Glitter sparkle bling bling.

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Glitter sparkle bling bling.

ViestiKirjoittaja Mani » 10. Maalis 2012 13:28

[Mintzu kera pandapalleron 8) ]


Hasib

Aamupäivän talvinen aurinko valaisi kirkkaana ympäristöään. Jo hieman lämmittävä aurinko viestitti kevään tulosta lähemmäs, ja lämpöisellä hehkullaan se tervehti metsän hereillä olevia asukkeja. Muutamat pikkulinnut jo uskaltautuivat livertämään laulujaan havupuiden oksilla hiljaisuuden keskellä.

Joku olisi saattanut sanoa näkyä kauniiksi, mutta erästä aurinko ei miellyttänyt. Hasibiksi nimetty musta ori asteli tasaiseksi tallattua lumista polkua pitkin puiden lomitse, ja se siristeli ärtyneenä sinisiä silmiään. Aurinko oli niin kirkas, että taivaalle ei juuri pystynyt katsomaan sokaistumatta. Lisäksi puhtaanvalkeista hangista tuon kirkkaan valopallon langettama säihke heijastui kirkkaana, eikä se yhtään helpottanut oriin oloa.

Välillä Hasib pysähtyi, sulki hetkeksi silmänsä piiloon auringolta. Sitten se tarkasteli mahdollisia muita kulkijoita, mutta ei harmikseen ollut törmännyt keneenkään. Hasib ei ollut viettänyt Caralian saarella vielä varmaan edes viikkoakaan, tarkkaa aikaa hän ei itse edes osannut sanoa. Mustan oriin onneksi hän oli melko pian rantautumisensa jälkeen törmännyt siedettävään tapaukseen, Kotkaan nimittäin joka oli hieman valaissut Hasibia saaren menosta. Kotkan antamien tietojen myötä monenlaiset ajatukset olivat risteilleet oriin pääkopassa, ja nyt se oli ottanut suunnakseen yhteismaiden löytämisen. Sinisilmäinen ajatteli, että se kuulosti ystävälliseltä paikalta ja että sieltä voisi helposti alkaa syventymään tarkemmin saaren menoon, Hasibin ymmärryksen mukaan yhteismaassa olisi mahdollisuus törmätä hevosiin ympäri Caralian.

Hasib oli jo astellut hyvän aikaa lumisessa metsikössä, ja pikkuhiljaa sen mitta alkoi täyttyä kävelystä. Matkallaan kohden yhteismaita se oli törmännyt yhteen epäilyttävän näköiseen poniin joka oli opastanut ottamaan reitikseen tämän polun kun maasto alkoi muuttua lumisemmaksi. Mutta mistä Hasib tiesi tulleensa yhteismaahan? Oliko laumojen rajoille asetettu joku merkki? Orii tuhahti. Ihan hyvin hän oli saattanut jo kävellä koko paikan ohi ja huomaisikin pian tulleensa saaren toiselle reunalle. Kaikki hevoset joilta asiaa voisi kysyä tuntuivat taas kerran pysyttelevän tahallaan piilossa.

Vaikka asiat eivät menneetkään aina ihan täydellisesti nappiin, ainakin Hasibilla oli vielä arvokkuutensa jäljellä. Orii kohotti häntäänsä ja tepasteli eteenpäin pää kohotettuna. Kaipuu tulla pitkästä aikaa puunatuksi ja koristelluksi käväisi ohimennen Hasibin ajatuksissa. Hiljalleen tippuvat lumihiutaleet auringon valaisemina näyttivät jonkinlaiselta timanttipölyltä, ihan kuin ne hopeiset serpentiinit silloin joskus.
Mani
 

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron