Jokaisesta joku välittää [YM - HM]

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Jokaisesta joku välittää [YM - HM]

ViestiKirjoittaja Sussu » 17. Heinä 2012 13:14

[Johtajien kokous, ei vuorojärjestystä.]

Maustamaton Kermaviili

Olen tullut tälle aukiolle jo hyvissä ajoin odottelemaan muiden johtajien saapumista.
Ovathan kaikki varmasti saaneet tiedon ja tulossa tänne? Kai he löytävät vielä aukion, jolla koko saaren yhteiskokous muinoin pidettiin?
En todellakaan voi tietää. Voin vain luottaa siihen, että muut saapuisivat pian paikalle ja pääsisimme keskustelemaan saaren tilanteesta. Jos tauti todella on tarttuvaa sorttia, tappava ja laumattomien alueilta lähtöisin, mitä me oikeastaan voisimme tehdä?
Olen todella yrittänyt miettiä pääni puhki. Se ei ole kuitenkaan ainoa huolenaiheeni.

Kaikki ajatukset päässäni ovat tuntuneet olevan enemmän tai vähemmän sekaisin sen jälkeen, kun sairas hevonen kuoli eteeni. Toistaiseksi olen pysynyt terveenä, mutta entä jos oireet eivät vain ole vielä ilmaantuneet?
Puren hampaani yhteen ja lopetan ympyrän kävelemisen. Huokaisen syvään, kohotan päätäni ja jään katselemaan ympärilleni. Eivät asiat murehtimalla muuksi muutu. Yritän siirtää ajatukseni itse taudista muihin johtajiin. Kuinka monta heistä oikeastaan olen tavannut? Valta on tainnut vaihtua sitten yhteiskokouksen useammassakin laumassa.
Heidän ajattelunsa tuntuu helpottavan vähän, mutta myös lisäävän jännitystä sisälläni. Tähän saakka johtajuuteni oli ollut pelkkää hevosten hyväksymistä laumaan.

Ja nyt olen mukana selvittämässä tällaista asiaa. Huokaisen jälleen, jatkan odottelua ja pidän silmällä ympäristöä. Aukio tuntuu kovin tyhjältä miettiessäni, kuinka paljon täällä joskus oli hevosia ja poneja. Kaikki yhdessä paikassa.
Katseeni kiinnittyy hetkeksi ympäristöään korkeammalle kohoavaan kohtaan, jolla johtajat joskus seisoivat puhumassa. Itse pysyttelen kuitenkin vähän kauempana, toivottavasti sellaisessa kohdassa josta muut huomaavat minut varmasti. Melko keskellä siis, koska olisi vaikeaa sanoa mistä suunnasta kukin tulisi ja keskellä aukiota minun pitäisi ainakin erottua. Ja muiden, kunhan vihdoin joku ilmestyisi paikalle.
Sussu
 

Re: Jokaisesta joku välittää [YM - HM]

ViestiKirjoittaja Siuri » 17. Heinä 2012 13:54

[En tiedä, onko heti ensimmäinen peli tauon jälkeen ottaa Loskalla, mutta yritetään....]

Loskainen Syysaamu

Niin hän oli minulle sanonut. Aukio, siellä odottavat muut johtajat. Ja jos eivät vielä, niin he kyllä saapuisivat.
En pysty vieläkään käsittämään, kuinka vakava tilanne on. Joka laukka-askeleella kohti aukiota ymmärrän vain paremmin, että asiat eivät todellakaan ole hyvin. Jos tauti vain pääsee leviämään, niin.. pahimmassa tapauksessa se tuhoaa koko Caralian. Jättää jälkeensä vain kasan taudinkalvamia ruumiita.
Huokaisen raskaasti ja yritän muuttaa ajatukseni kulkua. Hyvässä lykyssä me saamme taudin leviämisen estettyä. Kuinka se sitten on mahdollista? Rajat ovat jo sulkeutuneet eikä muilla hevosilla ole pääsyä toisten maille.
Pudistan päätäni ja jatkan vain toivomista siitä, että muilla viisailla johtajilla olisi parempia ideoita.

Nostan katseeni ympäristöön ja tajuan paikan näyttävän tutulta. Koko havumetsä on loppujen lopuksi niin samanlaista, mutta tämä leveähkö tie, joka on yhteiskokouksen jälkeen taas rehevöitynyt, sekä tuo suuri kivi tuon sitäkin suuremman puun vieressä.
Hidastan vauhtini ravin kautta käyntiin. Pysähdyn hetkeksi vetämään muutamaan kertaan keuhkot täyteen ilmaa ja lähden sitten jatkamaan matkaani itsevarmana luottavaisin askelein eteenpäin. Kokoan ryhtini ja astelen parisenkymmentä metriä, ennen kuin kasvillisuuden seasta alkaa hahmottua suuri aava alue.
Nyt se sitten alkaa.

Astun pusikon läpi aukiolle, joka näyttää vain huokuvan tyhjyyttään. Kävelen eteenpäin ja käyn aukion reunat lävitse katseellani. Se kuitenkin pysähtyy ruskeaan hevoseen, joka seisoo lähes keskellä aukiota.
En ole nähnyt häntä aiemmin. Pystyn silti sanomaan heti, kuka johtajista on kyseessä.
"Maustamaton Kermaviili, oletan?" kysyn ja kävelen orin luokse. Pysähdyn hänen lähelleen, nyökkään ja esittäydyn:
"Loskainen Syysaamu, lumihevosten johtajatar."
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Jokaisesta joku välittää [YM - HM]

ViestiKirjoittaja Sasu » 17. Heinä 2012 19:15

Gamette

Alkumatkasta olin yksinomaan levoton. Orion. Metsäponit. Arago. Viereiset laumat. Koko saari. Laumattomat. Varsa, joka ei ole vielä nähnyt kertaakaan päivänvaloa. Taivaan kiitos vatsani ei ole vielä alkanut kasvaa, vaan pystyn juoksemaan ongelmitta. Olisin halunnut vain juosta koko yön, jotta olisin mahdollisimman pian paikalla. Orion. Metsäponit. Ensimmäisen hädän jälkeen järkevä ajattelu alkoi kuitenkin puskea jälleen pintaan. Taas kerran, minun on aivan turhaa väsyttää itseni henkihieveriin ennen kuin olen lähelläkään kokouspaikkaa. Niinpä keskitin kehää kiertävät ajatukseni mahdollisimman tarkasti siihen, että pidän yllä reipasta mutta kohtuullista vauhtia, ja että kuljen suorinta tietä. Yhteiskokouksen aikaan oli talvi, joten ympäristö näyttää hieman erilaiselta, mutten usko eksyväni. Toivottavasti jokainen meistä löytää perille ilman suurempia vaikeuksia.

Keitä paikalla tällä kertaa onkaan? Ei samoja hevosia, jotka seisoivat vierelläni yhteiskokouksen aikaan, ei muita kuin vuoristoponien johtaja. Tunnen oloni miltei haikeaksi - ajat muuttuvat. Nyt en kuitenkaan voi jäädä pohtimaan sitä, vaan minun on yksinkertaisesti toivottava, että pääsen uusien virkatoverieni kanssa yhteisymmärrykseen samoin, kuin heidän edeltäjiensä kanssa.

Kun alan nähdä tuttuja maamerkkejä - niitä, joita muistan silmäilleeni edelliselläkin kerralla - hidastan laukkani raviin ja siitä käyntiin tasatakseni hengitykseni. Kokousaukealle astelen kuitenkin reippain askelin, ja katseeni kiinnittyy melkein heti kahteen väritykseltään kovin samankaltaiseen hevoseen. Toinen on Loska, sen minä tiedän, mutta toinen läsipäistä.. Kävelen heidän luokseen ennen kuin tervehdin nyökkäämällä.
"Mukava nähdä sinut, Loska." Hymyilen tammalle lyhyesti ja käännän katseeni oriin. "Aavikkohevosten johtaja, ellen vallan erehdy? Olen metsäponien johtajatar Gamette."
Hän siis todisti tapahtuman omin silmin? En kuitenkaan ala kyselemään mitään, parempi odottaa muiden johtajien saapumista. Jään seisomaan kaksikon lähettyville ja kuulostelen virkatoveriemme askeleita ympäröivästä metsästä.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Jokaisesta joku välittää [YM - HM]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 17. Heinä 2012 22:39

Cleopatra

Johtajien kokous. Tämä oli kerrassaan omituista. Siis... Olinhan minä ennenkin ollut kokouksissa, mutta tulloin olin itse pitänyt kokouksen. Laatinut ajankohdat päättänyt osallistujat sun muuta. Tällä kertaa tosiaan päätökset eivät olleet minun kavioideni ulottuvilla. Tapaisin ensikertaa kanssa johtajat ja en pysty muuta ajattelemaan, kuin sitä miten minut joukkoon hyväksyttäisiin. Ei muiden hyväksynnällä loppujen lopuksi ollut minulle suurta merkitystä, virastani en noin vain luopuisi, katsottaisiin minua kuinka kieroon tahansa.
Misa oli saattanut minut jo lähes aukion luokse. Tämä oli sanoin neuvonut lopun reitistä. Jotta en antaisi itsestäni aivan avutonta kuvaa olin pyytänyt ruunikkoa jäämään loitommalle kokouksesta. Hän oli onneksi ymmärtänyt ja nyt olin kaikin puolin valmis kohtaamaan nämä vieraat hevoset. En nähnyt syytä epäillä, että nämä kävisivät joukolla kimppuuni ja, vaikka niin kävisikin en kääntäisi selkääni. Taistelisin viimeiseen hengenvetoon saakka. Jaksan yhä ihmetellä sitä miten ajatukseni pomppaavat asiasta aivan kukkaruukkuun. Eivät ne siellä minun nitistämistäni suunnitelleet. Nyt oli käsillä vakava epidemia joka vaati nopeita toimenpiteitä, joista toivon mukaan päästäisi nopeasti yhteisymmärrykseen. Että olinkaan saanut melko paskan paikan laumalleni. Olimme ihan naapureita saastaisten taudin levittäjien kanssa. Miten raivostuttavaa.

Jahkaileminen ei käy mielessänikään, kun astelen reippaasti kokouspaikkaa kohden. Verkkaat askeleet pitävät minut hyvin liikkeessä. Eihän minun sopisi uutena johtajana suinkaan antaa muiden odottaa. Olisi annettava loistava ensivaikutelma. Täytyisi olla asiallinen ja maltillinen. Käytökseni ei kuitenkaan ollut pelkästään omissa lapasissani vaan muiden vastavuoroinen käytös vaikuttaisi minuun kovalla temmolla. Varokoot vaan jos joku rupeaisi minun varpailleni astumaan, loikkisin kolminkerroin pahemmin takaisin se oli varma.

Puska muuri estää kulkuni, kuin seinä konsanaan. Olin tainnut lähestyä aukeaa hieman eri suunnasta, kun Misa oli neuvonut. Pöh. Pahainen niljakas rehukasa ei voisi kuitenkaan minua pysäyttää. Hetken tuumin siinä, että olisiko tehokkaampaa loikata pusikon ylitse vai rynniä suoraan sen lävitse. Valikoin hyppäämisen, vaikka en nyt mikään erityisen taitava hyppääjä ollutkaan. Peruuttelin pusikon läheisyydestä askeleen tai toisen verran kunnes parin reippaan askeleen myötä saan itseni ponnistettua ylitse, vaikka tunnenkin lehtien kutittelevan harmaata vatsaani. Laskeudun ehkä aavistuksen kömpelösti, mutta nopealla silmäisyllä ei sitä tainnut kukaan edes huomata. Suoristauduin hyvään ryhtiin ja aloin pälyillä ympärilleni. Olinko tosiaan ainoa paikalla?
Lähdin astelemaan keskiosaa kohden. Hieman kummuksi nouseva aukio oli epäilemättä oikea paikka. Olin suorastaan varma, että tämä oli se paikka jossa minun juuri kuului olla. Söisin, vaikka harjani jos näin ei olisi.
Samassa erotan puhetta. Täällä siis oli muitakin. Seuraan äänen suuntaan ja pystyn erottamaan kolmen hevosen joukon. Eli kaikki eivät olleet vielä paikalla. En siis ollut edes viimeinen. Helpottavaa.

Jäätävä esiinmarssini ei varmaan jää muiltakaan huomaamatta. En tuo olemuksellani esiin töykeyttä vaan pyrin vaikuttamaan asialliselta.
"Päivää vain," tervehdin. "Strangler Cleopatra, Tasankolaisten uusi johtajatar," esittäydyn sitten kolmen koplalle. Ja pitihän sitä uututta hieman korostaa.

» Jausaa! Ensimmäisiä pelauksia poissa olevuuteni jälkeen. Älkää kuolko. :')
Wohweli
 

Re: Jokaisesta joku välittää [YM - HM]

ViestiKirjoittaja kujakettu » 18. Heinä 2012 01:49

LEÍMAJ JEEK SKRÁK

Matkantekomme oli ollut varmasti hitaampaa kuin muiden, koska en ollut suinkaan lähtenyt kokoukseen yksin - koin tarpeelliseksi esitellä muille johtajille Shiningin koska hän oli nyt johtajatar vierelläni, ja Heraa ei todellakaan voinut jättää yksin kun ikää hänellä ei ollut vielä viikkoakaan. Toivon vain ettemme olisi aivan kamalan paljon myöhässä tai hidastaisi toisia muilla tavoilla.
Vilkaisen kuitenkin vierelläni kulkevaan Shiningiin ja vierellämme huomattavan pirteästi ravaavan pienen tyttösen puoleen hymyillen. Kokouksen aihe oli vakava, tiesinhän minä sen - mutta en silti pystynyt vielä kaiken onneni keskellä olemaan niin kamalan vakava. Se varmaan tulisi vasta kun pääsisin keskusteluun muiden kanssa, toistaiseksi kaikki tuntui vain epätodelliselle.
"Kaikki hyvin?" kysäisen huolehtien Shiningilta.
"Ethän kuole jännitykseen tai mitään..?" jatkan.
"Tosin minäkään en ole tavannut heistä suurta osaa kasvotusten. Itse asiassa...", aloitan lauseen mutta se jää kesken kun hämmennyn niin paljon. Minä, Gamette, Valentino, Merel, Kavar, Quilla... Sitten Iris. Sen jälkeen en ollut tavannut ketään. Ja mikäli tietoni pitivät kutinsa..
"Luoja paratkoon, onko Gamette ainut jonka olen tavannut aikaisemmin?" parahdan äkkiä häkeltyneesti, vilkaisten ensimmäistä kertaa vähän hätääntyneemmin Shiningin puoleen.
"Jestas...", jatkan sitten toivuttuani hämmennyksestäni, puolittain itsekseni mutisten. Niinkö paljon aikaa oli kulunut?

Lopulta maisema alkaa näyttää jo verrattain tutulta.
"Olemme lähellä", totean, vaikka olihan Shining tainnut itsekin olla yhteiskokouksessa. Vai oliko?
Katseeni eksyy Heraan, joka näyttää nyt jo hieman uupuneemmalta. Lasken päätäni ja puhallan hieman lämmintä ilmaa pikkuisen turvalle.
"Olemme pian perillä, jaksa vielä vähän nuppuseni", sanon hiljaisesti pikkuiselle, hidastaen hieman tahtia pikkuisen kulkemista helpottamaan.

Pienen ajan kuluttua näen lopulta pusikon jonka takana aukio avautuisi. Suljen hetkeksi silmäni ja henkäisen syvään.
"Tästä se lähtee", totean puolittain itsekseni, puolittain Shiningille. Sitten otan ensimmäiset askelet pusikon lovitse toiselle puolelle.
Luon yleiskatsauksen siitä mitä näen. Neljä hevosta... Emme olleet vielä ihan viimeisiä. Katson rohkaisevasti rakastani ja lähden kulkemaan toisia kohden rauhallisesti.
Päästyäni perille, nyökään Gametelle hieman hymyillen tervehdykseksi. Vilkaisen palominon väriseen, minua korkeampaan tammaan ja muistelen hieman mitä olen kuullut.
"Loskainen Syysaamu?" kysäisen. "Lumihevosten johtajatar?" jatkan ja nyökkään hänelle tervehdykseksi.
Suuri hiirakko tamma näyttää koonsa ja olemuksensa puolesta varsin vaikuttavalta.
"Tasankolaisten johtajatar, oletan", sanon sitten nyökäten hänellekin tervehdyksen. Nimestä en ollut aivan varma, hän oli uusin johtajista. Cleopatra ehkä? En viitsi kuitenkaan sinutella toista lyhyemmällä nimellä kun en ole ennen edes tavannut häntä, joten toivon että hän viitsii esitellä itsensä.
"Ja te olette sitten oletettavasti aavikkolaisten johtaja. Maustamaton Kermaviili, jos muistan oikein?" sanon katsoen korkeampaa liinakkoa oria. Hän näytti varsin rennolle tapaukselle.
Nielaisen kerran ja vilkaisen kaikkia.
"Belshet Stonehead näyttää uupuvan edelleen", sanon sitten toteavasti, "ja minä olen tosiaan vuoristolaisten johtaja Leímaj Jeek Skrák. Olkaa kilttejä ja kutsukaa Lejkaksi, minua ei ole siunattu kovin kauniilla nimellä. Mutta te ehkä haluatte silti tietää kenet toin mukanani", jatkan hieman hymyillen ja viittaan turvallani puolisoni ja tyttäreni puoleen.
"Saanko esitellä Shiningin, hän on puolisoni ja näin ollen myös vuoristoponien johtajatar", sanon sitten nyökäten rakkaani puoleen, "koin tarpeelliseksi esitellä hänet teille. Ja esikoistyttäremme Hera."
Nyökkään pikkuisen puoleen, joka vaikuttaa tällä hetkellä varsin uupuneelta matkanteosta.
"Hän ei ole viikonkaan vanha, joten matkanteko oli vähän hidasta", selitän sitten.
kujakettu
 

Re: Jokaisesta joku välittää [YM - HM]

ViestiKirjoittaja Sussu » 18. Heinä 2012 03:03

Shining

Jännitys todella tuntuu vatsanpohjassa asti, aina vain selvemmin kun matka lyhenee ja olemme lähempänä kokouspaikkaa. En luultavasti osaisi suunnistaa sinne omin avuin, mutta mitäpä minä sinne olisin ilman Lejkaa mennytkään.
..vaikka minä kai olenkin olevinani johtaja siinä missä puolisonikin. Johtajatar.
Kaikki hyvin? Käännän katseeni Lejkaan ja nyökkään. Seuraavaan kysymykseen sen sijaan pudistan päätäni. En minä varmaan jännitykseen kuolisi, vaikka puhuminen tuntuukin tuottavan ongelmia jo tässä vaiheessa. En kuitenkaan voi olla hymyilemättä ja lopulta naurahtamatta vaimeasti, kun Lejkakin vaikuttaa hivenen hermostuneelta.

Annan hänen kuitenkin puhua, luoden ruunikkoon vain katseen aina välissä. Yritän todella kuunnella häntä, mutta samaan aikaan minun on sekä pidettävä silmällä Heraa ja keskityttyä vähän omiin ajatuksiini. Sen lisäksi, että olin matkalla ihan oikeaan johtajien kokoukseen jossa minut esiteltäisiin johtajatarena, oli saarella meneillään jotain sellaista mikä voisi uhata myös pienen Heramme henkeä.
Havahdun, kun Lejka avaa taas suunsa. Katsahdan ympärilleni enkä tosiaan osaa sanoa, näyttääkö paikka tutulta vai ei. Vaikka olinhan minä yhteiskokouksessa ollut.
Aukiokin näyttää tyhjänä aivan toisenlaiselta, kuin yhteiskokouksen aikana. Katson, että myös Hera tajuaa astella eteenpäin pusikosta huolimatta. Hän vaikuttaa uupuneelta, ja osittain sekä häntä että itseäni kannustaakseni kosketan turvallani pikkuista kaulaa.
Ja kuten Lejkakin toteaa, tästä se lähtee.

Jännitys on vähällä pysäyttää minut siihen paikkaan, enkä tosiaan tiedä mitä tekisin jos en luottaisi Lejkaan niin paljoa kuin luotan. Silmäilen melkein kuin apua anoen sekä häneen, Heraan että lopulta muihin johtajiin, jolloin viimeistään haluan juosta pakoon.
Mutta minun ei tarvitse kuin seisahtaa Lejkan vierelle. Huomaan olevani melkein kiinni hänen kyljessään, mikä tuskin antaa kovin varmaa vaikutelmaa minusta, mutta enhän minä hyvänen aika sentään olekaan yhtään varma tästä..
Näytän vähintäänkin alistuneelta yrittäessäni olla pieni ja huomaamaton Lejkan vierellä. Ainakin saan aikaa hengittää, kun ruunikko käy johtajat lävitse ja tervehtii heitä. Vilkaisen kerran myös Heraan, enkä enää ole varma pitäisikö minun keskittyä olemaan hyvä äiti ja mahdollisimman lähellä häntä vai painautuisinko yhä tiiviimmin Lejkan kylkeen.

Ainakin Hera vaikuttaa sen verran uupuneelta edelleen, että hän tuskin häiritsisi kokousta millään muotoa. Varsathan olivat toki energisiä, ja voisin minä aina tarvittaessa siirtyä sivumpaankin hänen kanssaan.. Tekisin sen oikein mielelläni. Mutta ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että muissa johtajissa olisi jotain vikaa ollut.
Lejkan lausuessa nimeni sydämeni tuntuu hypähtävän kurkkuun asti, jolloin käännän vikkelään katseeni muihin. Jokainen heistä on minua kookkaampi ja huokuu johtajan itsevarmuutta, mitä epävarma mieleni tuntuu vain korostavan.
"Hei", tervehdin melko ohueen sävyyn, hiljaa kuin ääntä ei meinaisi tulla kurkustani. Tunnen itseni kovin pieneksi ja turhaksi, mutta ihan tosi yritän kiinnittää huomioni Heran sijaan muihin paikalla oleviin, minulle lähes tuntemattomiin hevosiin. Vaikka pidänkin silmällä myös varsaani.

Maustamaton Kermaviili

Ehdin jo todella miettiä, eivätkö johtajat enää löytäneet tälle aukealle vai mikä oli mennyt pieleen, kun ketään ei näy eikä kuulu. Alan tuntea oloni jo lähes epätoivoiseksi katsoessani suurta, tyhjää aukiota, jolla ei ole ketään minun lisäkseni.
Äkkiä korviini kantautuu kuitenkin ääntä, joka kuulostaa tismalleen siltä kuin joku olisi sittenkin löytänyt paikalle. Pyörähdän välittömästi oikeaan suuntaan, ja vaikka olenkin jännittynyt ja hivenen ahdistunutkin, en voi olla ilahtumatta kun näen tamman astelevan lähemmäs. Epäilemättäkin yksi johtajista, ja vaikka syy miksi olemme täällä nyt onkin ilman muuta kamala ja kylmää minunkin mieltäni, hymyilen lämpimästi tervehdykseksi ja nyökkään.
Loskainen Syysaamu.. Harmillista, ettemme olleet aikaisemmin tavanneet. Meillä olisi ollut varmasti enemmänkin yhteistä.

Emme ole pitkään kahden vaikka olenkin valmistautunut käymään hetken kevyempää keskustelua, muita odotellessa. Ensin paikalle tullut vaalea tamma tervehtii Loskaa, sitten varmistaa minun olevan Maustamaton Kermaviili. Nyökkään myös hänelle, väläytän taas lempeän hymyn ja sitten keskityn taas katsomaan ja kuuntelemaan ympäristöä.
Ennen kuin ehdin edes ihmetellä, kuinka samaan aikaan hevosia alkaakaan ilmestyä paikalle jolla hetki sitten olin yksinäni, näköpiiriin astelee taas varsin näyttävästi Strangler Cleopatraksi itsensä esittelevä johtajatar. Mittailen häntä lyhyesti katseellani.
"Aavikkohevosten johtaja, Maustamaton Kermaviili", esittelen itseni siltä varalta, ettei tämä uusi johtajatar vain jättäisi sitä tajuamatta.

Ympäristön katselun sijaan jäänkin mittailemaan toisia katseellani, muodostamaan jokaisesta jonkinlaisen mielikuvan. Lasken mielessäni kuinka moni puuttuu. Ei moni.
Näen jälleen liikettä, jolloin katseeni kiinnittyy kahteen poniin. En heti edes tajua, että heillä on mukanaan myös aivan pieni varsa, ja viimeistään hänet huomattuani yllätyn.
Vuoristoponien johtaja esittelee itsensä Lejkaksi. Hänen mukanaan oleva tamma on pieni ja kovin epävarman oloinen, joten hänelle hymyillessäni pyrin vaikuttamaan erityisen rohkaisevalta.
Nyökkään jälleen hyväksyvästi, kun kuulen nimeni. Itsensä lisäksi Lejka esittelee myös puolisonsa Shiningiksi ja varsansa Heraksi, jolloin katseeni käy ensin vanhemmassa ja sitten nuoremmassa rautiaassa.

Lämmin katseeni pysähtyy varsaan, joka on suloinen kuin mikä. Vuoristoponien johtajapariskunnan varsa, varsinainen prinsessa siis. Huokaisen syvään ja toivon, ettei kovin moni pistä merkille hiukan surumielistäkin ilmettäni, kun katson hymyillen lapseen.
Niin pieni ja viaton. On todellakin väärin, että pahimmassa tapauksessa hänenlaisensakin joutuvat kärsimään taudista, josta tiedämme aivan liian vähän.
Kokoan itseni, irrotan vastentahtoisesti katseeni joukon nuorimmasta ja mietin taas hetken. Ylänköhevosten johtaja ei ole vielä ilmestynyt paikalle, muttei tässä taida niin älytön kiire olla ettemme voisi odotella enää hetkeäkään.
Sussu
 

Re: Jokaisesta joku välittää [YM - HM]

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 19. Heinä 2012 03:00

[ ...pffft... Okei, eli taas on selityksen ja anteeksipyynnön paikka. Sain tuolla ilmoittamani reissun aikana tietää, että meillä oli pikkuinen tuhoeläinongelma yläkerrassa (ikäviä ötököitä mönki lattialla...) ja niiden hävittämisessä meni eilinen ja tämä päivä, enkä alkanut mahduttamaan ilmoitusta asiasta aikatauluuni. Nyt on toivottavasti tällaiset yllätykset ohi vihdoin ja viimein ja saa vähän tuulta siipien alle tämä minunkin pelaamiseni. Pahoittelen viivästystä 8C ]

Kohtaamispaikkamme oli saaren keskiosissa ja olin suunnannut niitä kohti viipymättä heti sen jälkeen, kun Faramir oli minulle viestinsä tuonut. Ja minä uskon käyneeni yhteismaan aukion tuntumassa useaan kertaan sen suuren yhteiskokouksen jälkeen, joten kyllähän minun kaiken järjen mukaan piti osata reitti. Metri metriltä pahenevat näkymäni mahdollisesta tulevaisuudesta kyllä häiritsivät järjellistä ajatteluani ja muistia, mutta minun olisi pitänyt pysyä oikealla reitillä jo juurikin asian vakavuuden takia.
Nimenomaan olisi. Minä olin kuitenkin kiireessä ja hädässä kulkenut harhaan usemman kilometrin ja myöhästynyt. Olin myöhästynyt tähän asti kenties tärkeimmästä, sekä minun kohdallani ensimmäisestä johtajien kokouksesta.

Olin kiihdyttänyt raviin löydettyäni suunnan uudelleen yhteismaan rajalla ja jatkanut vaihtelevasta maastosta ja hienoisesta uupumuksesta tasaiseen tahtiin. Metsässä ehdin vielä epäröidä muutamaan otteeseen, sillä maisema oli muuttunut melkoisesti vuodenajasta johtuen. Olin eksynyt jo kerran ja käyttänyt arvokasta aikaamme sähläämiseen ja hätiköintiin, joten oli parempi katsoa ympärilleen ennemmin kuin päätä pahkaa sännätä väärään suuntaan.
Havaittuani pieneltä, epätoivoiselta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen oikeat maamerkit, en enää aikaillut vaan nostin laukan välittämättä juoksuani ajoittain hankaloittavasta kasvillisuudesta.

Hidastan laukkani siihen aiempaan, pitkäaskeliseen raviin vasta kun erotan selvästi hevoset joita lähestyin. Siitä enää hidastamatta jatkoin perille asti ja jäin sitten hieman raskaasti hengittäen katsomaan läsnäolijoita. Ehdin todeta, että vain Gamette ja Leímaj Jeek Skrák olivat minulle ennestään tuttuja kasvoja ja että joukossamme oli laskujeni mukaan myös kaksi muutakin ponia.
"Pa-pahoittelen mitä syvimmin myöhästymistäni", henkäisin lopulta kuuluvalla äänellä ja laskin pääni syvään nyökkäykseen.
"Eksyin hieman matkalla. O-olen Belshet Stonehead, ylänköhevosten johtaja. Hienoa tavata teidät kaikki vaikka... tilanne onkin... tällainen."
Enkelikello
 

Re: Jokaisesta joku välittää [YM - HM]

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20. Heinä 2012 22:09

LEJKA

Shining vaikuttaa jopa herttaisen epävarmalta. Hänessä tuntuu hetken näkyvän se pieni, epäröivä poni johon aikanaan tutustuin, ja kaikessa karuudessaan se on aivan suunnattoman hellyyttävää. Hymyilen rakkaalleni rohkaisevasti, nyökäten pienesti. Hyvin menee.
Hera on kaikeksi onneksi rauhallinen, olisi ikävää jos hän juoksentelisi vallattomana ympäriinsä kun meillä oli kokous alkamassa. Kunhan ylänköläisten johtaja saapuisi paikalle..

Eikä kulu pitkäänkään, kuin aivan hervottoman kokoinen punaruunikko valkopää hevonen ilmestyy paikalle. Hyvä ettei ilmeeni venähdä aivan mahdottomasti, sillä ori on minua melkein kolmanneksen verran korkeampi, ja Heraa reilusti yli tuplaten.. Todella vaikuttava näky ainakin, ulkonäkönsä puolesta hän vaikutti hyvin.. noh, vaikuttavalta. Tosin niin Merelkin oli ollut, eri tavalla vain. Sellaisella tyynellä arvokkuudella.
Hymyilen kuitenkin hieman kun hän hengästyneenä pahoittelee myöhästymistään.
"No, tärkeintä on varmasti se että kaikki ovat nyt paikalla", totean hänelle rohkaisevaan sävyyn, vilkaisten muiden puoleen, hetken pidempään meidät koolle kutsuneen Maustamattoman Kermaviilin suuntaan.
Hänen esittelyynsä nyökkään tervehdyksenomaisesti. Heilautan turpaani Shiningin ja Heran puoleen.
"Toin puolisoni Shiningin sekä esikoisemme Heran mukanani. Shining on nykyään vuoristoponien johtajatar", kerron vielä orille joka ei ollut äsken kuulemassa esittelyä.
Puren sekunnin ajan huultani ja sitten käännän katseeni Maustamattoman Kermaviilin puoleen jälleen.
"Aloittaisimmeko?"
kujakettu
 

Re: Jokaisesta joku välittää [YM - HM]

ViestiKirjoittaja Siuri » 21. Heinä 2012 21:54

Meidän ei tarvitse kauaakaan odotella keskenämme, kun havahdun lähistöltä tulevaan ääneen. Käännän katseeni tulijan suuntaan, ja havaitsen saman tien tämän tutuksi. Pieni hymynhäivähdys käväisee kasvoillani.
"Kuten myös", saan sanottua ja jään kuuntelemaan, kun Gamette esittäytyy Maustamattomalle Kermaviilille.

Vaikka äsken aukio oli vielä hiljainen ja autio, alkaa hevosia tulla yksi kerrallaan tiuhaan tahtiin. Katson, kuinka harmaa suurikokoinen tamma kävelee ryhdikkäästi paikalle. Tasankohevosten johtajatar, olettaisin?
Ja niin hän esittäytyykin uudeksi johtajatareksi.
"Ja minä olen Loskainen Syysaamu, lumihevosten johtajatar", esittäydyn myös tammalle.

Hetki aikaa vain odottaa. Ketkä puuttuvat? Ylänköhevosten sekä vuoristoponien johtajat.
Huokaisen ajatuksissani syvään, mutta ulospäin yritän näyttää varmalta ja asialliselta. Ensimmäinen kertani, kun tapaan kaikki johtajat. Valitettavasti vain näissä tunnelmissa.

Ja seuraavaksi paikalle ilmestyy ruunikko ori. Hän ei kuitenkaan ole yksin. Hänellä on mukanaan liinakko tamma sekä pieni varsa. Hmm?
Ori kuitenkin astelee muiden johtajien sekaan ja näyttää nyökkäävän Gametelle. Sitten hän kääntyy minun puoleeni.
Saan vain nyökättyä takaisin, kun hän kysyy nimeäni ja laumaani. Sen jälkeen hän käy läpi muutkin johtajat ja lopulta esittelee itsensä Lejkaksi. Mukanaan hänellä on vuoristoponien johtajatar sekä heidän lapsensa.
En ollut aiemmin kuullutkaan vuoristoponejen johtajataresta, mutta en usko, että moni muukaan. Ainakin hänen esittelynsä viittaa siihen.

Ja viimeisenä paikalle astelee suuri ori, joka esittäytyy Belshet Stoneheadiksi, rajanaapurilaumamme johtajaksi.
Lejka esittelee Shiningin ja Heran vielä orillekin, ja koen tarpeelliseksi esitellä itseni vielä Belshet Stoneheadille - emmehän ole aiemmin hänenkään kanssaan tavanneet.
"Ja minä olen lumihevosten johtajatar Loskainen Syysaamu, mutta Lejkan tavoin voi minua mielellään kutsua Loskaksi", sanon vilkaisten Lejkaa ja sitten käyden katseellani kaikki vielä kertaalleen läpi.

Kaikki johtajat ovat vihdoin saapuneet. Lejka avaa ensimmäisenä suunsa ja katsoo Maustamatonta Kermaviiliä. Itsekin jään katsomaan häntä. Ehkä hän osaisi nyt tässä avata paremmin, mistä tässä kaikessa oli kysymys.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Jokaisesta joku välittää [YM - HM]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 21. Heinä 2012 23:43

Ei meitä tainnut enää montakaan edes puuttua. Ihan hyvä niin. Päästäisiin pian aloittamaan ja setvimään asiaa päämme puhki.
Kuulen sitten esittäytymisen suomenhevosten osalta. Toinen oli aavikkolaisten johtaja Maustamaton Kermaviili ja tamma oli lumihevosten johtajatar Loskainen Syysaamu. Nyökkään näille rennohkolla eleellä josta ei kuitenkaan puuttunut muodollisuutta.

Seuraava saapuja ei tule yksin. Se on pieni poni, seuranaan tamma ja vielä varsa. Pöh... Pitikö tänne varsakin raahata? Minkähän ihmeen vuoksi? En tietenkään viitsisi asiasta lainkaan huomauttaa vaan sopisi vain toivoa, että natiainen olisi hiljaa eikä tuottaisi häiriötä.
Ponit saapuvat joukolla luoksemme ja ruskea ottaa niistä aloittajan roolin käyden muita johtajia lävitse. Joko nämä olivat toisilleen tuttuja tai sana kiersi nopeasti. Minun kohdalleni hän ei nimeä osannut kuitenkaan sanoa. En siitä juurikaan pahastu. Ymmärsin tilanteeseen nähden, että nimeni saattoi joillekin vielä olla vieras.
"Nimeni on Strangler Cleopatra, mutta nimetkää kaikki huoletta Cleopatraksi," ehkä niin olisi parempi. Jos joku osaisi nimeni alkuosan suomentaa saattaisi se olla jopa hieman epäilyttävä. Olinhan monet kerrat harkinnut sen pois jättämistä, mutta jotenkin siitä oli tullut osa minua, se kytki minut vaijerin tavoin menneisyyteeni.
Vuoristoponien johtaja on pitkä niminen, mutta antaa sitten omaksi helpotuksekseni nimittää itseään Lejkaksi. Sen minä ainakin muistaisin jos en muuta. Saamme myös kuulla tämän puolison, tai muodollisemmin ilmaistuna vuoristoponien johtajattaren nimen joka on Shining. Lisäksi tuo napero joka on Hera. Nyökkään ymmärtäväisesti orin selittäessä matkan teon hitautta. Kai nyt tuollaisen toukan kesti eteenpäin madella. Kaikesta inhostani pientä otusta kohtaan en tuo sitä lainkaan ulospäin. Kasvoillani on vain asiallisen omainen ilme, joka piilottaa kaiken mitä ajatuksissani kieputtelin.

Seuraavalla saapujalla ei mene kauaa aiempaan porukkaan nähden. Seuraamme liittyy tällä kertaa vallan suuri ori. Yläköläisten johtaja jos oikein osaan olettaa. Tämä esittäytyy Belshet Stoneheadiksi ja takerrun väkisinkin suomennokseen kivipäästä. Mistähän lie peräisin.
"Tasankolaisten johtajatar Cleopatra," esittäydyn vielä tällekin orille, jättäen nyt ihan vain suosiolla etuliitteen pois.
Olimme siis kaikki paikalla. Vilkaisen varoen Maustamattomaan Kermaviiliin. Hänen kai kuuluisi johtaa tätä tilaisuutta, kun hänhän oli tästä kaikesta eniten tiedossa. Tai niin Misa oli minulle kertonut. Lejka ehdottaa aloittamista ja nyökkään yhtämielisyyden osoitukseksi.
"Kaipa se on aloitettava, että saadaan jotakin aikaan," tokaisen normaaliin sävyyn.
En näe syytä sille, että miksi Maustamattoman kermaviilin täytyisi kerrata tapahtuneet vielä uudelleen. Johan me kaikki ne tiesimme, kun olimme tännekin saakka osanneet. Olisiko siis mentävä suoraan asiaan?

» Toivottavasti ei mennyt hirveän sekaisin. xd
Wohweli
 

Re: Jokaisesta joku välittää [YM - HM]

ViestiKirjoittaja Sasu » 23. Heinä 2012 19:21

En tiedä, kuinka kauan Loska ja Maustamaton Kermaviili ovat odotelleet aukealla, mutta nyt meidän ei tarvitse seisokella täysin toimettomana kovin kauaa. Reilusti meitä kolmea korkeampi hiirakko saapuu luoksemme reippaasti ja hyvin itsevarman oloisesti. Hänen esittäytyessään nyökkään tervehdykseksi ja mainitsen nimeni ja edustamani lauman. Cleopatran johtama tasankohevosten laumahallahan taitaa olla laumattomien alueen kanssa yhteistä rajaa jopa enemmän kuin Maustamattoman Kermaviilin laumalla, joten suurella hiirakolla ja hänen toimillaan on varmasti suuri rooli taudin leviämisen estämisessä. Toki me läntisetkin laumat voimme auttaa esimerkiksi laumattomien rajan vartioinnissa, jos aavikkolaiset ja tasankolaiset vain päästävät vieraita vahteja mailleen. Mutta sitä on turhaa enää käydä läpi päänsä sisällä vaiti, kun toivottavasti piakkoin pääsemme viimein keskustelemaan asiasta joukolla.

Ainakin metsiköstä kantautuu lupaavia askelten ääniä, vaikkakin tulijoita kuuluu olevan useampi kappale. Tällä kertaa yksi tulijoista onkin minulle ennestään tuttu, ja vastaan Lejkan nyökkäykseen hymyillen hienoisesti. Katsahdan tarkkaavaisesti Lejkan mukana tullutta tammaa ja varsaa, kun vuoristoponien johtaja esittelee heidät. Hymyilen lämpimästi rautiaalle hänen tervehtiessään meitä kuulostaen melko aralta.
"Minä olen Gamette, johdan metsäponeja. Hauska tavata teidät kummatkin. Varsanne on oikein suloinen", lausahdan hymyillen edelleen. Shining vaikuttaa kovin aralta ja hermostuneelta, mutta siitä huolimatta häneen olisi mukava tutustua paremmin. On sääli, että vaikka Lejka ja minä olemme olleet virkatovereita jo hyvän aikaa, emme ole tavanneet kokousten ulkopuolella. Nyt ei kuitenkaan taida olla arkipäiväisen rupattelun aika, ja huomaankin toivovani, että myös ylänköhevosten johtaja saapuisi paikalle pian, jotta pääsisimme aloittamaan. Jos taudin työntäminen pois mielestä auttaisi, tekisin sen toki mielelläni, mutta tämä vaatii tekoja. Välinpitämättömyys on pahinta, mitä tällaisessa tilanteessa voisin kuvitella.

Raskaat askeleet saavat minut kääntämään katseeni puiden lomaan, ja pian erotankin suorastaan valtavan hahmon, joka lähestyy meitä. Belshet Stonehead pahoittelee myöhästymistään, mutta nyökyttelen hänelle Lejkan sanojen tueksi. Pääasia, että jokainen meistä löysi paikalle ja että olemme nyt valmiita kääntämään huomiomme täydellisesti siihen syyhyn, joka meidät tänne toi. Lejka ehdottaakin aloittamista, ja vilkaisen myös Cleopatraa hänen puhuessaan. Otan puoli askelta taaksepäin, jotta näkisin myös ylänköläisten johtajan kasvot paremmin joutumatta katselemaan niin kovin yläviistoon. Vaikka Maustamatonta Kermaviiliä minä oikeastaan katsonkin, ainakin nyt, sillä hänellähän on asiasta ensikäden tietoa ja hän meidät kutsuikin koolle. Toki viestinviejä kertoi pääasiat, mutta haluasin kuulla, mitä orilla itsellään on sanottavana aiheesta nyt, kun se on mahdollista tehdä kasvokkain.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Jokaisesta joku välittää [YM - HM]

ViestiKirjoittaja Sussu » 24. Heinä 2012 22:28

Jostain kaikuu korviini askeleita, jotka saavat katseeni välittömästi kääntymään oikeaan suuntaan. Silmäni laajenevat aavistuksen, mutten ryhdy ainakaan ääneen ihmettelemään ylänköhevosten johtajan suurta kokoa. Tai oletan hänen olevan kyseinen henkilö, ja suurikokoisen orin tullessa luoksemme minä varmistun asiasta. Belshet Stonehead siis.
"Aavikkohevosten johtaja Maustamaton Kermaviili", esittelen itseni vaikka kaikki muut ovatkin jo tainneet kertoa nimensä ennen minua, ja nyökkään katse orin kasvoissa.
Lejka ehdottaa aloittamista ja Cleopatrakin sanoo jotain, minkä jälkeen minusta tuntuu siltä kuin kaikki tai ainakin suurin osa paikalla olevista odottaisi minun avaavan suuni.

Pieni jännitys tuntuu taas sisälläni, mutta rykäisen vain ääntäni selvemmäksi ja mietin, mistä aloittaa. Kuinka paljon viestinviejät olivat heille kertoneet ja kuinka tarkkaan he muistivat viestin? Hermostuisivatko he turhasta toistamisesta, vai olisiko asiat hyvä kerrata?
"Viestinviejät ovat jo varmasti kertoneet teille kaiken tarpeellisen, mutta kertaan silti lyhyesti kaiken sen, mitä tiedän", saan vihdoin sanottua, hiukan jännittyneen oloisena uudesta tilanteesta. Katsahdan vielä kertaalleen jokaiseen vastalauseita odottaen, mutta avaan pian taas suuni.
"Tapasin sairaan hevosen aivan sen rajan tuntumassa, mikä erottaa laumamme alueet laumattomien alueista. Hän oli aivan lopussa ja kaikki mitä ori ehti minulle kertoa oli se, että tauti on tarttuva ja tappanut jo useita laumattomia. Hän oli aivan lopussa, mutta selvästi matkalla rajalle tavatakseen vielä jonkun laumalaisen voidakseen varoittaa muitakin saaren asukkaita.."

Vedän syvään henkeä. Äkkiä oloni on jotenkin huono, mutta toivon etten näytä hirveän järkyttyneeltä tai epävakaalta muiden silmissä.
"Hän kuoli siihen paikkaan. En ainakaan ehtinyt pistää merkille muita oireita kuin pään paiseet, kamala yskä, vuotavat sieraimet ja.. no, laihuus tuskin on niin olennainen juttu, mutten usko sen johtuvan pelkästään ruokapulasta." Katseeni kiertää taas jokaisen kasvoissa, keskittyessäni hetken aikaa vain hengittämään syvään.
"Ajattelin, että pelkän varoittamisen sijaan meidän olisi syytä kokoontua miettimään, voimmeko tehdä mitään taudin leviämisen estämiseksi", selitän vielä, minkä jälkeen meinaan jo hiljentyä.
"En tiedä, miten tai kuinka helposti tauti tarttuu, mutta ainakin itse olen voinut toistaiseksi ihan hyvin", tokaisen vielä pikaisesti. Niin, fyysisellä tasolla ainakin..
Sussu
 

Re: Jokaisesta joku välittää [YM - HM]

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 26. Heinä 2012 00:46

[ Tämä vähän venyi pituutta, pahoitteluni... Ohjeistan sen verran, että oikeastaan vasta kolme viimeistä ovat vähän informativiisempää asiaa itse kokouksen tiimoilta ja muu on jotain ihmeellistä... ]

Vuoristoponien johtaja kuittaa myöhästymiseni rohkaisevaan sävyyn ja selittää sitten myös äsken havaitsemani kaksikon paikallaolon. Luon ensin hieman hämmentyneen katseen liinakkoon, laihan näköiseen tammaan jonka Leímaj Jeek Skrák oli esitellyt puolisokseen ja vuoristoponien johtajattareksi. Sitten kuitenkin soin hänellekin kunnioittavan, pitkän nyökkäyksen, enkä voinut olla vilkaisematta hymyillen vaaleanraudikkoon tammavarsaan. Heidän tyttärensä oli saattanut joutua hieman liian vakavaan tilanteeseen, mutta eihän noin pientä lasta voinut erottaa vanhemmistaan kokouksen ajaksi. Varsinkaan tällaisina aikoina he eivät ehkä olisi halunneet laskea varsaa silmistään, vaikka olisivat voineetkin.
Vilkaisin nopeasti paikalle kerääntyneiden hevosten kehää ja hymyni sammui. Toisaalta miten edes nuorimpia voisi suojella taudilta jota saattoi aivan hyvin kantaa joku meistä? Jopa vuoristoponien nuoren perillisen vanhemmat saattoivat olla vaarallisen taudin kantajia. Tilanne oli todellakin niin vakava, että olisin mielelläni pyytänyt nuorta Heraa sulkemaan korvat ja silmät ja suojautumaan tältä hiipivältä pahalta. Ei sekään muuttaisi totuutta, mutta tuntuisi aika armolliselta.

Seuraavaksi minulle esittäytyi Loskainen Syysaamu, joka johti lumihevosia. Häneen minun katseeni pysähtyikin tavallista pidempään, sillä mieleeni palautui kauan aikaa sitten sademetsässä käyty painava keskustelu. Dark Iris, lumihevosten johtajaa aiemmin sijaistanut appaloosatamma oli tunnustanut minulle luovuttaneensa virkansa pois puolivahingossa vastuunsa painamana ja antanut minulle jonkin aivan toisen hevosen nimen. Tästä vain pari kuukautta eteenpäin oli viestinviejä tiedottanut minulle, että lumihevosten johto oli vaihtunut jälleen ja tässä tämä uutisen päähenkilö nyt sitten oli. Olisin mielelläni kysynyt viestinviejältä tuolloin, mikä oli mennyt vikaan tämän Irisin valitseman Pandan suhteen, koska olin hieman huolissani siitä miten lumihevostamma ottaisi nämä asiat. Hänhän oli syytellyt itseään silloin kovasti, kun olimme asiasta puhuneet ja kun olin viimeksi kohdannut hänet, hän oli maannut loukkaantuneena ja lannistuneena yhteismaalla. Sekään ei kuitenkaan olisi ollut reilua Irisia kohtaan, sillä en ole varma halusiko hän kaikkien laumatovereidensa tietävän tapahtuneesta. Niinpä olin pitänyt tietoni ominani ja kiittänyt viesintiviejää tiedosta, mitään kysymättä.
Ehkei asian kysyminen kävisi päinsä täälläkään? Ja oliko sillä loppujen lopuksi väliä, Loska vaikutti nyt näkemäni perusteella ystävälliseltä ja miellyttävältä tammalta.

Nyökkäsin hänelle ystävällisesti ja painoin tuntomerkit mieleeni jäämättä miettimään asiaa sen enempää. Hänethän minä olin joka tapauksessa halunnut tavata siitä asti, kun johtajanvaihdoksesta kuulin, sillä lumihevoset olivat rajanaapureitamme. Olisin halunnut muun muuassa tiedottaa hänelle siitä, että ylänköhevosilla oli tällä hetkellä käytettävissään vain yksi rajavartija. Yksi hevonen ei millään voinut vartioida itsekseen maidemme rajoja, varsinkaan jos saarella liikkui tarttuva tauti ja raaka murhaaja. Enkä ollut sitä paitsi saavuttanut Tornadoakaan kertoakseni hänelle, mitä oli tekeillä. Yrittäisin tietenkin korjata asian mahdollisimman pian, mutta ehkä minun kannattaisi kuitenkin ilmoittaa asiasta tänään tälle Loskalle ja...
Tasankohevosten johtajalle. Johtajattarelle? Suurimerkkinen hiirakko tamma esittäytyi Cleopatraksi, tasankohevosten johtajaksi. Hän oli näin ollen se Kavarin seuraaja, jonka omaan laumaani kuuluva Varia oli tehtävään pyytänyt. Hämmentyneenä nyökkäsin hänellekin nopeasti ja jäin tarkastelemaan rotevaa tammaa.
Hän ei kyllä vaikuttanut ollenkaan hämmentyneeltä, vaikka tilannetta ajatellen se olisi tuntunut aika luonnolliselta. Edellisen johtajan tragedia ja kaikki. Minä sen sijaan jäin katselemaan häntä hieman epävarmana, vaikka pelkäsinkin, että se oli hieman epäkohteliasta. Hän oli korvannut keväiseen kohtaamiseen asti vakaalta ja turvalliselta tuntuvan Kavarin niin nopeasti ja hirvittävän tilanteen pakottamana, etten tiennyt miten minä häneen suhtautuisin. Tietenkin minun tuli kunnioittaa häntä ja luotin kyllä Varian arvostelukykyyn sinänsä, mutta tilanne oli vain niin outo, niin traaginen, niin... väärin?

Käänsin salamannopeasti katseeni vielä metsäponien johtajattareen kieltäytyen ajattelemasta noin epäreilusti ja kapea-alaisesti. Kavar-parka oli menettänyt tasapainonsa tyystin ja asiat muuttuneet tasankohevosten laumassa, kuten ilmeisesti monissa muissakin. Enhän minä epäillyt Loskaakaan, ihmettelin vain mitä lumihevosten keskuudessa oli mahtanut tapahtua! Olin taas niin kamala, niin kamala... Cleopatra ei antanut minulle mitään syitä epäillä itseään ja eikös eräs ihmistenkin suuri johtajatar ollut samanniminen? Hän oli kyllä kuollut aikoja sitten, mutta kuitenkin.
Gamette oli minulle entuudestaan tuttu kasvo, ainoa vuoristolaisten johtajan lisäksi. Tervehdin myös häntä nyökkäyksellä ja käänsin sitten huomioni vielä meidät paikalle kutsuneeseen liinakkoon oriin. Hän esitteli itsensä minulle ja tervehdin häntä kuten muitakin: lyhyellä, arvokkaalla nyökkäyksellä.

Sitten Cleopatran tokaisu palautti ainakin minut harhailemasta ajatuksineni nimissä, kasvoissa ja muiden laumojen sisäisissä asioissa. Edes mielessäni viime aikoina paljon pyörinyt Kavar ei enää voinut viedä huomiostani pois murto-osaakaan.
Maustamaton Kermaviili selvitteli kurkkuaan ja minä kohotin pääni, tarkensin kuuloani ja tunsin samalla kuinka mieleeni palasi raskaana taakkana huoli ja minua äsken poltellut vimmainen kiire. Äsken olin juossut ehtiäkseni kokoukseen, mutta matkani aikana vallinnut kiire oli vain osa suurempaa kokonaisuutta: kauanko meillä olisi aikaa toimenpiteisiin, ennen kuin tauti iskisi täydellä voimallaan laumojemme keskuuteen?
Siihenhän me olimme tulleet etsimään vastausta, siihen ja moneen muuhun tärkeään kysymykseen.

Liinakko kertoi henkilökohtaisesti tapaamastaan laumattomasta, joka oli tiennyt tuoda hänelle tietoa viimeisillä voimillaan. Ja koska hän oli kuollut nyt joukossamme seisovan aavikkolaisjohtajan jalkojen juureen, ei meillä ollut mitään syytä epäillä tilanteen vakavuutta tai tietojen paikkaansa pitävyyttä. Tämä oli kamalaa. Tämä oli niin kamalaa ettei mistään kamalammasta ollut väliä ja Maustamaton Kermaviili oli toiminut oikein kutsuessaan meidät koolle.
Huomaan purevani hampaita yhteen lähes kivuliaasti yrittäessäni sulattaa tätä tietoa ja kerratessani liinakon antamia sairauden oireita hetken päässäni. En ollut huomannut mitään sellaista ylänköhevosten mailla, mutta en minä toisaalta ollut taas aikoihin ketään tavannutkaan. Pitäisikö minun kysyä asiasta parantajaltamme, Afgeleopen Zoelta? Hänen luokseenhan sairas hevonen ensimmäisenä hakeutuisi?

Nielaisen ja aukaisen kaiketi ensimmäisten joukossa suuni koittaen välttää pelon heijastumista ääneeni. Minä mielelläni pysyisin vielä optimistisena, mikäli kukaan paikallaolijoista ei voisi tarjota tietoa sairastuneista myös laumojen sisällä.
"En ole huomannut kuvailemiasi oireita kenelläkään ylänköhevosista. Kysyn asiasta vielä parantajaltamme, onko hän havainnut jotain hälyttävää. Mutta... tapaamasi hevonen sanoi, että tauti on levinnyt vain laumattomien mailla. Se on jo yksinään hirveää, mutta jos... Olisiko mahdollista, ettei tauti ole levinnyt vielä kauemmaksi? Sinä et ole havainnut mitään tavallisuudesta poikkeavaa omassa terveyden tilassasi? Sehän tarkoittaisi, että laumattomien maiden entistä tarkempi sulkeminen voisi..." Suljen äkkiä suuni ja vilkaisen nopeasti ympärilleni häkeltyneenä.
"En... en tarkoita sitä, etteikö laumattomia pitäisi auttaa. Laumoissamme on parantajia, ehkä he tietävät taudista jotain ja osaavat ehdottaa, miten tämän kaltaisten tautien suhteen kannattaisi toimia."

[ ed:// no tuli tästä vähän pitkä... voivoi... ]
Enkelikello
 

Re: Jokaisesta joku välittää [YM - HM]

ViestiKirjoittaja Siuri » 27. Heinä 2012 23:16

Tasankohevosten johtajatar myötäilee Lejkaa, ja pienen huomaamattoman rykäisyn jälkeen Maustamaton Kermaviili aloittaa puhumisen.
Hän kertoo sen, minkä Mozzarella oli minulle kertonut vain hetkiä aiemmin ennen tätä kokousta. Nyt kuitenkin kuulen kaiken paljon yksityiskohtaisemmin, ja viimeistään tässä vaiheessa ymmärrän, kuinka vakavasta asiasta todellisuudessa oli kyse.
Kuuntelen tarkasti, kun Maustamaton Kermaviili kertoo, miten jokin hevonen oli kuollut hänen jalkojensa juureen. Vielä tarkemmin kuuntelen joka ikisen piirteen, joista taudin voi tunnistaa. Päässä olevat paiseet, yskä, vuotavat sieraimet. Ja laihuus.
Ja siinä oli kokouksen syy. Niin, hyvä pointti. Turha sitä on vain varoittaa taudista, vaan meidän on todella tehtävä jotain taudin leviämisen eteen.
Maustamaton Kermaviili kertoo voineensa hyvin, ja totean mielessäni, että myös itse olen tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin koskaan.

Ja sitten ylänköhevosten johtaja Belshet Stonehead ottaa puheenvuoron ja kertoo ylänköhevostenkin mailla kaiken olevan oletettavasti kunnossa.
Hän jatkaa kuitenkin puhumista laumattomien tilanteesta. Ja vaikka hän sulkee suunsa, niin ymmärrän hänen pointtinsa, ja olen täysin samaa mieltä. Jos laumattomat juoksentelevat ympäri saarta levittämässä tautia, on suuremmalla osalla hevosista riski sairastua. Mutta jos he todella ovat vain omalla alueellaan, ei taudin leviämisen todennäköisyys ole niin suuri. Mutta ei heitäkään voi jättää oman onnensa nojaan, pakko meidän on jotain tehtävä.
Ja parantajat. Rijm. Hän ehkä osaisi auttaa, jos hän vain tietäisi, mistä tässä on kyse.
"Olen samaa mieltä Belshet Stoneheadin kanssa siitä, että laumattomien maat olisi hyvä sulkea", aloitan yrittämättä kuulostaa kuitenkin liian tuhoisalta heitä kohtaan. Enkä minä tietenkään sitä niin tarkoita! Niinpä jatkan:
"..mutta jos todella haluamme estää taudin leviämisen, olisi hyvä pitää silmällä myös muidenkin laumojen, kuin vain laumattomien alueita."
Se varmasti kävi kaikilla mielessä.
"Enkä tarkoita vain rajojen vartioimisen tehokkuuden lisäämistä, vaan todella rajojen sulkemista. Kenenkään ei olisi hyvä poistua laumansa alueelta niin kauan, kun tämä epidemia on liikkeellä", saan sanottua pitäen katsekontaktin vuorotellen ympärilläni seisovissa johtajissa.
"Niin saisimme ainakin hieman kontrolloitua taudin leviämistä ja pidettyä sairastuvien määrän alhaisena."
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Jokaisesta joku välittää [YM - HM]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 28. Heinä 2012 14:10

Halleluja... Maustamaton Kermaviili sitten vielä kertaa tapahtuneet. Yritän näytellä mahdollisimman kiinnostunutta ja aina otollisilla kohdilla hieman päätäni nyökäyttää, kasvoillani on kaikesta huolimatta vakavapohjainen ilme. Olikin jollain käsittämättömällä tavalla minun tuuriani, että heti, kun astelen valtaan niin joudun käsittelemään kokoukseen hätätoimenpiteitä jonkun pahaisen taudin vuoksi.
Paljon liittyikin tähän sairauteen. Oireet me kuta kuinkin tiesimme, mutta monta seikkaa oli vielä ihan lukossa ja hämärässä. Tärkeimpänä varmaan oli, että voiko taudista edes parantua. Lisäksi minua askarrutti myös miten nopeasti tauti levisi, oliko siihen lääkettä ja kuinka pitkään tautia kantaa oireettomana. Oli kaiketi luonnollista, että olin huolissani myös omasta nahastani laumani lisäksi. Kaikkein epämiellyttävältä tuntui ajatus, että jos epäonnistuisin tässä tauti hommassa kokonaan niin ehkä en saisi ikinä laumani luottavaisuutta itselleni.

Iso herra aloittaakin yllättäen puhumisen ja ehdottaa varovaisesti jos laumattomien alueet suljettaisiin kokonaan. Se olisi kyllä minun mielestäni hyvä alku kaikelle tälle, mutta en uskonut sen ainakaan yksin riittävän.
Loska yhtyy Stoneen ja heillä näyttää tosiaan olevan vahva mielipide sen puolesta, että laumattomien alueet tulisi sulkea. En näe syytä miksei se olisi hyvä idea.
"Ehkä se olisi ratkaisuna yksi parhaimmista," totean sitten oman kantani ilmoittaen. Oikeastaan sehän olisi vallan sopivaa, näin tauti ei leviäisi ainakaan suurella todennäköisyydellä koko laumani kimppuun.
"Mainitsitte parantajista..." aloitan lyhyesti, kuin varmistaakseni, etten ollut kuullut omiani, vaikka olinkin kuunnellut korvat höröllä ja yrittänyt painaa muistiini kaiken oleellisen.
"Montako heitä sitten on yhteensä?" tiedustelen. Itse en tiennyt lainkaan minkä nimisiä hevosia näihin virkoihin oli nostettu. Omassa laumassani ei mielestäni ainakaan parantajaa ollut.
"Niin ja mielisin kuulla myös heidän nimensä," lisään vielä. En uskonut parantajia olevan mitenkään valtaisaa määrää siksi he taisivat olla meille tälläisinä aikoina todella arvokkaita. Heidän työ tehtäviäänkin tulisi ehkä hieman rajoittaa, jottemme menettäisi niitä ainoita joilla oli tuntemusta parantaviin kasveihin sun muihin hoitoihin.
Wohweli
 

Seuraava

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron