Ei se tapojansa paranna, joka ei mieltänsä pahoita

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Joissakin paikoissa joki virtaa matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Keväällä lumien sulettua joki saattaa paikoitellen tulvia.

Ei se tapojansa paranna, joka ei mieltänsä pahoita

ViestiKirjoittaja Squan » 12. Huhti 2012 15:47

FANSIM & SW KINSTOWN
~kyseessä yksinpeli

Askel askeleelta yhä kauemmaksi,
On tiellä kulkijaa niitä kaksi...

Kumpikin vallan erillaisia tiensä kulkijaa,
Toivovat elämäänsä jotakin uutta ja jännittävää..
Aurinko paistoi korkealla ja taivas oli kirkas. Päivä oli mitä kauneimmillaan ja lintujen laulu raikasi ympärillä. Siro nätti tamma nimeltään Fanni tallusteli joen tyrmään, jonka maha oli kasvanut jo huimasti ja tiineys oli varmasti jo puolivälissä. Nosteli tuo näyttävästi jalkojaan ja hymäili laulua. Hänen mieli oli kirkas ja pieni hymy sen kertoi. Laski päänsä kohti vettä ja otti kulauksen hennon. Vaalea kiharainen häntä huiskahti pariin otteeseen ilmaan. Mieli oli tasainen ja kaikki palaset olivat tämän tamman elämässä nyt loksahtanut paikoilleen. Hän oli onnellisesti parisuhteessa ja kantoi nyt mukanaan varsaa. Oikea unelmien täyttymys!
Toista se oli tämän pinto herran elämässä...
Ori ei niinkään välittänyt näöstään eikä kyllä pahemmin mistään muustakaan. Arvet tuon pahentuneet ja tulehtunut ilkeesti. Kivulias irvistys väänsi orin kasvoja, mutta yritti tuo kipunsa piilottaa. Eihän heikkouksiaan halunnut näyttää. Pian tuokin päätyi metsästä joelle. Joki virtasi kovasti ja talven jälkiä siinä ei näkynyt ollenkaan. Jää oli poissa. Kevät oli tehnyt tehtävänsä ja pian olisi kesä. Ajatus ei niinkään hetkauttanut tätä herraa, vaan suuntasi tuo katseensa maisemaa. Vaaleat herasilmät katseli ympärille tarkkaavaisesti ja ei tuo voinut olla huomaamatta suklaa veistosta. Fannia.

Kaarsi sitten tuo hiukan kaulaansa ja teki muutoksen olemukseensa eikä enään muistuttanut pientä limanuljaskaa, vaan ihan oikeaa hevosta. Hyvin treenattu keho pyrähti liikkelle ja häntää huiskauttaen tuo nosti ravin. Fanni kuuli askeleet ja käänsi piirtopäänsä. Yllättynyt ilme valtasi tuon kasvot, koska oli tuo uskonut olevansa yksin. Kintown pysähtyi piakkoin paikoilleen tamman vierelle. Kohotti kulmiaan ja lausui
"En arvannutkaan, että törmäisin täällä näin kauniiseen olentoon", yritti tuo olla kohtelias ja päästä Fannin suosioon. Pienessä toivossa se kuitenkin eli, että pääsisi jossakin vaiheessa pukillekkin. Eihän tuo ollut saanut pitkiin aikoihin. Fanni heilautti päätään ja loi kasvoilleen imarreltun hymyn.
"Kiitosta vain", se kiitti, mutta ei sen pahemmin kuitenkaan eleillyt. Kinstown otti askeleen lähemmäksi ja nuuski tamman erikoista ominaistuoksua.
"Mites oot tääl ihan yksin? Eihän noin nättiä olentoa voi jättää vahtimatta", se hykerteli ja koitti esittää niin viatonta, vaikka sillä olikin likaisia ajatuksia pää täynnä. Sysirautias päästi ilmoille hallitun naurahduksen.
"Pärjään kuule ihan hyvin yksinki, vaikka on minulla "vahtijakin." se sanahti ylpeyttä äänessään. Pintoa alkoi kiinostamaan hieman ja kallisti päätään jossa oli pari pientä pinta naarmua. "No neiti voikin sitten kertoa minulle kuka tämä sinun vahtijasi on", ori kyllä lausui sen niin, että Fannilla ei ollut muuta mahdollisuutta, kun kertoa kiltisti sen mitä tämä vieras halusi. "Puolisoni Snake", se sitten kertoi ja vilkaisi kirjavan reaktiota. Orin kuullessa Snake nimi tämä oli revetä nauruun. Se ei voinut uskoo miten niin ruma hevonen oli saanut tälläsen kaunottaren itselleen. Dawia ei kyllä sen pahemmin kiinostanut nuo suhdeasiat joten hän ei itse edes ajatellut toivovansa samallaista kohtaloa, joka oli Snakelle luotu. Kinstown vilkaisin Fannin mahaan. Olipas tämä tamma läski, se ajatteli. Eli ei Snake olekkaan löytänyt täydellistä yksilöä, vaikka näköä tältä neidiltä ei kyllä puuttunut.
"No siinä tapauksessa.." se mumisi karheasti ja yritti hivuttautua Fannin perää kohti, jatkaen "voin tehdä näin." Ori hypähti sysirautiaan selkään ja tarrasi etujaloillaan tiukasti. Neiti taas ei kerinnyt sanoa edes kissaa, kun ori oli jo selässä. "Mitä helvettiä sie luulet tekeväs?" tamma kiljahti ja teki pari pientä pukkia, mutta kirjava ei päästänyt irti, vaan yritti työntää itseään sisään pitäen tíukasti neidin valkeasta harjasta, josta Fanni kyllä tulistu.

"Mulkku pois sieltä!" tamma kirosi ja latasi voimaa takajalkoihinsa. Se ei todellakaan halunnut, että joku astuu hänet, jos se ei ollut Snake ja pelkästä tahdon voimasta se latasi kunnolla Kinstownia mahaa, joka oli jo melkein saanut työnnettyä itsensä sisään. Ori murahti matalasti ja horjahti sysirautiaan selästä alas.
"Saatana", se mumisi puoli ääneen kireästi. "Kukaan. Ei siis kukaan astu minua jos en itse sitä tahdo!" tamma sanahti vakavasti ja nousi pienesti pystyyn. Kun tuo laskeutui takajaloiltaan mulkaisi se vielä Dawia. "Ja tiedoksesi olen raskaana Snakelle." Kirjava oli alkanut puuhiin ainoastaan sen takia, että se tahtoi tehdä hallaa Snakelle ja kun se kuuli tamman sanovan, että se on raskaana sille orille. Oli tuo oksentaa pelkästä ällötyksestä.
"Onnea vaa teillekki", sitten se sihahti tammalle, joka oli päättänyt lähteä ripeässä laukassa muualle.

Kummatkin poistuu~
Squan
 

Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron