ja tervehti kaikkia yleisesti. En millään saanut päähäni tamman nimeä, mutta onneksi hän kertoi pian sen olevan Adorée. Nyökkäsin hänelle tervehdykseksi ja siirsin sitten katseeni ensin Gametteen ja sitten Jayhin.

Gamette teki ensimmäisen siirron keskustelun aloitukseksi.
"Kuten viestinviejät varmasti kertoivat, ajattelin, että olisi mukava koota jälleen Caralian johtajat ja johtajattaret yhteen, tutustua hieman ja keskustella siitä, mitä minkäkin lauman alueilla tapahtuu ja jutella ehkäpä hieman saaren tulevaisuudesta", aloitin puhumiseni. Annoin katseeni kiertää jokaisessa hevosessa ja yritin samalla miettiä, miten tämä tapaaminen olisi hyvä käydä sujuvasti ja rennolla ilmapiirillä läpi. Kaikkihan me tässä olimme vain johtajia.
"Ehdimme tässä hieman jo vaihtaa nimiä, mutta ajattelin, että olisi mukava käydä ne vielä kertaalleen läpi, jotta jokainen varmasti tunnistaisi jokaisen. Lisäksi olisi mukavaa, jos jokainen kertoisi hieman itsestään ja siitä, kuinka kauan on toiminut johtavassa asemassa", jatkoin puhumistani ja vilkaisin huomaamattomasti Nitaa. Hän taisi olla meistä johtajista uusin.
"Voin vaikka itse aloittaa", sanoin vielä ja kävin jälleen hevoset katseellani läpi.
"Olen tosiaan Loskainen Syysaamu, mutta kutsukaa ihmeessä vain Loskaksi. Olen johtanut lumihevosten laumaa muutaman vuoden ajan, kun laumassa oli ensin toiminut väliaikaisjohtaja jonkin aikaa. Minulla on melko nuori ottovarsa nimeltään Tuisku, joka kulkee kanssani suurimman osan ajastaan - tällä hetkellä hän on viettämässä omaa aikaansa lähistöllä", kerroin ja pidin pienen tauon.
"Caraliaan saapuessani olin ensin hetken aikaa metsäponien laumassa", kerroin ja viittasin katseellani Gametteen, "mutta jäätiköt ja lumiset seudut tuntuivat enemmän omilta alueilta. Kaikin puolin olen viihtynyt saarella hyvin, ja ainakin omasta puolestani voin sanoa lumihevosten laumassa vallitsevan positiivisen ilmapiirin. Toivottavasti sellainen pysyy jatkossakin."

Lopetin puhumiseni ja vaihdoin rennosti painoa toiselle takajalalleni. Kuka tahtoo jatkaa?

[Loskalla sosiaalinen olo tänään :D]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: One family under the sun

ViestiKirjoittaja Zarroc » 01. Marras 2015 15:34

Piakoin Loskainen Syysaamu aloittikin itse puheenvuoron, joka oli jo milteipä suotavaakin. Olihan hän kutsunut meidät paikalle, joten oli varmaan parasta, että hän hoitaisi kokouksen järjestyksen itse. Hän esitteli itsensä, kertoi varsastaan ja pyysi sitten meitä muita kertomaan jotain itsestämme. Vilkaisin muita johtajia, mutta kukaan ei ainakaan heti vaikuttanut halukkaalta avaamaan sanaista arkkuaan. Hymähdin hiljaa, muistuttaen itseäni, että mitä nopeammin tämän hoitaisimme; sen nopeammin pääsisin pois tästä tilanteesta, missä tunsin olevani jatkuvasti altavastaajana.

"Olen Ragenan", tokaisin lopulta vedettyäni henkeä. "Olen ollut vuoristoponien johdossa kohta kolme vuotta sen jälkeen, kun edellinen johtaja vetäytyi perheensä pariin."
Kuljetin katsettani hetken ajan muissa johtajissa, sitä valkeaa oria vähän aikaa mittaillen. Hän tuntui oudolle valinnalle, mutta meistä jokainen oli kieltämättä oma persoonansa - sitä en voinut kieltää.
"Laumani on pysynyt kohtalaisen hyvin kasassa, koska meitä on vähän eikä saari juuri ole meitä ravistellut. Vuorikin on edelleen tiukasti aloillaan", hymähdin jopa hieman huvittuneen oloisena.

Sen jälkeen siirsin korvani jälleen hieman sivulle, vilkaisten siihen metsäponien tammaan. Hänen kanssaan minun pitäisikin ehkä jossain välissä keskustella, tietääkseni rajanaapuruus saattaisi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi vartioinnin osalta. Toisaalta Rionna ei ollut raportoinut mitään ongelmia sen suunnalta, mutta ehkä parempi olisi tökkiä jäätä ennemmin kuin myöhemmin.
Jäin odottamaan seuraavan puheenvuoroa kohteliasta uteliaisuutta tuntien, vaikka olin ihan hyvin tähänkin mennessä pärjännyt ilman ajantasaista tietoa kaikkien muiden johtajien henkilöllisyydestä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: One family under the sun

ViestiKirjoittaja kujakettu » 07. Marras 2015 15:14

Loskainen Syysaamu onneksi alkaa kuljettaa keskusteluamme eteenpäin joten voin yrittää keskittyä siihen oman olemukseni sijaan. Höristän korviani ja kuuntelen mitä lumihevosella on sanottavanaan.
Hän puhuu yleisellä tasolla, hän puhuu tilannekatsauksesta, ehkä tulevaisuuden läpikäymisestä. Niin olin ymmärtänytkin. Nyt ei ollut meneillään mitään maata järisyttävää tragediaa jonka takia kokoustimme, lähinnä tarkoitus taisi olla saada kasvoja ja nimiä tutuiksi tai jotain sinne päin.

Loska toteaa sitten että voisimme käydä vielä hieman läpi keitä olemme. Kertoa lyhyesti taustoja ilmeisesti, sekä hieman siitä miten laumalla menee. Ihan ymmärrettävää ja järkeenkäypää, huojentavaakin siltä osin että oppisin hieman toisista johtajista.. Sen sijaan ajatus että joutuisin itse kertomaan itsestäni näille toisille, ainakin valtaosilta kokeneemmille, tuntuu hermostuttavalta. Mahanpohjassa kaihertaa. Tunnen itseni taas ylisuureksi kun katseeni eksyy siroon rautiaaseen ja sitten pieneen vuoristolaiseen.

Kuuntelen mielenkiinnolla mitä lumihevosjohtajatar kertoo itsestään, joskin hermostukseni hieman kasvaa siitä puheen määrästä mikä tamman suusta tulee ulos.
Hänen jälkeensä ääneen siirtyy Ragenan ja se rauhoittaa minua hieman, varmaankin koska olin tavannut orin vasta vähän aikaa sitten. Hän tuntui tällä hetkellä tutuimmalta täällä. Ori on vähäsanaisempi kuin lumihevostamma mutta kertoo oleellisen. Vatsassani kihelmöi edelleen, katseeni käy vaivihkaa läpi muut johtajat ja johtajattaret. Ehkä pitäisi avata suunsa ennen kuin rupeaisi miettimään ja pelkäämään yhtään enempää. Ei kai sitä epävarmuutta muuten karistettaisi.

Oikaisen hieman ryhtiäni ja tuntuu kuin kasvaisin usean sentin verran saman tien. Pieni epävarma hyymy nykäisee huuliani ja vilkaisen muita. Yskäisen kevyesti.
"Olen Nita", aloitan sitten varovasti mutta kuitenkin ihan kuuluvasti.
"Kuten ehkä voi huomata", sanon naurahtaen kevyesti, "johdan ylänköhevosten laumaa. Olen aika uusi johdossa ja minut nostettiin johtoon sen jälkeen kun luultiin että edellinen johtaja, Belshet Stonehead, oli löytynyt pääntautiin menehtyneenä. Olen syntyjäni caralialainen ja asunut saarella koko ikäni."
Vedän syvään henkeä ja katseeni kulkee rauhallisesti pienen ryhmämme poikki. Sydämenlyönnit ovat vähän tasoittuneet kun aloin puhua.
"Ylängöllä menee yleisestiottaen aivan hyvin. Meillä on ollut varsin rauhallista ja lauma on pysynyt samoissa mitoissaan."
Lopetan ennen kuin rupean lörpöttelemään lisää tai puhumaan kamalasti epäolennaisuuksia. Eniten minua itseäni kiinnosti vieras vaalea ori joka taisi olla kaikista uusin johtajista.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53

Re: One family under the sun

ViestiKirjoittaja Siuri » 31. Joulu 2015 01:02

(Nyt hyppää parin esittelyn yli mut no worries!)

Loska

Kun kaikki olivat esittäytyneet, valtasi aukion hetkeksi aikaa hiljaisuus. Kävin katseellani vielä jokaisen läpi, kunnes kokosin itseni ja kävin pikaisesti vielä mielessäni asiat, joista olin tahtonut tänään keskustella.
"Mukava kuulla, että elo saarella on ollut rauhallista", vastasin johtajille yleisesti.
"Kävin muutamia viikkoja takaperin keskustelun lumihevosten rajavartijan kanssa, ja hän esitti minulle oikeastaan todella hyviä kysymyksiä laumojen toimimisesta sekä niihin liittymisestä. Puhuimme muun muassa jo edesmenneestä Jokerista, josta koko keskustelu lähtikin liikenteeseen. Pohdimme erilaisia skenaarioita uusien saarelle tulevien hevosten suhteen, minkä jälkeen totesimme yhteen ääneen, kuinka helppo epämääräisten hevosten on liittyä laumoihin", aloitin odottaen hieman muiden reaktiota.
"Mietimme, emme tosin niin vakavissamme, että pitäisikö uusille tulokkaille kehittää jonkinnäköinen testi ennen kuin pääsee virallisesti osaksi laumaa. Siitä pääsimmekin ajatukseen koeajasta ennen laumaan liittymistä", pidin jälleen pienen tauon.
"Tarkoitus olisi, että uudet tulokkaat tottakai toivotettaisiin tervetulleiksi laumaan, mutta he eläisivät hetken aikaa - esimerkiksi muutaman viikon tai kuukauden - hieman enemmän valvovan silmän alla, ja mikäli kaikki näyttäisi olevan okei, pääsisi hevonen laumaan. Toki aika on lyhyt, mutta se voisi ainakin vähän rajoittaa mahdollisia uhkia", kerroin asiani loppuun.
"Meillä on mennyt todella hyvin jo pitkään, enkä usko ainakaan itse, että mihinkään toimenpiteisiin tulisi ryhtyä pitään aikaan, mutta mielestäni olisi hyvä pelata varman päälle ja ennaltaehkäistä kaikki riskit. Mitä mieltä olette?" kysyin johtajilta. Odotin jopa hieman jännittyneenä - tyrmättäisiinkö ideani täysin? Vai olivatko muutkin miettineet asiaa? Myönnettäköön, että ajatukseeni liittyi vahvasti Tuisku sekä tämän turvallisuus. Ei tällainen kuitenkaan olisi pahitteeksikaan.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: One family under the sun

ViestiKirjoittaja Sasu » 31. Joulu 2015 13:34

[...elin siinä uskossa että Gem olisi esittäytynyt jo, hups. ^^']

Gamette

Loska ehdottaa esittelykierrosta, ja minä nyökkään. Sitten kaikki ainakin tietäisivät varmasti, kuka kukin on. Hymyilen, kun Loska mainitsee olleensa alun perin metsäponi. Siitäkin tuntuu olevan jo niin kauan aikaa. Vuoristoponien johtaja Ragenan ottaa seuraavan puheenvuoron, ja hänen jälkeensä Nita kertoo ylänköhevosten tilanteesta. On hyvä kuulla, ettei johtajan vaihtuminen ole aiheuttanut sen enempää kuohuntaa laumassa. Toisaalta se tuntuu olevan monessa laumassa sangen yleistäkin. En ole ihan varma, olenko kertaakaan kokoustanut saman johtajaporukan kanssa.
"Minä olen Gamette ja johdan metsäponeja", kerron Nitan lopetettua.
"Olen ollut johdossa... viisi tai kuusi vuotta? Jopa enemmänkin? Alan seota laskuissa", naurahdan. "Ainakin niin kauan, että kaikkien laumojen johtajat ovat ehtineet sinä aikana vaihtua, useimmissa laumoissa enemmän kuin yhden kerran."
Vuoristoponit taitavat olla ainoa lauma, jossa on minun urani aikana tapahtunut vain yksi johtajanvaihdos, Lejkasta Ragenaniin. Syynä siihen ei onneksi ollut edellisen johtajan kuolema, kuten välillä valitettavasti on - kuten vaikka Nitan tapauksessa.
"Voisin väittää, että koko saaren tilanne on tällä hetkellä rauhallisempi kuin aikoihin. Metsäponeillakin menee hyvin. Uusia liittyjiä ilmestyy silloin tällöin, mutta kukaan ei ole aiheuttanut mitään ongemia", kerron oman puhenvuoroni päätteeksi.

Kun kaikki ovat kertoneet itsestään ja laumastaan, Loska siirtyy puhumaan laumaan liittymisestä. Nyökyttelen mietteliäästi hänen puhuessaan.
"Idealla on puolensa", myönnän. "Joissain tapauksissa saatan nähdä laumaan liittyvät hevoset vain kerran, ja he saattavat kaiken kukkuraksi olla vielä puoliksi sekaisin raskaasta merimatkasta, jos he ovat juuri rantautuneet. En voi sanoa, että ehtisin juurikaan tutustumaan laumalaisiini ennen kuin liitän heidät laumaan. Tämän 'koeajan' aikana heihin ehtisi tutustua vähän paremmin - ja kuten sanoit, huomata mahdolliset riskit."
Toisaalta idea kuulostaa myös melkoiselta tiukennukselta tämänhetkiseen käytäntöön. Niin kauan kuin minä muistan, laumaan liittyminen on ollut helppoa ja nopeaa, ja ulkoisten tuntomerkkien täyttäminen on riittänyt. Toisaalta taas ei koeajan pitäisi haitata ketään, joka yleisesti ottaenkin käyttäytyy asiallisesti. Jos joku ei haluaisi olla koeajalla kuukautta, sekin voisi jo kertoa hevosesta jotain.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Seuraava

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron