Pieni ja pippurinen, iso ja kiltti

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Pieni ja pippurinen, iso ja kiltti

ViestiKirjoittaja sarppa » 23. Maalis 2012 21:21

¤ Pepi ja Tharo! ¤

Cixineréwa Qoneoreca

Astelin rivakasti lumihangessa. Hanki oli korkea, yli polvieni. Ehkä se ei ollut muille korkea, mutta olin poni. Mielessä pyöri vieläkin matka tänne, äsken kohdattu jääkylmä meri, ja tarpominen tänne. Ei elämässä mikään hyvin ollut. Vuohiskarvani olivat yksi iso lumipaukku, joka painoi jalkoja. Hännästä tuntui roikkuvan jäätä, ja harjas oli liimautunut kaulaan. Pääni roikkui alhaalla. Valkoiset läikkäni olivat likaiset. Näytin varsin surkealta. Yhdenkin isottelian tullessa näyttäisin sille taivaanmerkit! Vajosin omiin, synkkiin ajatuksiini. Korvani olivat luimussa, silmäni tarkkailivat maastoa ja kavioihin muodostui tieroja. Hännänkin piti sotkeutua jalkoihin! Että ponin elämä oli kauheaa!
Jalkani olivat koko ajan isoilla askelilla liikkeessä, tuntui silti, etten liikkunut mihinkään. Edessä oli jäinen kohta. Se oli ovelasti peittynyt lumen alle. Kävelin sen yli ja etujalassani ollut tiera teki tepposen. Lennähdin melkein kylelleni. Sain kuitenkin tasapainoni nopeasti takaisin. "Mikä ihmettä tätä saarta vaivaa?!" huusin ärtyneellä äänellä metsälle.
Edessä kuului ääniä. Jatkoin matkaani ryhdikkäästi ravaten matalemmassa lumessa. Pienen pieni lampi, tai oikeastaan melkein jäätynyt iso lätäkkö tuli näkökenttääni. Kovensin vauhtiani. Pääsin juomaan. Neste oli kylmää ja sai partakarvoissani olleet jäämötöt irtoamaan. Juominen keskeytyi äkkiä. Takaani kuului ääntä. Käänsin katseeni ja näin kovaa juoksevan peuran lähestyvän. "Riivatun elukka vielä päälle tulet!" huusin yrittäen saada takajalkojani osumaan eläimeen. Peura oli nopeampi. Se väisti taidokkaasti ja hyppäsi lätäkön yli, pusikon lävitse. Siellä, minne peura oli mennyt, kuului lisää ääntä. Peuralauma oli ollut siellä ja paikalle tullut yksilö sai ne kaikki liikkeelle. Mikä niitä oikein riivasi?
Tajusin sen vasta. Ilves. Joka tuli suoraan päin. Se oli kai menettänyt saaliinsa, peuran ja yritti minua saada. Se näytttikin laihalta. Eläin hyppäsi kynnet ojossa selkäni päälle. En pitänyt ajatuksesta. Pyöristin selkäni ja vedin pääni alas. Aloin pukittelemaan, kuin mikäkin rodeo hevonen. Ilves ei liikkunut mihinkään. Se piti kovaa kiinni. Hyppäsin, pukitin puoli ilmassa ja sain ilveksen viimein lentämään selästäni. Viimeistelin kohtaamisen potkaisten takajaloilla jaloillaan seisovaa, hämillään olevaa ilvestä. Eläin päästi ihmeellisen äänen. Kohta sitä ei enää erottanut metsästä.

¤ Sekavaa! xD ¤
sarppa
 

Re: Pieni ja pippurinen, iso ja kiltti

ViestiKirjoittaja Pepi » 03. Huhti 2012 23:04

[Here we come!]

Kävelin hiljaa aavalla alueella. Raivokas tuuli rieppoi jouhiani ja lennätti harjaani kuin jotain roskapaperia. Kylmin päivä Caraliassa koko täällä viettämäni ajan... aikana. Toisaalta pidän talvesta, lämmin paksu karvapeite suojaa mukavasti kylmältä, ilma on raikas, mutta tämä, tämä helkkarin lumipölly on sietämätöntä!
Astelin raskaasti eteenpäin hangessa. Tuuli alkoi hellittää. Kuin rukouksiini olisi vastattu. "Kiitän!" sanoin hieman normaalia kovemmalla äänellä.
Kohdistin katseeni eteenpäin ja näin seisovani metsän vieressä. Hmm... Kuusia. Onko tämä se sama metsä jossa tapasin Rollin. Kävelin metsän siimekseen ja sama tuttu pimeys valtasi minut.
"Jep, sama paikka"
Kävelin pari askelta eteenpäin ja sitten pysähdyin kuin näkymättömään seinään. grrgh... Kuului. Tajusin sen tulevan vatsastani. OLen päässyt hieman repsahtamaan tänne Caraliaan saapumiseni jälkeen. Kauankohan siitäkin on, aika täällä tuntuu liitävän.
Kävelin kapeaa eläinten muodostamaa polkua pitkin koittaen löytää jotain syötävää. Käpyjä, käpyjä, käpyjä... Hei! Nääh, se onkin vain käpy.
Mahani murisi jälleen. Tällä kertaa puolet kovempaa. Se huusi jotain sulatettavaa. Nostatin ravin ja jolkottelin jonkin matkaa polkua pitkin.
Lopulta päädyin jonkinlaisen lammen luo. Vastarannalta kuului jotain. Katsoin tarkemmin ja siellä oli pieni kirjava hevonen. Mitä se oikein teki?! Huito jotenkin ilmaa. Varovasti lähdin kietämään lampea hevosen luo, ettei tuolla olisi mikään hätä.
Pepi
 

Re: Pieni ja pippurinen, iso ja kiltti

ViestiKirjoittaja sarppa » 09. Huhti 2012 17:14

Mulkoilin vielä luminietosten siimeksiin luikkivaa ilvestä. Nopeasti se katoaa puiden joukkoon, jättäen vain kevyet painaumat vitivalkeaan maahan. Selkää kirveltää ilkeästi. Tummanpunainen veri lähtee hiljaa valumaan, tahrien karvani. Veri jättää jälkeensä punaisen vanan karvoihini. Käännän päätäni ja kokeilen nähdä haavojen vakavuuden. En näe kunnolla kaikkia haavoja, mutta ihan pieniä ne vain ovat. Pari pientä naarmua ja muutama hieman syvempi verta vuotava haava. Vähällä sitä tällä kertaa selvittiin. Mieleeni palaa karhun kanssa yhteen otto. Ei siitä kauan aikaa ole. Se kipu oli paljon sietämätöntä. Arvet kyllä jäi siitä hyvin muistuttamaan. Ehkä minun pitäisi oppio luovuttamaan joissain tilanteissa, tai jättämään isojen petoeläinten kimppuun käyminen. Sen karhun hyökätessä puolustin itseäni vain. Eikä muutenkaan luovuttaminen kuulu ajatusmaailmalleni. 
Korviini kantautui ääniä vastarannalta. Siirsin katseeni nopeasti sinne. Oletin, että peurat olisivat palanneet, vaikka epätodennäköistä se olikin. Katsoin tarkasti vastarannalle, mutta en kuitenkaan havainnut mitään liikettä. Vasenta etujalkaani kutitti. Laitoin pääni alas ja kurkotin kohti kutisevaa kohtaa, jotta voisin raapia sitä. 

Kutina helpotti. Nuuhkin maata, hyvällä tuurilla voisin vaikka löytää ruohoa. Äh, turha toivo, vaikka kuovin lunta pois tieltä, sain eteeni vain tyhmiä kiviä. Samassa sieraimiini tunkeutui vieraan hevosen haju. Kohotin pääni ja haistelin ilmaa. Näin pian tulokkaan. Suuri se oli, jättiläinen! Ties vaikka joku uhka! Ori näytti lähestyvän minua. Otin varman, ehkä hieman uhkaavankin askeleen eteenpäin. Eihän minun kuitenkaan kannattaisi alkaa ärhentelemään. Miksi turhaan niitä haavoja hankkimaan? Ei toinen uhkaavalta näyttänyt, mutta eihän sitä koskaan voisi tietää. 
Otsaharjakseni valahti tummien silmieni päälle, peittäen jokaista liikettä tarkkailevan katseen. En halunnut töykeäksi heittäytyä heti tänne saapuessani, en kuitenkaan halua koko saaren olevan täynnä vihamiehiä. Päätin aloittaa keskustelun. "Päivää." sanoin kuuluvalla ja vahvalla äänellä. "Olen Cixinerèwa Qoneoreca, kutsukaa vain Cixiksi." jatkoin heti perään. Tarkkailin oriin jokaista liikettä, ennen kuin päätin jatkaa. "Mikäs herran nimi on, saanen kysyä?" sanahdin. Asetin korviani uteliaasti eteenpäin. 
sarppa
 

Re: Pieni ja pippurinen, iso ja kiltti

ViestiKirjoittaja Pepi » 09. Huhti 2012 20:51

Saavuin kirjavan ja pienen hevosen luo ja pysähdyin parin kymmenen askeleen päähän tuosta. Kirjavat hieman kammottavat minua, se johtui Dawista. Siitä röyhkeästä ja nokille hyppivästä orista. Ties mitä kaaosta se tälläkin hetkellä on aiheuttamassa. Sääli niitä jotka osuvat hänen reitilleen.
Katsoin pientä kirjavaa epäilevästi ettei tuo koituisi samanlaiseksi kuin se aiemmin tapaamani ori. Kirjavien ylle on varmaan langetettu jokin känkkäränkkäkirous. Ajatus katkesi toisen tervehtiessä. Tunsin koko kehoni tärisyttävän värähdyksen ja jähmetyin paikalleni. Kirjava kuulosti tammalta, se oli tamma. Kirjava sanoi vielä siihen perään jotain, nimensä. Tuskin osaan edes lausua sitä, mutta pyysi kutsumaan Cixiksi.
Hetken hiljaisuus laskeutui yllemme. Tamma halusi nähtävästi tehdä tuttavuutta, jotenkin aika ahdistavaa. Nyt tiedän miltä Rollista tuntui hänen tavatessaan minut. Tamma jatkoi ja kysyi tällä kertaa nimeäni. Heilautin harjaani hieman pois silmiltäni ja vastasin kysymykseen kysymyksellä.
"Onhan kaikki kunnossa? Näin pukittelusi ja potkimisesi lammen toiselta puolelta..."
Lauseeni pysähtyi kuin seinään nähdessäni tamman selästä maahan putoavan veren.
"Vuodat verta." Sanoin hiljaa ja tuijotin hypnoosissa punertavaa nestettä joka pudotessaan maahan värjäsi lumen ja teki tästä sotkuisen näköistä. Menneisyyden haamut palasivat armotta jälleen mieleeni juuri unohdettuani kaiken. Katsoin kirjavaa tammaa ja... Kaikki katosi ympäriltäni. Käänsin päätäni sivulle mutten nähnyt muuta kuin mustaa. Hätäännyin ja hikipisarat virtasivat jälleen otsallani. Käänsin katseeni takaisin Cixin suuntaan ja näin tumman hahmon. Se ei ollut Cixi. Edessäni seisoi pieni musta läsipäinen orivarsa. Kaikki ei ollut kunnossa, varsa katsoin maata tumma paksu harja silmillään. Huomasin varsan selästä vuotavan veren. Pisarat värjäsivät maan punaiseksi. Yritin auttaa varsaa, mutten kyennyt. En jostain syystä pystynyt.
Äkkiä varsa nosti päätään minua kohti ja katsoi minua yrittäessäni päästä tuon luo auttamaan toista. Tuuli tempaisi kiinni varsan harjasta ja heitti sen syrjään. Merensiniset ja kyynelehtivät silmän tuijottivat minua.
Sitä kesti vain hetken kunnes varsa otti askeleen eteenpäin. Näin varsan edessä terävähuippuisen kiven. Varsa kompastui ja kaatui pää edellä suoraan kiveä kohti.
"Ei!" Huusin. Veri tirskahti ja värjäsi kiven punaiseksi. Varsa makasi pää kivellä elottoman näköisenä. Kyyneleet nousivat silmiini ja painoin leukani tiukasti kiinni ryntäisiini.
"Ei, ei, ei, ei...."
Havahduin kuullessani ääntä edestäni. Varsa oli yhä siinä, mutta mitä? Se ei ollut kuollut. Varsa nousi kuin uudesti syntyneenä ylös jaloilleen. Nielaisin ja tunsin hukkuvani hikipisaroihini. Varsa käänsi päänsä minuun. Sen vasempi silmä oli murskaantunut ja verta oli kaikkialla. Se katsoi minua kuin haluaisi teurastaa minut ilman mitään syytä. Sitten se avasi suunsa ja sanoi matalalla äänellä: "Saat kymmenen sekuntia etumatkaa."
Tunsin kuolevani siihen paikkaan ja suljin silmäni poistaakseni kaiken mielestäni. Viattomasta varsasta oli tullut hirviö.
Avasin jälleen silmäni ja löysin itseni maasta makaamasta. Tunsin kylmänhien virtaavan joka puolella kehoani. Näin edessäni Cixin ja helpotuin. Tuo oli takuulla hämillään miksi lyyhistyin maahan, ehkä kerron hänelle.
Suljin silmäni jälleen ja sanoin huohottavalla äänellä: "Olen muuten Tharo, hauska tutustua."

[Epic xD]
Pepi
 

Re: Pieni ja pippurinen, iso ja kiltti

ViestiKirjoittaja sarppa » 09. Huhti 2012 21:22

Jotenkin vieras näytti kammoksuvan jotain, ehkä minussa. En ollut varma, olin aika hyvä lukemaan muiden ajatuksia, olin nyt vain liian väsynyt. Eihän tuo ori näyttänyt mitenkään hyökkäävältä, tai vaaralliselta. Huomasin harjakseni olevan vieläkin silmilläni. Se tuntui mukavalta, turvalliselta, ja piilotti osittain silmieni liikkeet. Rentoutin lihakseni, miksi näyttää vaaralliselta, kun vaaraa ei näyttänyt olevan. En minä nyt loputtomiin varuillaan jaksa olla.
Näytti siltä että orilla ei ollut kaikki kunnossa, taisi katsoa haavojani, jonka sainkin pian selville. "Olen. Ilves, laiha kuin mikä, ja takuulla epätoivoinen saaliinsa suhteen." kerroin hieman hiljaisemmalla äänellä. Halusin tietää toisen nimen, enkä kertoa äskeisiä tapahtumia, kyllä se nimi kai joskus esille tulisi. En jaksanut pikku seikalla vaivata mieltäni.
Toinen näytti huomanneen veren vuotoni. "Tiedän sen. Elukka hyppäsi selkääni, puri, eikä päästänyt irti." kerroin orille, selvällä äänellä, vaikka en puhunut edelleenkään järin kovaa. Pian näytti siltä, että ori ei ollut kunnossa. Minusta tuntui, että orin ajatukset olivat jossain muualla, eikä hän ollut ollenkaan kunnossa. Heilautin harjaksen silmiltäni nähdäkseni paremmin. Katsoin oria huolestuneena.
Koko hetki tuntui menevän hitaasti. En liikkunut, olin paikallani. Silmäni tarkkailivat huolestuneena. Ori huusi. Otin nopeita askelia eteenpäin, orin luo. ´Mitä se huusi? Ei minulla ollut hätää. Oliko sillä? Kaikki ei tosiaankaan ollut kunnossa, olin varma. "O-oletko sinä varmasti kunnossa?" kysyin hiljaisella äänellä. Ääneni värisi. Kylmät väreet kulkivat selässäni. Värisin.
Ori lysähti maahan. Hiki näytti virtaavan voimakkaasti tuota pitkin. Astelin lähemmäs. Olin aika lähellä, parin askeleen päässä. Ori avasi silmänsä ja kertoi nimensä. Tharo. "Tharo... Mitä sinulle tapahtui?" kysyin jo voimakkaammalla äänellä. Tuijotin ihmeissäni Tharoa. Enpä ennen ollut moista nähnyt.
sarppa
 

Re: Pieni ja pippurinen, iso ja kiltti

ViestiKirjoittaja Pepi » 10. Huhti 2012 22:22

Kuulin vaivautuneena Cixin kysymyksen, saman kysymyksen jonka olin itse tuolta aiemmin kysynyt. Raotin hiukan silmäkulmaani ja näin tamman kummastuneen katseen. Hengitin syvään ja tunsin hien virtauksen viimein loppuneen. Kokosin voimat yhteen ja nousin huterasti kovalla työllä takaisin jalkeilleni. Ehkä pitäisi jotenkin selittää Cixille, hän vaikutti olevan ihan pihalla mitä juuri tapahtui.
Vedin jälleen keuhkoni täyteen ilmaa ja puhalsin kaiken kerralla ulos pärskähtäen kovaäänisesti.
"Haluaisin kertoa mitä tapahtui, mutten ole oikein varma itsekkään mitä juuri kävi." Sanoin vaimein äänin ja ravistin enimmät hikipisarat irti tummasta karvastani päätä huimaten.
"Miten sen nyt kuitenkin sanoisi... Tavallaan siitä asti kuin saavuin tänne muut hevoset saarella ovat muistuttaneet minua paljon melko ankeasta menneisyydestäni." Kerroin Cixille ja katsoin ylös taivasta kohti.
"Mieleen on välillä tulvinut armotta muistoja menneestä. Yleensä ne kyllä aiheuttavat vain surua, mutta tämä oli jotenkin toisenlaista."
En olisi jaksanut tai halunnut kertoa Cixille mitä näin ns. näyssäni. Olin aivan puhki. Hän ei varmaankaan olisi ymmärtänyt tai uskonut mitä juuri koin. Ei minulla mitään selvinnäkijän voimia oo, mutta jokin kalvaa minua sillä lailla, enkä vaan saa sitä mielestäni. Lähes joka asia muistuttaa minua menneistä ajoista. Yhtä asiaa en kuitenkaan näyssäni tajunnut: Miten siihen liittyi varsan loukkaantuminen ja tämän totaalinen sekoaminen?

Katsoin Cixiä silmiin ja pyrin viestittämään tälle katseeni kautta etten halunnut palata asiaan. Tieto voisi olla vaarallista, henkiseltä kannalta, enkä halua laskettaa taakkaani muiden harteille.
Olisin halunnut vain poistua paikalta, mutten uskaltanut jättää tammaa vuotamaan haavojaan kuiviin, mitäs jos ilves palaisi ja vahingoittaisi todella pahoin kirjavaa, tai pahempaa, jos voimakkaammat pedot haistavat vuotavan veren ja saapuisivat nälän ajamina paikalle. Cixi oli pieni eikä hänellä varmaan olisi mahdollisuuksia selvitä hengissä sellaisten kynsistä.
"Sinun ei varmaan pitäisi kulkea täällä yksin, jos vaikka se ilves palaa." yritin vaihtaa puheenaihetta jotta selviäisin pitkältä jaarittelultani jota tuskin Cixikään jaksaisi kuunnella.
Pepi
 

Re: Pieni ja pippurinen, iso ja kiltti

ViestiKirjoittaja sarppa » 24. Huhti 2012 16:36

Kasvoiltani paistoi vieläkin syvä hämmennys äskeistä tapahtumaa kohtaan. Hetken hiljaa seistäni ilmeeni muuttui enemmän normaaliksi, tyyneksi ja mitään sanomattomaksi katseeksi. Pyöritin hiljaa mielessä äskeisiä tapahtumia. Pystyypä poni outoja asioita elämässään näkemään! Kaikille kyllä löytyy hyvä selitys, enkä halua päätäni muiden asioilla vaivata. On minulla omasta takaa tarpeeksi mietittävää. Eipä minua tavallaan kiinnostanut tuo äskeinen, toinen oli kaatunut ja sillä siisti. Jos Tharo kuitenkin haluaisi minulle jotain kertoa, niin kyllä kai minä kuunnella voisin, eihän minulla minnekkään mikään varsinainen kiire ole. Päinvastoin. Jopa minusta seura on välillä ihan mukavaa, ainakin, kun olen joutunut kulkemaan tänne pitkän matkan.
Nyökkään orille vaisusti vastaukseksi. Riivatun otsaharjakseni valahti taas silmilleni. En vaivautunut heilauttamaan sitä pois tieltä, kohta se olisi kuitenkin ollut siinä taas. Eikö ori tiennyt itsekkään, mitä tapahtui? Onpa kummallista sakkia. Kaatuilevat ja näyttävät siltä, kuin tekisivät kuolemaa. Tharo kertoi hänellä olleen ankea menneisyys. Niin taisi olla minullakin. Riippui, miten sen nyt ottaa, ainakin omasta mielestäni ei mikään nautinto ollut menneisyyteni.
"Sen pystyn ymmärtämään hyvin. Olen joutunut kokemaan paljon... Niin varmaan sinäkin?" päätin vuorostani puhua. Olin jo aikakausia sitten huomannut sen, että en puhu paljoa. Kuunteleminen on enemmän minun juttu. Jos nuo muistot ovat yleensä tuoneet Tharolle mieleen surullisia asioita, niin mitä ne nyt olivat? Huonoja? Pahoja?

Ori ei selvästikkään halunnut enää puhua tästä asiasta. Annoin asian olla, eihän ketään puhumaan pidä pakottaa. Noissa asioissa, mistä Tharo kertoi, olikin minulle pähkinä purtavaksi. Voisin mietiskellä sitä siihen asti, kunnes tapaan seuraavan saarella asuvan hevosen.
Orin seuraava kysymys vaikutti minusta hupaisalta, vaikka se ei näkynytkään omista ajatksista pidemmälle. Sain kuitenkin kasvoilleni melko ystävällisen hymyn. En halunnut antaa kuitenkaan liian tylyä kuvaa itsestäni. En kai minä suojeliaa tarvitsisi petojen kannalta, mutta jos ori halusi jäädä kanssani jutustelemaan, niin miksi vastaan panisin. Olisihan hyvä, jos saarelta ystävä löytyisi. "No sehän olisi... mukavaa. Kyllä minä yleensä pärjään, mutta onhan merimatka voinut tehdä voimilleni tepposia." vastaan orille.
sarppa
 

Re: Pieni ja pippurinen, iso ja kiltti

ViestiKirjoittaja Pepi » 01. Touko 2012 12:44

[Jumi, jumi, juuumi...]

Pääni oli hieman pyörällä vieläkin kaatuilustani. Taisinkin saada jonkinlaisen tärähdyksen siinä alas tömähtäessäni kun sen verran jomotti. Oletin katseeni viestin menevän Cixille perille. Olisipa keksitty jokinlainen unohtamiskoje, olisin nimittäin testaajalistan kärjessä. Mieleen painui taas haave miten upeaa olisikaan vain unohtaa menneisyyden kummitukset ja aloittaa vain puhtaalta pöydältä. Vosin tällöin kehitellä uuden nimenkin itselleni en oikein pitänyt nykyisestä nimestäni, Tharo.
Ilmeeni hapantui hieman kun tajusin ettei elämän alusta aloittaminen ollut mahdollista. Eläisin näiden muistojen kanssa koko elämäni enkä välttämättä koskaan saa niitä pois mielestäni. Tapaan varmaan joskus mieleiseni tamman ja siinä samalla muistelen äitini kuolemaa. Sitten saan tamman kanssa varsan ja mielessä pyörivät jälleen oma kurja lapsuuteni. Viimeisillä hetkilläni en muistele rakkaimpiani vaan sitä kuinka isäni kohteli minua väkivalloin kun olin nuori. Ehkä kuolemankaan jälkeen en vieläkään unohtaisi vaan eläisin ikuisesti näiden traumojen kanssa.
En halua sellaista elämää! En halua muiden tietävän muistoistani! Haluan vain unohtaa ja jättää kaiken taakse olan yli katsomatta, aloittaa puhtaalta pöydältä! Mieleni olisi tehnyt pyytää Cixiä kumauttamaan oikein kunnolla kaaliini jotta kokisin jonkinlaisen muistin menetyksen, mutta ei hän varmaankaan tekisi niin. Sitä paitsi, sen pitäisi olla aikamoinen kumaus.
Cixi tuntui ymmärtävän ja kertoi itsekkin kokeneensa paljon elämänsä varrella. Ei kyllä kertonut mitä. Hän myöntyi että jatkaisimme matkaa hetken kaksin, eihän tässä nyt mitään muutakaan tekemistä ole. Lähdin kävelemään metsään viemää polkua pitkin pois lammen lähettyviltä ja odotin Cixin seuraavan.
"Minusta on nyt ollut jonkin verran jo aihetta. Kerro välillä itsestäsi. Millainen on tarinasi?" Yritin saada aikaan jonkinlaista jutun alkua, ehkäpä tästä vielä kehittyykin kiintoisa rupattelu.
Pepi
 

Re: Pieni ja pippurinen, iso ja kiltti

ViestiKirjoittaja sarppa » 09. Touko 2012 14:43

Äskeinen välikohtaus oli pian mielestäni vaipunut jo jonnekkin unholan rajamaille, vaikka vieläkin pyöritteli jossain alitajuntani synkissä syövereissä sekunteja, jotka olin äskettäin nähnyt. Pystyikö poneilla olemaan pienemmät aivot, joihin mahtui vähemmän tietoa, kuin isoilla hevosilla? Pääni ei vieläkään käsittänyt kaikkea, vaikka ties kuinka monetta kertaa olin käskenyt tuon ihmeellisen tapahtuman asiat katoamaan.
Korkealla puussa lauloi kauniisti lintu. Ääni halkasi ilman, kulki läpi metsän, kaikkien kuultavaksi. Miten kaunis ääni. Harmi vain, että sellaiset asiat eivät minua ollenkaan hetkauttaneet. Miltäköhän joskus tuntuisi juosta ilosta hirnuen pitkin korkea heinäistä niittyä, iloa puhkuen? Tai miltäköhän tuntuisi löytää ensi rakkkau... Ei, en minä mitään jostain rakkaudesta iennyt. En ole ikinä saanut kokea sellaista, eikä kyllä ikinä ole ollut tilaisuuttakaan. Kaiken olen joko jotenkin itse mennyt pilaamaan, tai muut ovat olleet vain niin... outoja, ärsyttäviä, epäluotettavia. Hassultahan tämä kaikki tuntuu, mutta kai minullakin joskus tilaisuuteni on.

Pyyhin tyystin kaikki edelliset ajatukset päästäni Tharon aloittaessa puhumisen. Ori vaikutti jotenkin mukavan luotettavalta, eikä miltään isottelialta. En voinut kuitenkaan olla asiasta varma, vaikka kuinka toisaalta halusin. Kepein askelin astelin eteenpäin, lumen hiljaa narahtaessa kavion alla.
Mietin pitkään ja hartaasti mitä sanoisin. Puhumien ei kunnolla ollut minun heiniäni. Halusinhan minä kuitenkin vastata toiselle. Huokaisin vielä syvään ja valmistuin puhumaan. "No, ei se kummoinen ole. Elin laumassa, joka kuitenkin oli jollain tapaa synkkä, selviytyminen oli joillekkin vaikeaa. Halusin kuitenkin sieltä pois, ja niin lähdinkin. Olin jo matkannut jonkin aikaa, kun jouduin karhun kanssa vastakkain. En ole mikään luovuttaja luonne, kävin sen kimppuun. Sain siltä elukalta muistoksi pari arpea." selitin lyhyesti menneisyyttäni. Vaikka en yleensä puhelias ollut, oli välistä jollekkin jopa mukava puhua. Jatkoin puhumista hetken hengähdystauon jälkeen. "Minut otettiin kiinni jollekkin ihmisten tallille, josta pakenin. Matkasin pitkään, kunnes meren rannalle saavuin, jossa minut laitettiin pakolla laivaa. Pääsin sieltä pakoon... tänne." selitin vielä loppuun. Olihan tässä puhumista riittämiin.
sarppa
 

Re: Pieni ja pippurinen, iso ja kiltti

ViestiKirjoittaja Pepi » 05. Kesä 2012 15:13

Hiljaa kävelimme metsäpolulla. Tämä paikka oli aika karmiva, välillä jostain pusikosta pörähti lintu ilmoille mikä sai koko ruhoni säpsähtämään ja pulssini kohoamaan. Cixin kanssa rupattelu onneksi rentoutti jokseenkin. Toinen alkoi kertomaan taustoistaan. Lähtenyt laumastaan omilleen ja taistellut karhunkin kanssa, aika paljon sisua noin pienessä hevosessa. Oli vielä paennut ihmistenkin käsistä. Cixin saatuaan sanat sanotuiksi avasin oman suuni taas vaihteeksi.
"Aikamoinen seikkailu varmaan ollut toi sun elämäsi." Sanoin ja hymyilin hieman kevyesti. Varmaan saaren ensimmäinen hevonen johon olin näin lyhyessä ajassa ehtinyt tutustua, ja vieläpä näin hyvin. Muilta olin saanut melkeinpä vain pelkästään nimen tietoon. Oli kiva tutustua muihin hieman enemmänkin.
Hiljaisuus laskeutui päällemme. Piti keksiä jotain puhumisen aihetta ennenkuin tilanne rupeaisi kiusalliseksi.
"Tota... Viittitkö kertoa siitä yhteenotostasi karhun kanssa. Oon kuullut niistä pedoista, mutten ite koskaan nähnyt. Pelottiko?"
Sain lauseeni loppuun ja katsoin Cixiä odottavin ilmein. Kuunteleminen oli mukavaa vaihtelua sen jälkeen kun yleensä joutuu selittää pyörtyilystään taustojaan myöten.

[lyhyt...Ei hirveest inspaa]
Pepi
 

Re: Pieni ja pippurinen, iso ja kiltti

ViestiKirjoittaja Siuri » 05. Kesä 2012 20:54

[Pepi, muistathan offline-viestien pituuden; vähintään tekstikenttä, eli 15 riviä ;)]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Pieni ja pippurinen, iso ja kiltti

ViestiKirjoittaja Pepi » 07. Kesä 2012 14:24

[Juups. Välil vaa on nii helkkarin vaikee keksii lisää tavaraa tekstii xD]
Pepi
 


Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron