On käynyt taivas raskaammaksi

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Mwjan » 24. Tammi 2014 13:31

Toivottavasti tamma kuuluisi johonkin laumaan, koska jostain kumman syystä hänelle kieli mieleen sellainen tunne, että laumattomat olivat niitä niin sanottuja jämiä. Laumaan kuuluminen olisi paljon turvallisempaa kuin kulkea laumattomana. Mistä sitä ikinä tiesikään, mutta Mästare haluaisi laumaan.

Replicallakaan ei ole mitään hajua minne he ovat menossa. Sen sanat saivat punertavan juoksijan hymähtämään. Eikä siitä muutamaa sekuntiakaan kun Replica sanoi vain harhailevansa tällä. Mästare oli kans hieman sellainen haahuilia eikä oikein myöskään tiennyt mihin jalkansa laittaa.
"Mennään vain", hän sanoi kuin intoa puhkuen ja lähti reippain, paljon voimakkaimin käyntiaskelin liikkeelle. Hän kuin yritti saada jotain voimaa Replicaan ja saamaan hänen innostumaan edes jostain.

"Oletko koskaan ottanut itsestäsi mittaa, niin että kuinka lujaa oikein pääset?", hän kommentoi päätään kääntämällä kohti Replicaa. Tuo itseensä hukkunut tamma täytyisi jotenkin saada revittyä ulos itsestään. Mästare ainakin oli ottanut itsestään mittaa nopeuden suhteen, ravissa kylläkin.
Ravuri oli valmis lähtemään lennokkaaseen raviin, mutta odotti kärsivällisesti Replicaa. Toinen voisi vaikka ottaa varaslähdön. Maa oli kuitenkin havumetsässä niin epätasaista, että ravuri nostaisi jossain vaiheessa laukan.
Mwjan
 

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Zarroc » 25. Tammi 2014 18:11

Toisen hymähdys kulkeutui korviini, mutten jäänyt miettimään, mitä hän sillä oikein tarkoitti. Tamma kuitenkin myötäili ehdotustani ja lähti kulkemaan jälleen eteenpäin, varsin reippain askelin. Kirin hänen rinnalleen, mutten kerennyt edes ajatella mitään, kun kuulin hänen kysymyksensä.
Katsoin tammaan ja mittailin häntä katseellani. Minkähän lajin juoksija toinen oli? Hänellä oli enemmän lihaksia kuin minulla, mutta olin kahden varsin nopean ja kestävän laukkasuvun jälkeläinen. Kohotin päätäni hieman, siroja korviani höristäen.

"En", vastasin sitten totuudenmukaisesti. Chein kanssa ei ollut tullut paljoa juostua, toinen oli niin vanha - tai ainakin niin hän väitti - ettei jaksanut enää juosta kanssani. Eikä juokseminen ollut minua sillä tavalla ikinä kiinnostanut.
"Voidaanhan sekin toki selvittää." Hymähdin sitten ja vain varoittavasti Mästareen katsahdettuani nostin laukan. Ensimmäiset askeleet olivat haparoivia, mutta sitten tajusin, mitä tein ja kaviot alkoivat äkisti pureutua maahan kovempaa tahtia.

Askeleeni olivat pitkiä ja häntäni nousi kuin itsestään puolisalkoon. Lihakseni olivat jännittyneet, kun vielä pidättelin itseäni ja odotin, että tamma pääsisi rinnalleni. Antaisin vasta sen jälkeen itseni räjähtää täyteen neliin ja katsoa kerrankin, mistä minut oikein oli tehty.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Mwjan » 26. Tammi 2014 16:07

Eikä hetkeäkään kun Replica hyväksyi hänen kilpailuunsa. Mästare oli voitontahtoinen tamma, mutta ei ottanut itseensä jos jostain kumman syystä ei voittaisikaan. Mitä hän ajoi tällä asialla takaa, oli saada Replican tukahduttunut mieli ulos sen kehosta vähän päästelemällä höyryjä.

Pian toinen nosti laukan ja aluksi se näytti hieman huteralta, mutta pian se löysi askeleensa. Samaan aikaan Mästare nosti napakasti ravin ja antoi lihasten jännittyä äärimmilleen. Hänen jalkansa suorastaan voimistuivat ja osuivat voimakkaammin maahan kuin aikaisemmin. Mästaren askellaji pysyi kevyessä ravissa hetken aikaa, kunnes Replican häntä nousi puolisalkoon ja se sai punertavan tajuamaan. Ei enää riittänyt Mästaren oma paras mahdollinen askelajinsa vaan niin sekin nosti laukan, niin haperoivan mutta voitontahtoisen laukan.

Sen pää kohosi taivaisiin ja etujalat kauhoivat reilusti ilmaa ja takajalat melkein raahasivat maata. Onneksi hän osasi nostaa niitä edes jonkun verran ja pyrki pysymään tamman vierellä. Siinä mittaa toisistaan ottaen se älähti raskaan hengityksensä keskeltä.
"Maaliviiva isoimman puun kohdalla, vasemmalla puolellaan", Mästare vilkaisi tammaa ja puski tietään eteenpäin minkä pääsi. Hän ojensi kaulaansa eteenpäin, tajuten että sai vähän enemmän voimaa. Mutta kumpi voittaisi, tilanne tuntui olevan niin tasaväkinen.

( saat päättää voittaako Repa vai Mästare x))
Mwjan
 

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Zarroc » 01. Helmi 2014 15:51

Toinen nousi ravissa rinnalleni, mikä ihmetytti minua hetken, mutten antanut asian häiritä. Tehköön mitä tahtoi, minä ajattelin vain keskittyä voittamaan kisan. Pian hänkin nosti laukan ja se oli minulle kuin lähtömerkki litistää korvat niskaan, painaa pää itsepäisen alas ja ampaista nelille. Kuulin kyllä jotenkuten mitä hän sanoi ja painoin tiedon tiukasti mieleeni.

Vahvat, kuin juoksemiseen tehdyt jalkani kannattelivat minua kovassa vauhdissa eteenpäin. Tuntui, että kavioni tuskin koskettivat maanpintaa. Äkisti huomasin kuinka paljon rakastinkaan sitä, kun tunsin tuulen osuvan sankkana ilmavirtana suoraan silmiini ja jouduin tekemään töitä sen eteen, että pääsin niin kovaa eteenpäin kuin halusin.

En vilkuillut sivuilleni, kurotin vain päätäni eteenpäin ja huomasin, että maaliviiva alkoi lähestyä. Puristin itsestäni vielä viimeiset voimanrippeet, tuntien kuinka häntäni nousi taivaisiin. Minähän oli vain kolmasosa koverapäisestä serkustani, mutta silti häntäni meni ihan mitensattuu kun kovensin vauhtia.

Samassa puut viuhahtivat ohitse ja jouduin hidastamaan vauhtiani todeten samalla, että Mästare oli tullut tiukasti perässäni, ehkä vain yhden tai kahden hevosenmitan päässä.
Ravasin hetken eteenpäin, samalla tammaa silmällä pitäen. Jäähdyttelin lihaksiani ja tasasin hengitystäni, vaihtaessani viimein käyntiin ja sitten pysähtyen. Käänsin päätäni tammaa kohden ja hymyilin hieman.
"Laukka ei taida olla vahvin askellajisi?" Naurahdin sitten pehmeään sävyyn.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Mwjan » 02. Helmi 2014 14:28

Punarautias löysi laukka-askeleensa ravin keskeltä eivätkä ne laahanneet enää niin rajusti kuin aikaisemmin. Kun viimein laukka sujui lennokkaasti, takajalat mukana tullen. Oli liki liian myöhäistä. Hän huomasi kuinka Replica saavutti maaliviivan, sen mitä tamma oli toiselle sanonut ja saattoi nähdä kuinka vieras tamma voitti liki pään mitalla, ellei jopa enemmän.

Mästaren ohittaessa kyseisen keksimän maaliviivan, se samaan tapaan hidasti liikettään, siirtyi raviin ja pikkuhiljaa valui lähelle Replicaa. Replica moitti häntä naurahdellen laukastaan. Tyttöä ei haitannut vaan hän naurahti mukana, hengitystään tasoitellen.
"Ehen", hän puuskaisi "ravi on minun askellajini", lisäsi vielä lyhyeen aloittamaan lauseeseensa. Tottahan se oli, että tämän tamman askeleet kuuluivat ravihevoselle, ei laukkahevoselle, toisin kuin Replicalle, hän loisti.

"Noh, mitäs pidit? Helpottiko yhtään?", hän sanoi katsellen Replicaa hymysuin. Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä.
"Tunnen aina eläväni uudestaan kun pääsen revittelemään", innostuen hän aloitti pitkän selittämisen "yleensä kyllä yksin, mutta kun saa jonkun kilpailemaan niin on ihan eri juttu", puhui minkä suustaan ehti samaan aikaan hengitellen tasoittavasti. Hänelle raviurallaan oli tuttua puuskuttaa hetken aikaa, mutta kun hengityksen osasi oikein, siitä ei ollut vaivaa.
Mwjan
 

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Zarroc » 03. Helmi 2014 19:39

Toinen naurahteli mukanani, alkaen tasailla hengitystään. Hän kertoi, että raji oli hänen askellajinsa, johon nyökkäsinkin hymyillen. Niin olin arvellutkin, ei hän vaikuttanut normaalille laukkaratsulle. En minä sellaisista hirveästi tiennyt, mutta laukan oli oltava vahva.
Toisen hymy kirvoitti minunkin huulilleni pehmeän hymyn, mietin hetken hänen kysymystään. Kuuntelin hänen selitystään vähän mietiskellen, en oikein tiennyt mikä oli helpottanut ja mihin. Mitä tamma mahtoi tarkoittaa? Oliko hän tosiaan huomannut naamioni takana värjöttelevän hahmon?

Kasvoni vakavoituivat vain sekunnin sadasosaksi, mutta vedin äkkiä hymyn takaisin kasvoilleni. "Olet oikeassa", sanoin sitten sävy iloisempaa tavoitellen. "Pitkästä aikaa juokseminen tuntui hyvältä."
Todellisuudessa oloni ei ollut juurikaan parantunut. Ei se tehnyt niin ikinä. Pieni adrenaliinipuuska kyllä potkaisi omaa mieltäni eteenpäin ja antoi minulle hetkellistä rauhaa, mutta pian palasin takaisin siihen normaalin hukkaantuneeseen olomuotooni. En vain halunnut muistaa.

Katsahdin tammaan, tarkistaen oliko tämän hengitys jo tasaantunut. Omani kulki edelleen hieman puuskittain, hän oli selvästi tottunut jäähdyttelemään tuollaisen spurtin jälkeen.
"Mennäänkö?" Kysyin lempeällä sävyllä, ottaen jo muutaman kysyvän askeleen eteenpäin.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Mwjan » 03. Helmi 2014 21:48

Ainakin tamma oli yrittänyt kaikkensa. Onneksi Replicakin myönsi, että joskus nämä pienet kilpailut tekivät terää. Enempää Mästare ei jäänyt vaivaamaan tuota tammaa vaan myöntyi hänen kysymykseensä. En tiedä psytyikö sitä kysymykseksi sanoa, mutta kuitenkin, punertava nyökkäsi ja taisi hymähtääkin.

Mästare lähti Replican matkaan ja heidän taipaleensa jatkui yhä syvemmälle metsään. Jo hetken aikaa oli tämä vaaleaharjainen miettinyt pitäisikö molempien jatkaa omille teille. Saisivat molemmat vähän omaa aikaa ja rauhaa. Miksei, tamma aikoi ainakin ehdotella sellaista. Olihan se aina vaikeaa päästää toinen menemään omia polkujaan, kun jäi aina yksin toisen poistumisen jälkeen. Loogista.

"Kuule", hän aloitti lempeästi hetken päästä kun he olivat kävelleet.
"Pitäisikö meidän lähteä omille teille?", kysymys tuntui aika torjuvalta, eikä se tuntunut Mästaren mielestä kovin mukavalta.
"Olet todella ihana persoona ja minulla oli hauskaa kanssasi", hän käänsi katseensa tammaan ja hymyili oikein leveästi.
Mwjan
 

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Zarroc » 04. Helmi 2014 21:59

Hän asteli vain hetken vierelläni, kunnes tamma avasi jälleen suunsa. Katseeni siirtyi häneen hieman hämmentyneenä, sitten surullisenakin. Toinen kehui minua ja hymyilikin vielä, mutta se ei oikein parantanut olotilaani. Tiesin kyllä, että tunteeni olivat lapsellisia, me olimme molemmat aikuisia ja vapaita tekemään mitä huvitti, mutta silti minusta tuntui, että hän halusi eroon minusta.
Estin kuitenkin ajatuksiani näkymästä ulospäin, taioin hymyn huulilleni ja nyökkäsin nöyrästi.
"Niin, se voisi olla ihan hyvä ajatus", totesin tyynellä sävylläni, nostaen hymyn väkisin silmiin asti.

Katsahdin ympärilleni, etsien sopivaa pakotietä tilanteesta. Pian edessämme polku haarautuisi, sinne minä menisin. Katsoin Mästareen ja hymyilin hieman hämillisenä.
"Niin sinäkin.. pidä itsestäsi huolta." Nyökkäsin pehmeästi toiselle päälläni, samalla kun vilkaisin eteeni. Olisi pakko mennä, ennen kuin taas psyykeeni hajoaisi seisaalleen.
"Toivottavasti näemme pian", huikkasin ja vilkaistuani vielä kerran tammaan, aloin ottaa varsin sulavia raviaskeleita, pian sen laukkaan vaihtaen. Käännyin polkujen risteyksestä oikealle ja kovensin vauhtia, tuntien pikkuhiljaa korvieni taipuvan surulliseen luimuun.

Olinko tehnyt jotain väärin?

REPLICA POISTUU.
Kiitokset pelistä ^^
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: On käynyt taivas raskaammaksi

ViestiKirjoittaja Mwjan » 04. Helmi 2014 22:18

Onneksi Replica ei ottanut tätä raskaasti vaan ymmärsi sen ihan hyvin. Siltä se päällepäin näytti. Mästare oli koko sen keskustelun ajan hymyillyt ja pitänyt iloista profiilia. Vaikka häntä sisimmissään oikeasti harmitti, mutta ei halunnut pahoittaa ketään yhtään enempää.

Pian heidän edessään oli kuin tarkoituksellinen kohta, että toisen piti lähteä kulkemaan toista ja toinen tuota polkua pitkin. Vielä kerran punertava katsoi Replicaa ja nyökkäsi hänen sanomiinsa.
"Pidän huolta ja sinunkin pitäisi", hän sanoi reippaasti, pirteän oloisena.
"Nähdään", se hihkaisi.

Replica siirtyi ravin kautta laukkaan ja kuten tavallista, Mästare jäi paikoilleen katsomaan toisen katoamista metsään. Toivottavasti se ei ymmärtänyt ihan väärin. Replica oli toistamiseen hieno persoona, eikä Mästare tehnyt tätä tahallaan. Hän hymyili itselleen, mutta pian kun toinen oli kadonnut, hymy hiipui ja se lähti toiselle polulle.

Mästare poistuu.
Kuin myös ^^
Mwjan
 

Edellinen

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron