Warrior

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Warrior

ViestiKirjoittaja Maikku » 31. Tammi 2012 23:05

MELINDA

Tamma tunsi havumetsän kuin omat taskunsa, mutta vain ylänköhevostenmaiden puolelta. Olihan tuo parin vuoden ikään ehtinyt tamma samoillutkin metsissä koko ikänsä etsiskellen sopivia piilopaikkoja aina tarpeen tullen. Nyt hän oli kuitenkin kyllästynyt samoihin, puisiin maisemiin ja oli Kainon näkemisen jälkeen suunnannut uusiin maisemiin pirteämmin mielin. Melinda oli miettinyt, mihin hänen veljensä oli mahtanut mennä heidän viimeisimmän tapaamisensa jälkeen.

Talvinen sää ei houkutellut Melindaa jatkamaan, mutta hän jatkoi silti lumessa rämpimistään. Nälkä oli varmasti jokaiselle tuttu käsite ja juuri se vei tammaa eteenpäin havumetsässä. Kylmä kipristeli jaloissa, joissa kunnollista talvikarvaa ei vielä ollut. Tamma haisteli ilmaa uusien tuttavuuksien varalta aina välillä ja jatkoi sitten matkaansa polven korkuisessa lumessa. Iltapäivä oli uhkaamassa kääntyä iltaan, mikä ei sekään houkutellut tammaa hidastamaan vauhtiaan.

Melindan sieraimiin tuli seuraavalla haistamiskerralla täysin uusi tuoksu. Tamma tiesi lähistöllä olevan toinen hevonen, mutta muuta hän ei saanut selville heikosta ja vieraanoloisesta hajusta. Rautias ymmärsi, että kyseessä oli täysin uusi tuttavuus ja hän toivoi, että kyseessä ei olisi mikään seurankipeä ori. Melinda halusi syömään ja nukkumaan kokopäivän mittaiselta kävelytuokioltaan.

[Squan & Mona]
Maikku
 

Re: Warrior

ViestiKirjoittaja Squan » 01. Helmi 2012 16:48


Monarch Biritta


Havumetsä. Yhteismaa. Minne nyt? Olikohan minulla edes oikeutta olla täällä. Stone oli saanut pääni ihan sekaisin ja epäilemään koko ajan missä saan olla ja missä en. Mutta kai minulla oli oikeuksia olla täällä? Varovaiset askeleet kuljettivat painavaa ja raskasta kehoani. Minusta ei ollut mukavaa olla yksin. Höristelin korviani ja vilkuilin sivulta toiselle paksun otsaharjani alta. Heilautin mustaa häntääni. En ollut edes tietoinen missä päin laumattomat oli niin miten voisin osata sinne? Minun kai oli pakko mennä laumattomien alueelle. Eikö Stone sanonutkin ettei laumattomilla ole asiaa edes yhteismaalle.

Noh, toivottavasti se joku hevonen suostuu siihen, että pääsen yläreiden laumaan. Sitten en olisi... hylkiö. Kohotin tummaa päätäni kuullessani askelia. Höristin korviani ja olemukseni valpastui. Oliko se hevonen vai villipeto joka haluaa minut kitaansa. Pysähdyin paikoilleni. Osaisin kyllä puolustaa itseäni villipedolta, löytyyhän minulta kokoa. Ja voin, vaikka istua sen päälle ja rusertaa sen painollani. Hymähdys käväisi turvallani, mutta kuullessani lisää askelia naamaltani hävisi hymy olemattomiin.

Otin askeleen eteenpäin syvässä hangessa. Siristin silmiäni ja hahmotin sitten valkeasta maisemasta ruskean hevosen. Nuuhkin ilmaa kevyesti. Tutun hajun sialla oli tuntematon. Kallistelin hetkisen päätäni ja sitten lähdin liikkeelle. Oi, olipas minun onneni tällä kertaan hyvä, hymähtelin onnellisesti. Toivottavasti vieras oli vain tutustumishaluinen. Tunnistin vieraan tammaksi joten uskoin saavani mukavaa seuraa.
"H-hei", varovasti tervehdin, mutta ystävällisesti.
Squan
 

Re: Warrior

ViestiKirjoittaja Maikku » 01. Helmi 2012 19:48

Melinda kuuli askelien lähestyvän. Tamma olisi pysähtynyt teatraalisesti ja jäänyt odottamaan toisen tulevan hänen luoskeen, mutta se ei ollut mahdollista. Rautias pelkäsi jäätyvänsä paikoilleen ja olevansa jonkin sortin jääkimpale enää siinä vaiheessa kun vieras hevonen olisi hänet saavuttanut ja löytänyt.

Melinda haistoi lähemmäksi tultuaan, että kyseessä oli tamma. Tammat ja orit tuoksuivat aivan erilaiselle ja sitten oli vielä jokaisen oma ominaistuoksunsa. Maailmaan mahtui aivan liikaa hajuja ja makuja, se oli Melindan mielipide. Sademetsän eksoottiseen maailmaan tamma ei susotuisi jalallaan edes astumaan enää ikinä. Hän oli saanut siitä tarpeekseen, eikä rupeaisi opiskelemaan niitä hajuja ja makuja vieläe rikseen tunnistamaan mitä sademetsä piti sisällään.

Kun Melinda näki tamman, luuli hän tuon ensin saaneet lumipesun mahaansa ja kyökiänsä myöten. Hetken hahmottamisen jälkeen rautias joutui kuitenkin toteamaan, että valkeus kuului tamman karvapeitteeseen. Joku muu olisi varmasti pitänyt näkyä kauniina, mutta Melinda ei pitänyt vieraan tamman ulkonäöstä. Hän oli hieman katkeralla tavalla mustasukkainen toisen erikoiseen ja mieleenpainuvaan ulkonäköön.

"Hei vain", Melinda vastasi kiltisti toisen tervehdykseen. Pirteyttäkin sanoissa oli mukana päivän kävelymatkasta huolimatta. Tamman väsymys oli kuitenkin siirtynyt taka-alalle ja hän katseli näkemäänsä kaunotarta mustasukkaisesti. Melinda ei vaan voinut sietää muita tammoja silmissään, kilpakumppaneitaan. Hän ei halunnut ajatella millaisessa seurassa orit viettivät aikaansa silloin kun eivät olleet Melindan itsensä seurassa.
"Olen Melinda, hauska tutustua", tamma sanoi toivoen, ettei teennäisyys paistaisi hänestä lävitse. Väsymys oli kuitenkin heikentänyt tamman tahtomatta suorituskykyä.
Maikku
 

Re: Warrior

ViestiKirjoittaja Squan » 02. Helmi 2012 16:46

[voivoi pikku Melindaa. Tuon pitäisi niin tavata Fanni xD]

Pysähdyin hyvälle etäisyydelle ruskeasta ettei tuo vain säikähdä minua ja kokoani. Olin itse henkilökohtaisesti saanut parikin hevosta säikähtämään joten olen oppinut pitämään hyvät välietäisyydet.. Jäin paikoilleni tutkiskelemaan toista käännellen mustia korviani. Vieras oli pieni kaunokainen, ruskeiden jouhiensa kanssa. Kuin keiju konsanaa. Itsekkin haluaisin olla tuollainen ja olinkin hänelle syvällä sisimmässäni mustasukkainen. Se ei kuitenkaan ole aihe olla nuoremmalle törkeä, koska ei hän voi asialle mitään. Jotkut on vain syntynyt tuollaisiksi enkeleiksi. Ja sitten taas minä.. Niin vuoren kokoinen Peikko, mutta olen syntynyt tämmöiseksi enkä voi muuttaa itseäni. En, vaikka haluaisinkin olla pienemmän kokoinen. Mutta kai minunkin pitää kiittää, että olen edes syntyny tänne maailmaan. Vaihoin painoani toiselle etuselleni ja laitoin vasempaa jalkaani parempaa asentoon. Se nimittäin alkoi puutumaan inhottavasti. Huomasin myös, että pitkiin vuohiskarvoihini oli muokkaantunut lumesta pieniä paakkuja.

Kylmä tuuli puhalsi metsässä saaden harjani heilahtelemaan. Ilma oli raikas ja lämpötila oli varmasti miinuksilla. Minulla ei ollut kylmä ollenkaan, koska omistan paksun talvikarvan. Vilkaisin vieraaseen... Hänellä ei näyttänyt olevan kunnollista karvaa joka edes pitäisi pientä tuulta niin miten nyt pakkanen plus kylmä tuuli ja lumi? Kurtistin kulmiani ja minulle tuli hyvin huono olo. Itseasiassa säälin toista. Kuullessani tamman tervehtivän pienet hymyn rippeet käväisi naamallani. Melinda. Se oli tämän pienen kaunokaisen nimi. Nimikin oli hyvin sievä ja osuva tuolle tytölle.
"Voi ompas kaunis nimi", tokaisin ja katsahdin Melindaa silmiin.
"Itse olen Mona", hyväntuulisesti sitten sanoin nimeni ja nyökäyttelin vielä päätäni.
"Eikö olekkin vähän kylmä päivä?" kysyin ja katsahdin lumiseen maisemaan.
Viimeksi muokannut Squan päivämäärä 02. Helmi 2012 21:42, muokattu yhteensä 1 kerran
Squan
 

Re: Warrior

ViestiKirjoittaja Siuri » 02. Helmi 2012 18:30

[Muistakaahan se 15 riviä :)]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Warrior

ViestiKirjoittaja Maikku » 16. Helmi 2012 21:23

[ Kokeilen Melindan kanssa minä-muotoa. ]

Sisäinen minäni mulkoili epäuskoisesti tammaa. En halunnut uskoa tuohon pirteyteen, jolla minulle vastattiin. Tamma takuulla teeskenteli, aivan kuten minäkin. Varmasti etsi heikkoja kohtiani parhaillaan tutkailevasti kuin mikäkin röntgenkatse. Sellaisesta ottoemänikin aina oli puhunut, röntgenkatseesta. Olin varma, että tällä tammalla oli vain pahat mielessään. Ei sillä, etteikö itselläni ollut koskaan.

"Imelä se pikemminkin on. Nimetty vähän samaan suuntaan emäni nimen kanssa. Kumpikin alkaa ämmällä ja loppuu aahan", kerron tyynen rauhallisesti ja kallistan päätäni hieman. Hymyilen mahdollisimman sokerista hymyäni ja toivon, etten oksenna sateenkaaria päivän päätteeksi.

"Mona?" toistan tamman nimeä kokeilevasti. Nimi oli lyhyt ja ytimekäs. Helppo muistaa, mutta ei jäänyt orien mieleen kuten minun lempinimeni Melli jäi. Tällä tammalla oli selvästikin vielä opeteltavaa orien käsittelyn jalosta taidosta.
"Aika kiva nimi. Lyhyt ja ytimekäs", tokaisen sitten hetken hiljaisuuden jälkeen. En osannut ladella kohteliaisuuksia toisille tammoille, en sitten tippaakaan.

"Olen samaa mieltä. Tänään on ollut hieman kylmä päivä ja olen kävellyt jo niin pitkään, että menisin mielelläni vain nukkumaan ja heräisin keskeltä lämmintä kesäpäivää..." mutisen Monalle yrittäen hakea tosikkona olemisen sijaan hieman vitsikkyyttä puheestani. Naurahdankin päälle hieman vitsin merkiksi. Hymyilen yhä, en ihan yhtä sokerin kylläisesti kuin ennen, mutta hymyilen kuitenkin.

[ ööm... jostain syystä en ole varma haluanko Melindan ja Fannin tapaavan xD. Anteeksi kestosta, yritän parannella aktiivisuuttani jatkossa. ]
Maikku
 

Re: Warrior

ViestiKirjoittaja Squan » 08. Maalis 2012 17:15

[Höhhöh, ny tää peli jumahti sitten miun epäaktiivisuuteen xD Muuten oisko mitään jos mun uus hahmo Daw liittyis tähä pelii mukaa?]

Imelä. Tämän neidin nimi oli kyllä kaikkea muuta kuin imelä. Mielestäni "Melinda"- on todella nätti nimi ja sopii tuollaiselle kaunokille. Laskin hiukan päätäni ja hymähdin pienoisesti.
"Nyt kyllä löysit nimellesi aivan vääränlaisen termin", hyväntuulisesti ilmoitin, pitäen iloisen hymyn kasvoillani. Pian sain tietooni, että Melinda on nimetty äitinsä mukaan. Tai no, ei ihan mutta samat alku-ja loppukirjaimet heillä kuulemma on. Nyökäytin päätäni ymmärtäväisesti. Oma nimeni ei ole lähellekkään emäni nimeä. Oikeastaan isäni sekä emäni alkoi molemmat s'llä ja minun nimeni sitten alkaa m'llä. Minut kyllä nimettiin korkeuteni takia Monarch Biritaksi. Olinhan kuitenkin tallini suurempia, eikä edes meidän tallin suurimmat sekä komeat clydesdale herraset pärjännyt korkeudelleni. Ainoa joka oli melkein samaa kokoa kanssani oli isä ukkoni, mutta häntä en sen pahemmin ole nähnyt. Ainoastaan kerran, kun olin itse sellaiset nelisen vuotta. Isäni asui nimittäin kaukana meistä ja kierteli ympäriinsä hienoissa paraateissa sekä näyttelyissä, sen enempää ei äitini minulle ole koskaan kertonut...

Melindan toistaessa nimeni palasin takaisin olennaiseen. "Aika kiva nimi. Lyhyt ja ytimekäs" kuulin pienemmän toikaisevan. Hymy käväisi huulillani kiitokseksi, mutta välttämättä Melinda ei sitä ymmärtänyt joten turvauduin vielä sanoihin "voi kiitos", hempeästi kiitin ja höristin korviani. Katseeni harhaili maisemaan joka oli varsin luminen ja sai minut toivomaan, että olisi jo kevät. Jos minun pitäisi sanoa lempivuoden aikani olisi se ehdottomasti kevät. Silloin luonto alkaa tekemään taikojaan ja se on hyvin kaunista katseltavaa. Käänsin pääni takaisin Melindaan, kun tuo päätti lauseensa mukavan kuuloiseen nauruun. Itsekkin naurahdin ihan vähäsen.
"Kevätkin riittäisi", tokaisin huolettomasti kuvitellen tämänkin paikan ilman lunta.
"Tää talvi saa mun puolesta luvan jo loppua, kohtahan me hukutaan lumeen", heitin sitten rennohkon lauseen ilmoille ja vilkaisin Melindan silmiin pienesti ihkaisten.
"Onko sinulla muuten lempinimeä?" hyppäsin aiheesta toiseen, mutta minun oli aivan pakko kysäistä.
Squan
 

Re: Warrior

ViestiKirjoittaja Maikku » 10. Maalis 2012 00:30

[Taisin minä mesekeskustelumme aikana antaa luvan tuoda Daw tähän peliin mukaan. :3]

Hämmennyin, kun Mona vastasi puheisiini nimestä, että olin valinnut aivan väärän termin sille. En oikein ymmärtänyt mitä tamma haki takaa, enkä ollut loppuen lopuksi edes varma halusinko. En tainnut, minusta hän käyttäytyi hieman raivostuttavasti, mutta tarkoitukseni oli kestää nyt kerrankin ja saada yksi tammakaveri. Siitä olisi varmasti hyötyä jossain välissä, ymmärtäisin kilpakumppaneitani paremmin olemalla heille läheinen, eikös?

Kuuntelen Monaa jälleen tarkkaavaisesti puhellen itse aina väliin. Meidän keskustelumme kulki ihan tavallisia teitä, mikäli minun oli luottaminen vaistoihini. Mona halusi kevään, samoin minä. Olimme löytäneet yhteisen ajatuksen, pitäisikö nyt vetää rasti lumeen ja hyppiä ilosta? Siltikään en tehnyt niin.
"Totta. Olen niin väsynyt lumessa tarpomisesta, että kunnon yöunet kelpaisivat minulle juuri nyt paremmin kuin mikään", minä sanoin sitten ja haukottelin vielä sanojeni vakuudeksi.

Olisiko hyödyllisempää ottaa Mona seuraksi nukkumaan mentäessä, vai jättää hänet saman syyn varjolla? Saattaisin saada Monasta kätevää suojausta mahdollisia tapahtumia vastaan. Enhän minä yksin pärjäisi vaikka nälkäistä susilaumaa vastaan, mutta Monan seurassa saatoin aina jättää jätin puolustautumaan ja juosta itse karkuun. Lumessa oli se haittapuoli, ettei päässyt etenemään riittävän vauhdikkaasti.

Sitten oli se toinen puoli, etten ollut varma halusinko viettää koko yötä Monan seurassa. Saati sitten herätä hänen viereltään ja sanoa hyvästit aamulla aamupalan jälkeen. Erotessa saattaisi sitten sanoa, että nähdään taas ja onnea miesrintamalle, vaikka kumpikin tietää ettei näe toista enää ikinä. Sekin oli yksi sellainen asia, mitä en ymmärtänyt.
Maikku
 

Re: Warrior

ViestiKirjoittaja Squan » 10. Maalis 2012 01:45

[Tuompas arvon herran sitten samantien mukaan ;D]

SW Kinstown

Katselin ympärilleni ihmeissäni. En voinut ymmärtää.. Äsköin olin aavikolla ja nyt havumetsässä. Kurtistin kulmiani. Tämän on pakko olla unta. Ei tää totta ainekaan voi olla, ei sitten mitenkään. Jatkoin kävelemistä tai oikeastaan tarpomista syvässä hangessa. En sitten pitänyt yhtään tästä lumesta ja mieleni olisi vain kääntyä takaisin sinne aavikolle mistä tulinkin. Ja vaikka lähteä uimaan takaisin sinne mistä olen oikeasti kotoisin. Raskas puuskahdus päästyi huuliltani. Olin sitten saapunut sekolaan jossa kasvillisuudetkin on ihan pimeitä. Vilkuilin sivuilleni. Puita. Niitä täällä ainekin oli. Ne olivatkin vissiin tämän paikan normaaleimpia asioita.
Pysähdyin paikoilleni ja nuuhkaisin ilmaan. Ilmassa haisi monia erillaisia hajuja joita en tunnistanut. Mutta uskon, että ajan kanssa tulen tunnistamaan, aivan varmasti tulen. Pärskähdin ja jatkoin taas matkaani. Minulla ei ollut käsitystäkään minne olin menossa, mutta tutustumpa tähän ihme saareen nyt ihan perin pohjaisesti. Eihän minulla ole muutakaan tekemistä eikä täältä vissiinkään niin vain uida pois. Olen huomannut, että merivirrat ovat hyvin arvaamattomia ja kuljettavat vähän sinne sun tänne.

Seurasin lumessa olevia jälkiä ja siirryinkin kulkemaan niitä pitkin. Paljon helpompaa niitä pitkin oli kulkea, kun kahlata tuolla polven korkuudessa umpihangessa. Valkea harjani heilahteli askelieni tahtiin ja kasvoni oli hyvin tyynet jotka vain tutkiskelivat ympäristöään vainoharhaisesti. En halunnut edes tietää mitä tulen täällä vielä kokemaan. Olisin kyllä voinut pysyä omistajankin luona siellä jossain, mutta en pistä pahakseni, vaikka jouduinkin tälle saarelle. Ehkä löydänkin täältä jotakin mielenkiintoista. Mmh.. Esimerkiksi tammoja. En ollutkaan saanut pitkään aikoihin, mutta empä keskity siihen nyt, tai no vielä. Myöhemmin varmasti. Askelsin korkeasti ja katsekenttääni ilmestyikin puun takaanta kaksi hevosta. Vedin raitista ilmaa keuhkoihini ja kyllä vain tunnistin kahden tamman ominaistuoksut. Jaajaa, täällähän on oikeasti tammoja! Takana lepäävät korvani kääntyi höröön. Tarkastelin molempia tammoja hyvin arvostelevasti. Toinen niistä oli aivan valtava ja ehkä hieman pullea, mutta sitten tuo ruskea näyttääkin ihan hyvältä tapaukselta. Lipaisin huuliani ennen, kuin tallustelin neitien eteen.
"Hyvää päivää", lipevästi ja muodollisesti tervehdin molempia muka niin viattomasti. Mutta se kuulosti silti omaa korvaani niin tekopyhältä, että huh huh, mutta jos hyvin käy niin tammat nielee sen.


Monarch Biritta

Päivä tänää oli kyllä suht kaunis, mutta olisipa kesä. En malta enää odottaa kesän tuloa. Ajatella.. Vihreää heinää, lämpösiä päiviä, uimista eli kaikkea mukavaa. Ötökät oli ainut huonopuoli kesässä joten siksi tykkään keväästä enemmän, kun ötökät eivät silloin ole vielä kovin aktiivisia. Mutta jos miettii sitten talven hyviäpuolia.. Niin, keksin niitä todella vähän. No siis.. Talven hyviäpuolia. Rupesin oikein kunnolla miettimään ja ilmeeni varmasti oli sen mukainen. Hetken päästä keksin vain kaksi mukavaa asiaa talvesta ja ne oli.. Ei ollut ötököitä ollenkaan ja joulu. Mutta harmillista, mutta totta Caraliassa ei vietetä oikein Joulua joten.. Täällä Caraliassa talvessa on vain hyviäpuolia ettei ötököitä ole. Mutta jos miettii talven huonojapuolia saa niitä ison kasallisen, joten en edes halua miettiä niitä.

Katseeni oli taas lähtenyt harhailemaan maisemaan joten palautin sen Melindaa. Vai, että hän halusi nukkumaan. Itse en välttämättä tähän aikaa pystyisi nukkumaan, kun on näin kaunis sää. Mielummin nukkumisen sijasta ihailisin ja haaveilisin rauhassa katsellessani ympärilleni. En kuitenkaan voinut sivuuttaa Melindan puheita täysin siksi hymähdin hunajaisesti.
"Pitäisiköhän sitten sinun mennä nukkumaan?", vitsinlailla kysähdin ja naurahdin vielä lämpöisesti.
"Voin auttaa sinua nukkumispaikan etsinnöissä", ystävällisesti tarjouduin auttamaan Melindaa. Tottakai minä autan hevosia jos he sitä tarvitsevat. En voisi olla auttamatta.. Se on mukavaa saadessaan jonkun hymyilemään ja pienikin apu voi olla toiselle todella suurta. Minulle se on ainekin.

Korvani käänähti sivullepäin kuulessani tervehdyksen. Korvien perässä käänsin sitten pääni vierasta kohti.
"P-päivää"
Squan
 

Re: Warrior

ViestiKirjoittaja Maikku » 11. Maalis 2012 23:02

Olisiko Monasta enemmän hyötyä kuitenkin silloin kun hän olisi kanssani? Uskoisin niin. Suunnitelma tuntui toteuttamiskelpoiselta, Mona oli helposti uhrattavissa mahdollisten susien tai muiden petojen hyökätessä. Eli asia oli siis päätetty ja nyt täytyisi vain lyödä itsensä kanssa kavioa päälle sopimuksen merkikiksi. Mona puhuikin juuri silloin, minkä takia käänsin ajatukseni häneen.

"Nukkumaan meno voisi olla kieltämättä hyvä idea.." minä sitten mutisen hänelle aavistuksen uneliaan sävyyn, jota minun ei tarvinnut edes esittää. Mona ehdotti, että voisi hyvinkin auttaa minua etsimään sopivan nukkumapaikan. Se olisi enemmän kuin olin tammasta toivonutkaan.

"Se olisi hyvin ystävällistä sinulta, Mona", minä sanoin hyvin ystävälliseen ja kiitolliseen sävyyn. En ollut huomannut paikalle tullutta hevosta ennen kuin hän alkoi puhua meille. Korvani kävivät luimussa yllättyneesti, mutta sitten painuivat takaisin höröön. Tuijotin komeaa oria silmästä silmään ennen kuin sanoin yhtään mitään. Pyrein näyttämään iloisesti yllättyneeltä siinä seistessäni.

"Hyvää päivää. Mikä suo meille tämän ilon tavata kaltaisenne komea ori? Olen Melinda ja tässä on kaverini Mona. Hauska tutustua", minä puhuin reippaaseen sävyyn ja tarjosin orille hymyä. Minua väsytti, enkä ollut todellakaan vakuuttunut hymystäni. Se saattoi näyttää vähän väsyneeltä niinkuin omistajansakin.

"Anteeksi, olen hieman väsynyt. Olimme aikeissa etsiä Monan kanssa sopivan nukkumispaikan", kerron sitten orille ja toivon hyvin erpänormaaliin tapaan, että hän olisi lähtenyt takaisin sinne mistä oli tullutkin. Minua ei huvittanut nyt juuri innokas ori, vaikka yleensä olisinkin ollut mielelläni hänen seurassaan.
Maikku
 

Re: Warrior

ViestiKirjoittaja Squan » 15. Maalis 2012 12:05

SW KINSTOWN

Seisahduin paikalleni sopivalle puhe etäisyydelle tammoista. Häntäni sivalsi ilmaa ja korvani kääntyi höröön. Vieraat vaikuttivat hyvin nynnyköille, joten ei heihin ole varmasti kovinkaan haastavaa tutustua. Siirsin painoani toiselle takajalelleni. Olin siintä huolimatta hyvin ryhdikkäässä asennossa.
Kuullessani isomman tervehtivän mumahdin pienesti. Olin osunut oikeaa, tuo oli ainekin tuommoinen nyssykkä. Hänen koonsa vuoksi olin kuitenkin hieman vainoharhainen. Tuommoinen pystyisi nimittäin minutkin liiskaamaan, kun kärpäsen. Oli tuo sirompi tamma löytänyt itselleen aikamoisen henkivartian, ovelaa. Katseeni liukui ruskeeseen, kun tuo esitteli itsensä sekä hänen toverinsa muodollisesti. Melinda ja Mona. Vai niin.. Tämä Melinda ei niin vaikuttanut yli positiiviselle olennolle. Hänessä oli jotakin kummallista enkä osannut selittää sitä sanoilla.

"Ilo on kokonaan minun puolellani", karhealla äänelläni lausuin suht pervomaisesti ja enkä esitellyt itseäni ollenkaan. Tuijotin ruskeaa tammaa silmiin ja yritin löytää heikkouksia, mutta niitä ei ollut juurikaan havaitsevissa. Siirsin katseeni sitten tähän Monaa, mutta tuo väisti katseeni samantien, jonka luokittelinkin alistumisen merkiksi. Kasvoni pysyi peruslukemilla koko ajan ja tuijottelin kaksikkoa jäätävästi kirkkailla silmilläni.

"Anteeksi, olen hieman väsynyt. Olimme aikeissa etsiä Monan kanssa sopivan nukkumispaikan." Tammat halusi kait minusta eroon, kun keksi tuommoisen tekosyyn. En väräyttänyt ilmettäni lainkaan, kun käännyin katsomaan Melindaa. "Vai niin", tunteettomasti tokaisin.
"Seurani ei kai sitten kelpaa", sanoin ja vilkaisin kumpaakin tammaa vielä pikaisesti. Lauseistani huolimatta otin askeleen eteepäin. Katseeni oli tiukasti Melindassa.
"Itseasiassa ei minua olisi kiinostanutkaan tuommoisten apinoiden seura", sihahdin terävästi ja naurahdin möreään tapaani. Sen jälkeen heitin ympäri ja lähdin kävelemään pois neitien luonta.
"Olette muutenkin rumia ku helvetti", kovemmalla äänellä vielä ilmoitin ja käännyin katsomaan kaksikkoa iljettävällä virneellä.
"Älkää muistelko pahalla.. Tai no ihan perkuleen sama mulle." Nostin laukan ja häivyin paikan päältä. Ei vitsi mitä idiootteja nuo tammat. Toivottavasti muut tammat tällä saarella on paljon enemmän mieleeni.

Daw poistuu~


MONARCH BIRITTA

Hymy ilmestyi turvalleni, kun Melinda ilmoitti ottavansa apuni vastaan. Enään oli se nukkumapaikan etsintä jäjellä. En uskonut, että noin ohut karvainen, kun Melinda halusi nukkua missään lumi hangessa. Itse niin voisin tehdä, mutta sen jälkeen paikat olisivat hyvin jumissa. Kylmä ei nimittäin tehnyt melkein millekkään paikalle hyvää. Katsoin ruskeaa joka kieltämättä alkoi näyttämään uniselta.. Meidän pitäisi etsiä mahdollisemman nopeasti se nukkumapaikka ellei Melinda halua nukahtaa tuohon.

Vieras ori sai minut hieman vaivaantumaan läsnäolollaan ja yritin olla katsomatta tuon oudon värisiin silmiin. Tiesinhän, että minullakin on toinen silmä hera, mutta tuon silmät olivat kummallisen vaaleat.. Huomasin myös läntikkäällä haavan ryntäissä joka näytti aika ilkeälle. Taisi olla pahasti tulehtunut tai muuten, vaan se valutti jotakin ihme nestettä. Onneksi Melinda esitteli minut tuolle tuntemattomalle eikä minun täytynyt tehdä sitä. Loin vain lyhkäisen hymähdyksen orille ja sitten käänsin taas katseeni ympäristöön. Mielelläni olisin vain Melindan kanssa kahden. En nimittäin oikein pitänyt tästä orista vaikken edes tuntenut toista.

Herra vaikutti salamyhkäiselle ja jossakin määrin pelottavalle sekä hänen tuijotus oli inhottava. Toivon vain, että Melinda saisi tuon taijottuun pois sanoillaan. Vilkaisin ystävääni jonka hymystä paistoi läpi väsymys, kun hän jutusteli vieraalle. Minusta hänen pitäisi jo päästä nukkumaan ja jos tuo ori ei lähde pois niin ainahan me voimme paikalta poistua, mutta en kuitenkaan saanut sanoja suustani ulos, vaan seisoin kuin tatti metsässä.
Vihdoin Melinda sai kerrottua orille, että hänen pitäisi päästä nukkumaan. Nyökyttelin suurta päätäni ja katsahdin kirjavaa. Se ei näyttänyt reagoivan ystäväni sanoihin melkeimpä mitenkään, mutta hetken päästä se alkoi laukomaan suustaan törkeitä sanoja ulos. Apinat? Tietääksemme emme muistuttaneet lähellekkään apinoita, vaan olimme ihan hevosen näköisiä... Kohta tuli lisää sanoja jotka olivat hyvin inhottavia enkä pystyisi itse ikinä moisia sanomaa. "Älä välitä tuommoisista", sanoin Melindalle rauhallisesti höristellen korviani.
"Antaa hänen vain jatkaa matkaansa eikä huomioi haukkuja", kun mikäkin äiti selostin ruskealle ettei tuo polttaisi päreitään orin sanoista, jatkaen "tuon kaltaisia maailmassa on ihan liikaa.. Ja jos lähdet tuommoiseen mukaan et tee, kun itsellesi hallaa."
"Ja äläkä huoli. Olet todella kaunis nuori neiti", hymähdin ja katsoin kirjavan perää joka oli onneksi jo jatkanut matkaansa pidemmälle, kun ei sitä missään enää näkynyt.
"Etsimmekö sen nukkumispaikan?" päätäni kallistaen kysyin jatkaen siihen mihin olimme jääneet ennen, kun tuo törkeä herra saapui kuvioihin mukaan.
Squan
 

Re: Warrior

ViestiKirjoittaja Maikku » 19. Huhti 2012 17:15

Tämä entuudestaan vieras ori olisi tavallisesti ollut hyvinkin mielenkiintoista seuraa, mutta kun kerroin hänelle aikeistamme sain vain haukkuja niskoilleni.
"Itse olet apina", minä totesi kireästi kaiken väsyneisyyteni takaa ja vilkaisin Monaa. En ollut tottunut kuulemaan haukkumisia laisinkaan ja se sai minut tuntemaan oloni aavistuksen raivostuneeksi ja olin hyvinkin halukas tuuppaamaan orin naamaa haisevaan lantakasaan.
"Toivottavasti kompastut ja murrat jalkasi", sanoin ilkeästi takaisin orin puheisiin. Sen jälkeen käännyin Monan puoleen yrittäen unohtaa epämiellyttävän kohtaamisen.

"Mona, minsuta tuntuu että en välitä tuollaisen mielipiteistä. Mennään nyt vaan nukkumaan", mutisin Monalle hänen yrittäessä lohduttaa minua täysin syyttä. Kyllä tuollaiset orit tiedettiin, ellei heitä ottanut oikein vastaan niin noinhan se meni. Minulle asia oli ihan sama, saisin orin takuulla katumaan puheitaan jos näkisin hänet joskus toiste uudestaan. Sellaisessa, vähän pirteämmässä mielentilassa tietysti.

"Etsitään vain. Haluan vain nukkumaan", minä mongertelin Monalle ja otin pari hajaniasta ja epämääräistä askelta eteenpäin. Tunsin oloni valittavaksi pikkutammaksi, kun sanoin Monalle vain jatkuvasti haluavani nukkumaan. Kauempana näkyi mukavannäköinen kahden puun välissä oleva paikka. Olin minä huonommissakn paikoissa nukkunut kuin mitä tuo paikka näytti. Kävelin sinne kiireettömästi, vaikka olin ilmoittanut haluavani pian nukkumaan.
"Olisiko tämä hyvä?" kysyin Monalta tavoitellen pirteää ja ystävällistä sävyä.
Maikku
 

Re: Warrior

ViestiKirjoittaja Squan » 22. Huhti 2012 22:34

Melindan sanoessa, ettei välitä tuommoisista huuteluista huulillani käväisi vain parin sekunnin aikainen pieni hymähdys. Näytettävästi tämä pikku neiti onkin hieman vanhempaa sorttia mieleltään mitä minä olin uskonut. No, parempi näin kuin toisin päin. Nyökäytän suurehkoa päätäni syvään ja siirryn käyntiin.
Talvi alkoi ottamaan kunnon päälle jo ihan tosissaan. Lumi nimittäin oli kauhean syvää ja teki liikkumisesta hankalaa. Kyllä tässä alkaa parempikin kuntoinen hyytymään ja iskee päälle ihan väkisinkin väsymys. Pieni haukotus päästyi suustani. Ja sehän ilmoitti vain ja ainoastaan väsymystä, joka oli tämä lumessa tarpominen tuonnut tullessaan. Höristän väsymyksestä huolimatta suuria korviani ja yritin tiirailla ympärille joko löytyisi sopiva nukkumispaikka, mutta ei. Ihan joka paikassa oli lunta ja vähän lisää lunta.. Mutta en minä periksi anna. Etsisin niin kauan sopivaa nukkumispaikkaa, että se löytyisi. Pitäisihän Melindalla olla hyvä paikka nukkua ja vielä turvallinenkin.

Täällä Caraliassa sattuu menemään nuo rutiinit sekasin, kun on niin valpas ja pirteä eikä meinaa keritä nukkumaan ollenkaan, kun pitäisi olla jo tutustumassa eri paikkaan. No onhan tämä nyt ainekin minun vanhaa arkeeni suuri muutos, mutta sopeudun. Siihen vain tarvitaa aikaa niin kaikki kääntyy paremmaksi. Täälläkin pitäisi vain osata rauhoittua ja pysähtyä paikalleen. Ennen sitä asiaa ei tarvinut miettiä sen enempää, kun tallinomistaja tuli sulkemaan ovet ja sammutti valot. Näin saavutettiin täydellinen rauhallisuus ja hevoset pääsivät lepäämään. Silloin ei tarvinnut miettiä, että onko nyt turvassa vaiko ei. Talli, se oli yhtä kuin turva.

Kuulen sivultani Melindan puhuvan. Käännän pääni tuota kohti ja kuuntelen hiljaa mitä tuolla oli sanottavaa.. Tamma oli kävellyt kahden puun välii jota minä en ollut edes huomioinut taikka ajatellut, että sinne voisi mennä nukkumaan. "Sehän on täydellinen", sanahdin lempeästi ja jossakin määrin helpottuneesti. Tarvoin vauhdilla Melindan luokse ja vielä tarkistin maan, jossa oli vain pieni kerros lunta, että se on turvallinen eikä siinä ole mitään terävää mihin voisi satuttaa itsensä. Mitään ei löytynyt, hyvä.
"Haluatko, että varmistan selustasi, kun nukut?" ystävällisesti kysyin enkä heti itse rösähtänyt makaamaan ja tavoittelemaan unta, vaikka mieli olisi. Mutta jos Melinda haluaa, että valvon niin voisin ihan hyvin tehdäkkin sen. Onhan minulla aikaa nyt nukkua muulloinkin..
Squan
 

Re: Warrior

ViestiKirjoittaja Maikku » 08. Touko 2012 13:24

Mona tuli myös löytämälleni paikalle ja kehui sitä hyväksi. Minä hymyilin hänelle kuin typerä pikkutyttö.
"Kitios, en ollut varma kelpaako se", vastasin hänelle iloiseen sävyyn ja toivoin hänen ajattelevan minua keskenkasvuisena tyttönä, josta ei ollut kilpakumppaniksi oririntamalla. Mona pitäisi minua vaarattomana kilpakumppanina ja voisin päästä vielä lähemmäksi häntä. Mikä sen parempaa voisikaan olla?

Vedin kaviollani lunta syrjään hitaanpuoleisesti, koska a) minua ei kiinnosta ruumiillinen työ ja koska b) olin väsynyt ja koska c) halusin Monan pitävän minua heikkona. Kun rusehtava maaperä tuli esiin vilkaisin Monaa hymyni kanssa ja menin makuuasentoon.
"Kyllä sinunkin täytyy nukkua. En minä halua saattaa sinua väsyksiin, mutta toisaalta vahtikin kelpaa. Tee miten parhaaksi näet", minä sanon hänelle arvuuttelevasti ja kokoajan pysytellen ystävällisessä ja tuttavallisessa äänessä.
"Hyvää yötä sitten, Mona", sanon hänelle sitten kuultuani tamman vastauksen ja ummistan silmäni. Uniset ajatukset alkavat heti vaivata mieltäni, mutta lopulta vaivuin syvään uneen jossa uneksin komeiden orien suosiosta.

--Aikahyppy aamuun--

Aamu sarasti jo. Jossakin kaukaa kuului rasahdus ja silmäni räpsähtivät auki. Vilkaisin Monaa hymyillen ja liikkumatta selvitin äänen aiheuttajaa. Muutaman metrin päässä huomasin valkean jäniksen loikkivan kaummaksi. Katkennut oksa käpälänkuvion päällä kertoi minulle tilanteesta. Hymyilin jänikselle kuin tyhmä pikkutyttö ennen kuin nousin seisomaan jalkojani oikoen.

"Hyvää huomenta Mona", minä sitten virkoin virkeään sävyyn. Olin valmis seikkailuun, olin valmis tapaamaan uusia oreja ja kertomaan heille kuinka kometia ja houkuttelevia he olivat.
Maikku
 

Re: Warrior

ViestiKirjoittaja Squan » 24. Kesä 2012 14:36

Melinda antoi minun luvan nukkua, mutta myös ehdotti vartiontia. En oikein osannut päättää mitä tehdä. Periaatteessa olisin voinut nukkuakkin, koska olen sen verran herkkä heräämään ääniin, joten vaaran uhatessa olisin varmasti jo hereillä. Hmmm..
"Noh kai minä sitten nukun seisaaltani ja vahdin samalla selustaa", vastasin hellällä äänelläni Melindalle joka oli käymässä nukkumaan. Kuulessani hyvän yön toivotuksen nyökäytin päätäni ja asetuin puuta vasten nojaamaan.
"Hyvää yötä", rauhallisesti toivotin ja makea haukotus karkasi suustani.
"Hohoijaa", tokaisin pääosin itselleni ja tutkin katseellani vielä metsän läpi ennnekuin ummistin omat silmäni. Mitään hälyttävää ei näkynyt lumisessa ympäristössä, joten suljin silmäni ja vaivuin uneen.

-Aamu-

Nukkuminen oli ihanaa niin levollista, mutta sitten säpsähdin hereille, kun kuulin räsähdyksen. Vilkaisin nopeasti Melindaa varmistaakseni, että tuolla oli kaikki kunnossa. Sen jälkeen kohotin päätäni ja huomasin jäniksen pomppivan lumen päällä kauheaa vauhtia. Se oli vain jänis.. Tokaisin itselleni.
Ne olennot ei sitten koskaan anna rauhaa, vaan on koko ajan säikyttelemässä. Heilautin itse pystyyn ja ravistelin päältäni lumen jota oli tippunut puista yö aikaa.

Aamu oli oikein sievä. Pakkasta ei tainnut juurikaan olla, koska puista tippui vähäsen vettä. Aurinko paistoi korkealla taivaalla joten taisimme nukkua suhteellisen pitkään. Kuulessani Melindan äänen käännyin katsomaan häntä ja hymähdin "hyvää huomenta sinullekkin." Vedin raitista talvi ilmaa sisälläni ja tunsin kuinka olin taas energiaa täynnä.
"Meinaatkos jatkaa matkaa?" kysyin sitten Melindalta, jatkaen "itse aijoin suunata kohti sademetsiä etsimään jotain syötävää." Hyväntuulinen hymy tanssahteli huulillani koko ajan sanojeni aikana.
Squan
 

Seuraava

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron