Ei se pelaa joka pelkää

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Ei se pelaa joka pelkää

ViestiKirjoittaja Wohweli » 07. Tammi 2012 13:19

|Tänne Sarppa ja Dangerous Ombra. : )|

SNAKE

Valkovoikko ori herra oli selvinnyt kunnialla baari reissusta. Päätä jomotti inhasti, joka oli kyllä jo tutuksi käynyt sivuvaikutus. Kovin mahtavaa muistikuvaa ei ollut eilisestä Magic Drinkiin kohdistuvasta reissusta jäänyt. Ainoastaan se puski ylimmäisenä mieleen, että Snake oli saanut sovittua hommat oman kulta nuppunsa kanssa. Pystyharja ehkä jopa oli tyytyväinen siihen, että juomat olivat hieman tiivistäneet muistia. Ties mitä hölmöyksiä olisi voinut nuorei quarter suorittaa. Nyt oltiin kuitenkin tässä. Aamu valkeni hiljalleen ja Snake aurasi tietään eteenpäin havumetsän keskellä, muutaman hiutaleen laskeutuessa korkealta taivaasta yhtyen suurehkoihin hankiin. Sinisilmä venytti suunsa leveään haukotukseen ja tämä myös räpytteli hieman laiskasti silmiään. Uni oli maistunut, kuin unelma, mutta herääminen ei ollut niin mukava vaihe. Aurinko oli suoraan paistanut silmäluonten läpi ja häikäissyt kirkkailla säteillä silmät avatessa. Sen jälkeen oli vain pakko nousta ja lähteä kävelemään sen toivossa, että krapula helpottaisi. Ainakin tämä lumisade piristi mieltä ja kohensi mielialaa, vaikkei valkovoikko sen suuremmin osannut luontoa ja sen rikkauksia arvostaa.

Havumetsiköstä oli kerrassaan vaivattoman helppo valita polku mitä kulkea. Vaikka valinnanvaraa oli mieleisensä polku oli helppo löytää. Snake oli valinnut tuntemattoman polun jota se seuraisi päämäärättömästi kunnes löytäisi paikan johon jäädä heilumaan tai, vaikka seuraa. Yhteismaalla oli todella suuri riski törmätä muihin hevosiin siksi quarter suorastaan oletti ja odotti löytävänsä matkansa varrelta jonkun jonka seuraan liittoutua. Valkovoikko kaipasi erityisesti uusia tuttavuuksia joiden kanssa voisi, vaikka kaveerata. Niin paljon oli käärmeherran luonteen piirteet muuttuneet Caraliaan saavuttuaan, että tätä oli suorastaan vaikea yhdistää entiseen 'minäänsä.' Ori käänteli ahkerasti korviaan havainnollistaakseen ympäristöään. Toistaiseksi ainoa mikä tämän korviin kantautui oli lumen kevyt narahtelu tämän kavioiden alla. Snake huomasi polun kapenevan ja puiden leviävän melko näyttävästi tielle päin. Valkovoikko seisahtui hetkeksi paikoilleen ja silmäili kuusien tekemää tungosta. Olisiko tuosta läpi pääsemistä? Pystyharja pärskähti päätän heilauttaen lähtien sitten päättäväisin askelin eteenpäin. Pyrkiessään oksien läpi tämä tunsi neulasten kutittelun ihollaan ja heilautteli sen tähden ahkerasti vaaleista jouhistaa koostuvaa häntäänsä. Päästyään läpi havutungoksesta ori jatkoi muina miehinä matkaansa karistellen päältään neulasia.
Wohweli
 

Re: Ei se pelaa joka pelkää

ViestiKirjoittaja sarppa » 07. Tammi 2012 23:03

¤Minä tuuulen!!¤

Dangerous Ombra

Pitkät punaruunikot jalkani halkoivat raskaita kinoksia. Aukeahko lumen valtaama alue oli vaihtunut havumetsään, ja lumikinoksetkin pienenivät. Puiden karut oksat näyttivät kantavan raskaita kuormia. Maadto muuttui helpompi kulkuiseksi, vaikka oksista vähät väliä tipahtelikin lunta. Auringon kultaiset säteet pääsivät näin aikaisin aamulla tunkeitumaan oksaston läpi ja värittämään valkoista maata. En vieläkään tajunnut, miksi olin palannut ison taipaleen takaisin tänne, täällä oli enemmän luntakin! Hidastin vauhtiani. Annoin hengitykseni tasaantua ja päästää höyryävän ilman menemään. Jossain narahti oksa, ja sen seurauksena... lunta! Suoraan pääleni. "Mit-..." ennätin ähkäistä, kun yritin ottaa jalat uudestaan alleni. Myöhäistä. Lumi peitti minut ja sai jalkani notkahtamaan. Painava massamainen lumi norkoili päälläni, reunoilta hiljaa alas asti valuen. Ravistelin itseäni ärtyneenä. Ohut karvapeitteeni oli kastunut läpikotaisin.Muutama lumihiutale tupsahti turvalleni taivaalta, mutta ei se mitään ollut äskeiseen verrattuna.
Jatkoin lumikinosten yli rämpimistä valppaana. Missä seuraava lumimöykky tippuisi? Oliko pilkistelevä aurinko osasyyllinen? Ruskeiden sillmieni edessä avautui hevosten tallaamia palkuja, paljon. Mutta siellä oli myös tuoreet jäljet. Ja... jonkun oriin haju, joka oli tästä äskettäin kulkenut. Mieleni piristyi huomattavasti. Lähdin pää pystyssä seuraamaan jälkiä, pienellä varauksella tietenkin. Tietenkin, eteen kohosi jylhä pienten lumihippujen alta pilkistelevä neulasarmeija. Uteliaisuuteni kuitenkin vei voiton. Lähdin talsimaan kohti piikkistä seinämää. Tuntui, kuin valo olisi hukkunut jonnekkin. Mutta miksi ajattelen näin kauheita? Tämähän on vain rykelmä puita. Pääsin läpi. Ensimmäisenä silmiini osui suorastaan lumen sekaan katoava ori. "Hyviä huomenia, herra-..." sanahdin ystävällisesti. Lauseeni oli vähän toispuoleinen, en nimittäin tiennyt herran nimeä. Toivottavasti hän ei säikähtänyt äkkinäistä tuloani.
sarppa
 

Re: Ei se pelaa joka pelkää

ViestiKirjoittaja Wohweli » 08. Tammi 2012 16:42

Snaken pystynomaiseen lyhyeen kynittyyn harjaan oli takertunut havupuiden neulasia eivätkä ne tuntuneet irtoavan pelkällä pään viskomisella ja heiluttelulla. Valkovoikko pärskähti hieman kyllästyneesti ja askelsi sitten havupuun alle alkaen hinkata niskaansa puun runkoa vasten. Se tuntui hyvältä. Kuin viidentähden hieronta. Quarter kuitenkin ymmärsi, ettei voisi jatkaa kauaa hieronnasta nauttimisesta jos se tahtoi säilyttää jo ennestään lyhyen harjansa. Ori otti muutaman askeleen taaksepäin ja venytteli kaulaansa ojentamalla sitä vaakatasomaisesti eteenpäin. Valkovoikko kohotti päänsä hitaasti ja maltillisesti hyvään ryhtiin vielä muutaman kerran lapojaan ympäri pyöräytellen. Sinisilmä päätti jäädä hetkeksi paikoilleen. Ehkä pääpiirtein vain harkitsemaan minne se jatkaisi seuraavaksi. Aavikkohevosiinhan se oli pyrkimässä, mutta ei sinne vielä huvittaisi johtajan puheille hakeutua. Ensin olisi mukava tutustua muuhun Caraliaan. Lähteä hortoilemaan ilman päämäärää, kuten aina. Tai ehkä orin kannattaisi pysytellä yhteismaan tuntumassa sen toivossa, että tämä pääsisi tapaamaan omaa rakastaan Fannia. Sysirautiasta olisi mukava tapailla ahkerasti, ainakin siihen asti ennen kuin tuo keksisi ja kehittäisi uuden riihan aiheen. Siinä sitä taas mentäisiin toiselle päätä aukoen. Mitenköhän kaun Snake jaksaisi moista menoa. Fannin, hänen rakkaansa puolesta tämä olisi valmis venyttämään pinnaansa äärimmilleen, mutta kaikkea ei valkovoikko voisi kuitenkaan sulattaa. Se oli karu fakta ja tosiasia. Johonkin olisi vedettävä raja...

Ori kuuli askeleita sivultaan ja tämän jalomuotoinen pää kääntyi äänensuuntaan ja tämä sai huomata, että myös joku muu pyrki läpi neulapatjasta. Valkovoikko jäi mielenkiinnolla seuraamaan minkälainen otus verhon takaa saapuisi. Todennäköisesti kyseessä olisi hevonen, mutta myös jokin petoeläin olisi mahdollinen jonka vuoksi quarter jännitti lihaksensa ja pysytteli valppaana odotellen otuksen pääsevän toiselle puolen. Näin tapahtuessa Snake hätkähti pienesti. Kyseessä oli vain hevonen jonka tähden kysymysmerkki otsa henkäisi helpottuneena ja poisti jännityksen lihaksistaan. Punaruunikko tervehti oria ystävällisellä äänensävyllä.
"Huomenta vain teillekin," sinisilmä vastasi tervehdykseen ja silmäili nuorukaista. Toinen tuoksui miedosti ulkomaailmalta ja suolavedeltä josta oli lähes pettämättömästi pääteltävissä, että toinen oli vastarantautuja. Snake ei kyllä toivonut aivan tämän sortin seuraa. Tämä tahtoi tutustua hevosiin joille ei tarvitsisi selittää kaikkea laumarajoista ja säännöistä, joita ori ei edes itse kovin hyvin tuntenut.
"Mikä on nimenne?" quarter tiedusteli ystävälliseen sävyyn ja otti muutaman askeleen lähemmäs tammaa jättäen kuitenkin toiseen kunnioittavan välimatkan.
"Jos saan siis udella," ori lisäsi vielä jääden odottamaan mielenkiinnolla minkälaista nimeä nuori arabirotuinen kantaisi.
Wohweli
 

Re: Ei se pelaa joka pelkää

ViestiKirjoittaja sarppa » 12. Tammi 2012 08:26

¤ Anteeksi kesto, kauheat kiireet on ollu, tuntuu siltä, että mikään ei mee putkeen. :( Saattaa olla vähän sekavaa tekstiä, inspis tauolla... ¤

Jalkojeni jatkuvan paineen alla lumi oli alkanut muodostumaan kovemmaksi. Maa oli mukavasti tallaantunut, mutta laukkapyrähdykset olivat saaneet lumen muodostamaan kovia tieroja kavioitteni pohjiin. En ollut ennen tottunut tälläiseen. Entisessä kodissani ei ikinä ollut näin liukasta. Aivan kuin luistelisi jäällä. Tierat saivat minut näyttämään tuplasti isommalta, mutta kävely oli taas eri juttu. Miten saisin nämä jää kökkäreet pois jaloistani?

Poljin vähän paikallani. Sai se vähän niitä tieroja häipymään. Olo helpottui huomattavasti. Nyt voisin keskittyä taas siihen vieraaseen oriin. Tuo oli lyhyt harjainen, minua hieman isompi ja hänellä oli hauskan näköinen kysymysmerkin tapainen merkki. Pakkanen oli kiristymässä. Päivästä tulisi vilpoisa, vaikka kultaiset säteet sinisellä taivaalla, ilman minkään laista estettä luulisi tuovan edes hieman lämpöä. Minusta olisi voinut olla ihan plussan puolella, tällä turkilla ei pitkälle pötkitä monen kymmenen asteen paukkupakkasilla. Tai voisihan sitä yrittää, minusta tulisi vain jääpuikko!
Ori vastasi tervehdykseeni, ystävällisesti. Olipa minulla ollut hyvä tuuri tällä saarella! Minkä takia edes epäilin kaikkia? Mutta eihän sitä voi tietää, voihan tuokin olla vaarallinen, kenties vaikka esittää. En halua kuitenkaan syytellä ketään turhasta, paras vain vähän epäillä, ihan vain varmuuden vuoksi.
"Dangerous Ombra, tai lyhemmin Dange. Nimeni on aika sanahirviö. Entäs sinä?" vastasin orille. Äänessäni ei ollut mitään epäilyksen virettä, vaikka olin vielä aika jännittynyt. Yritin rauhoitella mielessäni itseäni. Kyllä kaikki menee hyvin.
sarppa
 

Re: Ei se pelaa joka pelkää

ViestiKirjoittaja Wohweli » 25. Maalis 2012 00:07

» Eihän tuo ollut kesto eikä mikään. :'D Tässä sinulle oikea kesto, josta olen pahoillani. xd

Snake ei totta vie lukeutunut saaren pelottaviin, saati sitten vaarallisimpiin hevosiin. Hus pois sellaiset ajatukset tästä valkovoikosta. Se peluri joka ennen tammoja vokotteli, kuin viimeistä päivää oli lähes kuopattu. Mihin sellaista puolta ori enää tarvitsisi, kun sillä oli Fanni. Orin oma hanipöö. Toistaiseksi vieras tyttö vaikutti todella nuorelta. Ei tainnut ikää riittää Magic Drinkkiin, mutta ei Snakellakaan ollut kyllä nyt suurta suun napsausta lähteä ryypyttelemään. Olisi ehkä vain parempi jättää koko hommaa taka-alammalle sillä ainaiset baari keikat eivät tehneet hyvää muistille saatika päälle. Särky ja pahoinvointi olivat suoranainen haitta koko touhussa. Ei sillä. Ei pystyharja voisi enää kuvitella elämäänsä ilman MD:tä ja sen tuomia erikoisuuksia. Niimpä niin. Harvalta saarelta todella löytyi baari. Caralia oli kyllä jotakin uskomatonta. Kymmenen pistettä ja papukaija merkki hälle joka oli koko Magic Drinkin ideoinut ja perustanut. Ja myös baarimikot ansaitsivat kunnioitusta ja kiitosta.
Neiti oli tainnut taittaa pitkän matkaa. Toivottavasti ruunikolla ei ollut kiire sillä Snake tutustuisi tähän tammaan mielellään paremmin, tai ainakin pitäisi tuota hetken omana juttuseuranaan. Alkoihan tämä yksinäisyys ja hiljattain kyrsimään. Valkovoikko rykäisi muutamaan otteeseen ääntään selvittääkseen ja lisäksi tämä hieman vaihtoi asentoaan siirrellen jalkojaan ja käyden lepuuttamaan vasenta takastaan. Noin, nyt olisi hyvä. Voitaisiin alkaa jutustelemaan.
Arabi rotuinen esittäytyi vaikealla nimellä, eikä Snakella olisi riittänyt varmaankaan kieltä sen lausumiseen siispä tämä oli jopa jollain tahoin helpottunut, että tamma kertoi lempi- taikka sitten kutsumanimensä. Dange. Se oli ihan nätti nimi. Ori ei kuitenkaan voinut olla naurahtamatta kevyesti toisen maininnalle sanahirviöstä.
"Todella mukava tutustua teihin Dange. Ja meikäläisen nimi on ihan vain Snake," pystyharja soi vuorostaan nimensä puolipiirto kasvoiselle.

"Mistä olet muuten tulossa? Ja eikai teillä ole kiire minnekään?" Snake kyseli, tahtoen varmistaa, että saisiko varastaa toiselta hetken aikaa voidakseen vain höpötellä kaikesta mahdollisesta. Ori katsasti tamman pikaisesti läpi. Toinen oli kieltämättä kaunis. Arabi rotuiset olivat aina olleet valkovoikon silmiin erittäin sieviä olentoja, mutta se täytyi sanoa. Yksikään toinen tamma ei voisi peitota Fannia kauneudessa.
Wohweli
 

Re: Ei se pelaa joka pelkää

ViestiKirjoittaja sarppa » 11. Huhti 2012 07:16

Katselin oria kiinnostuneena. Ehkä saisi hyvän tutun tuosta, jos se olisi mukava. Kyllä se mukavalta näytti, eihän siinä mitään. Korkealta puusta kuului rapinaa. Orava taisi siellä seikkailla. Siirsin katseeni kohti suurehkoa kuusta. Havaitsin maahan tippuvan käpyn raadon. Taisi orava olla evästämässä. Naurahdin itsekseni. Siirsin katseeni kuitenkin takaisin oriin.
Enpä huomannut korkealla ylleni kaartuvan kuusen oksan päällä keikkuvaa lumimötöä. Orava hyppeli kevyesti oksaa pitkin. Uteliaasti se kurkki meitä. Pieni eläin hyppäsi äkkiä kuitenkin takaisin kuusipuun oksiston suojiin. Sen seurauksena sain oksalla keikkuneen lumimötön päähäni. Saattoi olla aika huvittava näky, kun arabi seisoi kuusen oksan alla, pään päällä lumikasa. Naurahdin keveästi itsekseni ja ravistin kovaa. Sain lumet tippumaan päältäni.
"Huvittava orava." tokaisin orille. Käänsin korvani oriin päin, joka oli kertonut nimekseen Snake. Mukavan yksinkertainen nimi.
"Saavuin vasta äskettäin tälle saarelle. Olen oikeastaan matkannut jostain ihme sademetsästä, tänne kuusien joukkoon." kerron hymyillen. "Eipä minulla minnekkään kiirettä ole. Seurahan on aina mukavaa." sanahdin, vastasen orin viimeisimpään kysymykseen.
Halusin kysyä puolestani Snakelta kysymyksen. "Kun jo äsken kerroin, että olen ollut täällä vain hetken, niin tiedätkö missä me nyt olemme? Siis, onko täällä jotain laumoja ja olemmeko niiden alueella?" kysyin Snakelta pari kysymystä. Olisi mukava tietää, missä nyt olisi. Kysymykseni saattoi kuulostaa hieman hassulta, mutta olin ihan tosissani. Oli minulla vielä paljon kysymyksiä saareen liittyen. Kyllä minä kai tulevaisuudessa saisin lisää tietoa. Eihän nyt kaikkea heti tarvinnut tietää. Olin aina vain liian tiedon haluinen, että halusin tietää kaiken mahdollisimman nopeasti.
sarppa
 

Re: Ei se pelaa joka pelkää

ViestiKirjoittaja Wohweli » 21. Huhti 2012 16:36

Jään sinisyyttä ilmentävät terävä katseiset silmäni havaitsivat oravan sulavat liikkeet vaivatta. Oli suorastaan ilo silmäillä solakka liikkeistä pientä elukkaa. Se näytti jopa tiputtavan lunta arabin niskaan ja en voinut olla hymähtämättä huvittuneena. Myös Dangen suulta karkasi naurahdus ja hymyni kaartui entisestään, kun tamma totesi oravan vallan huvittavaksi.
"Olet oikeassa," sanahdan ja silmäisen vielä kerran pörröisen olennon perään, ennen kuin katseeni palautuu takaisin tammaan. Kuuntelen kiinnostuneen omaisena, kun tämä selvittää minulle sitä minkälaisia polun omaisia tämä oli kulkenut.
"Vai, että sademetsän suunnalta. Siellä riittääkin nähtävää," tottahan se oli. Etsivä löysi sieltä aina jotakin mielenkiintoista. Tai jos mielenkiintoinen tarkoitti yhtä, kuin vaaraa. Ruunikolla ei ollut siis kiire. Hyvä sittenhän tosiaan uskaltaisin ryöstää tältä hieman aikaa, kun nähtävästi tammallakaan ei ollut mitään sen suurempaa minua vastaan.

Arabityttönen sitten tahtookin tietää, että missä oltiin. No, kai sen nyt tyhmäkin näki, että keskellä havupuita seisottiin, mutta pienen tarkennuksen päästä ymmärrän mitä tamma tahtoi oikeasti tietää.
"No, tuota... Oon ollut tääl jo reilun vuoden ja saattaa kuulostaa vähän hassulta, etten ihan ole perillä kaikista laumoista ja niitten rajoista, mut sen verran osaan kuitenkin sanoa, et ollaan nyt yhteismaalla. Täällä saa kaikki laumalaiset siis mennä miten tykkää," selitän hieman epätietoisena. Miten typeräksi tunsinkaan itseni. Perkele. Vuoden olin täällä Caraliassa jo keikkunut, mutta siitäkin huolimatta olin pihalla, kuin lumiukko konsanaan. Niin noloa.
"Mutta mitäs sanoisit jos veisin sinut, vaikka pienoiselle kävelylle? Tarjoaisin virvoittavat drinkit lammesta?" ehdotan ystävällis sävytteisesti hymyillen rohkaisevasti. Että minä takoisin päätäni puuhun jos tamma käsittäisi minut totaalisesti väärin ja luulisi minun flirttailevan. Argh.
Pidän kasvoillani perus ilmestyksen ja seisoin ryhdikkäästi. Dange oli fiksu nuori tyttö, eikä hän varmaan pitäisi minua minään pedarina jos vaan tahdoin tälle seuraa pitää. Ei, herran jumala. Miksi minä edes ajattelin jotakin tuommoista? Mieleni teki kopauttaa itseäni käkättimeen.
Wohweli
 


Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron