Vanhoja tuttuja

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Vanhoja tuttuja

ViestiKirjoittaja Svonkey » 01. Marras 2015 22:48

/ Mukaan Siuri ja Loska!

Fórskelling
Pähkinänruskea, sporttinen ori oli ajautunut yhteismaan havumetsään, jossa haisi jo vahvasti talvelta. Ryhdikäs ja sopusuhtainen energiapakkaus pärskähteli edetessään reipasta käyntiä puiden lomassa. Havunneulasten päälle oli kuoruttunut ohut kuurakerros, joka sai ne kimmeltämään oksien välistä siivilöityvässä kuunvalossa.

Korviaan höristäen ja kaulaansa hieman kaartaen Frósti asteli kevyen lumikerroksen peittämällä maalla, joka vaimensi hyvin hänen kavioidensa iskut. Ajatukset risteilivät siellä täällä, mutta palasivat sitten todellisuuteen, kun edessä siinsi pieni metsäpuro, jonka pinta oli jo ohuen jääkannen peittämä. Reippain askelin Frósti käveli purolle ja painoi päänsä alas, mustan ja kurittoman harjan valahtaessa orin suklaanruskeiden silmien peitoksi. Kevyesti lämmintä ilmaa jääkannelle puhaltaen ori koetti varovasti kaviollaan jäätä, joka rikkoutui pienen pieniksi sirpaleiksi jotka putosivat kevyesti virtaavaan veteen.

Ori laski turpansa alas ja joi raikasta, jääkylmää vettä, joka maistui mukavan raikkaalta ja vilvoitti mukavasti. Frósti oli purkanut ylimääräisiä höyryjä hetki sitten juoksemalla havumetsässä, sillä suurten ja vanhojen puiden lomassa oli mukavasti suojaa ja tilaa juosta. Päänsä korkealle nostaen ori korskahti ja hyppäsi sitten puron yli leikkisän liiotellusti, lähtien käyskentelemään syvemmälle metsään.

Ajatukset kulkeutuivat arkisista jutuista Loskaan, Fróstin vanhaan ystävättäreen, jota tuo ei ollut nähnyt aikoihin. Mitähän tammalle mahtoi kuulua? Laumakiireitä varmaan riitti, vaikka Caralian tilanne tuntui olevan melko rauhallinen ja asiat kulkivat raiteillaan vähän turhankin sujuvasti. Päätään ravistellen varsin resuinen oripoika askelsi eteenpäin, tuntien kasvoillaan viileän tuulenvireen. Tuliko se jäätiköiltä? Olipa hän kulkeutunut kauas. Eteen tulisi todennäköisesti pian Lumihevosten lauman raja, jota Frósti ei kehdannut ylittää. Katselemassa hän kyllä voisi käydä, jäätikkö oli kaikessa karuudessaan kaunis ja ihmeellinen - eikä Loskakaan varmaan hirveästi olisi pannut pahakseen, vaikka Frósti olisi ihan vähän käynyt piehtaroimassa jäätikön rajalla. Lumi ja jää tuntuivat niin mukavalta selkää ja kylkiä vasten...
Leijonamieleni Leonia.
Uskollinen ystäväni Fórskelling.
Svonkey
Tutustunut
 
Viestit: 49
Liittynyt: 10. Kesä 2014 00:51

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron