A thousand seasons.

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

A thousand seasons.

ViestiKirjoittaja Siuri » 08. Tammi 2012 22:03

[Time~]

Loskainen Syysaamu

Sitä on täälläkin. Että miten se osaakaan näyttää kauniilta! Peittää maan, puut, kimaltelee auringon valossa.. Lumi siis. Sitä on muutamien päivien aikana ehtinyt sataa jo monta kymmentä senttiä. Tällä hetkellä kuljen polviani myöten kinoksissa. Näillä main kuusia ja mäntyjä on melko harvakseltaan; on paljon tilaa liikkua ja näkyvyys on hyvä.
Kylmä pakkanen tuntuu turvan päässä. Hengitykseni huomaa auringonvaloa vasten höyryävän korkealle ilmaan. Kunpa talvi ei koskaan loppuisi.

Astelen melko korkeilla askelilla eteenpäin. En oikeastaan edes tiedä, mihin olen matkalla - taisin ylittää lumihevosten ja yhteismaan rajankin jo aikoja sitten. Hmm, toinen kierros yhteismaalla kuulostaa kyllä ihan mielenkiintoiselta ajatukselta. Jotenkin tylsä ajatus vain kävellä samoja polkuja päivästä toiseen. Tuo vähän vaihtelua. Voisin sitäpaitsi käydä etsimässä muita yhtä kauniita paikkoja kuin sademetsässä sijaitseva vesiputous. Jos seuraan jokea, niin varmasti löydän samankaltaisia, moniakin!
Silti mieleni tekee vain jäädä lumisemmille alueille nauttimaan talvesta vielä, kun siihen on mahdollisuus.
Pysähdyn hetkeksi hankeen ja hengähdän muutaman kerran. Tässä kohti on varmasti joskus mennyt polku, muistan niin selvästi nuo puut. En laittanut niitä viime kerralla mieleeni, mutta silti nuo kaksi mäntyä aivan vierekkäin näyttävät tutuilta.
Kun tarpeeksi kauan ehdin katsella mäntyjä, naurahtaa sitten ajatuksilleni; kuinka tyhmiltä ajatukseni männyistä mahtoivatkaan ihan oikeasti vaikuttaa, jos joku kuulisi; lähden taas kävelemään eteenpäin rennosti tällä kertaa laahaten jalkojani maanpinnalla. Se on rankkaa, mutta ihan vaivan arvoista. Heti kun nämä ehtivät havumetsästä sulaa, kestää taas lähes vuosi, ennen kuin ne palaavat. Onneksi meillä on jäätikkö!
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: A thousand seasons.

ViestiKirjoittaja Time » 12. Tammi 2012 17:48

[Here we come! :)]

JAMAS

Lumi narahteli sointuisasti alla harmaiden, suurien kavioideni jotka jättivät jälkeensä siistin kavionjälki rivistön kertoen suuntani ja askellajini. Rauhallisesti hengittelin pakkasen kirpaisemaa ilmaa hiilidioksidin höyrytessä lämpimänä näkyviin sieraimistani puhaltaessani keuhkoihin vedetyn ilman takaisin ulos. Tummat, lempeät ja elämänkokemuksia kertovat silmäni katselivat tyynesti valkeaa havumetsää, jonka hiljaisuus oli musiikkia korvilleni. Oi kuinka kaipasinkaan sitä oikeaa musiikkia, jonka tahtiin ne liioitellun mahtipontiset askeleet olivat rummuttaneet kentän pehmeää hiekkapohjaa. Huokaisin hiljaa. No, ei minulla ollut mitään valittamista. Caralia oli täyttänyt kaikki odotukseni ja enemmänkin. Asiat olivat hyvin. Vanhat, negatiiviset muistot eivät olleet seuranneet minua Espanjasta tänne. Ainoastaan ne hyvät ja muistamisen arvoiset. Ja täällähän sai aivan uusia, ihania kokemuksia. Arabella oli yksi hevonen, jonka tapaamista en vaihtaisi edes kulholliseen kauraa. Ja kaikki muutkin tapaamani persoonat olivat olleet mielenkiintoisia, erilaisia ja tapaamisen arvoisia.

Seisahdun äkisti paikoilleni, kuitenkaan ylimääräistä ääntä päästämättä. Raudikko, valkean läsin maalaama pääni kohoaa valppaasti ylös ja ruskeat, karvaiset korvani höristyvät uteliaasti eteenpäin. Kauempana lumessa kahlaa tuo palominon värinen nelijalkainen. Hengähdän hiljaisesti. Lajitoverin naiselliset muodot paistavat hyvin esiin kaiken sen valkean lumimaiseman keskeltä. Virnistän ajatuksilleni silmiäni pyöräyttäen. Niin, naiselliset muodot, niinhän minä ajattelin. Työnnän ajatukset kuitenkin syrjään ja annan voimakkaan, orimaisen tervehdykseni kulkea hyväntuulisena, kuulevana lävitse heikon tuulen vieraan tamman kuultavaksi. Se on minua hiukan pienempikokoisempi. Ehkä iältään suunnilleen samanikäinen? Tai sitten nuorempi. Ehkä. Lähden määrätietoisin, rennoin askelin taivaltamaan lähemmäs liinaharjaista ilmestystä ruskean katseeni kierähdellessä innokkaasti tuntemattomasta, josta saisin ehkä uuden ystävän, tai vähintään tuttavan, ellei läsipäinen nyt sitten pinkoisi pakoon kun näin röyhkeän uskaliaasti olin lähtenyt lähestymään.
Time
 

Re: A thousand seasons.

ViestiKirjoittaja Siuri » 05. Helmi 2012 00:23

[Voi luoja, olin niiiiiiiiiiiiiin varma, että vastasin jo tähän x____________X.. ANTEEKSI]

Ajatukset tuntuvat leijailevan jossain todella kaukana. On niin kevyt ja huoleton olo - kerrankin. Jopa ajatus johtajuudesta on unohtunut lähes kokonaan, se alkaa vihdoin olla jo niin arkipäivää, etten jaksa enää edes miettiä sitä sen tarkemmin. Mikään ei oikeastaan ole muuttunut, ei ainakaan tietääkseni. Voin aivan hyvin juosta ympäri metsiä ja lähteä lammelle uimaan ilman, että kukaan katsoo minua pahasti. Oli kieltämättä typerää edes miettiä sitä, kuinka muut minua katsoisivat, jos tekisin niin.
Ja vaikken myönnä sitä itselleni, tiedän silti sisimmissäni olevani muuttunut. En voi olla aivan niin rento, mitä ennen olin, enkä katsoa kaikkia tekemisiä vain sormien läpi, vaan minulle on kertynyt niin paljon vastuuta. Mutta onko siitä todella haittaakaan? En osaa oikeastaan edes kaivata sitä 'vanhaa elämää'. Kaikki on niin samanlaista nyt, vaikka asiat ovatkin muuttuneet. Ei muutos edes ollut millään tapaa huono, päinvastoin, ehkäpä se on vain kasvattanut minua.
Ja kun ajatukseni pyörivät syvällisyyden ja kevyen mietinnän rajamailla, kantautuu korviini iloinen tervehdys. Pysähdyn paikoilleni ja siirrän katseeni vasemmalle. Minua kohti kävelee ruskea, minua suurempi ori. Hymyilen hänelle ystävällisesti ja pysähdyn paikoilleni odottelemaan, että ori pääsee luokseni.
"Mmmoi!" sanon sitten, kun ori on tarpeeksi lähellä. Se muistuttaa ulkonäöllisesti päällisin puolin minua - ruskea, kaikissa jaloissa sukat ja läsi.
"Minne matka?" kysäisen hymyillen. Jospa vaikka saisi matkaseuraa. Onkohan ori lumihevonen? Ainakaan en ole aiemmin häntä nähnyt. Sitäpaitsi olemme yhteismaalla, hän voi kuulua mihin vain laumaan.
"Loskainen Syysaamu, sano vain Loska", esittäydyn nyökäten kevyesti.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: A thousand seasons.

ViestiKirjoittaja Time » 12. Helmi 2012 10:30

Haha, ei tuo mitään haittaa x)

Reipas ja rento tervehdykseni on saanut vaaleaverikön pysähtymään ja kiinnittämään huomionsa minuun. Keinuvat käyntiaskeleet jatkuvat lempseinä kohti hallaharjaista, jonka olen tajunnut tammaksi jo hetki sitten. Mikälie syynä ettei oreja ole paljoakaan matkani varrelle sattunut. Pirteältä ja energiseltä vaikuttava lajitoveri huikkaa jo kauempaa tervehdyksen, joka saa pienen hymynpoikasen valahtamaan ruskeille kasvoilleni.
"Päivää." Tervehdin kohteliaasti takaisin ja seisahdun tasajaloin, kun olen saavuttanut mielestäni sopivan etäisyyden.
"No ei oikeastaan minnekkään, kunhan seilaan yhteismaalla." Naurahdan rennosti ja tutkailen tummalla, yleisluonteeltaan lempeällä katseellani vaaleampaa, pienempikokoista.
"Mikäs sinulla on suuntana?" Kysyn sitten vastavuoroisesti läsipäältä. Vaikuttaa varsin sosiaaliselta tapaukselta. Mikä sen mukavampaa kuin seuralainen, jonka kanssa puheenaiheista ei ole pulaa.
"Loska." Toistan vielä varmistaakseni että kuulin oikein. Kaunis nimi. Kauniilla tammalla. Puhahdan hiljaisesti ajatuksilleni ja palautan katseeni maisemasta juuri esittäytyneeseen tammaan.
"Jamas." Sanon sitten oman nimeni. Jostain syystä toisen nimi kuulostaa tutulta. Ehkä olen kuullut sen jonkun asian yhteydessä? Tai sitten vain kuvittelen omiani.
"Mistä laumasta neiti on?" Kysyn sitten kulmaani aavistuksen kohottaen.
"Eikun anna arvaan, - lumihevosista?" Kysyn virnistäen. Ainakin toisen nimi viittaisi siihen. Toivottavasti tamma ei ota kevytmielistä heittoani loukkauksena, enhän minä sitä niin tarkoita. Tumma katseeni hakee katsekontaktia tamman suklaanruskeisiin, kauniin säihkyviin silmiin, joista selvästi paistaa tuo elämänilo ja energisyys, mikä joiltain hevosilta puuttuu täysin. Voisin mainita jopa muutaman esimerkin, mutta turhaa sitä asiaa nyt puimaan.
Time
 

Re: A thousand seasons.

ViestiKirjoittaja Siuri » 12. Helmi 2012 16:08

Ori tervehtii takaisin ja jää sitten seisoskelemaan. Se vastaa kysymykseeni ihan rennon mukavalla sävyllä ja esittää sitten vastakysymyksen.
"No oikeastaan seilailen myös vaan ympäriinsä", sanon ja katsahdan eteenpäin suuntaan, jonne olin matkalla. Niin, yhteismaalla on varmasti myös niitä seutuja, joissa en ole vielä ehtinyt käydä. Pitäisi varmaan tutustua paremminkin tuntemattomampiin seutuihin. Ties mitä sieltäkin löytyy.
Siirrän katseeni kuitenkin pian takaisin oriin. Se toistaa nimeni ja esittäytyy sitten nimellä Jamas. Nyökkään tälle hymyillen ja kuuntelen jo seuraavan kysymyksen. Lauma, niin.. Ja ennen kuin ehdin avata suutani, heittää ori jo arvauksensa ilmoille.
Katson oria hymyillen ja hieman hämmästynyt ilme kasvoillani. Tietääkö hän minut, vai oliko tuo tosiaan vain villi veikkaus joko ulkonäköön, nimeen, tai ihan mihin vain viitaten. Tai ehkäpä näytän vaan siltä, että kuulun tänne lumihankien keskelle. No joka tapauksessa aika hyvä arvaus oli.
"Jep", saan sanottua hymyillen. Sieltäpä sieltä..
"Sinusta en oikeastaan osaa edes arvata", hymyilen hieman. Hmm..
"Ylänkö?" heitän kuitenkin. Ylänkö-, lumi- tai tasankohevonen. Jollei laumaton. Tarkkailen vielä pikaisesti orin päästä jalkoihin, ihan kivannäköinen. Ja käy tosiaan moneen laumaan.

"Kelpaako matkaseura?" kysäisen hetken päästä. Minä en ainakaan jaksa kovin pitkää tallustella itsekseni, vaikka on sekin välillä ihan rentouttavaa. Määränpäätön matkailu on niin kovin tylsää yksin, varsinkin, jos todella joudun kävelemään yhteismaan halki törmäämättä keneenkään. Sitäpaitsi Jamas vaikuttaa ihan mukavalta tapaukselta, varmasti kivaa seuraa.
"Oletko jo paljonkin ehtinyt kierrellä yhteismaata?" kysyn sitten. Kuitenkin Jamas on jo matkalla laumansa alueille ja minä vaan kinuan seuraa. No ehkäpä hän kieltäytyy, jos siltä tuntuu.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: A thousand seasons.

ViestiKirjoittaja Time » 16. Helmi 2012 16:36

Vaaleansävyisen laukin värittämä, suuri ja hienopiirteinen pääni nyökähtää pienesti Loskan vastaukselle. Viileä pakkastuuli leikittelee vaaleanruskeilla kiharoillani, joista osa on valahtanut leveällä otsalleni.

Pienempikokoisen sieville kasvoille kohonnut hämmästys kertoo arvaukseni osuneen oikeaan, ennenkuin tamma vahvistaa epäilykseni.
"Nimesi vain tuntui niin täydellistä lumihevosten laumaan." Naurahdin rennosti ja annoin tummanruskean, ystävällisen ja eloisan katseeni kiertää vapaasti palominoa. Tosiaan, uuden tuttavani alkaessa miettimään mihin laumaan itse voisin kuulua, mainitsi tuo vaikeuden arvaukseen liittyen. Tosiaan. Nimeni ei paljastanut mitään. Ainoastaan ulkokuoreni, jonka perusteella voisin sopia useampaankin laumaan. Yllätyksekseni läsipää kuitenkin vastaa oikein.
"Hyvä arvaus. Oikein meni." Hymyilen leveästi omalla leppoisella, rauhallisella tavallani.

Loska ehdottaa pian, että matkamme voisi jatkua yhdessä, ainakin jonkinaikaa. Kirkas, ystävällinen ilme kasvoillani nyökäytän myöntyvästi päätäni.
"Kysytkin vielä." Virnistän pienesti ja kääntelen sitten karvaisia, ruskeita korviani suunnasta toiseen.
"Mihin suuntaan neiti haluaa lähteä?" Kysyn sitten kulmaani aavistuksen kohottaen. Mukavaa, että kerrankin joku toinenkin tuntui aivan kiirettömältä, tappaa aikaansa vain vaeltelemalla ja olemalla. Tai mistä minä tiesin miten tamma aikansa tappoi, mutta väin ensivaikutelmalta suklaasilmä vaikutti stressittömältä ja sosiaaliselta kaverilta.
Katseeni siirtyi taas liinaharjaiseen tuon esittäessä kysymyksen.
"Kyllä vain, kiersin koko yhteismaan ennenkuin liityin ylänköhevosiin." Kerroin avoimesti toiselle.
"Entäs itse?" Kysyin sitten vastavuoroisesti kauniimmalta osapuolelta.
"Miten viihdyt lumihevosissa? Onko siellä ikuinen talvi?" Kysyn ihan mielenkiinnosta talvikarvaan puetulta seuralaiseltani.
"Etkö kaipaa koskaan kesää, aurinkoa, valoa ja lämpöä?" Kysyn vielä kohottaen kulmaani. Tai ehkä tamma vieraili usein jollain lämpimämmällä alueella? No se varmaan selviäisi vastauksesta, jota jäin kärsivällisesti odottamaan.
Time
 

Re: A thousand seasons.

ViestiKirjoittaja Siuri » 03. Maalis 2012 23:37

[Voi hyvänen aika....... nyt onneks loppu se rankka jakso, niin on vihdoin aikaa vähän aktivoitua :'3]

Loska. Sen kieltämättä yhdistää helposti lumihevosiin - jopa minä tekisin niin kuullessani tuon nimen aivan uutena. Tosin oli silloin, kun vielä olin metsäponi. Se olisi kieltämättä ollut hieman ristiriitaista kulkea ympäri lumisia sademetsiä kantaen Loska-nimeä mukanaan.
Kun heitän arvaukseni, en voi olla tuntematta pientä onnistumisen tunnetta näinkin pienestä asiasta, kun ori kertoo arvaukseni menevän oikein. Noo, yksi kolmesta vaihtoehdosta. Ja nyt kun hän vielä sanoi sen itsekin, pystyn kuvittelemaan Jamasin ylängöille ihan täydellisesti.

Orin ilme on mukavan kirkas ja aito, kun hän lupautuu matkaseuraksi. Hymyilen hänelle takaisin. Jamas kertoo myös kiertäneensä koko yhteismaan jo läpi. No minä tein saman - laumaanliittymisen jälkeen tosin.
"Itseasiassa olen, ja jos ei haittaa, niin voisi kiertää vielä vähän lisää?" kysyn hymyillen vastaten samalla orin aikaisempaan kysymykseen suunnan valitsemisen kannalta.
Lähden samalla kävelemään eteenpäin ja heilautan päätäni pieneksi merkiksi liikkeellelähdön kannalta. Toistaiseksi edessä tulee olemaan vielä pitkään havumetsää, mutta maisemat ehtivät kyllä vaihtua muutamaankin otteeseen; viimeistään siinä vaiheessa, kun palaan lumihevosten alueille. Tähän aikaan vuodestahan sitäpaitsi talvi on parhaimmillaan; saan nauttia lumesta vielä pitkään jopa yhteismaalla!

Jamas kysyy lumihevosista.
"Viihdyn. Hyvin", sanon ensin todella tökkivän kuuloisesti. Naurahdan kuitenkin itsekseni kevyesti perään ja jään pohtimaan kysymystä tarkemmin.
"Suurin osa lumihevosten maastahan on jäätikköä, jossa on aina talvi. Tietenkin havumetsät ja tasangot ovat kesäisin ihan samankaltaisia kuin muualla saarella - lämpimiä ja vehreitä. Ja tosiaan, viihdyn lumihevosten alueilla paremmin kuin hyvin. Olen koko elämäni asunut pohjoisessa, tottunut lumeen, enkä osaa nauttia muunlaisista maisemista samalla tavalla. Se tuntuu kodilta", kerron. Sitä on ehkä hieman vaikeampi selittää muille, kuinka kotoisaksi valkoiset maat saavat oloni tuntumaan, mutta ehkäpä kukaan ei voikaan koskaan täysin käsittää sitä.
"Enkä minä oikein osaa kaivata kesää tai lämpöä. Kyllähän nekin ovat aikansa ihan mukavia, ja ihan mielellänihän minä kesäisinkin kiertelen yhteismaalla, vaikkei lunta olekaan tarjolla", hymyilen, "mutta kun aikani olin metsäponien laumassa, tajusin, ettei se taida olla ihan minun paikkani."
Katselen kimaltelevaa lumihankea.
"Niin ja kyllähän jäätikötkin ovat lumesta huolimatta valoisia paikkoja, kesäisin varsinkin", sanon vielä ja liu'utan katseeni maata pitkin vieressä olevalle orille. Hän ei ole koskaan tainnut käydä jäätiköllä..?
"Mutta millaista ylänköhevosien alueilla on? Täytyy kyllä myöntää, etten ole vielä sinne asti päätynyt missään vaiheessa", hymyilen. Ylänkö kyllä kuulostaa vähintäänkin yhtä jylhältä ja upealta, kuin jäätikkö, mutta ehkä sekin täytyisi kokea itse, että ymmärtää.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: A thousand seasons.

ViestiKirjoittaja Time » 04. Maalis 2012 18:54

"Toki." Tokaisen reippaasti, rennolla ja hyväntuulisella äänelläni kun Loska ehdottaa yhteismaan kiertelyä. Keinuvat, vaivattomat käyntiaskeleeni seuraavat palominoa kuuliaisesti, heh, - ensimmäinen neiti jota ei tarvitse kehottamaan menemään edeltä, ehkä tämä tyttö tunsi oman arvonsa ja käyttäytyi sen mukaisesti. Huvittuneesti hymyilin ajatuksilleni rennosti huiskauttaen ilmaa ruskealla, kiharalla hännälläni.

Oikeastaan kysymykseni siitä, että viihtyikö Loska lumihevosten alueella, oli melko typerä, miksi muutenkaan Suomenhevonen kuuluisi lumppareihin, jos hän inhoaisi talvea ja kylmää. Enhän minäkään sitä inhonnut, mutta jotenki kaipasin myös muita vuodenaikoja yhtä lailla, kun lumista ja pimeintä, eli talvea.
"Ah, ymmärrän." Totesin leveästi hymyillen katsellen hetken aikaa ruskeilla, suurilla silmilläni liinaharjaista. Vai pohjoisen tyttöjä. Hymähdin hiljaisesti ja höristin karvaisia, suipohkoja korviani kohden Loskaa, jotta kuulisin hänen puheensa paremmin. En kävellyt neidon takana, koska mielestäni oli hyvin epäsoveliasta, että tamma joutui raivaamaan lumeen polun ja minä orina seuraisin jälkiä. Ehei, minä puskisin oman tieni valkean kirkkaaseen, koskemattomaan lumihankeen.
"En olekaan käynyt lumihevosien mailla, olisi mielenkiintoista nähdä jäätikkö. Mutta luulempa että laumarajat kieltävät vierailut." Naurahdan hiljaisesti ja nautin pienestä tuulenvireestä, joka leikittää paksua harjasmertani. Palomino kysyy sitten vastavuoroisesti, minkälaista ylänkömailla on. Kysymys saa hymyn kohoamaan suupielilleni.
"No, jos saisi kuvailla vaan yhdellä sanalla, niin sanoisin monipuolinen." Aloitin kertomaan rauhallisesti, välillä kauniimpaa osapuolta silmäillen.
"Ylängöillä on jylhiä vuoristoja, vetisiä soita, rehevämpiä alankoja, aivan kaikkea." Naurahdan.
"Ihan mitä kaikkea voit vaan kuvitella, ehkä se minua siinä juuri viehättääkin. Ei kävellä pitkään, ennenkuin luonto ympärilläsi on erilainen, kuin toisella puolen laumamme alueita." Kerron.
"Mukavaa vaihtelua." Lisään vielä hymy huulillani.

"Kuinka päädyitte lumihevosiin?" Kysyn sitten ihan uteliaisuudesta vaaleaveriköltä, joka näyttää talsivan kaikessa siinä valkeudessa hyvin määrätietoisesti, jopa vaivattoman näköisesti.
"Ja kuinka kauan olet ollut täällä?" Lisään vielä, näitä ihan peruskysymyksiä, mutta halusinhan luoda edes jonkin pohjan sille, minkä Loska oli naisiaan.
Time
 

Re: A thousand seasons.

ViestiKirjoittaja Siuri » 04. Maalis 2012 19:53

Jamas kertoo halustaan nähdä jäätikkö. Pieni virnistyksentapainen käväisee huulillani, mutta pyyhin sen saman tien pois.
"Niin..", saan vain tokaistua. No Jamas vaikuttaa ainakin melko lojaalilta sääntöjen ja rajojen suhteen. Ihan hyvä vaan, melko kunnioitettava piirre. Itse kun en tosiaankaan olisi malttanut pysyä aikoinani metsäponien puolella. Sekin raja tuli vastuun myötä tosin ajankohtaiseksi, kun päädyin johtajaksi.

Jamas kertoo ylängöstä. Kuvittelen mielessäni paikan vuoristoineen, soineen, alankoineen.. Paikka kuulostaa kieltämättä hienolta, vaikken yleisesti ottaen osaa arvostaa luontoa kamalasti. Jäätikkö on kuitenkin poikkeus, enkä vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta.
"Siltä kuulostaa", sanon, kun Jamas toteaa lopuksi luonnon vaihtumisen olevan mukavaa vaihtelua.
"Itseasiassa ylänkö alkoi juuri kiinnostaa enemmänkin", sanon hymyillen orille. Ehkäpä pääsen joskus näkemään niitäkin seutuja paremmin.

Jamas kysyy sitä, kuinka päädyin lumihevosiin.
"Noo se ei oikeastaan ole kummoinen tarina", sanon hetken pohdittuani.
"Saarelle saapuessani törmäsin metsäponien johtajatareen, minkä myötä tietenkin liityin metsäponeihin. Hetken siellä talsittuani aloin vain ymmärtää, ettei se ole aivan minun paikkani eikä se tuntunut siltä paikalta, johon voisin jäädä elämään kaikessa rauhassa. Juttelin sitten metsäponien johtajataren kanssa asiasta, ja päädyin sitten lopulta lumihevosten seuduille", selitän. No hyvä etten voi yhtään monimutkaisemmin kaikkea selittää..
"Siellä sitten oli tosiaan kaikenlaista mahdollista säätöä jo heti alkuun - epäpätevä, alistava johtaja, kapinaa ja ties mitä! Mutta nopeastihan sinne sopeutui", jatkan sitten hymyillen.
"Ja niin, olen ollut Caraliassa suurin piirtein puolitoista vuotta", totean vielä loppuun.
Aika on täällä kulunut taas kuin siivillä. Niin paljon on ehtinyt tapahtua, mutta toisaalta taas ei oikeastaan mitään. Päivästä päivään ympyrän kiertämistä, mutta siitä huolimatta on vaikea kaivata mitään.

"Mutta entäpä sinä? Miksi juuri ylänköhevoset ja kuinka kauan olet ehtinyt täällä jo olla?" kysyn vuorostani. Melko mielikuvituksettomaltahan se kuulostaa toistaa toisen kysymyksiä, mutta oikeastaan minua kiinnostaa kovastikin.
"Toisaalta kuvailusi ylängöstä saa minut oikeastaan jo ymmärtämään syysi valita juuri se lauma", hymyilen hieman.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: A thousand seasons.

ViestiKirjoittaja Time » 19. Maalis 2012 20:53

Loska tuntuu kuuntelevan tarkkaavaisesti kertoessani millaista on ylängöillä.
"No jos joskus päätät vaihtaa laumaa uudelleen, niin suosittelen ylänköhevosia." Naurahdan hyväntuulisesti, vaikka uskoakseni Loska ei aijo vaihtaa laumaa. Ainakin hän oli vakuuttanut minut täysin siitä, että rakasti talvea, piti lumesta ja kylmästä. Hyr, pelkkä ajatuskin hytisytti.
"Aivan. No hyvä että löysit viimein etsimäsi." Sanon ja luon lyhyen katseen tamman kauniin kiiltäviin silmiin pienen, rennon hymyn koristaessa ruskeita kasvojani.
"Ah, kuulinkin siitä kapinasta ja karseasta johtajasta, Irikseltä." Sanoin hymyillen.
"Siinä vasta säpäkkä tapaus, mutta kyllä hänestä huomaa, että hän katuu sitä että valta siirtyi häneltä juuri sille kyseiselle moukalle." Lisään vielä. Tummanruskeat, uteliaat silmäni tarkkailevat vaaleaverikköä uteliaasti samalla kun talsin hyvän välimatkan päässä toisesta, hiukan takaviistossa.
"No, sinullehan on sitten ehtinyt sattua jo kaikenlaista puolentoista vuoden sisällä." Naurahdan vielä kääntäen katseeni sitten eteenpäin. Kohta talvi alkaisi tekemään lähtöä kevään tieltä, mutta sitä ennen tulisi vielä nauttia tästä lumesta ja hyönteisettömästä kaudesta niin kauan kuin mahdollista.
"Hmm.. sanotaan että puoli vuotta, se voisi olla aika lähelle osuva arvaus." Sanon rennonsävyisellä äänelläni seuralaiselleni.
"Ja en oikein tiedä. Se vain tuntui oikealta." Sanon. En tiedä itsekään, miksi juuri ylänköhevoset, miksei vaikka tasankohevosia. Mutta liekö sillä niin väliä missä laumassa oli, ainakaan itse en siitä niinkään välittänyt. Toki kieltäytyisin liittymästä esimerkiksi aavikkohevosiin, yksi syy olisi se, että aivan taatusti eksyisin erämaahan ja toinen se, että kuolisin kuumuuteen siellä.
"No, Loska, onko sinulla puolisoa?" Siirryn sitten hieman henkilökohtaisempiin asioihin, vaikka ymmärrän todella hyvin, mikäli tamma ei halua kertoa tai muuten vain puhua näin yksityisistä asioista.
Time
 

Re: A thousand seasons.

ViestiKirjoittaja Siuri » 15. Huhti 2012 18:19

Lauman vaihtoa ylänköhevosiin. Pieni hymynvirnistys käväisee turvallani. Voi se ei taida olla ihan niin helppoa, ei enää. Sitäpaitsi olen jo liian kiintynyt näihin maihin vaihtaakseni niitä muuhun.
"Niin."

Nimi Iris herättää sisälläni pientä huvittuneisuutta. Ori on tavannut hänet? Ja seuraavan lauseen kuultuani en voisi edes epäillä, ettei kyse olisi juuri siitä Iriksestä.
"Säpäkkä tapaus tosiaankin!" sanon vain naurahtaen. Sisimmiltään varmasti ihan mukavakin, mutta omaa laatuaan, jos ei muuta.
"Juu, kyllähän hän sitä kovasti aikoinaan katui.. Mutta että vieläkin? Onneksi nekin ajat ovat nyt ohi", totean vielä.

Jamas kertoo olleensa saarella puoli vuotta. Nyökkään vastaukseksi - en saa aikaan mitään suurempaa kommentointia. Onhan siinä ajassa toki varmasti ehtinyt tutustua saareen ihan mukavasti. Varsinkin, jos on yhtään enempää kierrellyt alueita. Ja myös Jamasin seuraavia sanoja toistaa nyökkäys sekä katse oria kohti.
"Kyllä sen vaan tietää, milloin oikea lauma sattuu kohdalle", sanon hymyillen ja siirrän sitten katseeni taas eteenpäin kohti lumisia puita. Niin, ainakin minä tiedän, minne kuulun.

Annan katseeni kiertää kimaltelevissa hangissa, lumisissa oksissa ja taivaalla lentävässä suurikokoisessa linnussa, kunnes Jamas esittää minulle taas kysymyksen. Siirrän katseeni häneen hämmästyen ensin hieman kysymyksen laadusta, mutta todeten sen sitten aivan normaaliksi keskustelunaloitukseksi.
"Puolisoa? Ei ole", vastaan hymyillen. Kerkeäisinköhän minä edes sellaista kaiken tämän johtajuushässäkän tiimoilta? No kyllä minulla oikeastaan aikaa riittäisi, siitä se ei ole kiinni.
"Ei ole sattunut sitä oikeaa vielä kohdalle", lopetan sanomani.
"Aika näyttää", sanon ja vilkaisen Jamasta hymyillen.
Täytyy myöntää, etten todellakaan ole useastikaan kuvitellut itselleni perhettä. Ehkä jonkinlaista seurustelukumppania, mutta että mitään vakavampaa.. Vaikka ajatus tuntuu todella kaukaiselta, olisi silti joskus hienoa päästä kuuluttamaan koko maailmalle, kuinka hienoa on elää parisuhteessa. Mutta kuten ehdin jo orillekin mainita; aika näyttää.
"Entäpä itselläsi? Luulisi tuollaisen orin ympärillä pyörivän jos jonkinlaista tammaa, hm?" kysyn virnistäen ja iskien silmää. Tuskinpa ori pienestä kiusanteosta kuitenkaan pahastuu.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: A thousand seasons.

ViestiKirjoittaja Time » 20. Huhti 2012 12:02

"Todellakin, olen myös iloinen puolestanne että ne ajat ovat ohi, vaikken itse niistä juuri mitään tiedäkään, mutta pelkkää huonoa olen kuullut." Naurahdan hiljaisesti tummanruskean katseeni siintäessä lumisien havupuiden oksilla. Pörröiseen talviturkkiinsa sonnustautunut orava hypähteli verkkaasti puusta toiseen livahtaen viimein katseeltani jonnekkin metsän siimeksen suojiin, jolloin katseeni palasi rauhallisesti takaisin Loskaan.
"Sinulla on suomalainen nimi?" Utelin sitten oivaltaessani että Loskan nimi poikkesi muista siten, että sen tarkoituksen varmasti jokainen tällä saarella ymmärsi. Ellei joku sitten ollut se yksinäinen ja onneton, eikä puhunut yleiskieltä.
Nyökäytin vain päätäni myöntyvästi, kun tamma mainiti että kyllä jokainen sen sitten vain tietäisi, kun oikea lauma oli osunut kohdalle. Loska vaikutti harvinaisen fiksulta, verrattuna nyt muihin perusjärkeviin tammoihin, joita olin saarella tavannut. En toki väittänyt että ketään olisi tyhmä ollut, mutta.. Loskassa oli vain jotakin erilaista kypsyyttä. Tummat, eloisat silmäni olivat kiinnittyneet Loskaan tuon sitten vastatessaan kieltävästi. Hassua. Luulisi että nätillä ja kaikinpuolin täysjärkiseltä vaikuttavalla tammalla olisi paljonkin kilpakosijoita. Naurahdan Loskan sanoille, kun toinen sanoo että ei ole sattunut oikeaa kohdalle.
"Niinhän ne kaikki aina sanoo." Virnistän pienen ilkikurisuuden kera kuitenkin ilmeeni nopeasti peruslukemille palauttaen. Tamma kysyi sitten vastavuoroisesti samaa minulta, pienen kiusoittelun kera. Palautin katseeni eteenpäin pienen hymyn kera. Mitä tähän nyt vastata? Kertoakin menneisyyden arvista, siitä että elämä oli riistänyt minulta sen oikean, vaiko vain todeta kylmän viileästi ettei minulla ollut puolisoa. Hetken mietinnän jälkeen totesin, että turhaa taas latistaa tunnelmaa murehtimalla menneitä, kyllä me varmasti muistoista, niin hyvistäkin, kuin huonoista ehtisimme vielä keskustella, mikäli tästä ystävyys syntyisi, miltä kaikki tämä nyt kovin vaikutti, ainakin minun mielestäni.
"Näh, eivät elämänjanoiset neidot jaksa kiinnostua tällaisesta tylsästä ukosta." Virnistän viimein katseessani se pieni, leikikäs tuike katsellessani vaaleampaa.
Hetken hiljaisuuden jälkeen päätin taas avata suuni rikkoakseni hiljaisuuden, tosta toisaalta nautinkin, enkä edes tuntenut oloani kiusalliseksi Loskan seurassa.
"Olisi mielenkiintoista tavata kaikkien laumojen johtajat." Sanon hieman mietteliään kuuloisesti sitten katseeni valkeasta maasta jälleen vaaleaharjaiseen siirtäen.
"Mutta se tuskin on mahdollista, luulempa ettei johtajia paljoa yhteismaalla näy, ja minähän en luonnollisesti saa tunkeutua muiden alueelle." Naurahdan pienesti nauruni vaihtuen sitten vinoon, pieneen hymyyn.
"Vai kokoontuvatko kaikki ikinä yhteen neuvottelemaan esimerkiksi saaren asioista? Onhan ne rajatkin pakko olla jotenkin yhteisymmärryksellä sovittu, vai?" Utelen Loskalta olettaen tuon tietävän saaren asioista hitusen enemmän, kun minua kauemmin täällä oli kerta ollutkin.
Time
 

Re: A thousand seasons.

ViestiKirjoittaja Siuri » 05. Touko 2012 20:38

Niin, enpä itsekään ole kovin tietoinen siitä, mitä kaikkea täällä on aikojen saatossa tapahtunut. Varmasti paljon. Voin vain kuvitella, mitä kaikkea mafia on saanut aikaan. Jo pelkästään se, että tiukat laumanrajat ovat muistutuksena niiltä ajoilta, ei lupaa hyvää. Mutta en voi kuin nyökätä orin sanoille, kun hän sanoo, että ajat ovat ohi. Onneksi.

Vilkaisen oria hymyillen, kun hän kommentoi nimeäni.
"Jep", totean lyhyesti.
"Tulen Suomesta. En siis ole päässyt eroon näistä lumisista seuduista", hymyilen hieman. Lunta oli Suomessakin. Sieltä ne juuret mitä luultavimmin tulevatkin. Tai siis että lumi muistuttaa minua kodista.
"Mistä päin maailmaa sinä olet tänne päätynyt?" kysyn sitten orilta. Enpä minä oikeastaan osaa Suomesta sen enempää kertoa, mitä yhdellä lauseella sain kuvailtua, niin hyvän puheenaiheen kuin siitä olisikin saanut. Toisen kotimaa kuitenkin kiinnosti minua paljon enemmän kuin menneiden muisteleminen.

Virnuilen vain takaisin, kun ori toteaa kaiken sanovan samaa. Niin, no se on kyllä aivan totta. Mutta hänen vastaus kysymykseeni saa minut tuhahtamaan ja pyöräyttämään silmiäni.
"Joopajoo, todella tylsältä vaikutatkin ja sitä rataa", sanon sitten ja pudistan huvittuneena päätäni.

Hiljaisuus ehtii laskeutua huomaamattani yllemme. En kuitenkaan meinannut edes huomata sitä, ennen kuin ori vaihtaa puheenaihetta johtajiin.
"Olisihan se", totean aivan pokerinaamalla. Itseasiassa olen odottanut sitä jo jonkin aikaa. En ole tainnut tavata tähän mennessä kuin Gameten, ja siitäkin tuntuu olevan taas ikuisuus.
"Hyvä kysymys. Luulenpa, että johtajat ovat joskus tavanneet toisensa. Varmasti tulevat vielä tapaamaankin", sanon sitten puoliajatuksissani.
"Eikä sitä tiedä. Yhteismaalla voi törmätä vaikka keneen", sanon sitten hymyillen.
En oikeastaan osaa edes jatkaa keskustelua pidemmälle. Ehkä tässä vaiheessa olisi ihan kiva mainita, että hän kävelee tällä hetkellä lumihevosten johtajataren kanssa, mutta toivon niiiin kovasti, ettei hänen suhtautumisensa minuun muutu millään tapaa. Eihän?
"Haluatko kuulla salaisuuden?" kysyn hiljaisella äänellä. Pysähdyn ja katson oria virnuillen.
"Kerron sen heti, kun olemme todenneet, ettet sinä oikeasti ole tylsä ukko", jatkan sama hymy naamallani ja katson oria.
Lähestyn oria varovasti. Samassa tökkään häntä turvallani kylkeen ja lähden laukkaamaan eteenpäin.
"En ainakaan jaksa uskoa, ettei sinusta olisi kilpaa juoksemaan, vai?" huudan taakseni ja kirin vauhtini hetkessä huippuun.

Lumi pöllähtelee kavioideni alla, kun pitkät askeleeni lennättävät minua eteenpäin. Havumetsässä täytyy vain varoa törmäämästä puihin, mutta sehän tästä tekee vielä hauskempaa!
En pysty kuulemaan juurikaan taakseni, sillä tuuli alkaa viheltää korvien juuressa, mutta toivon todella orin tulevan perässä.
Ei hän ole tylsä.
Virne huulillani jatkan matkaani eteenpäin väistellen puita.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: A thousand seasons.

ViestiKirjoittaja Time » 16. Touko 2012 10:12

"Suomesta?" Höristän korviani. Sekin on varmaan Euroopassa? Puhallan sisälläni lämmennyttä ilmaa sieraimistani sen muuttuessa utuiseksi huuruksi vasten talvisen kylmään pakkasilmaa. Ruskeat, lempeät silmäni kääntyvät katselemaan Loskan epäsymmetrisen läsin koristamia kasvoja.
"Espanjansta." Vastaan sitten, olettaen että tamma on yhtä pihalla kotimaastani, kuin minä hänen. Tai ehkä ei, jos vaikka palomino taittoi maantiedon paremmin kuin minä.

Suomenhevosen pyöräyttäessä suklaanruskeita silmiään virnistän, niiniin, tylsähän minä olin, vai enkö sitten ollut? Loskakin oli ilmeisesti kiinnostunut tapaamaan muiden laumojen johtajia. Niin, kai niitä välillä yhteismaallakin tapasi, mutta kaikki varmaan parveilisivat heidän ympärillään, jos vain tunnistaisivat arvoasteikon kärkeen nousseet kasvot. Minä tunnistaisin vain oman johtajani, Belshet Stoneheadin.
"Niin kai sitä voi." Hymyilin leppoisasti katseeni yhä kiertäen tamman vaaleanruskeaa kehoa rauhallisesti.

Virnuillen liinaharjainen kysyi haluanko kuulla salaisuuden saaden siten suuret, karvaiset korvani höristymään. En ehdi kuitenkaan vastata, ennenkuin luonteeltaan nuorekas ja elämäniloinen neito lähestyy pirullinen ilme kasvoillaan. Siristän silmiäni epäilevästi katseeni liimaten tamman sieviin kasvoihin. Ennalta arvaamatta Loska tuuppaa turvallaan ruskeaa, paksun pörröistä talvikarvaani saaden jalon, hienopiirteisen pääni kohoamaan ja katseeni liidähtämään palominon perään, ennenkuin omat jalkani siihen ennättävät.
"Älä yllytä, saatat vaikka hävitä!" Huudahdan sitten virnuillen harppoen laukka-askelein tamman perään. Painan päätäni alemmas, korvat takakenoon, jotta ilma halkoutuisi mahdollisimman keveästi edestäni. Harvinaisen lujaa suomenhevonen jaloistaan pinkoo, mutta ainakaan en jää jälkeen. Puiden kaarto pakottaa vauhdin hidastumaan aina hiukan, mutta otan riskin ja vedän mutkat suorina siten saavuttaen tammaa sentti sentiltä (?) viimein aivan toisen takaviistossa viilettäen ja olen varma että tammakin voi silmäkulmastaan nähdä ruskean värin siintävän vierustallaan. Maa tömisee kahden hevosen painon alla rummuttavan äänen täyttäen hiljaisen havumetsän uumenet. Nauru suupielilläni kajahtelee kumeana ilmaan, ennenkuin kurotan päälläni kohden tamman ruskeahkoa kylkeä melkein sitä hipaisten (?) ennenkuin joudun äkisti hidastamaan vauhtini miltei pysähdykseen, jotten törmäisi havupuuhun.
"Hitto" Sanat säestävät uutta ponnahtamistani, kun palominon takapuoli tuntuu jo etäiseltä, ehkä kuitenkin vielä saavutettavissa olevalta.

Ei saa sitten miettiä kaksimielisesti vikaa lausetta x)
Time
 

Re: A thousand seasons.

ViestiKirjoittaja Siuri » 16. Touko 2012 21:19

[....en olis miettiny ennen kun sanoit x'D]

Jamas näytti hämmästelevän hieman maata, jota kutsuin Suomeksi. Ei varmaan ole kuullut paikasta aiemmin? Niin no, onhan se aika kaukana täältä. Toisaalta en kyllä tiedä, mikä ei olisi kaukana Caralian saarelta.
Ori kertoo itse olevansa Espanjasta. Hmm, maa kuulostaa hämärästi tutulta..
"Tammia ja oliivipuita.. Eikö vain? Kaunis maa, lämmin myös talvisin..", sanon kadoten ajatuksissani taaksepäin. Hassua, miten Salton sanat tulivatkaan päähäni niin selvinä.
"Tapasin metsäponina ollessani erään hevosen, joka tuli Espanjasta", selvennän orille pienen hymyn kera. Pitäisi häntäkin nähdä joskus. Voi luoja siitäkin tuntuu olevan ikuisuus, kun viimeksi tapasimme!

~

Kuulen vain orin huudon selkäni takaa juostessani läpi metsän.
"Juujuu, katsotaan nyt...!" huudan taakseni. Haha, no kyllä hänestä ainakin vauhtia lähtee!
Vaikka juoksen, minkä jaloistani pääsen, huomaan silti sivusilmällä minua lähestyvän orin. Pyh, hän on vain suurempikokoinen, siitä se johtuu..
Virnistän itsekseni ja jatkan juoksemista pujotellen puut, joka toisen oikealta, joka toisen vasemmalta. Vaikka jalkojeni alla olevat lumet pöllähtävätkin varmasti mukavasti taaksepäin, ei se näytä orin matkaa hidastavan. Päinvastoin hän lähestyy minua hetki hetkeltä ja lopulta hän on aivan kyljessäni kiinni. Yhtäkkiä hän kuitenkin katoaa näkyvistäni. Hmm?
Hidastan vauhtiani ja jään katsomaan takanani kiroavaa oria. Nauran tälle vain ja muutan laukkani kevyeeseen raviin. Käännyn oria kohti ja pysähdyn paikoilleni virnuillen.
"Tarkoitus on väistellä puita, ei sentään juosta suoraan niitä kohti", sanon ja kävelen orin luokse hymy kasvoillani. Myönnän, että näinkin pieni juoksumatka saa pulssin kohoamaan, mutta hyvin silti jaksaa.
"Ja nyt kun totesimme, ettet ole tylsä, täytyy minun varmaan kertoa salaisuuteni?" sanon orille. Annan katseeni kierrellä taivaalla. Siellä lentää lokkeja. Hmm, näin sisämaassa?
"Ei kun tuli vaan mieleen, kun sanoit, että olisi mielenkiintoista tavata laumojen johtajia", aloitan ja siirrän sitten katseeni taivaalta oriin.
"Lumihevosten johtajaa ei ainakaan tarvi kummemmin etsiä: johtajatar Loskainen Syysaamu palveluksessanne", sanon ja nyökkään orille. Jään katsomaan häntä silmiin yrittäen viestittää, ettei tehtäisi tästä isoa numeroa, eihän?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Seuraava

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron