That sends me down to the river tonight

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Joissakin paikoissa joki virtaa matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Keväällä lumien sulettua joki saattaa paikoitellen tulvia.

That sends me down to the river tonight

ViestiKirjoittaja Zarroc » 14. Helmi 2015 13:48

[mukaan Sachi & Falcon 8)]

KOTKA

Pääni tuntui olevan jonkinlaisessa myrskyssä, vaikka olin yleensä kyennyt suorastaan ihailtavasti pitämään itseni kasassa. Mutta nyt minussa oli kaikki enemmän kuin sekaisin, halusin huutaa, mutta samalla nauraa. Halusin juosta, mutta otin askeleita rauhalliseen tahtiin, kuin minulla olisi kaikki aika maailmassa. Ehkä minulla olikin, mutta oliko muilla? Pitäisikö minun ottaa se huomioon?
Ehkä, ehkä ei.

Ravistelin päätäni karkoittaakseni jotkin ajatuksista, jotka yrittivät itsepäisesti pyrkiä pintaan. Ne olivat niitä, joita en halunnut ajatella yhtään pidemmälle. Tai edes aloittaa ajattelemaan niitä. Tämä oli täyttä kaaosta, en ollut tottunut tällaiseen. Minun pitäisi aina olla vain se, jolla ei ollut mitään ongelmaa minkään kanssa. Ei kai minulla ollutkaan, ei tässä ollut sotkua kuin minun aivoissani.
Kyllä se siitä helpottaisi, kun vain saisin kaiken järjestykseen.

Hengitin syvään astuessani joen luokse metsästä, katsellen sen virtausta hetken ajan mitään näkemättömin silmin. Jokin vedessä rauhoitti minua, se muistutti, että matka oli vasta puolivälissä. Ja sitä piti aina jatkaa, nähdäkseen seuraavan mutkan, seuraavan uoman ja lopullisen rannan.
Astelin töyräälle ja laskin pääni alas, katselin värisevää kuvajaistani ja hengitin syvään raikasta tuoksua.
Laskin turpani veteen ja join muutaman kulauksen hitaasti, välttäen mielihalua kävellä veteen ja kastautua kokonaan. Oli edelleen liian kylmää sellaiseen, vaikka pakkasta ei ollut nimeksikään ja sulanut lumi muodosti lätäköitä maahan.

Pitkästä aikaa kaipasin hetken ajan jonkun läsnäoloa, joka näyttäisi, että kaikki oli vielä hyvin.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: That sends me down to the river tonight

ViestiKirjoittaja Siuri » 15. Maalis 2015 00:45

[Noniiin, nyt lähtee! :)]

Falcon

Lumi oli jo lähes kauttaaltaan sulanut yhteismaalta. Lehtimetsä tuntui paikoitellen lainehtivan suurista lätäköistä, jotka kertoivat kevään saapuvan kovaa vauhtia. Talvi oli kuitenkin jättänyt metsään merkkejä olemassaolostaan - puiden oksat roikkuivat apeina vailla lehtiä ja ruoho jalkojen alla tuoksui viimevuotiselta. Vuodenajan vaihtumista sai vielä hetken odottaa.

Astelin rauhallisin askelin joenviertä pitkin. Minulla ei ollut tänään kiire yhtään mihinkään. Ylänköhevosten mailla asiat olivat olleet jo pitkään hyvin, ja muutenkin koko saari tuntui rauhottuneen hurjasti viime vuosien jälkeen. Pääntauti, tulivuoren purkaus.. kaikki se tuntui todella kaukaiselta muistolta ja jollain tapaa jotenkin epätodelliselta. Kuinka näin rauhallisessa paikassa voisi tapahtua mitään tuollaista?
Huokaisin syvään ja katsoin taivaalle. Varpusparvi lensi puiden latvojen yläpuolella kohti länttä, samaan suuntaan mihin minäkin olin kulkemassa.
Aurinko oli piilossa pilviverhon takana, mutta kovasti se yritti paistaa harson läpi. Päivä oli jo pitkällä, mutta pimeys ei ollut vielä ihan hetkeen laskeutumassa. Ehtisin hyvin kulkea vielä pitkän matkaa valoisalla.

Käänsin katseeni takaisin kulkureitilleni ja huomasin edessäni joen tuntumassa hevosen. Ruskean, kookkaan, tutun hevosen, jonka nimi juolahti päähäni melko hitaasti mutta jostain menneisyydestä sekin tuli.
Kävelin hymyillen rauhallisesti orin luokse.
"Hei Kotka."
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: That sends me down to the river tonight

ViestiKirjoittaja Zarroc » 15. Maalis 2015 15:49

[ :3 ]

Olin kerennyt upota ajatuksiini lähes täydellisesti siihen mennessä, kun kuulin askeleiden lähestyvän hiljalleen jokea. Siirsin katseeni tulijan suuntaan, mustareunaiset korvat hieman epäröivään höröön kääntyen. Toisessa oli jotain kovin tuttua, mutta en ollut nähnyt häntä hetkeen.
Vasta kun hän asteli lähemmäs ja tervehti minua nimelläni, huulilleni nousi kevyt hymy, joka peitti kultaisten silmien synkeästi tummentuneen katseen.

"Hei ystäväiseni", vastasin rauhallisella sävyllä, kenties hieman lempeästikin ja katselin Falconia tarkkaavaisemmin. Tosiaan, olin auttanut häntä etsimään sitä tammaa, mikä hänen nimensä olikaan ollut? Salem?
No kuitenkin. Siitäkin tuntui olevan jo todella kauan, mikä saattoi olla ihan tottakin. Mikäli oikein muistin, se oli ollut juuri samoja aikoja kuin nytkin, kenties vähän aiemminkin.

"Viime kerrasta onkin jo hetkinen", totesin hetken kuluttua kirjavallekin. Meidän viime näkemästämme oli jo ainakin vuosi, mihin tämä aika oikein oli mennyt? Missä vaiheessa kaikki oli kerennyt vain ravata ohitseni uskomattomassa auvossaan?
Vuosien kuluminen merkitsi minulle vain sitä, että siirryin koko ajan ajallisesti kauemmas Zerawista enkä voinut enää kutsua häntä takaisin luokseni. En voinut pitää hänestä huolta samalla tavalla kuin silloin, kun hän oli ollut nuorempi.

Siirsin ajatukseni kenties hieman väkisin takaisin Falconiin, yrittäen erottaa tämän kasvoista jotain tunteita. Viimeksi hän oli ollut kovin huonona sen takia, etten ollut löytänyt hänen rouvaansa. Ymmärsin minä sen ainakin jollain tasolla, olihan minultakin nainen kadonnut. Ja olihan Loukin ihan oma lukunsa, hänestä ei ikinä tiennyt, olisiko hän tässä vielä huomenna. Mutta kai siihen tottui.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio


Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron