trapped with secrets 'til you're turning cold

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

trapped with secrets 'til you're turning cold

ViestiKirjoittaja taffel » 06. Joulu 2011 22:06

[Sachi ja Rolli kom hit :)]

Morena

Tamma ravasi pitkin, liitävin askelin pitkin varsin helppokulkuista metsikköä. Se oli lakannut jo laukkaamasta ja kyttäilemästä taakseen, sademetsässä kohdattu kissapeto tuskin olisi seurannut sitä näin pitkälle. Johan se oli lähtenyt toisen hevosen perään...

Viimeistenkin sademetsään kuuluvien kasvien vaihduttua paremmin havumetsässä pärjääväksi Morena hidasti käyntiin ja seisahtui aloilleen. Hetken se kuunteli ja tarkkaili ympäristöään, ennenkuin ravisteli itsensä kauttaaltaan ja lähti pitkään ja sulavaan käyntiin. Hiljalleen pitkästä juoksupätkästä kiihtynyt syke alkoi rauhoittua ja laajentuneet sieraimet kaventua. Mustat, ilmeettömät silmät tarkkailivat metsikköä, joka oli nyt täysin erilainen kuin vielä hetki sitten. Täällä oli hiljaisempaa, vihreä oli syvempää ja ilmakin tuntui muuttuneen nihkeästä viileämmäksi. Maa oli niin pehmeän sammalen ja neulasmaton peitossa, ettei askeleita kunnolla kuulunut.

Hetken aikaa uutta ympäristöä silmäiltyään Morena seisahtui ja alkoi etsiä jotain syötäväksi kelpaavaa. Joen äärellä alkanut ruokailu oli keskeytynyt ikävästi, ja nyt jo täyttymisen makuun päässyt vatsa vaati kiivaasti lisää. Hetken aikaa tarjolla olevaa kasvillisuutta tutkailtuaan päätyi kimo näykkimään kuusen havuja, välillä pysähtyen kuuntelemaan mahdollisten seuralaisten varalta. Metsä oli kuitenkin hiljaa, hiljaisuutta rikkoi ainoastaan jostain kaukaa kuuluva linnun kehuskeluhuuto. Neulaset eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi maittavia, että niiden pistelyä olisi nälänkin syrjäyttämiseksi kestänyt. Niimpä Morena palasi haistelemaan sammalen kanssa kilpaa kasvavaa kasvillisuutta, päätyen varsin nopeasti varpuihin. Nekin olivat ikävän puista ja kuivaa syötävää, mutta tähän hätään voittivat pienet ja pistelevät neulaset.

Morena ei saanut syödyksi läheskään niin hyvin kuin olisi suonut, kun se taas valpastui äärimmilleen oksan katketessa paukahtaen vähän sivummalla. Sen pää nousi salamana ylös ja korvat olivat vuoroin hörössä kuuntelemassa mahdollisia paukahdusta seuraavia ääniä, vuoroin luimussa osoittamassa mahdolliselle tulijalle ettei tamma olisi kovin mielissään yllätyksistä. Hiljaisuus kuitenkin jatkui omana syvänä itsenään, mutta varautuneisuus ei täysin hävinnyt teken laihasta ruumiista, vaan se lähti kävelemään toiseen suuntaan. Nyt hiukan hitaammin ja välillä neulasia tai varpuja näykkäisten, mutta silti pyrkien pois äänen luota.
taffel
 

Re: trapped with secrets 'til you're turning cold

ViestiKirjoittaja Siuri » 08. Joulu 2011 18:07

Roll

Vuosi on kulunut kuin siivillä. Se oli viime vuonna näihin aikoihin, kun koko Caralia kokoontui yhteen, myös minä olin siellä. Asiat tuntuvat nyt niin kovin kaukaisilta ja merkityksettömiltä. Mitä tapahtui Jokerille? Ovatko hevoset todella pitäneet laumojen rajoja paremmin silmällä?
Muistikuva kokouksesta palautuu elävästi mieleeni; kuinka se vaalea tamma nousi korkeimmalle kohdalle ja alkoi puhua – pyysi hiljaisuutta muistaakseni. Sitten jokainen johtaja esittäytyi yksi kerrallaan.
Pelkät mielikuvat virallisesta tilanteesta eivät ainoastaan löytäneet tietä ajatuksiini. Maustis.
En jaksa enää edes itkeä, niin kuin ennen vanhaan. Mitä se enää hyödyttää? Katsokaa minua, harjani on yhtenä takkuna niskassani, karvani kiillotonta, kylkiluut erottuvat selvästi muusta ruumiista, onnun yhä oikeaa kipeää etujalkaani ja tämä maha.. Se on niin paljon suurempi, kuin mitä se aiemmin oli. Varsa vain kasvaa kasvamistaan, vaikka kuinka yritän estellä. En jaksa enää edes välittää, en ole jaksanut aikoihin.

Yhteismaa. Olen kiertänyt ympyrää varmasti jo monia kuukausia ja elänyt toivossa, että näkisin hänet, että saisin jutella hänelle. Kertoa hänelle, että minuun sattuu.
En ole saanut tilaisuutta. Jos en olisi lähtenyt pakoon todellisuutta, olisi kaikki varmasti hyvin. En edes yrittänyt ymmärtää hänen parastaan.
Vaikken ole nähnyt Maustista pitkään aikaan, tunnen silti olevani riippuvainen hänestä. En kestä enää pysyä erossa hänestä. Missä hän on?

Jos minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, niin minun täytyy rikkoa rajoja ja lähteä ulkomaailmaan. Haluan löytää hänet, mutta hän ei ole yhteismaalla. Oletettavasti hän on oman laumansa alueella. Aivan niin, hänen laumansa. Minulle tuo lauma oli tiedostettavissa siitä asti, kun hän kertoi, että hänelle annettiin tuosta noin vain johtajuus, ja hän otti sen vastaan.
En jaksa enää olla edes vihainen. Ei se ole hänen vikansa, että minä en kestä yksinäisyyttä. Vielä mitä, kestän yksinäisyyttä hyvin, aivan loistavasti suorastaan! Mutta ilman hänen seuraansa ei tunnu miltään.
Pysähdyn hetkeksi paikoilleni ja katson taivasta kohti. Missä on lumi? Talvi on aluillaan, mutta maa on silti vielä vihreänä. Taivas on harmaa ja aurinko kuultaa juuri ja juuri pilviverhon läpi valaisten hieman metsää. Taitaa olla iltapäivä.
Ajatukset päivän harmaudesta ja mitättömyydestä keskeytti rasahdus, joka kuului hieman syvemmältä metsästä. Pienen hetken aikoihin tunsin pientä mielenkiintoa. Se tunne katosi kuitenkin saman tien jättäen jälkeensä vain tylsyyden, mutta silti hillitsevän halun ottaa selville, mitä metsässä oli.
Minua ei enää pelota. En ole lakannut pelkäämästä kokonaan. Pelkään yhä menettämistä ja sitä hetkeä, että joku selvittää todellisen minäni; kuka todella olen. Kun kaikki pelot ovat käyneet toteen, en voi kuvitellakaan pienen rasahduksen antaa valtaa peloille. Niinpä lähden kävelemään rasahduksen suuntaan.

Askelia. Ne lähestyvät jostain. Pysähdyn hetkeksi ja jään kuuntelemaan. Hmm, joku kävelee kohti.
Metsän seasta puiden välistä alkaa hahmottua vaalea hahmo. Hmph. Mitähän tällä kertaa? Taas yksi hyväuskoinen, joka luulee, että ihmiset etsivät häntä ja pelastavat? Tuo panta hänen kaulassaan ainakin viittaisi vähän siihen suuntaan.
Astelen itsekin häntä vastaan, olen oikeastaan jo varma, että hän on huomannut minut. En hymyile, en tervehdi, en tee mitään. Pysähdyn hetkeksi ja odotan, että hän tulee luokseni – jos on tullakseen. Ei tarvitse, ei minua oikeastaan tarkemmin mietittynä edes kiinnosta toisen seura, mutta tässä vaiheessa on turha lähteä pakoon, kun toinen on jo huomannut minut. Todellisuutta on niin turha paeta.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: trapped with secrets 'til you're turning cold

ViestiKirjoittaja taffel » 08. Joulu 2011 18:42

Se sama päämäärätön vaeltelu, mitä Morena oli harrastanut jo ties kuinka kauan, jatkui edelleen. Se ei tuntenut saarta käytännössä laisinkaan, joten se ei myöskään kyennyt ottamaan mitään tiettyä paikkaa mihin lähteä. Toistaiseksi tamma vain käveli siihen suuntaan mikä sattui vaikuttamaan kelvolliselta, ja tällä hetkellä se suunta oli hiukan hukassa. Metsä näytti joka suunnassa samalta. Puut olivat samanlaiset, aluskasvillisuus mitätöntä ja ne hentoiset esiin jäävät jäljet hukkuivat nopeasti.

Ihan yksin Morena ei kuitenkaan tuntenut olevansa, vaikka varsin hiljainen metsä niin halusi vakuuttaakin. Itse asiassa, kimo tunsi niin vahvasti olevansa tarkkailun alaisena, että se lopulta lakkasi näykkimästä ruokia ja keskittyi vain kävelemään niin itsevarman näköisenä kuin vain aliravittu hevonen voi näyttää. Tarkkailun tunne oli todennäköisesti lintujen tai muiden metsän eläinten syytä, mutta Morena ei ehtinyt kovinkaan kauaa kävellä, kun se erotti toisen hevosen hahmon. Se oli jo melko lähellä, tumma vieras ei ollut pistänyt heti silmään. Morena ei tämän huomattuaan seisahtunut tuijottamaan, vaan otti vielä muutaman käyntiaskeleen eteenpäin saadakseen vieraan paremmin näkyviinsä.

Ensimmäisen kerran ihmisistä eroon päästyään Morena tunsi sisällään pienen hippusen epävarmuutta katsellessaan edessä seisovaa ruunikkoa. Se oli selvästi tamma, noin isoa mahaa ei voisi olla kellään muulla kuin tiineillä. Samalla se oli kuitenkin hyvin laiha ja räsyinen, vain varjo siitä mitä Morena voisi ajatella vieraan olleen ennen tähän kuntoon päätymistä. Ilme ei ollut erityisen lämmin tai kiinnostunut, koko olemus vaikutti jopa hiukan lannistuneelta.

Teken lähes äänettömästi kuiskiva epävarmuus johtui kahdesta asiasta: ensinnäkin siitä, että jollain tapaa sen kävi tätä ruunikkoa sääliksi. Niin surkealta sen olemus Morenan mielestä näytti. Tamma näytti sellaiselta hevoselta, joka joskus oli ehkä ollut varma, reipas ja kaunis eläin, mutta joka oli kuihtunut kasaan ja menettänyt kaiken. Toinen syy oli se, että tekke tunsi pienen hetken ajan olevansa jopa hiukan kateellinen toiselle. Vielä silloin kun Morenaa käsiteltiin kuin hevosta, se oli katsellut aina haikeana muiden tammojen rinnalla pukittelevia ja juoksentelevia varsoja. Silloin tamma olisi vielä halunnut itselleenkin samanlaisen, jonkun pehmoisen pienen kaverin jonka katseesta huomaisi että edes joku välitti. Mutta kovin kauaa haaveilua ei ollut kestänyt, ja nykyään Morena ei mistään hinnasta ottaisi itselleen pientä varsaa riipakseen. Viha ja katkeruus oli painunut niin syvälle, ettei tamma enää halunnut antaa ruumistaan jonkun toisen kasvualustaksi vain sillä toiveella että siitä ei kasvaisi täysin toivoton tapaus.

Kimo laski hiukan päätään ja vaikkei juuri luimuun käännettyjä korviaan höristänytkään, se ei lähtenyt liikkeelle täydellä epäilyksellä ja varautuneisuudella. Itse asiassa, aivan pieni osa siitä halusi antaa ruunikolle mahdollisuuden. "Kuka olet?" Lyhyt kysymys äänellä, joka ei ollut mainittavan ystävällinen tai lämmin, muttei tavallisen kylmäkään. Morena oli jopa hiukan yllättynyt itsestään, siitä että se tosiaan koitti lähteä tutustumaan toiseen hevoseen ilman jatkuvaa kokeilua ja vihanpitoa.
taffel
 

Re: trapped with secrets 'til you're turning cold

ViestiKirjoittaja Siuri » 17. Joulu 2011 21:58

Katson tammaa aivan ilmeettömästi. En jaksa edes ryhtyä väittelemään itseni kanssa siitä, mitä hän luulee. Kenties näkee suoraan lävitseni - näkee sen haavoitetun kärsineen hevosen, jonka elämänhalu on kateissa. Ehkäpä jotain aivan muuta; sen hevosen, joka olin. Ei sen väliä, ei kiinnosta.
Tamma on myös sirorakenteinen, aivan eri tavoin tosin kuin minä. Hän on eläväisen näköinen, hän näyttää vielä joltakin.
Seuraan tarkasti tamman joka ikistä elettä ja liikettä tuijottaen vain sanattomasti. En osaa sanoa mitään toisen ajatuksista, hän ei ainakaan vaikuta kovin sosiaaliselta tapaukselta, tosin kuin ne muut. Ennen kuin Maustis ehtii nimeään pidemmälle mielessäni, kadotan sen saman tien palaten tähän hetkeen juuri nyt.

Kun hiljaisuutta oli kestänyt tarpeeksi, esitti hän kysymyksen. Korvani käväisivät luimussa ja tunsin hetken pientä ärsytystä toista kohtaan; vielä enemmän tunsin sitä itseäni kohtaan. Taas olin arvioinut toisen väärin. Hän todella alotti puhumisen ventovieraalle tuosta noin vain. Tamman äänensävy ei ollut erittäin miellyttävä, mutta kelpasi tähän tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Jos pystyisin kerrankin olemaan erehtymättä, väittäisin kiven kovaan, että toinen ei pitänyt tästä tilanteesta kovin paljoa enempää kuin minäkään.
Korvani nousevat takaisin pystyyn pienen huokauksen kera. Lasken päätäni hieman matalammalle, en jaksa nyt alkaa edes miettiä, kumpi meistä on - tai tulee olemaan - se vähempiarvoisempi. Minua ei kiinnosta, ei sitten yhtään, minkäänlaiset välit kenenkään kanssa juuri nyt. Niinpä tyydyn vain katsomaan toista ja sanomaan mitättömällä äänellä: "Roll".
En viitsinyt lähteä esittämään sitä, mitä olen tähän asti esittänyt. En näyttänyt toiselle hampaitani, en esittänyt sen väliinpitämättömämpää kuin oikeasti olen, en yrittänyt edes jättää toista heti tossun alle.
"Ja jos en ihan väärin arvaa, niin tulet jostain kaukaa niiden petollisten ihmisten luota?" kysyn toiselta katse naulittuna tuohon tamman kaulassa olevaan esineeseen. En tiedä, mikä se on tai mikä sen merkitys on, mutta sen tiedän, ettei kädellisistä yhteenkään voi luottaa.

Koska päätin olettamukseni osuvan oikeaan jo ennen sen ääneen sanomista, oli myös lähellä, etten alkanut saarnata tammalle siitä, ettei häntä tulla hakemaan takaisin. Ei häntä, kuten ei sitä edellistäkään, joka luuli kovasti, että ihmiset etsisivät hänet. Päätin kuitenkin olla hiljaa ja antaa asioiden liukua omalla painollaan; toinen sitäpaitsi voi olla ties kuinka kauan saarella ollut, että tietää, ettei ihmisiä ole lähistöllä.
"Entä sinä, mikä nimesi on?" kysyn, vaikkei asia erityisemmin kiinnostanut. Jos kuitenkin jäisin tähän edes pientä hetkeä pidemmäksi aikaa, olisi ihan kiva kutsua toista nimeltä. Toki voisin kutsua toista vieraaksi tai miksi tahansa, vaaleaksi tammaksi esimerkiksi, mutta miten vain.

[angst......]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: trapped with secrets 'til you're turning cold

ViestiKirjoittaja taffel » 18. Joulu 2011 17:13

Sanojen välillä vallitseva hiljaisuus oli hiukan tunnusteleva, aavistuksen verran varautunutkin, muttei erityisen ahdistava tai tunkeileva. Kovin pitkää aikaa Morenan ei tarvinnut odottaa, ennenkuin sai vieraille kasvoille nimen: Roll. Lyhyt ja ainakin helppo muistaa. Roll kysyi vastakysymyksensä, vaikkakin Morenasta tuntui, että se kysyi sen pikemminkin pannalta eikä hevoselta itseltään. Vastaukseksi kysymykseen kimo vain hymähti myöntävästi, ehkä hiukan huvittuneestikin. "Petollinen on liian kaunis sana", Morena vastasi värittömästi. Jos tamma olisi ollut avoimempi jakamaan tunteitaan, olisi se todennäköisesti sylkenyt sanat suustaan puhtaan katkeruuden terävöittämänä. Se ei kuitenkaan kuulunut teken tapoihin, mutta eiköhän vastaus kertoisi varsin tehokkaasti mitä mieltä Morena kaksijalkaisista oli.

Pieneksi hetkeksi vastauksensa jälkeen Morena päästi katseensa vaeltamaan puiden välissä, mutta varsin pian Roll esitti uuden kysymyksen, jolloin kimo käänsi tarkkailevat silmänsä takaisin tähän riutuneeseen olentoon. "Morena." Lyhyesti ja ytimekkäästi, kuten Rollkin oli itsensä esitellyt. Eipä nimen esittämisestä sen suurempaa numeroa tarvinnut tehdä, kaikilla on nimi, ei sen niin ihmeellistä pitäisi olla. Nimen rakennusaineet olivat ainoat, jotka saattoivat tehdä siitä jotenkin erikoisen. Eikä Morena niin erikoinen ollut, kuten ei ollut Rollkaan. Siinä mielessä tammat ainakin olivat tasavertaisia.

Morena kävi jälleen tutkaillen edessä seisovan hevosen läpi, samalla pohtien eri vaihtoehtoja mitkä saivat minkä tahansa eläimen vastaavaan tilaan. Ääneen tamma ei kuitenkaan sanonut sanaakaan, turha spekulointi ja kysely aiheuttaisivat todennäköisesti vain negatiivisia asioita, eivätkä veisi keskustelua yhtään sen pidemmälle. "Tunnetko tätä saarta kuinka hyvin?" Mukavan turvallinen ja neutraali kysymys, sellainen mihin voisi käyttää ehkä hetken tai toisenkin. Viento ei ollut kovinkaan syvällisesti alueista kertonut, mutta toisaalta, ei Morenalla erityistä hinkuakaan syväluotaavaan kertomukseen jokaisesta nurkasta ollut. Kunhan joku vähän avaisi rajoja ja muita, niin loput tutkimukset tekke voisi suorittaa itse. Roll vaikutti tehtävään sopivalta sillä Morena ei uskonut, että kukaan selviäisi tuossa kunnossa meren riepottelusta ja holtittomasta kulkeutumisesta ties kuinka pitkän matkaa. Niinpä Rollin on täytynyt olla saarella ainakin jonkin verran tammaa itseään pidempään, joten eiköhän se osaisi ainakin jotain vastata.

[tulipas lyhyttä, ajatus ei oikeen juokse tähän hätään]
taffel
 

Re: trapped with secrets 'til you're turning cold

ViestiKirjoittaja Siuri » 23. Joulu 2011 01:46

Hän tuntee ihmiset; tietää, mitä kaikkea ne saavat aikaan. Ja vaikka joskus on vaikea myöntää, he ehkä tekivät minulle myös suuren palveluksen lastatessaan minut laivaansa. Olen täällä, enkä tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Olen kokenut molempia elämäni aikana, hyviä asioita tosin vain pienen määrän. Ehkä onneni kääntyy vielä joskus. Tai ehkä olen vain luotu kulkemaan yksin epätoivossa.
Tamma esittäytyy Morenaksi. Nyökkään tälle kevyesti ja katson häntä. Samaan aikaan ajatuksissani käy ajatus siitä, että lähtisin jatkamaan matkaani. Toisaalta pieni lepohetki tekisi hyvää, edes kerran. Sen jälkeen voin jatkaa ikuisuuden päämäärätöntä kävelyäni edestakaisin. Ei minulla yleensä ole syytä pysähtyä, enkä haluaisikaan. Elämän täytyisi jatkua eteenpäin eikä jäädä jumittamaan paikolleen.
Kun olen jo ajatuksissani ottamassa askelta eteenpäin, pysäyttää tamman kysymys minut. Se hieman yllättää, kun toinen yrittää saada keskustelua aikaan. Minä en ryhtyisi siihen.
"Hyvin", vastaan lyhyesti miettien hetken jatkoa lauseelle.
"Tiedän tasankohevosten alueet läpikotaisin, ja jonkin verran yhteismaasta. Muu alue on lähes vierasta."
Jos en kerta tiedä muista alueista juurikaan mitään, kuinka voin tuntea saaren hyvin? Eihän minulla ole käsitystä kuin tasangosta ja muusta tasankohevosten rajojen sisäpuolella olevasta alueesta; Maustis ne minulle kerran opetti..
"Entä itse? Oletko ollut jo kauan Caraliassa?" esitän toiselle kysymyksen. Seison yhä paikoillani lähes hievahtamatta ja aivan sopivan kaukana vieraasta.

Vieraille puhuminen ei yhäkään tuntunut hyvältä idealta. Se ei kuulu minulle, en tiedä, kuinka kauan jaksan esittää tällaista. Minun täytyisi pikkuhiljaa vain unohtaa menneisyys ja keskittyä tulevaan. Saan varsan, jota en edes halua. En ole koskaan halunnut! En tiedä, pystynkö siihen. Ei minusta ole hoitamaan itsekseni pientä. Ei nyt, en pysty siihen yksin, eikä minulla ole ketään. Minulla ei tosiaankaan ole ketään. Se viimeinen hevonen lähti pois ja vei suuren palan sydämestäni mukanaan. Haluan sen takaisin, haluan koota itseni jälleen. Siihen en kuitenkaan pysty ilman Maustista.
Minä toivoin, että voisimme olla ikuisesti ystäviä. Toiveeseeni ei vastattu, onko vielä liian myöhäistä korvata kaikki..?
En pysty keskittymään Morenaan, en nyt, kun ajatuksiini on tullut uusi käänne. En tiedä, mistä se tuli, mutta yhtäkkiä olo tuntuu niin paljon toiveikkaammalta. Haluan vain etsiä Maustikseen ja purkaa häneen pahan oloni. Haluan kertoa, kuinka minuun sattui, kun hän lähti.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: trapped with secrets 'til you're turning cold

ViestiKirjoittaja taffel » 04. Maalis 2012 20:04

[Pewhana tämmönenkin oli. Tarvisko pelata loppuun vai jätetäänkö väliin?]
taffel
 

Re: trapped with secrets 'til you're turning cold

ViestiKirjoittaja Siuri » 04. Maalis 2012 21:57

[Nooo kumpi vaan käy :).. Tuskinpa tää peli tästä mihinkään muuttuu enää, eli varmaan joka tapauksessa hipsii Rollkin jossain välissä veks :''3.. Voidaan kyllä keskeyttääkin :)]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: trapped with secrets 'til you're turning cold

ViestiKirjoittaja taffel » 04. Maalis 2012 22:02

[Hmm joo. Ehkä tän voi jättää tähän, molemmat ihan vaisuja niin eipä tää tästä tosiaan kovin jännäks varmaan muuttuis :D Kiitokset sitten tuosta pikkupätkästä.]
taffel
 

Re: trapped with secrets 'til you're turning cold

ViestiKirjoittaja Siuri » 04. Maalis 2012 22:11

[Jep, kiitos :D]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron