On käynyt taivas raskaammaksi

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Zarroc » 16. Maalis 2013 18:00

[Mukaan vain Mwjan & Mästare :3]

REPLICA

Olen taas hukassa.
Tajuan sen ihan hyvin. Heti kun kadotan jonkin maamerkin näkyvistäni eksyn jonnekin metsätaipaleelle enkä löydä sieltä ikinä ulos. Pikkuhiljaa alkoi jo paniikki iskemään, eihän täällä ikinä tiennyt missä oli koska kaikki näyttää samalta. Pelkkiä puita ja lumisia kantoja, ihan kuin niistä olisi mitään apua.
Höristin korviani vähän uteliaasti, kuullessani pieniä tömähdyksiä edestä päin. Ennen kuin toiveeni edes kerkeävät herätä, ne sammuvat siihen että huomaan tuijottavani sarvia vain muutaman metrin päässä itsestäni. Kaiken maailman peurat tänne kyllä eksyivät, mutta ei kukaan joka voisi minua auttaa. Tuhahdan ja jatkan matkaani, jäämättä katselemaan sitä kun peura hankaa sarvillaan puusta itselleen syötävää. Syö sinä vain kaarnaa ystäväiseni, minua se ei paljoakaan kiinnosta.

Katselen ympärilleni siinä samalla kun otan taas lisää varovaisia askeleita. Vähän alkoi pikkuhiljaa tuntumaan ettei täällä oikeasti ollut muuta elämää kuin jotain hirviä ja muutama satunnainen hevonen jonka saattoi nähdä kauempaa. Eikä kyllä näkynyt niitäkään.
Mihin ihmeeseen minä olin päätynyt?

Noh, se nyt ei selviäisi kuin eteenpäin kävelemällä ja tainnuttamalla ensimmäisen vastaan tulevan. Tai vähintäänkin tivaamalla ensialkuun miten täältä pirun metiköstä pääsisi ulos. Mutta toisaalta, oli tässä metsässä omatkin puolensa. Olipahan hiljaista ja rauhallista, ei tarvinnut koko ajan esittää onnellista jollekin tai kulkea hymy korvissa.
Mutta silti minä tunsin itseni yksinäiseksi.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Mwjan » 27. Maalis 2013 11:56

[ Täältä tulemme. On ihanaa pelata vähän ilosemmalla hahmolla....]

Mästare

Kaikki oli hyvin. Pikkuhiljaa lumi antoi periksi auringolle ja alkoi sulaa, antaen kasvien kasvaa kesää vasten. Tamman mielestä oli ihanaa kun aurinko lämmitti sekä linnut olivat alkaneet laulaa entistä lujemmin. Kulkiessaan rennoin askelin eteenpäin, se nuuhkaisi kevään hajua syvälle sieraimiinsa. Samaan aikaan sen pähkinänruskeat silmät vaipuivat kiinni ja tuuli nappasi sen otsaharjaa. Mikä olikaan tämän mukavampaa, kuin kevät ja sitten kesä?

Puut toisinaan olivat ruman kaljuja, eivätkä tuoneet maisemaan minkäänlaista eloa. Muutama pieni kuusi tai mänty saattoi olla näyttäviä, mutta Mästare odotti suurella sydämellä kesää ja sitä vihreän värin määrää. Mitä nyt hevonen saattoi värit nähdä, mutta kun ympärilleen katsoi, saattoi nähdä vain mustaa ja valkoista sekä sekoitus harmaata. Sitä ei kuitenkaan lannistanut ajatus nykyhetkestä, vaan hän pyrki tarpomaan eteenpäin ja olettamaan ettei kukaan voisi pilata hänen hetkeään.

Katse kääntyili vilkkaasti pitkin havumetsää, joka oli kesän aikaan kauneimmillaan. Nyt tämä paikka oli iso risukasa ja hieman ankea sekä puiden lävitse pystyi selvästi erottamaan erilaiset eläimet. Kuten nyt, hänen katseeseensa kohdistui punarautiaan värinen olento. Hänen värimaailmansa karvoitusta kohden näytti samalta. Hän ummisti silmiään nähdäkseen paremmin. Eikä hetkeäkään kun Mästare oli täydessä liikkeessä menossa kohti vierasta. Se mistä suunnasta hän lähti tulemaan, oli viistosti vasemmalta edestäpäin.

Pitäisikö hänen huutaa vieraalle tervehdykseksi vai mennä lähelle ja odottaa vieraan vastata hänelle? Siinä vauhdissa, reippaassa ravissa Mästare tunsi taas lentävänsä. Usein hän kaipasi paluuta raviradoille, juoksemaan muiden kanssa kilpaa ja näyttämään kuka on nopein. Miksei hän kuitenkaan voinut treenata itsekseen metsikössä? Se tuntui tylsältä.
Mutta viimein hänen askeleensa olivat ottaneet niin suuria askelia, että hän tavoitteli vierasta. Ettei toinen säikähtäisi suunniltaan, hänen suustaan pääsi pieni hirnahdus, joka oli viittaus tervehdyksestä toiselle. Sen pehmeä ja äitimäinen hirnahdus sai varmasti toisen kääntämään katseensa, mutta ei pelästymään. Ehkä.
Mwjan
 

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Zarroc » 06. Touko 2013 15:08

[anteeksi kestosta.]

Ei kulu kauaakaan kun kuulen askeleita ja heti perään hirnahduksen. Säpsähtäen pysähdyn ja heilautan pääni ylös, kääntäen katseeni kohti tulijaa. En oikein tiedä miten minun pitäisi suhtautua, mutta seison hiljaa paikallani, toinen korva höröllään ja toinen hieman takakenossa. Mitä hän minusta halusi? Ja mitä minun nyt pitäisi tehdä?
"Hei", kakaisen lopulta suustani ulos, minulle normaalin pehmeällä sävyllä. Katseeni ei ole säikky, siinä näkyy vain rauhallisuuteni. Yritän piilottaa aallokkoni jonnekin pääni sisään ja hymyilen varovasti toiselle. Mistä hän oli tulossa? Ja miksi tajusin hänet vasta näin myöhään?

Eipä siinä tosin, ei kai sillä olisi ollut mitään väliä, vaikka olisinkin tajunnut hänet heti kun hän oli tullut kuulokantaman päähän. Nyt ei auttanut kuin ottaa selvää toisesta, mutta eihän vaikuttanut mitenkään pahantahtoiselta ainakaan. Mietin hiljaa mielessäni pitäisikö minun esittäytyä ensin, vai antaa hänen esittää asiansa. Mutta entä jos hänellä ei olisikaan sellaista? Entä jos hän jättäisi kaiken sanomatta ja jäisimme kiinni kiusalliseen hiljaisuuteen?
"Olen Replica", hymyilen lopulta ja toivon, ettei kireyteni näy ainakaan kovin pahasti ulospäin. Hän tuli luokseni vähän yllättäen, en osannut varautua, että tänne ilmestyisi joku.
Asettelen jalkani kahteen tasaiseen riviin, ihan vain tehdäkseni jotain. Ja sitä paitsi, en ollut mitenkään parhaimmillani jalat lähestulkoon ristissä ja pää takakenossa kuin strutsilla.

Toinen on minua pienempi rautias, itse asiassa minun väriseni muuten, mutta jouhet ovat vaaleat. Katselen niitä vähän hämmentyneenä, mutta annan asian olla. Meitä on moneen junaan, tosiaankin. Huomaan heti, että hän on myös minua huomattavasti vanhempi, varmaankin vähintään kahdeksan vuotias.
Miten minusta tuntuu, että tapaan aina vain itseäni vanhempia ja kokeneempia? En voinut ikinä avata suutani ilman huomattavia seurauksia, varsinkin jos sattuisin sanomaan jotain väärin. Niinpä en sitten sanonutkaan enää mitään esittäytymiseni jälkeen, seison vain hiljaa aloillani ja mietin mikä toisen oli tänne lennättänyt. Hän kuitenkin näyttää jollain tapaa juoksijansukuiselta, ihan niin kuin minäkin. Onhan hän raskasrakenteisempi toki, en ollut montaa minua hentoisempaa nähnytkään, mutta jalat olivat pitkät ja hyväluontoiset.

Jospa tästä tulisi edes jotain mielenkiintoista.
Viimeksi muokannut Zarroc päivämäärä 06. Touko 2013 21:01, muokattu yhteensä 1 kerran
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Mwjan » 06. Touko 2013 20:08

Hymysuin, lainkaan pelkäämättä ruskean värin peittämä tamma sai vieraan katsekontaktin. Vieras säpsähti Mästaren äkilliseen hirnahdukseen, rentoutuen heti sen jälkeen. Melkein saman värinen vieras sanoi tervehdyksen ja hengästynyt vaaleaharja hidasti askeleensa pysähdykseen asti. Hän piti reilun etäisyyden vieraasta eikä halunnut olla liian tunkeileva.

Ennen kuin reipasmielinen vaaleaharjas ehti sanomaan mitään, vieras tamma esitti itsensä Replicaksi. Hänellä oli hauskan tarttuva nimi, joka jäi hyvin mieleen. Mitä sen erikoisempi, sitä sen parempi. Mästare kallisti päätään pitäen yllään positiivisen ampuvan ilmapiirin. Tamma nyökkäsi tervehdyksen ja nimen esittämisen myöntävästi ja ajatteli itsekin esittäytyä.
”Olen Mästare”, hän sanoi hengästyneenä.

Hetken aikaa tamman piti miettiä mielessään mitä voisi sanoa suustaan. Aikansa kuluksi, seuraten Replican liikkeitä ja olemusta, sai se pian kiinni toisen olemuksesta käyttäen tilaisuuttaan hyväksi. Mitä tämä yrittikään, oli luoda rauhallista ilmapiiriä ja ottaa yhteyden vieraaseen. Kuinka tämä nainen kaipasikaan juttuhetkiä toisten hevosten kanssa, viime näkemästä oli ikuisuus.
”Minne olet matkalla?”, hän kysyi lisäten ”haluatko että liityn seuraan?”, punarauti ajatteli toisen ehtoja. Olisihan se ystävällistä kysyä toisen mielipidettä asiaan. Tamma kuitenkin toivoi, ettei vieras torjuisi häntä pois luotaan. Toinen tuntui olevan hyvin etäinen.

”Täällä on ihan kaunis ilma, on kesän tuntua ilmassa”, hän kommentoi hiljaiseen hetkeen luoden positiivista tunnelmaa. Edelleen hänen katseensa oli lasittunut katsomaan vierasta toivoen, ettei hänen katseensa häiritsisi toista ahdistelemalla.
Mwjan
 

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Zarroc » 18. Kesä 2013 16:07

Hän esittelee itsensä Mästareksi ja minä hymyilen pienen hetken. "Kaunis nimi", livautan ennen kuin edes ajattelen. Noh, tuskinpa hän kehuista pahastuisi, tai ainakin toivon että ei.
Hän näyttää pohdiskelevan mitä sanoisi, tai sitten luen väärin kasvojen ilmeitä ja hän ei tosiaan aio sanoa mitään. Kuitenkin kuulen pian kysymyksen matkasuunnitelmistani ja heti perään seuraavankin. Katselen häntä vähän aikaa, ikään kuin arvioivasti, mutta olen tehnyt jo päätökseni.
"En ole oikeastaan menossa mihinkään sen kummempaan paikkaan", hymähdän. "Kunhanpahan harhailen. Ja kaksin on vaikeampi eksyä."
Hyväksyn näin hänet seuraani ja räpäytän lempeästi silmiäni, korvat kevyesti höröllään.

Välillä oli liian raskasta pitää yllä tällaista ystävällistä naamaria, ettei kukaan näkisi sen sisälle ja tajuaisi, kuinka hukassa minä todellisuudessa olinkaan. Mutta juuri nyt minusta tuntui, ettei minulla ollut muutakaan vaihtoehtoa. Oli vain pakko yrittää näyttää siltä, että kaikki oli ihan hyvin ja katse oli puhdas pelosta.
Nyökkäilen hänen toteamukselleen ilmastosta, kohdaten hetkeksi aikaa vaaaleaharjaisen tamman katseen. Hän tuijotti minua jotenkin omituisen pysähtyneesti, mutta eipä tuolla nyt ollut niin väliä.
"Tosiaan", muistan hetken päästä vastata hänen lausahdukseensa. "Jospa lämpimät kelit ovat kohta tykönämme." Hymähdän toiveikkaasti.
Niin, ei tällä karvalla kovin pitkälle pötkitty jos oli pakkasta.

Vilkaisen menosuuntaani ja sitten Mästareen.
"Lähtisimmekö kävelemään tuohon suuntaan?" Kysyin lopulta, kuitenkin muistaen että hän oli vasta juossut minut kiinni. "Jos siis olet saanut hengityksesi tasattua", kiirehdin jatkamaan ystävällisellä äänensävylläni. Vaikka kyllä minusta tuntui, että hän jaksaisi helposti paljon pidempiäkin matkoja kuin tuollaisia pyrähdyksiä. Mutta toki oli aina kohteliasta huolehtia toisenkin jaksamisesta, varsinkin kun tällaisena päivänä minulla ei ollut kiire mihinkään.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Mwjan » 05. Marras 2013 16:20

Mästare oli toisista huolta pitävä kummajainen. Hän nautti selvästi toisen olemassaolosta ja seurasta. Ilon minkä hän sai jakaa toisen kanssa ei kuitenkaan hehkunut vastapuolelle asti. Toistaiseksi hänen positiivisuutensa oli pysynyt yllä ja kauniin ruskeat silmät säteilivät onnellisen puhtaana.
Replica vaikutti ulkoa hieman olemattomalta. Hyvien vaistojensa varassa hän pystyi aistimaan toisen olotilan, mutta ei saanut siitä täysin selvää. Kaipa toisella oli kaikki hyvin vai oliko? Punaniska ei tiennyt, mutta viimein kun toinen oli saanut sanotuksi ja jopa ehdottamaan jatkamista eteenpäin, ei tämä kieltänytkään.
"Mennään vain", hän sanoi huohotuksen keskeltä innostuneena "olen entinen kilpuri, ei minua haittaa että jatkamme matkaa hengästymisestä huolimatta", hän oli ilomielin lähdössä kävelemään toisen kanssa eteenpäin kohti tuntematonta.

Vieraalla ei ollut mitään päämäärää, kunhan oli vain kulkemassa, etsimässä sitä jotain. Mästare myös, ei hänelläkään toisaalta ollut mitään tarkkaa päämäärää siitä minne jalkansa laittoi. Mästaren mieli pysyi edelleen korkealla, samalla kun he viimein ottivat askeliaan eteenpäin Replican osoittamaan suuntaan. Mitähän tästä seurasi? Kukaan sitä ei tiennyt, mutta tamma nautti olostaan tällä hetkellä.
"Mistä olet kotoisin?", hän päätti kysyä tuon pienen hiljaisuuden keskelle. Olihan mukavaa tietää toisen syntyperä, mutta halusiko toinen kertoa omaa taustaansa? Oliko se liian kivinen, että muistot haavoittaisivat mieltä ja saisi toisen hukkumaan ajatuksiin? Mästare ei olettanut suurella sydämmellä että toinen tulisi vastaamaan, mutta jäi odottamaan ystävällisesti vastausta, käätäen hieman päätään vieraaseen. Edelleen punaniskan katseesta hehkui pirteys, eikä siitä tullut loppua.
Mwjan
 

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Zarroc » 01. Joulu 2013 18:38

[yritetäänpä..]

Kun Mästare kertoo olevansa entinen kilpuri, minä vain hymyilen ja nyökkään vaitonaisesti. Hyvä, että hän jaksaa. Ei olisi lainkaan mukavaa, että hän kokisi itsensä huonovointiseksi minun takiani. Lähdin hänen vierellään astelemaan omilla pitkillä, keinuvilla askelillani, tarkastellen kuitenkin tammaa jatkuvasti silmäkulmastani. Hiljaisuus kesti vain joitakin minuutteja, kunnes toinen kysyi minulta kysymyksen, johon en olisi välttämättä halunnut edes vastata.

Katseeni harhaili hetken aikaa muualla kuin tammassa vierelläni, mutta ryhdistäydyin nopeasti. Kaikki olisi hyvin, kunhan maski kasvoiltani ei vain poistuisi.
"Ranskasta", väläytin hänelle hymyn, joka oli luonnollinen, mutta silmät surulliset. En halunnut muistella menneisyyttäni, vaikkei minulla ollut mitään muutakaan muistettavaa. Nykyhetki oli usvaisempi kuin tulevaisuus ja ainoa mitä tunsin enää selvästi, oli lämmin meri, joka otti minut syleilyynsä kotirannastani. Nyt kuitenkin kävelin päämäärättömästi kohti tuntematonta, tietämättä lainkaan minne olin menossa ja mihin vierelläni kulkeva seuralainen aikoi mennä.

Hetken kuluttua tajusin, etten ollut esittänyt vastakysymystä. Luimistin korviani hetkeksi, kuin itseäni toruen, mutta käänsin ne taas hörölleen samalla kun katsoin kunnolla toiseen.
"Entäs sinä?" Kysyin pehmeällä sävylläni, yrittäen pysyä sointukulkuni normaalilla tasolla, vaikka tuntui, että maailmani saattaisi romahtaa sekunneissa.
Olo ei ollut mikään hyvä, mutta Mästaren takia yritin sentään näytellä normaalia. Halusin pois täältä. En takaisin vanhaan, mutta pois kaikesta uudesta.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Mwjan » 20. Joulu 2013 20:46

Punarautias vastasi tamman kysymykseen. Enempää sieltä ei kuitenkaan tullut kuin yksi ainoa sana ja se oli itse maa. Ei vaaleajouhi kyllä odottanutkaan pidempää vastausta.
"Aijaa", hän kommentoi. Hänellä ei ollut mitään aavistusta siitä, missä kys. paikka mahtoi sijaita. Ranska kuullosti kuitenkin kauniilta ja iloiselta paikalta.

Tuon hetken hiljaisuuden jälkeen vieras luimisti korviaan ja kysyi takaisinpäin. Mästare havahtui ja käänsi katseensa hymysuin kohti punarautiasta.
"Ruotsista", sen harmaa turpa puhui. Katsoessaan vierasta tammaa Mästare huomasi toisen kauneuden. Verrattuna ravuriin, toinen oli häntä huomattavasti kauniimpi. Vaikka Mästarella olikin hyvin kapeat linjat ja suhteellisen näkyvät lihakset, toisessa oli kauneutta ja piirteitä. Tamma ei kuitenkaan kommentoinut toisen ulkonäöstä mitään, eikä alkanut höpöttää sen suurempia. Hän tunsi outoa tunnetta sisällään, kuin syyllisyyttä ja pahoittelua toisen tilasta. Hän näytti niin surulliselta, silmistäkin paistoi vain tyhjyys. Kumpa tamma vain voisi tehdä asialle jotain.

Vaaleaharja raotti suutaan, mutta ei sanonut mitään. Askelten viedessä heitä eteenpäin, katsoi tamma eteenpäin, kurtisti kulmiaan ja pohti asioita. Hän ei halunnut olla liian tunkeileva toista kohtaan, koska toinen tuntui olevan kovin vaivautunut. Mästare hukkui ajatuksiinsa, pian hänenkin olotilansa tipahti synkäksi ja poissaolevaksi.
"Millainen se Ranska oikein on.. Jos vain.. Haluat puhua siitä", hänen sanojensa välissä oli syviä ja pitkiä taukoja. Hän ei halunnut pakottaa toista puhumaan asioista, mitkä olivat toiselle vaikeita sanottavaksi. Ei Mästare mielellään puhuisi itsekään surullisista asioista toisille, jos ne tuntuivat liian raskailta.
"Ruotsi ei ole kovin ihmeellinen, aika samanlaista kuin tääläkin", hän sanoi hymähtäen.
Mwjan
 

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Zarroc » 30. Joulu 2013 14:59

Toisen kommentti oli lyhyt ja se sopi minulle. En halunnut puhua sen enempää asiasta, Ranska oli ollut ihan kiva siihen asti kunnes.. niin. Minut oli jätetty yksin. En halunnut elää sitä enää uudelleen, koska kaikesta huolimatta pidin muiden seurasta kovasti.

Mästare vastasi kysymykseeni ihan yhtä lyhyesti kuin minäkin, hän tuli paikasta nimeltä Ruotsi. Mietin hetken olinko kuullut siitä jotain.. hm. En ehkä.
"Missä päin sellainen paikka on?" Kysyin hieman hämmentyneenä. Ei se ainakaan Ranskan lähellä ollut, minun tietääkseni.
Katselin tammaa hetken aikaa arvioivasti, mutta en sanonutkaan enää mitään. Hän näytti mielenkiintoiselle, sellaiselle.. niin, hänhän oli sanonut olevansa juoksija? Siltä hän kyllä näyttikin kieltämättä.

Kun tamma taas puhui, käänsin korviani pehmeästi hänen suuntaansa, askeltahtiani kuitenkaan rikkomatta. Hän kysyi millainen Ranska on, ja jatkoi sitten siitä, että Ruotsissa oli melko samanlaista kuin täälläkin. Sepäs varsin erikoista, Ranskassa ainakin oli ihan erilaista kuin täällä. Kulttuurista puhumattakaan.
"Ranska on hieno maa", totesin hetken mietittyäni. "Suuria talleja ja kauniit maisemat, mutta muut hevoset olivat.. no.. melko ilkeitä minulle."

Kohautin lapojani pehmeästi, vähättelevästi. Mitäpä tuosta nyt sitten enää välittämään, ainakin rautias oli mukavampi kuin ne kaikki yhteensä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Mwjan » 30. Joulu 2013 21:49

Mästare kuunteli tarkoin korvin Replican puheita. Hän itse oli kertonut Ruotsin olevan liki tavallinen, tätä paikkaa muistuttava maa. Kun tamma oli kysynyt toiselta miltä Ranska oikein näytti, vieras kuvaili sitä kauniiksi. Viimeisissä sanoissa oli kuitenkin jotain outoa. Miksi nyt toiset olivat ilkeitä hänelle? Mästaren mielestä Replica oli kiltti ja rehellinen, kauniskin vielä. Kuka hänelle nyt halusi olla ilkeä.
"En ymmärrä miksi joku haluaisi olla sinulle ilkeä", hän sanoi kehotellen toisen mieltä hieman ylöspäin. Toisen asennoituminen melko tylysti oli tarttuvaa. Mästare yritti taistella kaikin keinoin ettei toisen olotila tarttuisi häneen, vaikka vähän aika sitten se antoi jo ikäviä vaikutteita.
"Minusta sinä olet mukava ja kauniskin vielä", punarautias sanoi sen täysin tosissaan.

"Palaten vielä omaan maahansa, Ruotsiin, tämä vaaleaharja sanoi.
"Ruotsi on aika pelkistetty, ei varmaan yhtä hieno paikka kuin se Ranska", tottahan se varmaan olikin. Mästare ei ollut ikinä muualla maailmassa kuin Ruotsissa ja nyt täällä, Caraliassa kuulemma. Eniten punarautiasta häiritsi Replican olotila, joka näkyi lävitse. Hän ei juurikaan näyttänyt iloiselta, onnelliselta tai tyytyväiseltä elämäänsä. Kai menneisyys ja kiusaaminen vaikutti siihen paljonkin. Tämä ei kuitenkaan halunnut tunkeutua liian nopeasti toisen yksityiseen elämään. Olihan tällä tammallakin omat menneisyytensä. Kaikki aikanaan, toisen ehdoilla.

Hän jäi maistelemaan omia huuliaan. Hän ei oikein keksinyt mitään sanottavaa tai jos keksi, sen piti pysyä hyvän maun rajoissa. Ihan sen kannalta ettei se osuisi arkaan paikkaan toiselle. Hiljaa hän askelsi eteenpäin Replica vierellään. Pienen huokauksen saattamana hän uskalsi sanoa jotain.
”En oikeastaan edes tiedä, mikä tämä paikka tarkalleen on”, se kuitenkin lisäsi nopeasti perään, samalla katsoessaan ympärilleen.
”Oletko ollut täällä kauankin?”, Mästare uteli. Hän halusi tietää, oliko tämä paikka normaali niemi vai ihan kokonainen saari vai maanosa vai täh?
Mwjan
 

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Zarroc » 04. Tammi 2014 20:09

Hän näytti kuuntelevan tarkasti mitä sanoin. Minusta se oli mukavaa, kerrankin joku vaikutti aidosti kiinnostuneelta asioistani. Kun kuulin hänen sanansa, kerkesin punastua hieman. Tiesin kyllä, että olin kai jollain tavalla jalolinjaisempi kuin useimmat - oli sitä minulle keretty toitottaa -, mutta silti tuollaisten vilpittömien kehujen kuuleminen sai minut vähän vaikeaksi.
Laskin katseeni maahan ja hymähdin vain. Mitähän tuohonkin sanoisi?
"No.. en minäkään", sanoin lopulta hiljaa. "Kai he olivat jollain tavalla kateellisia siitä, että jalostajat pitivät ulkonäöstäni..." Pureskelin huultani hieman epävarmasti. Niin, siitä se kai johtui. Pakko oli johtua. En tietääkseni ollut ikinä tehnyt kenellekään mitään pahaa, olin yrittänyt olla ystävällinen kaikille ja vaikka esittää onnellisuuttani, jos en muuten siihen pystynyt.

Sitten hän jatkoi taas maastaan, olin siitä kiitollinen. En pitänyt edelleenkään siitä, että minuun kiinnitettiin kaikki huomio. Minua tosin vähän vaivasi, etten kehunut häntä takaisin, mielestäni Mästare oli myös hyvin kaunis - omalla tavallaan tietysti.
"Jokainen paikka on kaunis, niin jokainen hevonenkin." Hymyilin hänelle vähän, kuitaten vastakehut sillä. Katsoin tammaa hetken silmiin ja käänsin katseeni jälleen pois. En oikein tiennyt pitäisikö keskustelua jatkaa vielä jotenkin, vai keskittyä vain siihen, ettei kaatuisi täällä metsän keskellä omaa huolimattomuuttaan.

Sitten kuulinkin hänen kertovan, ettei hän tiennyt Caraliasta paljoakaan. Ou. Pitikö minun tietää muka enemmän?
"En, vain pari kuukautta", vastasin pehmeästi, vilkaisten jälleen lyhyesti toista. "Tämä on Caralia, villihevossaari. Ei ihmisiä mailla eikä halmeilla", kerroin omat tietoni. Hän varmaan kysyisi lisää jotain, mutta toivottavasti ei niin vaikeita, etten osaisi vastata kuulopuheista kerätyillä perustiedoillani.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Mwjan » 05. Tammi 2014 16:03

Replica taisi punastua Mästaren kehuista, mutta tamma oli muuten aika vaikean oloinen keskustelun aiheesta. Mästare ei tahallaan halunnut aiheuttaa mielipahaa ja se oli monen monta kertaa sanottu. Mästare kuunteli korvat höröllä lauseisiinsa vastauksia, mutta pyrki pitämään liiallista katsekontaktia toiseen.

Pitkän kehumislistansa jälkeen Replica sanoi kaikkien paikkojen ja hevosten olevan kauniita. Tämä lause sai punertavan kääntämään katseensa taivaalle ja miettimään. Jokaisella oli erilaiset silmät ja mieltymyksensä, mutta totta – tottahan tuokin.

Palaten keskustelunaiheeseen, saaresta ja siitä mitä tämä oli, sai tamman palaamaan ja pitämään katsekontaktia toisessa. Villihevossaari? Ei ihmisiä? Toinen oli ollut täällä vasta muutaman kuukauden, joten ei hänkään tainnut olla ihan perillä kaikesta. Mästare näytti yhdeltä suurelta kysymysmerkiltä, mutta ei pohtinut jäädä kyselemään sen ihmeempiä. Ensimmäinen kysymys kuului että miten kaikki pärjäsivät täällä, mutta kattavat maastot, ruuan saanti teki siitä helppoa. Vaikka hevonen olisikin ollut monta vuotta tallissa, hän alkaisi käyttäytymään luontaisella tavalla eikä Mästare kaivannut ihmisten hoiviin, hän tunsi elävänsä uudelleen, uudenlaisena persoonana.
”Aijaa”, hän sanoi melko hiljaa toiselle sen lauseeseen. Villihevosena ei pitäisi olla murheita eikä huolia, mutta silti niitä tuntui olevan. Onneksi Replica oli hieman piristynyt tai Mästare tunsi niin, asia erikseen oliko se totta.

”Olet siis aivan yksin täällä?”, hän kysyi katsoessaan toista. Mästare oli ainakin yksin, muuten paitsi nyt. Ei tämä tuntenut vielä ketään. Kaikki läheiset tuntuivat katoavan ympäriltä.
Mwjan
 

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Zarroc » 10. Tammi 2014 14:03

Katseeni kiinnittyi väkisinkin kaikkialle muualle, paitsi tammaan. En halunnut tuijottaa toista tunkeilevasti, enkä varsinkaan näyttää katsettani peittävän naamion takana myllertävää eri tunnetilojen sotkua. Hengitin syvään, käänsin korvat hörölle ja otin sen onnellisemman ilmeen, katsoen takaisin Mästareen. Ryhtini parani taas, askeleeni kohosivat hivenen ja olin taas oma itseni.
Eipä tässä hätää, minä pärjäsin ihan hyvin. Niin kauan kun pidin yllä vain jäljennöstä sielustani.

Kun Mästare kysyi kysymyksen, minä hymyilin hieman. "Tavallaan kyllä, mutta ei täällä voi täysin yksin olla kukaan." Vastasin lempeällä sävylläni. "Monet hevosista ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia."
En ollut tavannut kovin montaa, mutta he olivat ainakin olleet oikein kunnollista porukkaa. Kiinnitin taas huomiotani suuntaan, minne olimme menossa. En oikeastaan edes tiennyt, minne olin toista viemässä - tai minne hän oli viemässä minua. Mutta huomasin pian, ettei sillä ollut minulle paljoakaan väliä. Kyllä tämä tästä taas.

"Täällä on käsittääkseni kuusi laumaa ja laumattomat, jokaisella omat alueensa ja rajavartijansa." Jatkoin pian aiheesta. Kaipa tamma halusi tietää jotain tärkeämpääkin, jos hän mahdollisesti haluaisi joskus liittyä laumaan. "Älä kysy minulta, mitkä kriteerit ovat", naurahdin kohta. "Minä en niitä tiedä. Tiedän vain, että saattaisin kelvata Aavikkohevosiin."
Niin, sen verran se poni oli kertonut minulle, kun eksyin vuoristoon.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Mwjan » 12. Tammi 2014 01:31

Eipä kai sitten. Mästare tunsi kyllä olonsa aina yksinäiseksi kulkiessaan tällä saarella ympäriinsä, mutta hänellä oli käynyt joka kerta hiton hyvä tuuri. Siinä mielessä, että hänen tapaamansa uudet tuttavuudet olivat ystävällisiä. Punertava ei toisin ole tavannut vielä kovinkaan montaa tällä saarella, mutta olihan tämä ollut täällä vain vähän aikaa – vielä.
”Aivan”, hän kommentoi tamman sanoihin, mutta ei sanonut enempää. Hän antoi asian kulkea ohitse ja odottaa uuden aiheen tulemista esille.

Paikka koostui muutamasta laumasta ja laumattomista. Viimeinkin Replican suusta kuului naurahdus ja toisen ele sai Mästaren välittömästi kohottamaan kasvoilleen yhä leveämmän hymyn kuin koskaan. Samalla sen katse kuin elävöityi tilanteeseen.
”Minä en vielä tiedä”, se kommentoi hyvin nopeasti, mutta jatkoi ”En ole tavannut vielä ketään, kuka olisi sanonut minulle kuuluvani johonkin”, eikä asia oikeastaan edes kauheasti haitannutkaan.

Molempien askeleet tuntuivat vievän kahta vain syvemmälle. Mästare ei aluksi ollut kiinnittänyt huomiota tähän, kunnes katse kiersi ympäri ja ämpäri.
”Onko sinulla mitään hajua mihin olemme menossa?”, hän kysyi naurahtaen ja pysähtyi. Kaksikko voisi pysähtyä hetkeksi.
”Minulla ei kyllä ole mihinkään kiire, mutta mietin vain”, hän sanoi siihen sävyyn, että mielellään olisi valmis kuulemaan mihin he oikein pyrkivät. Replica oli Mästaren mielestä mukavaa seuraa ja mielellään juttelisi enemmän.
Mwjan
 

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Zarroc » 20. Tammi 2014 18:50

Hän ei paljoa sanonut, kuunteli vain selitystäni. Muutaman kommentin sain kyllä, mutta nekin kertoivat vain hänen ymmärtäneen asian. Pian kuulin rautiaan kertovan, ettei hänelle kukaan ollut kertovan toisen kuuluvan johonkin. Minusta se kuulosti kovin surulliselta.
"Älä huoli, kyllä sinä jonnekin kuulut", sanoin lohduttavasti ja hymyilin hänelle pehmeästi.

Pian huomasin, että tamma katseli paljon ympärilleen ja seisahtui. Hän kysyi minulta aika aiheellisen kysymyksen ja sai minutkin naurahtamaan.
"Jos totta puhutaan, niin ei minkäänlaista." Hymähdin ja katselin samaa nsuuntaan hänen kanssaan. Eipä tässä sinänsä, ei maailmassa kiire olisi, mutta olisihan se välillä hyvä tietää minne oikein oli menossa. Ei minulla oikein ollut mitään sen kummempaa tietoa tästä saaresta muutenkaan, joten miten voisi olettaa, että tietäisin lainkaan mitä olin tekemässä?

"Minä vain.. harhailen", paljastin sitten hitaasti. En pitänyt siitä, että jouduin myöntämään olevani täysin hukassa, mutta eipä kai muu auttaisi. Olisimmepahan yhdessä eksyksissä.
Kaiken järjen mukaan tämänkin metsän olisi päätyttävä johonkin, ei vain ollut mitään tietoa mihin. Ainakaan vielä.
Siitä olisi vain otettava selvää, mukavempaa se olisi, jos minulla olisi seuraa.
"Entä jos otetaan selvää, minne olemme matkalla?" Sanoin sitten tammalle, tuohon katseeni kääntäen. Hän oli varmaankin yhtä utelias kuin minäkin.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Seuraava

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron