I am a woman on a mission

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

I am a woman on a mission

ViestiKirjoittaja hennu11 » 26. Loka 2011 17:45

[ Taffelia ja Narcoa odottelen >:) Otsikko Gabriella Cilmin biisi]

Lilith

Harmaa, papurikkokuvioinen ja valkopäinen arpinaama tamma käveli närkästyneenä märällä sammalpohjalla keskellä havumetsää. Sade oli juuri mennyt ohi, ja havumetsä oli märkä ja kostea. Juuri sellainen josta Lilith ei pitänyt. Se etsi hevosia, joilta voisi kaivaa tietoa Caraliasta - aivan kuten oli sisarpuolensa kanssa sopinut. Se oli hämmentynyt ja samalla vallanhimoinen, ja piti Caralian valtaamista mahtavana suunnitelmana. Tamma lupasi olla kertomatta kenellekkään siitä, ja aikoo pitää lupauksensa. Tamma vannoi mielessään, ettei kertoisi vaikka henkeä olisi viemässä.

Se naurahti hieman, kun ajatteli että kuka muka pystyisi tappamaan hänet. Ei kukaan.
Arpinaama nosti ravin, ja etsi elonmerkkejä hevosista. Tamma kantoi häntäänsä kauniisti ja hyvin tammamaisesti ylhäällä. Yht'äkkiä se pysähtyi, ja alkoi kuulustella ympäristöä. Se ei ollut varma, oliko kuullut hirnahduksen tai jotain. Se tarkkaili häijysti ympäristöä, ja loi silmäyksen suureen kuuseen. Se oli näkevinään tummaa karvaa, joka olisi livahtanut pakoon kuusen toiselle puolelle. Valkopää tuhahti, ja käveli pitkin askelin kohti kuusta. Se kiersi kuusen ympäri, mutta ei löytänyt etsimäänsä. Lilith huokaisi syvään ja lähti kävelemään sinne suuntaan, minne oli menossakin. Tamma ei ollut vielä varma minne menisi, mutta etsisi jokaisen lauman mailta hevosia, välittämättä siitä mitä muut ajattelevat hänestä. Se ei välittäisi mistään muusta, kuin pääsisi hallinnoimaan Caraliaa yhdessä sisarpuolensa kanssa. Arpinaaman huulille nousi vallanhimoinen hymy. Siitä olisi mahtavaa myös, jos pääsisi itse hallinnoimaan. Se saurahti hieman, kunnes keskittyi etsimiseen.

[Äh, kökköä :/]
hennu11
 

Re: I am a woman on a mission

ViestiKirjoittaja taffel » 26. Loka 2011 18:23

[enää ei tarvitse odotella! ja iha turhaa pyytelet anteeks, höhpöh]

Narcissus Narcosis

Pitkät jalat ottivat lennokkaita, joustavia raviaskeleita, kuljettaen vaaleaa oria pehmeällä pohjalla lähes äänettömästi. Ihan kuin se olisi leijunut ilmassa, siltä se ainakin näytti kauempaa katsottuna.

Hiukan hämärä, syvän vihreä ja sateen vehreyttämä havumetsä ei ollut paras maastoutumisväri, ei ainakaan Narcosikselle. Kermainen karva tuntui suorastaan loistavan puiden välissä, eikä hevosesta löytynyt yhtäkään tummaa kohtaa. Ei edes silmistä, jotka koittivat nähdä jokaisen ylimääräisen liikahduksen puiden välissä. Terävät korvat olivat varautuneesti takaviistosta, näpähtäen pienesti jokaisen rasahduksen ja kahahduksen suuntaan.

Vasta seisahdettuaan aloilleen hevonen huomasi sammalpohjan olevan yltäkylläisen kostea. Vaaleat kaviot olivat hiukan tummuneet, ja vettä oli roiskunut mahaankin pieniä pisaroita. Narcosis nosti päänsä korkealle ja veti syvään henkeä, nauttien ihanan raikkaasta metsän tuoksusta. Tuohon puhtauteen sekoittui kuitenkin jotain muutakin. Jonkun eläimen tuoksu. Ori veti uudestaan syvään henkeä, keskittyen nyt juuri tähän yhteen hentoon tuoksuun. Toinen hevonen. Vaalea hevonen teki täyden ympyrän, näkemättä ketään muuta ympärillään. Hetken se ihmetteli paikoillaan, lähtien sitten kävelemään hiukan jännittynein käyntiaskelin olettamaansa suuntaan. Montaa metriä sen ei kuitenkaan tarvinnut kävellä, kun kohde oli jo unohtunut, ja Narcosis kuvitteli kävelevänsä muuten vain, jotain uutta paikkaa etsien.

Ori pysähtyi hetken päästä jälleen, nostaen taas päätään ympäristöä tarkkaillen. Ompa täällä tosiaan vetistä. Jonkunlainen metsä... Kauankohan olen kulkenut? Nopea vilkaisu taakse. Märkä sammal oli selkeästi painunut askelista, hevosen kulkeman reitin näki selvästi. Hmm. Okei. Pitiköhän minun tehdä täällä jotain...? Tyhjääkin tyhjempi maha kurahti hiljaa, vaatien ruokaa. Niimpä Narcosis päätti tulleensa metsään juuri ruokaa hakemaan. Hetken puita ihmeteltyään se alkoikin napsia kuusen oksia, edelleen koko ruumis hiukan jännittyneenä. Metsä oli kaunis paikka, mutta puiden takana oli aivan liikaa varjoja missä väijyä varomatonta.
taffel
 

Re: I am a woman on a mission

ViestiKirjoittaja hennu11 » 27. Loka 2011 14:16

Lilithin käynti alkoi jo käydä tylsistyneeksi ja verkkaiseksi. Arpinaama tarkkaili yhä tarkasti havupuita, nähdäkseen jotain muutakin kuin puita. Sen korvat laskeutuivat luimuun, sen nähdessä kuusistosta hyppäävän kauriin juuri tamman eteen. Kauris seisoi jännittyneenä Lilithin edessä, kunnes pinkoi pakoon sen minkä kintuistaan pääsi. Tamma tuhahti ja jatkoi matkaansa hitaasti.

" Täällä ei sitten taida löytyä edes kuolleita hevosia ?" , se kysähti itseltään. Harmaa jatkoi matkaansa hitaasti kierrellen kannot ja juuret helposti. Lilith hengitti rauhallisesti. Pian sen korviin kantautui puiden oksien kahinaa, ja se sai tamman valpastumaan. Tamma pysähtyi, ja luuli, että ääni kuuluisi melko läheltä - muutoin se ei olisi sitä kuullu. Sukkajalka lähti kohti ääntä ja näki pian vähän matkan päästä vaaleaa karvaa. Tamma haisteli ilmaa, ja totesi toisen oriksi hajun perusteella.

Ollessaan noin parinkymmenen metrin päässä oriista, se pysähtyi ja mittaili oria. Ori oli ainakin tammaa hieman korkeampi, mutta se ei aiheuttanut tammassa epäilystä. Lilith lähti jälleen kohti vaaleaa hevosta.
" Hei sinä siinä " , se tervehti hieman tylyyn sävyyn ja pysähtyi noin muutaman metrin päähän orista. Se tarkkaili oria hyvin tarkkaavaisesti harmahtavilla silmillään. Tamma huikautti pitkää ja takkuista häntäänsa pari kertaa kosteassa ilmassa ja ravisteli päätänsä. Valkopää keskittyi nyt oriin, jolta voisi saada tietoa Caraliasta. Lilith kummasteli hetken oriin väriä. 'Hyvin erikoisen värinen' se sanoi päässään ja tarkkaili vaaleaa herasilmäistä oria.
hennu11
 

Re: I am a woman on a mission

ViestiKirjoittaja taffel » 27. Loka 2011 19:21

Kauaa Narcosis ei saanut rauhassa syödä, ennenkuin se havaitsi kauempana liikettä. Syöminen unohtui heti, suuhun eksynyt pieni oksanpala oli äkkiä nielaistu kun hevonen keskitti aistinsa kaukaisen liikkeen tarkkailuun. Ori otti muutaman askeleen takajaloillaan, kääntyen näin suoraan kohti epäilyttävää kohdetta, ollakseen heti valmiina. Vaalea pää nousi vielä hiukan ylöspäin, ja hetken ajan eläimet vain tarkkailivat toisiaan.

Toinen teki aloitusliikkeen, lähtien liikkumaan kohti. Hetken päästä Narcosis jo tunnisti tuon oudon kohteen toiseksi hevoseksi, pienen lisätarkkailun jälkeen risaiseksi tammaksi. Pitkä arpi ja tyly katse saivat myös täysiverisen puolustusasemiin, terävien korvien kääntyessä aavistuksen verran taaksepäin ja silmiin syttyessä tyly, luokseenpääsemätön ilme. Sotkuinen tamma pysähtyi pienen matkan päähän, sylkäisten tylyn tervehdyksen suustaan. Tämän selvää epäkunnioitusta osoittava sävy sai vaalean orin nostamaan aavistuksen verran päätään yläviistoon, niin että se selkeästi katseli toista ylhäältäpäin. "Kerro?" Narcosis tokaisi takaisin, vaivautumatta sen muodollisemmin tervehtimään.

Ori ei varsinaisesti halunnut olla kenellekkään suoraa tyly, sillä eihän sillä ollut aavistustakaan, minkälaisissa väleissä se vastaantulijan kanssa oli. Se oli kuitenkin herkkä peilaamaan muiden käytöstä, joten Narcosis päätti pitää ainakin ensialkuun kevyesti tylyn asenteen päällä. Tamma ei näyttäny siltä että se kovin loukkaantuisi, joten hiukan tavallista korkeampi varautuneisuus ei tekisi mitään muuta kuin hyvää. Vaalea ori korjasi hiukan asentoaan, käyden sitten vaalein silmin itseään pienemmän hevosen katseellaan läpi. Ei mikään kovin ihmeellinen, mutta varmasti kipakka tapaus.

[kyl se vähä tökkii...]
taffel
 

Re: I am a woman on a mission

ViestiKirjoittaja Siuri » 27. Loka 2011 21:08

[Hennu, muistahan se 15 riviä ;)]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: I am a woman on a mission

ViestiKirjoittaja hennu11 » 07. Joulu 2011 18:26

[Anteekispanteeksi ikävästä kestosta D:]

Papurikkokuvioinen hiirakko tamma ei vastannut orin kysymykseen vaan pysyi hiljaa ja nosti kulmiaan. Lähes harmain silmin se tuijotti tyhjästi itseään suurempaa oria silmiin, kunnes vilkaisi kuusta, josta ori oli syönyt. Tamma kurotti paksun kaulansa kohti kuusta ja nyppäisi kuusenoksan päästä pienen neulastukon ja pureskeli pitkään kunnes nielaisi. Tamma huokaisi ja nyppäisi uudelleen kuusesta, pitäen samalla silmällä toista.
" Mikäs on sun nimi ? " , se kysyi nyt hieman ystävällisempään sävyyn, toisn ääni pysyi tiukkana ja matalana. Syötyään vielä, se nuolaisi vaalenapunaisia huuliaan ja odotti vaalean vastausta.

Lilithiä ei oikeastaan kiinnostanut orin nimi, mutta päätti vain kysyä sitä jos siitä olisi vielä tulevaisuudessa apua. Jospa ori kertoisi jotain tärkeää Caraliasta, mikä olisi hyvin avuksi Caralian valloittamiseen. Ajatus kouraisi tammaa mahasta, mutta piti ilmeensä mitäänsanomattomana ja tylynä. Arpisilmä heilautti jälleen takkuista sekä paksua harjaansa ja vilkuili ympärilleen. Vain pelkkää havumetsää sekä jotain vaivaista sammalta sekä pieniä ohuita heiniä siellä täällä... Tammasta hyvin ikävystyttävää maastoa, vaikka onhan se parempi kuin ei mitään. Tosin tamma piti hyvin paljon tämmöisiä metsiä hyvinä piilopaikkoina mutta suosi silti oikukkaita vuoria, joiden sisälle voi aina piiloutua.
Tamma käänsi hieman korviaan luimuun, kuullessaan iloisen linnunlaulua eräästä männystä aivan tuon läheltä. Arpinaama mulkaisi lintua mutta ei saanut hiljennettyä tuota. Se huokaisi jälleen kärsimättömänä ja heilautti pitkää, lähes maatalaahaavaa valkeaa häntäänsä. Lilith kuopaisi maata terävällä valkella kaviollaan ja siiris pian taas katseensa tuntemattomaan oriin. Se kallisti valkeaapäätään ja raivsteli päätään hetkenverran, kunnes taivutti jälleen kaulansa kohti kuusta ja hamusi valkeilla huulillaan kuusen oksaa, samalla vilauttaen orille valkoisia ja teräviä hampaitaan. Tamma nyppäisi jälleen neulastukon huuliinsa ja siirsi sen suuhunsa pureskeltavaksi.

Syötyään papurikko astui jälleen lähemmäs. Liluthiä epäilytti ori, mutta tämähän tunnettiin pelottomana, joten tuo ei harkinnutkaan perääntyä, jos ori saattaisi hyökätä. Risteytys ajatteli, että voisi aivan helposti kaataa itseään suuremman orin kepeästi maahan, vaikka olisihan siinä ponnisteluja. Oriltahan löytyi lihasta tuon rasvattomasta kehosta, joten Lilithille ori olisi kova vastus. Tosin, onhan Lilithilläkin lihasta hyvinkin paljon, mutta orilla on etuna muutenkin koko sekä korkeus.
hennu11
 

Re: I am a woman on a mission

ViestiKirjoittaja taffel » 07. Joulu 2011 19:04

[vieläkään ei mitään hätää :D parempi pelata sillon kun inspaa]

Narcosis jäi hiljaa seuraamaan tamman toimia, väistämättä toisen tieltä sen kurottautuessa kohti kuusen oksaa. Hiljaisuuden jatkuessa ori jo unohti tämän edes sanoneen mitään, ja se alkoikin mielessään pallotella eri vaihtoehtoja miksi tuo kimo seisoskeli sen edessä hiljaisena ja tylynä. Nimettömän hevosen kysyessä täysiverisen nimeä, teki Narcosis omat päätelmänsä ajan kulusta: ei tuo tuossa kovin kauaa ole voinut möllötellä, jos se nimeä kysyi. "Narcissus Narcosis. Kuulisin mielelläni myös sinun nimesi", ori vastasi melko mitäänsanomattomalla äänellä. Kimon hiukan levottoman kärsimätöntä käytöstä ei juuri hellittänyt äänessä särähtävä ystävällisyys, mutta ei se suoranaisesti hyökkäävältäkään vaikuttanut. Niimpä ori turvautui jälleen varautuneeseen peilaamiseen, seisoi vain toista tarkkaillen ja pyrki pitämään itsensä mahdollisimman neutraalina.

Nimetön - tai no, Narcosis ei voinut olla aivan varma oliko se jo esitellyt itsensä. orille tuo vieras tamma oli kuitenkin nimetön - jatkoi jälleen syömistä, tehden samalla hiukan kärsimättömiä eleitä. Odottaako tuo minun sanovan tai tekevän jotain? Hmmmh. Ehkä se sanoo jotain jos kovasti jotakin odottelee... Saman ajatuskierteen ori ehti käydä läpi muutamaankiin otteeseen, aloittaen aina uudestaan edellisen unohdettuaan. Ilmeensä jyhky täysiverinen piti ilmeettömänä ja tyytyi vain tarkkailemaan toista, sen isommin hyökkääviä tahi ystävällisiä eleitä tekemättä. Narcosiksen vaaleat silmät ehtivät käydä papurikon läpi useampaankin otteeseen, alkaen sen kasvoissa olevasta arvesta ja päättyen maata viistävään häntään.

Vaikka orin mieli ei ehkä kunnolla pelitäkkään, toimii sen ruumis sitäkin paremmin. Jalkojen lihakset alkoivat vihjailla pikkuhiljaa kauan kestäneestä seisoskelusta, mutta nämä vihjailut kimo päätti toistaiseksi sivuuttaa. Sitä kiinnosti enemmän edessä seisovan tamman tulkitseminen kuin muutaman lihaksen kiukuttelu. Voisi melkein jo sanoa Narcosiksella olevan lihasmuistissa jatkuva vieraiden tarkkailu ja tulkitseminen, kaikkien käynnissä olevasta tilanteesta kertovien vihjeiden etsiminen. Tällä hetkellä kimon löytämät vihjeet kertoivat toisen olevan aavistuksen levoton, ehkä varsin tyly luonteeltaan muttei varsinaisesti hyökkäävä. Ainakaan vielä, mutta ehkä sekin puoli tulisi esiin jos tilanne vaatisi. Myös toisten aliarvioinnin Narcosis oli jo oppinut olemaan pahasta, joten se piti kaikki mahdollisuudet avoinna sulkematta yhtäkään pois laskuista. Näin se itse välttyisi pahimmilta yllätyksiltä, olisipa se yllätys sitten yhtäkkinen läheisyydenkaipuu tai raivokas hyökkäys.
taffel
 

Re: I am a woman on a mission

ViestiKirjoittaja hennu11 » 18. Joulu 2011 17:02

Pian vaalea orihi esittäytyi Narcissus Narcosiskseksi. Nimi sai Lilithin tuhahtamaan. Ori oli samalla kysynyt tamman nimeä. Harmaa oli hetken hiljaa, mutta päätti kuitenkin vastata.
" Lilith " , valkoharja vastasi nopeasti ja ytimekkäästi. Mielenkiinto oria kohtaan nousi tamman päässä, sillä tätä kiinnosti mitä suurempi tekee metsässä. Se ei vielä halunnut kysyä mitään, vaan odotti orin esittävän kysymyksiä mutta niitä ei kuulunut.

Hetken hiljaisen olemisen jälkeen, tamma siirtyi entistä lähemmäs, mutta kaaris orin kyljen vierelle huiskauttaen pitkää vaaleaa häntäänsä. Hän katseli hetken tuon muotoja, mutta kiersi orin vielä ympäri.
" Mitä Narco täällä keskellä havumetsää tekee ? Syömässä kanin ruokaa, vai ?" , hän kysyi pilkamaiseen sävyyn ja osoitti kuusta. Tosin olihan hän itsekkin siitä syönyt pari kertaa. Orista näkyi selvästi, ettei tuo ollut syönyt ollenkaan liikaa, sillä orissa ei näkynyt tippaakaan rasvaa. Kierrettyään täysiverisen hän saapui tuon eteen odottaen korvat hieman takakenossa. Vaaleanpunertavanturvan sieraimet värähtelivät hieman haistellessa orin ominaisuushajuja tarkkaan.

Tamma ei pitänyt tästä orista. Tosiaan, Lilith ei pitänyt kenestäkään orista. Hän vannoo, ettei rakastu kehenkään eikä aijo hankkia varsoja. Mieluummin hän kiertelisi pitkin saarta sisarensa kanssa ja kokoaisi laumaa, ja yrittäisi vallata Caralian.
Sukkajalka kuopais pehmeää maata ja siirsi harmahtavan katseensa maahan ja huokaisi. Hän lepuutti oikeaa takastaan, käänsi korviaan sivuille ja nosti tylyn katseensa oriin.
" Entäpä missä laumassa Herra Narco on ?" , hän kysyi huvikseen. Häntä ei kiinnostanut oikeastaan orin lauma, mutta päätti huvikseen kysyä. Papurikkon oli hieman outo, sillä tämä liikkui jatkuvasti. Hännän heiluatuksia, pään ravistelua ja katsomista ympärille. Hän ei tiedä mitä tehdä, sillä tämä ei pitänyt ollenkaan orista. Vaikka tämä olikin vain johtopäätös.Ennakkoluuloja.Hiirakko ei kylläkään pitäänyt kenestäkään, mutta kunnioittaa vain sisarpuoltaan. Ei ketään muuta. Ei johtajia, oreja, varsoja tammoja. Ei ketään. Hän tahtoo tehdä mitä lystää ja rikkoa rajoja. Siitähän tulee vain hankaluuksia, mutta peloton tamma ei kaihda hypätä kurkkuun kiinni kun on tilaisuus. Tosin, tässä tilanteessa hän ei hyppää Narcon kimppuun... Tosin, tästä mystisestä sekä hullusta tammasta ei koskaan tiedä, mitä tämä tekee seuraavaksi.
hennu11
 

Re: I am a woman on a mission

ViestiKirjoittaja taffel » 19. Joulu 2011 22:23

Nimen sanominen ei tehnyt tammasta sen parempaa tai huonompaa: hetken kuluttua se oli taas nimetön muukalainen, joka sattui oleilemaan samassa paikassa orin itsensä kanssa. Ja varsin tarkkaan samoille jalansijoillekin se tuntui pyrkivän, niin ihoa hipoen tamma Narcosista kiersi. Erityisen huomattavaa lämpöä, kaipuuta tai muutakaan tunteista viittavaa liikkeissä ei kuitenkaan ollut, joten kimo tyytyi vain seuraamaan hiljaa katseellaan rääsyläisen liikkeitä.

Kierroksensa tehtyään seuralainen esitti kysymyksen, jolle täysiverinen vain tuhahti, sivuuttaen vastauksen kokonaan. Kaneista se ei tiennyt, niiden ruuasta puhumattakaan, mutta eipä ori sen paremmin tiennyt miksi juuri metsässä sattui sillä hetkellä seisomaan. Narcosis ei myöskään pitänyt tamman pilkallisesta äänensävystä, joka antoi vain lisäsyyn sivuuttaa moinen kysymys. Ajatukset tosin juoksivat orin päässä sitä vauhtia, että kohta se olikin jo unohtanut, oliko tamma ylipäätään sanonut mitään. Mielessä pyörivistä ajatuksista päätellen kimo ei ollut kovinkaan lämpimissä väleissä tämän edessä seisovan nimettömän kanssa, joten se ei myöskään kokenut tarvetta muuttaa aavistuksen tylyä asennettaan.

Kuopiminen, hännän pyörittely ja satunnaiset askeleet viittasivat jonkinasteiseen levottomuuteen. Tämän syytä ori ei osannut sanoa, kuten ei myöskään seuraavan kysymyksen vastausta. Mikä ihmeen lauma? Tässä tilanteessa se kuitenkin koki paremmaksi ideaksi pitää epätietoisuuden itsellään ja vastata mahdollisimman varmalla vastauksella. "En missään." Lyhyesti, ytimekkäästi ja taitavasti tiedottomuus piilotettuna. Ei ehkä kaikista paras tai sopivin, mutta tähän hätään se kelvannee riittävän hyvin. Ainakin Narcosikselle se kelpasi, niin kauan kuin ori nyt sattui vastauksensa muistamaan.

Jatkuva pälyily ja pieni elehtiminen eivät miellyttäneet oria. Se ei muutenkaan tuntenut oloaan kovin varmaksi edessä seisovan tamman suhteen, eikä sitä ollenkaan miellyttänyt eri vaihtoehdot mistä moinen käytös saattoi johtua. "Onkohan olemassa jokin syy moiseen levottomuuteen?" Narcosis halusi selvittää tilannetta, edes hetkellisesti. Se piti äänensä tyynenä ja värittömänä, mukavan puolueettomana. Ainut asia mistä täysiverinen itse tunsi hermostuneisuutta, oli tamman hermostunut käytös. Orin mielessä pyöri ties mitä vaihtoehtoja aina väijytyksestä väärin sanottuihin sanoihin, eikä pyörähdykset tietenkään rajoittuneet vain yhteen kertaan. Toisaalta oli Narcosiksen kannalta varsin riskialtasta esittää itse kysymyksiä, sillä se saattaisi johtaa itsensä varsin hankalaan tilanteeseen, jos sattuisi kysymään saman asian uudelleen. Tällä nimenomaisella hetkellä tuntui kuitenkin hyvältä idealta edes yrittää selvittää syytä toisen käytökselle, vaikka se sitten vain hetkellinen ilo olisikin.
taffel
 

Re: I am a woman on a mission

ViestiKirjoittaja hennu11 » 05. Tammi 2012 19:00

[Äh, sopisiko jos pistetään peli poikki ? Olen niin laiskalla tuulella näiden Offien kanssa ja joudut sitten odottelemaan niin kauhean kauan niin, sopiikos tämä ? Anteeksi ihan kauheasti D;]
hennu11
 

Re: I am a woman on a mission

ViestiKirjoittaja taffel » 05. Tammi 2012 19:54

[ehkä mä selviän :D itelläkin nyt tosi hiljanen kausi menossa kun miljoona muuta asiaa vaatii aikaa. et laitetaan poikki vaan]
taffel
 


Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron